V. H. V.

Uusi lääketiede

LOUIS KUHNE: Uusi lääketiede eli oppi tautien yhtenäisyydestä ja niiden siihen perustavasta parantamisesta ilman lääkkeitä ja leikkauksia. Suomennos saksalaisesta painoksesta.

Paljon lupaava nimi! Mutta jos luemme tämän teoksen, joka on ilmestynyt 25 eri kielellä, huomaamme selvästi, ettei tässä ole kysymys mistään muotivillityksestä tai petkutuksesta vaan monivuotisiin laajoihin tutkimuksiin ja kokemuksiin perustuvasta uudesta parannustavasta, joka on antanut jo tuhansille sairaille ympäri maapallon takaisin heidän terveytensä, niin kuin näkyy kirjan loppuun otetuista (melkeinpä liiankin) lukuisista parantuneiden potilaiden kirjeistä.

Tekijä kertoo itse järjestelmänsä synnystä seuraavasti: "Sisäinen taipumus johti minua tutkimaan luontoa. Vaikea sairaus ja surulliset kokemukset koululääketieteestä opastivat minua luonnonlääkintätaitoon. Alituinen elävän luonnon tutkiminen opetti minulle, mitä tauti on ja mistä taudit johtuvat. – Mutta minulle selvisi, ettei ollut kyliksi keksiä teoria tautien synnystä ja niiden parantamisesta ja ettei liioin ollut suurta hyötyä siitä, että koettelin uuden parannustapani menestystä vain itseni, omaisteni, ystävieni ja tuttavieni suhteen. Minun oli käännyttävä menettelytapoineni suuren yleisön puoleen ja osoitettava luotettavilla esimerkeillä, että se voittaa monissa tapauksissa tavallisen lääketieteen ja vakuuttaakseni sekä oppineet että tavalliset ihmiset menettelytapani ehdottomasta oikeudesta ja yhtäpitävyydestä luonnonlakien kanssa. – Tämän näkemyksen puolesta aloin työskennellä. Minun täytyi lakkauttaa liikeyritys, jota jo 40 vuotta olin menestyksellä ylläpitänyt, voidakseni kaikin voimin antautua uudelle alalle, jossa tiesin saavani kokea vain häpeää, pilkkaa ja suurta vastustusta ilman minkäänlaista aineellista etua. – Vuonna 1883 avasin vihdoin nykyisen laitokseni. – Tuhannet henkilöt ovat parantuneet käyttämällä minun parannustapaani, ja monia olen voinut suojella etukäteen suurilta vaaroilta huomatessani heissä aiheita tuleviin tauteihin. Juuri tälle annan mitä suurimman arvon. Sillä ainoastaan sen avulla meille on mahdollista luoda todella terve ihmissuku. – Kaikki taudit, minkä nimisiä ne lienevätkin, ovat mahdollisia parantaa. Kaikki taudit, sanon minä, ei kaikki sairaat. Sillä se, jonka elimistö on jo liian suuressa määrin heikontunut ja varsinkin joka käyttämällä pidemmän aikaa lääkkeitä on kokonaan myrkytetty, voi tosin menettelytapaani käyttämällä saada helpotusta vaivoilleen, mutta häntä ei aina voida pelastaa eikä täydellisesti parantaa. – Minulla on ollut perustana keksintöihini tarkka, huolellisiin havaintoihin ja kokeisiin perustuva tutkimus, ja jos siitä huolimatta minulla ei tunnusteta olevan ammattitieteellistä sivistystä voidakseni harjoittaa nykyistä tointani, niin kestän minä sen täydellisellä tyyneydellä ja mielenmaltilla. Ovathan ihmiskunnan suurimmat hyväntekijätkin ja varsinkin keksijät ja uranuurtajat olleet suurimmaksi osaksi ns. 'haihattelijoita' eivätkä varsinaisia ammattimiehiä." Miehekkäät ja vakavat ovat tekijän sanat ja niistä kuvastuu hyvän omantunnon antama riemullinen vakaumus ja tyydytys. Tässä meillä on esimerkki siitä, kuinka paljon enemmän todellista hyvää yksinkertainen epäitsekäs harrastus voi saada aikaan kuin suuri oppi ja laajat tiedot. Miksei kukaan ammattiaan harjoittavista lääkäreistä, jotka ovat useita vuosia tutkineet tiedettään yliopistossa, ollut tämän uuden tehokkaan parannustavan keksijä vaan tavallinen 'maallikko', ja miksikä lääkärit, kun kokemus osoitti uuden keksinnön todella arvokkaaksi, vastustivat sitä itsepintaisesti viimeiseen asti? Siinä kysymys, johon emme löydä muuta vastausta, kuin että he eivät nähneet metsää puilta!

