BORIS DE ZIRKOFF

OKKULTTISEN TRADITION JÄLLEENSYNTYMINEN

KUINKA "SALAINEN OPPI" KIRJOITETTIIN

[s.e1]

Uusia uria aukova Salainen oppi on Helena Petrovna Blavatskyn pääteos. Sen alaotsikko on "Tieteen, uskonnon ja filosofian synteesi".

Salaisen opin ensimmäinen osa tuli painosta 20.10.1888. Tämän tiedon on kirjannut Richard Harte, joka asui silloin Lontoossa ja oli lähdössä Intiaan. Alkuperäispainoksen (ensimmäisen painatuksen) kirjaan, joka on nyt tämän kirjoittajan arkistossa, on Richard Harte kirjoittanut suojanimiösivulle sinisellä kynällä huomautuksen, jossa sanotaan:

"Tämä on aivan ensimmäinen kappale. Sain sen painosta erikoislähetiltä aamulla 20.10.1888, kun olin lähdössä 17 Lansdowne Roadilta ev. Olcottin kanssa Intiaan (ev. itse meni Napolin kautta). Toinen osa tuli minulle Intiaan."

H. P. B:n suurteoksen toinen osa julkaistiin joko joulukuun lopussa 1888 tai tammikuussa 1889.

Molemmat osat on sidottu vaalean harmaisiin kansiin. Nimiösivua vastapäätä on maininta: "Painanut Allen, Scott and Co., 30 Bouverie Street, E.C."; kun taas nimiösivun kääntöpuolella on sanat:

"Saapunut kustannusliikkeeseen. Kaikki oikeudet pidätetään."

[New Yorkiin W. Q. Judgelle lähetetyt kopiot oli sidottu tummansinisiin kansiin ja nimiösivun kääntöpuolella oli sanat: "Merkitty vastaanotetuksi H. P. Blavatskylta Kongressin lain mukaisena vapaakappaleena v. 1888, Kongressin kirjaston toimistossa Washingtonissa, D.C. "]

Ensimmäiset askeleet sen kirjoittamiseksi, mikä myöhemmin tuli tunnetuksi Salaisena oppina, otettiin paljon aikaisemmin kuin useimmat tutkijat tajuavat.

H. P. B. ja eversti Henry S. Olcott olivat menneet Intiaan ja asettuneet tuolloin Bombayhin. Eversti jatkoi vakiintunutta tapaansa kirjoittaa muistiin päiväkirjaansa ytimekkäitä selostuksia [e2] tuolloin päivästä toiseen sattuneista erilaisista tapahtumista. Tutkittuaan myöhempänä ajankohtana Päiväkirjan lehtiään vuodelta 1879 hän mainitsi:

…useita merkintöjä H. P. B:n auttamisesta "hänen uuden teosofian kirjansa" kirjoittamisessa. 23.5. näyttää siltä, että hän "raivasi tietä" sille; 24.5. "laadin hänen pyynnöstään pääpiirteet kirjalle, siinä oli sellaisia epäkypsiä ajatuksia, joita voi ehdottaa vain sellainen, joka ei aikonut olla sen kirjoittaja"; 25.5. "autoin johdannon valmistelussa"; 4.6. saimme sen valmiiksi; ja tuo siemen oli muumion kädessä viisi kuusi vuotta, ennen kuin se tuli esiin Salaisena oppina, johon silloin tekemäni ainoa asia oli se, että keksin nimen ja kirjoitin alkuperäisen mainoslehtisen. Bombayhin tultuamme minulla oli aivan tarpeeksi tavallisia rutiinitöitä ilman että olisin vielä auttanut jättiläismäisen kirjan kirjoittamisessa. [Old Diary Leaves (Vanhoja päiväkirjan lehtiä), Series II, 89, 90.]

Mitään muuta ei ilmeisesti tehty tämän teoksen kirjoittamiseksi pitkähköön aikaan, koska molemmilla perustajilla oli erittäin paljon puuhaa päämajan perustamisessa Intiassa ja The Theosophistin käynnistämisessä.

Lähes kolme vuotta myöhemmin, nimittäin elokuussa 1882 on mestari K.H:n kirjeessä A. P. Sinnettille kirjoittajan tekemä satunnainen merkintä, että "se [Isis] olisi tosiaan kirjoitettava uudestaan perhekunnian vuoksi". [Mestarien kirjeet A. P. Sinnettille Mahatma M:ltä ja K.H:lta, myöhemmin tekstissä Mestarien kirjeet, s. 230.]

Tammikuussa 1884 alettiin julkaista The Theosophistia nimellä Journal of The Theosophical Society (Vol. I, No. 1). Sen liitteessä julkaistiin mainosilmoitus Salaisesta opista, jonka sanottiin olevan "’Hunnuttoman Isiksen’ uusi versio". Siinä oli:

Lukuisia kiireellisiä pyyntöjä on tullut joka puolelta Intiaa, jotta tehtäisiin jokin suunnitelma Hunnuttoman Isiksen sisältämän asiasisällyksen tuomiseksi niiden saataville, jotka eivät voi ostaa niin kallista teosta yhdellä kertaa. Toisaalta monet, jotka ovat huomanneet, että opin pääpiirteet on esitetty liian epäselvästi, vaativat "lisää valoa" ja tietenkin ymmärtäen väärin opetuksen ovat erheellisesti olettaneet sen olevan vastakkainen myöhemmille paljastuksille, jotka on monissa tapauksissa käsitetty täysin väärin. Tekijä aikoo sen vuoksi, ystävien neuvosta, julkaista teoksen paremmassa ja selvemmässä muodossa jokakuisina osina. Kaikki mikä on tärkeää "Isiksessä" siinä käsiteltyjen okkulttisten ja muiden filosofisten aiheiden perusteelliseksi ymmärtämiseksi, tullaan säilyttämään, mutta sellaisin tekstin uudelleenjärjestelyin, että esitettyjen aiheiden aineisto ryhmitellään mahdollisimman hyvin yhteen. Näin vältetään tarpeettomat toistot ja yhteenkuuluvan aineiston hajottaminen eri puolille kahta osaa. Nyt tullaan esittämään paljon lisätietoa okkulttisista aiheista, joita ei ollut toivottavaa antaa julkisuuteen teoksen ensimmäisen kerran ilmestyessä, mutta joille kuluneet kahdeksan [e3] vuotta ja erityisesti Salaisen maailman ja Esoteric Buddhismin sekä muiden teosofisten teosten julkaiseminen ovat valmistaneet maaperää. Tullaan myös löytämään vihjauksia, jotka tuovat valoa moniin tähän asti väärinymmärrettyihin opetuksiin, jotka esiintyvät mainituissa teoksissa. Täydellinen hakemisto ja sisällysluettelo tullaan laatimaan. Aikomuksena on, että jokainen kirja tulee käsittämään 77 sivua Royal oktaavo -kokoa ja painetaan hyvälle paperille ja selkein kirjasimin ja työ valmistuu noin kahdessa vuodessa…

Tähän lisättiin ennakkotilauksia ja maksuja yms. koskevat ohjeet.

Helmikuussa 1884 Journalissa julkaistiin sama ilmoitus ja siinä korostettiin, että tämä Hunnuttoman Isiksen uusi versio sisältäisi "aineiston uuden järjestelyn, suuria ja tärkeitä lisäyksiä sekä runsaasti kommentaareja ja selityksiä H. P. Blavatskylta, Teosofisen Seuran kirjeenvaihtaja-sihteeriltä. Avustajana on T. Subba Row Garu, B.A., B.L., T.S.J., Teosofisen Seuran neuvoston jäsen ja sen Madrasin osaston sihteeri." Ensimmäisen osan oli määrä "ilmestyä 15.3.". Maalis-, huhti- ja toukokuussa toistettiin sama ilmoitus, mutta ajankohtaa siirrettiin kesäkuun 15. päiväksi. Kesä-, heinä ja elokuussa ajankohdaksi ilmoitettiin 15.8.

Samoin heinäkuussa 1884 The Theosophist (Vol. V, No. 57, s. 232) julkaisi seuraavan tiedotuksen:

Valitettavasti meidän on ilmoitettava, että väistämättömien syiden takia Salaisen opin julkaisemista on viivytettävä vielä kahdella kuukaudella. Ensimmäinen numero tulee sen vuoksi ulos 15.8., eikä 15.6., kuten alun perin ilmoitettiin.

Saman vuoden syyskuussa oli The Theosophistissa seuraava tiedotus:

Viivytys Salaisen opin I kirjan julkaisemisessa johtui siitä, että käsikirjoitukset eivät olleet saapuneet ajoissa toimitukseen Lontoosta Mme Blavatskylta, joka paitsi että on huonossa kunnossa joutuu puurtamaan Seuran asioiden kanssa Euroopan matkan yhteydessä. Käsikirjoitukset ovat nyt saapuneet ja ne on annettu kirjanpainajalle. Ensimmäistä numeroa odotetaan ulos tämän kuukauden puolivälissä. Uskomme ennakkotilaajien antavan anteeksi tämän kuukauden mittaisen väistämättömän viivytyksen.

Journal of the T.S:n syyskuun julkaisu toisti aikaisemman ilmoituksen ja ilmoitti tuon kuukauden 15. päivän aikarajaksi.

The Theosophistin lokakuun julkaisussa (Vol. VI, No. 61, s. 23) oli "erikoistiedotus", jossa selitettiin, että

Koska viimeaikaisten tapahtumien seurauksena odotetaan Mme Blavatskyn pikaista paluuta Intiaan, on päätetty siirtää "Salaisen opin" ensimmäisen osan julkaisua, jotta taataan numerojen keskeytymätön sarja hänen saavuttuaan.

[e4] Ennakkotilaajia pyydetään olemaan lempeitä ja kärsivällisiä, koska Mme Blavatsky, paitsi että on ollut hyvin sairas, on ollut Euroopassa hukkua vierailuihin ja kirjeenvaihtoon, mikä on vienyt paljon hänen aikaansa ja on ollut uuvuttavan rasittavaa hänen voimilleen.

Sama tiedotus yhdessä aikaisemman ilmoituksen kanssa ilman mitään tarkoin määrättyä ajankohtaa ilmestyi myös Journal of T.S:n lokakuun julkaisussa (s. 143) ja pelkkä ilmoitus julkaistiin marraskuun julkaisussa.

The Theosophistin joulukuun julkaisussa (Vol. VI, No. 63, s. 74) oli erikoistiedotus, jonka oli allekirjoittanut itse perustaja-puheenjohtaja ja se oli päivätty Adyarissa 27.11.1884. Se kuuluu:

SALAINEN OPPI: ERIKOISTIEDOTUS

Tiedoksi ystäville, jotka ovat tiedustelleet minulta henkilökohtaisesti, milloin Salainen oppi tullaan julkaisemaan, esitetään seuraava tiedonanto.

Viivytykset teoksen ilmestymisessä ovat johtuneet pääasiassa kahdesta syystä – siitä että Mme Blavatskyn terveys on ollut lähes jatkuvasti heikko hänen viime helmikuussa tapahtuneen Eurooppaan lähtönsä jälkeen ja että hänen matkansa ja viralliset sitoumuksensa ovat keskeyttäneet hänen kirjalliset työnsä. Koko painosta käsittelevä aineisto saatiin useita kuukausia sitten ja on Adyarissa. Johdanto ja ensimmäinen luku ovat ladottuina, ja kaksi osaa Hunnuttomasta Isiksestä on huolellisesti luettu ja varustettu selityksin käytettäväksi uudessa kirjassa. Erillistä rekisteriä pidetään ennakkotilaajista, ja heidän maksunsa jotka kohoavat useaan tuhanteen rupiaan – ovat koskemattomina pankin erikoistilillä. Koska Mme Blavatskya odotetaan Adyariin tässä kuussa, toivotaan ja odotetaan, että teos tulee pian ilmestymään ja että jokakuiset osat seuraavat toisiaan keskeytymättä.

Sen vuoksi kehotan kaikkia, jotka mahdollisesti eivät vielä ole ilmoittaneet haluaan saada ensimmäistä jokakuista osaa, ilmoittautumaan mahdollisimman pian pettymyksen välttämiseksi. Painettava painos rajoitetaan kysyntään, ja kirjaa ei stereotypioida.

Adyar 27.11.1884 H. S. Olcott

Sama tiedotus ilmestyi Journal of the T.S:n joulukuun julkaisussa. Jälkeenpäin ajatellen ja kunnollisen käytettävissä olevan lähdeaineiston puuttuessa on vaikea päätellä aivan täsmällisesti, mitä tarkoitettiin käsikirjoituksilla, jotka olivat "nyt saapuneet ja ne on annettu kirjanpainajalle". On myös [e5] outoa, että niin paljon ennakkojulkisuutta oli annettu jollekin, mikä aivan ilmeisesti oli kaikkea muuta kuin valmis ja oli melko kaoottisessa tilassa.

Salaisen opin alkuvaiheita muistellessaan tri Archibald Keightley kirjoitti:

…Kuulin vuonna 1884, että Mme Blavatsky oli kirjoittamassa kirjaa, mutta en tiennyt mitä. Sitten kuulin, että kirjaa oli määrä kutsua Salaiseksi opiksi, että monien kanssa oli keskusteltu sen rakenteesta ja että kaikki hindufilosofian kiistanalaiset kohdat oli lähetetty edesmenneelle T. Subba Row’lle, joka oli myös tehnyt useita ehdotuksia sen rakenteen suhteen. Myöhemmin kuulin, että hän oli tehnyt niin esittäen hyvin karkean luonnoksen, mutta sitä ei noudatettu… [Kreivitär C. Wachtmeister, Reminiscences of H. P. Blavatsky and "The Secret Doctrine", 1893, s. 96. (Myöhemmin käytetty nimeä Reminiscences.) Teos on julkaistu osittain suomennettuna Tietäjä-aikakauskirjassa 1910 nimellä "H. P. Blavatsky ja Salainen oppi". Julkaistu myös eripainoksena 1979.]

