[Sivut e 1-108] [e-kirjain viittaa alkuperäisen englantilaisen teoksen sivunumeroihin]
SATYĀN NĀSTI PARO DHARMAH
Totuus on uskontoja korkeampi
Alkuteos
The Secret Doctrine
The Synthesis of Science, Religion and Philosophy
by H. P. Blavatsky
Volume II - Anthropogenesis
London, 1888
- - - - - - -
Omistan tämän teoksen kaikille todellisille teosofeille
kaikissa maissa ja kaikista roduista,
sillä he kutsuivat sen esiin ja heitä varten se on laadittu.
- - - - - - -
Nykyajan tiede uskoo lujasti evoluutioon; samoin ihmisjärki ja salainen oppi. Vanhat legendat ja myytit tukevat tätä ideaa, jopa Raamattukin silloin, kun sitä luetaan rivien välistä. Näemme kukan kehittyvän hitaasti nupusta ja nupun siemenestä. Mutta mistä siemen ja siihen sisältyvä ennakolta määrätty fyysisten muodonmuutosten kehitysohjelma, ne näkymättömät, henkiset voimat, jotka vähitellen kehittävät sen muodon, värin ja tuoksun? Sana evoluutio ilmaisee sen itsessään. Nykyisen ihmisrodun siemenen on täytynyt olla jo tämän rodun kantavanhemmissa, samalla tavalla kuin siemen, jossa on kätkettynä seuraavan kesän kukka, on kehittynyt emäkasvinsa kodassa. Emo saattaa olla vain vähän erilainen, mutta se eroaa kuitenkin tulevasta jälkeläisestään. Nykyisen elefantin ja sisiliskon ennen vedenpaisumusta eläneet esivanhemmat olivat ehkä mammutti ja vastaavasti joutsenlisko. Miksi eivät ihmisrotumme esi-isät voisi olla Vedojen, Völuspan ja 1. Mooseksen kirjan jättiläiset? Olisi täysin järjetöntä uskoa, että lajien muuntelut olisivat tapahtuneet eräiden evoluutio-opin edustajien materialististen käsitysten mukaisesti. Täysin luonnollista on ajatella, että kukin laji aina nilviäisistä apina-ihmisiin on muodostunut omasta erillisestä alkumuodostaan.
Hunnuton Isis, Tiede osa 1, 279
[Englantilaisen alkuteoksen sivunumero 1]
ALKUHUOMAUTUKSIA
MUINAISAIKAISISTA SÄKEISTÖISTÄ JA
NELJÄSTÄ ESIHISTORIALLISESTA MAANOSASTA
Facies totius universi, quamvis infinitis modis variet,
manet tamen semper eadem.
Spinoza[1]
Tämän II osan säkeistöt kommentaareineen on otettu samoista muinaisista aikakirjoista kuin Maailmansyntyä koskevat säkeistöt I osassa. Mikäli mahdollista, ne on käännetty sanasta sanaan. Jotkut säkeistöistä ovat kuitenkin liian vaikeatajuisia ymmärrettäviksi ilman selityksiä. Sen vuoksi ne on, kuten I osassa, esitetty ensin kokonaisuudessaan sellaisina kuin ne ovat ja sitten niitä tarkastellaan säe säkeeltä kommentaareineen ja yritetään selventää sulkeissa olevin lisäyksin, kunnes tullaan kommentaarien täydellisempään selitykseen.
Ihmiskunnan kehityksen suhteen Salainen oppi edellyttää kolmea uutta väitettä, jotka ovat suoranaisessa ristiriidassa nykyajan tieteen samoin kuin nykyisten uskonnollisten dogmien kanssa. Se opettaa: a) että yhtä aikaa on ollut kehittymässä seitsemän ihmisryhmää maapallomme seitsemässä eri osassa; b) että astraaliruumis on syntynyt ennen fyysistä ruumista, koska edellinen on ollut jälkimmäisen mallikuva; c) että ihminen tässä kierroksessa on edeltänyt kaikkia eläinkunnan nisäkkäitä ihmisapinat mukaan lukien.[2]
[e2] Salainen oppi ei ole ainoa teos, joka puhuu alkuperäisten ihmisten samanaikaisesta syntymisestä maapallomme seitsemässä osassa. Hermeksen jumalallisessa Poimandresissa on samat seitsemän alkuihmistä,[3] jotka kehittyivät luonnosta ja taivaallisesta ihmisestä, nimittäin sanan kollektiivisessa merkityksessä luovista hengistä. Myös (George Smithin kokoamien) kaldealaisten taulujen palasissa, joihin on kaiverrettu babylonialainen luomistaru, mainitaan Kutan taulun ensimmäisessä sarakkeessa seitsemän ihmistä, joilla oli korpinkasvot (mustanpuhuva ihonväri) ja jotka seitsemän suurta jumalaa oli luonut. Tai niin kuin riveillä 16, 17 ja 18 selitetään:
Keskellä maata he kasvoivat ja tulivat suuriksi
Ja lisääntyivät lukumäärältään,
Seitsemän kuningasta, saman perheen veljeksiä.[4]
Nämä ovat ne Edomin seitsemän kuningasta, joihin viitataan kabbalassa. Ne ovat ensimmäinen rotu, joka oli epätäydellinen, toisin sanoen joka syntyi ennen kuin tasapaino (sukupuolet) oli olemassa ja joka sen vuoksi hävitettiin.[5]
Seitsemän kuningasta, veljestä, ilmentyi ja synnytti lapsia, lukumäärältään 6000 oli heidän kansansa. Nergas-jumala, kuoleman jumaluus, hävitti ne. Kuinka hän ne hävitti? Saattamalla tasapainoon ne, jotka eivät vielä olleet olemassa.[6]
Ne hävitettiin rotuna sulauttamalla ne omiin jälkeläisiinsä (erittymällä), toisin sanoen, suvuton rotu jälleensyntyi [e3] (potentiaalisesti) kaksisukuisiin. Jälkimmäiset syntyivät androgyyneiksi. Nämä taas sukupuolisesti myöhempään kolmanteen rotuun (lisäselitystä varten ks. jäljempänä). Jos taulukot eivät olisi olleet niin turmeltuneita, niistä olisi löytynyt sanasta sanaan sama kertomus, joka tavataan ikivanhoissa aikakirjoissa ja Hermeksessä, ainakin perusasioiden mutta ei välttämättä pienempien yksityiskohtien osalta, sillä Hermes on melko turmeltunut väärien käännösten vuoksi.
