Yogi Ramacharaka

Neljä tapaa hengittää

Kun käsitellään hengittämisen kysymystä, täytyy aluksi tarkastella mekaanisia toimintoja, joilla hengitysliikkeet suoritetaan. Hengitys tapahtuu 1) keuhkojen joustavien liikkeiden ja 2) keuhkot sisältävän rintaontelon sivujen ja pohjan toiminnan avulla. Rintakehä on se ruumiinosa, joka sijaitsee kaulan ja vatsan välissä, sen ontossa tilassa (ns. rintaontelossa) sijaitsevat keuhkot ja sydän. Sitä rajoittavat selkäranka, kylkiluut rustoineen ja rintalasta sekä pallea. Sitä kutsutaan ylimalkaisesti "rinnaksi". Sitä on verrattu kartiomaiseen koteloon, joka suippenee ylöspäin, jonka takaseinämän muodostaa selkäranka ja etupinnalla rintalasta ja sivuilla kylkiluut.

Kylkiluita on 24, molemmilla sivuilla 12 lähtien kummaltakin puolen selkärankaa. Ylimpiä seitsemää paria kutsutaan "varsinaisiksi kylkiluiksi", ja ne ovat suoraan kiinnittyneet rintalastaan. Puolestaan viittä alinta paria kutsutaan "valekylkiluiksi" tai "vapaiksi kylkiluiksi", koska ne eivät ole samalla tavoin kiinnittyneet rintalastaan. Kaksi ylintä kylkiluuta ovat kiinni rintalastassa, viiden seuraavan rustot ovat kiinnittyneet edellisen kylkiluun rustoon, ja alimmat viisi kylkiluuta ovat vailla rustoa ja niiden etukärjet pääsevät liikkumaan vapaasti.

Hengitettäessä kaksi pintalihaskerrosta liikuttavat kylkiluita. Näitä lihaskerroksia kutsutaan kylkiluiden välisiksi lihaksiksi. Pallealihas erottaa rintakehän ja vatsaontelon toisistaan.

Sisäänhengityksessä lihakset laajentavat keuhkoja, jolloin niiden sisään syntyy tyhjiö, ja ilma virtaa sisään tunnettujen fysiikan lakien mukaisesti. Kaikki riippuu niistä lihaksista, jotka osallistuvat hengitykseen ja joita me voimme käytännöllisyyden nimissä kutsua "hengityslihaksiksi".

Ilman näiden lihasten apua keuhkot eivät voi laajentua. Hengittämisen taidossa on pitkälti kyse siitä, kuinka näitä lihaksia käytetään ja hallitaan. Näitä lihaksia hallitsemalla voidaan sisäänhengityksessä vetää keuhkoihin enimmäismäärä ilmaa ja näin saada elimistöön suurin mahdollinen määrä ilman elävöittäviä ominaisuuksia.

Joogit jakavat hengityksen neljään päämenetelmään:

1) ylähengitys

2) keskihengitys

3) alahengitys

4) täydellinen joogahengitys.

Luonnehdimme yleisesti kolmea ensiksi mainittua menetelmää. Sen jälkeen kuvailemme yksityiskohtaisemmin neljättä menetelmää, johon joogien oppi hengityksestä pääosin perustuu.

1. Ylähengitys

Tätä hengitystapaa nimitetään länsimaissa solisluuhengitykseksi. Kun hengitetään tämän menetelmän mukaisesti, kylkiluut nousevat ja solisluu sekä hartiat kohoavat. Samanaikaisesti vatsa vetäytyy sisään ja työntyy ylös palleaa vasten, joka puolestaan nousee.

Tällöin käytetään rinnan ja keuhkojen yläosaa, joka on keuhkojen osista pienin, ja niinpä keuhkoihin pääsee vain vähän ilmaa. Tämän lisäksi kohonneen pallean vuoksi keuhkot eivät voi laajeta alaspäin. Lukija huomaa rintakehän anatomiaa tutkiessaan, että tällä menetelmällä nähdään paljon vaivaa ja saavutetaan hyvin vähän hyötyä.

Siksi ylähengitys lienee ihmisen tuntemista hengitystavoista huonoin. Se on voimia kuluttava ja vaatimattomiin hyötyihin johtava menettelytapa. Se on varsin yleinen länsimaalaisten rotujen keskuudessa, ja monet naiset ovat riippuvaisia siitä. Myös laulajat, papit, asianajajat ja muut, joiden pitäisi tietää enemmän, käyttävät tätä hengitystapaa tietämättömyytensä vuoksi.