__________

Keväällä 1884 William Quan Judge lähti Intian matkalle. Hän saapui Pariisiin 25.3. ja "Mestari määräsi hänet pysähtymään täällä ja auttamaan madamea [H. P. B:stä] ’Salaisen opin’ kirjoittamisessa". [The Word, Vol. XV, huhtikuu 1912, s. 17-18.] Tämä oli vähän ennen H. P. B:n saapumista, koska hän ja ev. Olcott tulivat Intiasta ja saapuivat Pariisiin 28.3. ja tapasivat siellä Judgen, Mohini M. Chatterjin ja tri Thurmannin. 13.5. H. P. B. ja Judge vierailivat kreivi ja kreivitär Gaston d’Adhémar de Cransacin luona heidän "Château Ecossaiss’issaan", joka sijaitsi Enghienissä, lähellä Pariisia. Heidän vierailunsa johdosta Judge kirjoitti että:

…varsinkin Enghienissä H. P. B. tahtoi minun käyvän huolellisesti läpi Hunnuttoman Isiksen (hänen oman kappaleensa) sivut ja merkitsemään marginaaliin, mitä aiheita käsiteltiin. Tätä työtä varten hän antoi minulle niin kutsumansa sinisen ja punaisen erikoiskynän. Kävin läpi molemmat osat ja tein tarvittavat merkinnät, minkä johdosta hän kirjoitti jälkeenpäin, että niistä oli erittäin suurta hyötyä hänelle. [Reminiscences, s. 102.]

Judgen kirjeessä eräälle ystävälle hän sanoi myös:

Täällä minä sitten olen lyhyen tai pitkän ajan, sitä en tiedä, ja minun on tutkittava teosta ja tehtävä ehdotuksia. Kuten näet, kohtaloni on yhdistetty vielä "Isiksen" toiseen kokoamiseen. Tässä kohtaa muistanet hänen kirjeensä viime kesäkuulta, että minun kohtaloni oli lujasti kytkeytynyt tuohon heidän…

…Se on melkoinen tehtävä, tämä Isiksen aineistosta valitseminen ja kokoaminen, niin että kaikki voidaan säilyttää ja kaikki turha aineisto poistetaan… [The Word, Vol. XV, huhtikuu 1912, s. 19 ja 21.]

[e6] Suunnilleen samaan aikaan H. P. B. kirjoitti A. P. Sinnettille Sinnettin pian ilmestyvän teoksen, Esoteric Buddhismin, aiheesta, että hän tiesi sen perustuvan okkulttisen tieteen "katkelmiin", joita ei pidä erehtyä luulemaan kokonaiseksi.

…Kokonaisuudessaan – Esoteric Buddhismia ei tietenkään voida ottaa sellaisena ettekä te ole koskaan väittänytkään, sikäli kuin tiedän, sen olevan Oppimme alfa ja omega… Ja nyt sen seurauksena minun pitää rampana ja puolikuolleena istua öisin jälleen kirjoittamassa uudelleen koko Hunnutonta Isistä, jota kutsun Salaiseksi opiksi, ja teen kolme ellen neljä osaa alkuperäisestä kahdesta, Subba Row’n auttaessa ja kirjoittaessa useimmat kommentaarit ja selitykset… [The Letters of H. P. Blavatsky to A. P. Sinnett, 1924, s. 64 (myöhemmin Letters to Sinnett).]

Kirjoittaessaan A. P. Sinnettille 25.4.84 tuolloin Pariisissa oleskellut H. P. B. puhui jonkin verran työstään ja tulevasta kirjastaan. Hän kirjoitti:

Kiitän teitä aikeestanne kirjoittaa Salaista oppia varten esipuhe. En pyytänyt teitä tekemään sitä, koska mahatmat ja Mohini täällä sekä Subba Row siellä riittävät kyllä auttamaan minua. Jos ei mielestänne "järjestely ole toteutettavissa esitetyssä muodossa", olen pahoillani teidän ja intuitionne puolesta. Koska guru ajattelee toisin, tartun tilaisuuteen ja seuraan mieluummin hänen määräystään ja ohjettaan kuin teidän. Tämä kaikessa ystävyydessä, mutta yhtä vakaassa tarkoituksessa. Sanoa, että "tekisin viisaasti, jos määräisin ennakkotilausten takaisinmaksun ja vetäytyisin ilmoittelusta" on sama kuin puhuisi silkkaa hölynpölyä. En ryhtynyt kirjoittamaan uudelleen ja vaivaamaan itseäni tuolla pirullisella kirjalla omaksi mielihyväkseni. Jos voisin tehdä sen tyhjäksi sinkoamalla kirotun teoksen kahdeksanteen piiriin, tekisin niin. Mutta omilla mieltymyksilläni ja toiveillani ei ole mitään tekemistä velvollisuuteni kanssa. MESTARI määrää ja tahtoo sen uudelleen kirjoitettavaksi ja minä tahdon kirjoittaa sen uudelleen. Aina parempi niille, jotka tahtovat auttaa minua tässä pitkäveteisessä työssä, ja aina pahempi niille, jotka eivät aio ja tahdo. Kuka tietää, mutta Jumalan siunauksella ja avulla asia osoittautuu ehkä kuitenkin "loistavaksi teokseksi". Enkä tietenkään aio koskaan, luvallanne ja anteeksiantoanne pyydellen, olla samaa mieltä kanssanne, että "on hulluutta yrittää kirjoittaa sellainen kirja jokakuisina osina", kun kerran guru on niin määrännyt. Sillä huolimatta siitä huomattavasta kunnioituksesta, jota tunnen teidän länsimaista viisauttanne ja liikemiestaipumustanne kohtaan, en koskaan sanoisi mistään, mitä Mestarini (erityisesti) ja mestarit (yleensä) käskisivät minua tekemään, että on silkkaa hulluutta totella heitä. Joka tapauksessa yksi luku, "Jumalat ja pitrit, devat ja daimonit, elementaarit ja elementaalit ja muut senkaltaiset kummitukset" on valmis. Olen löytänyt ja seurannut erästä minulle esitettyä hyvin helppoa menetelmää, ja luku luvulta ja osa osalta tulevat kirjoitetuksi erittäin helposti uudelleen. Ehdotuksenne, että se ei saa "näyttää kuin pelkältä Isiksen uusintapainokselta", ei ole näkyvissä missään ilmoituksessa (minkä voitte todeta The Theosophistin viimeiseltä sivulta). Sillä se lupaa ainoastaan "tuoda Isiksessä olevan aineiston kaikkien saataville ja selittää ja osoittaa, että "myöhemmät paljastukset" ts. Esot. Buddhism esimerkiksi ja muut asiat The Theosophistissa eivät ole esitetyn opin pääpiirteiden vastaisia – miten epäselviä nuo pääpiirteet sitten ovatkin Isiksessä; ja se esittää [e7] Salaisessa opissa kaiken mikä on tärkeää "Isiksessä" ryhmitellen yhteen jokaista esitettyä aihetta koskevat aineistot, jättämättä niitä hajalleen eri puolille kahta osaa, kuten ne nyt ovat. Tästä sitten seuraa, että minun on pakko esittää kokonaisia sivuja "Isiksestä" vain laajentaen ja antaen lisätietoa. Ja sen sijaan, että julkaisisin useita uusintapainoksia Isiksestä, siitä tulee Osiris tai Horus – ei koskaan sitä, mitä alun perin luvattiin "Kustantajan tiedotuksessa", jonka toivon teidän lukevan.

Kun nyt olen avannut yhden höyryveturini varaventtiileistä, saanen merkitä itseni ystäväksenne ja kaiken hyvän toivottajaksi.

BLAVATSKY-LESKI

[Letters to Sinnett, kirje XXXVI, s. 88-89.]

Joskus kesällä 1884 mestari K.H:n kirjeessä A. P. Sinnettille oli tiedotus, että

Salainen oppi tulee aikanaan selittämään monta seikkaa, ohjaamaan oikeaan monen hämmentyneen tutkijan. [Mestarien kirjeet, 126, s. 455.]

Vuoden 1885 alkaessa ev. Olcott kirjoitti seuraavan kommentin päiväkirjaansa:

H. P. B. saa [M]:ltä [päiväkirjassa on ainoastaan hänen salamerkkinsä] hahmotelman "Salaista oppiaan" varten ja se on erinomainen. Oakley ja minä yritimme laatia sellaista viime yönä, mutta tämä on paljon parempi.

H. P. B., joka oli palannut Adyariin vuoden 1884 lopussa, lähti jälleen Eurooppaan 31.3.1885 seuranaan neiti Mary Flynn, Bawaji (Dharbagiri Nâth) ja tri Franz Hartmann. Kirjeessään ev. Olcottille 11.4.1885 S/S Pei Ho -laivalla sen lähestyessä Adenia, hän kirjoitti:

Näyttää siltä, että 1) Hartmann on päättänyt saada Salaisen opin minulta ja saada painettua sen Amerikassa (toivon hänen saavan sen); 2) hän on yhtä päättäväinen suostutellessaan minua mukaansa Amerikkaan (! ! !). Mielestäni miehen täytyy olla hullu. Kuulepas! Laivamatkalle valmistautumisen aikana Subba Row pyysi minua kirjoittamaan Salaista oppia ja lähettämään hänelle sinun kauttasi joka viikko sen, mitä olin kirjoittanut. Lupasin tämän hänelle ja tulen tekemään niin. Sinun täytyy nyt välttääksesi hyödyttömiä riitoja H:n kanssa helpottaa työtä. Ensimmäisessä kirjeessäsi muistuta minua tästä. Sano, että minun on tehtävä niin kuin lupasin Subba Row’lle – lähetettävä hänelle viikoittain se, mitä olen kirjoittanut, koska hän aikoo tehdä kommentaareja ja selityksiä ja sitten T.S. julkaisee sen. [Kopioitu Adyarin arkistoissa sijaitsevasta alkuperäiskirjeestä.]

Tri F. Hartmann mainitsi kirjeessään Mrs Charles Johnstonille Halleinista 2.6.1893 seuraavan seikan:

…Huhtikuussa 1885, kun matkustin H. P. Blavatskyn seurassa Madrasista Eurooppaan, S/S Tibren ollessa avomerellä hän sai hyvin usein jollakin [e8] okkulttisella tavalla monia käsikirjoitussivuja, jotka koskivat Salaista oppia, johon hän kokosi tuolloin aineistoa. Miss Mary Flynn oli kanssamme ja tietää siitä enemmän kuin minä… [Reminiscences, s. 109.]

Kun H. P. B. oli asettunut Würzburgiin Saksaan elokuussa 1885, hän yhä kovasti häiriintyneenä Couloumb-sotkusta kirjoitti A. P. Sinnettille sanoen:

3) En voi sitoutua lupaukseeni työskennellä ainoastaan S. O:n parissa – eli työskennellä vain sen parissa sen loppuun asti… [Letters to Sinnett, LV, s. 133.]

Kun Sinnettit vierailivat hänen luonaan saman vuoden syyskuussa,

"Salainen oppi" oli yhä koskemattomana… kun vaimoni ja minä näimme hänet Saksassa… jotkin ennakoivat merkit ilmaisivat, että "Salaisen opin" kirjoitustyö voisi pian käynnistyä. [A. P. Sinnett, Incidents jne., 1886, s. 302-303.]

On todennäköistä, että Sinnett tarkoitti tässä H. P. B:n ryhtymistä säännölliseen työhön käsikirjoituksensa parissa.

Päiväämättömässä kirjeessä Sinnettille H. P. B. kirjoitti todennäköisesti varhaissyksyllä 1885 ilmoittaen:

…Mutta Mestari sanoi minulle, että jos "mikään ei ole estämässä" (?) Hän auttaisi ja Mahâtma myös, koska he ovat usein täällä nyt Salaisen opin vuoksi… [Letters to Sinnett, CXIX, 253.]

Sikäli kuin tiedämme "Mestari" tarkoitti H. P. B:n varsinaista gurua, mestari Moryaa, ja "Mahâtma"-sanaa hän käytti mestari Koot Hoomista.

Myöhäissyksyllä, nimittäin kirjeessään 28.10.1885, H. P. B. ilmaisi ev. Olcottille ajatuksen, että työ oli tuolloin käynnissä vakavammalla tavalla. Hän kirjoitti:

Minulla ei nyt ole paljon aikaa Salaiselle opille. Olen vasta I kirjan puolessa välissä, mutta lähetän sinulle kuukauden tai kahden kuluessa ensimmäiset kuusi lukua. Otan Isiksestä vain tosiasiat jättäen pois kaiken mikä on tieteellisten tutkielmien muodossa sekä hyökkäykset kristinuskoa ja tiedettä kohtaan – lyhyesti, kaiken hyödyttömän ja kaiken, mikä on menettänyt merkityksensä. Jää vain myytit, symbolit ja dogmit, joita selitetään esoteerisesta näkökulmasta. Se on itse asiassa täysin uusi teos. Syklejä kaiken muun ohella selitetään niiden okkulttisessa merkityksessä. Toivon, että olisit lähettänyt minulle esipuheen eli johdannon. [Lainaus otettu ev. Olcottin kirjasta Old Diary Leaves, III, s. 317. Alkuperäiskirje ei ole saatavilla.]

[e9] Kun H. P. B. oli työskennellyt jonkin aikaa suhteellisen yksin Würzburgissa, kreivitär Constance Wachtmeister "lähetettiin" hänen avukseen, ja hän saapui sinne joulukuun alkupuoliskolla. Hänen omia sanojaan lainataksemme:

Tuohon aikaan en saanut tietää paljoakaan enempää Salaisesta opista kuin että sen oli määrä olla paljon laajempi teos kuin Hunnuton Isis, että se käsittäisi valmiina neljä osaa ja että se ilmoittaisi maailmalle niin paljon esoteerista oppia kuin olisi mahdollista ihmiskehityksen nykyvaiheessa. "Se on tietysti hyvin hajanainen", hän (H. P. B.) sanoi, "ja siihen jää välttämättä suuria aukkoja, mutta se saa ihmiset ajattelemaan, ja niin pian kuin he ovat valmiita, enemmän tullaan esittämään. Mutta", hän lisäsi tauon jälkeen, "se tulee tapahtumaan vasta ensi vuosisadalla, jolloin ihmiset alkavat ymmärtää tätä kirjaa ja keskustella siitä älykkäästi."

Pian kuitenkin minulle uskottiin H. P. B:n käsikirjoituksen puhtaaksi kirjoittaminen kirjapainoa varten, ja silloin tietysti aloin saada välähdyksiä Salaisen opin aiheista. [Reminiscences, 23-24.]

