|
Milloin —?
Mestarit suuret, Valkeat Veljet,
milloinka poistatte tietojen teljet,
milloinka ylhän totuuden tuotte —
mysteerioihin katsoa suotte?
Milloin on ihmisen edessä päivä
jolloin jo kaipuu harhojen häivä,
ratkeaa arvoitus elon harmaan,
katkeaa side kostavaan karmaan?
Kasvua hengen, oi hoivatkaatte,
alati, ylhät, kunnekka saatte
joukotkin vietyä sinne asti,
mistä käy kulku nopeammasti
valoa kohti, ikuista, suurta —
lähemmäs, lähemmäs henkemme juurta!
Anni Kaste
Ruusu-Risti — huhti-toukokuu 1931
Ei suotta meissä maa ja taivas yhdy
Elämän pieni, karu löytöretki —
iäiseen jälleen palajava hetki —
luo iloiten sä henkes korkuiseksi,
tee pyrkimyksilläsi ikuiseksi.
Kas, siemen, jonka paina kylmään multaan
pyrkivi lämpöön, ylös päivän kultaan!
Niin myöskin luovan hengen elinvoima,
sitä ei surmaa pettymys, ei soima.
Ja pimeässäkin, kas, onhan meillä
sielumme lyhdynvalo opas teillä.
Ei suotta meissä maa ja taivas yhdy —
Laps Kaikkivallan, työhös uskoin ryhdy!
Anni Kaste
Ruusu-Risti — helmikuu 1932
|
