Pekka Ervast

Ulkonaisia jälleensyntymistodistuksia

Aikamme materialististieteellisen kasvatuksen hyviä tuloksia on se, että olemme vähemmän herkkä- ja taikauskoisia, kuin yleensä oltiin esimerkiksi keskiajalla, ja vaadimme mikäli mahdollista kaikista asioista "todistuksia". Näidenkin suhteen olemme hyvin kriittisiä emmekä usko minkäänlaisia tai kenen todistuksia tahansa, vaan tahdomme, että nekin ovat "tieteellisiä". Monessa kohdin saatamme kumminkin tieteellisissä vaatimuksissamme mennä liian pitkälle, niin kuin se vanha rouva, joka ei huolinut lainkaan tulla valokuvatuksi, kun ei se voinut tapahtua kello 10 illalla lampun valossa yhtä hyvin kuin päivällä, tai niin kuin ne tiedemiehet, jotka eivät alistu tutkimaan spiritististä "humpuukia", kun eivät esimerkiksi materialisaatio-ilmiöt tapahdu yhtä hyvin keskellä päivää auringon paisteessa kuin iltahämärässä heikossa valaistuksessa. Mutta jos ymmärrämme, että kun luontoa tutkimme, luonnon pitää määrätä tutkimustemme ja havaintojemme ehdot, silloin voimme tosi tieteellisellä tavalla päästä selville luonnon salaisuuksista.

Jälleensyntyminen jos mikään on vaikea, kenties mahdoton, todistaa ulkonaisesti. Asian omasta laadusta seuraa, että todistukset tavalla tai toisella ovat tekemisissä muistin kanssa, ja kun pidämme mielessä, kuinka vähän tieteemme tuntee muistin ja ylipäänsä inhimillisen tajunnan psykologiaa, on luonnollista, että kaikki todistelut, jotka ovat tekemisissä näin arkaluontoisen ominaisuuden kanssa, voivat olla erehdyttäviä ja harhaanvieviä.

Vaikka meidän siis toistaiseksi täytyy olla sitä mieltä, että ainoa ehdottomasti tieteellinen ja kokemusperäinen – tosin aivan yksilökohtainen – reinkarnaatiotodistus on se, että ihminen itse alkaa epäämättömällä tavalla muistaa menneitä ruumiillistumiaan, on silti joskus tehty ja tehdään muutamia objektiivisiakin havaintoja ja kokeita, jotka puhuvat vakavaa kieltä jälleensyntymisen puolesta ja joita voidaan katsoa jonkinlaisiksi ulkonaisiksi sen opin todistuksiksi. Tahdomme seuraavassa silloin tällöin tehdä niistä selkoa.

Muistin takaisinsiirto hypnoosissa

Tunnettu ranskalainen tiedemies, eversti Albert de Rochas d'Aiglun, joka aikoinaan oli Pariisin polyteknillisen laitoksen johtaja, vaikka hän muutamia vuosia sitten oli pakotettu luopumaan siitä toimesta, koska hän harjoitti fyysisokkulttisia tutkimuksia, — hän on yhdessä muiden tiedemiesten ja lääkärien kanssa tehnyt paljon tutkimuksia sielutieteellisillä, varsinkin korkeammanlaatuisen hypnotismin hämmästyttävillä aloilla.

Nämä ranskalaiset ja englantilaiset tiedemiehet, jotka viime aikoina ovat ruvenneet tutkimaan spiritistisiä ja psyykkisiä ilmiöitä, julkaisevat aikakauskirjaa Annales des Sciences Psychiques, josta on ilmestynyt myös englantilainen painos vuodesta 1905 lähtien.

Vuoden 1905 heinäkuun numerossa kertoo eversti A. de Rochas muutamista huomattavista kokeista, jotka hän edellisenä talvena teki Marseillessa. Siellä hänellä oli hyvä meedio, nuori sivistynyt 18-vuotias tyttö nimeltä Marie Mayo, jonka hän vaivutti hypnoottiseen uneen. Jo ennen oli eversti Rochas tehnyt sen havainnon, että nukutettu henkilö voi hypnotisoijansa käskystä siirtyä muistissaan taaksepäin ja ikään kuin uudestaan elää läpi omat elämänkokemuksensa. Nyt hän tahtoi, tohtori Bertrahdin, insinööri Lacosten ja osaksi kommodori Remisen, Marseillen teosofisen loosin esimiehen, läsnä ollessa, tehdä samanlaisia kokeita, mutta samalla edetä kauemmaksi kuin ennen.

