A. Taju
KALEVALAN MAGIASTA
Tietäjät puhuvat sangen vähän magiasta. Tämä on luonnollista, sillä valkoinen tai musta maagikko hallitsee luonnonvoimia, eläimiä ja ihmisiä suuremmassa tai pienemmässä määrin hänen magian tuntemuksestaan riippuen. Valkoinen tietäjä eli maagikko vastustaa hyvyyden voimia. Sen vuoksi muinaisuuden mysteeriokouluissa opettaja ilmaisi vasta kehittyneimmille oppilailleen näitä taitoja johtavia lakeja tultuaan vakuuttuneeksi siitä, että he eivät käytä näitä mahtavia voimia omaksi hyödykseen, vaan muiden kehittämiseen. Vaarallisia magian suomat taidot ovat myös siksi, että ne voivat johtaa moraalittoman yksilön niin syvälle noituuteen, ettei hänellä ole paluutietä.
Kalevala on hyvin maaginen teos. Se sisältää loitsuja, manauksia ja rukouksia melkeinpä kaikkia elämän tilanteita varten. Prof. Tarkiainen mainitsee kirjoittamassaan ansiokkaassa kirjallisuuden historiassa, että Kaleva on ainoa länsimainen eepos, joka sisältää loitsurunoutta. Siinä ovat parantajan ja käärmeen loitsut, verenvuodon tyrehdyssanat, pahojen asetussanat, tuulen synnyttämisloitsuja, raudan syntysanat, metsämiehen loitsut ym.
Kansalliseepoksemme selvittää perin pohjin eron valkoisten tietäjien ja noitien välillä. H. P. Blavatsky sanoi, että Kalevalan syvempi ja esoteerisempi merkitys on taistelu hyvän ja pahan, valon ja pimeyden valtojen välillä. [H. P. Blavatsky tunsi kaikki huomattavimmat mytologiset teokset, ja hän on ottanut otteita useista Salaiseen Oppiinsa. Tässä teoksessaan hän on antanut kunniasijan intialaiselle Purana-eepokselle ja toisen sijan Kalevalalle ja lainaa näistä pitkiä jaksoja. Hän oli kalevalaisen mytologian tutkija ja tuntija. Viime vuosisadan puolivälissä tuli Viipuriin tieto, (kertoi eräs viipurilainen), että sinne tulee muutaman päivän kuluttua kreivitär Hahn von Rotterstern (H. P. Blavatskyn tyttönimi). Viipurin johtavat miehet hätääntyivät, koska jäi kovin lyhyt aika vieraan vastaanoton valmisteluihin. Hän tuli, vuokrasi hevosen ja ajomiehen ja matkusti Pohjois-Karjalaan ja sieltä takaisin Vienan Karjalan rekiteitä pitkin kuunnellen runolaulajia ja heidän runojensa sisältöä.] Tämä päätelmä johtaa ajatukset Atlantiksen muinaiselle mantereelle, jolloin taistelu hyvän ja pahan välillä oli katkeraa todellisuutta, Salaisen Opin mukaan. Tutkijalle avautuukin asioita tältä kannalta pohtien monia seikkoja näiden kahden tien kulkijoiden erilaisista motiiveista ja menettelytavoista.
Väinämöinen, Lemminkäinen ja Ilmarinen ovat hyvän voimien edustajia. Pohjolan eli pimentolan johtohenkilö Louhi sekä Joukahainen kuuluvat pahojen eli demoonisten voimien käyttäjiin. Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulanta todistaa valkoisen tietäjän, Väinämöisen, ylemmyyden Joukahaiseen verrattuna. Runo kertoo, että edellinen laulaa jälkimmäisen suohon, so. Väinämöinen suggeroi vastustajansa sellaiseen tajunnantilaan, että tämä menettää osittain oman tietoisuutensa luullen vaipuvansa suohon, kunnes vanha tietäjä pyörtää pyhät sanansa.
Pohjolan emäntä, Louhi, on todellinen musta maagikko.
Tyttö oli Tuonelan sokea
Ilkein manattaria
Väinämöisen tieto ja taito ylittää Pohjolan mustan noituuden. Kun Louhi lupaa loihtia tauteja ja lisäksi kaikenlaista muuta pahaa kalevalaisten turmioksi, niin Väinämöinen sanoo:
Ei minua laula Lappi
Eikä tunge turjalainen (Kalevala 43: 335–6).
