Mikko Kopra

Mikä on totuus?

Jeesuksen oppi on selvä ja läpitunkeva. Se on totuus.

– Vuosisatojen kuluessa ovat kirkkokunnat tämän totuuden ympärille rakentaneet paksut muurit.

– Se muuri on kirkonoppi.

– Ja muurin tukena on sokea usko.

– Muurin ja tuen rakennusaineena ovat dogmit eli opinkappaleet. Nämä ovat väärentäneet selvän totuuden ja Kristuksen opin sijaan asettaneet toisen: kirkonopin.

– Tämä kirkonoppi on ristiriitainen, itsekäs, sietämätön ja siten on hajottanut, sen sijaan, että sen olisi pitänyt koota.

– Onko siis kumma, että tuhannet sielut kysyvät: miten voimme erottaa totuuden vaiheesta?

– Muuri on särjettävä: Miksi?

– Sen tähden, että totuus ilmenisi alkuperäisenä totuutena, valo valona: se, joka on meidän henkinen pyhin aarteemme.

– Mikä on särjin, joka pystyy särkemään muuriksi asetetun kirkonopin?

– Se särjin on tiede.

– Mikä jaksaa haihduttaa sokean uskoni?

– Se on tietäminen eli eläväksi tullut tieto siitä, että ihmishenki on yhtä iäisen, loppumattoman ja kaikkialla läsnä olevan Jumalan hengen kanssa.

[Kirjoitelman "Omantunnon Uskonto" alkulause]

_________________________________

Niin se on. Totuus on olemassa, ihmiskunta on sitä kaikkina aikoina etsinyt ja etsii vielä tänäkin päivänä, mutta harvat ovat sen löytäneet. Kristus löysi totuuden.

– Sitä varten olen minä maailmaan tullut, että minä totuuden julistaisin; jokainen, joka minua seuraa, ei vaella pimeydessä.

So. hän saa valoa elämänsä tielle.

Buddha löysi totuuden ja opetti:

– Toinen ihminen ei voi toista vapahtaa; jokaisen pitää itse vapahtaa itsensä. Ainoastaan totuus voi vapahtaa teidät pahasta. Ei maailmassa ole muuta vapahtajaa kuin totuus.

Konfutse löysi totuuden:

– Totuus on niin hyvin ihmisen kuin myöskin taivaan laki.

Zarathustra löysi totuuden:

– Ahura Mazda (viisauden henki) on korkein. Siinä asuu todellinen pyhin puhtaus ja siinä yksin on autuaallisuus. Tämä Tuotujen esikoinen asuu ainaisessa valossa. Tämä valo, totuuden valo, on se, jota kutsutaan uskonnoksi. Pyhä sana on sen ruumis. Ainoastaan tieto (totuus) varjelee pahasta; täydellisin voi asua hurskaan sydämessä.

Laotse:

– Löytyy korkein totuus, se on persoonaton, näkymätön, ääretön, olento. Tao on kaikkialla. Se, joka on vapautunut himoistaan ja on alkanut tutkia sisäistä ihmistään, tuntee Taon täydellisesti.

Maailman vanhimmat sivistyskansat, kuten hindulaiset ja egyptiläiset löysivät totuuden. Hindulaiset:

– Yli kaikkien muuttuvaisten ilmiöiden on Brahma, se on henkimaailman kaikkeudessa. Se on kaiken alku ja perustus; siihen pitää kaikki palaa puhtaana. Ainoastaan se, joka on löytänyt itsensä Brahmassa ja Brahman itsessään, voi sanoa: minä olen Brahma.

Egyptiläiset:

– Jokainen luotu on saanut alkunsa kaikkeuden Ammonin elähdyttävästä ruumiista. Se, joka etsii sitä, löytää sen joka paikasta. Täydellisemmin hänen alttarinsa sädehtii ihmissydämessä, edellyttämällä, että ihmissydän on puhdas.

