Valkoisen lootuskukan tarinan alkusanat:

Näillä sivuilla oleva kertomus on toistunut aikojen alusta kaikkien kansojen keskuudessa. Se on sielun murhenäytelmä. Halun, ihmisen alempaa luonnetta hallitsevan voiman houkuttelemana sielu vajoaa syntiin; tultuaan kärsimysten kautta huomaamaan erehdyksensä se etsii apua sisäiseltä lunastavalta hengeltään, ja viimeisessä suuressa uhrauksessaan yhtyessään jumaluuteen se tulee ihmiskunnalle siunaukseksi.

 

Selityksiä

Mabel Collinsin kirjaamaan

VALKOISEN LOOTUSKUKAN TARINAAN

T. Subba Row
  

Yllä mainitulla otsikolla julkaistu mielenkiintoinen kertomus on jo herättänyt paljon huomiota. Se onkin monella tavalla opettavainen. Se oikeastaan kuvaa Egyptin uskontoa ja egyptiläistä pappiskuntaa siihen aikaan, kun heidän uskontonsa oli jo alkanut kadottaa puhtauttaan ja huonontua tantriseksi palvonnaksi. Mustan magian tahraamana ja häpäisemänä sitä käytettiin häikäilemättömästi itsekkäisiin ja siveettömiin tarkoituksiin. Se on myös todennäköisesti tosi kertomus. Sensaa pidetään viimeisenä suurena egyptiläisenä hierofanttina. Kuten puu pudottaa siemenensä, jotta ne kehittyisivät samanlaiseksi puuksi, vaikka se itse häviäisi täydellisesti, samoin näyttävät kaikki suuret uskonnotkin jättävän elämänsä ja voimansa yhteen tai useampaan suureen adeptiin, joiden kohtalona on säilyttää sen viisaus ja elvyttää sen kasvu joskus tulevaisuudessa, kun kehityskulku on siinä pisteessä, että se voi tuottaa toivotun tuloksen. Chemin vanhan suuren uskonnon kohtalona on uudelleen kukoistaa tällä planeetalla korkeammassa ja jalommassa muodossa, kun sopiva aika koittaa, eikä ole lainkaan kohtuutonta olettaa, että kertomuksemme Sensa on ehkä nykyään erittäin korkea adepti, joka odottaa Valkoisen Lootuksen Valtiattaren käskyjen toteuttamista. Näistä olettamuksista huolimatta tällä kertomuksella on erittäin jalo opetus tarjottavanaan. Allegorisesti se kuvailee kokelaan koettelemuksia ja vaikeuksia. Tavallisen lukijan ei ole kuitenkaan helppoa poistaa allegorian verhoa ja ymmärtää sen opetuksia. Sellaisia lukijoita auttaa, että selostan mainitussa kertomuksessa ja kuvatuissa tapahtumissa esiintyviä henkilöitä.

I Sensa, kertomuksen sankari, kuvaa ihmissielua.

Ihmisolennon yksilöllisyys säilyy Kutashtha Chitanyassa eli Pragnan idussa. Se vastaa korkeampaa ja pysyvämpää elementtiä ihmisen viidennessä prinsiipissä. Se on ruumiillistuneen olemassaolon ego eli minä.

II Seboua, puutarhuri, on intuitio. "He eivät voi tehdä minusta aavetta", selittää Seboua; ja näin sanoessaan tämä teeskentelemätön, rehellinen talonpoika paljastaa oman mysteerinsä.

III Agdamahd, Kamen-Baka ja yhdeksän muuta temppelin ylipappia, jotka ovat omistautuneet mustan jumalattaren palvomiselle, kuvaavat kukin seuraavia ominaisuuksia:

1) Kama – Halu

2) Krodha – Viha

3) Lobha – Ahneus

4) Moha –Tietämättömyys

5) Mada – Ylpeys

6) Matsarya – Kateus

7, 8, 9, 10, 11) – Viisi aistia ja niiden aiheuttamat nautinnot.

