P. Julku

Ajatelmia ja sananlaskuja

Ilman salaisuutta ei ole mitään julkista.

Ilman viisautta ei ole mitään totuutta.

Totuus ilman viisautta ei ole totuutta.

Totuus käy talosta taloon, löytämättä päivänkään asuntoa. Yöllä se saa siivet. Aurinko kuluttaa noustuaan sen varjon.

Se, joka lentää kotkan siivillä, saavuttaa kotkan korkeuden. Kotkan siipien suhina himmentää kauneimmankin peipon viserryksen.

Siltä, joka kokee samalla kertaa kahta, yksikin katoaa.

Sille, joka kaksi saavuttaa, tulee kolmas vailla ponnistusta.

Se, joka etsijän löytää, itseään etsii. Se, joka järkensä pettää, itsensä jättää.

Se, joka itsensä jättää, onnensa pettää.

Se, joka tietään kulkee, silmänsä sulkee.

Se, joka paljon näkee, vähän kokee.

Se, joka paljon kokee, vähän näkee.

Se, joka alas katsoo, ylös näkee.

Se, joka ylhäältä hakee, alhaalta kadottaa.

Se, joka vähän etsii, paljon löytää.

Se, joka suurta kokee, tarttuu taivaan lakeen.

Se, joka paljon tietää, vähän sietää.

Sen, joka maata kaivaa, maa näköisekseen painaa.

Taivas ja maa yhteen laskettuina on piste ilman yhdysmerkkiä.

Viisaus on totuuden peili. Valhe on totuuden suojelusenkeli.

Viisaus heijastaa jokaiselle oman totuutensa kuvan, viisaus on käytännöllinen välikappale jokaiselle. Sen avulla jokainen löytää oman henkensä syvyyden.

Ilman kokemusta ei ole mitään tosisivistystä. Ilman sivistystä ei ole mitään tosikulttuuria.

Kulttuurin hakeminen teorioista vaatii ajatustyötä, mutta oppiakseen käytännöllistä kulttuuria täytyy löytää elämän todellinen perusta, jossa oppi on jotakin muuta kuin oppimista ja opettelemista.

Tosikulttuurin oppiminen on taidekuvien luomista sielussa. Sen, joka luo elämänsä taidekuvaa, on etsittävä monta pistettä sen luonnoksesta.

Se, joka ei ole elämänsä taiteen luoja, ei löydä sen taidekuvaa sielusta.

Se, joka ei kunnioita aikakausien taidetta, ei ole aikansa taiteilija.

Se, joka ymmärtää aikaansa, luo aikakausien taidetta. Aika on suuri opettaja aikakautisessa työssä. Aika on magneettilanka johdettuna ihmisruumiin jokaisen jäsenen läpi ja yhdistettynä aivokammioksi, jossa on kirjoitettu aikakausien kuvat. Aika on oikein käytettynä sähkölaite, joka on johdettu ikuisuuksien läpi aikojen salaisuuksiin. Se nostaa kysyjän korvaan, mitä häneltä on oppimista ja mitä hänelle on opetettavaa.

Ennen luonnon tosituntemusta ei ole mitään anteeksiantoa.

Anteeksianto on sovitus hyvityksen kautta. Hyvitys on persoonallinen sovitus oman itsensä kautta.

Luonnon lait ovat elämänmuotojen ilmennyksiä salaisuutena. Salaisuudet ilmenevät ruumiin muutosten kautta sielussa siten, että sielun magneettinen voima yhtyy hengen toimintaan, joka on sielun valo, tähti, aurinko, salainen tie Ikuisen Olemuksen tuntemukseen.

Ruusu-Risti – syyskuu 1932