On huomattava, että hypnotisoidun meedion muisti on toisenlaatuinen kuin tavallisen päivätajuisen henkilön. Hereillä ollessamme voimme esimerkiksi muistaa, millaisia olimme lapsina. Me näemme itsemme lapsina ulkokohtaisesti, niin sanoaksemme perspektiivissä, mutta kun meedio suggeroidaan, muuttuu hän todella omaksi entiseksi itsekseen. Tällainen "muisti" on tietysti luotettavampi, ja Rochas'n mieleen oli johtunut, että tällä tavalla voitaisiin saada jotain selvyyttä jälleensyntymisen mysteerioihin. Hän pani nyt toimeen seuraavan kokeen.

Nukkuva henkilö, nuori neiti Mayo, käskettiin menemään yhä kauemmas ajassa taaksepäin. "Nyt te olette 16-vuotias, nyt 10 jne.", määräsi tutkija. Ja tyttö puhui muuttuneella äänellä kuin pieni lapsi, viimein hän menetti puhekykynsä kokonaan ja saattoi ainoastaan nyökäyttää päällään vastaukseksi kysymyksiin, ja sitten hän meni äidin kohtuun.

"Vielä kauemmas!" käski Rochas.

Silloin neiti Mayo näytti heräävän ja sopersi: "Minä olen hämärässä, harmaassa hämärässä."

"Mikä sinä olet?" kysyi eversti Rochas.

"Minä olen Liina."

Siis aivan toinen ihminen! Silloin sanoi Rochas: "No Liina, kuinka sinä olet tullut tuohon harmaaseen tilaan?"

"Niin, minä tukehduin, hukuin, otin itseni hengiltä."

"Taaksepäin yhä kauemmas," kuului käsky, "nyt olet Liina maanpäällä".

Ja Rochas sai täten selville, että neiti Marie Mayo on ennen ollut nainen, joka on elänyt Bretagnessa ja hyvin nuorena mennyt naimisiin erään kalastajan kanssa ja saanut lapsen. Mutta mies kuoli, ja hän oli nuori ja suri miestään niin syvästi, ettei jaksanut kestää, vaan heittäytyi mereen ja hukutti itsensä.

Ja Rochas meni yhä kauemmas. Neiti Mayo oli ollut Liina viime vuosisadalla ja varhemmin, samalla vuosisadalla, oli hän ollut mieshenkilö Ludvig XVIII:n aikana. Tästä miehestä meedio ei ollenkaan pitänyt. Hänestä oli hyvin vastenmielistä kertoa vieraille ihmisille itsestään eli siitä miehestä, joka hän luuli olevansa, mutta Rochas pakotti häntä tunnustamaan ja kävi selville, että tämä mies oli elänyt huonosti. Hän sai kirjoittaa nimensä: Charles Mauville ja kertoa monta yksityiskohtaa niiltä ajoilta. Vielä varhemmassa elämässä oli hän ollut hovinainen Ludvig XIV:n aikana, nimeltä Madeleine de Saint-Marc. Tässä elämässään hän oli tuntenut monta tunnettua henkilöä, Corneillen, Racinen, Scarronin, Madame de Maintenonin ja muuan muassa neiti Louise de la Vallierenkin, josta neiti Mayo hereillä ollessaan ei muista koskaan mitään kuulleensa.

Kaikki tämä ei tullut esille yhdessä istunnossa. Rochas ei uskaltanut kauan pidättää meediotaan hypnoottisessa unessa, vaan kokeet tehtiin noin 40 päivän kuluessa, jolloin pidettiin 30 istuntoa. Vähitellen tuli ilmi^* tämä pitkä historia monine yksityiskohtineen, kuitenkaan ei viimeisessä istunnossa vasta, vaan keskivälissä istuntojen sarjaa. Sitten uudistuivat aina samat kertomukset yksityiskohdittain, ja meedio herätettiin välillä ja heitettiin yhtäkkiä taas takaisin syvään horrostilaan ja kaukaisiin aikoihin. Kuitenkaan ei kertomus koskaan sotkeutunut tai käynyt ristiriitaiseksi, vaikka Rochas olisi tehnyt millaisia kysymyksiä tahansa ja missä järjestyksessä tahansa.