IV Kertomuksen naispuoliset olennot ovat seuraavat

1) Musta ja salaperäinen jumalatar, jota papit palvovat.

2) Nuori tyttö, joka leikkii Sensan kanssa.

3) Täysikasvuinen tyttö, jonka Sensa tapasi kaupungissa.

4) Ja lopuksi Valkoisen Lootuskukan Valtiatar.

On huomattava, että toinen ja kolmas henkilö ovat sama. Puhuessaan kauniista naisesta, jonka hän tapasi kaupungissa ensimmäistä kertaa, Sensa sanoo, että katsoessaan tämän lempeisiin silmiin tuntui siltä, että hän tunsi tämän hyvin ja että tämän lumousvoima oli tuttua hänelle. Tästä selviää, että nainen oli sama nuori tyttö, joka juoksenteli hänen kanssaan temppelin ympäristössä.

Hindufilosofit sanovat, että prakritilla on kolme ominaisuutta, satva, rajas ja tamas. Viimeinen näistä ominaisuuksista liittyy sthula sarirassa koettuihin karkeampiin nautintoihin ja himoihin. Rajaguna on syynä mielen loppumattomaan toimintaan, kun taas satvaguna on läheisesti yhteydessä ihmisen henkiseen käsityskykyyn sekä hänen korkeampiin ja jalompiin pyrkimyksiinsä. Maya ilmenee tässä kertomuksessa kolmessa eri muodossa. Se on vidya, henkinen järki, jota kuvaa Valkoisen Lootuskukan Valtiatar. Se on Kwan-yin ja buddhalaisten kirjoittajien pragna. Hän edustaa Logoksen auraa eli valoa, joka on viisaus ja hän on tajuisen elämänvirran eli chaitanyan lähde. Aiemmin mainittu nuori tyttö on ihmisen mieli ja hän johdattaa Sensaa vähitellen pimeän jumalattaren läheisyyteen, joka on asetettu kaikkein pyhimpään yllä kuvatun pappiskunnan palvottavaksi.

Pimeä jumalatar itse on avidya. Se on ihmisluonnon tumma puoli. Se saa voimansa ja elämänsä ihmissielun himoista ja haluista. Elämän ja viisauden lähde, joka alun perin virtasi Logoksesta ja joka on saavuttanut oman selvän yksilöllisyytensä erilaistumisen alettua voi muuntua osittain tai kokonaan tähän todelliseen Kaliin, jos ihmisolennon huono karma on sulkenut kokonaan pois Logoksen valon, jos intuition ääntä ei kuulla tai huomata, ja jos ihminen elää pelkästään tyydyttääkseen omia himojaan ja halujaan.

Jos nämä huomautukset pidetään mielessä, kertomuksen merkitys selviää. Tehtävänäni ei ole kuitenkaan kirjoittaa tyhjentävää kommentaariota, vaan kiinnitän ainoastaan huomiota muutamiin tärkeisiin kohtiin ja niiden merkitykseen.

Tarkastelkaamme Sensaa ihmisolentona, joka useita syntymiä läpikäytyään ja saavutettuaan henkistä kasvua syntyy jälleen tähän maailmaan henkinen havaintokyky suuresti kehittyneenä ja valmistautuu kokelaaksi hyvin varhaisella asteella. Heti kun hän siirtyy fyysiseen ruumiiseen, hänet asetetaan viiden aistin ja kuuden yllä kuvatun tunteen alaiseksi, joiden asuinpaikkana on hänen kehonsa. Ihmissielu asettuu ensiksi oman intuitionsa opastukseen, temppelin rehellisen puutarhurin valvonnan alaiseksi, jota ylipapit eivät lainkaan näytä kunnioittavan. Koska se ei ole vielä kadottanut alkuperäistä puhtauttaan, se saa nähdä välähdyksen henkistä järkeä, Valkoisen Lootuskukan Valtiattaren. Papit ovat kuitenkin päättäneet, ettei mitään mahdollisuuksia anneta intuition toiminnalle, ja siksi he johdattavat lapsen pois sen vartioinnin alaisuudesta heidän oman pimeän jumalattarensa, ihmisen himojen jumalattaren alaisuuteen. Tämän jumaluuden ensimmäinen katse on aluksi hyvin vastenmielinen ihmissielulle. Ihmisen tajunnan ja kiintymyksen tarkoituksellinen siirtäminen henkiseltä tasolta fyysiselle on liian äkillinen ja ennenaikainen onnistuakseen. Papit epäonnistuivat ensimmäisellä kerralla ja alkavat tehdä uusia suunnitelmia saman asian toteuttamiseksi.

