Sananen ehdottomasta totuudesta

Viikot vierivät, vuodet vaihtuvat, — kaikki virtaa, muuttuu, katoaa. Mikä tässä haihtuvien harhojen maailmassa on pysyväistä, ikuista, muuttumatonta? Onko sitä olemassakaan? On, ja se on ehdoton totuus, ikuinen olevainen, elämän salaisuus, jota niin mielellämme nimitämme Jumalaksi. Filosofeina sanomme "olevainen", tiedemiehinä "totuus", uskovaisina "Jumala", — ja totuutta etsivinä ihmisinä käytämme mitä nimeä tahansa ja kaikkia nimiä.

Rakkain meille kuitenkin on nimi "totuus" niin kauan kuin tahdomme olla etsijöitä, so. seistä elämänvirran rannalla pää kumarassa, ihmeissään, sydän palvonnasta polvillaan. Mutta jos emme enää jaksa ajatella, jos omat vikamme ja syntimme antavat meille liian paljon tekemistä, niin että ennen kaikkea kaipaamme omantunnon rauhaa ja sovintoa elämän kanssa, silloin tyydymme toiseen nimeen ja etsimme armoa ja anteeksiantoa Jumalalta.

Eihän etsijä paikoilleen jää. Hän lakkaamatta etenee, hän yhtä mittaa löytää. Uusia näköaloja avautuu hänelle alati, . . . hän henkisessä elämässään on oppinut tuntemaan sitä rakkauden lämpöä, joka totuuden valosta hohtaa ja hehkuu . . .

Lyhennetty (alkuosa) Toimittajalta-kirjoituksesta 
Ruusu-Risti — tammikuu 1927

Laajempi versio artikkelista


Etusivu 

Pekka Ervast