H. P. Blavatsky

IHMISEN SYNTY

SEITSEMÄN KERTAA SEITSEMÄN TULEVIEN IHMISTEN (eli amânasoiden) VARJOA SYNTYI, KUKIN OMAA VÄRIÄÄN JA LAATUAAN… [Ote dzyanin runosta.]

Sana Manu, niin kuin on jo huomautettu, tulee juuresta "man", ajatella, tästä syystä se merkitsee "ajattelija". Tästä sanskritin sanasta hyvin luultavasti johtuu latinan mens, mieli, egyptin menes, "mestariäly", pythagoralainen Monas eli tietoinen "ajatteleva yksikkö", myös mind [mieli], ja jopa meidän sanamme "manas" eli mieli, ihmisen viides prinsiippi. Sen vuoksi noita varjoja kutsutaan amânasoiksi, "mielettömiksi".

Kukin luojien luokka antaa ihmiselle sitä, mitä sillä on annettavana: yksi rakentaa hänen ulkonaisen muotonsa; toinen antaa hänelle omaa ydinainestaan, josta tulee myöhemmin inhimillinen korkeampi itse yksilön persoonallisen ponnistuksen avulla.

Mutta he eivät voineet tehdä ihmisiä sellaisiksi kuin he itse olivat – täydellisiä, koska he olivat synnittömiä; synnittömiä, koska heillä oli vasta ensimmäiset heikot varjomaiset hahmotelmat ominaisuuksista ja nämä kaikki täydellisiä – inhimillisestä näkökulmasta – valkoisia, puhtaita ja kylmiä kuin vastasatanut lumi.

Missä ei ole taistelua, siellä ei ole ansiotakaan. Ihmiskuntaa, "maasta maallista", ei ollut aiottu ensimmäisestä jumalallisesta henkäyksestä lähteneiden enkelien luotavaksi. Sen vuoksi näiden sanotaan kieltäytyneen luomasta, ja paljon aineellisempien luojien oli muodostettava ihminen,1 ja nämä vuorostaan antoivat hänelle vain, mitä heillä oli omassa luonnossaan eikä enempää. Totellen ikuista lakia puhtaat jumalat saattoivat ainoastaan heijastaa itsestään varjomaisia ihmisiä, hieman vähemmän eteerisiä ja henkisiä, vähemmän jumalallisia ja täydellisiä kuin ne itse – mutta joka tapauksessa varjoja.

Ensimmäinen ihmiskunta oli siis vain heikko kajastus alkuunpanijoistaan; liian aineellinen jopa eetterimuodossaankin ollakseen jumalallinen hierarkia; liian henkinen ja puhdas ollakseen ihmisluokka – koska sillä oli kaikki negatiivisen (nirguna) täydellisyyden ominaisuudet. Jotta täydellisyys olisi todellista, sen on synnyttävä epätäydellisyydestä, turmeltumattoman on puhjettava turmeltuneesta käyttämällä jälkimmäistä välikappaleenaan, perustanaan ja lähtökohtanaan.

Hyvä ja paha

Ehdoton valo on ehdotonta pimeyttä ja päinvastoin. Itse asiassa totuuden valtakunnassa ei ole valoa eikä pimeyttä. Hyvä ja paha ovat kaksosia, ajan ja paikan jälkeläisiä, mâyân vallassa. Erottakaa ne leikkaamalla irti toisistaan, niin molemmat kuolevat. Kumpikaan ei sinänsä ole olemassa, koska kumpikin on synnytettävä ja luotava toisesta tullakseen olemassaoloon; molemmat on tunnettava ja käsitettävä, jotta ne tulisivat havainnon kohteeksi, tästä syystä niiden on oltava erotettuja kuolevaisen tajunnassa.

Kuitenkin, koska tuo harhanomainen jaotus on olemassa, tarvitaan alempi joukko luovia enkeleitä "luomaan" asuttavia taivaankappaleita – varsinkin maapallomme – eli käsittelemään ainetta tällä maisella tasolla. Filosofiset gnostikot olivat ensimmäisiä, jotka ajattelivat näin historiallisella ajalla ja jotka keksivät tämän teorian perusteella erilaisia järjestelmiä. Sen vuoksi heidän luomisjärjestelmissään on aina luojia, joilla on paikkansa henkisten olentojen tikapuiden juurella.

