Pekka Ervast: (Vesimiehen aikaan siirtymisestä)
Kuluneena työkautena puhuin sunnuntaiesitelmissäni miltei yksinomaan tulevasta ajasta ja sen sivistyksestä ynnä siitä murroskaudesta, jossa nyt elämme. Keväällä valaisin muutamissa esitelmissäni asiaa tähtitieteelliseltä ja astrologiselta kannalta ja muistutin kuulijoitani siitä tosiseikasta, josta nykyajan astrologit jo kauan ovat huomauttaneet, nim. että olemme siirtymässä tai juuri siirtyneet »Kalojen merkistä Vesimiehen merkkiin». Tämän tapahtuman hetkestä ei olla aivan yhtä mieltä: muutamat väittävät sen jo olleen ja menneen viime vuosisadan loppupuoliskolla, toiset, että se sattuu nyt pian tai ehkä sadan vuoden perästä.
Niille lukijoille, jotka mahdollisesti eivät ole tästä seikasta kuulleet, riennän selittämään, että se on tähtitieteellinen, astronominen fakta eikä mikään — enemmän tai vähemmän, kuten usein sanotaan, »mielivaltainen» — astrologinen päätelmä. Mitä näet on tuo »siirtyminen» eläinradan merkistä toiseen?
Jokainen voi almanakasta nähdä, että aurinko vuoden kuluessa kiertää eläinradan kahdentoista merkin läpi, viipyen jokaisessa noin 30 päivää. Tällä hetkellä esim. aurinko on Leijonan merkissä, johon se siirtyi heinäkuun 21. p:nä ja elokuun 23. ja 24. p:n välisenä yönä se siirtyy Neitsyen merkkiin. Sen tähden astrologit sanovat ihmisestä, jonka syntymäpäivä on sattunut heinäkuun 21. ja elokuun 23. p:n välisenä aikana, että hän on »syntynyt Leijonassa».
Tietysti tämä auringon vuotuinen kulku eläinradan merkkien läpi, jota taivaalla saattaa seurata on näennäinen ja riippuu siitä, että maapallo kiertää auringon ympäri ja täten samalla saattaa takana olevan tähtitaivaan ikään kuin kiertämään aurinkoa. Tämä on helppo todeta, jos esim. kulkee piirissä kotitalonsa ympäri ja seuraa katseellaan, kuinka katonharja piirtää ympyrän taivaalla.
Mutta tätä seikkaa ei tarkoiteta, kun puhutaan nykyisestä siirtymisestämme Kalojen merkistä Vesimiehen merkkiin, vaan sillä tarkoitetaan ns. kevätpäivän tasauspisteen näennäistä siirtymistä eläinradan merkistä toiseen.
Maan akselilla on nimittäin oma kiertoliikkeensä, paitsi että se palloineen kiertää itsensä ympäri. Tämän ymmärrämme, jos katselemme hyrrää. Niin pian kuin hyrrän akseli hiukankaan kallistuu, alkaa sille uusi liike. Hyrrä kiertää akseliaan huimaavan nopeasti, mutta akseli itse kiertää arvokkaan hitaasti. Jos pitäisimme paperiarkkia vaakasuorasti hyrrän yli, piirtäisi sen akselin »pohjoisnapa» renkaita paperiin, jotka laajenisivat sitä mukaa kuin hyrrän akseli kallistuisi ja kaatuisi maahan päin.
Maan akseli, kuten tiedämme, on hieman kallellaan. Jos nyt kuvittelemme akselin jatkuvan pohjoisnavasta suorana viivana avaruuteen »taivasta kohti», on selvää, että tämä viiva piirtää ympyrän taivaalle koska maan akselilla on samanlainen oma hidas liike kuin hyrrän. Liike on tietysti ylen hidas, koska maapallo kiertää akseliaankin sanomattoman paljon hitaammin kuin hyrrä (kerran vuorokaudessa verrattuna hyrrän moniin kierroksiin sekunnissa). Itse asiassa liike on niin hidas, että tuo kuviteltu pidennetty pohjoisnapa piirtää yhden pienen ympyrän taivaalle 25 920 vuodessa.