Lisäksi Väinämöinen tietää, että hyvä ihminen on turvattu "vihansuovalta" magialta ja hän luottaa kohtaloon, so. Jumalaan.
Jumalall' on ilman viitta
Luojalla avaimet onnen
Ei katehen kainalossa
Vihansuovan sormen päässä
Että kalevalainen tieto kohtalon (karman) herruudesta on järkkymätön, selviää siitä, että runo kertoo lapsen kuolleen tulen tuhoista.
Se lapsi meni Manalle
Ku oli luotu kuolemahan (47: 201, 203).
Siis lapsi oli luotu kuolemaan, ei elämään, so. hänen täytyi kuolla lapsena edellisten elämien karman vuoksi.
Kalevalan keskeisin tapahtuma on Sammon takominen ja sen ryöstö Pohjolan kivimäestä. Tutkijat ovat esittäneet erilaisia otaksumia siitä, mitä Sammolla oikeastaan tarkoitetaan. Sampo tarkoittanee taistelua hyvän ja pahan voimien välillä, taistelua ylivallasta. Se lienee ollut taistelua siinä merkityksessä, että silloin, kun pahat hallitsivat Atlantiksella, niin he alistivat hyvän kannattajat pakkovaltansa alle, niin että näillä ei liene ollut uskonnon harjoittamisen, puheen ja toiminnan vapautta. Myös esim. "Ramayana", Intian muinaiseepos kertoo, että metsien erakoille ei annettu mietiskelyvapautta, vaan heitä ahdisteltiin.
Valtataisteluun viittaa Louhen lausunto hänen menetettyään taistelun sammosta.
Jo minulta valta vaipui
Jo aleni arvioni (43:371–2).
Sekä kalevalaiset tietäjät että Louhi hallitsivat eräitä luonnonvoimia, mm. elementaaleja. Kun ihminen pahoilla teoillaan raivostuttaa tuulen elementaalit (myrskyn henget), niin ne lähtevät tekemään tihutöitä, kuten oheinen kuva osoittaa. (Kuva on Bäznerin kirjasta "Naturgeister".) Sekä Kalevalan tietäjät että Pohjan akka olivat tuulen ja myrskyn valtiaita. Kun Ilmarinen oli Pohjolassa takonut sammon, niin Louhi varusti hänelle purren kotimatkaa varten ja pani tuulet puhaltamaan.
Virkki tuulen tuulemahan
Pohjasen puhaltamahan (10: 487–8)
Ilmarista kutsuttiin sään jumalaksi ja häneltä rukoiltiin tarpeen mukaan kaunista säätä tai sadetta. Kun hän takoi sampoa, niin hän pani orjat lietsomaan palkeita. Sampoa ei syntynyt. Mutta hänen pannessaan idän, etelän, lännen ja pohjoisen tuulet puhaltamaan palkeihin.
Tuli tuiski ikkunasta
Säkenet ovesta säikkyi
Tomu nousi taivahalle
Savu pilvihin sakeni (10: 399–402).
Se oli kauheaa elementtien raivoa ja Ilmarisen täytyi todella olla tuulenhenkien valtias, koska nämä eivät päässeet tekemään tihutöitä. Ja niin Ilmarinen...
Näki sammon syntyväksi
Kirjokannen kasvavaksi.
PAHAN SYNTY
Eräät mytologiset teokset, kuten esim. Vanha Testamentti ja Kalevala, kertovat pahan ilmestyneen maailmaan käärmeen muodossa. Edellisessä käärme viettelee Eevaa syömään omenaa hyvän ja pahan tiedon puusta. Salaisen Opin mukaan tämä tarkoittaa kehitysvaihetta, jolloin ihmiskunta sai älyn lahjan. Eräs jumaljärjestö, Manasaputrat eli Järjen Pojat antoivat ihmiselle älyprinsiipin. Aatami ja Eeva saivat ymmärryksen "ja he huomasivat olevansa alasti". Tähän asti ihmiskunta kulki ulkonaisesti älyttömänä, järkeä vailla. Sen tajunta oli kääntyneenä sisäänpäin, sielumaailmaan; vasta tällöin ihminen huomasi olevansa persoonallinen olento.
Kalevalassa käärme edustaa pahan olemusta. Kun Lemminkäinen menee Pohjolaan kosimaan Pohjolan tytärtä, niin tyttären äiti, Louhi, ei lupaa tytärtään, ennen kuin määrätyt tehtävät on suoritettu. Kosijan tuli hiihtää Hiiden hirvi, suistaa Hiiden tulinen ruuna ja vielä ampua Tuonelan joutsen.