Heidän mukaansa ne, jotka loivat meidän maapallomme ja sen kuolevaiset, asetettiin aivan mâyâvisen aineen rajalle, ja he opettivat seuraajiaan ajattelemaan – kirkkoisien suureksi vastenmielisyydeksi – että maapalloamme koristavien henkisesti ja moraalisesti surkeiden rotujen luomisesta ei voitaisi pitää vastuullisena mitään korkeaa jumaluutta vaan ainoastaan alemman hierarkian enkeleitä,2 joiden joukkoon he sijoittivat juutalaisten Jumalan, Jehovan.

Korkeammat enkelit olivat lukemattomia aioneja aiemmin murtautuneet "seitsemän piirin" läpi ja siten ryöstäneet niistä pyhän tulen. Tämä tarkoittaa selvin sanoin, että he olivat sulattaneet itseensä menneissä ruumiillistumissaan, alemmissa yhtä hyvin kuin korkeammissa maailmoissa, kaiken viisauden sieltä – MAHATIN heijastuksen eri voimakkuuksineen. Ei mikään olento, ei enkeli eikä ihminen voi saavuttaa nirvânan eli ehdottoman puhtauden tilaa muuten kuin aionisten kärsimysten kautta ja pahan yhtä hyvin kuin hyvän tietämisen avulla, koska muuten hyväkin pysyisi käsittämättömänä.

Ero ihmisen ja eläimen välillä

Ihmisen ja eläimen (joiden monadit (eli jîvat) ovat perusolemukseltaan samanlaiset) välillä on mentaalisuuden ja itsetietoisuuden suhteen ylipääsemätön kuilu. Mitä on ihmismieli korkeimmalta puoleltaan, mistä se tulee, ellei se ole osa jonkun korkeamman olennon olemusta – ja joissakin harvoissa tapauksissa sen ruumiillistuma, ydinolemus; olennon joka on kotoisin korkeammalta ja jumalalliselta tasolta?

Voiko ihminen – jumala eläinmuodossa – olla yksinomaan aineellisen luonnon kehitystuote, niin kuin on eläin, joka eroaa ihmisestä ulkonäöltään mutta ei suinkaan fyysiseltä rakenteeltaan ja jota elähdyttää sama monadi, vaikka kehittymättömänä – koska näiden kahden älylliset mahdollisuudet eroavat niin kuin aurinko eroaa kiiltomadosta?

Ja mikä aikaansaa tämän eron, jollei ihminen ole eläin plus elävä jumala fyysisen kuorensa sisällä? Pysähtykäämme ja esittäkäämme itsellemme vakavasti tämä kysymys, välittämättä nykyajan psykologian sekä materialistisen tieteen oikuista ja virhepäätelmistä.

Erilaisia ihmiskuntia

Kaikissa muinaisissa kosmogonioissa mainitaan erilaisia ihmiskuntia kuin tämä nykyinen. Platon puhuu Faidroksessa siivekkäästä ihmisrodusta. Aristofanes puhuu androgyynisestä ja pyöreäruumiisesta rodusta.3

Poimandresissa koko eläinkuntakin on kaksisukuinen. Sen 18. §:ssä sanotaan: "Kun kierros oli saatu päätökseen, solmu irrotettiin.... ja kaikki eläimet, jotka olivat samalla tavalla kaksisukuisia, irrotettiin [erotettiin] ihmisen lisäksi...." sillä..."syiden piti luoda seurauksia maan päällä."4

Muinaisen quiche-kansan käsikirjoituksessa Popol Vuhissa – jonka on julkaissut apotti Brasseur de Bourbourg – taas kuvataan ensimmäisiä ihmisiä rotuna, jonka näkö oli rajaton ja joka tiesi heti kaikki asiat"; ilmaisten siten jumalien jumalallista tietoa, ei kuolevaisten.

Salainen oppi oikaisee kansanomaisen mielikuvituksen väistämättömät liioittelut ja kertoo asiat niin kuin ne on esitetty ikivanhoissa symboleissa. (SO II, l. 88-89; 113-115.)