Hän kuvaa myös, kuinka syvästi H. P. B:tä loukkasi Psyykkisen Tutkimusseuran perätön raportti ja kuinka se vaikutti hänen työhönsä, kun hän joutui toisinaan kirjoittamaan kaksitoista kertaa yhden sivun, koska hänen ei onnistunut kirjoittaa oikein häiriintyneessä mielentilassaan.

Kreivitär kertoo, että hänen huomiotaan eniten vaivannut ja ihmetystään herättänyt seikka oli "hänen matkakirjastonsa niukkuus". Kuitenkin "hänen käsikirjoituksensa oli tulvillaan viitteitä, lainauksia ja viittauksia valtavaan määrään mitä vaihtelevimpia aiheita käsitteleviä harvinaisia ja vaikeatajuisia teoksia".

Kun verrataan Hunnuttoman Isiksen kirjoittamista, mitä tulee hänen käsikirjoituksissaan oleviin lainauksiin ja viitteisiin, näyttää siltä, että H. P. B. on voinut käyttää selvänäkökykyjään suuremmassa mitassa kirjoittaessaan Salaista oppia. Olosuhteet, joissa suuri osa siitä kirjoitettiin, maantieteellinen paikka, jossa hän oli (ainakin mitä tulee Würzburgissa oleskeluun), ja läheisten ystävien ja toverien puute vahvistavat tätä päätelmää. Tästä aiheesta meillä on lisäksi lausunto kreivittäreltä, joka lainaa myös neiti Emily Kislingburya. Hän kirjoittaa:

…Jos H. P. B. joskus tahtoi määrättyä tietoa jostakin aiheesta, joka tuli esille hänen kirjoittamisessaan, tuo tieto tuli varmasti hänelle tavalla tai toisella, joko jonkun kaukana olevan ystävän viestistä, sanomalehdestä, aikakauslehdestä tai silloin, kun satunnaisesti luimme kirjoja. Tämä tapahtui niin usein ja sopivasti, että se ei kuulunut pelkän sattuman piiriin. Hän tahtoi kuitenkin käyttää normaaleja keinoja mieluummin kuin epänormaaleja, kun se oli mahdollista, ettei hän ammentaisi kykyään tarpeettomasti tyhjiin.

[e10] En ollut ainoa, joka huomasi avun tulevan hakematta H. P. B:lle hänen työskentelynsä aikana sekä hänen saamiensa lainausten tarkkuuden, ja esitän tässä kommentin, jonka sain Emily Kislingburylta ja joka valaisee asiaa hyvin.

Kun Psyykkisen Seuran ehdottoman epäoikeudenmukaisena pitämäni kuuluisa raportti oli julkaistu, päätin mennä tapaamaan Mme Blavatskya, joka kuulemani mukaan asui Würzburgissa. Löysin hänet viehättävästä vanhasta saksalaisesta kaupungista, jossa hän eli kreivitär Wachtmeisterin kanssa, joka oli asunut siellä koko talven. H. P. B. oli sairas. Hän kärsi vaikeista sairauksista ja oli jatkuvassa lääkityksessä. Hän oli mentaalisesti rasittunut, ystävien hylkäämä ja vihamiesten raukkamaisten hyökkäysten kohteena edellä mainitun raportin seurauksena ja silti näistä vaikeuksista huolimatta Salaisen opin valtavan suuren kirjoitustyön parissa. Vieraassa kaupungissa, jonka asukkaiden kieltä hän ei taitanut, mukanaan vain ne kirjat, jotka hän oli tuonut Intiasta, kaukana ystävistä, jotka olisivat voineet auttaa häntä löytämään tarvittavia viitteitä tai tekemään hyödyllisiä huomautuksia, hän ahersi tuskin jättäen työpöytäänsä paitsi ruokailun ajaksi, aamuvarhaisesta kello kuuteen illalla. Mutta H. P. B:llä oli näkymättömät auttajansa, kun hän istuutui kirjoittamaan hänen työskentelyään varten pyhitetyssä huoneessa. Koska en ollut tuolloin T.S:n jäsen, vaikka olin tuntenut H. P. B:n miltei sen perustamisesta lähtien, minulle tai kuulteni sanottiin vähän käytetyistä metodeista. Kerran hän kuitenkin toi minulle paperin, jossa oli tieteen ja uskonnon välistä suhdetta koskeva lainaus joltakin katolilaiselta kirjailijalta. Hän kysyi voisinko auttaa häntä jäljittämään sen tekijän ja teoksen, josta se oli. Tuon lainauksen luonne hämmästytti minua, koska se saattoi olla kardinaali Wisemanin teoksesta Lectures on Science and Religion. Kirjoitin eräälle ystävälle Lontooseen sillä seurauksella, että se vahvistettiin täysin oikeaksi ja luku ja sivu löydettiin, niin kuin se nyt on Salaisessa opissa, II osassa sivulla 724. [Reminiscences, 36-37.]

Kirjeessään A. P. Sinnettille joskus marraskuun tienoilla 1885 H. P. B. sanoi:

Minulla on kova kiire Salaisen O:n kanssa. N.Y:n juttu toistuu – vain paljon selvempänä ja parempana. Alan ajatella, että se tulee vahvistamaan meitä. Sellaiset kuvat, panoraamat, kohtaukset, antediluviaaniset draamat kaiken tuon kanssa! En ole koskaan nähnyt tai kuullut paremmin… [Letters to Sinnett, CXVI, 244.]

Kirjeessään 25.11.1885 ev. Olcottille H. P. B. sanoi:

Voi, luuletko sinä, etten osaa kirjoittaa S. O:ta ilman sinua tai jotakuta muuta istumassa minun vieressäni auttamassa? No, tulet kyllä huomaamaan, että olet väärässä. Minulla on kolme lukua valmiina, neljäs miltei tehty, ja S. O. tulee olemaan toinen, aivan toisenlainen hiusneula kuin Isis. Se on laulu aivan toisesta oopperasta, kulta. Sano sananen tai mieluummin Subba Row, ja jos hän on halukas tarkastamaan käsikirjoitukset ja korjaamaan ne tai tekemään lisäyksiä tai poistoja – niin olen halukas paluupostissa lähettämään Adyariin sen, mitä minulla on. Mutta sinun täytyy käydä läpi johdanto. Sinnett ei voi koskaan olla "kynttiläkruunu", enkä haluakaan sellaista. Hän on koko ajan tarjoutumassa, ja minä suostun ainoastaan paremman englannin vuoksi ja saadakseni hyviä ajatuksia muodolliseen puoleen, kirjalliseen ei metafyysiseen.

[e11] Sano vain sananen – paluupostissa, niin lähetän sen mitä minulla on valmiina. Mutta sinun on oltava hyvin varovainen, ettei siellä ole mitään toistoja sellaisessa tapauksessa, jossa minulla ei ole mitään käsikirjoitusta johon viitata… [Kopioitu Adyarin arkistojen alkuperäiskirjeestä.]

Tri William Hübbe-Schleiden vahvistaa H. P. B:n työn edistymisen kirjeessään, jossa hän sanoo:

Kun kävin hänen luonaan lokakuussa 1885, hän oli juuri alkanut kirjoittaa sitä, ja tammikuussa 1886 hän oli saanut valmiiksi noin tusina lukua… [Reminiscences, s. 112.]

Würzburgista todennäköisesti joulukuussa 1885 tri Franz Hartmannille kirjoittamassaan kirjeessä H. P. B. puhuu melko innostuneesti kirjoittamisestaan. Hän sanoo:

Nykyään, kuten tiedät, olen myös puuhaamassa kirjani kanssa. Se otti minut valtaansa (kirjoitusepidemia) ja hiipi eteenpäin "kutinan hiljaisella vaikutuksella", kuten Olcott ilmaisee sen tyylikkäästi – kunnes se saavutti oikean käteni sormet, sai haltuunsa aivoni – ja vei minut täydellisesti okkulttiseen maailmaan. Olen kirjoittanut kahdessa viikossa enemmän kuin 200 sivua (Isiksen kokoa). Kirjoitan päivin ja öin ja nyt olen varma, että Salainen oppini on valmis tänä – ei, ei tänä – vaan ensi vuonna. Olen kieltäytynyt teidän avustanne, olen kieltäytynyt Sinnettin ja kaikkien muiden avusta, en tuntenut halua kirjoittaa – nyt tunnen. Saan julkaista jokaista lukua varten sivun Dzyanin kirjasta – maailman vanhimmasta asiakirjasta, siitä olen varma – ja kommentoida ja selittää sen symboliikkaa. Luulen todella, että siitä tulee jotakin arvokasta ja vain siellä täällä on muutama rivi Isiksen kuivista tosiasioista. Se on täysin uusi kirja. [The Path, Vol. X, tammikuu 1896, s. 299-300.]

28.12.1885 kreivitär kirjoittaa A. P. Sinnettille ja ensimmäistä kertaa käsittelee varsinaista kustannusasiaa, mutta puhuu "vihkosten" muodosta, koska tuolloin pidettiin ehkä vielä kiinni sarjajulkaisun ajatuksesta. Hän sanoo:

Madame olisi erittäin iloinen, jos Mr Sinnett alkaisi tehdä tiedusteluja julkaisemisesta jne. hintoineen, hän tahtoisi, että vihkonen olisi suurin piirtein The Platonistin kokoinen [Metafyysinen ja okkulttinen kuukausijulkaisu, jota Thos. M. Johnson kustansi, ensin St. Louisissa, Mo., sitten Orangessa, N.Y., ja viimein Osceolassa, Mo. Sen neljä osaa käsittävät ajanjakson helmikuulta 1881 kesäkuulle 1888, pienin katkoin välissä. Bibliotheca Platonica syrjäytti sen. Sen osista on tullut hyvin harvinaisia.], tavallisista aikakauslehdistä poikkeava – joka kuussa olisi kaksi lukua ja jokainen luku käsittäisi noin 90 hänen kirjoitusarkkiaan. Hän toivoo, että kirjasintyyppi olisi suuri ja selvä. Madame toivoo voivansa pian lähettää esipuheen ja ensimmäisen luvun Mr Sinnettille… [Letters to Sinnett, CXXIII, 268.]

__________

[e12] Vuosi 1886 alkaa kreivittären 4.1. päivätyllä kirjeellä A. P. Sinnettille, joka oli ilmeisesti vastannut julkaisemisasiaan ja tehnyt jonkinlaisen ehdotuksen, jonka luonne ei ole aivan selvä. Kreivitär sanoo:

Madame on iloinen S. O:ta koskevasta ehdotuksestanne. Hän ajattelee, että se on edullisin ja tyydyttävin järjestely hänelle, mutta hän sanoo, että aikakauskirjan täytyy ilmestyä joka kuukausi tai jos pidätte parempana joka kolmas kuukausi, sillä jos hän elää, hän uskoo että hänelle annetaan niin paljon, että se kestää kolme vuotta tai enemmän. Aikakauskirjan koon voitte järjestää niin kuin parhaaksi näette. Mitään tavanomaista esipuhetta ei tule olemaan, vain noin kuusi tai seitsemän sivua osoitetaan lukijoille, jotta he saisivat ajatuksen siitä, mitä kirja tulee sisältämään, sillä muuten he sukeltaisivat heille täysin tuntemattomaan asiaan. Madame lähettää teille pian nimiösivut ja noin viikossa kirjeen lukijoille kahden luvun mukana. Tästä voitte päätellä koko teoksen päätarkoituksen… [Letters to Sinnett, CXXVII, s. 271.]

Vuoden 1886 ensi puoliskolla, todennäköisimmin tammikuussa, tri William Hübbe-Schleiden sai kuuluisat "todistukset" Salaisen opin aiheesta mestareilta M. ja K. H. Tähän asiaan liittyvät olosuhteet ovat erityisen kiinnostavat ja ansaitsevat tarkan huomion.

Tri William Hübbe-Schleiden oli saksalainen oppinut, kovasti kiinnostunut maantieteellisestä tutkimuksesta ja Saksan siirtomaapolitiikasta. Hän oli syntynyt Hampurissa 20.10.1846 ja kuoli Göttingenissä 17.5.1916. Aluksi hän opiskeli oikeustiedettä ja kansantaloutta suorittaen oikeustieteen tohtorin arvon ollen sekä siviili- että kanonisen oikeuden tohtori – ja toimien jonkin aikaa asianajajana. Sodan aikana 1870–1871 hän oli Saksan Lontoon konsulaatin asiainhoitaja. Pian myöhemmin hän suuntautui kauas ulottuvalle matkalle, pääasiassa Länsi-Afrikkaan, missä hän perusti oman kauppatalon Gabonin siirtokuntaan. Hän oli Saksan siirtomaapyrkimysten suuri kannattaja ja kirjoitti monia teoksia tästä aiheesta, kuten Ethiopien: Studien über Westafrika (1879), Überseeische Politik (2 osaa, 1881–1883), Deutsche Kolonisation (1881) ja Kolonisationpolitik und Kolonisationtechnik (1882). Vuosina 1897–1898 hän matkusteli Intiassa ja palatessaan kirjoitti kirjan Indien und die Inter (1898). On olemassa todisteita, että hän tuolloin vaikutti Saksan siirtomaapolitiikan formulointiin ja että ruhtinas Bismarck omaksui hänen suunnitelmansa.

[e13] Ihmisenä tri Hübbe-Schleiden oli viehättävä persoonallisuus, täynnä huumoria, hyvin älykäs ja aina valmis auttamaan muita. Hän oli erittäin kiinnostunut okkultismista ja oli Saksan Teosofisen Seuran pääperustajia ja ensimmäinen puheenjohtaja, kun ev. H. S. Olcott oli sitä organisoimassa 27.7.1884 Gebhardien kotona Elberfeldissä. Hänen teosofinen toimintansa sai etupäässä kirjallisen muodon, ja hän toimitti perustamaansa Sphinx-nimistä metafyysistä kuukausijulkaisua. Siitä ilmestyi 22 osaa vuosina 1886–1896. Muutama vuosi myöhemmin, kun tri Rudolf Steiner perusti oman seuransa, tri Hübbe-Scleiden toimi lyhyen ajan uudelleen järjestetyn Saksan Teosofisen Seuran ylisihteerinä.