Monet äänen tuottamisesta ja hengityksestä vastaavien elinten sairaudet ovat suoraa seurausta tästä kehittymättömästä hengitysmenetelmästä. Tämä menetelmä rasittaa herkkiä elimiä, mikä tekee ihmisen äänen usein karkeaksi ja epämiellyttäväksi. Ne henkilöt, jotka hengittävät tällä huonolla tavalla, hengittävät yleensä suun kautta, joten nämä kaksi luonnotonta hengitystapaa käytännössä seuraavat toinen toistaan.

Jos lukija epäilee sitä, mitä on sanottu tästä hengitystavasta, yrittäköön hän työntää ulos kaiken ilman keuhkoistaan ja seisköön sitten suorassa kädet sivuilla. Nostakoon hän sitten olkapäänsä ja solisluunsa ja hengittäköön sisään. Hän huomaa, että sisään hengitetyn ilman määrä on paljon normaalia pienempi. Laskekoon hän sitten olkapäänsä ja solisluunsa ja hengittäköön syvään sisään. Täten hän oppii hengityksestä tärkeän läksyn, jonka hän muistaa kauemmin kuin hän muistaisi mitään painettuja tai puhuttuja sanoja.

2. Keskihengitys

Tämä hengitystapa tunnetaan länsimaissa kylkiluuhengityksen nimellä. Se ei ole yhtä epämiellyttävä tapa kuin ylähengitys, mutta silti se on paljon huonompi tapa kuin alahengitys tai täydellinen joogahengitys. Keskihengityksessä pallea työnnetään ylöspäin ja vatsa vedetään sisään. Kylkiluut kohoavat hieman, ja rintakehä laajentuu osittain. Tämä hengitystapa on melko yleinen sellaisten keskuudessa, jotka eivät ole perehtyneet asiaan. Koska on olemassa kaksi parempaa tunnettua hengitysmenetelmää, mainitsemme tämän tavan vain ohimennen kiinnittääksemme lukijan huomion sen heikkoihin puoliin.

3. Alahengitys

Tämä hengitystapa on paljon parempi kuin kumpikaan edeltävistä muodoista. Länsimaalaiset kirjailijat ovat viime vuosina ylistäneet sen ansioita. He kutsuvat sitä "vatsahengitykseksi", "syvähengitykseksi", "palleahengitykseksi" ynnä muilla nimillä. Paljon hyvää on saavutettu sillä, että yleisön huomio on ohjattu tähän aiheeseen ja että moni on omaksunut sen edellä mainittujen huonojen ja vahingollisten hengitysmenetelmien sijaan. Monet "hengitysjärjestelmät" on rakennettu alahengityksen varaan, ja oppilaat ovat maksaneet suuria summia oppiakseen näitä "uusia" metodeja. Mutta kuten sanottu, tästä on seurannut paljon hyvää, ja loppujen lopuksi oppilaat, jotka ovat maksaneet paljon oppiakseen vanhojen menetelmien uudistettuja versioita, ovat epäilemättä saaneet rahoilleen vastinetta, mikäli heidät on saatu hylkäämään vanhat ylä- ja keskihengityksen menetelmät.

Vaikka monet länsimaalaiset asiantuntijat kirjoittavat ja puhuvat tästä menetelmästä parhaana tunnettuna hengitystapana, joogit tietävät sen olevan osa metodia, jota he ovat käyttäneet vuosisatojen ajan ja jonka he tuntevat nimellä "täydellinen joogahengitys". On tosin myönnettävä, että ennen kuin on mahdollista omaksua täydellisen joogahengityksen idea, on tutustuttava alahengityksen periaatteisiin.

Kiinnittäkäämme jälleen huomiomme palleaan. Mikä se on? Olemme nähneet, että se on suuri, seinänkaltainen lihas, joka erottaa rintakehän sisältöineen vatsasta ja sen sisällöstä. Lepotilassa se muodostaa koveran holvikaaren vatsan yläpuolelle. Se tarkoittaa, että vatsasta päin katsottuna pallea näyttäisi kuin yötaivaalta, jota katsellaan maapallolta – kaarimaisen pinnan sisäpuolelta. Niinpä pallean kylki on rintakehää vasten kuin esiin työntyvä, kupera pinta – kuin kukkula. Kun pallea aktivoidaan, kukkulan muoto mataloituu ja pallea painautuu vatsan elimiä vasten ja pakottaa vatsan työntymään ulos.

