Krishna, paimenten jumala ja lapsi

Intian perintätieto pitää Krishnaa rakastetuimpana ja suurimpana jumalallisena opettajana, filosofina, valtiomiehenä ja yhteiskunnallisten olojen parantajana, mitä Intiassa on koskaan elänyt. Kansa nimittää häntä paimenten jumalaksi. Intialainen kirjailija Svami Vivekananda sanoi, että kun hän kuuli alempana kerrotun tapauksen, teki se häneen valtavan vaikutuksen, suuremman kuin mikään muu hänen tuntemistaan kertomuksista. Seuraava kuvaus on otettu Vivekanandan kirjasta: »Gespräche auf den Tausend Inseln».

Eräs brahmiini kuoli. Hänen leskelleen jäi pieni poika, mutta ei mitään omaisuutta. Äiti tahtoi antaa pojalleen pappissäädyn mukaisen kasvatuksen. Kylässä ei kuitenkaan ollut opettajaa eikä koulua. Naapurikylässä oli koulu, mutta kylien välillä oli tiheä metsä. Koulussa ei keskipäivällä annettu opetusta. Aamu- ja iltatunteina, jolloin pojan piti kulkea kouluun, oli metsä pimeä. Poika pelkäsi kovin ja sanoi sen vuoksi äidilleen: »Muilla pojilla on palvelijat, jotka kuljettava heitä kouluun. Miksi minun pitää aina kulkea yksin tuon hirveän metsän läpi?» Äiti vastasi: »Voi lapseni, minä olen niin köyhä, että en voi palkata sinulle palvelijaa. Mutta kun kuljet metsässä, niin huuda paimenjumalaa, veljeäsi Krishnaa.» Kun poika seuraavana aamuna kulki metsässä, niin hän huusi: »Veli lammaspaimen, veli lammaspaimen, oletko siellä?» Silloin hän kuuli näkymättömän äänen sanovan: »Kyllä minä olen täällä.» Poika oli lohdutettu.

Jonkin ajan kuluttua opettajan isä kuoli. Jokaisella oppilaalla oli tapana viedä silloin lahjoja opettajalle. Poika itki, kun äidillä ei ollut antaa hänelle mitään lahjaa vietäväksi. Äiti sanoi: »Huuda Krishnalle, että hän antaisi sinulle lahjan.» Poika teki neuvon mukaan. Silloin ilmestyi metsään ruukku, joka oli täynnä maitoa. Poika vei sen opettajalle. Opettaja käski palvelijan tyhjentämään ruukun. Mutta ihme kyllä se oli yhä täynnä maitoa. Opettajan kysyessä poika kertoi, mistä oli saanut maitoruukun ja miten Krishna usein oli lempeällä äänellään karkottanut hänen pelkonsa. Pojat huusivat hämmästyneinä: »Sinä kuljet joka päivä Krishnan kanssa.» Opettaja halusi kuulla jumalallista ääntä. Kun opettaja ja poika olivat tulleet metsään, niin jälkimmäinen huusi: »Veli lammaspaimen, opettajani on tullut mukaani.» Mikään ääni ei rikkonut luonnon hiljaisuutta. Poika huusi uudelleen itku kurkussa. Silloin kuului kaukaa ääni. »Sinun luoksesi tulen, sillä sinä olet puhdas ja aikasi on tullut, mutta sinun opettajasi täytyy elää täällä maan päällä vielä monta, monta elämää, ennen kuin hän on saava nähdä minut.»

Elonpyörä — 1964 N:o 1


Etusivu Sekalaista