[Sivut e 301-402]
__________
KANTAROTUJEN KEHITYS NELJÄNNESSÄ KIERROKSESSA
*) Kuva: Rotujen meridiaani **)
*) Laskeva kaari
Fyysisen ja älyllisen luonnon kehitys
ja henkisyyden asteittainen taantuminen
**) Nouseva kaari
Henkisyyden jälleenkehitys eli paluu ja
aineellisuuden ja pelkän aivoälyn asteittainen väheneminen
Rotujen käännekohta
[VII Root Race = vii kantarotu.]
[e301] Me olemme vasta neljännessä kierroksessa, ja viidennessä tullaan saavuttamaan manaksen täydellinen kehitys, suoranaisena säteenä universaalista MAHATISTA vapaana aineesta. Mutta kuten kullakin alarodulla ja kansalla on kehityskierroksensa ja -vaiheensa, jotka toistuvat pienemmässä asteikossa, vielä enemmän tämä pätee kantarotujen suhteen. Meidän rotumme on siis kantarotuna ylittänyt päiväntasauspiirinsä ja kiertää eteenpäin henkisellä puolella. Mutta jotkin alaroduistamme ovat vielä kansallisten kierrostensa varjoisalla laskevalla kaarella, toiset taas vanhimmat ovat ylittäneet kriittisen kohdan, jossa ainoastaan selviää rodun, kansan tai heimon eloonjääminen tai häviäminen, ja ovat alarotuna henkisen kehityksen huipussa.
Nyt käy ymmärrettäväksi, miksi liikasilmä on asteittain muuttunut pelkäksi rauhaseksi, sen jälkeen kun ne, joita olemme päättäneet kutsua lemurialaisiksi, olivat langenneet fyysisesti.
On omituista, että ihmisessä ovat erityisesti aivopuoliskot ja sivuontelot kehittyneet ja että näkökukkulat, corpora quadrigemina ja corpora striata ovat pääasiallisesti kehittyneet nisäkkäiden aivoissa. Lisäksi väitetään, että ihmisen älyä voidaan jossain määrin mitata hänen aivojensa keskipoimujen ja aivopuoliskojen etuosan kehittymisellä. Tuntuisi luonnolliselta seuraukselta, että jos käpyrauhasen kehitystä ja kasvavaa kokoa voidaan pitää ihmisen astraalisen kapasiteetin ja henkisten taipumusten ilmaisijana, sen pääkallon osan pitäisi olla vastaavasti kehittynyt eli käpyrauhasen olisi pitänyt kasvaa aivopuoliskojen takaosan kustannuksella. Tämä on omituinen päätelmä, joka saisi vahvistuksen tässä tapauksessa. Alhaalla ja takana on pikkuaivot, joita on pidetty ihmisen animaalisten taipumusten tyyssijana ja joiden tiede myöntää olevan kaiken fysiologisesti yhteistoiminnallisen liikkumisen, kuten kävelemisen, syömisen jne. pääkeskus. Edessä, aivojen etuosassa aivopuoliskoissa tapahtuu erityisesti ihmisen älyllisten kykyjen kehitys. Keskellä halliten kumpaakin ja erityisesti eläimellisiä toimintoja on tuo kehittynyt käpyrauhanen, joka on yhteydessä kehittyneemmän eli henkisen ihmisen kanssa.
Muistettakoon, että nämä ovat ainoastaan fyysisiä vastaavuuksia, aivan niin kuin tavalliset ihmisaivot ovat muistin talletuselin, mutta eivät itse muisti.
Tämä on siis se elin, joka on synnyttänyt niin monia legendoja ja perimätietoja muun muassa ihmisistä, joilla oli yksi pää mutta kahdet kasvot. Niitä voidaan löytää useista kiinalaisista teoksista, ja sitä paitsi niihin viitataan [e302] kaldealaisissa katkelmissa. Paitsi jo mainitusta teoksesta Shan-Hai-Ching, koonnut Kung Chia keisari Yün vuonna 2255 eaa. teettämän yhdeksän uurnan kaiverruksista, näitä legendoja voidaan löytää toisesta teoksesta nimeltään Bambukirjat ja kolmannesta nimeltään Erh ya, jonka tekijän oli perimätiedon mukaan vihkinyt Chou Kung, joka oli Wu Wangin, Chou-dynastian ensimmäisen keisarin (1122 eaa.) eno, sanoo Charles Gould kirjassaan Mythical Monsters. Bamboo Books sisältää Kiinan muinaiset aikakirjat, jotka löydettiin 279 jaa. vuonna 295 eaa. kuolleen Wain kuninkaan Hsiangin hautaa avattaessa. Nämä molemmat teokset mainitsevat ihmisiä, joilla oli yhdessä päässä kahdet kasvot toiset edessä ja toiset takana.[1]
Okkultismin tutkijoiden tulisi vielä tietää, että KOLMAS SILMÄ ON EROTTAMATTOMASTI YHTEYDESSÄ KARMAAN. Tämä oppi on niin mystinen, että vain harvat ovat kuulleet siitä.
Šivan silmä ei surkastunut kokonaan ennen neljännen Rodun loppua. Kun henkisyydestä ja kaikista kolmannen Rodun deva-ihmisen jumalallisista kyvyistä ja ominaisuuksista oli tehty fyysisen ihmisen vasta heränneiden fysiologisten ja psyykkisten himojen apuvälineitä, eikä päinvastoin, tuo silmä menetti voimansa. Mutta sellainen oli kehityksen laki eikä se täsmällisesti ottaen ollut mikään LANKEEMUS. Syntiä ei ollut noiden vasta kehittyneiden voimien käyttö, vaan väärinkäyttö, se että tehtiin majasta, joka oli aiottu jumalan asunnoksi, kaikenlaisen henkisen pahuuden temppeli. Ja jos me sanomme synti, teemme sen pelkästään siksi että jokainen ymmärtäisi tarkoituksemme, sillä karma[2] olisi oikea nimitys tässä tapauksessa. Sitä lukijaa, joka joutuu hämilleen kun puhutaan henkisestä eikä fyysisestä pahuudesta, muistutetaan siitä tosiseikasta, ettei voi olla mitään fyysistä pahuutta. Ruumis on vain vastuuton väline, psyykkisen, jopa henkisen ihmisen työkalu. Sitä vastoin atlantislaisten tapauksessa juuri henkinen olento teki syntiä, sillä henkinen aines oli vielä ihmisen mestari-prinsiippi noina aikoina. Siten noihin aikoihin monadimme saattoivat matkaan viidennen Rodun raskaimman karman.
Koska tämäkin lause voi olla hämmentävä, sitä on paras selittää niille, jotka eivät tunne teosofisia opetuksia.
