|
Päivän maa
Anna siivet lentääkseni Esikko Koitere Ruusu-Risti — syyskuu 1932 |
|
|
|
|
Päivän maa
Anna siivet lentääkseni
yli vuoriston!
Nostattaisin sydämeni
aamun ruskohon.
Elon meren ylittäisin,
kuilut kuoleman.
Ehdottomaan häviäisin,
nousun hurmahan.
Päivänsäde, tieto kanna,
mahduta se sydämiin;
tienoihisi nousta anna,
unenmaihin hiljaisiin!
Varjo synkkä syyllisyyden
haihduta, — vie valohon!
Jäävät haaveet henkevyyden
noustessamme tietohon. —
Tarhojamme kukkivia,
talojamme hiljaisia —
ylistäkää, ystävät,
elon teillä viipyvät!
Tulokkaita joka päivä
varhain saapuu — myöhemminkin.
Haihtuu täällä valheen häivä.
Aamuun nousee raihnaisinkin.
Elon liekki liesillämme
hehkuu sekä syömmissämme.
Niittää saatte — ystävät —
täällä, rauhan kylväjät.Esikko Koitere
Ruusu-Risti — syyskuu 1932
