Pekka Ervast

Miksi teosofia ei opeta hathajoogaa?

Eräässä lehtiartikkelissa esiteltiin hinduhypnotismia. Siinä annettiin käytännön neuvoja, miten on meneteltävä, kun pyritään intialaisen joogin tietoon ja valtaan luonnonvoimien yli.

Miksi ei teosofia opeta "hinduhypnotismissa" mainittua joogajärjestelmää? Miksi teosofia ei ylipäätään anna enemmän käytännöllisiä elämänohjeita?

Mitä ensimmäiseen kysymykseen tulee, on huomattava, että kyseisessä artikkelissa nimenomaan mainitaan, että siinä on kysymys nk. hathajoogan menettelytavoista. Hathajoogaa voi määritellä seuraavasti. Se on alempi joogan laji ja intialainen filosofinen koulu, joka pyrkii henkiseen kehitykseen fyysisten ja psyykkisten prosessien avulla. Korkeampi laji joogaa on rajajooga, ja sitä voi pitää okkulttisen kehityksen todellisena järjestelmänä, joka ajatuksen avulla kehittää psyykkisiä ja henkisiä voimia ja edistää persoonallisen ihmisen yhtymistä korkeampaan, jumalalliseen minään.

Teosofia hyväksyy ainoastaan rajajoogan menettelyn, mutta hylkää hathajoogan vaarallisena ja harhaanvievänä. Onkin olemassa silmiinpistävä ero näiden kahden järjestelmän luonteen välillä. Hathajooga pyrkii valtaan, rajajooga johdattaa tietoon ja jumalantuntoon. Rajajoogan vaikuttimet ovat epäitsekkäitä, sen sijaan hathajoogan vaikuttimena voi olla persoonallinen vallan- ja kunnianhimo.

Rajajooga on tietysti käytännöllistä sekin. Siinäkin annetaan ohjeita hengityksestä, ruoasta ym., mutta näitä ohjeita pidetään enemmän tai vähemmän salassa sen tähden, että ne vaihtelevat yksilöjen mukaan ja sovelletaan kunkin joogiksi pyrkijän luonnetta ja ruumiin ominaisuuksia vastaaviksi. Ei kukaan kokelas saa alkaa harjoittamaan minkäänlaisia joogatemppuja, ellei hänellä ole pätevää opettajaa, joka voi häntä ohjata. Jos Intiassa kysytte hathajoogeilta, voiko heidän menettelytapojaan noudattaa omin päin, he vastaavat, että niin voi tehdä, mutta henkensä ja järkensä uhalla. Tietyn hengitysjärjestelmän noudattaminen tuottaa erilaisia fysiologisia muutoksia ruumiissa, jos sitä käytetään oikein, mutta tietämätön ja kokematon pyrkijä saattaa "pranayaman" avulla saada aikaan elimistössään häiriöitä, jotka voivat viedä hänet perikadon partaalle.

Entä teosofian käytännöllisyys? Teosofia moititaan usein liian tietopuoliseksi. Teosofiaa voidaan pitää kuitenkin hyvin käytännöllisenä. Mitä se nimittäin meille tarjoaa? Maailmankatsomuksen, aatteellisen sisällön elämällemme. Onko mitään sen "käytännöllisempää"? Emmekö juuri ole elämänkatsomuksen tarpeessa? Eikö juuri elämänkatsomus auta meitä elämään elämää?

Teosofia ei lupaa meille mitään itsekästä palkintoa, jos teemme niin tai näin. Se ei kehota meitä etsimään valtaa, kunniaa tai nautintoa. Se sanoo vain, että jos tahdomme päästä jumalan tuntemiseen, voimme sen tehdä, ja jos tahdomme tulla viisaiksi, voimme tulla sellaisiksi. Mutta se lisää, että viisauteen vievä tie on kapea ja vaivalloinen. Sen tien nimi on itsekkyydestä luopuminen. Astukoon sille tielle se, jolla on rohkea, uskalias ja pelkäämätön sydän ja jonka sydän ei pelkää oman itsekkyytensä kuolemaa.

Siinä on teosofian yksinkertainen käytännöllinen neuvo. Ja se vielä lisää: se, joka tielle astuu, ei jää ilman apua niiden puolelta, jotka jo kulkevat sitä.

Omatunto — elokuu 1906 (n:o 17)

Tekstiä on tiivistetty ja mm. sanojen kirjoitusasua on uudistettu sisältöön puuttumatta.