Vaeltaja virsi

Ihmisten lapset työnsivät minut
luotaan oppini takia,
sillä heidän oppinsa
ei ollut minun.
He kielsivät toisiltaan
vapauden ja oikeuden pyrkiä
totuuteen ja onneen,
kukin omalla tavallaan —
ja minulle,
joka toisin eli ja toisin opetti,
he huusivat kauhistuen:
sinä maailman ja mammonan orja!
Ja rupesivat minua panettelemaan,
sillä he tahtoivat,
että minäkin olisin ollut pyhä
heidän mielensä mukaan.

Mutta minun sydämeni
on täynnä sääliä,
sillä elämän henki,
jota ihmiset nimittävät jumalaksi,
tuntuu puhuvan minun sydämessäni.
Ja minä soisin,
että kukin ihminen murtaisi
elämän kahleet ja pahan vallan
omalla tavallaan
ja toisi sielustaan esille
mitä siinä piilee.
Sillä minä näen,
että elämä on minulle
rikas antaja ja kostaja kova
ja jokaiselle niin kuin minulle.
Sen tähden on oppini,
että tahto on ihmislapsen
ja elämä hänen silmäinsä aukaisija.

"Vaeltaja"

Omatunto – elokuu 1905

Etusivu

Runoja