Aivan varmaa on, että näiden allegoristen opetusten näennäinen yliluonnollisuus on niin täysin vastakkainen raamatun[7] kuolleelle kirjaimelle samoin kuin tieteen viimeaikaisille hypoteeseille, että niiden esittäminen tulee herättämään kiivasta vastustusta. Okkultistit tietävät kuitenkin, että esoteerisen filosofian perimätietojen on oltava oikeammat jo yksinkertaisesti sen vuoksi, että ne ovat johdonmukaisimmat ja selvittävät jokaisen vaikeuden. Sitä paitsi meillä on tukenamme egyptiläisten Thothin kirjat ja Kuolleiden kirjat sekä hindujen purānat seitsemine Manuineen samoin kuin kaldealais-assyrialaiset kertomukset, joiden taulut mainitsevat seitsemän alkuihmistä eli Aadamia, jonka nimen todellisesta merkityksestä voi varmistua kabbalan avulla. Ne, jotka tietävät jotakin samothrakelaisista mysteereistä, muistavat myös, että kabiirien yleisnimi oli pyhät tulet, jotka loivat Elektrian (eli Samothraken) saaren seitsemällä alueella Kabiirin, syntynyt pyhästä Lemnoksesta (Vulcanuksellepyhitetty saari).
Hippolytoksen mukaan tämä kabiiri, jonka nimi oli Adamas, oli Lemnoksen perimätietojen mukaan maan povesta syntyneen alkuihmisen perustyyppi. Hän oli luomisjärjestyksessä ensimmäisten miesten perikuva ja oli yksi seitsemästä maassa syntyneestä ihmiskunnan kantaisästä eli edeltäjästä.[8] Jos liitämme tämän yhteyteen sen tosiasian, että Samothraken olivat asuttaneet foinikialaiset ja ennen heitä idästä tulleet salaperäiset pelasgit, ja jos muistamme vielä, että foinikialaisten, kaldealaisten ja israelilaisten mysteerijumalat olivat samoja, niin selviää helposti, mistä tuli myös Nooan vedenpaisumuksen sekava kertomus. Viime aikoina on käynyt kiistattomaksi, että juutalaiset, jotka saivat alkuperäiset luomisaatteensa Moosekselta, joka taas oli [e4] saanut ne egyptiläisiltä, laativat Genesiksensä ja ensimmäiset maailmansyntytraditionsa Esran ja muiden uudelleen kirjoittamat kaldealais-akkadilaisen kertomuksen pohjalta. Meidän tarvitsee siis vain tutkia babylonialaisia ja assyrialaisia nuolenpää- ja muita kirjoituksia löytääksemme sieltä täältä katkelmina, ei vain nimien Aadam, Admi tai Adami[9] alkuperäisen merkityksen, vaan myös seitsemän Aadamin eli ihmisjuuren luomisen, syntymisen maaemosta fyysisesti mutta kantaisien jumalallisesta tulesta henkisesti tai astraalisesti. Assyriologien, jotka eivät tunne esoteerisia opetuksia, voi tuskin odottaa kiinnittävän yhtään suurempaa huomiota babylonialaisten sylinterien salaperäiseen ja aina toistuvaan lukuun seitsemän kuin tavatessaan sen Genesiksessä, raamatussa. Sylintereissä on kuitenkin esi-isähenkien ja niiden ihmisjälkeläisten seitsemän ryhmän luvut huolimatta katkelmien turmeltumisesta, ja ne esiintyvät niissä yhtä selvästi kuin Poimandresissa sekä kabbalan Salatun mysteerin kirjassa.[10] Viimeksi mainitussa adam kadmon on sefirotinen puu samoin kuin hyvän ja pahan tiedon puu. Säkeessä 32 sanotaan, että tuolla puulla on ympärillään seitsemän pylvästä eli palatsia, nimittäin niiden seitsemän luovan enkelin, jotka vaikuttavat seitsemän planeetan piireissä maapallollamme. Kuten adam kadmon on kollektiivinen nimi, niin on myös Aadam-ihmisen nimi. George Smith sanoo kirjassaan Chaldean Account of Genesis:
Sana Aadam, jota käytettiin näissä taruissa ensimmäisestä ihmisolennosta, ilmeisestikään ei ole mikään erisnimi, vaan sitä käytetään ihmiskunnasta yleisnimityksenä. Aadam esiintyy erisnimenä Genesiksessä, mutta varmasti sitä käytetään joissakin kohdissa ainoastaan samassa merkityksessä kuin assyrialaista sanaa.[11]
Sitä paitsi ei kaldealainen eikä raamatullinen vedenpaisumus (kertomuksineen Xisuthroksesta[12] ja Nooasta) perustu niihin universaaleihin tai edes atlantislaisiin vedenpaisumuksiin, joista kerrotaan intialaisessa Vaivasvata Manun allegoriassa. Edelliset ovat Samothraken mysteereihin pohjaavia eksoteerisia allegorioita. Jos aikaisemmat kaldealaiset tunsivatkin purānoiden kertomuksiin kätkeytyvän esoteerisen totuuden, muut kansat olivat selvillä ainoastaan samothrakelaisesta mysteeristä, jonka he vertauskuvallistivat. He sovittivat sen omiin astronomisiin ja antropologisiin tai oikeammin fallisiin käsitteisiinsä. Samothraken tiedetään historiallisesti olleen muinaisuudessa kuuluisa vedenpaisumuksesta, joka upotti maan ja ulottui korkeimpien vuorten huipulle. Tämä tapahtui ennen argonauttien ajanjaksoa. Sen peitti [e5] äkkiä Mustastamerestä tulleet vedet. Mustaamerta oli noihin aikoihin asti pidetty järvenä.[13] Mutta israelilaisilla oli lisäksi toinenkin kertomus, johon he saattoivat perustaa allegoriansa, nimittäin vedenpaisumus, joka muutti nykyisen Gobin autiomaan mereksi viimeisen kerran noin 10 000-12 000 vuotta sitten ja joka ajoi monet Nooat perheineen ympäröiville vuorille. Koska babylonialaiset kertomukset on vasta nykyaikana koottu uudelleen sadoista tuhansista särkyneistä palasista (pelkästään Kuyunjikin kummusta saatiin Layardin kaivauksissa yli 20 000 palasta kirjoituksia), tässä toistetut otteet ovat verrattain niukat. Mutta sellaisinaankin ne tukevat miltei jokaista opetuksistamme, aivan varmasti ainakin kolmea. Nämä ovat:
(1) Että se rotu, joka ensimmäisenä lankesi synnyttämiseen, oli tumma rotu (zalmat-qaqadi), jota he kutsuvat Adamuksi eli mustaksi roduksi, ja että Sarku eli vaalea rotu pysyi sen jälkeen puhtaana pitkät ajat.
(2) Että babylonialaiset tunsivat kaksi lankeemuksen aikaista päärotua, jumalien Rodun (pitrien eetteristen kaksoismuotojen) edeltäessä näitä kahta. Tämä on Sir H. Rawlinsonin mielipide. Nuo rodut ovat meidän toinen ja kolmas kantarotumme.