Kysymyksiä karmasta ja jälleensyntymisestä tehdään jatkuvasti, ja tässä asiassa näyttää vallitsevan suuri sekaannus. Eniten hämillään ovat ne, jotka ovat syntyneet ja kasvatetut kristilliseen uskoon ja ovat tottuneet ajatukseen, [e303] että Jumala luo uuden sielun jokaista vastasyntynyttä lasta varten. He kysyvät, voiko maan päälle ruumiillistuvien monadien lukumäärä olla siinä tapauksessa rajoitettu, mihin heille vastataan myöntävästi. Sillä olkoon ruumiillistuvien monadien lukumäärä käsitystemme mukaan mikä tahansa vaikka ottaisimme huomioon sen tosiasian, että aina toisesta Rodusta asti, jolloin seitsemän monadiryhmää sai vastaavat ruumiinsa, voidaan laskea useita syntymiä ja kuolemia jokaista sekuntia kohti jo kuluneina pitkinä aikakausina silti sillä täytyy olla rajansa. On sanottu, että karma-nemesis, jonka palvelijatar luonto on, järjesti kaiken mitä sopusuhtaisimmin; ja että sen vuoksi uusien monadien sisään tulviminen eli saapuminen oli lakannut niin pian kuin ihmiskunta oli saavuttanut täydellisen fyysisen kehityksensä. Mitään uusia monadeja ei ruumiillistunut atlantislaisten keskikohdan jälkeen. Tästä johtuen muistaessamme, että lukuun ottamatta nuorena kuolleita lapsia ja niitä yksilöitä, joiden elämän on jokin onnettomuus väkivalloin katkaissut ei mikään henkinen olento voi jälleensyntyä ennen kuin monen vuosisadan jakso on kulunut umpeen, jo pelkästään tällaiset aukkokohdat osoittavat, että monadien lukumäärä on välttämättä äärellinen ja rajoitettu. Sitä paitsi muillekin eläimille on varattava riittävä aika niiden kehitystä varten.
Tästä johtuu väite, että monet meistä purkavat vielä nyt atlantislaisissa ruumiissa aiheuttamiensa pahojen karmallisten syiden seurauksia. KARMAN LAKI on kietoutunut pääsemättömästi jälleensyntymisen lakiin.
Ainoastaan tieto siitä, että sama yksilö syntyy yhä uudelleen koko elämänkierroksen ajan; varmuus siitä, että samojen MONADIEN niiden joukossa monien dhyāni-chohanien eli itse jumalien on kuljettava välttämättömyyden kehän läpi, saaden tässä jälleensyntymässä korvauksen edellisessä elämässä koetusta kärsimyksestä tai rangaistuksen silloin tehdyistä rikoksista; että juuri nuo monadit, jotka astuivat ensimmäisen Rodun tyhjiin, tajuttomiin, pitreistä alkunsa saaneisiin kuoriin eli astraalimuotoihin, ovat samoja, jotka ovat nyt keskuudessamme niin, ehkä me itse olemme niitä; ainoastaan tämä oppi, me sanomme, voi selittää meille hyvän ja pahan mystisen ongelman ja selvittää ihmiselle elämän kauhean ja näennäisen epäoikeudenmukaisuuden. Ei mikään muu kuin tämä varmuus voi rauhoittaa järkkynyttä oikeudentuntoamme. Sillä kun joku, joka ei tunne tätä jaloa oppia, katsoo ympärilleen ja huomaa syntymän ja kohtalon, älyn ja kykyjen erilaisuudet; kun hän näkee kunniaa koituvan tyhmille ja paheellisille, joille onnetar on tuhlannut suosiotaan pelkän etuoikeutetun syntyperän nojalla, ja näkee lähimmän naapurin kaikkine järjen kykyineen ja jaloine hyveineen kaikin tavoin ansiokkaamman menehtyvän hätään ja myötätunnon puutteeseen; kun hän näkee kaiken tämän ja saa kääntyä pois kykenemättä huojentamaan tätä ansaitsematonta kärsimystä, vaikka korvissa soivat sydäntä raastavat [e304] tuskanhuudot hänen ympärillään silloin siunattu tieto karmasta yksin estää häntä kiroamasta elämää ja ihmisiä sekä heidän otaksuttua luojaansa.[3]
Kaikista niistä kauheista parjauksista ja syytöksistä, joita yksijumalaiset tosiasiassa heittävät Jumalansa ylle, mikään ei ole suurempi tai anteeksiantamattomampi kuin se (miltei aina) väärä nöyryys, joka saa hurskastelevan kristityn väittämään kaiken pahan ja ansaitsemattoman vastoinkäymisen yhteydessä, että se on Jumalan tahto.
Tomppelit ja ulkokullatut! Pilkkaajat ja tekopyhät farisealaiset, jotka puhuvat samassa hengenvedossa Jumalansa ja luojansa loppumattomasta armeliaasta rakkaudesta ja huolenpidosta avutonta ihmistä kohtaan ja siitä, että sama Jumala ruoskii hyviä, parhaita luoduista ja antaa heidän vuodattaa verensä kuiviin niin kuin kyltymätön Molokh! Vastataanko meille tähän Congreven sanoin:
Vaan kukapa rohkenee Ikuista Oikeudenmukaisuutta tilille panna?
Johdonmukaisuus ja yksinkertainen terve järki, me vastaamme. Jos meitä pyydetään uskomaan perisyntiin, kunkin sielun yhteen ainoaan elämään täällä maan päällä ja ihmisenkaltaiseen jumalolentoon, joka näyttää luoneen jotkut ihmiset ainoastaan siitä ilosta, että tuomitsee heidät ikuiseen helvetin tuleen (ja tämä huolimatta siitä ovatko he hyviä vai pahoja, sanoo predestinaatio-opin kannattaja),[4] niin miksei jokainen ajattelukyvyillä varustettu ihminen tuomitsisi vuorostaan tuollaista roistomaista jumalolentoa? Elämä tulisi sietämättömäksi, jos pitäisi uskoa Jumalaan, jonka ihmisen epäpuhdas mielikuvitus on luonut. Onneksi hän on olemassa vain ihmisten uskonkappaleissa ja joidenkin runoilijoiden sairaalloisessa kuvittelussa heidän uskoessaan ratkaisseensa ongelman puhuttelemalla häntä näin:
Sä suuri mystinen voima
Joka ihmisviisauden ylpistyvän
Oot hämilleen saattanut
Sekoittanut uskaltavan tutkistelun
Koetellaksesi julkeiden luotujesi uskoa!
Tarvitaan todellakin vankkaa uskoa tajuamaan, miksi on julkeata kysellä sen oikeudenmukaisuutta, joka luo avuttoman pienen ihmisen vain saattaakseen hänet hämilleen ja koetellakseen sitä uskoa, minkä tuo voima sitä paitsi on ehkä unohtanut ellei laiminlyönyt antaa hänelle, niin kuin joskus on sattunut.
Verratkaa tätä sokeaa uskoa tuohon järjen todistuksiin ja elämänkokemuksiin perustuvaan filosofiseen vakaumukseen karma-nemesiksestä eli korvauksen laista. Tämä laki olkoon se tietoinen tai [e305] tiedoton ei määrää ennalta ketään eikä mitään. Se on todella olemassa ikuisuudesta asti ja ikuisuudessa, sillä se on itse IKUISUUS. Sellaisena, koska mikään toiminta ei voi olla itse ikuisuuden veroinen, sen ei voida sanoa toimivan, sillä se on itse TOIMINTA. Ei näet aalto ihmistä hukuta, vaan sen raukan persoonallinen teko, joka antautuu tahallaan valtameren maininkeja ohjaavien lakien persoonattoman toiminnan alaiseksi. Karma ei luo mitään eikä suunnittele. Ihminen itse suunnittelee ja luo syitä, ja karman laki sovittaa seuraukset. Tuo sovittelu ei ole mikään teko vaan universaali harmonia, joka pyrkii aina takaisin alkuperäiseen tilaansa, niin kuin liian voimakkaasti alas taivutettu oksa ponnahtaa vastaavalla voimalla takaisin. Jos oksa sattuu nyrjäyttämään käden, joka yritti taivuttaa sitä luonnollisesta asennostaan, pitääkö meidän sanoa, että tuo oksa taittoi kätemme vai että oma tyhmyytemme on saattanut meidät vaikeuksiin?
