Itämaisia ajatelmia

Lukemattomien elämänharhojen takana henki työskentelee vakaasti päämaalinsa hyväksi: hiljaisesti, huomaamatta, vastustamattomasti se liikkuu kohti jumaluutta.

Koko ilma kajahtelee hengen ja henkisten lakien läsnäolosta.

Vedenpisaroitten putoamisella täyttyy vähitellen suuri allas. Tällainen on viisauden ja hyveen ja rikkauden synty.

Jumalallisen älyn ominaisuus on aina ajatella jotakin kaunista.

Soittajan tehtävä on virittää konettaan, mutta valistuneen ihmisen tehtävä on virittää itsensä sopusointuun jokaisen kohtalon käänteen mukaan.

Niin monta intohimoa kuin on sielulla, niin monta on sillä julmaa ja röyhkeää itsevaltiasta.

Kaikki hyvyys kuuluu sille, jolla on tyytyväinen mieli. Eikö koko maa ole sileällä nahalla päällystetty sille, joka kengissä kulkee?

Ole vakuuttunut siitä, että se ei ole rikkauttasi, jota et omista järkikykysi sisimmässä syvyydessä.

Rikkaus sen käsissä, joka ei ajattele ihmiskunnan auttamista sillä, tulee varmasti jonakin päivinä muuttumaan kuiviksi lehdiksi.

Jonkin asian kiivas himoitseminen tekee sielun sokeaksi kaikkien muiden asioiden suhteen.

Nuoruus on kuin vuorelta tuleva tulvavirta, rikkaus niin kuin tomu jaloissa, miehuus niin ohimenevä kuin vedenpisara, elämä niin kuin sauhu.

Niin kuin kuunsäteet tanssivat vesivirroilla, totisesti niin on ihmisen elämä. Tämän tietäen täytä velvollisuutesi.

Viisas pitäköön viisautta katoamattomana ja kuolemattomana, mutta täyttäköön hän velvollisuutensa ikään kuin kuolema tarttuisi häneen hiuksista.

Lahjasta, joka on annettava, teosta, joka on toimitettava, aika vie parhaan tuoksun, jollei sitä nopeasti täytetä.

Olkoon jokainen tekosi tehty täydellisellä vakavuudella, vapaudella, oikeudella ja ihmisyydellä, ja tee se ikään kuin se olisi viimeisesi.

Tietäjä — heinä-elokuu 1911


Etusivu

Sekalaiset