Mikä nyt sitten on Kuhnen uusi keksintö? Se on niin kuin nimi sanoo "oppi tautien yhtenäisyydestä". Onhan lääkärin ensimmäinen ja tärkein tehtävä tullessaan sairaan luo diagnoosin laatiminen, taudin määrääminen, ja vasta sitten hän voi antaa sopivan lääkkeen. Mutta oudonkin on helppo huomata, kuinka häilyväisiä ja epävarmoja nämä tautien määrittelyt tavallisesti ovat. Yhtenä päivänä lääkäri puhuu vatsakivusta, toisena vilustumistaudista ja kolmantena hän tunnustaa, ettei tauti ole lainkaan määriteltävissä. Nyt Kuhne esittää sen rohkean väitteen, että kaikki taudit ovat oikeastaan aivan samaa laatua. Kaikki ne ovat kuumetta ja kuume merkitsee, että ruumiissa on vieraita ja sopimattomia aineita, joista se tahtoo päästä vapaaksi. Tässä laajassa teoksessaan tekijä koettaa perusteellisesti todistaa väitteensä ja koskettelee kaikkia yleisempiä 'tauteja' hammassärystä ja sukupuolitaudeista aina jopa spitaaliin asti ja näyttää siltä, että ne kaikki johtuvat samasta syystä ja parannetaan samalla tavalla. Kaikki ne parannetaan siten, että vieraat aineet tavalla tai toisella poistetaan ruumiista, kun taas virallinen lääketiede juuri pidättää ne ruumiissa ja vielä lisää niiden lukua kaikenlaisilla myrkyllisillä ja vahingollisilla lääkkeillä.

"Tuntuu ihmeelliseltä, ettei kukaan ole vielä tehnyt kysymystä, mihin märkä joutuu, kun lääkkeet ovat estäneet sitä vuotamasta ulos, ja mikä tarkoitus sillä oikeastaan oli. Kuten tiedämme ei luonnossa tapahdu mitään ilman tiettyä syytä ja tarkoitusta. Luonnollisia ilmiöitä voidaan auttaa ainoastaan luonnollisilla keinoilla, mutta ei koskaan luonnon vastaisilla. Tämä koululääketieteen turmiollinen väärinkäsitys on ollut syynä siihen, että hullujenhuoneita, sairaaloita ja parannuslaitoksia kasvaa kuin sieniä sateella".

Näiden ruumiille vahingollisten aineiden poistamiseksi, siis kaikkein tautien parantamiseksi, Kuhne käyttää erilaisia kylpyjä ja tahtoo varsinkin sakean höyryn avulla synnyttää hikoilemisen, joka juuri karkottaa pahan ruumiista. Mieleemme tulee heti ikivanha suomalainen sauna, jota sanotaan kansamme ainoaksi keksinnöksi. Ennen vanhaan ihmiset eivät olleet väärässä, kun pitivät kuumaa saunalöylyä ainoana varmasti tepsivänä keinona kaikkia sairauksia vastaan. Hienostunut ihminen saattaa kammota tulikuumaa saunaa, mutta luonnonläheiselle ihmiselle se on suurin nautinto, minkä hän tuntee, ja näköjään lääketiede suurine oppeineen ei ole ollut häntä viisaampi.