Ennen kuin jatkan eteenpäin, kiinnitän lukijoiden huomiota puutarhassa olevan lootuslammikon todelliseen merkitykseen. Aivoissa olevaa sahasraram chakraa pidetään usein lootuslammikkona hindujen mystisissä kirjoissa. Tämän lammen "makea turmeltumaton vesi" kuvataan amritamina eli nektarina. Katsokaamme Isis Unveiledin II osaa, sieltä löytyy lisäselvityksiä tämän maagisen veden merkityksestä. Padmalla, Valkoisella Lootuskukalla, sanotaan olevan tuhat terälehteä, kuten on yogien mystisellä Sahasraramilla. Se on avautumaton nuppu tavallisella kuolevaisella, ja aivan kuten lootus avaa terälehtensä ja avautuu koko kauneuteensa auringon noustessa horisontin yläpuolelle ja vuodattaessa säteensä kukkaan, niin myöskin neofyytin eli kokelaan sahasraram avautuu ja laajenee, kun Logos alkaa vuodattaa valoaan sen keskukseen. Täysin avautuneena siitä tulee Lootuksen Valtiattaren loistava istuin, ihmisen kuudes prinsiippi, ja tällä kukalla istuen suuri jumalatar vuodattaa elämän ja loistonsa vesiä ihmissielun ilahduttamiseksi ja uudistamiseksi.

Hathayogit sanovat, että samadhitilassa ihmissielu nousee tähän tuhatterälehtiseen kukkaan susumnan kautta (kabbalistien dath) ja saa välähdyksen henkisen auringon loistosta.

Tässä kohdassa Sensan elämää kerrotaan tapaus, joka vaatii huomiota osakseen. Elementaalit näyttäytyvät temppelikokelaan muodossa yrittäen saada hänet pois fyysisestä ruumiistaan. Tämä on vaara, johon ihminen helposti joutuu ennen kuin hän edistyy riittävästi adeptina varjellakseen itseään kaikilta sellaisilta vaaroilta, etenkin kun hänen sisäinen havaintokykynsä on jonkin verran kehittynyt. Sensan vartijaenkeli suojelee häntä vaaroilta hänen viattomuutensa ja puhtautensa vuoksi.

Kun lapsen älyllinen toiminta alkaa ja vaatii hänen huomionsa, se vetäytyy yhä kauemmaksi Logoksen valosta. Sen intuitio ei kykene toimimaan kahleettomana. Intuition neuvoihin sekoittuvat nyt muut tajunnantilat, jotka ovat älyn ja aistimusten aiheuttamia. Pystymättä näkemään Sensaa ja keskustelemaan henkilökohtaisesti hänen kanssaan Seboua lähettää salaa hänelle rakastamansa lootuskukan erään temppelin neofyytin välityksellä.