Tätä liikuntoa nimitetään kevätpäivän tasauspisteen siirtymiseksi, sen tähden että pohjoisnapa aina tähtitieteellisen vuoden alkaessa — so. maaliskuun 21. p:nä, jolloin aurinko siirtyy Oinaaseen — tähtää hieman toiseen kohtaan taivaalla kuin vuotta varhemmin. Ero ei ole suuri, ainoastaan noin 50 kaarisekuntia, käytännössä siis mitätön. Mutta 2160 vuodessa on akseli suorittanut kahdennentoista osan kiertoliikkeestään ja siis tähtäämisessään ehtinyt kulkea kokonaisen eläinradan merkin läpi.
Nämä asiat olivat tuttuja vanhoille kansoille. He nimittivät »suureksi vuodeksi» (annus magnus, sanoivat roomalaiset) tätä tähtivuotta, jonka kestäessä kevätpäivän tasauspiste on kulkenut eläinradan kaikkien merkkien läpi. Ja heille nämä asiat olivat suuriarvoisia ja suurimerkityksisiä, sillä he uskoivat astrologiaan, so. tähtimaailman vaikutukseen maapalloon ja sen eläviin olentoihin. Makrokosmos oli yhtenäinen kokonaisuus, eikä mitään voinut siinä tapahtua ilman kauaskantavia vaikutuksia. Vanhat egyptiläiset sanoivat: kaikki uudistuu 30 000 vuoden perästä — silloin maailma on taas samanlainen. Tämä ymmärrettävästi tarkoitti taas suurta vuotta», vaikkei kansalle ilmoitettu tarkkaa aikamäärää. Sillä 25 920 vuoden perästä on kevätpäivän tasauspiste taas entisellään ja suuri tähtimaailma samaten suhteessaan maapalloon.
Me, jotka olemme tutkineet teosofiaa, astrologiaa ym., käsitämme, ettei vanhojen usko tähtiin ollut mitään taikauskoa. Se perustui pitkäaikaisiin havaintoihin ja ne johtopäätökset, joita kaldealaiset, intialaiset, egyptiläiset ym. tähtien tutkijat tekivät, pitävät paikkansa tänä päivänä niin kuin silloin. Tähtivuoden kestäessä elämän edellytykset ja muodot maan päällä kaksitoista kertaa hieman muuttuvat, riippuen niistä kosmisista henkivoimista, joilla kunakin tähtikuukautena on erikoinen tilaisuus vaikuttaa. Sen tähden sanotaan, että noin kahden tuhannen vuoden (2160) perästä syntyy jossain uusi sivistys tai tapahtuu muutos vanhassa. Kaksi tuhatta vuotta olemme eläneet Kaloissa ja nyt siirrymme Vesimieheen seuraavaksi kahdeksi. Tämä merkitsee, että henkinen ilmapiiri, maapallon aura, jossa Kaloja hallitsevan Neptunuksen vaikutus on ollut tuntuva, nyt siirtyy Uranuksen huostaan. Paremmin sanoen: suuret kosmiset henkivallat, joiden mediumina on ollut Neptunuksen enkeli, saavat nyt välittäjäkseen Uranuksen planeettahengen. Käytännössä tämä merkitsee suuriakin mullistuksia sekä olevissa oloissa että ajatustavoissa, ja viime talvena yritin kymmenissä esitelmissä kuvata näkemyksiäni näistä muutoksista ja mullistuksista. [Alaviite: Näitä seikkoja selitin esitelmissäni, vaikken tässä ole tilaisuudessa niihin syventymään; ne ovat yhteydessä Kristus-kysymyksen kanssa.]