(3) Että nämä seitsemän jumalaa, joista kukin loi ihmisen eli ihmisten ryhmän, olivat vangittuja eli ruumiillistuneita jumalia. Nämä jumalat olivat: Zi-jumala; Ziku-jumala (jalo elämä, puhtauden ohjaaja); Mirku-jumala (jalo kruunu), (myöhemmin) vangittujen jumalien kuolemalta pelastaja ja hänen kätensä aikaansaaman tumman Rodun luoja; Libzu-jumala, viisas jumalien joukossa; Nissi-jumala; Suhhab-jumala; ja Hea eli Sar, niiden yhdistelmä, viisauden ja syvyyden jumala, joka on samastettu Oannes-Dagoniin syntiinlankeemuksen aikoina ja jota kutsuttiin (kollektiivisesti) demiurgiksi eli luojaksi.[14]
Babylonialaisissa katkelmissa on kaksi niin sanottua luomista, ja koska Genesis pitää tästä kiinni, huomaamme sen kahden ensimmäisen luvun erottuvan toisistaan niin, että toisessa on elohimiläinen ja toisessa jehovalainen luominen. Niiden oikea järjestys ei ole kuitenkaan säilynyt näissä tai missään muissakaan eksoteerisissa kertomuksissa. Okkulttisten opetusten mukaan nämä luomiset koskevat edellinen seitsemän alkuihmisen muodostamista kantaisät (pitrit eli elohimit) tekijöinään sekä jälkimmäinen ihmisryhmien muodostamista syntiinlankeemuksen jälkeen.
[e6] Kaikkea tätä tullaan jäljempänä tutkimaan tieteen valossa ja vertaamaan kaikkien muinaiskansojen kirjoituksia, raamattu mukaan luettuna. Mutta ennen kuin käymme käsiksi esihistoriallisten rotujen syntyyn, lienee hyödyllistä sopia niistä nimistä, jotka annamme mantereille, joilla aadamista rotuamme edeltäneet neljä suurta Rotua syntyivät, elivät ja kuolivat. Niillä oli monia muinaisaikaisia ja esoteerisia nimiä, jotka vaihtelivat kielellisesti aina sen kansan mukaan, joka mainitsi ne aikakirjoissaan ja kirjoituksissaan. Niinpä esimerkiksi sitä paikkaa, johon Vendīdādissa viitataan Airyana Vaźjahina,[15] missä alkuperäinen Zoroaster[16] syntyi, kutsutaan purānakirjallisuudessa Šveta-dvīpaksi, Meru-vuoreksi, Vishnun asunnoksi jne. Salaisessa opissa sitä sanotaan yksinkertaisesti niiden jumalien maaksi, joiden johtajia olivat tämän planeetan henget.
Niinpä mahdollisen ja hyvin todennäköisen sekaannuksen vuoksi pidämme tarkoituksenmukaisempana ottaa käyttöön neljää jatkuvasti käsiteltävää mannerta varten sivistyneelle lukijalle tutummat nimet. Aiomme siis kutsua ensimmäistä maanosaa eli oikeammin ensimmäistä terra firmaa, jonka päällä jumalalliset kantaisät kehittivät ensimmäisen rodun, nimellä:
I Häviämätön pyhä maa.
Syy tähän nimeen selitetään seuraavasti: Sanotaan, että tämä pyhä maa josta myöhemmin lisää ei koskaan jakanut samaa kohtaloa kuin muut maanosat, koska se on ainoa, jonka on määrä kestää manvantaran alusta sen loppuun kunkin kierroksen aikana. Se on ensimmäisen ihmisen kehto ja viimeisen jumalallisen kuolevaisen asunto, sen joka on valittu Shishtana tulevan ihmiskunnan siemeneksi. Tästä salaperäisestä ja pyhästä maasta voidaan sanoa hyvin vähän, paitsi ehkä mitä eräs kommentaari runollisesti lausuu, että Pohjantähti luo siihen valvovan silmänsä suuren hengityksen kunkin päivän aamunkoitosta iltahämärään asti.[17]
[e7] II Hyperborealainen on toiselle maanosalle valittu nimi, maa, joka ulottautui pohjoisnavalta etelään ja länteen asukkainaan toinen Rotu ja käsitti koko sen alueen, joka tunnetaan nyt Pohjois-Aasiana. Tällaisen nimen antoivat vanhimmat kreikkalaiset tuolle kaukaiselle ja salaperäiselle seudulle, minne heidän perimätietonsa mukaan hyperborealainen Apollo matkusti joka vuosi. Astronomisesti Apollo on tietenkin aurinko, joka jättäen helleeniset pyhäköt tahtoi vuosittain käydä kaukaisessa maassaan, josta sanottiin, että aurinko ei koskaan laskenut siellä puoleen vuoteen. +((×l (D <L6J@H J, 6"Ā ³:"J@H gĘF4 6¦8gL2@4, sanoo muuan Odysseian säe.[18]
Mutta historiallisesti eli paremminkin ehkä etnologisesti ja geologisesti merkitys on toinen. Hyperborealaisten maa, joka ulottui tuolle puolen Boreaksen lumien ja pyörremyrskyjen kylmäsydämisen jumalan, joka nukkui mielellään raskaassa unessa Rhipaioksen vuoriston harjalla ei ollut mikään ihannemaa, niin kuin mytologit olettivat, eikä liioin sijainnut Skyytian ja Tonavan lähistöllä.[19] Se oli todellinen maanosa, kiinteä maa, jossa ei noina varhaisaikoina tiedetty mitään talvesta, eikä sen surkeilla jäännöksillä ole nytkään enempää kuin yksi yö ja yksi päivä vuodessa. Yön varjot eivät koskaan lankea siihen, sanoivat kreikkalaiset, sillä se on jumalien maa, Apollon, valon jumalan lempiasunto, ja sen asukkaat ovat hänen rakkaita pappejaan ja palvelijoitaan. Tätä voidaan nykyään pitää runollisena mielikuvituksena, mutta silloin se oli runopukuinen totuus.