Kun potilas etsii Kuhnelta apua esimerkiksi sydäntaudille, määrätään hänelle sopivia kylpyjä, ja silloin usein käy niin, että hän saa takaisin muita tauteja, joita hänellä on aikaisemmin ollut ja joita lääkkeiden avulla on tukahdutettu ja peitetty näkyvistä. Ne ilmenevät nyt paljon lievemmässä muodossa ja voidaan lopullisesti ja pysyvästi poistaa ruumiista. Jonkin ajan kuluttua potilas on täysin vapaa entisistä ja nykyisistä taudeistaan, ja jos hän vastedes varoo saamasta vahingollisia aineita ruumiiseensa, on hänellä oleva erinomainen terveys.

Millä tavalla nämä vieraat aineet tulevat ruumiiseen? Osaksi keuhkojen kautta, mutta enimmäkseen vatsan kautta sopimattoman tai liiallisen ravinnon muodossa. Siinä on tautien perussyy! Sen tähden Kuhne antaa aivan yksinkertaisen neuvon jokaiselle, ken tahtoo terveyden saavuttaa ja säilyttää: luopukoon kaikesta epäpuhtaasta, luonnottomasta ja ylellisestä ruuasta ja juomasta! Nälkä ja jano on tyydytettävä, mutta ei hiukkaakaan sen enempää! Useinhan sekä terveitä että sairaita kehotetaan syömään, vaikkei ruokahaluakaan olisi, muka ruumiin kunnossa pysymiseksi, mutta Kuhne sanoo, ettei edes sairas saisi koskaan pakottaa itseään syömään siitä selkeästä syystä, että ruumiille ei ole mitään muuta kuin vahinkoa sellaisesta nauttimastaan ravinnosta, jota se ei voi sulattaa. Ruokahalu taas, mikäli se on kunnossa, varmasti määrää, kuinka paljon ruokaa ja juomaa on nautittava. Vahinko vain, että niin harvalla tuo ruumiin luonnollinen vaisto on terve.

Jos sitten tahdomme tietää, minkälaiset ravintoaineet ovat luonnonmukaisia, niin emme voi suinkaan luottaa kieleemme, jota tavallisesti jo lapsuudesta alkaen lahjomme. Mutta äärettömän tärkeätä on, että hankimme oikeaa ravintoa ruumiille, jottemme anna sille vahingollisia aineita taudinsiemeniksi. "Ja kun emme voi luottaa vaistoomme, meidän täytyy tarkoilla havainnoilla ja johtopäätöksillä päästä asiasta selvyyteen," sanoo Kuhne. Sellaisia aineita, jotka on jo todistettu enemmän tai vähemmän myrkyllisiksi ja ihmisruumiille vahingolliseksi, ovat alkoholi (kaikissa muodoissaan), tupakka, morfiini ja yleensä lähes kaikki yleiset ja harvinaisemmat lääkkeet, kahvi ja muutkin ns. nautintoaineet jossakin määrin, useimmat mausteet jne. Kuhne arvelee, että näitä aineita täytyy jokaisen sairaan, joka tahtoo tulla terveeksi, ehdottomasti välttää, ja samoin myös jokaisen terveen.

Entä kuuluuko liha, joka on ravintoaineistamme yleisimpiä, vahingollisiin vai välttämättömiin aineisiin? Moni lääkäri pitää lihaa välttämätömänä ruumiin ylläpitämiseksi. Tämän tiede on päätellyt kemiallisten tutkimusten mukaan. Mutta "se että jossakin ravintoaineessa kemiallisen analyysin mukaan on samoja aineita kuin ihmisruumiissa, ei suinkaan todista, että ne ovat meille soveliaimpia ravinnoksi. Ihmisruumis voi kaikkein yksinkertaisimmasta ravinnosta, kuten esimerkiksi viljan jyvistä, itse valmistaa itselleen kaikki ne aineet, joita kemia pitää sille välttämättöminä", sanoo Kuhne. Sitten hän ytimekkäästi selvittää, mihin tuloksiin päädytään, kun katsotaan ihmisen hampaita, ruuansulatuskanavaa, aisteja ja sikiöiden kehitystä. Niistä tullaan siihen johtopäätökseen, että ihminen on ruumiinsa puolesta luotu hedelmien ja viljan syöjäksi, eikä kaikkiruokaiseksi. Kun sitten lukuisat ihmiset ovat käytännössä koettaneet noudattaa luonnon ääntä ja jättäneet kokonaan pois liharuuan ja samalla kaikki kiihotusaineet, he ovat eläviä ja epäämättömiä esimerkkejä siitä, että kasviruoka on ihmiselle terveellisin ravinto ja että ei voida luoda uutta tervettä sukua, jollei kaikkia kiihotusaineita, joihin mm. liha on luettava, jätetä pois. Kuhnen järjestelmän pääponsi on siis lyhyesti sanoen vegetarismi.