Alahengityksessä keuhkot päästetään laajenemaan enemmän kuin aiemmin mainituissa menetelmissä, ja niinpä sisään hengitetään enemmän ilmaa. Tämä seikka on johtanut siihen, että monet länsimaalaiset kirjoittajat puhuvat ja kirjoittavat alahengityksestä (jota he kutsuvat vatsahengitykseksi) korkeimpana ja parhaimpana tieteen tuntemana menetelmänä. Mutta itämaalainen joogi on tiennyt jo kauan paremman tavan, ja myös jotkut harvat länsimaalaiset kirjoittajat ovat tajunneet tämän tosiasian. "Täydellistä joogahengitystä" lukuun ottamatta kaikkien muiden hengitystapojen ongelma on, että missään näistä menetelmistä keuhkot eivät täyty ilmasta – parhaimmillaan vain osa keuhkojen tilavuudesta on täynnä ilmaa, ja tämä koskee myös alahengitystä. Ylähengityksessä vain keuhkojen yläosa täyttyy. Keskihengityksessä täyttyvät vain keuhkojen keskiosa sekä osa yläosasta. Alahengitys täyttää vain keuhkojen keski- ja alaosan. On selvää, että mikä tahansa menetelmä, joka täyttää keuhkot koko tilavuudeltaan, on parempi kuin ne, jotka täyttävät vain tietyt osat. Mikä tahansa menetelmä, joka täyttää koko keuhkojen tilan, täytyy olla ihmiselle kaikkein arvokkain, sillä se välittää hänelle suurimman määrän happea ja varastoi suurimman määrän praanaa. Täydellinen joogahengitys tulee olemaan paras tieteen tuntema hengitysmenetelmä.

4. Täydellinen joogahengitys

Täydellinen joogahengitys sisältää kaikki ylähengityksen, keskihengityksen ja alahengityksen hyvät puolet ja toisaalta sulkee pois kaikkien näiden menetelmien heikot puolet. Se valjastaa käyttöön koko hengityselimistön, koko keuhkot, jokaisen ilmarakkulan, jokaisen hengityslihaksen. Tässä hengitysmenetelmässä koko hengityskoneisto otetaan käyttöön, ja enimmäismäärä hyötyä saadaan hyvin pienellä energiamäärällä. Rintakehän tilavuus kasvaa normaaleihin mittoihinsa ja koneiston jokainen osanen suorittaa luontaista tehtäväänsä.

Eräs tämän hengitysmenetelmän tärkeimmistä ominaisuuksista on se, että hengityslihakset otetaan käyttöön kokonaan, kun taas muissa menetelmissä käytetään vain osaa lihaksista. Täydellisessä hengityksessä muiden lihaksien lisäksi käytetään niitä, jotka hallitsevat rintakehää. Tämä tehostaa keuhkojen laajenemista ja antaa tarvittaessa elimille sopivaa tukea. Luonto itse edesauttaa tätä prosessia vipuvoiman periaatteella. Tietyt lihakset pitävät alemmat kylkiluut tiukasti paikoillaan, kun taas muut lihakset taivuttavat niitä ulospäin.

Tässä menetelmässä pallea on täysin hallinnassa ja suorittaa tehtävänsä oikein, jolloin sen toiminta yltää täyteen tehoonsa.

Pallea hallitsee alempia kylkiluita vetäen niitä hieman alaspäin, kun taas muut lihakset pitävät niitä paikoillaan ja kylkiluiden väliset lihakset työntävät niitä ulospäin. Yhdessä nämä toiminnot kasvattavat rintakehän tilavuuden suurimmilleen. Tämän lihasten toiminnan lisäksi kylkiluiden väliset lihakset nostavat ja työntävät ylempiä kylkiluita ylöspäin, mikä kasvattaa rintakehän yläosan tilavuuden äärimmilleen.

Tarkastelemalla neljän kuvaillun hengitysmetodin erityispiirteitä voidaan heti nähdä, että täydellinen joogahengitys käsittää kaikki kolmen muun metodin edut ja lisäksi näiden rintakehän ylä-, keski- ja alaosien sekä pallean alueen yhteistyön seurauksena syntyvät edut, jolloin saavutetaan tavanomainen hengitysrytmi.