Tri Hübbe-Schleiden piti Salaista oppia erittäin tärkeänä teoksena, joka itse asiassa sisältää kaikkien aikojen viisaiden salatun viisauden. Hän oli löytänyt sen sivuilta avaimia, jotka voisivat "ratkaista sekä makrokosmoksen että mikrokosmoksen olemassaolon arvoituksen". Hän oli voimakkaasti sitä mieltä, että tämän teoksen eri opetuksista pitäisi kirjoittaa selittävät yhteenvedot, jotta hänen aikansa lukijat ymmärtäisivät paremmin sisällöt. Tämä päämäärä mielessään hän v. 1891 kirjoitti teoksensa Lust, Leid und Liebe, joka hänen omin sanoin "Darwinin, Haeckelin ja modernin filosofian kieltä ja ilmauksia käyttäen antaa johtaville tiedemiehille avaimen Salaiseen oppiin". Hänen pyrkimyksensä ei saanut vastakaikua englanninkieliseltä yleisöltä ja vain niukan vastaanoton Saksassa.

Tri Hübbe-Schleiden omisti viimeiset vuotensa palingeneesiä käsittelevälle suurelle teokselle, jossa hän halusi todistaa tieteellisesti jälleensyntymisen lain. Hän kuoli kuitenkin ennen työnsä valmistumista. Hänen kuolemansa jälkeen hänen kirjansa lahjoitettiin Göttingenin yliopiston kirjastoon, ja on mahdollista, että hänen viimeisen teoksensa mittava käsikirjoitus on voinut olla siellä jonkin aikaa. Se joko tuhoutui toisen maailmansodan pommituksessa tai katosi muuten, koska kysyttäessä yliopiston viranomaiset eivät voineet löytää sitä.

Tri Hübbe-Schleiden tunsi henkilökohtaisesti H. P. B:n ja kävi hänen luonaan neljä tai viisi kertaa. Ensimmäinen vierailu oli syyskuusta joulukuuhun 1884 H. P. B:n ollessa Gebhardien luona Elberfeldissä, Saksassa. Hän sanoo tavanneensa H. P. B:n muutamana päivänä saman vuoden elokuussa. Sitten hän jäi hänen luokseen Würzburgiin noin viikoksi tai kymmeneksi päiväksi elokuussa 1885 ja näki hänet kirjoittamassa magnum opustaan [e14]. Hän näki H. P. B.n viimeisen kerran eräänä iltapäivänä ja iltana tammikuun alussa 1886. Hän kirjoittaa:

Kun olin hänen luonaan lokakuussa 1885, hän oli juuri alkanut kirjoittaa sitä [Salaista oppia] ja tammikuussa 1886 hän oli saanut valmiiksi tusinan verran lukuja… hän kirjoitti käsikirjoitustaan melkein koko päivän, aamuvarhaisesta iltapäivään ja jopa iltaan, ellei hänellä ollut vieraita… Näin myös hänen kirjoittavan lauseita, ikään kuin hän olisi kopioinut ne jostakin edestään, mutta en kuitenkaan nähnyt mitään. En kiinnittänyt juurikaan huomiota hänen työskentelytapaansa ilmiöiden metsästämismielessä enkä seurannut sitä siinä tarkoituksessa; mutta tiedän nähneeni aika paljon tuota K.H:n tunnettua sinistä käsikirjoitusta korjauksina ja huomautuksina hänen käsikirjoituksissaan samoin kuin kirjoissa jotka sattuivat olemaan hänen työpöydällään. Ja huomasin tämän pääasiassa aamulla ennen kuin hän aloitti työnsä. Nukuin sohvalla hänen työhuoneessaan, kun hän oli vetäytynyt yöpuulle, ja sohva sijaitsi muutaman jalan päässä hänen työpöydästään. Muistan hyvin hämmästykseni eräänä aamuna, kun nousin ylös ja huomasin aika monia kirjoituspaperisivuja, joissa oli tuota sinisellä kynällä kirjoitettua käsialaa hänen omassa käsikirjoituksessaan ja hänen paikallaan kirjoituspöydällä. Miten nämä sivut joutuivat sinne, sitä en tiedä, mutta en nähnyt niitä ennen nukkumaan menoa eikä kukaan henkilö ollut fyysisesti huoneessa yön aikana, sillä nukun kevyesti.

Minun on silti sanottava, että silloin saamani käsitys on sama kuin nyt. En koskaan päätellyt enkä tule päättelemään hengentuotteen arvoa tai alkuperää sen tavan perusteella, jolla se on saatu aikaan. Ja tästä syystä pidin mielipiteeni tuolloin ajatellen ja sanoen: "Odotan kunnes Salainen oppi on valmis ja sitten voin lukea sen kaikessa rauhassa. Siitä tulee testi minulle, ainoa mistä on hyötyä."

Tämä on syy siihen, miksi viimeisenä yönä H. P. B:n luona nuo kaksi todistusta… annettiin minulle. Ainakin löysin ne omasta Hodgsonin P.T.S:n raportin kappaleestani kun olin lähtenyt hänen luotaan… [Tri Wm. Hübbe-Schleidenin kirjeestä kreivitär Constance Wachtmeisterille joskus vuonna 1893. Ks. C. Wachtmeister, Reminescences of H. P. Blavatsky and "The Secret Doctrine", 1893, s. 110-114.]

Paitsi nuo kaksi tri Hübbe-Schleidenin mainitsemaa todistusta, hän sai samoilta opettajilta kaksi muuta kirjettä, jotka käsittelivät muita aiheita. Alkuperäiskirjeet kuuluivat hänen jäämistöönsä vuonna 1916 ja joutuivat Clemens Heinrich Ferdinand Driessenille, joka oli oikeusneuvos Witzenhausenissa, lähellä Casselia Saksassa. C. Jinarâjadâsa kopioi ne suoraan alkuperäiskirjeistä, jotka hra Driessen oli lainannut hänelle, ja julkaisi niiden tekstin teoksessa Viisauden Mestarien kirjeitä, Toinen sarja. [Kirjeet 68, 69, 70 ja 71.] Ernst Pieper, erittäin aktiivinen teosofinen työntekijä Düsseldorfissa Saksassa, sai Driesseniltä v. 1934 kaikki [e16] neljä alkuperäistä kirjettä kuorineen, joiden toisella puolella oli kiinalaisia kirjoitusmerkkejä. Hän teetti tarkan kopion mestari M:n "todistuksesta", oikeassa koossaan 11,4 x 18,5 tuumaa kirjeeltä ja 12,7 x 7 tuumaa kuori, johon oli käytetty miltei samantyyppistä paperia ja punaista mustetta, niin että kopio olisi mahdollisimman täydellinen. Tästä Ernest Pieperin kopiosta on jäljennetty kuva I ja Ia.

Tämän mestari M:n kirjeen teksti on seuraava: [Main. teos, kirje 70.]

Jos tästä voi olla jotakin hyötyä tri Hübbe-Schleidenille – mitä epäilen – minä, allekirjoittanut nöyrä fakiiri, todistan, että osaksi minä ja osaksi veljeni K. H. olemme sanelleet Upasikalle "Salaisen opin".

M.^..

Faksimilet mestari M:n kirjeestä tri Hübbe-Schleidenille ja sen kuoresta. Toisella puolella kuoressa oli vastaanottajan nimi ja toisella puolella kiinalaisia kirjoitusmerkkejä, joiden viesti kuuluu: "Seuratkoon teitä hyvin suuri onni".

Upâsikâ tarkoittaa naispuolista oppilasta ja vastaa H. P. B:tä.

Tri Hübbe-Schleidenin saaman toisen "todistuksen" teksti oli kirjoitettu sinisellä värikynällä. Ernst Pieperin mukaan tuo paperi oli erillisessä kuoressa, samanlaisessa kuin ensimmäinenkin ja kuului: [Main. teos, kirje 69.]

Ihmettelen, mahtaakohan tämä minun kirjelappuni olla kyllin arvokas saamaan valitun paikan laaditussa todistusaineistossa, [Richard Hodgsonin raportissa, joka julkaistiin Psyykkisen Tutkimusseuran Proceedingsissä Vol. III, ix, joulukuu 1885.] ja mitähän erityistä "blavatskylaista" kirjoitustyyliä se muistuttaa eniten? Tämän tarkoituksena on vain tyydyttää tohtorin ajatusta – "mitä enemmän todistuksia annetaan, sitä vähemmän uskotaan". Ottakoon hän neuvostani vaarin älköönkä tehkö julkiseksi näitä kahta asiakirjaa. Hänen ilokseen allekirjoittanut on tyytyväinen voidessaan vakuuttaa, että Salaisen opin valmistuttua sen kirjoittajia on kolme: M.^.., Upasika ja tohtorin nöyrin palvelija.

S.E.C. [Näiden kirjainten merkitys on tuntematon.]

K. H.

Vuonna 1941 kaikki tri Hübbe-Schleidenin noilta opettajilta saamat neljä alkuperäistä kirjettä joutuivat Gestapon haltuun ja luultavasti hävitettiin.

Sikäli kuin siis tiedetään, noista tri Hübbe-Schleidenin suoraan saamista neljästä kirjeestä otettiin faksimile eli tarkka jäljennös ainoastaan mestari M:n kirjeestä, joka käsitteli Salaisen opin aihetta, ja sen kuoresta.

Kuva II. Faksimile presipitoidusta kopiosta mestari M:n kirjeestä tri Hübbe-Schleidenille. Teosofisen Seuran, Pasadena, California, arkistosta. Kopioitu luvalla.	Kuva III. Faksimile presipitoidusta kopiosta mestari K.H:n kirjeestä tri Hübbe-Schleidenille. Teosofisen Seuran, Pasadena, California, arkistosta. Kopioitu luvalla.

[e17] Näyttäisi kuitenkin siltä, että silloin kun tri Hübbe-Schleiden sai kaksi "todistusta" mestareilta, "kopio annettiin samasta lähteestä muille tulevaa käyttöä varten", kuten William Quan Judge sanoi The Pathissa (New York), Vol. VIII, huhtikuu 1893, s. 2, jossa hän julkaisi näiden kopioiden tekstin. [Judgen artikkelin nimi on "Authorship of The Secret Doctrine" ja on myös löydettävissä teoksesta Echoes of the Orient, The Writings of William Quan Judge, koonnut Dara Eklund, Point Loma Publications, Inc., San Diego, Calif. 1975. Ks. osa I, s. 321 eteenpäin.]

Näitä kopioita ei kuitenkaan mitä ilmeisimmin tehty tavallisin keinoin. Nehän jo olivat presipitaatioita (tai jälleenpresipitaatioita). Judgen oman, Lontoossa 21.7.1892 tehdyn päiväkirjamerkinnän mukaan H. P. B. lähetti hänelle nämä kopiot.

Alkuperäiskappaleet kahdesta "todistuksesta", jotka uudelleenpresipitoitiin Judgen hyväksi, ovat William Quan Judgen mapissa Teosofisen Seuran, Pasadena, California, arkistossa ja ovat tarkoin kopioituina The Theosophical Forumissa, Vol. XXVI, huhtikuu 1948.

Punaisella värikynällä vinottain kirjoitetusta mestari M:n kirjeestä presipitoitu kopio, joka on tehty Judgea varten, on miltei täysin haalistunut. Kuva II on paras kopio, joka siitä voidaan nykyään saada. Tarkastelussa on kuitenkin mielenkiintoista huomata, että se ei ole täysin identtinen kuvan I faksimilen kanssa. Tekstin suhteen se ei poikkea siitä, mutta sen riveille jakautuminen on erilainen. Sen oikea transkriptio olisi siis:

If this /can be of any/use or help to /Dr. Hübbe-Schleiden / – though I doubt it – /I, the humble undersigned /Fakir, certify that the /Secret Doctrine is dictated /to Upasika partly by myself /and partly by my Brother /K. H.

M.^..

Mestari K.H:n kirjeen kopio, joka on tehty Judgea varten, oli presipitoitu tavallisella sinisellä värikynällä. Se on oikein selvä ja kopioitu kuvaan III. Siitä huomataan, että se on itse asiassa osoitettu "Hübbe Schleidenille" ja siihen on merkitty "kopio". Toisessa lauseessa yhdeksäs sana "that" ja neljännen lauseen seitsemäs sana "that", jotka olivat tri Hübbe-Schleidenin alkuperäiskirjeessä, on jätetty pois. "Salaisen opin" nimeä ei ole alleviivattu.

On huomattava, että mestari M:n vinottain punaisella värikynällä kirjoitettu kirje on presipitoitu mestari K.H:n sinisellä värikynällä kirjoitetun paperin kääntöpuolelle.

[e18] Noin vuoden kuluttua, kun joidenkin yksilöiden mielissä heräsi tiettyjä epäilyjä, kolme muuta, samalla sinisellä ja punaisella värikynällä presipitoitua tiedonantoa lähetettiin samoilta opettajilta. Kuvat IV ja IV-A ovat kopioita alkuperäisistä, jotka ovat William Quan Judgen mapissa Teosofisen Seuran, Pasadena, California, arkistossa. Mestari K.H:lta W. Q. Judgelle lähetetyn kirjeen teksti kuuluu seuraavasti.

Viime vuonna annettu todistus, jossa sanotaan, että Salainen oppi olisi valmistuessaan kolmen, Upasikan, M.^..n ja minun, aikaansaannos, oli ja on oikea, vaikka jotkut ovat epäilleet paitsi siinä esitettyjä tosiasioita, myös itse viestin aitoutta. Kopioikaa tämä ja säilyttäkää myös kopio edellä mainitusta todistuksesta. Tulette huomaamaan, että kummallekin on käyttöä sinä päivänä, jolloin te tulette, kuten tulee tapahtumaan kysymättänne, saamaan juuri tuon henkilön hallusta, jolle todistus annettiin, alkuperäisen saadaksenne kopioida sen; ja silloin voitte varmistua tämän piakkoin lähetettävän kopion oikeellisuudesta. Ja silloin on hyvä osoittaa niille jotka haluavat tietää, mitkä kohdat Salaisesta opista on kopioitu Upasikan kynällä sen sivuille, vaikka ilman lainausmerkkejä, omasta käsikirjoituksestani ja ehkä M.^..ltä, vaikka jälkimmäinen on vaikeampaa, sillä hänen tunnetusta käsialastaan on niukasti esimerkkejä ja hänen tyylistään tiedetään paljon vähemmän. [Sikäli kuin tiedetään, mitään sellaista kohtien luettelointia tai taulukointia ei ole koskaan tehty.] Kaikki tämä ja enemmänkin todetaan välttämättömäksi ajan kuluessa, mutta sitä te olette juuri sopiva odottamaan.