III Kolmatta maanosaa aiomme kutsua Lemuriaksi. Nimi on P. L. Sclaterin keksintö eli aate. Vuosina 1850 1860 hän näet väitti eläintieteellisin perustein, että esihistoriallisina aikoina oli olemassa maanosa, jonka hän osoitti ulottuneen Madagaskarilta Ceylonille ja Sumatralle. Siihen kuului joitakin osia nykyistä Afrikkaa, mutta muuten tämä valtavan suuri manner, joka ulottui Intian valtamereltä Australiaan, on nykyään kokonaan kadonnut Tyynen meren aaltoihin jättäen jälkeensä ainoastaan sinne tänne muutamia ylänköjen huippuja, jotka ovat nyt saaria. Luonnontieteilijä A.R. Wallace ulottaa tertiäärikauden Australian Uuteen Guineaan ja Salomosaarille ehkä Fidńinsaarille asti ja sen pussieläinlajeista hän johtaa yhteyden pohjoiseen maanosaan [e8] sekundaarikaudella, kirjoittaa C. Gould.[20] Aihetta käsitellään laajasti toisaalla.[21]
IV Atlantis on neljäs maanosa. Se olisi ensimmäinen historiallinen maa, jos muinaisten kansojen perimätiedoille annettaisiin enemmän huomiota kuin on tähän mennessä tehty. Platonin mainitsema tämän niminen kuuluisa saari oli vain kaistale tuota suurta maanosaa.[22]
V Viides maanosa oli Amerikka, mutta koska se sijaitsee maapallon vastakkaisella puolella, niin indoarjalaiset okkultistit laskevat yleensä viidenneksi Euroopan ja Vähän-Aasian, jotka ovat lähes samanikäiset kuin Amerikka. Jos heidän oppinsa seuraisi maanosien esiintymistä geologisessa ja maantieteellisessä järjestyksessä, silloin tätä luokitusta olisi muutettava. Mutta koska maanosien peräkkäinen esiintyminen on pantu samaan järjestykseen kuin Rotujen kehitys, ensimmäisestä viidenteen, arjalaiseen kantarotuumme, Eurooppaa on kutsuttava viidenneksi suureksi maanosaksi. Salainen oppi ei ota huomioon saaria ja niemimaita eikä se seuraa nykyaikaista maantieteellistä maiden ja merten jaotusta. Sen varhaisimpien opetusten ajoista ja suuren Atlantiksen häviöstä asti on maanpinta muuttunut useammin kuin kerran. Oli aika, jolloin Egyptin suistomaa ja Pohjois-Afrikka kuuluivat Eurooppaan, ennen kuin Gibraltarin salmen muodostuminen ja Euroopan mantereen kohoaminen korkeammalle muuttivat kokonaan Euroopan kartan ulkonäön. Viimeinen suuri muutos tapahtui noin 12 000 vuotta sitten,[23] [e9] ja sen seurauksena upposi Platonin pieni Atlantin saari, jota hän kutsui Atlantikseksi emämantereen mukaan. Maantiedekin oli osa mysteereitä vanhoina aikoina. Zoharissa sanotaan: Nämä (maan ja meren) salaisuudet ilmaistiin salatieteen oppilaille, mutta ei maantieteilijöille.[24]
Sen väitteen, että fyysinen ihminen oli alkuaan tertiäärikautta aikaisempi jättiläinen ja että hän oli olemassa 18 miljoonaa vuotta sitten, on tietysti tunnuttava nurinkuriselta nykyaikaisten oppien ihailijoista ja niihin uskovista. Biologien koko posse commitatus tulee kääntämään selkänsä sille aatteelle, että sekundaarikaudella olisi elänyt tämä kolmannen rodun jättiläinen, olento, joka taisteli menestyksellisesti silloisten ilman, meren ja maan jättiläismäisten hirviöiden kanssa. Näiden ihmisten esi-isillä Atlantiksen eteerisillä prototyypeillä ei myöskään ollut juuri mitään pelättävää, että ne voisivat vahingoittaa heitä. Nykyajan antropologi saa aivan vapaasti nauraa jättiläisillemme, niin kuin hän nauraa raamatun Aadamille, ja niin kuin vuorostaan teologi nauraa hänen apinamaiselle kantaisälleen. Okkultistit ja heidän ankarat arvostelijansa voivat tuntea selvittäneensä puolin ja toisin välinsä melko hyvin tähän mennessä. Okkulttiset tieteet väittävät vähemmän, mutta vastaavat paremmin väitteistään kuin joko darwinilainen antropologia tai raamatullinen teologia.
Eikä esoteerisen ajanlaskun tarvitse pelottaa ketään. Sillä mitä vuosilukuihin tulee, aikamme suurimmat auktoriteetit ovat yhtä horjuvalla ja epävarmalla kannalla kuin Välimeren aallot. Pelkästään geologisten kausien keston suhteen Kuninkaallisen Seuran oppineet ovat kaikki yhtä toivottomasti ymmällä ja heidän näkemyksensä vaihtelevat yhdestä miljoonasta viiteensataan miljoonaan, kuten tulemme havaitsemaan useasti vertaillessamme heidän lausuntojaan.
Ottakaamme tässä yhdeksi esimerkiksi Crollin laskelmat. Jos tämän auktoriteetin mukaan 2,5 miljoonaa vuotta on se aika, joka on kulunut tertiääri- tai eoseenikauden alkamisesta, kuten eräs amerikkalainen geologi kertoo hänen sanoneen;[25] tai jos Croll vielä laskee 15 miljoonaa vuotta kuluneeksi eoseenikauden alkamisesta, kuten eräs englantilainen geologi toistaa hänen sanojaan,[26] niin molemmat aikamäärät vastaavat salaisen opin lukuja.[27] Sillä kun [e10] salaisen opin mukaan on kulunut neljästä viiteen miljoonaa vuotta neljännen kantarodun kehityksen alku- ja loppukohdan välillä Lemurian ja Atlantiksen mantereilla; miljoona vuotta viidennen, arjalaisen Rodun nykyhetkeen asti; ja noin 850 000 vuotta suuren Atlantiksen viimeisen laajan niemimaan uppoamisesta kaikki tämä voi helposti sopia niihin 15 miljoonaa vuoteen, jotka Croll suo tertiäärikaudelle. Mutta kronologisesti tuon kauden pituus on toisarvoinen asia, koska meillä on ainakin muutama amerikkalainen tiedemies, joihin nojautua. Nämä herrat väittävät, että ihminen on ollut olemassa niin kauan taaksepäin kuin sekundaarikaudella, eivätkä välitä siitä, että heidän väitteitään sanotaan, ei ainoastaan kyseenalaisiksi, vaan myös mielettömiksi. He ovat löytäneet ihmisen jalanjälkiä tuon aikakauden kallioista, eikä de Quatrefages sitä paitsi löydä yhtään pätevää tieteellistä syytä, miksi ihminen ei olisi voinut olla olemassa sekundaarikaudella.