Karma ei ole koskaan yrittänyt hävittää älyllistä ja yksilöllistä vapautta, niin kuin yksijumalaisten Jumala. Se ei ole sekoittanut käskyjään pimeydessä saattaakseen ihmisen ymmälle, eikä se rankaise sitä, joka uskaltaa tutkia tarkoin sen mysteerejä. Päinvastoin se, joka paljastaa tutkimalla ja meditaation avulla sen kiemurtelevat polut ja valaisee niitä pimeitä teitä, joiden mutkiin niin moni hukkuu elämän labyrinttia tuntematta, työskentelee kanssaihmistensä hyväksi. KARMA on ehdoton ja ikuinen laki ilmennyksen maailmassa, ja koska voi olla ainoastaan yksi ehdoton, samoin kuin yksi ikuinen aina läsnäoleva Syy, karmaan uskovia ei voi pitää ateisteina eikä materialisteina vielä vähemmän fatalisteina:[5] [e306] sillä karma on sama kuin Tuntematon, jonka yksi puoli se on vaikuttaessaan ilmiömaailmassa.
Läheisesti tai mieluummin erottamattomasti yhtyneenä karman lakiin on siis jälleensyntymisen laki eli että sama henkinen yksilöllisyys jälleensyntyy pitkään, miltei loputtomaan persoonallisuuksien sarjaan. Persoonallisuudet ovat ikään kuin saman näyttelijän esittämiä erilaisia pukuja ja henkilöhahmoja, joiden kunkin kanssa näyttelijä samastaa itsensä ja yleisökin pitää häntä samana muutaman tunnin ajan. Sisäinen eli todellinen ihminen, joka personoi noita henkilöhahmoja, tietää koko ajan olevansa Hamlet lyhyen aikaa muutamissa näytöksissä, mikä kuitenkin inhimillisen harhan tasolla vastaa Hamletin koko elämää. Ja hän tietää olleensa edellisenä iltana kuningas Lear ja sitä edeltävänä iltana vuorostaan Othello, mutta ulkonainen näkyvä henkilöhahmo on olevinaan tietämätön tuosta tosiasiasta. Jokapäiväisessä elämässä tuo tietämättömyys on valitettavasti aivan liian todellista. Pysyvä yksilöllisyys on kuitenkin täysin selvillä siitä, vaikka fyysisen ruumiin henkisen silmän surkastumisen vuoksi tuo tieto ei voi painautua pettävän persoonallisuuden tajuntaan.
Fyysisen kolmannen silmän sanotaan olleen kolmannen kantarodun ihmisillä ja siitä pitäen ihmisillä aina lähes neljännen kantarodun kolmannen ALArodun keskivaiheille asti, jolloin ihmisruumiin lujittumisesta ja täydellistymisestä johtuen se hävisi ulkonaisesta ruumiinrakenteesta. Psyykkisesti ja henkisesti sen mentaalinen ja visuaalinen havaintokyky kesti lähes neljännen Rodun loppuun, jolloin se lakkasi kokonaan toimimasta ihmiskunnan aineellisuuden ja turmeltuneisuuden takia, ennen Atlantiksen päämantereen uppoamista. Ja nyt voimme palata vedenpaisumuksiin ja niiden moniin Nooiin.
Tutkijan on pidettävä mielessään, että Genesiksessä mainitun kaltaisia vedenpaisumuksia oli monia, ja kolme paljon tärkeämpääkin, joita kuvataan luvussa, jossa puhutaan esihistoriallisista mantereista. Välttääksemme kuitenkin virheellisiä otaksumia meidän on tässä kohtaa selitettävä vielä uudelleen sitä väitettä, että esoteerisessa opissa on paljon samaa kuin hindujen pyhien kirjojen legendoissa; että hindujen kronologia on lähes sama kuin edellisen vain selitetty ja tehty selvemmin; ja lopulta että Vaivasvata Manu yleisnimi kylläkin! oli arjalaisten Nooa ja hänen prototyyppinsä myös okkultistien uskomuksen mukaan.[6]
[e307]
IHMISKUNNAN ALKUAIKAISET MANUT
Ne, jotka tietävät, että suuri tulva, joka yhdistettiin kokonaisen mantereen vajoamiseen lukuun ottamatta sitä osaa, mistä tuli muutamia saaria , ei olisi voinut tapahtua niin kauan kuin 18 miljoonaa vuotta sitten ja että Vaivasvata Manu on intialaisten Nooa ja yhteydessä Matsyaan (eli kalaan), Vishnun avatāraan, voivat olla hämillään johtuen tästä edellä olevien tosiasioiden ja aikaisemmin esitetyn kronologian välisestä ristiriidasta. Mutta todellisuudessa siinä ei ole mitään ristiriitaa. Lukijaa pyydetään tutkimaan The Theosophistin, vol. IV, heinäkuu 1883, artikkelia Seitsemäinen prinsiippi esoterismissa, niin hänelle selviää koko asia. Uskon, että okkultistit eroavat bramiineista tuon selityksen suhteen.