K. H.

K.H:n kirjeen alapuolelle on lisätty:

Tri tulee olemaan samalla uralla monta vuotta. Jatkakaa älkääkä pelätkö mitään. Olen teidän puolellanne silloin kun sitä vähiten odotatte. Ei, tämä ei ole henkilökohtainen tyylini – joka on sellainen jota te ette voisi lukea – Kyllä oikein, koko aikakausi vaihtuu – Yksityiskohtia ei anneta.

M.^..

Edellä olevista kirjeistä ensimmäisen ennuste toteutui joka yksityiskohdassa. Tri Hübbe-Schleiden näytti Judgelle opettajilta saamansa oman alkuperäisen kirjeen. Kuten hän sanoi: "Minä olen se henkilö, joka näytti ne Judgelle Lontoossa viime elokuussa. [Oikeammin 21.7.1892.] K.H:ltä saamani kirjeen ohjeena oli olla julkaisematta niitä, mutta Judge valtuutettiin tekemään siten hänen saamissaan ohjeissa." [Reminiscences, s. 113.] Tämän vahvistaa lisäksi Judge itse, jonka päiväkirjamerkintä 21.7.1892 kuuluu: "…Hübbe-Schleiden saapuu, oli kokouksessa… Hän lainaa minulle Mestarin kirjeen hänelle. Sama kuin kopiot, jotka H. P. B. lähetti minulle."

[e19] Aluksi tutkijasta voi tuntua hämmentävältä ymmärtää, mitä mestari K. H. tarkoitti sanoessaan edellä olevassa kirjeessä, että alkuperäisen todistuksen oikeellisuuden voi varmistaa "tämä piakkoin lähetettävä kopio". Ottaen huomioon, että sellainen kopio "piakkoin lähetettiin", tämä viite ei voi vastata Judgen noin vuosi aikaisemmin saamia kopioita. Ilmeinen hämmennys selittyy sillä, että Judgen mapissa edellä mainitussa arkistossa on toinenkin tiedonanto, joka on kirjoitettu mustalla kynällä (paitsi viimeinen rivi joka on punaisella) ja joka on miltei sanatarkka kopio tammikuussa 1886 saadusta todistuksesta. Kumma kyllä koko tämä tiedonanto on presipitoitu mestari M:n käsialalla ja se sisältää K.H:n allekirjoittaman osan. Kuvat V ja V-A ovat faksimileja tästä viestistä [Alun perin kopioitu The Theosophical Forumiin, Vol. XXVI, huhtikuu 1948.] ja teksti kuuluu seuraavasti:

Ihmettelen, mahtaakohan tämä minun kirjelappuni olla kyllin arvokas saamaan valitun paikan laaditussa todistusaineistossa, ja mitähän erityistä "blavatskylaista" kirjoitustyyliä se muistuttaa eniten? Tämän tarkoituksena on vain tyydyttää tohtorin ajatusta "mitä enemmän todistuksia annetaan, sitä vähemmän uskotaan". [Lause: "Ottakoon hän neuvostani vaarin älköönkä tehkö julkiseksi näitä kahta asiakirjaa" ei sisälly tähän mestari M:n viestiin.] – Hänen ilokseen allekirjoittanut on tyytyväinen voidessaan vakuuttaa hänelle, että Salaisen opin valmistuttua sen kirjoittajia on kolme: M.^.., Upasika ja tohtorin – nöyrin palvelija.

K. H.

Jos tästä voi olla jotakin hyötyä tri –––––lle mitä epäilen –– minä allekirjoittanut nöyrä fakiiri todistan, että osaksi minä, osaksi veljeni K. H. olemme sanelleet Upasikalle Salaisen opin.

M.^..

[Vinoviivan alapuolella:]

Ilman allekirjoituksia sitä voitaisiin käyttää kirjassa

M.^..

[Viimeinen lause, kirjoitettu punakynällä, kuuluu:]

Ponnistus opettajan puolustamiseksi ei mene hukkaan [Tähän lyhyeen lauseeseen ei ole allekirjoitusta.]

Kuva IV. Faksimile mestari K.H:n kirjeestä William Quan Judgelle. Teosofisen Seuran, Pasadena, California, arkistosta. Kopioitu luvalla.	Kuva IV-A. Faksimile mestari K.H:n kirjeen loppuosasta ja sen jälkeen lisätystä viestistä mestari M:ltä William Quan Judgelle. Teosofisen Seuran, Pasadena, California, arkistosta. Kopioitu luvalla.

Salaisen opin tekijää koskevan yksiselitteisen selostuksen lisäksi tulisi pitää mielessä toinenkin täsmällinen lausunto, [e22] nimittäin mestari K.H:n sanat kirjeessä, jonka eversti H. S. Olcott sai ilmiöllisesti 22.8.1888, päivää ennen kuin se saapui Brindisiin, hänen ollessaan S/S Shannon-laivalla matkalla Bombaysta Lontooseen. Tämä oli vain kaksi kuukautta ennen H. P. B:n magnum opuksen varsinaista julkaisua. Tässä kirjeessä opettaja sanoi:

Olen myös huomioinut ajatuksenne "Salaisesta opista". Olkaa varma, että sen, mitä hän [H. P. B.] ei ole viitteissä maininnutlainanneensa tieteellisistä ja muista teoksista, me olemme antaneet tai johdattaneet hänen mieleensä. Jokainen virhe tai virheellinen huomautus, jonka hän on korjannut tai selittänyt toisten teosofien teoksista, oli minun korjaamani tai korjattu ohjeitteni mukaan. Se on arvokkaampi teos kuin edeltäjänsä, yhteenveto okkulttisista totuuksista, mikä tekee siitä opin- ja tiedonlähteen vakaville tutkijoille vuosikausiksi eteenpäin. [C. Jinarâjadâsan toimittama Viisauden Mestarien kirjeitä, ensimmäinen sarja, s. 58-59.]

Muutama vuosi myöhemmin William Quan Judge kirjoittaessaan "päättyvästä syklistä" teki seuraavan yksiselitteisen esityksen:

Hän [H. P. B.] on sanonut ja Mestarit ovat sanoneet ja minä vielä vakuutan niiden hyväksi, jotka uskovat minuun, että Mestarit ovat kertoneet minulle auttaneensa häntä kirjoittamaan Salaista oppia, niin että tulevina vähintään seitsemänäkymmenenäviitenä vuotena olisi aineistoa, jonka parissa työskennellä ja että tulevina vuosina tuota kirjaa ja sen teorioita tutkittaisiin laajalti. Annettua materiaalia on siis käytävä läpi ja toistettava sekä omaksuttava kaikkien hyväksi… [The Irish Theosophist, Vol. III, No. 4, tammikuu 1895.]

Edellä esitetyt tosiasiat eivät tietenkään millään tavoin väitä vääräksi tai kiellä sitä tosiasiaa, että H. P. B. sai arvokasta toimituksellista ja oppinutta apua käsikirjoitukseensa lukuisilta lähimmiltä avustajiltaan ja ystäviltään, sellaisilta kuin G. R. S. Mead, Bertram Keightley ja tri Archibald Keightley, William Quan Judge ja muut. Hänen käsikirjoituksensa varsinainen kieliasu ja välimerkkien käyttö kävi monia tarkistuksia läpi ennen valmiin teoksen julkaisemista.

__________

Useista lähteistä mukaan luettuna H. P. B:n kirje ev. Olcottille 6.1.1886 käy ilmi, että ajatuksesta tehdä Salaisesta opista Hunnuttoman Isiksen uusi versio tai tarkistettu painos oli siihen mennessä luovuttu. [e23] Silloista tilannetta kuvaa ote edellä mainitusta kirjeestä.

Minulla on Salainen oppi osoittamassa, onko mestareita vai eikö ole. Ellei ole – silloin minä olen Mahatma ja se on yhtä hyvä. Katsokaa mitä Sinnett on järjestänyt. Hiukan parempi järjestely aluksi kuin Isis koskaan oli. Se mitä sinun pitäisi tehdä on tiivistää Isis heittämällä pois kaikki asiaan kuulumaton ja antaa se julki jokakuisissa osissa (halvalla) tai yhdessä osassa paremminkin kuukausittain ja myydä se Intiassa. Sillä Salainen oppi on täysin uusi. Siinä ei ole kuin 20 sivua Isistä lainattuina pätkinä. Uutta asiaa, okkulttisia selityksiä – koko hindupantheonin selitetty perustuvan eksoteerisiin käännöksiin (helpommin varmistettavissa) ja selitetty esoteerisesti todistaen kristinuskon ja jokaisen muun uskonnon ottaneen oppinsa Intian vanhimmista uskonnoista. Ei sanaakaan mitään luokkaa vastaan, henkilökohtaisuudet jätetty kokonaan pois – lähetyssaarnaajat jätetty kokonaan huomiotta, tiedemiehet kajoamatta paitsi lainattuina. Neljässä osassa muinaiset, vanhan ajan, keskiaikaiset ja uudenaikaiset ajanjaksot. Kukin kirja 12 lukua ja liitteet ja hakemisto sanoista lopussa. Kreivitär on täällä ja hän näkee, ettei minulla ole juuri mitään kirjoja. Mestari ja Kashmirilainen sanelevat vuorotellen. Kreivitär kopioi kaiken. Tästä tulee minun maineeni puhdistaminen, minä sanon sinulle. Esipuhe saatiin Adyarista, ja minä ja kreivitär vain poltimme välittömästi sen keittiössä. Uhraamalla kaksi Isistä sinä voisit siten helposti tekaista kaksi 1. osaa osiksi ja antaa sen mennä 8 tai 10 rupiasta koko sarja, 12 tai 14 annasta [1/16 rupiaa] numero ja pitää rahat Seuraa varten. Voisin tehdä sen kuukaudessa jos minulla olisi aikaa. Kuuntele nyt. Varmista Subba Row’n apu Salaiselle opille. Siinä on paljon advaitalaisuudesta tai vanhan arjalaisen uskonnon okkulttismista, joka täydennettynä sillä mitä S.R. voi lisätä, tulee musertamaan Hodgsonin ja kumppanit siihen paikkaan. Tuleeko hän tekemään sen sinun tai mieluummin itsensä ja advaitalaisuuden tähden? Jos hän nimenomaan lupaa ja luulet hänen tekevän sen, lähetän sinulle kaksi tai kolme lukua heti – alan julkaista täällä. Anna hänen ensin katsoa ensimmäisiä viittä tai kuutta lukua ja päätellä. Voimme valloittaa Intian yleisön hetkessä, jos hän auttaa minua vanhoilla lainauksilla ja okkulttisilla merkityksillä lisättyinä minun omiini. Vastaa heti. Koska se viivästyttää julkaisemista ellet vastaa. Ja minun pitää kiirehtiä maineeni puhdistamista. Nyt kun olen täällä aivan yksin ilman kirjoja ympärilläni ja kun S. O. tulee olemaan 20 kertaa niin oppinut, kuten okkulttiset ja teosta selittävät ihmiset tulevat näkemään, niin arvaan ja päättelen… [Kopioitu Adyarin arkiston alkuperäiskirjeestä.]

Enemmän tai vähemmän sama sanotaan hänen kirjeessään Sinnettille, kirjoitettu samana päivänä:

Olen täällä yksin, vain kreivitär todistajana. Minulla ei ole mitään kirjoja, ei ketään apuna. Ja kuitenkin sanon teille, että Salainen oppi tulee olemaan 20 kertaa oppineempi, filosofisempi ja parempi kuin Isis, jonka se tulee tappamaan… [Mestarien kirjeet, s. 485.]

Onneksi "Isistä" ei tapettu eikä vahingoitettu, kuten sen keskeytymätön ja runsas myynti painos painoksen jälkeen on osoittanut lähes vuosisadan ajan.

[e24] Useat keskeytykset häiritsivät usein H. P. B:n mieltä ja heijastuivat aika ajoin hänen työnsä edistymiseen. Voimme helposti päätellä tämän kreivittären huomautuksista hänen kirjeestään Sinnettille 11.1.1886:

S. oppiin ei ole lisätty sanaakaan 31.12. jälkeen, mutta jos voimme vain saada muutaman hiljaisen ja rauhallisen päivän, toivon Madamen jälleen kykenevän aloittamaan kirjoittamisen. [Letters to Sinnett, CXXVIII, s. 273.]

Kirjeessään 15.1. kreivitär ilmoittaa hänelle, että

Vihdoinkin Madame on keskittynyt jälleen tekemään S. O:ta, kokonaista kaksi viikkoa mennyt hukkaan. [Sama, CXXIX, s. 273.]

Kirjeessään 28.1. kreivitär ilmoitti kuitenkin hänelle:

S. O. on pantu syrjään, ei mitään työtä kahteen viikkoon. Babajeen teko – on todella paha juttu. Ihmettelen, mitä tulee seuraavaksi. [Sama, CXXXVI, s . 282.]

1.2. hän kirjoittaa kuitenkin Sinnettille, että

…Hän [H. P. B.] on keskittynyt ensimmäisen kerran kuukauteen tekemään S. O:ta. Koko tammikuu on mennyt hukkaan, lähes mitään ei ole tehty, ensin Selin, sitten Babajee. [Sama, CXXXVIII, s. 283-284.]

19.1. H. P. B:lle kirjoittamassaan kirjeessä ev. Olcott esitti hänelle joitakin uusia ajatuksia ja ehdotuksia. Hän kirjoitti:

Voit lähettää käsikirjoitukset osina: Subba Row käy sen läpi Oakleyn kanssa, ja se palautetaan sinulle. Hän kysyi, saako hän vapaasti lisätä tai muuttaa, mihin vastasin että tietenkin, juuri siksi häntä pyydettiin saattamaan se painokuntoon. Hän suostui sitten.