Selvästi sanottuna geologiset ajat ja kaudet ovat pelkkiä sovittuja käsitteitä, koska ne ovat tuskin vielä hahmoteltuja, ja harvoin sitä paitsi [e11] on kaksi geologia tai luonnontieteilijää luvuista samaa mieltä. Oppinut veljeskunta jättää siis laajan valinta-alan okkultisteille. Ottaisimmeko yhdeksi tukipylvääksemme T. Mellard Readen? Tämä herra väittää tutkielmassaan Kalkkikivi geologisen ajan määrittelijänä, jonka hän esitti Kuninkaallisessa Seurassa vuonna 1878, että vähin aika, joka
vaaditaan sedimentin muodostumiseen ja kalkkipitoisen aineen poistumiseen, on pyöreästi 600 miljoonaa vuotta.[28]
Vai pitäisikö meidän etsiä tukea ajanlaskullemme Darwinin teoksista, joissa hänen teorioittensa mukaan orgaaniseen
muutokseen tarvitaan 300:sta 500:an miljoonaa vuotta? Sir C. Lyell ja prof. Haughton tyytyivät asettamaan kambrikauden alkamisen, edellinen 200 ja jälkimmäinen 240 miljoonan vuoden päähän. Geologit ja eläintieteilijät omaksuvat pisimmän ajan, vaikka Huxley pani aikoinaan maanpinnan kovettumisen alkamaan 1 000 miljoonaa vuotta sitten eikä tahtonut antaa periksi vuosituhattakaan. Pääasia ei kuitenkaan mielestämme ole luonnontieteilijöiden yksimielisyys tai erimielisyys geologisten kausien kestosta, vaan pikemminkin se, että he ihme kyllä ovat yhdessä asiassa täysin samaa mieltä, ja tämä on hyvin tärkeä seikka. He kaikki myöntävät, että mioseenikaudella joko miljoona tai kymmenen miljoonaa vuotta sitten Grönlannissa ja jopa Huippuvuorilla, toisen eli hyperborealaisen mantereemme jäänteillä, oli miltei trooppinen ilmasto. Homerosta edeltäneet kreikkalaiset olivat säilyttäneet eloisan perimätiedon tästä ikuisen päivänpaisteen maasta, minne Apollo matkusti vuosittain. Mioseenikaudella Grönlannissa (70° pohj. lev.) kehittyi monia sellaisia puita kuin marjakuusi ja punapuu, jotka ovat sukua kalifornialaisille lajeille, pyökeille, plataaneille, pajuille, tammille, poppeleille ja saksanpähkinäpuille, samoin kuin magnolia ja zamia, sanoo tiede. Lyhyesti sanottuna Grönlannissa kasvoi etelän kasveja, jotka ovat nykyään tuntemattomia pohjoisen seuduilla.
Ja nyt seuraa tämä luonnollinen kysymys. Jos Homeroksen ajan kreikkalaiset tunsivat hyperborealaisen maan, ts. talven ja pyörremyrskyn jumalan Boreaksen ulottumattomissa sijaitsevan siunatun ihannemaan, jota myöhemmät kreikkalaiset ja heidän kirjailijansa ovat turhaan yrittäneet sijoittaa tuolle puolen Skyytian, maan, jossa yöt olivat lyhyitä ja päivät pitkiä ja jonka toisella puolella oli maa, jossa aurinko ei koskaan laskenut ja jossa palmut kasvoivat villeinä jos he tiesivät tämän kaiken, kuka heille oli kertonut siitä? [e12] Heidän aikanaan ja kaukaisina aikoina sitä ennen Grönlannin on täytynyt jo olla ikuisen lumen ja jään peitossa, aivan kuten nykyäänkin. Kaikki viittaa siihen, että tämä lyhyiden öiden ja pitkien päivien maa oli Norja tai Skandinavia, joiden tuolla puolen oli ikuisen valon ja kesän siunattu maa. Jotta kreikkalaiset ovat voineet tietää siitä, heidän traditionsa on täytynyt olla peräisin joltakin heitä paljon vanhemmalta kansalta, joka tunsi nuo ilmasto-olosuhteet, sillä kreikkalaiset eivät voineet tietää mitään niistä. Jopa meidän aikanamme tiede aavistaa, että napamerten takana, aivan pohjoisnavan piirissä, on olemassa meri, joka ei koskaan jäädy, sekä ikivihreä manner. Muinaisaikaiset opetukset ja myös purānat kunhan vain ymmärtää niiden allegoriat sisältävät samat väitteet. Riittäköön siis meille se hyvin todennäköinen seikka, että nykyajan tieteen olettamalla mioseenikaudella, jolloin Grönlanti oli miltei trooppinen maa, siellä eli nykyään historialle tuntematonta väkeä.
__________
HUOMAUTUS. Lukijaa pyydetään pitämään mielessään, että seuraavat luvut eivät ole peräkkäisessä aikajärjestyksessä. Ensin toistetaan säkeistöt, jotka muodostavat esityksen selkärangan, ja käsitellään ja selitetään joitakin tärkeitä kohtia. Myöhemmissä luvuissa on koottuina useita lisätietoja ja niissä yritetään selittää aihetta täydellisemmin.
[e13]
__________
RUNOTJA NIIDEN KOMMENTAARIT
KÄÄNNETTY DZYANIN SALAISESTA KIRJASTA
[e14]
Olipa impi ilman tyttö,
Kave luonnotar korea,
Piti viikoista pyhyyttä,
Iän kaiken impeyttä,
Ilman pitkillä pihoilla,
----------
Kantoi kohtua kovoa,
Vatsantäyttä vaikeata,
Vuotta seitsemän satoa,
Yheksän yrön ikeä,
Eikä synny syntyminen,
----------
Tuo sotka sorea lintu
Liiteleikse, laateleikse,
Keksi polven veen emosen
----------
Päähän polven laskeuvi,
Siihen laativi pesänsä,
Muni kultaiset munansa,
Kuusi kullaista munoa,
Rauta-munan seitsemännen.
Kalevala (1:111-212)
[e15]
RUNOT DZYANIN KIRJASTA
(SANATARKKOJA OTTEITA[29])
1. SE LHA, JOKA PYÖRITTÄÄ NELJÄTTÄ, ON SEITSEMÄN LHAN PALVELIJA, NIIDEN JOTKA VAUNUJAAN AJAEN KIERTÄVÄT HERRAANSA, AINOAA SILMÄÄ. HÄNEN HENKÄYKSENSÄ ANTOI ELÄMÄN SEITSEMÄLLE. SE ANTOI ELÄMÄN ENSIMMÄISELLE.
2. MAA SANOI: LOISTAVIEN KASVOJEN HERRA, TALONI ON TYHJÄ.... LÄHETÄ POIKASI KANSOITTAMAAN TÄTÄ PYÖRÄÄ. SINÄ OLET LÄHETTÄNYT SEITSEMÄN POIKAASI VIISAUDEN HERRAN LUO. SEITSEMÄN KERTAA HÄN NÄKEE SINUT LÄHEMPÄNÄ ITSEÄÄN, SEITSEMÄN KERTAA ENEMMÄN HÄN TUNTEE SINUT. SINÄ OLET KIELTÄNYT PALVELIJOITASI, PIENIÄ RENKAITA, OTTAMASTA VALOASI JA LÄMPÖÄSI, KATKAISEMASTA RUNSAILTA ANTIMILTASI NIIDEN KULKUA. LÄHETÄ NYT SAMAT PALVELIJASI LUO!