Pohjolan tytär oli merkillinen olento, "Yön tyttö, hämärän neito". Hän on hämärässä, piilossa oleva, mutta samalla hän on myös jotakin korkeaa, ylhäistä.
Istui ilman vempelellä
Taivon kaarella kajotti
Puke'issa puhta'issa
Valke'issa vaattehissa (8: 3–6)
Mikä tyttö se voisi olla, joka toisaalta on hämärässä, piilossa ja on samalla jotakin taivaallista ja ylhäistä? Hän ei kuulu kuolevaisten joukkoon, koska hän on synnitön (valke'issa vaattehissa). Tämä 'hämärän tyttö' on Itse, ihmisen pitkän ja vaikean tien määränpää, hänen aikakautisten ponnistelujensa taivaallinen neitsyt. Ken hänet saavuttaa on tuskien, surujen ja ristiriitojen yläpuolella. Hän elää olemassaolon ikuisessa autuudessa. [Filosofipyhimys Herakles lohdutti kuolinvuoteellaan surevaa äitiään: "Älä itke, äiti, minua odottaa jo taivaallinen isä. Isä, minä tulen, se on täytetty".]
Lemminkäinen ei ollut vielä valmis astumaan kuolemattomien joukkoon.
Märkähattu karjapaimen
Vesikyyn ve'estä nosti
Syöksi lieto Lemminkäisen
Tuonne mustahan jokehen (14. runo)
Elonpyörä — 1971 n:o 2
KALEVALAISESTA MAGIASTA, VIHKIMYKSESTÄ JA KÄÄRMESYMBOLISTA
Kalevalaisesta magiasta, vihkimyksestä ja käärmesymbolista edellisessä kirjoituksessa mainittiin, että Lemminkäinen meni Pohjolaan kosimaan Louhen tytärtä (etsimään vihkimyksiä). Louhi ei lupaa tytärtään ennen kuin ansiotyöt ovat suoritetut, hiihdetty Hiiden hirvi ja Hiiden tulinen ruuna (ajatuksen ja mielikuvituksen taltuttaminen ja hallitseminen), voitettu Tuonen karhu ja Manalan susi (itsekkyyden ja himoluonnon voittaminen) sekä ammuttu joutsen Tuonen joelta. Viimemainittua tehtävää ei Lemminkäinen kyennyt suorittamaan, vaan sortui Tuonelan jokeen.
Pohjolan emännän määräys oli, että Tuonen joutsen tulee ampua
Yhellä yrittämällä
Yhen nuolen nostamatta
so. keskittämällä ajatukset vain yhteen ainoaan asiaan, Korkeampaan Minään, elämän ykseyteen. Hindulaisten sanotaan nimittävän kolmatta vihkimystä etsivää henkilöä "joutseneksi", taivaan linnuksi, joka vertauskuvallisesti kuvaa "minän" tunnustamista yhdeksi ihmisen jumalallisen olemuksen kanssa. (Joogan Herra Krishna sanoo kollektiivisen jumaluuden ominaisuudessa seuraavat merkittävät sanat: "Rukoile Minua, kohdista aina ajatuksesi Minuun, uhraa kaikki työsi Minulle ja sinä olet tuleva Minun luokseni". Bhagavad Gita).
VIHKIMYS
Ihmiskunnassa on aina elänyt yksilöitä, jotka eivät halua kulkea kehityksen tietä verkkaisesti, kuten suuri joukko tekee, vertauskuvallisesti puhuen, eivät halua nousta vuorta ylös spiraalimaisesti. He ovat niitä rohkeita ja peräänantamattomia sieluja, jotka pyrkivät suoraan ylös vuoren rinnettä. On sanottu, että maapallon elinaikana ihmiskunta saavuttaa vähintään yhden vihkimyksen. H. P. Blavatskyn Salainen Oppi mainitsee, että noin neljäs osa maan kehityspiiriin kuuluvista ihmisistä on ns. vitkastelijoita, jotka jäävät jälkeen muiden yksilöiden kehitystasosta. Eri uskonnot antavat erilaisia nimityksiä tälle tielle, mutta tie on aina sama. Kristinuskon suuri opettaja sanoi: "Ahdas on se portti ja kaita on se tie, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät". Buddhalaiset käyttävät nimitystä: "Virtaan astunut".