Mielestäni oli tärkeä tietää, milloin tuo vaihtelu merkistä toiseen todella tapahtui, ja sen tähden esitin eräässä luennossa, mihin johtopäätöksiin olin tullut havaintojeni ja laskelmieni nojalla. Asetuin niiden kannalle, joiden mukaan siirto Vesimieheen jo on tapahtunut, ja sanoin, että tämä arvatenkin tapahtui siihen aikaan, jolloin hindulaisten laskujen mukaan kalijugan ensimmäiset viisi tuhatta vuotta loppuivat, toisin sanoen vuoden 1898 alussa — mahdollisesti varhemmin, sillä Mikaelin henkinen vaikutus oli alkanut jo aikaisemmin.
Toissa iltana tein nyt sattumalta kiintoisan löydön. Selaillessani Tietäjän vuosikertaa 1914 löysin siv. 187 seuraavan kuvauksen eräästä kirjasta, joka kierteli muutamassa »Brittiläisten ja Ulkomaalaisten Salatieteilijöiden Seurassa».
Kirjasen tekijä on muuan munkki Trithemius, ja se käsitteli suuria astrologisia kausia. Hän jakoi suuren presessioni-kauden 25 920 vuotta eli kevättasauspisteen siirtymisen koko eläinradan ympäri, ensiksi kahteentoista osaan eläinradan merkkien mukaan ja sitten seitsemään osaan planeettojen luvun mukaan. Näin jakautui suuri kierroskausi 84 osaan, joista kukin kesti 308 vuotta ja kutakin hallitsi vastaava planeetta. Mm. hän laski, että Marsin johtama kausi loppui 21. p. joulukuuta 1880, jolloin alkoi Auringon hallitusaika, mikä kestää vuoteen 2188... Sama munkki laski, että Aurinko astui Kalojen merkkiin 280 eKr. Ja siirtyy seuraavaan eli Vesimiehen merkkiin 1880 jKr., koska kuhunkin merkkiin kuluu 2160 vuotta.
Trithemiuksen mukaan tuo hetki, josta on ollut puhe, sattui joulukuun 21 p:nä 1880, joten siis voidaan sanoa, että Vesimiehen aikakausi alkoi v. 1880. Tämä on mielestäni siksi huomattava tiedonanto, että olen taipuvainen pitämään sitä oikeana. Asia on oikeastaan fyysistä ja astronomista laatua, ja luulisi tähtitieteilijöiden voivan laskea hetken tarkalleen observatorioissaan. Toiselta puolen kyllä ymmärtää, että se on vaikea, kun siirto vuodessa on niin mitättömän pieni ja kun nykyaikaiset havainnot eivät ulotu niinkään pitkiin aikoihin. Onhan historiallisia muistiinpanoja vanhoilta ajoilta, onhan esim. intialaisia taulukkoja, onhan aikamääräyksiä, tiedetään, että pohjantähtenä Kiinassa ja Egyptissä v. 2700 eKr. mainitaan tähti, jota nyt nimitetään a1pha Draconis ym., mutta kun ei ole aivan tarkkaa vuotta ja päivää tiedossa, ei liioin saada varmaa historiallista lähtökohtaa. Sen tähden eivät tietääkseni astronomit ole sanoneet, milloin tämä siirto Vesimieheen on tapahtunut. Kuuluisa Camille Flammarion lausuu Astronomie Populaire'ssään, joka ilmestyi v. 1880: »Nykyään kevätpäivän tasauspiste on Kalojen merkin loppupäässä ja on pian oleva Vesimiehessä.»
Trithemius saattaa siis olla täysin oikeassa laskelmissaan, ja minä puolestani en sitä epäilekään.
Kuka sitten oli Trithemius? H. P. Blavatsky sanoo hänestä Theosophica1 Glossarysaan: »Sponheimin benediktiläismunkkien abotti, erittäin oppinut kabbalisti, salaisten tieteiden adepti, Cornelius Agrippa'n ystävä ja opettaja».
