H. P. Blavatsky

"ENKELISILMÄ"

(Selvänäkö)

Puhtaalla Lanoolla (cheelalla, oppilaalla) ei ole mitään pelättävää, mutta sille, joka ei ole siveellinen ja puhdas, ei ole mitään apua Deeva-silmästä.

Suurimmalla osalla ihmiskuntaa — vahinko kyllä — ei ole enää "enkelisilmää". Kolmas silmä on sammunut eikä toimi enää, mutta on jättänyt olemassaolostaan todistuskappaleen jälkeensä. Se on glandula pinealis, käpyrauhanen, aivoissamme.

Niin suuri on ihmissilmän salaisuus, että useiden tiedemiesten on täytynyt ponnistuksissaan silmän toiminnan ja sen omituisuuksien selville saamiseksi turvautua salatieteellisiin selostuksiin. Tapa, mitä silmän kehitys osoittaa, antaa enemmän tukea salatieteelliselle antropologialle kuin materialististen fysiologien teorioille. "Silmät ihmissikiössä kasvavat sisästä ulospäin" — aivoista, eikä niin kuin hyönteisillä ja mustekalalla — ihosta, ektodermasta. Professori Lankester yrittäessään selittää ilmiötä darwinilaisen suunnan mukaisesti, joka pitää aivoja merkillisenä silmän paikkana, esittää sen odottamattoman otaksuman, että ensimmäisen luurankoisen kantaisämme on täytynyt olla läpinäkyvä, joten sille on ollut yhdentekevää, missä silmä oli. Ja mikä ihmeellisintä — salaisen opin teoria, että ihminen onkin kerran ollut "läpinäkyvä" on tässä tapauksessa yhdenmukainen tieteen hypoteesin kanssa. Mutta kuinka soveltuu Lankesterin hypoteesi Haeckelin teoriaan, joka selostaa ihmissilmän syntyneen ihon muutoksista (ektodermassa)? Jos se on kehittynyt "sisältä ulospäin", niin kuin embryologia osoittaa, niin silloinhan Haeckelin teoria joutaa paperikoriin. Mutta ehkäpä professori Lankesterin merkillinen otaksuma — tai sanokaamme myönnytys — johtui kehitysopillisista syistä. Salatieteen väite aistien asteittaisesta kehityksestä sisältä ulospäin, astraalisista (tunneruumiin) perustyypeistä, osoittautuu näin ollen enemmän tyydyttäväksi. Niinpä kolmas silmäkin — kun sen tehtävä oli loppunut — painui takaisin sisäänpäin — joka myös puhuu salaisen opin väitteiden puolesta.

Intian mystikoiden puhe Shiva Tri-lochana'n (kolmisilmäisen Shivan) silmästä on näin ollen oikeutettu ja selvä. Eksoteerisessa puhetavassa mainitaan otsa kolmannen silmän, käpyrauhasen paikkana. Täten selvenee monelle käsittämätön, erikoinen puhtausvaatimus henkisen näkemisen ja luonnollisen näkemisen suhteessa toisiinsa, ja miksi selibaatti on asetettu peruuttamattomaksi ehdoksi chelalle (oppilaalle) psyykkisten ja okkultisten voimien kehittämisessä. Selostus tähän on annettu kommentaarioissa. Kolmas silmä on kerran ollut toimiva, fysiologinen elin, joka — henkisyyden sumentuessa ja materiaalisuuden kasvaessa siihen määrin että henkisyys sammui — vähitellen kuihtui ja nyt kuihtuneena on fysiologeille toimintansa suhteen yhtä arvoituksellinen kuin perna. Suurimpana esteenä ihmisen henkiselle kypsymiselle ja jooga voimien kehittämiselle on aistien fysiologinen toiminta, joka — sukupuolitoiminnan ohella — on niin läheisessä vuorovaikutuksessa selkäytimen ja aivojen harmaan kerroksen kanssa. Aivojen sekä luonnollinen että kiihotettu toiminta pidennetyn selkäytimen kautta vaikuttaa tietysti voimakkaasti käpyrauhaseen. Ja koska käpyrauhasen läheisyydessä ovat ne hermokeskukset, jotka huolehtivat melkein koko elimellisen elämän fysiologisista ilmiöistä, ei ole ihmeteltävä näiden induktiivista vaikutusta käpyrauhaseen.