Olen ajatellut parempaa suunnitelmaa kuin ne muut julkaisemista ajatellen. "Isiksen" kaltaiset paksut osat ovat liian painavia pideltäväksi luettaessa ja liian kalliita köyhille ihmisille. Jokakuisten osien julkaiseminen tietää jatkuvaa harmia postituksessa, rahan keruuta, postiosoitusten hankkimista jne. On olemassa myös riski, että käsiin jää peruutettuja tilauksia monien ennakkotilaajien ottaessa 2, 3, 4 tai puoli tusinaa osaa ja sitten lopettaessa, kun me taas luottaessamme heidän jatkavan painamme koko sarjan heitä varten ja lopulta meillä on irrallisia osia, joita ei voi myydä ja jotka kelpaavat vain kirjalaatikoiden pakkausmateriaaliksi tai paperikeräykseen. Ajatukseni on jakaa koko teos neljään osaan, jokainen puolet ohuempi kuin yksi "Isiksen" osa, julkaista ne yksitellen (kuten Herbert Spencer tekee) hintaan, joka on kohtuullinen kustannus maksettaessa erikseen, ja panna ensimmäiseen osaan "sisällysluettelo", joka kertoo mitä osat I, II, III ja IV sisältävät. Tämä saa I osan ennakkotilaajan tai ostajan ostamaan kaikki muut. Tämän toteuttamiseksi sinulla täytyy olla a) selvä luonnos koko kirjasta; b) aineisto järjestetty niin, että se johtaa asteittain lukijan loppuun asti; c) ja ei mitään paluuta aiheeseen, kun se on kerran käsitelty. Jos jokin tärkeä asia tulee esille myöhemmin, se lisätään liitteeseen, jossa viitataan kussakin tapauksessa siihen asianomaiseen osaan ja sivuun, [e25] missä aihetta oli käsitelty. Lyhyesti sanottuna tehdä aivan päinvastoin kuin teimme "Isiksessä", joka oli eräänlainen kirjallinen tilkkupussi, jonka sisältö on sikin sokin. [Letters to Sinnett, CLXVII, s. 326.]

Kirjeessään Sinnettille joskus noihin aikoihin H. P. B. sanoo:

Lähetän teille kaksi tai kolme lukua S. O:a, ennen kuin lähetän ne Subba Row’lle Intiaan. Tahdon teidän katsovan ja lukevan sen, ennen kuin se kulkee S.R:n käsien läpi, ettei joku Hodgson sano jälleen, että S. O. oli Subba Row’n kirjoittama, kuten Isiksen oletettiin olevan. Nyt haluan TODISTAJIA. [Sama, LXXXIII, s. 197.]

16.2. eräässä toisessa kirjeessä Sinnettille H. P. B. omien avustajiensa taholta tulleiden hyökkäysten ja panettelujen syvästi loukkaamana lausuu tuntemuksensa, että täytyy olla

…joitakin keinoja, jotta voisin tehdä loppuun tai mieluummin jatkaa työtä, niin että saan Salaisen opin valmiiksi. Nykyään tässä tilassani se on täysin mahdotonta. [H. S. Olcott, Old Diary Leaves, III, s. 366.]

Helmikuussa hra ja rva Sinnett vierailivat H. P. B:n luona Würzburgissa viipyen siellä noin kolme viikkoa. H. P. B:n täti Mme Nadeshda A. de Fadejev ja "Solovjovit" olivat siellä suunnilleen samaan aikaan. Sinnett tarkasti päivämääriä jne. Incidents-kirjaansa varten, ja he sopivat tämän tulevan kirjan nimestä. Ilmeisesti Sinnett lähti ensin, ja hänen vaimonsa viipyi pitempään. Kirjeessään ev. Olcottille tältä ajalta, alkuperäiskirje ei ole enää saatavilla, H. P. B. sanoi:

Sinnett on lähtenyt oltuaan täällä kolme viikkoa, ja rouva [S.] jää vielä kymmeneksi päiväksi tai pitempään. Hän on hyvin ystävällinen ja kopioi minua varten Salaista oppia. Johdantona olevat monet säkeistöt, muinaista aikakautta ja kosmogoniaa käsittelevä ensimmäinen luku lukemattomine liitteineen on valmiina; mutta miten lähettää se Adyariin? Kuvittele, jos se katoaa? En muista siitä sanaakaan… [H. S. Olcott, Old Diary Leaves, III, s. 366.]

3.3.1886 H. P. B. kirjoittaessaan Sinnettille tuntuu olevan jälleen niin sanoakseni "täydessä vauhdissa", ja saamme tietää monia mielenkiintoisia asioita. Hän sanoo:

Joka aamu on uusi vaihe ja näkymä. Elän jälleen kahta elämää. Mestarin mielestä minun on liian vaikea katsoa jatkuvasti astraalivaloon S. O:tani varten, joten nyt noin kaksi viikkoa minut pannaan katsomaan kaikki tarvitsemani ikään kuin unessani. Näen suuria ja pitkiä paperikääröjä, joihin asiat on kirjoitettu, ja muistan ne. Siten kaikki patriarkat Aadamista Nooaan annettiin nähtäväkseni – rinnakkain rishien kanssa; [e26] ja puolessa välissä heidän keskellään on heidän symboliensa – tai personoitumiensa – merkitys. Set on Bhrigun kanssa kantarodun ensimmäinen alarotu, esim.: tarkoittaen antropologisesti – kolmannen rodun ensimmäistä puhuvaa inhimillistä alarotua, ja astronomisesti – (hänen vuosiensa 912 v.) tarkoittaen samalla kertaa aurinkovuoden pituutta tuona aikakautena, hänen rotunsa kestoa ja paljon muuta – (liian monimutkaista kerrottavaksi nyt). Lopulta Henok tarkoittaa aurinkovuotta, kun meidän nykyisen aikamme kesto päätettiin, 365 päivää – ("Jumala otti hänet, kun hän oli 365 vuotta vanha") ja niin edelleen. Se on hyvin monimutkaista, mutta toivon voivani selittää sen riittävän hyvin. Olen saanut valmiiksi valtavan johdantoluvun eli esipuheen, prologin, kutsukaa sitä miten haluatte; vain sen osoittamiseksi lukijalle, ettei teksti edetessään, jokaisen osaston alkaessa sivulla, jossa on Dzyanin kirjasta ja "Maitreya Buddhan" salaisesta kirjasta Champai chhos Nga käännettyä tekstiä (suorasanaisesta, ei tunnetusta runomitalla kirjoitetusta viidestä kirjasta, joka on verho), ole mitään kuvittelua. Minua käskettiin tekemään siten, jotta saataisiin nopea luonnos siitä, mitä tiedettiin historiallisesti ja kirjallisuudessa, klassisessa kirjallisuudessa sekä maallisessa ja pyhässä historiassa – 500 vuoden aikana ennen kristillisen ajanjakson alkua ja 500 vuoden aikana sen jälkeen, magiasta, universaalin Salaisen opin olemassaolosta, jonka opin tunsivat jokaisen maan filosofit ja vihityt ja jopa useat kirkkoisät, kuten Clemens Aleksandrialainen, Origenes ja muut, jotka olivat vihittyjä. Se kuvaa myös mysteerejä ja joitakin rituaaleja. Ja voin vakuuttaa teille, että nyt julkaistaan mitä erikoisimpia asioita, ristiinnaulitsemisen koko kertomus jne., jonka osoitetaan perustuvan yhtä vanhaan rituaaliin kuin maailma – kokelaan ristiinnaulitsemiseen sorvipenkille – koetuksia, helvettiin laskeutumista jne., kaikki arjalaisia. Koko tähän asti orientalisteilta huomaamatta jäänyt kertomus on löydettävissä jopa eksoteerisena Purânoista ja Brahmanoista ja se selitetään ja täydennetään sitten sillä, mitä esoteeriset selitykset antavat. Miten orientalistit ovat voineet jättää sen huomaamatta, se menee yli ymmärryksen. Mr Sinnett, rakas ystävä, minulla on faktoja kahteenkymmeneen Isiksen kokoiseen kirjaan; mutta minulta puuttuu kieli, taito niiden kokoamiseksi. Tulette pian näkemään tämän prologin, lyhyen yleiskatsauksen tuleviin mysteereihin tekstinä – joka käsittää 300 suurta arkkia… [Letters to Sinnett, LXXX, s. 194-195. Ks. edempänä, missä käsitellään III osan aihetta ja missä tätä H. P. B:n kirjettä analysoidaan huolellisesti ja sitä, että se koskee mahdollista III osaa.]

Kreivitär kertoi kirjeessään 12.3. Sinnettille:

…Lukiessani ensimmäistä lukua olin niin hämmentynyt "säkeistöistä" ja "kommentaareista", etten voinut ymmärtää niistä mitään. Madame kirjoitti sitten edelliset punaisella musteella, jälkimmäiset mustalla musteella, ja nyt ne on helpompi käsittää, koska välttyy ajatusten sekaannukselta. Tästä tuli mieleen seuraava idea, että S. O:ssa säkeistöt pitäisi painaa punaisella ja kaikki vieraskieliset sanat eri värillä, tiibet keltaisella, kiina sinisellä, kreikka violetilla jne. se olisi omintakeinen ja välttäisi sekaannuksen. [Letters to Sinnett, CXLVII, s. 294.]

Ilman pienintäkään epäröintiä tällaisia ajatuksia ja ehdotuksia virtasi ihmisiltä, joilla ei ollut harmainta aavistustakaan tavallisista painomenetelmistä tai väripainatukseen liittyvistä vaikeuksista. Tällaisiin suunnitelmiin liittyvät kustannukset olisivat olleet tähtitieteelliset.

[e27] Kirjeessään 22.3., New Yorkista William Quan Judge kertoo H. P. B:lle että

Teidän Salainen oppinne pitäisi suojata täällä. Koska olette Amerikan kansalainen, se voidaan tehdä. Onko Sinnett huolehtinut tästä tahollaan. Jos te ette huolehdi, hän laiminlyö sen. [Sama, CLX, s. 314. Kursivoidun lauseen on H. P. B. alleviivannut Judgen kirjeestä.]

Samaan aikaan H. P. B. itse kirjoittaessaan Judgelle vain kaksi päivää myöhemmin, nimittäin 24.3. sanoo:

Odotan teiltä kovasti Salaista oppia koskevaa järjestelyä. Sellaiset faktat, sellaiset faktat, Judge, joita mestarit antavat, tulevat ilahduttamaan vanhaa sydäntänne… [Reminiscences, s. 101.]

Huhtikuussa 1886 W. Q. Judge aloitti New Yorkissa The Path -aikakauslehden, ja sen ensimmäisessä numerossa oli seuraava ilmoitus:

Salainen oppi – Mme H. P. Blavatsky on nyt syventynyt tähän työhön Saksassa, jonne hän matkusti viime vuonna terveytensä vuoksi. Aihe on mielenkiintoinen ja kirjoittajan ponnistusten tulos tulee merkitsemään uuden aikakauden alkua. Se ei tule olemaan ainoastaan Hunnuttoman Isiksen laajennettu painos tai selitys, vaan tulee sisältämään ehtymättömän lähteen tietoa. Siinä tulee olemaan sanatarkkoja kohtia Dzyanin kirjasta ja Tsong-Kha-pan Limristä [Lamrim] ja vanhoista kommentaareista, joihin tutustuminen ei tähän asti ole ollut mahdollista, ja suurta huomiota tullaan kiinnittämään oppiin ihmiskehityksestä, jumalalliseen eli valkoiseen magiaan ja inhimilliseen eli mustaan magiaan. Osa, joka käsittelee aihetta jumalallisesta hermafrodiitista, on erittäin kiintoisa. Se tulee jakautumaan neljään osaan, muinaiseen, vanhaan, keski- ja nykyaikaan esittäen täydellisiä jaksoja okkultismin ja magian kehityksestä uskonnollisessa ja ei-uskonnollisessa valossa. [The Path, New York, Vol. I, No. 1, huhtikuu 1886, s. 29.]

Keväällä 1886 H. P. B. päätti muuttaa Oostendeen. Tri F. Hartmannin sekä Mary ja Gustav Gebhardin huhtikuisten vierailujen jälkeen hän lähti Würzburgista 10.5. seuranaan neiti E. Kislingbury, joka oli myös tullut lyhyelle käynnille. Kreivitär Wachtmeister saattoi hänet matkaan ja lähti sitten itse Mary Gebhardin kanssa tri Hartmannin luo Kempteniin, Itävaltaan. Kölnin kautta suuntautuneen matkansa aikana H. P. B. suostui Gustav Gebhardin pyynnöstä vierailemaan heidän vieraanvaraisessa kodissaan Elberfeldissä [Elberfeld on nykyään Wuppertalin kaupunginosa – suom. huom.]. Siellä ollessaan hän liukastui makuuhuoneensa parkettilattialla, nyrjäytti nilkkansa ja satutti jalkansa, mikä vaati melko pitkän toipumisen, jonka aikana hänen sisarensa Vera Petrovna de Zhelihovsky tyttärensä Vera Vladimirovnan kanssa tuli Venäjältä vierailemaan hänen luonaan.

[e28] Elberfeldistä meillä on otteita H. P. B:n kirjeistä kreivittärelle. Yhdessä niistä hän valittaa sitä, että

S. O:n virta on pysähtynyt, ja vie kaksi kuukautta, ennen kuin voin toipua siihen tilaan, missä olin Würzburgissa… [Reminiscences, s. 41.]

mutta toisessa kirjeessä hän tekee melko arvoituksellisen huomautuksen sanoen, että

Salaisen opin käsikirjoitus tulee takaisin kunnianarv. ystävältämme; hän pitää sitä paljon parempana kuin johdantoa – eikä edes puolta tusinaa sanaa ole korjattu. Hän sanoo, että se on täydellinen. [Sama, s. 62.]

Mitään viitettä ei ole siitä, kuka "kunnianarv. ystävä" on saattanut olla.

Sikäli kuin tiedämme, H. P. B. lähti 8.7. Elberfeldistä Oostendeen Brysselin kautta, sukulaisensa seuranaan. On mahdollista, että hän pysähtyi Pariisissa lyhyeksi aikaa, ja saavuttuaan määränpäähänsä asettui Villa Novaan, 10 Boulevard Van Isgham.

