Pekka Ervast

Ihmiskunnan juurirodut

Salainen oppi ei ole ristiriidassa tieteellisten tosiseikkojen kanssa, sillä salaisen opin mukaan uuden juurirodun elämä ei ole entisen suoranaista jatkoa vaan sen jälleensyntyminen. Ihmisen jokainen ruumiillistuma on kyllä edellisen jatkoa, mutta muodollisesti ihminen joka kerta syntyessään "alkaa alusta", läpikäyden koko historiallisen kehityksensä lyhyessä ajassa äidin kohdussa ja varhemmassa elämässään. Samalla tavalla juurirotujen elämässä havaitaan monenkaltaista vaihtelua ulkonaisten olosuhteiden ja yhteiskuntamuotojen alalla. Niinpä "Salainen oppi ja muita kirjotuksia" -kirjanen sanoo viidennestä juurirodusta: "Täten on salainen tiede astunut ’historian’ alalle ja jättää virallisen tieteen tutkittavaksi Euroopan vaiheet jääkaudesta ja meidän rotumme elämänvaiheet sen raa'asta lapsuudesta meidän päiviemme ’korkeaan kulttuuriin asti’." (Salainen oppi ja muita kirjotuksia, s. 24).

Uuden juurirodun sanotaan syntyvän siten, että korkea henkinen johtaja – Manu – valitsee vanhan parhaimmat ainekset, kehittyneimmät yksilöt, ja lähtee niitten seurassa määrättyyn, suojeltuun paikkaan uutta yhteiskuntaa luomaan. Tästä pienestä alusta (vrt. Raamatun kertomusta Nooasta) kehittyy vähitellen uusi ihmisrotu. Vaikka alku on tällainen jumalallinen, tapahtuu pian taantumus, kun rotu lisääntyy ja hajaantuu kansanvaelluksien kautta. Sitä paitsi aina jää eloon vanhan juurirodun jäännöksiä, jotka taantumuksessaan joutuvat raakalaiskannalle, tarjoten siten ruumiillistumismahdollisuutta vähimmin kehittyneille sieluille. (vrt. Valoa kohti, s. 77)

Mitä salaisten tietojen alkuperään tulee, selitetään teosofisessa kirjallisuudessa, että se on nykyisin kolmenlainen: 1) pyhissä kirjoissa ja suusanallisesti säilynyt traditio, 2) elävien mestarien eli vihittyjen adeptien persoonallinen opetus erityisille opetuslapsilleen (esim. H. P. Blavatskylle) ja 3) nykyaikainen sekä psyykkinen että okkultinen tutkimus. Okkultisti eli salatieteilijä, joka samalla on jonkun mestarin oppilas, kykenee nim. itsekin tekemään havaintoja ja tutkimuksia luonnon korkeammilla tasoilla. (Tarkemmin esim. kirjassa "Mitä on kuolema?", s. 127-138 ja 149-155.)

Omatunto – helmikuu 1906, n:o 11

Sanojen kirjoitusasua on nykyaikaistettu.