Tämä on salatieteilijälle selvää, mutta hämärää tavalliselle ihmiselle. On vaikea saada vakuutusta kolmisilmäisen ihmisen esiintymismahdollisuudesta aikakausien alussa, jolloin kaikki vielä oli näennäistä kaaosta. Puhtaasti anatomisilla ja zoologisilla perusteluilla voidaan tuommoinen otaksuma kumminkin pitää mahdollisena, ja sitä tukevat materialistisen tieteen omat hypoteesit.

Tieteelliseltä taholta esitetään todistukseksi, että monilla alemmilla selkärankaisilla on vieläkin kolmas silmä, joka ainakin alussa on ollut toiminnassa, vaikka se nyt näyttääkin kuihtuneelta. Uudessa Seelannissa — jäte entisestä Lemurian maanosasta — on eräs Hatteriasukuun kuuluva liskolaji, jolla on kolmas silmä. Eikä asianlaita ole näin ainoastaan Hatteria punctatalla, vaan myös kameleontilla ja muutamilla matelijoilla ja kaloilla. Aluksi sitä luultiin jonkinlaiseksi aivojatkumaksi, joka muodostaa turpean "epifysin", joka on kaikilla eläimillä ja on vain pienen ruston avulla eristetty pääkopan luista, mutta sittemmin huomattiin, että se olikin jotakin enemmän. Kehityksensä ja anatomisen rakenteensa puolesta se oli siinä määrin silmän kaltainen, ettei mikään muu voinut tulla kysymykseen.

Tunnettu asiahan on, että Descartes aikoinaan piti käpyrauhasta sielun asuinpaikkana, vaikka tätä sekä silloin että nykyisin pidetään lapsellisena mielikuvituksena. Mutta kuinka epätieteelliseltä se näyttääkin, on Descartes kumminkin lähempänä totuutta kuin konsanaan Haeckel. Glandula pinealis on lähempänä sielun ja hengen kuin fyysisen elämän aisteja. Ja vaikka kolmas silmä ihmisellä nyt on käyttökelvoton, niin se on samalla todistus siitä, että se kerran — kuten alemmilla eläimillä vieläkin — on ollut toiminnassa. Luontohan ei koskaan luo vähäpätöisintäkään muotoa ilman määrättyä tarkoitusta. Käpyrauhanen oli toimiva elin sinä kehityskautena, jolloin henkinen aines ihmisessä hallitsi täydelleen sen uinuvia, sielullisia ja älyllisiä ituja. Mutta sitä mukaa kuin aikakauden kierros painui sitä pistettä kohden, missä fysiologiset aistit kaikkien zoologisten monien muodonvaihdosten kautta saavuttivat täyden kehityksensä ja fyysinen muoto täydellisen tiiveytensä — kuihtui kolmas silmä henkisten ja psyykkisten lahjojen ohella. Vanha sananlasku "silmä on sielun peili" elää vielä kansan huulilla ja vox populi, vox Dei (kansan ääni on jumalan ääni).

Käpyrauhasen kehitystä voidaan pitää ihmisen astraalisten (tunnemaailman) ja henkisten taipumusten mittarina. Mutta on muistettava, että se on vain niiden ulkonainen elin, kuten aivotkin ovat vain muistin rekisteröintielin eikä itse muisti.

Katkelma teoksesta Salainen Oppi

Elonpyörä 1970 n:o 1


Etusivu

Salainen oppi

Teosofia