Mentaalinen toiminta alkaa aluksi aistimisella. Tunteet ilmestyvät myöhemmin. Lapsen avointa mieltä voi verrata pieneen tyttöön, joka leikkii Sensan kanssa. Kun mieli alkaa toimia, aistinautinnot valmistavat pian tien ihmissielun voimakkaille ja julmille tunteille. Sensa on laskeutunut yhden askeleen alaspäin henkiseltä tasolta, kun hän kadottaa näkyviltään ylevän lootuskukan ja sen loistavan jumalattaren ja alkaa huvitella hilpeän pikku tytön kanssa. "Sinun on elettävä keskellä maan kasvattamaa kukkaa", sanoo tämä pikku tyttö paljastaen hänelle muutoksen, joka on jo tapahtunut. Luonnon yksinkertainen kauneus kiinnittää aluksi Sensan huomion. Mutta pian hänen mielensä johdattaa hänet pyhäkön tumman jumalattaren luokse. Avidyan todellinen valtaistuin on mielessä, ja on mahdotonta pidätellä sen vaikutusta niin kauan kuin ihmisen mieli ei ole estänyt sen toimintaa. Kun sielu kerran joutuu tämän tumman jumalattaren vaikutuksen alaiseksi, temppelin ylipapit alkavat käyttää sen voimia omaksi hyödykseen ja tyydytyksekseen. Jumalatar tarvitsee 12 pappia Sensa mukaan luettuna auttamaan tarkoituksensa toteuttamisessa. Elleivät kuusi tunnetta ja viisi aistia ole kiinnittyneet toisiinsa, hän ei voi täydellisesti toteuttaa valtaansa. Ne tukevat ja vahvistavat toinen toistaan, kuten jokaisen ihmisen kokemus selvästi osoittaa. Eristyneinä ne ovat heikkoja ja ne voidaan helposti kukistaa, mutta kun ne liittyvät toisiinsa, niiden yhdistynyt voima on tarpeeksi vahva pitääkseen sielun hallinnassaan. Sensan vajoaminen lisääntyy, mutta ei ennen kuin hän saa ankaran nuhtelun puutarhurilta ja varoituksen Lootuksen Valtiattarelta.

Sensaa osoittaen Seboua lausuu seuraavat sanat: "Tulit aluksi töihin, sinun piti raataa minun hyväkseni, mutta nyt on kaikki muuttunut. Sinä vain leikit etkä työskentele, ja minä käsittelen sinua kuin pientä prinssiä. Ovatkohan he jo pilanneet sinut, lapsi?" Nämä sanat ovat merkittäviä ja niiden merkitys selviää edellä kerrottujen huomautusten valossa. On muistettava, että kun Sensa viimeksi meni puutarhaan, häntä ei viety lootuslammikolle, vaan toiselle lammelle, joka saa vetensä edelliseltä.

Itsessään tapahtuneen muutoksen johdosta Sensa ei kykene suoranaisesti näkemään Logoksen valoa, vaan havaitsee sen viidennen prinsiippinsä toiminnan avulla. Hän ei enää kellu lootuslammikon maagisessa vedessä vaan astraalinesteessä. Hän näkee kuitenkin Lootuksen Valtiattaren, joka liikuttavasti sanoo: "Pian sinä jätät minut, ja miten minä voin auttaa sinua, jos hylkäät minut kokonaan?"

Tämän tapahtuman jälkeen Sensasta tulee täysin maailman ihminen, joka elää fyysisen elämän nautinnoissa. Hänen kehittynyt mielensä tulee hänen seuralaisekseen ja temppelin papit käyttävät tätä muutosta hyväkseen. Ennen etenemistä kiinnitän lukijan huomiota siihen, että lapselta on mahdollisuus saada haluttu tieto manaamalla esille eräitä elementaaleja ja muita voimia maagisten rituaalien ja seremonioiden avulla. Kun sielu on tullut täysin avidyan vaikutuksen alaiseksi, se saattaa kokonaan menehtyä mainittuun vaikutukseen ja sulautua prakritin tamagunaan tai karkottaa tietämättömyytensä henkisen viisauden valolla ja poistaa tämän myrkyllisen vaikutuksen. Kriittinen hetki koittaa Sensan kohdalla, kun hänen todellinen olemuksensa sulautuu aikanaan ihmishimon tummaan jumalattareen venejuhlan päivänä. Tällainen sulautuminen, vaikkakin lyhytaikainen, on ensimmäinen askel kohti lopullista tuhoa. Hänen on joko pelastuttava tässä kriittisessä kohdassa tai tuhouduttava. Valkoisen Lootuksen Valtiatar, hänen vartijaenkelinsä, yrittää viimeisen kerran pelastaa hänet ja onnistuu. Kaikkein pyhimmässä hän paljastaa tumman jumalattaren ja Sensa tyhmyytensä havaiten rukoilee vapautusta vihatun pappiskunnan kirouksen vallasta. Hänen rukouksensa hyväksytään ja luottaen kirkkaiden jumalattarien tukeen hän ryhtyy kapinoimaan pappien valtaa vastaan ja kiinnittää ihmisten huomion temppeliauktoriteettien vääryyksiin.