Joskus heinäkuun ensimmäisen tai toisen viikon aikana H. P. B. kirjoitti kreivittärelle sanoen:

Yritän kirjoittaa Salaista oppia. Mutta Sinnett, joka on täällä muutaman päivän, tahtoo suunnata kaiken huomioni pahuksen Muistelmiin. Rouva Sinnett ei voinut tulla, ja Sinnett jättää minut pian. [Reminiscences, s. 63.]

H. P. B:n kirje ev. Olcottille 14.7.1886 selittää monia asioita. Hän kirjoittaa:

No niin, S. O:sta. Miten voin vastata sinulle, mitä kysyt? Pyysin Sinnettiä tekemään sen, sillä hänen asiansa on sanoa, kun hän on lukenut tähän asti kirjoitetun. Kirjoitan järjestelystä seuraavassa tai sitä seuraavassa kirjeessä. Tietysti S[ubba] R[ow]:n neuvo on arvokas, ja jos saat hänet pitämään käsikirjoitusta vain kuukauden, niin se on erinomaista. Mutta entäpä jos hän pitää sitä määräämättömän ajan? Sen täytyy olla osina – sanoo Sinnett, ja sen on jatkuttava niin kauan kuin sille on kysyntää – epämääräisen ajan ja sen täytyy alkaa tänä keväänä. Se tullaan järjestämään siten, että ihmiset tulevat maksamaan etukäteen ainoastaan siitä, mitä on jo julkaisijan käsillä, ja sen on ilmestyttävä samaan aikaan täällä ja Amerikassa – mistä Redway on kirjeenvaihdossa Boutonin kanssa. Lähetän nyt hoidettavaksesi ja sinun vastuullesi "Alkulauseen lukijalle" sekä varsinaisen Salaisen opin ensimmäisen luvun. Johdattavana alkukirjana on yli 600 sivua isoja kirjoitusarkkeja, jotka esittävät eittämättömiä, historiallisesti todistettuja tosiasioita adeptien olemassaolosta ennen kristillistä ajanjaksoa ja sen alettua ja siitä, että kirkkoisät ovat tunnustaneet Vanhan ja Uuden testamentin sisältämän kaksinkertaisen esoteerisen merkityksen. Lisäksi siinä on todisteita siitä, että kristillisten oppien todellinen lähde on vedalaiselta ja brahmalaiselta kaudelta peräisin olevissa arjalaisissa vanhimmissa MYSTEEREISSÄ [e29], todisteita siitä, että se on esitetty eksoteerisissa samoin kuin esoteerisissa sanskritinkielisissä teoksissa. Tämän tulen lähettämään myöhemmin, jos Subba Row hyväksyy 1. luvun, joka muodostuu Dzanin (eli Dzyanin) kirjasta otetuista seitsemästä säkeistöstä ja jota kommentoidaan ja selitetään, kuten sitä käsittelevässä kolmessa sanastossa – sanskritiksi, kiinaksi ja tiibetiksi. En voi lähettää sitä ilman, että saan siitä kopion, sillä jos se katoaa matkalla tai muuten turmeltuu, en voi kirjoittaa sitä uudelleen. Nyt olen yksin, kukaan ei ole kopioimassa tai auttamassa minua. Kahdessa viikossa lähetän sinulle johdannon ja 1. luvun. Mutta sinun on pakotettava S.R. lukemaan se eikä panemaan sitä syrjään ja jättämän vapaa-ajan puuhaksi, niin kuin hän aina tekee… [Kopioitu Adyarin arkiston alkuperäiskirjeestä.]

Kuva V: Faksimile presipitoidusta kopiosta mestari K. H:n kirjeestä tri Hübbe-Schleidenille mestari M:n käsialalla.	Kuva VA: Faksimile presipitoidusta kopiosta mestari M:n kirjeestä tri tri Hübbe-Schleidenille lisäviestein. Teosofisen Seuran, Pasadena, California, arkistoista. Kopioitu luvalla.

Tämän ajanjakson yhteydessä törmäämme kuitenkin joihinkin kronologisiin epämääräisyyksiin, jotka on erittäin vaikea selvittää.

Meillä on yksiselitteinen selostus kreivittäreltä, jossa sanotaan että

Juuri ennen Würzburgista lähtöään H. P. B. oli lähettänyt Salaista oppia koskevia käsikirjoituksiaan Adyariin ev. H. S. Olcottille, Seuran puheenjohtajalle. H. P. B. oli innokas kuulemaan hänen mielipiteensä, koska Olcott oli auttanut niin paljon Isiksen kanssa. Hän myös toivoi, että käsikirjoitus lähetettäisiin Subba Row’lle, ja tätä kiinnosti muutama lukemansa sivu niin paljon, että oli halukas näkemään enemmän… [Reminiscences, s. 66.]

Kreivitär kuvaa kuinka H. P. B. lähti Würzburgista ja puhuu "vakavasta tehtävästä koota kaikki matkatavarat, joihin kuuluivat tyynyt, päiväpeitteet, pienet laukut ja arvokas laatikko, joka sisälsi Salaisen opin käsikirjoituksen; tämä ei ollut koskaan hänen näköpiirinsä ulkopuolella…"

Kreivitär palasi Ruotsiin heinäkuussa 1886 ja oli syksyllä taas H. P. B:n luona, tällä kertaa Oostendessa. Ilmeisesti H. P. B. pyysi häntä matkustamaan Lontooseen hoitamaan joitakin yksityisasioita hänen puolestaan, ja hän lainaa paria H. P. B:n kirjettä, jotka hän sai Lontoossa. Seuraava ote on yhdestä niistä:

Lähetin eilen sähkeen, jossa kysyin, voisinko lähettää sinulle Lontooseen käsikirjoitukseni, koska minun on lähetettävä ne viivytyksettä eteenpäin Madrasiin. Louisen aviomies on pakannut ne erittäin hyvin, sitonut ja ommellut ympärille vahakankaan sen suojaksi matkaa varten, joten sinulla ei ole mitään muuta vaivaa siitä kuin vakuuttaminen. Ole hyvä, tee sinä se. Olet ainoa, johon ehdottomasti luotan. Olcott kirjoittaa, että Subba Row on niin innostunut käsikirjoituksesta, että hän on kysymässä postia heti kun se tulee jne. ja Mestari on määrännyt hänet, siltä vaikuttaa, käymään sen läpi. Ole hyvä ja lähetä se eteenpäin saman tien ja vakuuta se vähintään 150 tai 200 punnan arvosta, sillä jos se katoaa – niin hyvästi! – joten lähetän sen tänään osoitteeseesi ja vastaa heti kun olet saanut sen. [Sama, s. 66.]

[e30] On mahdotonta varmistua, vaikka on aivan todennäköistä, että kyse on kahdesta eri osasta kuuluisaa käsikirjoitusta – yhdestä, joka oli mennyt Adyariin Würzburgista, ja toisesta, joka oli lähdössä sinne. On jopa todennäköistä, että oli peräti kolme postituskertaa, joissa tämän käsikirjoituksen eri osat menivät Adyariin.

Kreivitär antaa meille otteita kahdesta muusta kirjeestä, jotka hän sai H. P. B:ltä ollessaan Lontoossa asioita toimittamassa. Yhdessä niistä H. P. B. sanoo:

Olen kuullut, että ennakkotilauksena Salaisen opin tilanneet ihmiset alkavat tulla kärsimättömiksi – eikä asialle voi mitään. Kuten tiedät, työskentelen 14 tuntia päivässä. Viimeisimmät Adyariin lähetetyt käsikirjoitukset eivät tule takaisin ennen kuin kolmen kuukauden kuluttua, mutta sitten voimme aloittaa julkaisemisen. Subba Row tekee arvokkaita huomautuksia, niin Olcott kertoo minulle.

Toisessa kirjeessä H. P. B. kertoo hänelle että

…Viime yönä, sen sijaan että olisin mennyt vuoteeseen, minut pantiin kirjoittamaan kello yhteen asti. Kolmoismysteeri ilmoitettiin – se, mistä luulin, ettei sitä koskaan annettaisi – se on… [Reminiscences, s. 67 ja 68. Loppupisteet toisessa otteessa ovat kreivittären lainaamassa kohdassa.]

Palattuaan H. P. B.n luo ja asetuttuaan siellä aloilleen kreivitär ilmoitti että

…Hra Z. lähti pian, ja aloitimme jälleen tavallisen rutiinin ja Salaisen opin kirjoittaminen jatkui sinnikkäästi… [Sama, s. 68-69.]

On todennäköistä, että herra Z tarkoittaa herra Zornia, joka oli organisoimassa teosofista työtä Odessassa Venäjällä.

Kirjeessään tri Anna Bonus Kingsfordille 23.8.86 H. P. B. sanoo:

Olen kovassa työssä nykyään, sillä pelkään etten saa valmiiksi "Salaista oppiani", jos odotan kauan. Mitä tahansa siitä tulee kirjallisena tuotteena, ihmiset oppivat siitä enemmän kuin yhden uuden asian. [E. Maitland, Anna Kingsford, Vol. II, s. 251-252.]

Kirjeessään Sinettille 21.9.86 H. P. B. sanoo:

Olen lähettänyt S. O:n ensimmäisen osan Adyariin ja teen nyt toista osaa – Muinaista. [Letters to Sinnett, C, s. 222.]

Saamme lukea monista mielenkiintoisista tosiasioista H. P. B:n kirjeestä ev. Olcottille 23.9.1886, jossa toinen osa käsikirjoitusta tulee näköpiiriin. Hän kirjoittaa:

Lähetän sinulle Salaisen opin käsikirjoitukset rva Gebhardin kautta, joka vakuuttaa lähetyksen 3 000 tai 4 000 markan arvosta – hän vei ne mukanaan Elberfeldiin, minne hän palasi. Lähetän nyt [e31] ainoastaan Esipuhe-jaksosta ensimmäisen osan, ja kahdessa viikossa tulen lähettämään S. O:n todellisen oikean, Muinaisen ajanjakson ja 7 säkeistöä Dzyanin kirjasta kommentoituina. 1. johdanto-osassa on seitsemän jaksoa eli lukua ja 27 liitettä, useita liitt. liitettyinä jokaiseen jaksoon yhdestä kuuteen jne. Nyt kaikki tämä tekee joko enemmän tai joka tapauksessa yhden niteen, eikä se ole S. O. vaan johdanto siihen. Se on ehdottoman välttämätön, sillä jos yleisö alkaa lukea Muinainen-osaa, se tulisi hulluksi luettuaan liian metafyysistä tekstiä. Nyt se on järjestetty siten, että liitteet voivat joko olla kuten ohessa lukujen yhteydessä tai ne voidaan ottaa pois ja sijoittaa erilliseen osaan tai kunkin osan loppuun, mutta liitettä ei voi panna tästä osasta tai alustavista luvuista II osaan tai I kirjaan, Muinainen-osaan; olen huolellisesti merkinnyt liitteen jokaisen sivun otsikkonumerolla ja mihin jaksoon tai lukuun se kuuluu. Jos poistat liitteen, silloin ei johd. jaksoissa ole 300 sivua painettuna, ja ne menettävät kiinnostavuuden. Tee kuitenkin niin kuin haluat, mutta älä hukkaa sivuja äläkä salli niiden turmelemista. Jos sinä tai S. Row pidätte jotakin liiallisena, vetäkää sen yli kevyesti; ja jos tahdotte lisätä, kirjoittakaa lisäys paperille ja kiinnittäkää se asianomaiseen sivuun. Muista – tämä on minun viimeinen suuri teokseni, en voisi kirjoittaa sitä uudelleen, jos se hukataan, pelastaakseni elämäni tai Seuran elämän, mikä on enemmän… [Kopioitu Adyarin arkiston alkuperäiskirjeestä.]

Edellä olevasta voidaan kuitenkin vetää se väistämätön johtopäätös, että olipa mitkä tahansa käsikirjoitukset lähetetty Adyariin tuohon päivään mennessä, ennen pitkää niitä lähetettäisiin enemmän.

H. P. B:n kirje Sinnettille joskus vuoden 1886 syksyllä sisältää seuraavan tiedon:

…sitten hän [Djuan Khool] kertoi minulle, että Mestari lähetti teille sanan ja pyysi minua kertomaan teille: "Sinnett on ilmeisesti unohtanut, mitä hän oli lukenut 7 säkeistön kommentaareista (II kirja, Muinainen aikakausi). Muutoin hän olisi tiennyt, että siitä, mitä siinä on selvästi sanottu, voisi Mr Crookes kirjoittaa seitsemän sellaista vihkosta (kuten protyylistä), jos hän vain tietäisi siitä. Ei mitään sellaisia tieteellisiä oikeaoppisia sanoja käytetty S. O:ssa, mutta kaikki, mitä voidaan ilmoittaa tällä vuosisadalla, on siinä, ja kemiasta ja fysiikasta on enemmän kuin mitään muuta. Jos Sinnett on halukas lukemaan nuo osat Crookesille – tai Crookes tahtoo lukea ne itse – lähettäkää heille kaikin mokomin käsikirjoitukset…"

On totta, että aina siitä pitäen kun läksitte, Mestari on saanut minut päivittäin lisäämään jotakin vanhoihin käsikirjoituksiin, niin että paljon siitä on uutta ja paljon enemmän, mitä en itse ymmärrä… [Letters to Sinnett, CIII, s. 225-226.]

18.10.1886 H. P. B. kirjoitti melko pateettisen kirjeen uskolliselle ystävälleen G. Subbiah Chettylle, joka asui silloin Adyarissa, ja sanoi:

…olen yleensä huonossa kunnossa ja Salainen oppi imee kaiken huomioni ja vie kaiken aikani…

[e32] ja lisää jälkikirjoituksena:

Ole kiltti ja sano Olcottille, että jos, kuten hän luulee, Subba Row’lla ei ole aikaa käydä S. O:ta läpi, on parempi etten lähetä sitä Adyariin… [Kopioitu Adyarin arkiston kirjeestä.]