Seuraavassa luvussa tarkastelemme täydellistä joogahengitystä käytännössä ja annamme täydet ohjeet tämän lyömättömän hengitysmenetelmään harjoittamiseen harjoitusten ym. avulla.

Täydellinen joogahengitys

Täydellinen joogahengitys on joogien hengitystiedon perusta, ja niinpä lukijan täytyy perehtyä siihen hyvin ja hallita se täydellisesti ennen kuin hän voi odottaa tuloksia muilta hengitysmuodoilta, joita tässä kirjassa mainitaan ja kuvaillaan. Hänen ei tule tyytyä sen puolittaiseen oppimiseen, vaan työskennellä vakavissaan, kunnes siitä tulee hänen luontainen hengitystapansa. Tämä vaati työtä, aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta ilman näitä asioita mitään ei saavuteta. Hengittämisen taitoon ei ole olemassa helppoa tietä, ja lukijan on oltava valmis harjoittelemaan ja tutkimaan vakavissaan, mikäli hän toivoo saavuttavansa tuloksia. Tulokset, jotka seuraavat hengittämisen taidon täydellisestä hallitsemisesta, ovat suuret, ja kukaan, joka on saavuttanut ne, ei palaa vapaaehtoisesti vanhoihin metodeihin, ja hän kertoo ystävilleen tulleensa ruhtinaallisesti palkituksi työstään. Sanomme näin nyt, jotta lukija ymmärtäisi täysin joogahengityksen perustavanlaatuisen metodin hallinnan tarpeellisuuden ja tärkeyden sen sijaan, että ohittaisi sen ja yrittäisi jotakin houkuttelevan näköistä muunnelmaa, joita kuvaillaan myöhemmin tässä kirjassa. Sanomme jälleen: saavutat oikeita tuloksia, jos aloitat oikein, mutta jos lyöt perustusten rakentamisen laimin, koko rakennuksesi sortuu enemmin tai myöhemmin.

Kenties paras tapa oppia täydellinen joogahengitys on lukea yksinkertaisia ohjeita koskien hengitystä itseään ja sen jälkeen seurata niitä lukien samalla niitä koskevia huomautuksia. Tämän jälkeen siirrytään kehittämään harjoituksin rintakehää, lihaksia ja keuhkoja, jotka ovat jääneet kehittymättömiksi puutteellisten hengitysmetodien vuoksi. Haluamme juuri tässä sanoa, että täydellinen joogahengitys ei ole pakotettu tai epänormaali asia, vaan päinvastoin se merkitsee tärkeimpiin ja luonnollisimpiin periaatteisiin palaamista. Terve aikuinen villi-ihminen ja terve sivistyneen maailman lapsi hengittävät molemmat tällä tavalla, mutta sivistyksen keskellä kasvanut aikuinen on omaksunut luonnottomia tapoja, jotka koskevat elämistä, vaatetusta ynnä muita seikkoja, ja on täten menettänyt myötäsyntyisen kykynsä. Ja haluamme muistuttaa lukijaa siitä, että täydellinen joogahengitys ei välttämättä edellytä keuhkojen äärimmilleen täyttämistä jokaisella sisäänhengityksellä. Lukija voi hengittää sisään tavallisen määrän ilmaa ja jakaa sisäänhengitetyn ilman, oli sen määrä suuri tai pieni, keuhkon kaikkiin osiin. Mutta on hyvä hengittää sarja kokonaisia hengityksiä useita kertoja päivässä, kun tilanne vain sallii, jotta hengityselimet pysyvät hyvässä kunnossa.

Seuraavasta yksinkertaisesta harjoituksesta lukija saa selvän käsityksen siitä, mitä täydellinen joogahengitys on.

1) Seiso tai istu suorana. Hengitä sierainten kautta tasaisesti sisään ja täytä ensin keuhkojen alaosa pallean avulla, mikä aiheuttaa alaspäin painautuessaan pientä painetta vatsan elimiin ja työntää vatsaontelon etuseinämää eteenpäin. Täytä sen jälkeen keuhkojen ylempi osa työntäen rintakehän yläosaa eteenpäin ja nostaen ylöspäin kuutta tai seitsemää ylintä kylkiluuta, rintalastaa ja rintakehää.