On tarpeellista mainita muutama sana sielun kuolemisen todellisesta luonteesta ja mustan maagikon lopullisesta kohtalosta, jotta lukijan mieleen painuisivat tämän kirjan opetukset. Sielu, kuten olemme aiemmin selittäneet, on eristynyt pisara kosmisen elämän valtameressä. Tämä kosmisen elämän virta on vain Logoksen valo ja aura. Logoksen lisäksi on lukemattomia muita olemuksia, sekä henkisiä että astraalisia, jotka ottavat osaa tähän elämään ja elävät siinä. Näillä olennoilla on määrättyjä yhtäläisyyksiä ihmissielun eri tunteiden ja ihmisluonteen eri ominaisuuksien kanssa. Niillä on tietenkin oma ehdoton yksilöllinen olemassaolonsa manvantaran loppuun saakka. On kolme tapaa, jolla sielu voi lakata säilyttämästä yksilöllisyytensä. Erillisenä Logoksestaan, joka on sen lähde, se ei voi saavuttaa omaa voimakasta ja pysyvää yksilöllisyyttään, ja ajan kuluessa se voi uudelleen sulautua universaaliseen elämän virtaan. Tämä on todellinen sielun kuolema. Se voi myös asettua henkiseen tai elementaaliseen olentoon manaamalla sitä ja kiinnittämällä huomionsa mustaan magiaan tai tantriseen palvontaan. Sellaisissa tapauksissa se muuntaa yksilöllisyytensä kyseiseen olemassaoloon ja sulautuu siihen. Tässä tapauksessa musta maagikko elää sellaisessa olennossa ja jatkaa tätä olotilaansa manvantaran loppuun saakka.

Banasenan kohtalo kuvailee asiaa. Hänen sanotaan kuolemansa jälkeen eläneen Mahakalana, eräänä Pramadhaganan voimakkaimpana henkenä. Jossain suhteessa tämä merkitsee kuolemattomuuden saavuttamista pahassa. Mutta toisin kuin kuolemattomuus Logoksessa se ei johdakaan manvantaristen rajojen toiselle puolelle.

Lukekaa tässä yhteydessä Bhagavad Gitan kahdeksas luku, niin ajatukseni selviävät Krishnan opetusten valossa. lsiksen laivassa sattunut tapaus, jota kuvattiin tarkastelun alaisessa kirjassa, antaa joitakin ajatuksia tämän maagikon yksilöllisyyden sulautumisesta ja myöhemmästä säilymisestä.

Kun sulautumisen keskus on Logos eikä mikään muu voima tai elementaali, ihminen saavuttaa muktin eli nirvanan ja tulee yhdeksi ikuisen Logoksen kanssa tarvitsematta jälleensyntyä.

Kirjan viimeinen osa kuvaa sielun lopullista kamppailua itsepäisiä vihollisia vastaan, sen vihkimystä ja lopullista vapautumista prakritin tyranniasta.