Tosiaan näyttää siltä kuin Saksanmaalla nykyään alkaisi yhä voimakkaampi virtaus pyrkiä samaan ihanteeseen, jota jo muinaisajan suuret viisaat, Pythagoras, Platon, Apollonios ym. julistivat, ja on kuin nyt alettaisiin huomata myös hyödylliseksi se, mitä moraalinen tuntomme on meitä jo kauan opastanut. Monet väitteet, joita asiaa tuntemattomat henkilöt esittävät vegetarismia vastaan, ovat vailla perustaa, esimerkiksi kun ns. 'henkisellä' työllä elävät ihmiset sanovat syövänsä lihaa sen vuoksi, että kasviruoka ei anna kylliksi ruumiinvoimia. Kannattaako heidän panna terveytensä alttiiksi otaksutun lihasvoiman tähden, josta heille ei kuitenkaan koskaan tule olemaan käytännöllistä hyötyä ja tarvetta? Muutenkin on huomattu aivan perättömäksi se teoria, että liha antaisi enemmän ruumiillista voimaa kuin viljaravinto. Esimerkiksi maalaistyöväki, joka tekee raskaimman työn, nauttii kaikkialla paljon vähemmän liharavintoa kuin kaupunkilaiset ja yleensä ruumiillisesta työstä vapaat kansanluokat, monessa maassa se elää jopa suurimman osan vuotta pelkällä kasviruualla. Monen vegetaarin on käynyt hullusti luullessaan tarvitsevansa lihan korvaukseksi runsaampaa ravintoa ja on sen tähden turmellut ruuansulatuksensa liikarasituksella, vaikka päinvastoin kasvissyöjä elää vähemmällä ravinnolla kuin lihansyöjä.

Ennen vanhaan, jolloin ihmiset olivat rajumpia ja eläimellisempiä, he kaipasivat kukaties lihaa kiihottimekseen, mutta mitä sielullisemmaksi ja henkisemmäksi ihmissuku kehittyy, sitä enemmän muuttuu sen ruumiin laatukin vaatien puhtaampia ja hienompia aineita ravinnokseen. Jollei tätä luonnonlakia noudateta, vaan jonkin tekosyyn nojalla hemmotellaan alempaa nautinnon ja kiihotuksen halua, kostaa luonto rikkomuksen kaikenmoisilla taudeilla, jotka turmelevat ja katkeroittavat kovin monen ihmisen elämän. Se ääni, joka vaatii sisässämme meitä huojentamaan yhä voimakkaammin luomakunnan kärsimyksiä ja toteuttamaan tappamattomuuden ihannetta, se on myös ikään kuin takeena siitä, että luonto itse on puolellamme ja palkitsee pyrkimyksemme terveydellä eikä sairaudella. Muistakaamme, että jokainen askel, olkoon se suuri tai vähäinen, johtaa lähemmäksi päämäärää. Toivokaamme, että Suomen vanhemmat, jotka rakastavat lapsiaan, eivät antaisi noille pienille "viiniä ja väkeviä juomia", eivätkä myöskään väkeviä ruokia, jotta he eivät saastuttaisi lastensa ruumiita ja totuttaisi heidän makuaistiaan väärään suuntaan syöttämällä heille eläinten raatoja vaan antaisivat heille luonnon puhtaita antimia, leipää, hunajaa ja rieskaa. Ainoastaan siten Suomeen on kasvava uusi suku, jolla on "terve sielu terveessä ruumiissa".

Omatunto — toukokuu 1907

Kieliasua on uudistettu.