". . . jumalallinen elämä on
syvimmällä jokaisessa ihmisessä. Jokainen ihminen on siinä mielessä lunastettu,
niinkuin kristinuskossa sanotaan, että elämä itse — Jumala — on hänessä.
Meissä jokaisessa uneksii todellinen Jumala. Ei alempi itse, vaan todellinen Jumala,
jonka yhteyteen meidän tulee päästä.
Meidän täytyy ymmärtää, että Jumala on ääretön elämä ja
siis salaisuus, että Jumala on hyvyys — hyvyys, totuus, oikeus, kauneus . . .
Meidän tulee vain uskoa, että elävä Jumala on yhteydessä kaikista parhaimman kanssa,
mikä sielussamme piilee. Ainoastaan paras meissä pelastuu, ainoastaan paras on
kuolematon.
Meidän on uskottava joko omaan pieneen persoonallisuuteemme, sen
ylpeyteen tai sitten elämän hyvyyteen, joka meidänkin sielumme on lunastanut.
Väärällä tiellä kulkiessamme syvennymme yhä alemmaksi sisään itseemme, vain
itseemme, sentralisoidumme itseemme. Mutta oikealla tiellä elämään uskoessamme pyrimme
ulos itsestämme. Pyrimme elämään, pyrimme vastaanottamaan sieluumme kaikkea sitä
kuvaamatonta täydellisyyttä, joka heijastuu meihin parhaimpanamme. Se sisäinen hyvyys,
jalous, ylevyys, rehellisyys, kauneus, oikeamielisyys, jonka huomaamme itsessämme, on
heikkoa heijastusta elävästä Jumalasta.
Edessämme on ihanne, epäitsekkyyden ja rakkauden suurenmoinen
elämä iloineen ja suruineen." |