Valkoisen Lootuksen Valtiattaren Sensalle antamat ohjeet kaikkein pyhimmässä merkitsevät suurta käännekohtaa hänen kehityksessään. Hän on havainnut jumalaisen viisauden valon ja on sen vaikutuksen alainen. Tämä Logoksen valo, joka kuvataan kertomuksessa Egyptin pyhän kukan kauniina jumalattarena, on yhteisön ja veljeskunnan side, joka ylläpitää henkisen sympatian ja kanssakäymisen ketjua läpi pitkän sarjan egyptiläisiä suuria hierofantteja ulottuen tämän maailman kaikkiin suuriin adepteihin, jotka saavat henkisen elämänsä virtauksen samasta lähteestä. Pyhä Henki ylläpitää apostolien sarjaa eli Guruparamparaa, kuten hindut sitä nimittävät. Tämä henkinen valo siirtyy gurulta oppilaalle, kun vihkimysaika koittaa . Niin sanottu elämän siirtyminen ei ole muuta kuin valon siirtymistä. Pyhä Henki, joka on Logoksen keho tai harso ja tästä syystä sen liha ja veri, on pyhän yhteyden perusta. Kaikilla Adeptien veljeskunnilla on tämän liiton side, eivätkä aika ja paikka voi sitä repiä pois. Vaikka yhteys olisikin näennäisesti katkennut fyysisellä tasolla, niin pyhää lakia seuraava, korkeampaa elämää kohti pyrkivä oppilas ei ole opastuksen ja neuvojen puutteessa, kun oikea hetki koittaa, vaikka viimeinen guru olisi kuollut tuhansia vuosia ennen hänen syntymäänsä. Jokainen Buddha tapaa viimeisessä vihkimyksessään kaikki suuret adeptit, jotka ovat saavuttaneet Buddhatilan edeltävinä aikakausina, ja samoin kaikilla adepteilla on henkinen yhteys, joka sitoo heidät toisiinsa organisoituna veljeskuntana. Ainoa mahdollinen ja tehokas keino päästä sellaiseen veljeskuntaan ja osalliseksi pyhästä yhteydestä on saada itsensä henkisen, jokaisen omasta Logoksesta virtaavan valon vaikutuspiiriin. Osoitan tässä yksityiskohtiin puuttumatta, että sellainen yhteys on mahdollinen vain niiden henkilöiden kesken, joiden sielut saavat elämänsä ja ravintonsa samasta jumalallisesta säteestä, ja että kuten on seitsemän erillistä "Henkisestä keskusauringosta virtaavaa sädettä", kaikki Adeptit ja Dhyan Chohanit voidaan jakaa seitsemään luokkaan, joista jokaista ohjaa ja varjostaa yksi jumalallisen viisauden seitsemästä muodosta tai ilmentymästä.

Tässä yhteydessä on tarpeellista kiinnittää lukijoiden huomio toiseen yleiseen lakiin, joka säätelee henkisen elämän ja voiman kiertokulkua niissä adepteissa, jotka kuuluvat samaan ryhmään. Kutakin adeptia voidaan pitää keskuksena, johon tämä henkinen voima on kerääntynyt ja varastoitunut ja jonka kautta se käytetään hyväksi ja levitetään ympäristöön. Tämä mystinen energia on eräänlainen henkinen sähkövoima ja sen siirtyminen keskuksesta toiseen kuvaa eräitä ilmiöitä, joita havaitaan sähkövirran siirtämisen yhteydessä. Tästä seuraa, että eri keskuksiin varatut energiamäärät pyrkivät jakautumaan tasaisesti. Eri keskuksissa olevan neutraalin nesteen määrä riippuu ihmisen karmasta ja hänen elämänsä puhtaudesta ja henkisyydestä. Herätettynä toimimaan tultuaan gurunsa eli vihkijänsä yhteyteen siitä tulee dynaaminen ja sillä on taipumus siirtyä heikompiin keskuksiin. Joskus on väitetty, että lopullisen vihkimyksen hetkellä joko hierofantin tai uudestisyntyneen, arvokkaimman näistä kahdesta on kuoltava. Mikä sitten onkin tämän mystisen kuoleman todellinen luonne, niin se johtuu tämän lain toiminnasta. Edelleen havaitaan, että uusi vihitty, jos hänellä on heikko henkinen voima, lujittuu päästessään osalliseksi pyhästä yhteydestä. Saadakseen tämän edun hänen on jäätävä maan päälle ja käytettävä voimansa ihmiskunnan hyväksi, kunnes lopullisen vapautuksen aika koittaa. Tämä on sopusoinnussa karman lain kanssa. Kokelaan alkuperäinen heikkous johtuu hänen karmallisista puutteistaan. Nämä puutteet vaativat pitemmän kauden fyysisessä olotilassa. Tämä kausi hänen on vietettävä ihmiskunnan parissa korvauksena yllä mainituista eduista. Kauden aiheuttama hyvä karma lujittaa hänen sieluaan ja kun hän lopuksi saa paikan Pyhässä Veljeskunnassa, hän tuo yhtä paljon henkistä pääomaa mukanaan kuin muutkin suorittaakseen mainitun veljeskunnan työtä.