Kuitenkin niitä varten, joilla ei ehkä ole käytettävissä tuota The Theosophistia, toistettakoon tässä pari kohtaa:
Kuka oli Manu, Svāyambhuvan poika? Salainen oppi kertoo meille, että tämä Manu ei ollut ihminen vaan edustaa ensimmäisiä ihmisrotuja, jotka kehittyivät dhyāni-chohanien (devojen) avulla ensimmäisen kierroksen alussa. Mutta hänen Laeissaan (kirja I, 80) sanotaan, että jokaisessa kalpassa eli väliajalla luomisesta luomiseen (oikeammin väliajalla yhdestä pienemmästä pralayasta toiseen[7]) on neljätoista Manua; ja että nykyisellä jumalallisella kaudella on ollut tähän mennessä seitsemän Manua. Ne jotka tietävät, että kierroksia on seitsemän, joista olemme läpikäyneet kolme ja olemme nyt neljännessä; ja joille [e308] on opetettu, että on seitsemän aamunkoittoa ja seitsemän iltahämärää eli neljätoista manvantaraa; että jokaisen kierroksen alussa ja lopussa ja planeetoilla ja niiden välillä on herääminen harhaelämään ja herääminen todelliseen elämään; ja että lisäksi on olemassa Juuri-Manuja ja niin kuin meidän on kömpelösti käännettävä Siemen-Manuja siemenet tulevan kierroksen ihmisrotuihin [eli shishtat kelvollisimmat eloonjääneet[8]] (mysteeri, joka ilmaistaan ainoastaan niille, jotka ovat läpäisseet kolmannen vihkimysasteensa); ne, jotka ovat oppineet kaiken tämän, ovat paremmin valmiita ymmärtämään seuraavan tekstin merkityksen. Hindulaisten pyhissä kirjoissa sanotaan, että ensimmäinen Manu tuotti kuusi muuta Manua (seitsemän alkuaikaista Manua yhteensä) ja nämä vuorostaan saivat aikaan kukin seitsemän muuta Manua[9] joiden viimeksi mainittujen jälkeläiset merkitään okkulttisissa kirjoituksissa 7 x 7. Tästä käy selville, että Manun viimeisen, neljännen kierroksen ihmiskuntamme alkuunpanijan on oltava seitsemäs, koska me olemme neljännessä kierroksessamme,[10] ja että A-pallolla on Juuri-Manu ja G-pallolla Siemen-Manu. Aivan niin kuin jokainen planeettakierros alkaa Juuri-Manun (Dhyāni-Chohanin) esiintymisellä ja päättyy Siemen-Manuun, niin esiintyy vastaavasti kullakin planeetalla ihmiskauden alussa Juuri- ja lopussa Siemen-Manu.[11] Edellä olevasta huomaa selvästi, että manu-antarinen kausi tarkoittaa, niin kuin nimikin sanoo, aikaa kahden Manun [e309] tai Dhyāni-Chohanin esiintymisen välillä. Tästä syystä pienempi manvantara on seitsemän rodun pituinen aika kullakin planeetalla ja suurempi manvantara on yhden ihmiskierroksen aika planeettaketjun ympäri. Sitä paitsi koska sanotaan, että kukin seitsemästä Manusta luo 7 x 7 Manua ja että seitsemällä planeetalla kussakin kierroksessa on 49 kantarotua, silloin jokaisella kantarodulla on oma Manunsa. Nykyistä seitsemättä Manua kutsutaan Vaivasvataksi ja hän vastaa eksoteerisissa teksteissä sitä intialaisten Manua, joka edustaa babylonialaisten Xisuthrosta ja juutalaisten Nooaa. Mutta esoteerisissa kirjoissa meille kerrotaan, että Vaivasvata Manu, meidän viidennen Rotumme alkuunpanija joka pelasti sen siitä tulvasta, joka hävitti lähes kokonaan neljännen Rodun (Atlantiksen) ei ole se seitsemäs Manu, joka mainitaan Juuri- eli Alku-Manujen luettelossa, vaan yksi niistä 49 Manusta, jotka lähtivät tästä Juuri-Manusta.
Selvennykseksi esitämme tässä 14 Manun nimet oikeassa järjestyksessä ja suhteessa kuhunkin kierrokseen:
1. (Juuri-) Manu A-planeetalla Svāyambhuva
1. kierros
1. (Siemen-)Manu G-planeetalla Svārochi (eli) Svārochisha
2. (J) A- Auttami
2. kierros
2. (S) G- Tāmasa
3. (J) A- Raivata
3. kierros
3. (S) G - Ghākshusha
4. (J) A- Vaivasvata(eli synnyttäjämme)
4. kierros
4. (S)
G- Sāvarna
5. (J)
A-
Daksha-Sāvarna
5. kierros
5. (S) G- Brahma-Sāvarna
6. (J) A- Dharma-Sāvarna
6. kierros
6. (S)
G- Rudra-Sāvarna
7. (J)
A- Rauchya
7. kierros
7. (S) G- Bhautya
Vaikka Vaivasvata on siis seitsemäs esitetyssä järjestyksessä, hän on kuitenkin meidän neljännen ihmisaaltomme alkuperäinen Juuri-Manu (lukijan on aina muistettava, että Manu ei ole ihminen vaan kollektiivinen ihmiskunta), kun taas meidän Vaivasvatamme oli vain yksi seitsemästä pikku Manusta, jotka pannaan hallitsemaan tämän planeettamme seitsemää rotua. Kukin näistä on näkevä yhden niistä aikakautisista ja aina uudistuvista mullistuksista (tulen ja veden kautta vuorotellen), jotka päättävät jokaisen kantarodun kierroksen. Ja tämä Vaivasvata hindujen ihanneruumiillistuma, jota muualla kutsutaan nimillä Xisuthros, Deukalion, Nooa jne. on allegorinen ihminen, joka pelasti meidän rotumme, kun toisen pallonpuoliskon melkein koko väestö hukkui veden kautta, kun taas toinen pallonpuolisko heräsi aikakautisesta pimennyksestään .[12]
[e310] Näin huomataan, ettei ole mitään todellista ristiriitaa, kun puhutaan Vaivasvata manvantarasta (Manu-antara, kirjaimellisesti kahden Manun välillä) noin 18 miljoonaa vuotta sitten, jolloin fyysinen eli todellinen ihminen esiintyi ensimmäistä kertaa neljännessä kierroksessaan tämän maan päällä; ja muista Vaivasvatoista, esim. suuren kosmisen eli sideerisen vedenpaisumuksen Manusta (mysteeri) tai sitten uponneen Atlantiksen Vaivasvata Manusta, jolloin Rotu-Vaivasvata pelasti ihmiskunnan valitut, viidennen Rodun, äärimmäiseltä hävitykseltä. Koska monet (ja aivan erilaiset) tapahtumat sekoitetaan tahallaan Vishnu- ja muissa purānoissa samassakin kertomuksessa, saattaa tavallisen lukijan mielessä olla yhä paljon neuvottomuutta. Meille annettaneen siis anteeksi välttämättömät toistamiset, sillä aihe vaatii jatkuvaa valaisua. Suuret ja hämmästyttävät ovat ne salaverhot, jotka peittävät esoteerisen filosofian todellisia mysteerejä, eikä nytkään voida esittää viimeistä sanaa. Ainoastaan hiukan enemmän voidaan nyt raottaa verhoa ja antaa joitakin tähän asti kiellettyjä selityksiä vakavalle tutkijalle.
Niin kuin joku eversti Vans Kennedy, ellemme erehdy henkilöstä huomautti, hindulaisen uskontofilosofian ensimmäinen periaate on ykseys moninaisuudessa. Jos kaikkia noita manuja ja rishejä kutsutaan yhdellä yleisnimellä, se johtuu siitä, että ne kaikki ovat yhden ja saman LOGOKSEN ilmenneitä voimia, taivaallisia yhtä hyvin kuin maallisia sanansaattajia ja muunnoksia siitä prinsiipistä, joka on aina toiminnan tilassa; tietoisia kosmisina kehityskausina, tiedottomia (meidän näkökulmastamme) kosmisen levon aikana, koska logos nukkuu SEN helmassa, joka ei nuku eikä ole koskaan hereillä sillä se on SAT eli oleminen, ei olento. SIITÄ lähtee suuri näkymätön logos, joka kehittää kaikki muut logokset, alkuaikainen MANU, joka herättää eloon muut manut, jotka vuodattavat yhdessä universumin ja kaiken siinä olevan ja jotka kokonaisuutena edustavat ilmennyttä logosta.[13] Tästä syystä opimme kommentaareista, että vaikka mitkään dhyāni-chohanit, edes korkeimmat, eivät voi täysin käsittää edellisen kosmisen kehityksen tilaa . manut säilyttävät tiedon kokemuksistaan kaikissa kosmisissa kehityksissä kautta ikuisuuden. Tämä on aivan selvää: ensimmäistä Manua sanotaan Svāyambhuvaksi, [e311] itseilmenneeksi, ilmenemättömän ISÄN pojaksi. Manut ovat meidän ensimmäisen Rotumme luojien luojia ihmiskunnan henki mikä ei estä sitä, että seitsemän Manua ovat olleet Aadamia aikaisempia ensimmäisiä ihmisiä maan päällä.