Johann Tritheim, syntyi Trittenheimin kylässä Moselin varrella lähellä Trierin kaupunkia v. 1462, opiskeli Heidelbergissä ja joutui v. 1482 matkustaessaan kotiseudulleen Sponheimin luostariin, jossa hän niin viihtyi, että itse tuli munkiksi ja valittiin johtajaksi v. 1483. Tämän luostarin apottina hän toimi pari vuosi kymmentä, rikastuttaen keräyksillään sen kirjakokoelmaa, niin että siitä sukesi Saksanmaan ehkä paras sen aikainen kirjasto; työskennellen luostarikurin ja munkkien tieteellisen sivistyksen kohottamiseksi; sekä laajentaen ja kaunistaen luostaria korjauksilla ja uusilla rakennuksilla. Heti alussa hän uhrasi koko perintöomaisuutensa luostarin kuntoon asettamiseksi ja voitti siten kaikkien munkkien rakkauden ja suosion. Tästä huolimatta sisäiset eripuraisuudet — Tritheimiä syytettiin liian ankarasta kurin pidosta — saivat hänet eroamaan toimestaan ja lähtemään maailmalle kodittomana vaeltajana. V. 1506 hänet valittiin pienen St. Jakob-luostarin apotiksi Würzburgissa, ja siinä hän eli elämänsä loppuvuodet hiljaisessa tieteellisessä ja kirjallisessa työskentelyssä. Hän kuoli 1516. Hänen kirjansa ovat osaksi askeettisuskonnollisia, koskien luostarielämän uudistusta, osaksi historiallisia ja osaksi salaisia tieteitä ja noituutta käsitteleviä.
Trithemius ei ole saavuttanut samaa kuuluisuutta kuin hänen ystävänsä ja oppilaansa Henrik Cornelius Agrippa, jonka teoksia »okkultisesta filosofiasta» vielä tänään yleisesti luetaan asianharrastajain piireissä, mutta onhan Trithemius silti voinut olla suurempi tietäjä.
Mutta mitä sitten tuo siirtyminen Vesimieheen sai aikaan? kuulen monen lukijan kysyvän. Siihen vastasin pitkin viime työkautta, enkä voi tässä toistaa, mitä silloin puhuin [Esitelmät julkaistut kirj. Ihmisyyden Uskonto]. Mutta mainitsenpa, mitä samassa Tietäjän numerossa v:lta 1914 asiasta kerrotaan.
»Tämä voimakas Uranuksen vaikutus tulee aikaansaamaan uuden ajattelun, suurten reformien ja monien huomattavien keksintöjen syntymistä. Uusi siveyslaki, perustettuna paljon korkeammalle ja terveemmälle pohjalle, tulee luotavaksi, ja siveellinen kehitys tulee käymään käsi kädessä älyllisen valistuksen kanssa. Ajattelijat tulevat liittymään ryhmiksi ja korkeammanlaatuisia kauppaliittoja tulee muodostumaan, joista johtuu paljon hyödyllistä työtä. Tiede tulee olemaan rohkea-aatteisempi ja samalla sisänäköisempi ja tieteellinen ajattelu tulee enemmän kääntymään yliaistillisen maailman tutkimiseen. (Lausui tunnettu englantilainen astrologi-vainaja Alan Leo.)
Trithemius sanoi Auringon hallitusajasta (1880–2188): »Se tulee olemaan suurten hallitusten aika... Suuret valtakunnat tulevat loistamaan kunniassansa, ihmisäly saa suurimman valtansa ja kaikki kirkot, uskot ja jumaluusopilliset dogmit tulevat sortumaan ja muuttumaan muinaisjäännöksiksi.» Auringon ajan jälkeen seuraa hänen sanojensa mukaan Venuksen aika (2188–2497), jolloin naiset ovat joka suhteessa täydellisesti miesten tasalla. Silloin on intuition kausi, jolloin »yliopistoissa opetetaan salatiedettä ja tähtientutkijat tulevat astrologeiksi».
Ruusu-Risti — 1927