Novalis
Luonto ja Henki
Jollekin onnistui nostaa Saiksen jumalattaren huntua. — Mutta mitä näki hän, — hän näki ihmeitten ihmeen, itsensä. Mitä on Luonto? Yleistieteellinen, järjestelmällinen sisältö, tai henkemme suunnitelma. Miksi tahdomme tyydyttää itsemme aarteidemme pelkillä vertauskuvilla? Tehkäämme ne itsellemme selviksi, viljelkäämme niitä ja käyttäkäämme hyödyksi.
Sallimus, joka meitä painaa, on henkemme laiskuus, hitaus. Työteliäisyytemme avartamisella ja kehittämisellä tulemme itsemme muuttamaan sallimukseksi. Kaikki näyttää virtaavan meihin sisälle päin, koska emme virtaa ulospäin. Olemme negatiivisia, koska tahdomme, — mitä positiivisemmaksi tulemme, sitä negatiivisemmaksi tulee maailma ympärillämme, kunnes lopussa ei tule olemaan enää mitään negaatiota, vaan olemme kaikkea kaikessa. Jumala tahtoo Jumalia.
Uneksimme matkasta maailmankaikkeuden läpi; eikö maailmankaikkeus ole meissä? Henkemme syvyyksiä emme tunne. Sisäänpäin käy salaperäinen tie. Meissä tai ei missään on Ikuisuusmaailmoineen, menneisyys ja tulevaisuus. Ulkopuolinen maailma on varjomaailma, se heittää varjonsa valovaltakuntaan. Nyt se näyttää meille kaiketi pimeältä, yksinäiseltä, olemattomalta. Mutta kuinka toisenlaiselta se tulee meille näyttämään, kun tämä pimennys on ohi ja varjoruumis on siirretty syrjään. Tulemme nauttimaan enemmän kuin koskaan; sillä henkemme on luopunut jostakin.
Maailma on tulos äärettömästä sopimuksesta ja oma sisäinen pluraliteettimme on maailmankatsomuksen perusta. Tulemme ymmärtämään maailmaa, jos ymmärrämme itseämme, koska me ja maailma olemme toisiaan vastaavasti toimivia. Olemme Jumalan lapsia. Jumalallisia aiheita olemme. Yhtä tulemme olemaan, mitä isämme on.
Ei mikään ole hengelle saavutettavampi kuin ääretön. Olemme näkymättömän kanssa lähempänä, kuin näkyväisen kanssa yhdistyneenä. Olemme lähetysmatkalla. Maan kasvatukseen olemme kutsutut.
Luonto on sielullemme, mitä ruumis on valolle. Luonto säilyttää itsessään, se taittuu monenlaisiin eriskummallisiin väreihin; se sytyttää joko pinnallaan tai sisällään valon, joka tulee muuttumattomana pimeydestään, tekee kirkkaaksi ja läpinäkyväksi, jos valoon suurempi, se virtaa ulospäin valaistakseen muita ruumiita. Mutta vielä itse pimein ruumis voi veden, tulen ja ilman kautta tulla johdetuksi siihen, että se tulee valoisaksi ja loistavaksi.
On vain elimistömme ja itsekosketuksemme heikkoutta, ettemme näe itseämme henkimaailmassa. Kaikki sadut ovat vain kuvia tuosta kotoisesta maailmasta, joka on kaikkialla eikä missään. Korkeammat voimat meissä, jotka tahtomme luomuksina kerran tulevat täyttymään, ovat nyt muusoja (haltijattaria), jotka meitä tällä vaivaloisella kilparadalla virkistävät suloisilla muistoilla.
Kaikki tahdoton täytyy tulla muutetuksi tahtoiseksi.
Suom. T. E. T.
Ruusu-Risti — lokakuu 1928
Etusivu Sekalaista