^* Rochas'n ym. selonteko istunnoista on pitkä ja tarkka, vaikka me tässä olemme aivan lyhyesti maininneet muutamia pääkohtia.

Sama tutkija on tehnyt useampia vastaavia kokeita, ja niitä on myös aikaisemmin tehty Espanjassa ja Lyonsissakin hiljattain. Eversti Rochas on kuitenkin liian varovainen tiedemies tehdäkseen ehdottomani sitovia johtopäätöksiä näistä ilmiöistä. Hän lausuu, että ne kyllä ovat merkittäviä, mutta ei vielä todistusvoimaisia. Näitä tutkimuksia täytyy vielä jatkaa ja tuoda esiin uusia huomioita, ennen kuin näiden kokeiden perusteella voidaan vetää mitään varmoja johtopäätöksiä.

Omatunto — helmikuu 1907

Kieliasua on uudistettu sisältöön puuttumatta.

Ulkonaisia jälleensyntymistodistuksia

II

Harvinainen tapaus

Kuten tiedämme, inhimillinen sielu syntyy teosofisten opetusten mukaan uudestaan maan päälle vasta sitten, kun se taivaallisen kauden loputtua on pudistanut päältään vanhan persoonallisuuden viimeisetkin jäännökset. Sen tähden on sanottu, että ihminen ei ole persoonallisesti vaan ainoastaan henkisesti kuolematon. Persoonallisesti kuolemattomaksi hän tulee ainoastaan kulkemalla salaista "kaitaa tietä" ja päästyään sillä tiellä niin pitkälle, että hänen persoonallinen tajuntansa yhtyy täydellisesti korkeamman minän ylipersoonalliseen, yksilölliseen tajuntaan, jolle eri ruumiillistumat ovat kuin eri päiviä alemman tajunnan elämänkirjassa.

Välistä sattuu kuitenkin, että sielulla on syystä tai toisesta tilaisuus syntyä jälleen astraalitasolta. Silloin tosiaan vanha persoonallisuus pukeutuu uuteen ruumiiseen ja säilyttää joskus muiston edellisestä ruumiillistumastaan. Madame Blavatsky tarkoittaa tällaista tapausta, kun hän ensimmäisessä suurteoksessaan (Isis Unveiled) väittää, että uudestaan ruumiillistuminen on hyvin harvinaista. Hän ei siinä kirjassa puhu lainkaan siitä luonnonlaista, jota me olemme oppineet kutsumaan jälleensyntymiseksi.

Seuraava kertomus on esimerkki tämänlaatuisesta astraalitasolta tapahtuvasta jälleenruumiillistumasta. Sen on eräs rouva O. S. New Mexicosta kertonut kirjeessä amerikkalaisen spiritistisen lehden The Progressive Thinker'in toimitukselle. Se julkaistiin lehdessä joulukuun 13. pnä 1902. C. W. Leadbeater on toistanut kertomuksen kirjassaan The Other Side of Death (Kuoleman tuolla puolen). (P. E.)

Erään jälleensyntymän historia

Kerron persoonallisen kokemukseni epäämättömänä tosiasiana, mutta ei minkään erityisen teorian tukemiseksi. Kun tein tämän kokemuksen (28 vuotta sitten), en tiennyt kerrassaan mitään mediumisuudesta, enkä ollut luullakseni koskaan kuullut sanaa jälleensyntyminen. Olin silloin 16 vuoden ikäinen, ja olin ollut vuoden naimisissa.