Jos nämä muutamat havainnot painetaan mieleen, viimeisissä viidessä luvussa osoitetut asiat paljastavat todellisen merkityksensä. Kun Sensa saa henkisen havaintokykynsä vartijaenkelin armosta ja alkaa harjoittaa sitä tahdonalaisesti ja tietoisesti, hänellä ei ole enää tilaisuutta luottaa intuition valonvälkähdykseen. "Nyt sinun on seistävä omilla jaloillasi", sanoo puutarhuri ja antaa hänen huostaansa rakastamansa kukan, jonka täydellinen merkitys alkaa selvitä Sensalle. Saavutettuaan siten henkisen selvänäön keskuksen Sensa havaitsee häntä edeltävät hierofantit, joiden veljeskuntaan hän on astunut. Guru on aina valmis, kun oppilas on valmis. Vihkimys, joka edeltää lopullista kamppailua aineen kahleista vapautumiseksi, on melko selvästi kuvattu. Korkein Chohan paljastaa hänelle okkulttisen tieteen salaisuudet ja toinen Veljeskunnan Adepti osoittaa hänelle hänen oman persoonallisuutensa todellisen pohjan ja luonteen. Hänen edeltäjänsä tulee hänen avukseen ja paljastaa hänelle hänen oman Logoksensa mysteerin. "Isiksen huntu" poistetaan ja Valkoinen Lootus, hänen todellinen Vapahtajansa, on kätkettynä. Logoksen Valo astuu hänen sieluunsa ja hän on valmis kulkemaan "Jumalallisen tulikasteen" läpi. Hän kuulee kuningattarensa antamat lopulliset ohjeet ja havaitsee hartioilleen lasketut velvollisuudet.

Hänen edeltäjänsä, jonka sielu on "niin valkoinen ja tahraton", on määrätty antamaan hänelle osan henkistä voimaansa ja lujuuttaan. Kolme suurta totuutta, jotka piilevät jokaisessa uskonnossa, joskin turmeltuneina ja vääristyneinä tietämättömyyden, taikauskoisuuden ja ennakkoluulojen johdosta, opetetaan hänelle, jotta hän julistaisi niitä maailmanlaajuisesti. Minun on tarpeetonta selittää näitä totuuksia, koska niitä on riittävän selvästi julistettu kirjassa. Siten ohjattu ja vahvistettu Sensa valmistautuu lopullista kamppailua varten. Näiden valmisteluvaiheiden aikana fyysisen ihmisen intohimot ovat ikään kuin uinuvina ja Sensa jätetään yksin. Mutta nämä himot eivät ole kuitenkaan täysin kukistettuja. Ratkaiseva kamppailu on vielä edessäpäin ja voitettavana. Sensa alkaa siirtyä korkeampaan henkiseen elämään ihmisten henkisenä ohjaajajana ja puhujana sieluunsa astuneen viisauden valon ohjaamana. Mutta hän ei voi noudattaa tätä suuntaa ennen kuin hän on voittanut vihollisensa. Viimeisen vihkimyksen lopullisen kamppailun hetki on koittamassa. Tämän vihkimyksen luonnetta ei juuri ymmärretä. Sitä kuvataan joskus epämääräisillä nimityksillä kuten hirvittävänä tulikokeena, jonka läpi vihityn on kuljettava ennen kuin hänestä tulee todellinen Adepti. Sitä on myös luonnehdittu "verikasteena". Nämä yleiset olettamukset eivät vähimmässäkään määrin osoita niiden tulosten tarkkaa luonnetta, jotka kokelaan on saavutettava, tai vaikeuksia, jotka hänen on läpikäytävä.

