Ikuinen temppeli
Oi, ikuinen temppeli ihana, sointuisa, pyhä!
Myös kauttani mun jos laajeta saattaisit yhä!
Jo lapsena kuulin sun kellojes kutsuvat soinnut,
Ah, kuitenkin oon soraääniä äristä voinut!
Mun monesti hurmasi urkujes ihana virsi,
ja vesinä vierähti sieluni kalsea kirsi.
Mutt' unhoitin sen minä turhuuden tummilla mailla,
Taas pyytehin alhaisin astelin valoa vailla.
Myös monesti niin kovin katkera osaani olin,
kun köyhänä, sairasna tuskien tietä ma polin.
Mua temppelin on tekijän täytynyt iskeä siksi,
ett' rosoni lähtis ja nöyränä kysyisin, miksi.
Kun nöyrtyen viimein ma kiihkoista mieleni maltoin,
näin, mua että Mestari vuolikin taitavin taltoin,
ett' veljenä liittyä kaikkihin veljihin voisin,
Sun temppelis ylevän osana kerran ma oisin.
Vain rakkaus, ykseys on ikitemppelin soitto.
Oi, veljiksi tulla on kaikille voittojen voitto!Sikstus Oksa
Ylimmälle ystävälle
Sait luokseni kohtuhun korpimaan,
siks' sieluni sointuja tulvillaan.
Kun katsahdin silmies kirkkauteen,
sai juhla jo tupaani tummaiseen.Nyt helmalla viittasi hohtoisen
mä häpeän, itken ja riemuitsen.
Oon vaalia vierasten hurjimpain.
Sua aina en aatellut, armahain.He pirtin pienoisen tahrineet,
mun puistoni kaunoja karsineet.
Voi, seurassa heidän ma unhoitin
sun lempesi korkean, kallehin.Pois saakohon saasta nyt pirtistäin!
Oi, leimahtaa lieteni lämmittäin!
Jo pääsinkö iltahan lauantain?
— Käy armahin akkunat puhdistain.Oi, hohtoa kasvosi kaunoisen!
On kutrillas tuoksua taivaiden.
Häälauluna äänesi sorjin soi.
Se karkoitti kiihkoni, juhlan toi.Mua asuja kurja ja alhainen
sä rakastat, ystävä taivainen.
Mua impeni valkehin valmista,
jo häihin sun kanssasi kaunista!Sikstus Oksa
Ruusu-Risti — tammikuu 1929