Minulle oli juuri valjennut tieto siitä, että olin tulemaisillani äidiksi, kun jollakin hämärällä tavalla aloin tuntea vierelläni näkymättömän persoonallisuuden. Tiesin ikään kuin intuitiivisesti, että näkymätön seuralaiseni oli nainen ja melkoisesti minua vanhempi. Vähitellen tämä läsnäolo tuli tuntuvammaksi. Kolmantena kuukautena sen jälkeen, kun aloin tuntea hänen läsnäolonsa, saatoin vaikutuksille alttiina saada häneltä pitkiä sanomia. Hän ilmoitti kantavansa mitä suurimmassa määrin huolta terveydestäni ja yleisesti hyvinvoinnistani, ja aikaa myöten saatoin jo kuulla hänen äänensä ja keskustella tuntikausia hänen kanssaan. Hän kertoi minulle nimensä ja kansallisuutensa ja monia yksityiskohtia elämäntarinastaan. Hän näytti hartaasti tahtovan, että minä tuntisin ja rakastaisin häntä hänen itsensä vuoksi, niin kuin hän sanoi. Monta kertaa yritettyään hänen onnistui lopulta tulla näkyväksi minulle. Sen jälkeen hän oli minulla yhtä todellisena kumppanina kuin jos hän olisi ollut lihaa ja verta. Minun tarvitsi vain vetää uutimet ikkunain eteen ja saattaa huoneeseen rauhoittava hämäryys, jolloin hän saattoi ilmaista itseään minulle sekä näkyvänä että kuultavana.

Pari viikkoa ennen lapseni syntymistä hän ilmoitti minulle, että hänen läsnäolonsa todellinen tarkoitus oli se, että hän aikoi ottaa asuntonsa tuohon uuteen muotoon sen syntyessä, lopettaakseen täten maalliset elämänkokemuksensa, jotka oli liian varhain katkaistu. Tunnustan, että minulla oli vain hämärä käsitys hänen tarkoituksestaan ja että olin hyvin huolissani asian johdosta.

Yöllä ennen tyttäreni syntymää näin viimeisen kerran kumppanini. Hän tuli luokseni ja sanoi: "Aikamme on tullut. Ole urhoollinen, ja kaikki sujuu hyvin."

Tyttäreni syntyi ja oli näöltään henkiystäväni täydellinen pienoiskuva ja aivan erilainen kuin sen perheen jäsenet, johon hän nyt kuului, ja melkein kaikki, jotka hänet näkivät ensi kerran, huudahtivat: "Hän ei ole ollenkaan lapsen näköinen. Hän näyttää ainakin 20-vuotiaalta."

Hämmästyin suuresti muutamia vuosia jälkeenpäin, kun eräässä vanhassa kirjassa satuin näkemään sen naisen elämäntarinan, jonka nimen ja elämänvaiheet henkiystäväni väitti olleen itsellään maaelämänsä aikana. Se, mitä hän oli kertonut minulle, oli kaikissa yksityiskohdissa yhtäpitävä kirjan kertomuksen kanssa lukuun ottamatta muutamia persoonallisia asianhaaroja, joita kukaan muu ei voinut tietää. Koko tämän kokemuksen säilytin itselläni syvänä salaisuutena, sillä vaikka olinkin nuori, käsitin kyllä, minkä tuomion maailma antaisi sellaisen tarinan kertojalle.

Kerran, kun tyttäreni oli 15 vuoden ikäinen, henkiystäväni nimi tuli ensi kerran mainituksi hänen läsnä ollessaan. Hän kääntyi heti paikalla minun puoleeni hämmästyneen näköisenä ja sanoi: "Äiti, eikö isä kutsunut minua sillä nimellä?" (Hänen isänsä oli kuollut hänen ollessaan vuoden vanha). Minä sanoin: "Ei rakkaani, sinua ei koskaan kutsuttu sillä nimellä." Hän vastasi: "Mutta minä muistan sen varmasti, että jossakin joku kutsui minua siten."

Lopuksi tahdon mainita, että tyttäreni luonne on hyvin samanlainen kuin sen naisen luonne, jonka henki sanoi aikovansa ottaa tämän uuden muodon asunnokseen.

Nämä ovat tosiasiani. En tarjoa mitään selitystä. Jos ne mahdollisesti sopivat johonkin teoriaan, niin ne voivat vahvistaa sitä teoriaa. Teoriat tavallisesti kaipaavat tosiasioita tuekseen, mutta tosiasiat ovat riippumattomia ja voivat seisoa omin jaloin.

Omatunto — heinäkuu 1907

Kieliasua on uudistettu sisältöön puuttumatta.