Tähän asti ihminen on lisännyt voimaansa, energiaansa ja tarmoaan taistelulla, nyt hänen on keskityttävä itsensä voittamiseen, hyvyyden kehittämiseen, toisten auttamiseen ja heidän kuormansa kantamiseen. Hänen on kokonaan hyljättävä taisteluasenne. Hän kehittää itsessään viisautta, rakkautta ja toimintaa muiden hyväksi. Itämainen lause sanoo: "Kun sielusi kukka on auennut, niin mehiläiset tulevat ja juovat sen mettä."
Vihkimys on uusien aistien avautumista, tajunnan laajentumista ja sellaisten tapahtumien kokemista toisissa maailmoissa, joita vihitty ei ennen ole kokenut.
Lemminkäinen oli Ahdin, merenjumalan poika. Mytologisissa teoksissa astraali- eli tunnemaailman symboli on vesi. Esim. Raamatun luomiskertomuksessa sanotaan: "Ja Jumalan henki liikkui vetten päällä." Lemminkäisellä oli ailahteleva tunneluonne, hän oli kärkäs sekä sotimaan että etsimään naisten rakkautta.
Ain' oli naisissa eläjä
Yli öitä öitsilöissä
Mutta elämä on suuri opettaja. Tuonelan joelta joutsenta tavoittaessaan hän sortui, kuten jo mainittiin, Tuonelan jokeen. Hänen äitinsä haravoi kuitenkin Lemminkäisen ruumiinosat talteen (fyysisen, astraalisen, mentaalisen ym. käyttövälineet) ja luonnonvoimien avustuksella sai jälleen elämän palautetuksi. Lemminkäisen uusi jälleensyntymä tuli Kalevalan 15. runon mukaan
Pikkuisen paremmaksiki
Ehommaksi entistänsä
Kalevalaiset viisaat tiesivät, että suuri luonto-äiti (runossa Lemminkäisen äiti) on niin armelias, että ihminen syntyy uudelleen maan päälle ja voi jatkaa niitä ponnisteluja, joissa hän ei onnistunut edellisessä ruumistuksessa. "Mutta ne viholliset", huomauttaa H. P. Blavatskyn Hiljaisuuden Ääni, "jotka hän löi viime kerralla, eivät enää palaa". Jos ihminen on ollut esim. seksuaalisuuden tai alkoholin orja, ja on voittanut ne edellisessä elämässään, ne eivät aiheuta enää vaikeuksia tässä elämässä. Sen lisäksi sanotaan, että niiden paheiden, jotka ihmisellä ovat voimakkaimmat, vastaiset hyveet muodostuvat aikanaan ihmisen vahvimmiksi ominaisuuksiksi.
Kalevalan runojen "rivien takaa" näemme, että Lemminkäisen seksuaalinen heikkous muuttui oppilaitaan rakastavaksi yli-inhimilliseksi rakkaudeksi. Hän "ihastutti kaikki saaren immet, lepytteli kaikki lesket". Hänestä kehittyi Amor, rakkauden jumala. On loukkaus Kalevalan pyhää henkeä kohtaan, jos ajattelemme, että se puolustaa rajatonta sukupuolista yhteyttä samalla kun se sanoo: "Kamala on kaksi naista, yhen miehen vuotehella". (12:121, 122). Eino Leino piti kalevalaista henkeä paljon hienompana ja eetillisempänä kuin esim. sotaa ihannoivaa runebergiläistä (Vänrikki Stoolin tarinat).