Manu ilmoittaa itse olevansa Virājin[14] eli Vaishvānaran (ihmiskunnan hengen) luoma,[15] mikä tarkoittaa, että jokaisen uuden kosmisen toimintakauden alussa hänen monadinsa lähtee milloinkaan lepäämättömästä prinsiipistä: siitä logoksesta eli UNIVERSAALISTA MONADISTA (kollektiivinen Elohim), joka säteilee itsestään kaikki ne kosmiset monadit, joista tulee toiminnan keskuksia lukemattomien aurinkokuntien alkuunpanijoita samoin kuin planeettaketjujen vielä erilaistumattomien ihmismonadien ja kaikkien siellä olevien olentojen alkuunpanijoita. Jokainen kosminen monadi on Svāyambhuva, ITSESYNTYINEN, josta tulee voimakeskus, josta lähtee planeettaketju (joita ketjuja on seitsemän aurinkokunnassamme). Tämän keskuksen säteilyt tulevat edelleen yhtä moniksi Manu Svāyambhuviksi (mystinen yleisnimi, joka merkitsee paljon enemmän kuin näyttää), joista kustakin tulee joukkona oman ihmiskuntansa luoja.[16]
Mitä tulee niihin ihmiskunnan neljään erilliseen rotuun, jotka edelsivät meidän viidettä Rotuamme, siinä ei ole mitään mystistä, lukuun ottamatta ensimmäisten rotujen eteerisiä ruumiita. Ne kuuluvat tarunomaiseen mutta silti aivan oikeaan historiaan. Tuo legenda on universaali. Ja jos länsimaalainen oppinut haluaa nähdä siinä ainoastaan myytin, sillä ei ole mitään väliä. Meksikolaisilla oli ja on yhä vielä traditio neljä kertaa tapahtuneesta maailman tuhosta tulen ja veden kautta, kuten egyptiläisilläkin oli ja hinduilla on tänäkin päivänä.
Koettaessaan selittää niiden legendojen yhtäpitävyyttä, joita kiinalaisilla, kaldealaisilla, egyptiläisillä, intialaisilla ja kreikkalaisilla oli kaukaisessa muinaisuudessa, vaikka kaikki varmat jäljet 5 000 vuotta aikaisemmasta sivilisaatiosta puuttuvat, Mythical Monsters -kirjan tekijä huomauttaa:
Me emme saa hämmästyä, ellemme heti löydä jälkiä ihmisistä kymmenen, viidentoista tai kahdenkymmenen tuhannen vuoden takaa. Katoavan arkkitehtuurin mukana [kuten Kiinassa] ovat suurten kaupunkien sijaintipaikat voineet häipyä kokonaan muistista muutamassa tuhannessa vuodessa pelkästä luonnollisesta rappeutumisesta johtuen, ja kuinka paljon suurempia tai pienempiä luonnonmullistuksia on ollut myötävaikuttamassa, kuten paikallisia tulvia, maanjäristyksiä, tulivuorten tuhkan peittämiä kerrostumia, hiekkaerämaiden leviämistä tai [e312] tappavien kulkutautien ja muun tartunnan tai rikkihöyryjen purkautumisen aiheuttamaa elämän tuhoutumista.[17]
Kuinka monet tällaiset mullistukset ovat muuttaneet koko maanpinnan, voidaan päätellä seuraavasta runosta:
Kalpan seitsemän ensimmäisen croren [70 miljoonan vuoden] aikana maapallo ja sen kaksi luontokuntaa [kivi- ja kasvikunta], joista toinen oli jo saavuttanut seitsemännen piirinsä ja toinen oli tuskin syntynyt, ovat loistavia ja puolieteerisiä, kylmiä, elottomia ja läpinäkyviä. Yhdentenätoista crorena[18] äiti [maa] kasvaa läpinäkymättömäksi ja NELJÄNTENÄTOISTA[19] tapahtuvat nuoruusiän tuskat. Nämä luonnonmullistukset [geologiset muutokset] kestävät keskeytymättä hänen kahdenteenkymmenenteen vuosicroreensa asti, minkä jälkeen niistä tulee aikakautisia ja pitkien aikavälien päästä toistuvia.
Viimeinen muutos tapahtui lähes 12 crorea [120 miljoonaa] vuotta sitten. Mutta maa ja kaikki, mitä sen pinnalla oli, oli aikakausia varhemmin jäähtynyt, kovettunut ja vakiintunut. (Kommentaari, xxii.)
Jos meidän on siis uskottava esoteeriseen opetukseen, niin yleismaailmallisia geologisia mullistuksia ja muutoksia ei ole tapahtunut viimeisten 120 miljoonan vuoden aikana, vaan maa oli jo ennen tuota aikaa valmis vastaanottamaan ihmissukunsa. Kuitenkin ihmisen ilmaantuminen täydellisesti fyysisesti kehittyneenä, kuten jo esitettiin, tapahtui vasta noin kahdeksantoista miljoonaa vuotta sitten, sen jälkeen kun luonnon ensimmäistä suurta epäonnistunutta yritystä luoda olentoja yksinään, ilman jumalallisten muotoilijoiden apua, oli seurannut kolmen ensimmäisen rodun peräkkäinen kehitys.[20] Kahden ja puolen ensimmäisen Rodun todellinen ikä on salattu kaikilta muilta paitsi korkeammilta vihityiltä. Rotujen historia alkaa sukupuolten erottautumisesta, kun aikaisempi munia kantava androgyyni rotu hävisi äkkiä, ja kolmannen kantarodun [e313] myöhemmät alarodut esiintyivät fysiologisesti kokonaan uutena rotuna. Tätä hävitystä kutsutaan allegorisesti suureksi Vaivasvata Manun vedenpaisumukseksi, kun kertomuksen mukaan Vaivasvata Manu (eli ihmiskunta) jäi yksin maan päälle pelastuksen arkkiin, jota Vishnu veti hirviömäisen kalan muodossa ja seitsemän rishiä hänen kanssaan. Allegoria on hyvin selvä.
Kaikkien kansojen symboliikassa vedenpaisumus vastaa kaoottista järjestäytymätöntä ainetta itse kaaosta. Vesi tarkoittaa naisellista prinsiippiä suurta syvyyttä. Niin kuin Parkhurstin kreikkalaisessa sanakirjassa sanotaan:
Arkhe (!DP²) tässä käytössä vastaa heprealaista sanaa Rasit eli viisaus naisellisen synnytysvoiman vertauskuvaa, argia eli arcaa, jossa koko luonnon [ja ihmiskunnan] siemenen arveltiin leijuvan eli ajelehtivan suuren syvyyden päällä väliaikana, joka seurasi kunkin maailmallisen [eli rodullisen] kierroksen jälkeen.
Arkki on myös kaaoksen yllä lepäävän jumalallisen elämänhengen mystinen nimi. Ja Vishnu on tuo jumalallinen henki abstraktina prinsiippinä ja myös säilyttäjänä ja synnyttäjänä eli elämän antajana trimūrtin kolmantena persoonana (jossa Brahmā on luoja, Šiva hävittäjä ja Vishnu säilyttäjä). Vishnu esitetään allegoriassa kalan muodossa ohjaamassa Vaivasvata Manun arkkia suoraan tulvavesien yli. Kala-sanan esoteerisesta merkityksestä ei kannata puhua laajasti.[21] Sen teologinen merkitys on fallinen, mutta metafyysinen merkitys on jumalallinen. Jeesusta kutsutaan kalaksi, samoin Vishnua ja Bacchusta: 3/G, ihmiskunnan vapahtaja, on vain Bacchus-jumalan nimikirjaimet, josta käytettiin myös sanaa 3O1mG, kala.[22] Seitsemän rishiä arkissa symboloi seitsemää prinsiippiä, jotka täydellistyivät ihmisessä sen jälkeen, kun hän oli erottautunut ja tullut inhimilliseksi eikä ollut enää jumalallinen olento. (Katsokaa lisätietoja Seitsemännestä Manusta.)