Vanhan maailman ajattelijat Sokrates, Platon ym. olivat kaikki totuuden sankareita, jotka tiedottomalle aikakaudelleen julistivat totuuden. [Se, joka tahtoo tutkia henkisiä totuuksia, tutkikoon "Omantunnon Uskontoa" -kirjasta. Siinä vielä edellisten lisäksi luetaan totuuden etsijäin joukkoon stoalaiset 4. vuosisadalla eKr., sekä filosofit 18. ja 19. vuosisadalla.]

– Kaikki maailmassa on järjestetty parhaimman päämäärän ja yhden ainoan suunnitelman mukaan. Korkein jumalallinen järki on maailman luoja ja ohjaaja. Ihmissielu on yhtä jumalallisen järjen kanssa, josta kaiken hyvän ja itseolemuksen periaatteen täytyy kehittyä. Ihmisen velvollisuus on kohota todelliseen järjen elämään. Tunne itsesi. (Sokrates)

– Ihanteensa saavuttamiseksi ihmisen tulee harrastaa hyvyyttä. Ihmisen aina tulee harrastaa tietämistä. Juuri tietäminen (filosofia) voi ihmisen vapahtaa tiedottomuudesta. Tieteen tutkiminen on kohoamista iankaikkista valoa kohti. Korkein idea eli hyvän ihanne on korkein Jumaluus. Sen tähden ihminen tuntee vedon parempaan elämään, so. etsimään Jumalaa, joka ilmenee rakkaudessa. (Platon)

Hyvin, hyvin paljon saamme historiasta todistuksia totuuden sankareista, mutta nämä yllämainitut nerot olkoot todistajina siitä, että henkinen totuus on olemassa, jotain korkeampaa on meidän ympärillämme; se, joka etsii henkistä totuutta, löytää sen.

Mitä nyt olisi tehtävä, jos muuriksi asetettu kirkonoppi särjettäisiin, että – valo ilmenisi valona kaikille ihmisille oikeana valona? Sijalle voisimme rakentaa hengen eli omantunnon uskonnon. Kirkot voisimme muuttaa nuorison opistoiksi, joissa voisimme antaa nuorisolle opetusta kaikista ihmisellisyyden tietopiirin aloilta luentojen ja varsinaisen kouluopetuksen muodossa. Sunnuntaina mentäisiin kirkkoon, dogmiuskonnon sijasta luettaisiin maailman suurimpien runoilijain teoksia, sekä pidettäisiin esitelmiä filosofiasta, tieteestä ja historiasta ja verrattaisiin niitä toisiinsa. Pappeja ei enää leivottaisi, vaan siihen sijaan opettajia, jotka voisivat kansalle antaa selvään järkeen perustuvaa tieteisopetusta, esim. tähän tapaan: Jumala on henki, kaikkialla läsnä oleva ja kaikkea elähdyttävä järkivoima ja hyvän alkulähde, joka itseensä sulkee kaiken alemman järjen. Kun me etsimme totuutta ja teemme hyvää, silloin etsimme Jumalaa, sillä "totuus on korkein uskonto". "Ei ikkuna ole aurinko, vaikka se näyttää meille auringon valaiseman luonnon, ei myöskään uskonto ole itse totuus, vaikka se näyttää meille, mitä tietä ihmisen on kuljettava voidakseen päästä totuuden tuntoon."

Mikä sitten on totuus?

Totuuden ääni eli totuuden ilmaisija on ihmiseen kätketty jumalallinen ääni, järki ja omatunto, "joka hyväksyy hyvän työn, mutta tuomitsee pahan"; itse totuus on se, minkä järki ja omatunto sanovat oikeaksi; kun aiomme toimia …maailmassa, niin ottakaamme järki ja omatunto oppaaksemme ja kysykäämme, mitä varten olemme syntyneet, onko toimintamme itsemme ja lähimmäisemme hyväksi ja hyödyksi.

Omatunto – syyskuu 1905


Etusivu Artikkelit