3. SANOI LOISTAVIEN KASVOJEN HERRA: MINÄ LÄHETÄN SINULLE TULEN, KUN TYÖSI ON ALKANUT. KOHOTA ÄÄNESI MUIHIN LOKIIN [LOKAS], KÄÄNNY ISÄSI, LOOTUKSEN HERRAN PUOLEEN ANOMAAN HÄNEN POIKIAAN.... SINUN KANSASI TULEE OLEMAAN ISIEN HALLITTAVANA. SINUN IHMISESI TULEVAT OLEMAAN KUOLEVAISIA. VIISAUDEN HERRAN IHMISET, VAAN EIVÄT SOMAN POJAT, OVAT KUOLEMATTOMIA. LAKKAA VALITTAMASTA. SEITSEMÄN NAHKAASI ON VIELÄ PÄÄLLÄSI.... SINÄ ET OLE VALMIS. SINUN IHMISESI EIVÄT OLE VALMIITA.
4. SUURTEN TUSKIEN JÄLKEEN HÄN HEITTI POIS VANHAT KOLME JA PUKI YLLEEN SEITSEMÄN UUTTA NAHKAANSA JA OLI NYT ENSIMMÄISESSÄ.
II
5. Pyörä PYÖri VIELÄ KOLMESATAA MILJOONAA. SE RAKENSI RŪPiA: PEHMEITÄ KIVIÄ JOTKA KOVENIVAT, KOVIA KASVEJA JOTKA PEHMENIVÄT. NÄKYVIÄ NÄKYMÄTTÖMISTÄ, HYÖNTEISIÄ JA PIKKU ELIÖITÄ. ÄITI PUDISTI NE SELÄSTÄÄN HETI KUN NE LEVISIVÄT HÄNEN YLLEEN.... [e16] KOLMENSADAN MILJOONAN VUODEN JÄLKEEN HÄN KÄÄNTYI YMPÄRI. HÄN MAKASI SELÄLLÄÄN, KYLJELLÄÄN... HÄN EI TAHTONUT KUTSUA TAIVAAN POIKIA, HÄN EI TAHTONUT KUTSUA VIISAUDEN POIKIA. HÄN LOI OMASTA POVESTAAN. HÄN KEHITTI VESI-IHMISIÄ, KAUHISTUTTAVIA JA PAHOJA.
6. VESI-IHMISET, KAUHISTUTTAVAT JA PAHAT, HÄN ITSE LOI MUIDEN JÄTTEISTÄ. ENSIMMÄISENSÄ, TOISENSA JA KOLMANTENSA KUONASTA JA LIMASTA HÄN MUODOSTI NE. DHYĀNIT TULIVAT JA KATSOIVAT DHYĀNIT KIRKKAASTA ISÄ-ÄIDISTÄ, VALKOISISTA PIIREISTÄ HE TULIVAT, KUOLEMATTOMIEN KUOLEVAISTEN ASUNNOISTA.
7. HE OLIVAt tyYTYMÄTTÖMIÄ. MEIDÄN lIHAMME EI OLE SIELLÄ. EI MITÄÄN SOPIVIA RŪPIA VELJILLEMME VIIDENNESTÄ. eI MITÄÄN ASUNTOJA ELÄMILLE. PUHTAITA VESIÄ EIKÄ SAMEITA ON HEIDÄN JUOTAVA. KUIVATKAAMME NE.
8. LIEKIT TULIVAT. TULET KIPINÖINEEN, YÖTULET JA PÄIVÄTULET. NE KUIVATTIVAT SAMEAT TUMMAT VEDET. KUUMUUDELLAAN NE TUKAHDUTTIVAT NE. LHAT KORKEUDESTA, LHAMAYINIT ALHAALTA TULIVAT. HE TUHOSIVAT MUODOT JOTKA OLIVAT KAKSI- JA NELIKASVOISIA. HE TAISTELIVAT VUOHI-IHMISIÄ JA KOIRAPÄISIÄ JA KALARUUMIISIA IHMISIÄ VASTAAN.
9. ÄITIVESI, SUURI MERI, ITKI. SE NOUSI, SE KATOSI KUUHUN, JOKA OLI SEN NOSTANUT, JOKA OLI SEN SYNNYTTÄNYT.
10. KUN NE OLI HÄVITETTY, ÄITI MAA PYSYI PALJAANA. SE PYYSI TULLA KUIVATETUKSI.
iii
11. hERROJEN HERRA TULI. ÄIDIN RUUMIISTA HÄN EROTTI VEDET, JA TÄMÄ OLI TAIVAS YLHÄÄLLÄ, ENSIMMÄINEN TAIVAS.
12. SUURET CHOHANIT KUTSUIVAT KUUN HERROJA ILMAMAISINE RUUMIINEEN:SYNNYTTÄKÄÄ IHMISIÄ, OMANLUONTOISIANNE. ANTAKAA MUODOT HEIDÄN SISÄÄNSÄ. ÄITI RAKENTAA ULKOPUOLELLE PEITTEITÄ. MIES-NAISIA HE TULEVAT OLEMAAN. LIEKIN HERROJA MYÖS....
13. HE LÄHTIVÄT KUKIN MÄÄRÄTTYYN MAAHANSA. SEITSEMÄN HEITÄ OLI, KUKIN OMAAN OSAANSA. LIEKIN HERRAT JÄIVÄT JÄLKEEN. HE EIVÄT TAHTONEET LÄHTEÄ, HE EIVÄT TAHTONEET LUODA.
iv
[e17] 14. SEITSEMÄN SUURTA JOUKKOA, TAHDOSTA SYNTYNEET HERRAT, EROTTIVAT ELÄHDYTTÄVÄn HENGEN AVULLA ITSESTÄÄN IHMISIÄ, KUKIN OMASSA VYÖHYKKEESSÄÄN.
15. SEITSEMÄN KERTAA SEITSEMÄN TULEVIEN IHMISTEN VARJOA SYNTYI, KUKIN OMAA VÄRIÄÄN JA LAATUAAN. KUKIN ISÄÄNSÄ HUONOMPI. ISÄT, NUO LUUTTOMAT, EIVÄT VOINEET ANTAA ELÄMÄÄ SELKÄRANKAISILLE OLENNOILLE. HEIDÄN JÄLKELÄISENSÄ OLIVAT BHāTOJA, JOILLA EI OLLUT MUOTOA EIKÄ MIELTÄ. SEN VUOKSI HEITÄ KUTSUTAAN CHHĀYĀ-RODUKSI.
16. KUINKA MĀNUSHYAT SYNTYVÄT? MIELELLÄ VARUSTETUT MANUT, KUINKA nE MUODOSTUVAT? ISÄT KUTSUIVAT AVUKSEEN OMAN TULENSA, JOKA ON MAAN SISÄLLÄ PALAVA TULI. MAAN HENKI KUTSUI AVUKSEEN AURINKOTULEN. NÄMÄ KOLME AIKAANSAIVAT YHTEISPONNISTUKSIN HYVÄN RūPAN. SE OSASI SEISTÄ, KÄVELLÄ, JUOSTA, MAATA TAI LENTÄÄ. KUITENKIN SE OLI YHÄ VAIN CHHĀYĀ, JÄRJETÖN VARJO....