Meillä ei ole paljonkaan yksityiskohtia toisen kantarodun asuttaman mantereen uppoamisesta. Mutta kolmannen, Lemurian, historia on annettu samoin kuin Atlantiksen historia, ja muihin ainoastaan viitataan. Lemurian sanotaan hävinneen 700 000 vuotta ennen tertiäärikaudeksi (eoseenikaudeksi) kutsutun aikakauden alkamista.[23] Ja tuon vedenpaisumuksen aikana joka oli silloin todellinen geologinen vedenpaisumus esitetään jälleen Vaivasvata Manu pelastamassa ihmiskuntaa (allegorisesti pelastettiin ihmiskunta eli yksi osa siitä, neljäs Rotu), kuten hän myös pelasti viidennen Rodun viimeisten atlantislaisten tuhon aikana, [e314] sen jäännösten, jotka hukkuivat 850 000 vuotta sitten,[24] minkä jälkeen ei ole ollut mitään suurta tulvaa ennen Platonin Atlantiksen eli Poseidoniksen päiviä. Tämän tulvan tunsivat egyptiläiset vain siksi, että se tapahtui verrattain myöhäisinä aikoina.
Kaikkein mielenkiintoisin on suuren Atlantiksen uppoaminen. Tästä perinpohjaisesta mullistuksesta sanovat vanhat aikakirjat[25], että maan ääret pääsivät irti, ja tälle pohjalle ovat perustuneet legendat ja allegoriat Vaivasvatasta, Xisuthroksesta, Nooasta, Deukalionista ja valittujen pelastuneiden tutti quantista. Traditio ei tee eroa sideeristen ja geologisten ilmiöiden välillä, vaan kutsuu molempia erotuksetta vedenpaisumuksiksi. Kuitenkin niissä on suuri ero. Se mullistus, joka hävitti sen suunnattoman suuren mantereen, josta Australia on suurin jäännös, johtui monista maanalaisista purkauksista ja valtameren pohjan murtumisesta. Seuraavasta neljännestä mantereesta tekivät lopun maan pyörimisakselin peräkkäiset siirtymiset. Se alkoi varhaisimpina tertiäärikausina ja jatkui pitkiä ajanjaksoja vieden pois peräkkäin Atlantiksen viimeisetkin jäännökset, paitsi ehkä Ceylonia ja pientä osaa siitä, mikä kuuluu nyt Afrikkaan. Se muutti maapallon ulkonäön, eikä sen kukoistavista mantereista ja saarista, sen sivistyksestä ja tieteistä ole jäänyt mitään muistoa historian aikakirjoihin Idän pyhiä aikakirjoja lukuun ottamatta.
Tästä syystä nykyajan tiede kieltää Atlantiksen ja sen olemassaolon. Se kieltää jopa maan akselin tuntuvat siirtymiset ja katsoo ilmaston muutosten johtuvan muista syistä. Mutta tämä kysymys on vielä avoin. Jos tri Croll arvelee, että kaikki sellaiset muutokset voidaan selittää nutaation[26] ja päiväntasauspisteiden prekession vaikutuksista, on muita tiedemiehiä, kuten Sir H. James ja Sir John Lubbock,[27] jotka ovat taipuvaisempia hyväksymään sen, että ne johtuvat kiertoakselin aseman muutoksesta. Tätä vastaan on kuitenkin astronomien enemmistö. Mutta mitäpä he eivät olisi kieltäneet tätä ennen tai arvostelleet ankarasti ja myöhemmin kuitenkin hyväksyneet, aina kun hypoteesi on tullut eittämättä todistetuksi!
Missä määrin meidän lukumme pitävät yhtä tai eroavat nykyisestä tieteestä, se nähdään edempänä tämän teoksen Liitteessä, missä nykyisen aikamme geologiaa ja antropologiaa verrataan huolellisesti ikivanhan tieteen vastaaviin opetuksiin. Ainakaan se ajankohta, jolloin salainen oppi osoittaa Atlantiksen uponneen, ei näytä kovinkaan paljon [e315] poikkeavan nykyisen tieteen laskelmista. Tosin tiede sanoo Atlantista Lemuriaksi, silloin kun se hyväksyy tällaisen vajonneen mantereen. Mitä tulee ihmistä varhempaan aikakauteen, siitä voidaan tällä hetkellä sanoa ainoastaan, että ennen älyttömän ensimmäisen Rodun ilmestymistäkään maa ei ollut ilman asukkaitaan. Voimme vielä lisätä: sen, mitä tieteellä tunnustaessaan ainoastaan fyysisen ihmisen on oikeus pitää ihmistä varhempana kautena, voidaan myöntää ulottuneen ensimmäisestä Rodusta aina atlantislaisen rodun ensimmäiseen puoliskoon asti, sillä vasta silloin ihmisestä tuli se täydellinen orgaaninen olento joka hän nyt on. Ja tämän mukaan aadaminen ihminen ei olisi vanhempi kuin muutamia miljoonia vuosia.[28]
Qabbalahin tekijä huomauttaa ihan oikein että: Tämänpäivän ihminen on yksilönä ainoastaan jatkumo kaiken edeltävän ihmiselämän mieluummin elämien olemuksesta.
Kabbalan mukaan Aadamissa [Rishonissa] olevat sielunkipinät menivät kolmeen pääluokkaan vastaten hänen kolmea poikaansa, nimittäin Hesed Habelia, Geburah Qai-yinia ja Rahmin Setiä. Nämä kolme jakautuivat 70 lajiin, joita sanotaan ihmisrodun pääjuuriksi.[29]
Sanoi rabbi Yehudah: Kuinka monta on niitä [ruumiittoman ihmisen] vaatteita, jotka ovat kruunatut (siitä päivästä kun ihminen luotiin)? Sanoi rabbi Elazar: Maailman vuoret (sukupolven suuret ihmiset) kiistelevät siitä, mutta niitä on kolme: yksi, joka vaatettaa Ruah-hengen, joka on (Edenin) puutarha maan päällä; yksi, joka on kaikkein kallein, johon Neshamah on puettu tuossa elämännyytissä kuninkaiden enkelien väliin ja yksi ulkopuolinen vaate, joka on olemassa eikä ole olemassa, joka näkyy eikä näy. Siihen vaatteeseen puetaan Nefesh, ja hän kulkee ja lentää siinä, edestakaisin maailmassa.[30]
Tämä koskee rotuja (niiden vaatteita eli aineellisuusasteita) ja ihmisen kolmea prinsiippiä kolmessa käyttövälineessään.
