Maailmanloppu vertauskuvana

Kysymys. "Kun siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Daniel kautta, seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se tarkatkoon – silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille" jne. "Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina, sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka vertaista ei ole maailman alusta tähän asti ollut, eikä tule. Ja ellei sitä aikaa lyhennettäisi, ei yksikään liha pelastuisi, mutta valittujen tähden se aika lyhennetään." (Matt. 24:15-22). Kuinka teosofia selittää nämä salaisuudet? Mitä paikkaa ihmisessä Herra nimittää pyhäksi sijaksi, jossa näin syviä asioita tapahtuu? Milloin ne tapahtuvat? Mikä on talvi ja sapatti? Ja miksi hän lukitsee salaisuudet henkensä sinetillä?

Vastaus. P. E. [Pekka Ervast] Koko kertomus "maailmanlopusta", "Kristuksen toisesta tulemisesta" ja "viimeisestä tuomiosta" – joka muuten tavataan kaikissa kolmessa synoptisessa evankeliumissa – on hyvä esimerkki siitä, kuinka vaikeaa on lukea Raamattua ja ryhtyä sitä tulkitsemaan esoteerisesti yhtenäisenä kirjana, ennen kuin historiallinen kritiikki on päässyt lopullisiin tuloksiin Raamatun alkutekstin suhteen. Esimerkiksi Matteuksen 24. luku on silminnähden mystinen kirjoitus, ja tarkkaavainen lukija alkaa heti epäillä, ettei Jeesus ole noita kaikkia sanoja lausunut. Ei hän ainakaan ole voinut puhua maailman, so. aurinkokunnan tai maailmankaikkeuden, historiallisesta lopusta kaukaisessa tulevaisuudessa, sillä silloin hänen kuvauksensa tosiaan olisi hyvin epätieteellinen. Hänen voisi ajatella mahdollisesti kuvailleen jonkin historiallisen kauden loppumista, kuten Tolstoi arvelee. Mutta historiallinen kritiikki on epävarma siitä, onko Jeesus ollenkaan puhunut mitään sellaisista asioista, ja professori Wernle Baselista arvelee, että koko Markuksen 13. luku on "apokalyptinen katkelma juutalaissodan alkuajoilta", jolla ei siis ole mitään varsinaista tekemistä Jeesuksen elämänhistorian kanssa, vaikka evankeliumien kirjoittajat ovat panneet sanat hänen suuhunsa.

Käsittääkseni asia on historiallis-eksoteerisesti ymmärrettävissä tällä tavalla: Jeesus kuten muutkin profeetat ja vihityt opettajat lausui silloin tällöin ennustuksia tulevaisuudesta. Muuan tällainen ennustus, joka teki syvän vaikutuksen kaikkiin hänen opetuslapsiinsa, koski Jerusalemin häviötä ja Juudean kansan hajoamista. Ken siis kertoi Jeesuksen elämäkerran toiselle, ei unohtanut tätä hänen merkillistä ennustustaan. Toisaalta Jeesuksen oli tapana opettaa varsinaisia opetuslapsiaan salassa, antamalla heille esoteerista opetusta. Hän selitti ja tulkitsi silloin mystisellä ja salatieteellisellä tavalla profeetallisia ym. pyhiä kirjoituksia. Hän joko silloin itse tulkitessaan keksi sellaisia sananparsia kuin "maailman loppu", "ihmisen poika" jne.^*, joiden merkityksen opetuslapset painoivat tarkoin mieleensä, tai oli mahdollisesti olemassa joku apokalyptinen kirjoitus, jossa sellaisia nimityksiä käytettiin ja jota Jeesus käytti opetuksessaan. Kaikissa tapauksissa evankeliumien kirjoittajat ovat sekoittaneet yhteen Jeesuksen eksoteerisen ennustuksen Jerusalemin häviöstä ja hänen esoteeriset opetuksensa "maailman lopusta" jne. Tämä sekoitus on voinut helposti tapahtua, jos oli olemassa tuo apokalyptinen kirjoitus.

^* Tämä ei ole mitään ihmeellistä tai uskomatonta, sillä käytetäänhän esimerkiksi nykyaikaisessa teosofiassa kaikenlaisia sellaisia nimityksiä (astraaliruumis, pyörä, rotu, planeettahenki, järjenpoika, manvantara, pralaya, nirvana ym.), joita ei teosofisesti oppimaton heti ymmärrä ja joiden merkitys tuhannen vuoden perästä on voinut peräti unohtua.

Tämä mitä koskee asian eksoteerista eli ulkonaista puolta. Mitä taas tulee näiden Raamatun paikkojen esoteeriseen eli sisäiseen tulkitsemiseen, on tietysti ainoastaan apokalyptinen osa mystisesti selitettävissä. Mutta jos otamme nuo salaperäiset käsitteet "maailman loppu", "ihmisen pojan tuleminen" jne. ja koetamme nähdä niiden esoteerista merkitystä, joudumme heti siihen johtopäätökseen, että ne tarkoittavat sielullisia tiloja sekä yksilöissä että yhteiskunnissa, kuten myös Tolstoi ja kristillinen tietäjä Anna Kingsford ovat selittäneet. "Maailmanloppu" on aina sellainen aika, jolloin materialismi, epäilys, ateismi ja uskottomuus pääsevät valtaan. Useimmat jälleensyntyvät sielut ovat silloin nuoria iältään. Kokeneempia sieluja – "valittuja" – jotka jo aiemmin eläessään ovat pyrkineet "Tietä" kohti ja päässeet "Juudeaan", uskon luvattuun maahan, on verrattain harvassa. "Hävityksen kauhistus" on suuri, koska ihminen "pyhimmässä paikassaan", hengessään, ei näe eikä palvele jumalaa. Sellaisina materialistisina aikoina täytyy valittujen "paeta vuorille", so. pysytellä henkensä ylängöillä ja näyttää korkeata esimerkkiä muille. Heitä käsketään rukoilemaan, ettei tämä heidän "pakonsa" olisi tarpeellinen sellaisina hetkinä, jolloin heidän hengessään vallitsee "talvi", so. alakuloisuus, voimattomuus ja väsymys, tai "sapatti", so. itsekylläinen lepo ja huomaamaton rauhallisuus. Mutta opettaessaan muita he saavat joitakuita herätetyiksi ja heidän työnsä ja ponnistustensa kautta ahdistuksen aikaa vähän lyhennetään, sillä jos ainoastaan nuoria, kokemattomia sieluja eläisi yhdessä, tuskin tulisi loppua ajan materialismille.

Omatunto — heinäkuu 1907

Kieliasua on uudistettu sisältöön puuttumatta.