17. HENKÄYS KAIPASI MUOTOA, ISÄT ANTOIVAT SEN. HENKÄYS KAIPASI KARKEAA RUUMISTA, MAA MUOVAILI SEN. HENKÄYS KAIPASI ELONHENKEÄ, AURINKO-LHAT PUHALSIVAT SEN MUOTOON. HENKÄYS KAIPASI RUUMIINSA KUVASTINTA. ME ANNAMME SILLE OMAMME! SANOIVAT DHYĀNIT. HENKÄYS KAIPASI HIMOJEN VÄLINETTÄ. SILLÄ ON SE, SANOI VESIEN KUIVATTAJA. MUTTA HENKÄYS KAIPAA JÄRKEÄ KÄSITTÄÄKSEEN KAIKKEUTTA. ME EMME VOI ANTAA SITÄ, SANOIVAT ISÄT. MINULLA EI OLE KOSKAAN OLLUT SITÄ, SANOI MAAN HENKI. MUOTO PALAISI LOPPUUN, JOS MINÄ ANTAISIN SILLE OMANI, SANOI SUURI TULI.... IHMINEN JÄI TYHJÄKSI JÄRJETTÖMÄKSI BHŪTAKSI.... NÄIN OVAT LUUTTOMAT ANTANEET ELÄMÄN NIILLE, JOISTA TULI LUURAKENTEISIA IHMISIÄ KOLMANNESSA.
v
18. eNSIMMÄISET OLIVAT JOOGAN POIKIA. HEIDÄN POIKANSA OLIVAT KELTAISEN ISÄN JA VALKOISEN ÄIDIN LAPSIA.
19. TOINEN ROTU OLI SILMIKOIMISEN JA [e18] LAAJENEMISEN TUOTE, SUKUPUOLETON SUVUTTOMASTA.[30] NÄIN SYNTYI, OI LANOO, TOINEN ROTU.
20. HEIDÄN ISÄNSÄ OLIVAT ITSESYNTYISIÄ. ITSESYNTYISET OLIVAT CHHĀYOJA HERROJEN, ISIEN, HÄMÄRÄN POIKIEN LOISTAVISTA RUUMIISTA.
21. KUN ROTU VANHENI, VANHAT VEDET SEKAANTUIVAT RAIKKAAMPIIN. KUN SEN PISARAT TULIVAT SAMEIKSI, NE KATOSIVAT UUTEEN VIRTAAN, KUUMAAN ELÄMÄNVIRTAAN. ENSIMMÄISEN ULOMMASTA TULI TOISEN SISEMPI. VANHA SIIPI TULI UUDEKSI VARJOKSI JA SIIVEN VARJOKSI.
vi
22. SITTEN TOINEN KEHITTI MUNASTA SYNTYNEEN, KOLMANNEN. HIKI KASVOI, SEN PISARAT KASVOIVAT JA PISARAT TULIVAT KOVIKSI JA PYÖREIKSI. AURINKO LÄMMITTI SITÄ. KUU VIILENSI JA MUOVAILI SITÄ. TUULI ELÄTTI SITÄ SEN KYPSYMISEEN ASTI. VALKOINEN JOUTSEN TÄHTITAIVAALTA VARJOSTI SUURTA PISARAA. TULEVAN RODUN MUNA, MYÖHEMMÄN KOLMANNEN IHMISJOUTSEN. ENSIN MIES-NAINEN, SITTEN MIES JA NAINEN.
23. ITSESYNTYISET OLIVAT CHHĀYOJA, VARJOJA HÄMÄRÄN POIKIEN RUUMIISTA.
vii
24. VIISAUDEN POJAT, YÖN POJAT, VALMIINA JÄLLEENSYNTYMÄÄN, TULIVAT ALAS. HE NÄKIVÄT ENSIMMÄISEN KOLMANNEN KURJAT MUODOT. ME VOIMME VALITA, HERRAT SANOIVAT, MEILLÄ ON VIISAUS. JOTKUT ASTUIVAT CHHĀYOIHIN. JOTKUT HEIJASTIVAT KIPINÄN. JOTKUT LYKKÄSIVÄT NELJÄNTEEN. OMASTA RāPASTAAN HE TÄYTTIVÄT KĀMAN. NE JOTKA ASTUIVAT SISÄÄN TULIVAT ARHATEIKSI. NE JOTKA SAIVAT VAIN KIPINÄN JÄIVÄT ILMAN TIETOA. KIPINÄ PALOI HEIKOSTI. KOLMANNET JÄIVÄT älyttömiksi. HEIDÄN JĪVANSA EIVÄT OLLEET [e19] VALMIITA. NÄMÄ ASETETTIIN ERIKSEEN SEITSEMÄN JOUKKOON. HEISTÄ TULI KAPEAPÄISIÄ. KOLMANNET OLIVAT VALMIITA. NIISSÄ ME TULEMME ASUMAAN, SANOIVAT LIEKIN HERRAT.
25. KUINKA MāNASAT, VIISAUDEN POJAT TOIMIVAT? HE HYLKÄSIVÄT ITSESYNTYISET. NE EIVÄT OLE aivan VALMIITA. HE HYLKÄSIVÄT HIESTÄ SYNTYNEET. NE EIVÄT OLE VIELÄ VALMIITA. HE EIVÄT TAHTONEET ASTUA ENSIMMÄISIIN MUNASTA SYNTYNEISIIN.
26. KUN HIESTÄ SYNTYNEET SAIVAT AIKAAN MUNASTA SYNTYNEET, KAKSINKERTAISET, MAHTAVAT, VOIMAKKAAT SELKÄRANKAISET, NIIN VIISAUDEN HERRAT SANOIVAT: NYT ME LUOMME.
27. KOLMANNESTA RODUSTA TULI VIISAUDEN HERROJEN VĀHANA. SE LOI TAHDON JA JOOGAN POIKIA, KRIYĀŠAKTIN AVULLA SE LOI HEIDÄT, PYHÄT ISÄT, ARHATIEN KANTAISÄT.
VIII
28. HIKIPISAROISTA, AINESTEN JÄTTEISTÄ, EDELLISEN PYÖRÄN IHMISTEN JA ELÄINTEN KUOLLEISTA RUUMIISTA JA VANHASTA TOMUSTA MUODOSTUIVAT ENSIMMÄISET ELÄIMET.
29. SELKÄRANKAISIA ELÄIMIÄ, SYVYYDEN LOHIKÄÄRMEITÄ JA LENTÄVIÄ SARPOJA [SARPAS] TULI RYÖMIVIEN OLENTOJEN LISÄKSI. MAAN MATELEVAT SAIVAT SIIPIÄ. VESIEN PITKÄNISKAISISTA TULI ILMAN LINTUJEN EDELTÄJIÄ.
30. KOLMANNEN RODUN AIKANA LUUTTOMAT ELÄIMET KASVOIVAT JA MUUTTUIVAT. NIISTÄ TULI SELKÄRANKAISIA ELÄIMIÄ, MYÖS NIIDEN CHHĀYĀT TULIVAT KIINTEIKSI.