KÄÄRMESYMBOLI
H. P. Blavatskyn Salainen Oppi sanoo, että käärmesymboli tarkoittaa uudistumista, nuorentumista ja aikaa. Se tarkoittaa myös viisautta, viisasta ihmistä, tietäjää. Muinaisuuden tietäjiä Intiassa ja Kaldeassa kutsuttiin Nagoi'ksi, käärmeiksi. Nagat olivat erakkoja, kantoivat päähineessään käärmeen kuvaa ja asuivat kallioluolissa, joista tarvittaessa laskeutuivat kyliin opettamaan oppilaitaan ja muita ihmisiä. Suuria tietäjiä, jotka pystyivät käyttämään hengen tulta, kutsuttiin lohikäärmeiksi. [Kuuluisaa metafyysikkoa, taoismin, filosofis-moraalisen opin perustajaa, Lao Tse'tä kutsuttiin toisinaan lohikäärmeeksi. Kerrotaan, että Konfutse päätti eräänä päivänä mennä nuhtelemaan Lao Tse'tä. Hän meni viimemainitun asunnolle ja jätti opetuslapsensa odottamaan talon ulkopuolelle. Kun Konfutse sitten tuli ulos ja lähti seurueineen kotiinsa päin, niin eräs oppilas kysyi: "Mitä ominaisuutta moitit hänessä eniten?" Konfutse vastasi: "Näin lohikäärmeen (Lao Tsen), joka leimusi taivaan pilvissä ja ylläpiti kahta prinsiippiä (ruumista ja sielua). Minun suuni oli auki koko ajan hänen puhuessaan, enkä voinut sitä sulkea. Miten siis olisin voinut moittia häntä?"] (Johannes Kastaja sanoi: "...hän (Jeesus) kastaa teidät pyhällä hengellä"). Egyptiläisten Kuolleitten kirjassa sanotaan, että luku CLXIII pitää lukea "kaksijalkaisen käärmeen läsnäollessa".
Kalevalan lemminkäis-runoista selviää, että käärmesymbolilla on muitakin merkityksiä. Kun Lemminkäinen (runo 26) menee Pohjolaan, sitä vartioivat eläimet ovat hänelle vaikea pulma.
On susi veräjän suulla
Karhu vastassa kujalla
Lemminkäinen selviää loitsuilla. Matka jatkuu seuraavan vartioketjun luo.
Aita oli rautainen rakettu
Maan maoilla aiastettu
Käärmehillä kiinnitetty
Matkamies vetää tupestansa tuiman raudan. Mutta edessä on vielä vaarallisin ja vaikein talon vartija. Pohjolan vartijat lienevät olleet noitumalla luotuja, keinotekoisia olentoja, kuten faarao Tutankhamonin haudan vartijatkin. [Paul Brunton kirjassaan "A Search in Secret Egypt" kertoo, että egyptiläisillä papeilla, jotka olivat tiedon mestareita, oli kyky sitoa hyvänlaatuisia henkiä faaraoiden hautojen vartijoiksi. Kun tieto hävisi papistolta, niin he jatkoivat yhä samojen hautaseremonioiden suorittamista kuin heidän edeltäjänsäkin. Mutta tiedon puuttuessa he sitoivatkin hautojen vartijoiksi pahoja henkiä. Tältä pohjalta on ymmärrettävä se hirvittävä kirous, jonka kerrotaan kohdanneen faarao Tutankhamonin haudan löytäjiä lordi Canarvoa ja arkeologi Hovard Carteria sekä useita heidän palkkaamiaan apumiehiä, jotka avustivat mainitun haudan kaivauksissa. Lordi Canarvon, Carterin ja useiden apumiesten kerrotaan kuolleen melko pian haudan avaamisen jälkeen, useiden salaperäisellä tavalla.
Hiljattain kierteli lehdissä uutinen, että englantilaiset ovat saaneet luvan lainata faarao Tutankhamonin haudasta löydettyjä kallisarvoisia aarteita British Museumissa pidettävää näyttelyä varten. Aarteiden valintaa ym. asiaan liittyviä seikkoja on hoidellut pääasiassa Egyptin muinaisviraston johtaja, tri Gamal Nashresh. Tieto kertoi kuitenkin yllättäen, että tri Nashresh kuoli aivoverenvuotoon samanaikaisesti, kun mainittuja aarteita kuljetettiin Lontooseen. "Iskikö faaraon kirous jälleen?" kysyi kirjeenvaihtaja Erkki Arni Lontoosta. (Hels. San. 8.2.72).]
Käärme tiellä käänteleikse
Pitelämpi pirtin hirttä
Selkä seitsemän venettä
Se ei välitä Lemminkäisen loitsuista.
Ain' yhä kähäelevi
Ylös kielin kiehahtavi
Pään varalle Lemminkäisen
Lemminkäinen muisti vanhoja sanoja, ennen äidin neuvomia:
Halkeat paha kaheksi
Konna kolmeksi muruksi
Kun ma etsinen emosi
Maan kamala kasvantasi...
