KUULOKUVIA

Tälle sivulle voi lähettää Pekka Strengiin ja hänen musiikkiinsa liittyviä muistoja, tunnelmia, ajatuksia ja sisäisiä tuntoja. Kaikenlaiset kirjoitelmat ovat tervetulleita, ne voivat olla henkilökohtaisia aatoksia, elämänkatsomuksellisia pohdintoja tai vaikkapa analyysejä Pekan lyriikoista. ’Toimitus’ pitää itsellään oikeuden stilisoida ja lyhennellä tarvittaessa kirjoituksia.

 

Laulaja lepää

Myrskylän hautausmaalla ei kukoista samanlainen rokkarinpalvontakultti kuin Pariisin Pere Lachaisella. Pekka Streng saa levätä rauhassa.

     Myrskylä ei sano Pohjois-Karjalan perspektiivistä juuri mitään. Lasse Virenin kotipaikkana se muistetaan. Siinäpä kai kaikki.
     Hiljaisilta vaikuttavat myös muut Myrskylää ympäröivät kunnat: Pernaja, Askola, Pukkila, Artjärvi. Ollaan sillä Uudellamaalla, joka ei juuri pidä melua itsestään. Orimattilassa asuu se ihmisiä ampuva turkistarhaaja, Lapinjärvellä koulutetaan siviilipalvelusmiehiä… Mitä, onko sellainenkin kunta kuin Liljendal, ilmeisesti.
     Tie Myrskylään on mutkainen mutta kaunis: halkoo vanhaa kulttuurimaisemaa, peltoja ja kallioisia mäkiä. Ja syy miksi Myrskylään ajan, on se, että sieltä saattaisi löytyä Pekka Strengin hauta. No, nyt kirjoittaessani tiedän, että siellä se on, mutta ajaessani en tiennyt, ja kirjoitanpa siis dramatiikan vuoksi, että en tiedä.
     Sen tiedän, että Pekka Streng oli Suomen parhaita laulaja-lauluntekijöitä. Hän kuoli sarkoomaan aivan liian aikaisin, 26-vuotiaana, ehdittyään tehdä Love Recordsille kaksi LP:tä. Magneettimiehen kuolema ja Kesämaa ovat uskomattoman kauniita laulukansioita, ja niiltä kuulee, että Streng olisi voinut levyttää vielä paljon lisää. Albumeilta huomaa energiavarannon, huokuvan potentiaalin. Levyttäjä ei ole itseriittoinen, vaan etsijä ja kyselijä:

"Onko hyöty tärkeintä elämässä ja voima ihmistä vastaan?
Etsin paikkaa lämpimää, missä huurteiset ajatukset sulavat!"

     Tänään Pekka Streng olisi 51-vuotias emeritus-hippi. Häntä ei olisi tunnistettu aina joka paikassa kuten Juicea, eikä hänellä olisi siksi niin paha olla. Hän hymyilisi salaviisaasti Mestarit Areenalla -nostalgialle, mutta olisi iloinen ystävänsä Hectorin menestyksestä.
     Ehkä hän olisi kuin Dave Lindholm, jonka aikalaisena hän levytti ensimmäiset todelliset Suomi-rock-LP:t: tekisi mitä haluaa, aina omanoloisesti, oman pään mukaan. Hänen Sormusten herra -aiheinen levynsä — laulajalta kesken jäänyt projekti — olisi hämyklassikko.

     Virenin voittaja

     Pekka Streng ei ollut kotoisin Myrskylästä. Hän syntyi Sysmässä huhtikuussa 1948. Perhe muutti varhaisessa vaiheessa Myrskylään, jossa Streng kävi koulunsa. Hän oli nuorena kova urheilija, seiväshyppääjänä piirin ykköstasoa, juoksussa koulukaveriaan Lasse Vireniä nopeampi.
     — Hänellä oli urheilullinen tausta, mistä hän puhui pienissä piireissä, mutta mistä hän ei välittänyt puhua sitten, kun hänestä tuli tämmöinen valtava underground-hahmo, on Strengin kaveri, toimittaja Calle Lindholm muistellut.
     Streng opiskeli Mikkelissä ja Tampereella, ajautui Helsinkiin, jossa hän vaikutti loppuelämänsä vuodet 1967-75 teatteri-, radio- ja musiikkihommia tehden. Streng matkusteli ja teki vapaaehtoistyötä Emmaukselle. Syöpä katkaisi elämän, josta tämän maailman markkupölöset ja timokoivusalot tuskin tulevat elokuvia tekemään.
     Niin on hyvä. Kuten Kauko Röyhkä laulaa: "Mainostaulujen taakse jää tuo pieni kaistale maata, joka ei houkuttele hölmöjä luokseen."

     Sulka käytävällä

     Myrskylä, Mörskom. Tulee mieleen Hiski Salomaan Lännen lokari: "Vaikka maailman myrskyt meitä tuudittaa, niin vapaus se varmasti voittaa..." Mikäs täällä olisi tuutiessa.
     Myrskylän keskusta näyttää mille näyttää. Suomalaista kirkonkylämeininkiä hyvässä ja pahassa. Parituhatta ihmistä täällä kuulemma asuu. 1800-luvun alussa rakennettu kirkko on keskellä kylää, sen ympärillä on vanha hautausmaa, tien toisella puolella uusi.
     Etsiminen alkaa uudelta puolelta, kuolinvuodet kivissä kertovat että se on järkevää. Siisti kivimuuri on tasaisen kentän ympärillä, kivirivit ovat suorat. Muutamia puita, vaahteraa, koivua.
     Pian kivi löytyy. Keskikäytävästä kolmas käytävä oikealla. Musta graniittipaasi, kauniin pelkistetty, jossa ei ole kruusailtu ollenkaan. Risti, Streng Pekka, 1948–1975. Kiven oikealla puolella kahden naisen nimet: he voisivat olla äiti ja sisko. Kuvittelenko vain, että aluksi oli pilvistä, ja sitten tämä kivi nousi kuin valaistuna esiin. Nurmi on hoidettu, kukkia kasteltu.
     Valokuvailen, mietin. Olisiko pitänyt tuoda kynttilä? Kävelen pois. Hautausmaan hiekkakäytävällä on sulka, musta, varmaan variksen siivestä. Rationalisti mielessä sanoo sattumaksi. Se irrationaalisempi sanoo, että tämä on viesti Pekalta. Että kirjoitapa tällä, sillä harvemmin tässä maailmassa kultateräisillä hanhensulkakynillä raapustetaan.
     Katson hautausmaan pääportilta taakse: hautakiven näkee tästäkin, kun tarkasti katsoo. Ei olisi tarvinnut hötkyillä.
     Olo on haikean hyvä, työssään onnistuneen olo. Yksi selvitetty asia enemmän. Kuten Pekka lauloi tunnetuimmalla laulullaan Sisältäni portin löysin:

"Jokin säteilee ja loistaa alta kuoren synkänkin.
Kun sen huomaa, kevyemmin ajatukset liikkuvat."

"Olin siitä unia nähnyt, ennen kuin sen löysin." Myrskylän hautausmaalta näkyy Kirkkojärvelle.       Suonna Kononen {julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 010999}

Etusivu