"MAHATIN pojat herättävät ihmistaimen eloon. Ne ovat vesiä, jotka vuotavat uinuvan elämän kuivalle maankamaralle, ja kipinä, joka elävöittää ihmiseläimen. Ne ovat henkisen ikuisen elämän Herroja..... [Toisen rodun] alussa jotkut [Herroista] ainoastaan hengittivät omaa olemustaan mânushyoihin [ihmisiin] ja toiset ottivat asuntonsa ihmisessä."

Tämä osoittaa, ettei kaikista ihmisistä tullut "jumalallisten kapinoitsijoiden" ruumiillistumia vaan ainoastaan muutamista heidän joukostaan. Muut saivat vain viidennen prinsiippinsä elvytetyksi kipinän langetessa siihen, mikä selittää suuren eron ihmisten ja rotujen älyllisissä kyvyissä. Elleivät "Mahatin pojat", allegorisesti sanoen, olisi ohittaneet välimaailmoja pyrkiessään älylliseen vapauteen, eläinihminen ei olisi koskaan kyennyt kohoamaan ylös tämän maan pinnalta ja saavuttamaan omilla ponnistuksillaan korkeinta päämääräänsä. Hänen olisi täytynyt suorittaa aikakautinen toivioretkensä olemassaolon kaikkien tasojen kautta puolitajuttomana ellei aivan tiedottomana, niin kuin eläimet.

Juuri tämä älyllisen elämän kapinointi puhtaan hengen kuolettavaa toimettomuutta vastaan on saanut aikaan sen mitä olemme – itsetietoisia, ajattelevia ihmisiä, joilla on jumalien kyvyt ja mahdollisuudet sekä hyvään että pahaan. Tästä syystä kapinoitsijat ovat vapahtajiamme. Ajattelija punnitkoon tarkoin tätä, ja useampi mysteeri selviää hänelle. Ainoastaan vastakohtien vetovoiman kautta nuo kaksi vastakohtaa – henki ja aine – voivat liittyä yhteen maan päällä, ja itsetietoisen kokemuksen ja kärsimyksen tulessa sulautuneina ne pysyvät ikuisesti yhdessä. Tämä paljastaa monien tähän asti käsittämättömien allegorioiden merkityksen, joita on typerästi kutsuttu "saduiksi".

Kolmen ja puolen juurirodun aikana, aina keski- eli käännekohtaan asti, "kantaisien", kuupitrien, astraalivarjot ovat Rotujen muodostavia voimia. Ne rakentavat fyysisen muodon ja asteittain pakottavat sen kehittymään täydellisyyttä kohti – henkisyyden suhteellisen tappion kustannuksella. Sitten käännekohdasta alkaen korkeampi ego eli ruumiillistuva prinsiippi, nous eli mieli hallitsee eläimellistä egoa ja ohjaa sitä aina silloin kun se ei joudu alemman egon heiteltäväksi.

Lyhyesti sanottuna, henkisyys on nousevalla kaarellaan, ja eläimellisyys eli fyysisyys estää sitä tasaisesti edistymästä kehityksen tiellä ainoastaan silloin kun persoonallisuuden itsekkyys on niin voimakkaasti saastuttanut todellisen sisäisen ihmisen kuolettavalla myrkyllään, että ylöspäinen vetovoima on kadottanut kaiken tehonsa ajattelevaan järki-ihmiseen. Puhdas totuus on, että pahe ja pahuus ovat epänormaalia, luonnotonta ilmennystä inhimillisen kehityksemme tässä vaiheessa – ainakin niiden pitäisi olla sitä. Se tosiasia, että ihmiskunta ei ole koskaan ollut itsekkäämpi ja paheellisempi kuin nykyään – kun sivistyskansat ovat onnistuneet tekemään itsekkyydestä eettisen ominaisuuden ja paheesta taiteen – on lisätodiste tuon ilmiön poikkeuksellisesta luonteesta.