Loitsija jatkaa:
Sylki Syöjätär vesille
Laski kuolan lainehille
Tuota tuuli tuuitteli
Aalto rannalle ajeli
Luonnottaret näkivät syljen rannalla ja kysyivät Luojalta: "Mitäpä tuostakin tulisi?" Luoja vastaa: "Paha pahasta tulisi, jos ma tuolle hengen loisin". (Tuhoeläimet, kuten hiiret, rotat, kärpäset, käärmeet ym. eivät liene alun perin kuuluneet luomissuunnitelmaan, vaan Hiisi — ihmisten pahat ajatukset — on ne luonut).
Hiisi, häijy mies, sattui kuulemaan luonnottarien ja Luojan keskustelun
Antoi Hiisi hengen tuolle
Konnan ilkeän kinalle
Siitä kääntyi käärmeheksi
Muuttui mustaksi maoksi
Kun käärme kuuli sukunsa synkän synnyn, niin jo se antoi Lemminkäiselle tietä.
Käärmeensyntyrunosta [Käärmesymboli kuulunee myös niille pyrkijöille, jotka eräissä jooga-järjestelmissä keskittyvät kundaliinin eli käärmetulen herättämiseen ja sitä ennen tapahtuvaan sielullisten toimintojen puhdistamiseen ja jalostamiseen. Mysteerioita selostavissa kirjoissa mainitaan, että kundaliini (sanskr. Kundalini Sakti) asustaa selkärangan alapäässä olevassa voimakeskuksessa (chakrassa). Sitä kutsutaan myös tulivoimaksi ja Maailman Äidiksi, ja se virtaa auringosta. Se näyttää selvänäköiselle silmälle juoksevalta tulelta, kun se kiitää läpi ruumiin kiemurtelevan käärmeen tavoin. Kun pyrkijä on oppinut mietiskelyn avulla hallitsemaan käyttövälineitään (myös sukupuolivoimaansa), niin tämä tuli herää ja ylöspäin noustessaan elvyttää kaikki hänen voimakeskuksensa toimintaan. Hän saavuttaa silloin selvänäön, -kuulon ja -tunnon. Ylimpään eli päälakichakraan saapuessaan se herättää toimintaan moninaiset ylevät henkiset voimat, muodostaen pyhimyksen sädekehän oppilaan pään ympärille. Silloin hän on tämän elävän väkevän voiman hallitsija, "tultasyöksevä lohikäärme".
Jos jostakin syystä, esim. väärän joogasysteemin johdosta, käärmetuli lähtee liikkeelle ennen aikojaan, niin se polttaa poroksi epäpuhtauden ja seurauksena on fyysinen sairaus, usein hyvinkin vakava.] on useita erilaisia toisintoja. Toisintoruno C:n mukaan käärme ei suinkaan synny Syöjättären syljestä, vaan Äijön pojan. Kun Äijön (Ukon eli Jumalan) poika istuessaan kivellä nukahti, niin sylki valui hänen suustaan "senpä Syöjätär havaitsi, söi kinon kiven kyljestä, sylkäisi kinon vesille".
Tätä toisinto C:tä voimme pitää turmeltumattomana ja alkuperäisenä ja Lönnrotin Kalevalaan valitsemaa turmeltuneena muunnoksena. Toisintaruno C kuvaa mysteeriota, joka kuuluu elämän suurimpiin salaisuuksiin.
Korkeampi Itse, Jumala ihmisessä, synnyttää aina uuden persoonallisuuden joka ruumiillistumassa (Äijön sylki) ja lähettää sen maan päälle. Persoonallisuus sitten kerää kokemuksia, joita Itse käyttää rakentaessaan kuolematonta ja täydellistä Jumalan poikaa. Persoonallisuus aina häviää täydellisesti eikä ole itselle muuta kuin Äijön sylki, vain hiukkanen katoavaa vaahtoa elämän meren äärettömällä ulapalla.
Kehityksen tulos on, että ihminen kasvaa ensin suureksi persoonallisuudeksi ja sen jälkeen persoonallisuuden on kokonaan hävittävä. Suuret persoonallisuudet ovat eniten kehittäneet tieteitä, taiteita, jopa kokonaisia kulttuureja. Kun maallinen ihminen alkaa lähestyä hengen ylhäisiä seutuja, niin sen loppu on lähellä. "Henki kuuluu Jumalan pyhälle vuorelle, ja sen eläimen, joka sitä koskettaa, täytyy kuolla", sanoi mystikko Jakob Böhme.
Näin Kalevala johdattelee tutkijaa elämän ja kuoleman mysteerioiden tuntemuksessa.
Elonpyörä — 1972 n:o 1
| Etusivu | Kalevala | Sekalaista |