Mestarin kädet

Kaiken yllä,
mitä teen, mitä nään,
tunnen Mestarin kädet
yllä maailman tään.

Valo kuultava
vuotaa käsistä noista
kalpeoista,
valo ihmeellinen,
valo taivainen.

Ei koskaan nuo kädet
käänny pois,
vaikk' kuinka pimeä maailmamme ois.
Ne kutsuvat,
ne siunaavat kädet
Mestarin ihanan rakastavat.

Tuuli Rejionen

Ruusu-Risti — maaliskuu 1934

Etusivu

Runoja