Siten ihmiskunnan kolmannen juurirodun muinainen kaksisukuinen ykseys on salaisessa opissa selviö. Sen neitseelliset yksilöt kohotettiin "jumaliksi", koska tuo Rotu edusti heidän "jumalallista hallitsijasukuaan". Nykyajan kansat tyytyvät palvomaan neljännen Rodun miehisiä sankareita, jotka loivat jumalia oman sukupuolisen kuvansa mukaan, jota vastoin alkuperäisen ihmiskunnan jumalat olivat "miehiä ja naisia".

Niin kuin teoksemme I osassa esitettiin, ihmiskunnat kehittyivät yhtä aikaa ja rinnakkain neljän elementin kanssa, ja jokainen uusi Rotu sopeutui fysiologisesti ottamaan vastaan uuden elementin. Viides Rotumme on nopeasti lähenemässä viidettä elementtiä – kutsukaa sitä tähtien väliseksi eetteriksi, jos tahdotte – jolla on kuitenkin enemmän tekemistä psykologian kuin fysiikan kanssa. Me ihmiset olemme oppineet elämään kaikissa ilmastoissa sekä kylmissä että kuumissa, mutta kahdella ensimmäisellä Rodulla ei ollut mitään väliä ilmaston suhteen eivätkä ne tunteneet mitään lämpötilaa tai sen muutosta. Ja meille on opetettu, että tällä tavoin ihmiset elivät aina kolmannen juurirodun loppupuolelle asti, jolloin ikuinen kevät vallitsi koko maapallolla, samanlainen kuin nykyään on Jupiterin asukkailla; "maailma", sanoo Flammarion, "joka ei ole niin kuin meidän maapallomme vuodenaikojen vaihtelujen eikä äkkinäisten ilmaston muutosten alainen, vaan ikuisen kevään kaikki rikkaudet hedelmöittävät sitä." [La Pluralité des mondes habités (1864), s. 69.]

VIISAUDEN POJAT, YÖN POJAT VALMIINA JÄLLEENSYNTYMÄÄN, TULIVAT ALAS. HE NÄKIVÄT ENSIMMÄISEN KOLMANNEN (vielä älyttömän Rodun älyllisesti) KURJAT MUODOT (a). "ME VOIMME VALITA", SANOIVAT HERRAT, "MEILLÄ ON VIISAUS." JOTKUT ASTUIVAT CHHÂYOIHIN. JOTKUT HEIJASTIVAT KIPINÄN. JOTKUT SIIRSIVÄT NELJÄNTEEN (Rotuun). OMASTA RÛPASTAAN HE TÄYTTIVÄT (vahvistivat) KÂMAN (himon välineen). NE, JOTKA ASTUIVAT SISÄÄN, TULIVAT ARHATEIKSI. NE, JOTKA SAIVAT VAIN KIPINÄN, JÄIVÄT ILMAN (korkeampaa) TIETOA. KIPINÄ PALOI HEIKOSTI. KOLMANNET JÄIVÄT ÄLYTTÖMIKSI. HEIDÄN JÎVANSA (monadit) EIVÄT OLLEET VALMIITA. NÄMÄ ASETETTIIN ERIKSEEN SEITSEMÄN (alkuperäisen ihmislajin) JOUKKOON. HEISTÄ TULI KAPEAPÄISIÄ. KOLMANNET OLIVAT VALMIITA. "HEISSÄ TULEMME ASUMAAN", SANOIVAT LIEKIN JA PIMEÄN VIISAUDEN HERRAT (c).

Tämä runo sisältää täydellisen avaimen pahan mysteereihin, niin kutsuttuun enkelien lankeemukseen ja moniin ongelmiin, jotka ovat askarruttaneet filosofien ajatuksia niin kaukaa kuin ihmismuisti ulottuu. Se ratkaisee salaisuuden, miksi älylliset kyvyt, syntyperä tai yhteiskunnallinen asema ovat myöhemmin niin erilaiset, ja selvittää johdonmukaisesti karman käsittämättömät vaiheet läpi pitkien ajanjaksojen. Yritämme antaa parhaan mahdollisen selityksen tästä vaikeasta aiheesta.

