| Jumalalle |
| Sä kutsuit maan ja taivahan, Ja maa ja taivas on. Maailmat käskyys syntyvät. Ken oot sä, Mahtava? |
Myös aamuin ylevänä kun |
Kun öisin pääni päällä käy |
| Kun vuoren lailla vankkana On leviathan tuo, Kun maassa toukka matavi, Mä huudan: Mahtava! |
| Oi suuren suuri, Mahtava! Sun näkys huimaisee. Mä pelkään, astun takaisin, Mä sorrun — palvoen. |
Friedrich Schiller |
