|
Unteni rikkaus
Koko elämän kauneus
kaikki uniini koottu
kuin kypsät tähkäpäät
samaan lyhteeseen.
Koko maailman rikkaus
viisaus vuodatettu
on unteni maljan
kuohuvaan syvyyteen.
Voisin käteni ojentaa
maljani pohjaan juoda
voi, rajua riemua
millä tekisin sen.
Jotain puuttuu siis
lupaa eikö siihen suoda?
Ei, ennen kuin ratkaisen
sfinksin arvoituksen.
Sylvi Pöyry
Kokoelmasta Vaskimalja
Se yksin on tärkeää
Sinä elämä, valjastit meidät
eteen raskaiden rattaiden.
Päämäärästä tietämättä,
niitä kuljemme kiskoen.
Eilen taipaleen juosten kuljin,
tänään tuuman ryömien.
Tie tasainen oli äsken,
nyt vaikea vaarallinen.
Emme eilistä muista enää,
emme huomista vielä nää.
Tänään matkasta vaaksa puuttuu,
se yksin on tärkeää.
Sylvi Pöyry
Kokoelmasta Vaskimalja
Onnellinen
Näin onnellinen kuin
tänään,
en ole ollut milloinkaan.
Tätä rauhaa ja hiljaisuutta,
en vaihtaisi aarteihin kuninkaan.
Minä, joka en mitään tiennyt,
en mitään ymmärtänyt,
kuin sokea hapuilin tietä,
kovin selvästi näen nyt.
Näen turhat taisteluni,
kun tutkainta vastaan potkia koin,
ja vihdoin - luopumiseni,
vain itsekkyyteni uhriksi toin.
Kun vaelsin korpiteitä,
läpi kivun ja kauhun ja pimeyden,
ehkä aavistin joskus jo silloin
tämän valon läheisyyden.
Miten autuasta on olla
näin tyhjä ja hiljainen:
joka hetki kaikelle avoin,
joka hetki, kaikesta luopuen.
Sylvi Pöyry
Kokoelmasta Vaskimalja
Rajalla
Olen saapunut rajalle sille
josta paluuta ihmisille
ei ole milloinkaan.
Olen elänyt elämäni
ja täyttänyt tehtäväni, tai en,
enää en voi muuttaa piirtoakaan.
Pian koittaa lähtöni hetki,
on lähellä ikuisuusretki,
rajan yli astua saan.
Vielä hetken harson lailla
viivyn elämän rajamailla,
ja näen, säpsähtäen
ei ole kuolemaa.
Minkä ihminen tähdellä tällä
voi heikosti aavistaa,
sen jo rajalle saavuttuaan
paljon selvemmin kokea saa:
on elämää kaikkialla
vain muoto on vaihtelevaa.
Sylvi Pöyry
Kokoelmasta Vaskimalja
| 