__________
[e316]
XI RUNO
KOLMANNEN JA NELJÄNNEN RODUN
SIVISTYS JA TUHO
(43) Lemuroatlantislaiset rakentavat kaupunkeja ja levittävät sivistystä. Antropomorfismin alkuvaihe. (44) Heidän patsaansa ovat todistuksena lemuroatlantislaisten koosta. Lemuria hävisi tulen, (45) Atlantis veden kautta. Vedenpaisumus. (46) Neljännen rodun ja viimeisten vedenpaisumusta aikaisempien hirviöeläinten tuho.
43. HE (lemurialaiset) RAKENSIVAT VALTAVAN SUURIA KAUPUNKEJA. HARVINAISISTA MAAMETALLEISTA JA METALLEISTA HE RAKENSIVAT JA TULIEN SYLKEMäSTÄ (laavasta), VUORTEN VALKEASTA KIVESTÄ (marmorista) JA (maanalaisten tulien) MUSTASTA KIVESTÄ HE LEIKKASIVAT OMIA KUVIAAN, KOKOAAN JA NÄKÖÄÄN MUKAISESTI, JA PALVOIVAT NIITÄ.
Kahden ensimmäisen inhimillisen rodun historian lemurialaisten viimeisen ja atlantislaisten ensimmäisen edetessä meidän on tässä kohtaa yhdistettävä nämä kaksi ja puhuttava niistä jonkin aikaa yhtenä.
Tässä viitataan myös jumalallisiin dynastioihin, joiden
egyptiläiset, kaldealaiset, kreikkalaiset jne. väittävät olleen ennen heidän inhimillisiä
kuninkaitaan. Niihin uskovat vielä nykyajan hindut ja luettelevat niitä
pyhissä kirjoissaan. Mutta me käsittelemme näitä omassa kohdassaan. Tässä jää
nyt osoitettavaksi, että nykyajan geologimme ovat yhä enemmän pakotettuja
myöntämään, että vajonneet mantereet ovat todistettavasti olleet olemassa.
Mutta niiden olemassaolon myöntäminen ei ole sen tunnustamista, että niillä oli
jo ihmisiä geologisina varhaisaikoina[31] [e317] niin, ihmisiä ja
sivistyneitä kansoja eikä ainoastaan vanhemman kivikauden raakalaisia; ihmisiä,
jotka jumalallisten hallitsijoidensa johdolla rakensivat suuria
kaupunkeja, harrastivat taiteita ja tieteitä ja olivat täysin perehtyneet
astronomiaan, arkkitehtuuriin ja matematiikkaan. Muinainen sivistys ei, niin
kuin moni voi luulla, seurannut heti näiden ihmisten fysiologista muutosta.
Tuon lopullisen kehittymisen ja ensimmäisten kaupunkien rakentamisen välillä
kului monia satoja tuhansia vuosia. Kuitenkin tapaamme lemurialaisia
kuudennessa alarodussaan rakentamassa ensimmäiset kalliokaupunkinsa kivestä ja
laavasta.[32] Yksi näistä suurista alkuperäisellä
tavalla rakennetuista kaupungeista tehtiin kokonaan laavasta lähes
Vasta jumalallisten dynastioiden saavuttua syntyivät ensimmäiset sivistykset. Ja vaikka maapallon joillakin seuduilla osa ihmiskunnasta vietti mieluummin paimentolaispatriarkaalista elämää, ja toisaalla villi-ihminen oli tuskin oppinut tekemään tulta ja suojelemaan itseään luonnonvoimia vastaan, hänen veljensä paremman karman suosimina ja heitä elähdyttävän jumalallisen älyn auttamina rakensivat kaupunkeja ja harjoittivat taiteita ja tieteitä. Kuitenkin sivistyksestä huolimatta [e319] nuo rakentajat saattoivat vain asteittain saavuttaa niitä ihmeellisiä voimia, joita heidän paimentolaisveljillään oli synnynnäisenä oikeutenaan. Mutta myös näitä voimia käytettiin yleensä fyysisen luonnon alistamiseen ja itsekkäisiin sekä epäpyhiin tarkoituksiin. Kulttuuri on aina kehittänyt fyysistä ja älyllistä puolta psyykkisen ja henkisen kustannuksella. Se oman psyykkisen luontonsa hallinta ja ohjaaminen, jota typerät ihmiset pitävät nyt yliluonnollisena, oli varhaisella ihmiskunnalla synnynnäisenä ja oli heille yhtä luonnollista kuin käveleminen ja ajatteleminen. Ei ole mitään magiaa, filosofoi SHE, mutta tekijä unohtaa, että magia noina varhaisina aikoina tarkoitti vielä suurta VIISAUSTIEDETTÄ ja että Ayesha ei ehkä voinut tietää mitään nykyisestä ajattelun vääristymisestä vaikka kyllä on olemassa tietoa luonnon salaisuuksista.[36] Mutta niistä on tullut salaisuuksia ainoastaan meidän rodullemme, sillä ne olivat yhteistä omaisuutta kolmannessa Rodussa.
Vähitellen ihmiskunta pieneni kooltaan, sillä jo ennen neljännen eli atlantislaisen Rodun todellista tuloa ihmiskunnan enemmistö oli vajonnut pahuuteen ja syntiin, lukuun ottamatta valittujen hierarkiaa, tahdon ja joogan poikien seuraajia ja oppilaita niiden, joita kutsuttiin myöhemmin tuli-sumun pojiksi.
Sitten tulivat atlantislaiset, jättiläiset, joiden fyysinen kauneus ja voima saavutti huippunsa kehityslain mukaisesti heidän neljännen alarotunsa puolivälissä. Mutta kuten kommentaari sanoo:
Valkoisen saaren [alkuperäisen Shveta-dvīpan] kauniin lapsen viimeiset jälkeläiset olivat hukkuneet aikoja sitten. Heidän [Lemurian] valittunsa olivat etsineet suojaa pyhältä saarelta [nykyään tarunomainen Shambhala Gobin autiomaassa], mutta jotkut heidän kirotusta rodustaan, erottuaan päärungosta, elivät nyt viidakoissa ja maan alla [luolaihmiset], kun kullankeltainen rotu [neljäs] vuorostaan tuli mustaksi synnistä. Navalta navalle oli maa muuttanut muotoaan kolmannen kerran, eivätkä siinä enää asuneet siunatun Shveta-dvīpan pojat, ja Adbhutanya, idässä ja lännessä, ensimmäinen, ainoa ja puhdas, oli turmeltunut Kolmannen puolijumalat olivat jättäneet tilaa neljännen Rodun puolidemoneille. Shveta-dvīpa,[37] Valkoinen saari, oli peittänyt kasvonsa. Hänen lapsensa elivät nyt Mustassa maassa, missä myöhemmin daityat seitsemännestä dvīpasta (Pushkarasta) ja rākshasat seitsemännestä [e320] ilmastosta tulivat kolmannen aikakauden sādhujen ja askeettien tilalle, niiden jotka olivat laskeutuneet heidän luokseen muilta ja korkeammilta seuduilta
Kuolleen kirjaimen mukaan luettuina purānat tuntuvat tietysti vain mielettömältä satujen kudelmalta. Mutta jos lukee Vishnupurānan[38] II kirjan kolme ensimmäistä lukua ja ymmärtää sananmukaisesti sen maantieteen, geodesian ja kansatieteen tekstin Priyavratan seitsemästä pojasta, joiden kesken heidän isänsä jakaa seitsemän dvīpaa (mannerta eli saarta); ja sitten jatkaa tutkimalla, kuinka vanhin poika Agnīhdra, Jambu-dvīpan kuningas, jakoi Jambu-dvīpan yhdeksän poikansa kesken; ja sitten mitä hänen poikansa Nābhi, jolla oli sata poikaa, vuorostaan jakoi kaikille näille silloin lukija todennäköisesti heittää kirjan pois ja julistaa sen mielettömäksi sekasotkuksi. Mutta esoteerinen tutkija ymmärtää, että silloin kun purānat kirjoitettiin, niiden todellinen merkitys oli selvä ainoastaan vihityille bramiineille, jotka kirjoittivat nuo kirjat allegorisesti eivätkä tahtoneet antaa koko totuutta massoille. Ja hän selittää orientalisteille, jotka alkaen eversti Wilfordista ja päätyen professori Weberiin ovat tehneet ja yhä tekevät siitä sellaisen sotkun, että kolme ensimmäistä lukua sekoittavat tahallaan seuraavat asiat ja tapahtumat:
I Kalpojen eli aikakausien (myös Rotujen) peräkkäisyyttä ei oteta koskaan huomioon, ts. tapahtumat, jotka ovat sattuneet yhdellä ajalla, pannaan yhteen toisella ajalla sattuneiden tapahtumien kanssa. Kronologisesta järjestyksestä ei välitetä. Tämän ovat osoittaneet useat sanskritin kommentaattorit, jotka selittävät tapahtumien ja laskelmien yhteensopimattomuuden sanomalla: Aina kun huomataan ristiriitoja eri purānoissa, niiden syyksi on luettava kalpojen erilaisuus ja muu sellainen.