Täytä sitten keuhkojen keskiosa työntämällä ulospäin alempia kylkiluita, rintalastaa ja rintakehää. Täytä edelleen keuhkojen yläosa paisuttamalla rintakehän yläosaa, niin että ylemmät kuusi tai seitsemän kylkiluuparia nousevat. Vedä lopuksi vatsan alaosaa lievästi sisään. Tämä liike antaa tukea keuhkoille ja edesauttaa keuhkojen ylimmän osan täyttymistä. Lopuksi alavatsa vetäytyy hieman sisään, mikä tukee keuhkoja ja lisäksi auttaa täyttämään keuhkojen ylimmän osan.

Aluksi voi vaikuttaa siltä, että hengitykseen kuuluu kolme erillistä liikettä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Kyseessä on yhtäjaksoinen sisäänhengitys, jossa koko rintakehä alas painautuneesta palleasta aina rintakehän ylimpään osaan solisluiden alueelle laajenee yhdellä keskeytymättömällä liikkeellä. Vältä nykivää sisäänhengitysten sarjaa ja pyri saavuttamaan vakaa, jatkuva liike. Harjoitus nujertaa pian taipumuksen erottaa sisäänhengitys kolmeen liikkeeseen ja johtaa yhtenäiseen, jatkuvaan hengitykseen. Pienen harjoittelun jälkeen pystyt suorittamaan sisäänhengityksen parissa sekunnissa.

2) Pidätä hengitystä muutama sekunti.

3) Hengitä ulos hitaasti pitäen rintakehää tukevansa asennossa. Vedä vatsaa hieman sisään ja nosta sitä hitaasti ylöspäin samalla kun ilma virtaa keuhkoista. Kun olet hengittänyt kaiken ilman ulos, rintakehä ja vatsa rentoutuvat. Vähäisenkin harjoittelun jälkeen harjoituksen tämä osa tulee olemaan helppo, ja liike, joka on kerran opeteltu, tulee sujumaan lähes automaattisesti.

Tällä hengitysmetodilla kaikki hengityselimistön osat pannaan toimimaan, ja keuhkojen kaikkia osia, mukaan lukien kaikkein etäisimmätkin ilmarakkulat, harjoitetaan. Rintakehä laajenee kaikkiin suuntiin. Huomaat myös, että täydellinen joogahengitys on itse asiassa yhdistelmä ala-, keski- ja ylähengitystä, jotka seuraavat toisiaan nopeasti mainitussa järjestyksessä siten, että hengitys muodostaa yhtenäisen, jatkuvan, täydellisen liikkeen.

Tämän hengityksen harjoittelu suuren peilin edessä on avuksi. Aseta peilin edessä harjoitellessasi kädet kevyesti vatsan päälle, jolloin voit tuntea sen liikkeet. Hengityksen lopussa on silloin tällöin hyvä nostaa olkapäitä kevyesti, jolloin solisluut nousevat, ja ilma pääsee virtaamaan vapaasti oikean keuhkon yläosaan, joka joskus toimii tuberkuloosin itämispaikkana.

Kun aloitat harjoituksen, sinulla saattaa olla enemmän tai vähemmän hankaluuksia suorittaa täydellinen joogahengitys, mutta harjoitus tekee kyllä mestarin. Kun kerran olet saavuttanut tämän taidon, et enää koskaan palaa vapaaehtoisesti vanhoihin hengittämisen tapoihin.

Vähän joogien oppia

Kuvailemme seuraavaksi kaksi hengitystapaa, joita käytetään varsin yleisesti joogien keskuudessa. Ensimmäinen on hyvin tunnettu joogien puhdistava hengitys, jonka ansioksi luetaan joogien keuhkojen hyvä kestävyys. Tavallisesti he päättävät hengitysharjoituksensa tähän puhdistavaan hengitykseen, ja me noudatamme samaa käytäntöä tässä kirjassa. Kerromme lisäksi joogien äänihengityksestä, joka selittää suurelta osin itämaisten joogien paremman luokan sointuvat ja voimakkaat äänet. Seuraavat kaksi harjoitusta ovat verrattoman arvokaita länsimaaliselle lukijalle. Ota ne vastaan lahjana itämaalaisilta veljiltäsi ja harjoittele niiden mukaan.