(a) Aina neljänteen kierrokseen asti ja vieläpä kolmannen Rodun myöhempään puoliskoon saakka tässä kierroksessa ihminen – jos tämä harhaan johtava nimi voidaan antaa niille aina muuttuville muodoille, joihin monadit olivat pukeutuneet kolmen ensimmäisen kierroksen ja nykyisen kierroksen kahden ja puolen ensimmäisen rodun aikana – on toistaiseksi älyllisesti ainoastaan eläin. Vasta nykyisen kierroksen keskivälissä hän kehittää kokonaan itsessään neljännen prinsiipin viidennelle sopivaksi välineeksi. Mutta manas tulee olemaan suhteellisen täydellisesti kehittynyt vasta seuraavassa kierroksessa, jolloin sillä on mahdollisuus tulla täysin jumalalliseksi kierrosten loppuun asti. Niin kuin Christian Schoettgen sanoo teoksessaan Horae Hebraicae jne., ensimmäisellä maallisella Adamilla "oli vain elonhenkäys", Nefesh, mutta ei elävää sielua.

(b) Tässä tarkoitetaan alempia Rotuja, joista on vielä joitakin vastaavia jäljellä – kuten australialaiset (jotka ovat nyt nopeasti kuolemassa sukupuuttoon) ja muutamat afrikkalaiset ja valtamerien heimot. "He eivät olleet valmiita" merkitsee, että näiden monadien karmallinen kehitys ei ollut vielä tehnyt heitä sopiviksi asumaan niissä ihmismuodoissa, joiden oli määrä ruumiillistua korkeampiin älyllisiin Rotuihin. Mutta tämä selitetään myöhemmin.

(c) Zoharissa puhutaan "mustasta tulesta", joka on absoluuttista valo-viisautta. Niille, jotka vanhan teologisen ennakkoluulon yllyttäminä sanovat: "Mutta asurathan ovat kapinoivia devoja, jumalien vastustajia – tästä syystä piruja ja pahoja henkiä", me vastaamme: Esoteerinen filosofia ei tunnusta mitään sinänsä hyvää eikä pahaa, joka olisi olemassa riippumattomana luonnossa. Syy kumpaankin on, Kosmoksen kyseessä ollen, vastakohtien eli vastakkaisuuksien välttämättömyydessä, ja ihmisen tapauksessa on syy hänen inhimillisessä luonnossaan, hänen tietämättömyydessään ja himoissaan. Ei ole mitään paholaisia tai täysin turmeltuneita olentoja, niin kuin ei ole mitään ehdottoman täydellisiä enkeleitä, vaikka valon ja pimeyden henkiä voi kyllä olla olemassa; siten Lucifer – älyllisen valaistuksen ja ajatuksenvapauden henki – on vertauskuvallisesti se ohjaava merkkituli, joka auttaa ihmistä löytämään tiensä elämän karien ja hiekkasärkkien yli, sillä Lucifer on LOGOS korkeimmalta olemuspuoleltaan ja "vastustaja" alimmalta puoleltaan – joista kumpikin on heijastuneena egossamme. Lactantius puhuessaan Kristuksen luonnosta sanoo, että LOGOS, Sana, on Saatanan esikoisveli, "ensimmäinen kaikista luoduista".5

- - - - - - -

Eräs huomautus voi tässä yhteydessä olla hyödyllinen ja antaa tutkijalle ajattelemisen aihetta. Ihmiskunnan alimpien jäsenten monadeilla (Etelämeren saarten "kapeapäisillä"6 villeillä, afrikkalaisilla, australialaisilla) ei ollut mitään karmaa työstettävänä syntyessään ensimmäisen kerran ihmisiksi, kuten heidän älyllisesti edistyneemmillä veljillään oli. Ensin mainitut kutovat vasta nyt itselleen karmaa; jälkimmäisillä on taakkanaan mennyt, nykyinen ja tuleva karmansa. Tässä suhteessa villiraukka on onnellisempi kuin sivistysmaiden suurimmat nerot.

Toistaen sen, mitä on aikaisemmin sanottu, huomaamme salaisen opin väittävän että: 1) ihmisellä on monisyntyinen [polygeneettinen] alkuperä; 2) ihmisellä on ollut monia lisääntymiskeinoja ennen kuin ihmiskunta lankesi tavalliseen synnytysmenetelmään; 3) eläinten kehitys – varsinkin nisäkkäiden – seurasi ihmisen kehitystä eikä päinvastoin. Ja tämä on aivan vastakkaista nykyään yleisesti hyväksytyille kehitysteorioille ja sille, että ihminen olisi polveutunut eläinesi-isästä.