On tarpeellista tutkia sitä psyykkistä muutosta, joka on tarkoitus saavuttaa tämän vihkimyksen kautta ennen kuin sen mysteeri selviää. Tavallisen vedantalaisen luokituksen mukaan on olemassa neljä tajunnantilaa, nimittäin visva, tyjasa, pragna ja tureeya. Nykykielellä näitä tiloja voidaan nimittää objektiiviseksi, selvänäköiseksi, haltioituneeksi ja ylihaltioituneeksi. Näitä vastaavat upadhit eli käyttövälineet ovat fyysinen ruumis, astraaliruumis, karana sarira eli Monadi ja Logos. Sielu on Monadi. Se on niin sanoakseni tajunnan neutraali kohta. Se on pragnan itu. Kun se on täysin erillisenä, se ei koe mitään tajuntaa. Tästä johtuen hindukirjoittajat vertaavat sen psyykkistä tilaa susuptiin — unettoman unen tilaan. Mutta se on toisaalta fyysisen ruumiin ja astraaliruumiin ja toisaalta kuudennen ja seitsemännen prinsiipin vaikutuksen alainen. Kun edellisen vetovoima on etusijalla, Jivasta tulee baddha ja se on ruumistuneen olemassaolon himojen alainen. Näiden himojen voima heikkenee, kun osoittamamme neutraalikohta saavutetaan. Mutta niin kauan kuin neutraalia estettä ei ole ylitetty, niiden vetovoima tunnetaan. Mutta kun tämä kerran saavutetaan, niin sielu on sen jälkeen toisen navan — Logoksen — vetovoiman ja hallinnan kohde, ja ihminen vapautuu aineen kahleista. Ennen pitkää hänestä tulee Adepti. Kamppailu näiden kahden voiman ylemmyydestä tapahtuu tällä neutraalirajalla. Mutta kamppailun aikana henkilö, jonka hyväksi kamppailu käydään, on tiedottomassa, tyynessä tilassa, melkein avuttomana auttamaan ystäviään ja taistelemaan voimakkaasti vihollisiaan vastaan, vaikka tämä taistelu on elämän ja kuoleman asia hänelle. Tämä on se tila, jossa Sensa löytää itsensä läpäistessään viimeisen tulikokeensa, ja kirjassa olevan, mainitun tilanteen kuvaus selviää edellä kerrottujen selitysten avulla. Siitä voidaan helposti havaita, että taistelun lopputulos riippuu pääasiallisesti sielun uinuvasta energiasta, sen aikaisemmasta kasvatuksesta ja menneestä karmasta. Mutta sankarimme läpäisee menestyksellisesti kokeen, hänen vihollisensa kukistuvat täydellisesti. Mutta Sensa kuolee kamppailussa.

Kummallista kyllä, kun vihollinen kukistetaan, niin Sensan persoonallisuus tuhoutuu taistelukentällä. Tämä on lopullinen uhraus, jonka hän suorittaa, ja hänen äitinsä, prakriti — hänen persoonallisuutensa äiti — vaikeroi hänen tappiotaan, mutta ilahtuu hänen sielunsa heräämisen mahdollisuudesta. Herääminen tapahtuu pian, hänen sielunsa nousee haudastaan henkisen järjen elävöittävän vaikutuksen johdosta, vuodattaakseen siunaustaan ihmiskunnalle ja tehdäkseen parhaansa kanssaihmistensä henkiseksi edistykseksi. Tähän päättyy niin sanottu sielun tragedia. Mitä sen jälkeen seuraa, on tarkoituksena saattaa kertomus näennäishistoriallisessa valossaan päätökseen.


 Etusivu

Sekalaista