Puhdistava joogahengitys

Tämä hengitysharjoitus on joogien keskuudessa sangen suosittu. He turvautuvat tähän harjoitukseen tuntiessaan keuhkojensa kaipaavan tuuletusta ja tahtoessaan puhdistaa niitä. He tekevät usein tämän harjoituksen viimeiseksi muiden hengitysharjoitustensa jälkeen, ja tätä käytäntöä olemme noudattaneet tässä kirjassa. Tämä puhdistava hengitys tuulettaa ja puhdistaa keuhkot, virkistää ilmarakkuloita, vahvistaa hengityselimiä ja näin ollen edistää niiden yleistä terveyttä. Tämän lisäksi on huomattu, että tämä elähdyttää suuresti koko elimistöä. Puhujat, laulajat ynnä muut tulevat huomaamaan, että sen jälkeen, kun hengityselimiä on rasitettu, tällä hengityksellä on erityisen rauhoittava vaikutus.

1) Hengitä sisään täydellinen joogahengitys.

2) Pidätä henkeä parin sekunnin ajan.

3) Supista huulesi vihellysasentoon (älä kuitenkaan pullista poskia), sitten hengitä voimakkaasti ulos pieni määrä ilmaa huulien väliin jäävän aukon läpi. Pysäytä hengitys hetkeksi pidättäen ilmaa, ja hengitä jälleen hieman ilmaa ulos. Toista, kunnes kaikki ilma on hengitetty ulos. Muista, että uloshengityksen tulee tapahtua voimakkaasti.

Väsynyt ja "loppuun palanut" henkilö kokee tämän hengitystavan varsin virkistävänä. Lukija tulee vakuuttumaan tämän hengityksen ansioista kokeilemalla. Tätä harjoitusta tulee toistaa, kunnes se voidaan suorittaa luontevasti ja helposti ja kunnes se ymmärretään läpikotaisin, sillä sitä käytetään monien muiden tässä kirjassa annettujen harjoitusten viimeistelyyn.

Ääntä kehittävä hengitys

Joogeilla on hengitysharjoitus, joka kehittää ääntä. Heidät tunnetaan ihanista äänistään, jotka ovat vahvoja, pehmeitä ja kirkkaita ja jotka kantavat kuin torvet. He ovat toistaneet tätä tiettyä hengitysharjoitusta, joka on muovannut heidän äänensä pehmeiksi, kauniiksi ja joustaviksi ja liittänyt niihin sanoinkuvaamattoman ja erikoisen, kaikuvan sävyn ja suuren voimakkuuden. Se, joka toistaa seuraavaksi kuvailtavaa harjoitusta ahkerasti, saa ajan myötä ääneensä yllä mainitut ominaisuudet. On tietenkin ymmärrettävä, että tätä hengitysmuotoa on käytettävä ainoastaan ajoittaisena harjoituksena, ei säännöllisenä hengitystapana.

1) Hengitä sierainten kautta sisään täydellinen joogahengitys hyvin tasaisesti ja niin hitaasti kuin mahdollista.

2) Pidätä hengitystä parin sekunnin ajan.

3) Työnnä kaikki ilma ulos avonaisen suun kautta yhdellä voimakkaalla hengityksellä.

4) Rentouta keuhkot hengittämällä puhdistava hengitys.

Syventymättä joogien ajatuksiin puhe- ja lauluäänen tuottamisesta haluamme sanoa, että kokemus on opettanut heille, että äänen väri, sointi ja voima eivät riipu ainoastaan kurkussa sijaitsevista äänielimistä, vaan että myös kasvojen lihaksilla ynnä muilla on suuri merkitys asian kannalta. On ihmisiä, joilla on laaja rintakehä mutta heikko ääni, ja toisaalta ihmisiä, joilla on suhteellisen pieni rintakehä ja joiden ääni on silti ällistyttävän voimakas ja sointuva.

Voit kokeilla seuraavaa: seiso peilin edessä, supista huulesi vihellysasentoon ja vihellä. Pane merkille, millaisessa asennossa suusi on ja millainen on kasvojesi yleinen ilme. Sen jälkeen laula tai puhu siten normaalilla tavalla, ja pane merkille ero kasvojen ja huulien ilmeessä. Sen jälkeen vihellä taas parin sekunnin ajan, ja sitten laula muutama sointu ilman että muutat kasvojesi tai suusi asentoa, ja huomaat, kuinka äänesi on tällöin kuuluva, sointuva, kirkas ja kaunis.

Poimintoja teoksesta Hengittämisen taito

Suom. Heini Lindfors

Alkukielinen teksti: http://www.sacred-texts.com/eso/sob/

Hengittämisen taito -teoksesta on ilmestynyt Ruth Serlachiuksen lyhennetty (WSOY - 1935) sekä Timo Laurilan lyhentämätön (Biokustannus - 1991) suomennos.