1 Huolimatta kaikista ponnistuksistaan kristillinen teologia – joka oli ottanut rasitteekseen juutalaisten esoteerisen kertomuksen ihmisen luomisesta, jonka se käsitti kirjaimellisesti – ei voi löytää yhtään järkevää puolustusta "Jumalalleen, Luojalleen", joka tuotti älyttömän ja tunteettoman ihmisen; eikä se voi liioin puolustaa rangaistusta, joka seurasi kielletystä teosta, koska Adam ja Eeva saattoivat vedota syyntakeettomuuteensa. Sillä jos myönnetään, että tämä pari oli tietämätön hyvästä ja pahasta, ennen kuin se söi kiellettyä hedelmää, kuinka sen voitiin edellyttää tietäneen, että tottelemattomuus oli pahaa?
Jos alkuperäisen ihmisen oli määrä pysyä puoliälyisenä eli oikeammin älyttömänä olentona, silloin hänen luomisensa oli tarkoitukseton ja vieläpä julma, jos sen sai aikaan kaikkivaltias ja täydellinen Jumala. Mutta jopa 1. Moos. kirjassa osoitetaan, että Adamin ja Evan olivat luoneet alempien jumalallisten olentojen luokat, elohimit, jotka olivat niin kateellisia omista etuoikeuksistaan järkevinä ja älykkäinä olentoina, että eivät tahtoneet suoda ihmisen tulevan "yhdeksi meistä".
Tämä on selvää jo raamatun kuolleen kirjaimenkin mukaan. Gnostikot olivat siis oikeassa, kun he sijoittivat juutalaisten Jumalan näkymättömän maailman alempien, aineellisten eikä kovin pyhien asukkaiden luokkaan.

2  Hunnuttomassa Isiksessä [Teologia, osa 1, 243-245] kerrotaan useista näistä gnostikkojen järjestelmistä. Eräs on otettu Codex Nazaraeuksesta, nasarealaisten pyhästä kirjasta. Nasarealaiset, jotka olivat olemassa kauan ennen Kristuksen aikoja, vieläpä ennen Mooseksen lakeja, olivat gnostikkoja ja monet heistä vihittyjä. He pitivät "elämän mysteereitään" Nasarassa (muinaisessa ja nykyisessä Nasaretissa), ja heidän oppinsa ovat oikea kaiku salaisen opin opetuksista – joista muutamia yritämme nyt selittää.

3  Platon, Pidot 189.

4  Ks. FranHois de Foix, Le Pimandre de Mercure Trismégiste de la Philosophie Chrétienne, Bordeaux.

5  Divine Institutes, kirja II, ix, lainattu Myerin Qabbalahiin, s. 116.

6  Nimitys ei tässä tarkoita pitkäkalloisia tai lyhytkalloisia eikä liioin pienemmän-kokoisia kalloja vaan yksinkertaisesti vailla älyä olevia aivoja yleensä. Teoria, joka arvostelee ihmisen älyllistä kapasiteettia hänen kallonsa laajuuden mukaan, tuntuu mahdottoman epäjohdonmukaiselta sen mielestä, joka on tutkinut aihetta. Kivikauden kallot yhtä hyvin kuin afrikkalaisten rotujen (bushmannit mukaan luettuina) osoittavat, että edelliset ovat mieluummin ylä- kuin alapuolella nykyisen ihmisen keskimääräistä aivokapasiteettia, ja jälkimmäisten kallot (kuten myös papualaisten ja polynesialaisten yleensä) ovat suurin piirtein yhden kuutiotuuman suuremmat kuin keskivertoranskalaisen. Jopa nykyajan pariisilaisen aivot ovat laajuudeltaan keskimäärin 1437 kuutiosenttimetriä ja maaseudulla Auvergnatissa asuvien 1523 kuutiosenttimetriä.

Lähde: Salainen oppi, II osa

Suomentanut ja koonnut Pirkko Carpelan


Etusivu

Salainen oppi

Teosofia