31. ELÄIMET EROTTAUTUIVAT ENSIN. NE ALKOIVAT SIITTÄÄ JA SYNNYTTÄÄ. KAKSINKERTAINEN IHMINEN EROTTAUTUI MYÖS. HÄN SANOI: tEHKÄÄMME NIIN KUIN NE: YHTYKÄÄMME JA TEHKÄÄMME OLENTOJA. HE TEKIVÄT.
32. JA NE JOILLA EI OLLUT KIPINÄÄ OTTIVAT LUOKSEEN VALTAVAN SUURIA NAARASELÄIMIÄ. HE SIITTIVÄT NIISTÄ MYKKIÄ ROTUJA. MYKKIÄ HE OLIVAT ITSEKIN. MUTTA HEIDÄN KIELENSÄ OLIVAT SITOMATTOMAT. HEIDÄN JÄLKELÄISTENSÄ KIELET JÄIVÄT ÄÄNETTÖMIKSI. HIRVIÖITÄ HE SYNNYTTIVÄT. KÖYRYISTEN, PUNAKARVAISTEN HIRVIÖIDEN RODUN JOKA KULKI NELJÄLLÄ JALALLA. MYKÄN RODUN, JOKA JÄTTI HÄPEÄN KERTOMATTA.
[e20]
IX
33. NÄHDESSÄÄN TÄMÄN NE LHAT, JOTKA EIVÄT OLLEET MUODOSTANEET IHMISIÄ, ITKIVÄT SANOEN:
34. AMĀNASAT OVAT SAASTUTTANEET TULEVAT ASUNTOMME. TÄMÄ ON KARMAA. ASUKAAMME MUISSA. OPETTAKAAMME NIITÄ PAREMMIN, ETTEI VIELÄ PAHEMMIN KÄVISI. HE TEKIVÄT....
35. SILLOIN KAIKKI IHMISET SAIVAT MANAKSEN. HE NÄKIVÄT ÄLYTTÖMIEN SYNNIN.
36. NELJÄS ROTU KEHITTI PUHEKYVYN.
37. YKSI TULI KAHDEKSI. MYÖS KAIKKI NE ELÄVÄT JA RYÖMIVÄT OLIOT, JOTKA OLIVAT VIELÄ YHTENÄ, JÄTTILÄISKALA, LINNUT JA KUORIPÄISET KÄÄRMEET.
x
38. SITEN KAKSITTAIN, SEITSEMÄLLÄ VYÖHYKKEELLÄ, KOLMAS ROTU SYNNYTTI NELJÄNNEN. JUMALISTA TULI EI-JUMALIA. SURASTA TULI A-SURA.
39. ENSIMMÄInEN KULLAKIN VYÖHYKKEELLÄ OLI KUUN VÄRINEN, TOINEN KULLANKELTAINEN, KOLMAS PUNAINEN, NELJÄS RUSKEA, JOKA TULI MUSTAKSI SYNNISTÄ. ENSIMMÄISET SEITSEMÄN IHMISTAINTA OLIVAT KAIKKI SAMAA IHONVÄRIÄ. SEURAAVAT SEITSEMÄN ALKOIVAT SEKAANTUA.
40. SITTEN KOLMAS JA NELJÄS PAISUIVAT YLPEYDESTÄ. ME OLEMME KUNINKAITA, ME OLEMME JUMALIA.
41. HE OTTIVAT VAIMOJA, KAUNIITA KATSELLA, VAIMOJA ÄLYTTÖMISTÄ, KAPEAPÄISISTÄ. HE SYNNYTTIVÄT HIRVIÖITÄ, PAHOJA DEMONEJA, MIES- JA NAISPUOLISIA, MYÖS VÄHÄ-ÄLYISIÄ KHADO (DāKINī).
42. HE RAKENSIVAT TEMPPELEITÄ IHMISRUUMIILLE. MIEHISTÄ JA NAISELLISTA HE PALVOIVAT. SILLOIN KOLMAS SILMÄ EI ENÄÄ TOIMINUT.
XI
43. HE RAKENSIVAT VALTAVAN SUURIA KAUPUNKEJA. HARVINAISISTA MAAMETALLEISTA JA METALLEISTA HE RAKENSIVAT JA TULIEN SYLKEMISTÄ, VUORTEN VALKEASTA KIVESTÄ [e21] JA MUSTASTA KIVESTÄ HE LEIKKASIVAT OMIA KUVIAAN, KOKOAAN JA NÄKÖÄÄN, JA PALVOIVAT NIITÄ.
44. HE RAKENSIVAT SUURIA KUVIA YHDEKSÄN YATIA KORKEITA, OMAN RUUMIINSA KOKOISIA. SISÄISET TULET OLIVAT HÄVITTÄNEET HEIDÄN ISIENSÄ MAAN. VESI UHKASI NELJÄTTÄ.
45. ENSIMMÄISET SUURET VEDET TULIVAT. NE NIELIVÄT SEITSEMÄN SUURTA SAARTA.
46. KAIKKI PYHÄT PELASTUIVAT, EPÄPYHÄT HÄVISIVÄT. HEIDÄN MUKANAAN USEIMMAT SUURISTA ELÄIMISTÄ, MAAN HIESTÄ SYNTYNEET.
xII
47. HARVOJA JÄI JÄLJELLE. MUUTAMIA KELTAISIA, MUUTAMIA RUSKEITA JA MUSTIA JA MUUTAMIA PUNAISIA JÄI. KUUN VÄRISET KATOSIVAT AINIAAKSI.
48. PYHÄSTÄ RUNGOSTA SYNTYNYT VIIDES JÄI JÄLJELLE. ENSIMMÄISET JUMALALLISET KUNINKAAT HALLITSIVAT SITÄ.
49. .....JOTKA LASKEUTUIVAT JÄLLEEN, JOTKA TEKIVÄT RAUHAN VIIDENNEN KANSSA, JOTKA OPETTIVAT JA NEUVOIVAT SITÄ......
[e22]
I SÄKEISTÖ[31]
tajuavan elämän alkeet
__________
(1)Maan LHA eli henki. (2) Maa kutsuu auringon avuksi.
(3)Mitä aurinko vastaa. (4) Maan muuttuminen.
__________
1. SE LHA (a), JOKA PYÖRITTÄÄ NELJÄTTÄ (palloa eli maapalloamme), ON SEITSEMÄN (planeettahengen) LHA(IDE)N PALVELIJA (b), NIIDEN JOTKA VAUNUJAAN AJAEN KIERTÄVÄT HERRAANSA, [MAAILMAMME] AINOAA SILMÄÄ (loka-chakshuh). HÄNEN HENKÄYKSENSÄ ANTOI ELÄMÄN SEITSEMÄLLE (antaa valon planeetoille) (c). SE ANTOI VALON ENSIMMÄISELLE. NE OVAT KAIKKI VIISAUD