Niin puhui Zarathustra

Mutta koska ehtoo tuli,
menivät Zarathustra ja hänen opetuslapsensa
vuorelle tarkastamaan tähtiä.

Ja koska he vuorella istuivat
ja ylös taivaaseen silmänsä nostivat
tai alas laaksoon katsoivat,
jossa metsä kasvoi pitkin jyrkänteitä,
painoi Zarathustra alas päänsä ja vaipui ajatuksiinsa.

Sen jälkeen kohotti hän taas päänsä, puhui ja sanoi:

»Kuinka usein en ole teille sanonut näitä sanoja:
paetkaa hyvää ja ahkeroikaa sitä,
joka pahaa on!
Sillä te tiedätte,
että siveys on tyhmien orjien puhe
ja paha sille hyvä on,
joka pahan herra on ja ei sen palvelija.
Ja kuinka en ole kehottanut teitä rakastamaan
ja edistämään teitänne
eikä teidän lähimmäistänne!
Sillä elämä on lyhyt ja se,
joka tekee toisen tekoa eikä itsensä,
hän on oleva kuivan puun kaltainen
ja se kuiva puu ei koskaan
tule olemaan tarvepuuna siinä sillassa,
joka yli-ihmiseen johtaa.

Mutta milloin olen minä teille sanonut,
että teidän pitää sitoman ihmiset kahleilla,
että te itse vapaina olisitte?
Se on orjien kaltaista,
jotka valtaan tulleet ovat.
Tai koska olen minä teille sanonut,
että teidän on lyöminen ja polkeminen niitä,
jotka teidän kanssanne vallasta kilvoittelevat?
Se on orjien tapa.

Kääntäkää katseenne alas metsän puoleen,
kussa monet latvat yli toistensa kohoavat!
Tuleeko korkea puu korkeammaksi,
jos matalat puut alaslyödään?
Eli nostakaa silmänne ylös tuhansia,
aina satoja tuhansia tähtiä kohti,
jotka avaruudessa tuikkivat!
Luuletteko te,
että tähti Sirius loistaa kirkkaammalla valolla,
jos muut tähdet sammuisi?
Se on pilttien usko.

Niin kavahtakaa orjien tapaa ja pilttien uskoa,
kun te annatte yli-ihmisen teissä kasvaa!
Ken tietää, jos hän,
joka itsensä suurimmaksi luulee, on suurin?
Ja eikö se vielä vähäkasvuinen,
jolla suuri kasvuvoima on,
ole suurempi kuin jo suurikasvuinen,
jolla vähemmin voimaa on syntymästä
ja jo on täyttänyt kasvamisensa mitan?
Niin antakaa jokaisen kasvaa
ja loistaa oman laatunsa ja kykynsä mukaisesti
ja älkää olko alhaisia!
Se, joka voimakkaimmin loistaa ja suurin kaikista on,
koska kaikki on täytetty ja täydellisyydessään,
hänen siemenestänsä ja väkevyydestänsä
on yli-ihminen nouseva!»

Niin puhui Zarathustra
ja opetuslapset ihmettelivät suuresti.

Gustaf Fröding

Teoksesta Valittuja runoja

Etusivu

Runoja