|
Jumalalle
Sä kutsuit maan ja taivahan,
Ja maa ja taivas on.
Maailmat käskyys syntyvät.
Ken oot sä, Mahtava?
Myös aamuin ylevänä kun
Ja äänettömänä
Käy aurinkoinen taivaalle,
Mä lausun: Mahtava!
Kun öisin pääni päällä käy
Tuo joukko tähtien,
Ja niissä maailmoita nään,
Mä huudan: Mahtava!
Kun vuoren lailla vankkana
On leviathan tuo,
Kun maassa toukka matavi,
Mä huudan: Mahtava!
Oi suuren suuri, Mahtava!
Sun näkys huimaisee.
Mä pelkään, astun takaisin,
Mä sorrun — palvoen.
Friedrich Schiller
Saks. suom. A. F-én
Kaiho
Laakso tää on ahdas, pieni,
usvat kolkot painostaa.
Pois jos johtaa voisin tieni,
minne mieli kaihoaa!
Kunnaat kukkii lounaan mailla,
ikikevään siellä nään:
Saisin liitää linnun lailla
yli vuorten etelään!
Sulosoinnut, täyttäin tienot,
taivaanrauhaa rintaan luo;
yli kenttäin leyhkät lienot
tuoksuin balsamia tuo.
Kultaheelmäin loistoon kiehtää
tummat viidat lehviään;
mieltä kirjokukat viehtää,
joit’ ei talvi riistäkään.
Mitkä ihmeet silmää kohtaa
säihkeess’ ikiauringon!
Miten vuoret väikkyin hohtaa,
miten lauha ilma on! –
Oi, mua estää virran hyrskyt,
jotka pauhaa kuohupäin;
välillämme kohoo tyrskyt,
sydänparkaa säikyttäin.
Venho vaappuu, tullen tuolta,
soutajaa en nähdä voi.
Purteen hyppää ilman huolta!
Henget sitä haltioi.
Usko, tohdi, – sillä, tiedä,
onni ei tuo takeitaan;
sinut ihme vain voi viedä
ihanuuteen ihmemaan.
Friedrich Schiller
Kassandra (lyhyt poiminto)
Miksi olet heittänyt minut sokeiden kaupunkiin
julistamaan sanomaasi avautunein aistein?
Mitä hyödyttää nostaa huntua siellä,
missä lähellä oleva kauhu uhkaa?
Ainoastaan tietämättömyys on elämää,
tämä tietämys on kuolemaa.
Ota pois tämä onneton selvänäköisyys,
ota silmistäni tämä julma valo.
On kauhistuttavaa olla kuolevaisena kanavana totuudellesi.
– – –
Anna minulle takaisin sokeuteni
ja onnellinen aistien pimeys!
Ota pois hirvittävä lahjasi.
Friedrich Schiller
http://gutenberg.spiegel.de/buch/gedichte-9097/62
|