Pekka Ervast

Mitä on logos?

Teosofeille tämä käsite ei ole vieras. Sillä on kaksi merkitystä: se on se absoluutin eli äärettömän elämän ilmenemismahdollisuus, joka on ilmennyt maailmankaikkeudessa, eli niin sanottu universaalinen logos, ja toisaalta se taas on se yleismaailmallisen logoksen yksilöllinen rajoittuma, joka on meidän aurinkokuntamme takana sen henkisenä tajuntana, luojana, ylläpitäjänä ja lopullisena hävittäjänä. Tavallisesti käytämme logos -nimitystä tässä jälkimmäisessä merkityksessä. "Logoksella" tarkoitetaan siis useimmiten "meidän aurinkokuntamme logosta".

Mitä sitten merkitsee kreikkalainen sana logos? Se merkitsee "sana, luku, järki". Siitä on johtunut esim. sana logiikka. Raamatun suomennoksessa käytetään logoksen vastineena sanaa Sana; yhtä hyvällä – ehkä suuremmalla – syyllä voitaisiin käyttää Järki-sanaa. Johanneksen evankeliumin alkusanat kuuluisivat silloin: "Alussa oli Järki, ja Järki oli Jumalan tykönä, ja Järki oli Jumala. Se oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä sen kautta, ja ilman sitä ei ole syntynyt mitään, mikä on syntynyt. Järjessä oli elämä, ja elämä oli ihmisen valo. Ja valo loistaa pimeässä, ja pimeä ei sitä omaksunut." (1:1–5).

Tämä selvittää jo paljon. Logos on aurinkokuntamme maailmanjärki. Kun Jeesus Kristus on logoksen persoonallinen ilmennys, merkitsee tämä siis, että Jeesus Kristuksessa aurinkokuntamme maailmanjärki on saanut inhimillisesti täydellisen, persoonallisen ilmaisumuodon. Se ei suinkaan merkitse, että aurinkokuntamme kosminen järki olisi silmänräpäykseksikään poistunut muista paikallisuuksista: se eli yhtäläisenä kuten ennenkin jokaisessa aurinkokuntamme atomissa ja elähdytti joka ainoaa elävää olentoa, siis joka ainoaa ihmistäkin – kutakin elävää muotoa siinä määrin kuin sen muodon rajoitukset sallivat. Jeesus Kristus oli vain täydellisin, "ensimmäinen monesta veljestä". Ennen Jeesus Kristusta logos eli maailmanjärki ilmeni Buddhassa, Zarathustrassa, Laotsessa, Konfutsessa, Hermeksessä, Orfeuksessa, Krishnassa ym. täydellisemmin kuin toisissa ihmisissä. Niin kuin heprealaiskirjekin sanoo: ennen muinoin Jumala puhui meille profeettojensa suulla. Ero noiden muinaisten profeettojen ja Jeesuksen Kristuksen välillä oli vain siinä, että ennen Kristusta logos eli maailmanjärki ei ollut saanut haltuunsa yhdenkään ihmisen koko ruumista, ainoastaan hänen korkeampia käyttövälineitään, joiden elämä sitten ilmeni ruumiissa aivojen, sydämen ym. elinten välityksellä. Kristuksessa sitä vastoin oli myös koko ruumis pyhitetty logokselle eli maailmanjärjelle. Kristuksen ruumiissa ei ollut pienintäkään kohtaa, joka ei olisi ollut jumalallisen järjen läpäisemä ja kirkastama. Sen tähden Kristus oli Jumalan "poika", jonka Jumala oli ikään kuin ruumiillisesti synnyttänyt. Jeesus Kristus itse oli ihminen niin kuin me muut. Mutta hän oli samalla siinä määrin jumalallisen järjen täyttämä, että hän on tähän asti logoksen täydellisin persoonallinen ilmennys.

Logos-käsitettä on kuitenkin syvennettävä ja tarkistettava. "Maailmanjärki" ei ole abstraktinen käsite. Se on konkreettinen todellisuus.

Järjestä olisi turha puhua, ellei olisi järkevää tajuntaa, ja järkevä tajunta pysyisi ilmenemättömänä ja olemattomana, ellei olisi järkevästi tajuavaa olentoa. Sen tähden logos eli maailmanjärki on samaa kuin järkevästi tajuava olento, jonka järki, tahto ja tajunta ilmenevät maailmassa. Toisin sanoen: aurinkokuntamme järki on jumalallinen olento, joka edustaa sitä järkitajuntaa, joka on ilmennyt meidän aurinkokosmoksessamme. Aurinkokuntamme maailmanjärki on aurinkokuntamme Jumala. Ja aurinkokuntamme Jumala on kuvaamattoman korkea persoonallinen – jos sitä sanaa uskallamme käyttää – olento. Helposti ymmärrämme, että tämä persoonallinen olento, aurinkokuntamme logos, on puhunut profeettojen suun kautta. On väärin sanoa, että Jeesus Kristus oli hänen – aurinkokuntamme Isän – persoonallinen ilmennys. Emme saa erehtyä luulemaan, että Jumala käveli maan päällä Jeesuksen hahmossa. Jumala eli logos on kosmoksessamme kaikkiallinen, ei hän supistunut Jeesuksen muotoon. Hän vain oli täydellisesti läsnä Jeesus Kristuksen persoonallisuudessa. Jumalalle syntyi oma persoonallinen ilmennysmuoto Jeesus Kristuksen kautta – häviämätön inhimillinen ilmennys. Buddha oli myös logoksen ilmennys, samoin Krishna ym. Buddhalta Jumala sai niin ikään häviämättömän inhimillisen ilmennysmuodon. Jeesus Kristuksen tarjoama apu Jumalalle oli vain intensiivisempi, monipuolisempi ja ruumiillisesti okkulttisempi. Se on tähän asti täydellisin logoksen käyttöväline.

Ote artikkelista "Oliko Jeesus Jumala?"

[Kieliasua nykyaikaistettu]

Tietäjä – joulukuu 1918