II Sanojen manvantara ja kalpa eli aikakausi erilaiset merkitykset salataan ja ainoastaan yleismerkitys ilmoitetaan.
III Kuninkaiden sukutauluissa ja niiden varshoja (maita) ja dvīpoja käsittelevässä maantieteessä niitä kaikkia pidetään maallisina alueina.
Mutta totuus on, että puuttumatta pienempiin yksityiskohtiin on helppoa ja sallittua osoittaa että:
(a) Ne seitsemän dvīpaa, jotka jaettiin Priyavratan seitsemälle jälkeläiselle, viittaavat useisiin paikkoihin: kaikkein ensimmäiseksi meidän planeettaketjuumme. Jambu-dvīpa yksin edustaa maapalloamme, kuusi muuta ovat tämän maapallon (meille) näkymättömät kumppanuuspallot. Tämä näkyy jo allegoristen ja symbolisten kuvausten luonteesta. Jambu-dvīpa on kaikkien näiden (nk. saarimannerten) keskellä ja sitä ympäröi suolainen meri (lavana), kun taas Plakshaa, Shālmalaa, [e321] Kushaa, Krauńchaa, Sākaa ja Pushkaraa ympäröivät kutakin erikseen suuret meret, jotka muodostuvat mm. sokeriruoon mehusta, viinistä, sulasta voista, piimästä, maidosta ja tällaisista metaforisista nimityksistä.[39] Tämän osoittaa lisäksi
(b) Bhāskara Achārya, joka käyttää Salaisesta opista ja sen kirjoista otettuja ilmauksia, sanoo kuvatessaan kaikkien näiden dvīpojen sideeristä asemaa: maitomeri ja piimämeri jne. tarkoittaen linnunrataa ja tähtisumujen eri kasautumia. Tämä sitä suuremmalla syyllä, koska hän kutsuu päiväntasaajan eteläpuolella olevaa maata Bhūr-lokaksi, pohjoispuolella olevaa maata nimillä Bhuvar-loka, Svar-, Mahar-, Janar-, Tapar- ja Satya-lokat, ja hän lisää: Nämä lokat saavutetaan asteittain lisääntyvillä uskonnollisilla ansioilla, ts. ne ovat erilaisia paratiiseja.[40]
(c) Se, että tämä seitsemän allegorisen mantereen, saaren, vuoren, meren ja maan maantieteellinen jaotus ei kuulu ollenkaan meidän kierrokseemme eikä edes meidän rotuihimme Bhārata-Varshan nimeä lukuun ottamatta selitetään itse teksteissä Vishnupurānan kertojan sanoilla. Sillä hän päättää ensimmäisen luvun sanomalla:
Bharata [Nābhin poika, joka antoi nimensä Bhārata-Varshalle eli Intialle] määräsi valtakuntansa pojalleen Sumatille ja heitti henkensä Shālagrāmassa. Hän syntyi myöhemmin uudelleen bramiinina askeettien erinomaiseen perheeseen Näiden ruhtinaiden [Bharatan jälkeläisten] johdolla Bhārata-Varsha jaettiin yhdeksään osaan, ja heidän jälkeläisensä pitivät menestyksellisesti maan hallussaan seitsemänkymmentäyksi ajanjaksoa, kussakin neljä kautta (eli Manun hallitusajan) [vastaten 4 320 000 vuoden mahā-yugaa].
Mutta sanottuaan näin paljon ParāŃara äkkiä selittää että:
Tämä oli Svāyambhuvan (Manun) luominen, joka olento kansoitti maan hallitessaan ensimmäistä manvantaraa Vārāhan [so. villisian ruumiillistuman eli avatāran] kalpassa.
Nyt jokainen bramiini tietää, että meidän ihmiskuntamme alkoi tämän maan päällä (eli tässä kierroksessa) vasta Vaivasvata Manun mukana. Ja jos länsimainen lukija katsoo luvusta Ihmiskunnan alkuaikaiset Manut, hän näkee, että Vaivasvata on seitsemäs neljästätoista Manusta, jotka hallitsevat meidän planeettaketjuamme sen elämänkierroksen kestäessä: ts. koska jokaisella kierroksella on kaksi samannimistä Manua (yksi Juuri- ja yksi Siemen-Manu), hän on neljännen kierroksen Juuri-Manu, tästä syystä seitsemäs. Wilson näkee tässä pelkästään ristiriidan ja arvelee, että patriarkaaliset sukutaulut ovat vanhempia kuin manvantarojen ja kalpojen kronologiset järjestelmät, ja ne on [siten] melko kömpelösti jaettu eri aikakausiin.[41] Asia ei ole ollenkaan näin, [e322] mutta koska orientalistit eivät tiedä mitään tästä salaisesta opista, he ottavat kaiken kirjaimellisesti ja ryhtyvät sitten moittimaan kirjoittajia siitä, mitä he itse eivät käsitä!
Nämä sukutaulut sisältävät kolmen ja puolen kierroksen ajanjakson. Ne puhuvat esi-inhimillisistä kausista ja selittävät kunkin Manun AINOAN ykseyden ensimmäisten ilmenneiden kipinöiden laskeutumista synnytykseen ja näyttävät lisäksi, miten kukin näistä inhimillisistä kipinöistä jakautuu ja monistuu ensin pitaroissa, ihmisten esi-isissä, sitten ihmisroduissa. Ei mikään olento voi tulla jumalaksi tai devaksi, ellei hän käy inhimillisten kierrosten läpi. Sen vuoksi säkeessä sanotaan: Onnellisia ovat ne, jotka syntyvät jopa [uinuvasta] jumalien tilasta ihmisiksi Bhārata-Varshaan, sillä se on tie lopulliseen vapautukseen. Jambhu-dvīpassa Bhārataa pidetään parhaimpana sen