Ihmisen sielunruumiissa on kolme puolta.

Siinä on ensinnäkin se, jota nimitämme tunneruumiiksi, joka on hänen tunne-elämänsä. Kaikki meidän tunteemme, halut, himot . . .  ilmenevät meissä siinä.

Toinen puoli on se, joka ilmenee ajatuksena. Se kuuluu samaan sieluruumiiseen, mutta on kuin korkeampi puoli siitä. Alempi puoli on tunne-elämä, meille tuttu sielullinen elämä itsessämme, ja toinen puoli siitä sieluolemuksestamme ovat kaikki meidän ajatuksemme.

Ja sitten on vielä kolmantena tämä persoonallinen minämme, joka ei suinkaan ole aina varma siitä, että se tahtoo hyvää.Se on kuin jonkinlaisessa keinussa kahden äärimmäisen välissä, hyvän ja pahan, epäitsekkään ja itsekkään välillä.

Tämä persoonallinen minämme, josta viisaat sanovat, ettei se ole meidän todellinen Itsemme, se on tuo hieman epävarma minä, joka tahtoo milloin hyvää, milloin pahaa. Toisen kerran se kallistaa korvansa himojen ja halujen kuiskeelle ja toisen kerran se voi kuunnella jaloja kuiskeita sisäisestä tai ulkonaisesta maailmasta.

Tämä meidän minämme on siis kolmas puoli tuossa sisäisessä olemuksessamme.

---