Lieden ääressä

Heleänä hehkuu hiilet,
punaisena palaa tiilet
pirtin pienen liedessä...
Soljun, soljun suvimaihin
outoihin ja onnekkaihin
lieden lämmön viedessä.

Tuolla puolen paikan, ajan,
jumaluuden ikimajan,
keinun kultakehdossa,
puiden pyhäin puhuessa,
tuulen tuoreen huhuessa
Luojan lyylilehdossa.

Tulipatsahana palaa
Luojan lempi, joka valaa
hehkuvata heloa.
Niinkuin palavainen pirta
syöksyy sydämeeni virta
Iki-tulen eloa.

Kaikki synti, saasta, lika,
jokaikinen virhe, vika
palaa täällä poroksi.
Sydämeni liekit, loimut
- Jumaluuden viitan poimut -
syttää tulisoroksi...

Havahdun ma unistani...
Hiivin hiljaa huoneissani.
Kaipuun kirkas kipinä
sielussani hehkuu, palaa,
Ikilieden helmaan halaa,
ei se sammu ikinä.

T. S.

Ruusu-Risti — maaliskuu 1929


Etusivu

Runoja