Pekka Ervast

Ovatko Raamatun ihmetapahtumat ja -työt tosia vai satua?

Raamattua voi lukea kahdella tavalla: eksoteerisesti ja esoteerisesti. Lukea Raamattua esoteerisesti on ymmärtää sen sisäinen, salainen merkitys, joka on erilainen riippuen siitä, minkä tason kannalta sitä lukee eli mitä "avainta" käyttää. Vain harvat osaavat lukea raamattua tällä tavalla. Toinen, yleinen tapa lukea Raamattua on eksoteerinen, ulkonainen, jolloin se esiintyy meille historiallisena kertomuksena menneen ajan tapahtumista. Tämä viimeinen lukutapa on kyseessä, kun pohditaan, ovatko Raamatun kertomat ihmetapahtumat tosia. Tähän kysymykseen täytyy antaa kaksi vastausta:

1. Tieteellinen raamatunkritiikki tutkii, kuinka luotettava Raamattu on yleensä ja yksityiskohdissaan historiallisena todistuskappaleena. Tämä kritiikki ei missään suhteessa vähennä, vaan päinvastoin lisää Raamatun arvoa pyhänä kirjana. Sillä vaikka selviäisi, ettei mikään Raamatun kohta ole historiallisesti täysin luotettava (mikä ei tule tapahtumaan), selviäisi kuitenkin kirjan suuri merkitys salatieteellisenä ja vertauskuvallisena teoksena – ja arvaamaton henkinen voittohan olisi kristikunnalle oppia lukemaan ja ymmärtämään Raamattua oikealla esoteerisella tavalla!

2. Vaikka raamatunkritiikki ei vielä ole päässyt lopullisiin tuloksiinsa, on varsinkin salatieteilijä ja yliaistillisten tosiasioiden tuntija siinä asemassa, että hän kykenee lausumaan varmoja mielipiteitä Raamatun kertomuksista. Niinpä hän ainakin useista Raamatun ihmekertomuksista sanoo: miksikä ne eivät olisi tosia? Miksi Jeesus ei olisi tehnyt "ihmetöitään"? Miksi eivät apostolit olisi parantaneet sairaita? Miksi ei Johannes olisi nähnyt kaikenlaisia "ihmenäkyjään"? Tapahtuuhan sellaista tänä päivänä! Ihminen, joka on kehittänyt itsessään mesmerisen lääkevoiman, parantaa sairaita "kätten päälle panemisella" aivan niin kuin Jeesus ja apostolit. Teosofisen Seuran presidentti eversti Olcott on sillä tavalla parantanut tuhansia Intiassa — hermotautisia, sokeita, kuuroja, mykkiä jne. Ja mitä näkyihin tulee, ovat ne tuttuja asioita kaikille selvänäkijöille ja kaikille muille, joilla on ollut selvänäköisiä kokemuksia. Ovatko tällaiset näyt korkeita, yleviä ja opettavia vai ovatko ne alhaisia ja häiritseviä, se taas riippuu ihmisen omasta henkisestä kehitysasteesta ja karmasta. Toisaalta on olemassa "ihmetöitä", so. okkultisia ilmiöitä, joita ainoastaan vihitty adepti saattaa suorittaa itsetietoisesti, vaikka niitä kykenevät tekemään myös näkymättömän maailman olennot meedion avulla spiritistisessä istunnossa. Sellaisia ilmiöitä ovat esimerkiksi ilmaan kohoaminen ja monistamisilmiöt. Jeesuksen kulkeminen veden päällä oli samanlainen levitaatio-ilmiö kuin spiritistisissä istunnoissa tapahtuva meedion ilmaan kohoaminen, vaikka Jeesus teki sen täydessä tajussaan ja omasta tahdostaan. Ja jos hän ruokki 5000 miestä viidellä leivällä, täytyi hänen käyttää psyykkistä voimaansa monistamisilmiöön; tämänlaatuista kerrotaan meidän päivinämme madame Blavatskystakin, joka monta kertaa todistajien nähdessä kahdensi sormuksen tai muun jalokivikoristeen. Mitä vihdoin koskee Jeesuksen esiintymistä kuoleman jälkeen, oli se vapaaehtoinen materialisaatio, jota tänä päivänä muistuttavat spiritistisissä istunnoissa tapahtuvat aineistumiset meedion avulla.

Pitämällä kiinni tuntemistaan tosiasioista täytyy yliaistillisten ilmiöiden tutkijan myöntää, että sellaiset "ihmeet", joista esimerkiksi uusi testamentti kertoo, ovat epäilemättä voineet tapahtua. Toinen kysymys on, ovatko ne tapahtuneet – mutta mitä syytä meillä on sitä epäillä? Se, että asiaan perehtymättömän ihmisen "järki" ei pysty niitä ymmärtämään, johtuu luonnollisesti siitä, että hänen tietonsa ja kokemuksensa vielä ovat vähäiset. Mutta samassa määrin kuin ne kasvavat, kasvaa myös hänen järkensä yhä enemmän ja enemmän ymmärtämään. Luonnossa on paljon "tuntemattomia lakeja" ja ihmisessä paljon "salaisia voimia", joita totuuden etsijän on velvollisuus tutkia. Kaikki "ihmeet" ovat vain näennäisesti "yliluonnollisia". Itse asiassa ei ole mitään ihmeitä eikä mitään yliluonnollista — mutta äärettömän paljon sellaista, joka tapahtuu toistaiseksi tavalliselle ihmiselle tuntemattomien luonnonlakien avulla!

Sattumaa ei ole eikä sokeaa täyttymystä, vaan että kehitystä silmälläpitävä sallimus, oma tahtomme ja meidän itsemme luoma kohtalon välttämättömyys ohjaa askeleitamme elämässä.

Omatunto – lokakuu 1905

[Kieliasua päivitetty sisältöön puuttumatta.]