|
|
|
|
|
Sadun saari
Äsken sadun saaren avosilmin näin,
virta sitä kahtialta kaartaa.
Palaan sinne päivän painuessa länteen päin,
kun illan varjot jo iäks’ saartaa.
Majan matalaisen sinne rakennan,
vuoteen sammaleisen, jolle uinahdan.
Lyönnit harvenevat lasken sairaan sydämen.
Kuulen siiven havinaa jo kuolon joutsenen.
Kun se vihdoin virran syliin laskeutuu,
silloin vaivat vaipuu, taivas avartuu.Aino Kallas