Lokakuun 1886 The Theosophistissa (Vol. VII, s. 62) on seuraava ilmoitus ilman allekirjoitusta otsikolla "Kirjallisia ja henkilökohtaisia tiedotuksia", joka on mitä todennäköisimmin ev. Olcottin kirjoittama:

On ilahduttavaa saada tietää, että "Salainen oppi" edistyy vakaasti. Mr Sinnett kirjoittaa, että yhden "Isiksen" osan verran on jo valmiiksi kirjoitettuna; ja eräästä toisesta lähteestä saimme tietää, että syvälliseltä oppineisuudeltaan ja analyysiltaan samoin kuin aineiston järjestelyltään siitä tulee parempi kuin "Isis". Vaikka johtaja kauan sitten tarjoutui palauttamaan rahat rekisteröidyille ennakkotilaajille, tuskin ketkään käyttivät sitä hyväkseen ja tuntuivat vaistomaisesti käsittävän, että sellaisia kirjoja ei kyhätä kuin päivän romaaneja, vaan ne ovat vuosien työtä. "Isiksen" varsinainen kirjoittaminen vei kaksi vuotta sellaista keskeytymätöntä työtä, että Mme Blavatsky ei tuolloin kuuteen kuukauteen koskaan poistunut asunnostaan vaan istui siellä kirjoittamassa jatkuvasti. Sen jälkeen kun hän ilmoitti "Salaisen opin" olevan valmisteilla, hän on kaksi kertaa joutunut vuoteen omaksi viikoiksi ja on kerran juuri ja juuri selvinnyt hengissä ihmeen avulla; ja sen lisäksi hän on joutunut kestämään taannoisen häntä vastaan käydyn salaliittohankkeen, joka oli tuskin sopivaa kirjaa kirjoittavalle mielelle. Teos etenee kuitenkin nopeasti, ja epäilemättä osoittautuu oikeaksi vanha sananparsi, että "kärsivällinen odottaminen ei mene hukkaan".

T. Subba Row’n asenteesta oli tulossa erittäin kielteinen. Hän oli melko oikukas toisinaan, ja hänen brahmalainen kasvatuksensa vaikutti häneen huomattavassa määrin. Hän vastusti kaiken korkeamman, aikaisemmin esoteerisen opetuksen paljastamista. Hänen länsimaalaisiin kohdistuva epäluottamuksensa oli voimakasta eikä hän koskaan täysin hyväksynyt sitä, että "nainen" saattoi niin vapaasti esittää okkulttisia oppeja. Näiden on täytynyt olla hänen henkilökohtaisen luonteensa omituisuuksia, koska hän oli todellisuudessa mestari M:n, H. P. B:n oman opettajan, korkea chela ja oli kiistämättä jonkin asteen vihitty. Subba Row’n yhteistyö Salaisen opin toimittamisessa oli tulossa joka päivä kyseenalaisemmaksi.

Meillä on vielä yksi kohta H. P. B:n kirjeestä Sinnettille, kirjoitettu joskus samana syksynä [1886]. Hän sanoo:

Sillä välin minulla on suuri ilo lähettää teille muutama sivu, jotka olen napannut I kirjasta, Muinainen ajanjakso, jonka alun olette nähnyt, ja pyydän teitä lukemaan ne huolellisesti. Jos nyt ette pidä sitä niin kuin sanotte pitkäveteisenä tai niin kuin hän sanoo – olipa sen nimi mikä tahansa – sitten minä olen Battenberg! Tämä kirjoitettiin Villa Novassa, kun läksitte, ja kreivitär on kopioinut sen [e33] kaiken kauan sitten. Älkää vain armeliaisuuden tähden hukatko noita 8 sivua tai viette minut perikatoon menetetyn ajan ja muunkin vuoksi. Jos mielestänne on sopivaa, olkaa kiltti ja näyttäkää sitä Crookesille; jos ei – vastatkaa minulle, että olen typerys – kuten tavallista, ja sitten lähettäkää takaisin sekä nuo 8 sivua että Mohinin Memoir. Minun TÄYTYY lähettää se Adyariin Olcottille… [Letters to Sinnett, CII, s. 224-225.]

H. P. B:n kirjeestä Olcottille 21.10.86 paitsi että saamme tietää joukon mielenkiintoisia asioita käynnissä olevasta työstä, niin saamme myös uutta ja melko omituista tietoa vielä yhden käsikirjoitusosan postittamisesta Adyariin. H. P. B. kirjoittaa:

Vain kuukausi sitten annoin Mme Gebhardille S. O:n käsikirjoituksen postitettavaksi Elberfeldistä – ja vakuutettavaksi sen 3 000 markan edestä. No, eilen illalla, kun kirjoitit minulle, että se ei vielä siihen mennessä ollut tullut, sähkötin hänelle kysyäkseni, eikö hän ollut lähettänyt sitä (hän oli pyytänyt minua kopioimaan joitakin asioita ennen lähettämistä) ja hän vastasi, että hän oli lähettämässä. Sen jälkeen, mitä sanot S.R:stä, ettei hän tahdo edes katsoa sitä, on tietysti parempi, että se painetaan ilman hänen suostumustaan. Sillä tahdon aloittaa tänä keväänä sen tekemisen ja tulen menemään Lontooseen sen vuoksi. Minun on pakko – oikoluvun ja British Museumin ja kirjojen takia. Mutta mitä teen nyt 2. osalle, todellisen ikivanhan opin alulle – missä minulla on ties kuinka monta sanskritin sanaa ja lausetta ja ties kuinka monen eksoteerisen hinduallegorian esoteerinen merkitys heidän kosmogoniastaan ja teogoniastaan? Voitko pyytää Shrinivas Row’ta ja Bhavani Row’ta auttamaan minua? Silloin voisin lähettää 2. osan, joka käsittää kirjat 1, 2 ja 3. Ellei joku auta, en tiedä mitä tehdä. Entä kuka tekee sanaston? Minä en voi eikä minulla ole aikaa, ja Mohini tuskin tekee. Ole hyvä ja vastaa heti. Sen on melkein kokonaan antanut ’vanha herrasmies’ ja Mestari, ja siinä on ihmeellisiä asioita, sen sanon. Mutta jonkun täytyy katsoa sanskritinkielisen ja eksoteerisen käännöksen oikeellisuus. Saat vielä nähdä, että tämä kirja tulee tekemään meistä kuuluisia (sinusta ja minusta).

Sillä välin olen kirjoittanut Mme Gebhardille ja pyytänyt lähettämään I osan käsikirjoitukset takaisin tänne eikä Adyariin. Se näyttää turhalta, koska Subba R:sta ei enää ole toivoa. Enempää en sitten sanokaan… [Kopioitu Adyarin arkiston alkuperäiskappaleesta.]

Mikä lieneekään ollut täydellinen ja yksityiskohtainen kertomus ensimmäisten käsikirjoitusten lähettämisestä Adyariin, sitä emme todennäköisesti saa koskaan täysin tietää asiakirjatodisteiden niukkuudesta johtuen, mutta varsinainen Adyarin arkistossa oleva käsikirjoitus ilmaisee hyvin mielenkiintoisen asiakirjan.

Se on kreivitär Constance Wachtmeisterin ja Mary Gebhardin käsialaa, ja jotkut säkeistöt on kirjoitettu punaisella musteella, kuten kreivitär oli ehdottanut. Se aloittaa "Lukijalle" otsikoidulla osalla ensimmäisen kappaleen, joka kuuluu: "Erehdys tulee alas kaltevaa pintaa pitkin, mutta totuuden on työläästi kiivettävä ylös kukkulalle."

Kuvateksti: Faksimile Salaisen opin I osan ensimmäisen luonnoksen käsikirjoitussivusta, joka on Mary Gebhardin käsialalla tehty ja jota säilytetään Adyarin arkistossa.

[e35] On korostettava, että saatavilla olevat tosiasiat osoittavat, että mitä käsikirjoituksia postitettiinkin Adyariin v. 1886 tai 1887, H. P. B. säilytti kopioita joistakin niistä. Ne olivat hänen mukanaan Lontoossa myöhempinä vuosina. Kun jotkut hänen silloin vielä julkaisemattomista monista kirjoituksistaan koottiin yhteen ja julkaistiin v. 1897 nimellä "Salainen oppi, III osa", tämä osa sisälsi huomattavan määrän lukuja, jotka ovat joko samoja tai melkein samoja kuin joidenkin nyt Adyarissa sijaitsevien, niin kutsuttujen alkuperäisluonnosten luvut. Vaikuttaa siltä, että ne, jotka olivat vastuussa niin kutsutusta III osasta, olivat täysin tietämättömiä tämän aineiston olemassaolosta Adyarissa, kuten jotkin seuraavista tosiasioista lopullisesti todistavat.

Seuraava ilmoitus on löydettävissä The Theosophistin sivuilta:

…Eräs toinen mielenkiintoinen "löytö" on Salaisen opin ensimmäisen osan ensimmäinen käsikirjoitus…Tämä on ilmeisesti se käsikirjoitus, jonka H. P. B. lähetti Oostendesta v. 1886 T. Subba Row’lle. Salainen oppi, sellaisena kuin se nyt on, on laajennettu versio tästä ensimmäisestä käsikirjoituksesta, vaikka myöhemmässä tarkistuksessa on jätetty pois joitakin osia, jotka ovat tässä alkuperäishahmotelmassa… [Allekirjoittamaton, mutta luultavasti Annie Besantilta, The Theosophistissa, Vol. XLIII, maaliskuu 1922, s. 533-534.]

"Alkuperäisluonnoksen" (eli "ensimmäisen luonnoksen") Johdanto-osa oli lyhentämättömänä vuonna 1888 julkaistussa teoksessa. I luvun ensimmäinen jakso käsitteli hermeettisiä ja muita muinaisaikaisia kirjoja. II luvun "Valkoinen ja musta magia teoriassa ja käytännössä" oli julkaistu artikkelina "1800-luvun kieltoja ja virheitä" Luciferissa, Vol. X, kesäkuu 1892, ja outoa kyllä, sitä käytettiin "III osassa". III luvusta, joka käsittelee transsendentaalista algebraa ja "Jumalan ilmoittamia" numeroita mystisissä nimissä, tuli X luku "III osassa" yhdessä muun matematiikkaa ja geometriaa koskevan aineiston kanssa. Muut alajaksot, kuten ne jotka käsittelevät kuusikulmiota ja keskipistettä, Tyanan adeptia, kabiireja eli mysteerijumalia ja muita, sisältyvät kaikki "III osaan". Arvokas materiaali nimeltään "Tähtienkelipalvonta Rooman kirkossa jne." julkaistiin Luciferissa, Vol. II, heinäkuu 1888, toisin sanoen vielä H. P. B:n elinaikana; sitä laajennettiin ja parannettiin lisäselityksillä.

Vuoden 1886 käsikirjoituksen toinen osa kuuluu: Salainen oppi, I kirja, Muinainen aikakausi. I luku, Pilkahdus ikuisuuteen. Kosminen kehitys seitsemässä vaiheessa.

Kuvateksti: Faksimile Salaisen opin yhden version yksittäisestä sivusta, joka on kirjoitettu H. P. B:n käsialalla ja jota säilytetään Adyarin arkistossa.

[e37] Ensimmäinen jakso on nimeltään "Kirjan lehtiä esihistorialliselta kaudelta" ja se alkaa sanoin: "Muinaisaikainen käsikirjoitus – kokoelma palmunlehtiä, jotka on jollain erikoisella tuntemattomalla tavalla tehty veden-, tulen- ja ilmankestäviksi – on kirjoittajan silmien edessä." Se jatkaa sitten heti ympyrään ja sen keskipisteeseen, mutta ei mainitse puhdasta valkoista kiekkoa. Kahdenkymmenenkahden sivun jälkeen esitetään ensimmäinen säkeistö, ja liitteen jokaiseen lukuun luvataan yleinen sanasto. Jokaista säkeistöä koskevat selitykset on pantu alahuomautukseksi eikä tekstiin, kuten on vuoden 1888 painotyön lopullisessa versiossa. Tämän säkeistön kommentaari alkaa: "Salainen oppi esittää kolme perusväittämää", sanat, jotka ovat lopullisessa versiossa I osan sivulla e41 [suomennetussa vuoden 1910 editiossa s. 41]. Sitten seuraa teksti, josta tuli julkaistun teoksen kommentaarit, ja jokaisen säkeistön kaikki selitykset esitetään perättäin eikä shloka [säe] shlokalta.

II osasta eli kirjasta ainoastaan muutama sivu on käsikirjoituksessa, kaikkiaan yhdeksäntoista. Niiden otsikot ovat: "Muinainen kronologia, kierrokset, antropologia" ja osittain ne ovat julkaistun teoksen "Alkuhuomautusten" karkea muotti ja osittain ovat lyhyt viittaus kronologiaa ja rotuja koskevaan opetukseen, joita tuo osa käsittelee.

10.12.1886 ev. Olcottin päiväkirjamerkintä sanoo, että S. O:n käsikirjoitukset on saatu. Old Diary Leaves -kirjassaan (III, s. 385) hän kirjoittaa seuraavaa:

Samoihin aikoihin sain H. P. B:ltä T. Subba Row’n ja minun luettavaksi ja tarkastettavaksi Salaisen opin I osan käsikirjoituksen. Subba Row silloisessa saivartelevassa mielialassaan kieltäytyi kuitenkin tekemästä muuta kuin lukemaan sen sanoen, että siinä oli niin paljon virheitä, että jos hän koskisi siihen, hänen pitäisi kirjoittaa se kokonaan uudelleen! Tämä oli pelkkää närkästystä, mutta teki hyvää, sillä kun raportoin hänen huomautuksestaan H. P. B:lle, tämä oli kovasti huolestunut ja ryhtyi käymään käsikirjoitusta mitä huolellisimmin läpi korjaten monia virheitä, jotka johtuivat hutiloinnista kirjallisissa metodeissa, ja tehden eurooppalaisten ystävien avulla sen kirjan, mikä se nyt on.

Adyarin vuosikokouksen tervehdyspuheessa 27.12.1886 eversti sanoi:

Ensimmäisen osan käsikirjoitus on lähetetty minulle ja on tarkastettavana. Ilahdutan teitä ilmoittamalla, että se enemmän kuin puolustaa hänen mainettaan oppineisuudessa ja kirjallisissa kyvyissä. Teos tulee luultavasti laajenemaan viideksi osaksi, joista kukin vastaa suunnilleen Hunnuttoman Isiksen yhtä osaa, ja ensimmäinen eli johdanto-osa julkaistaan pian Lontoossa ja New Yorkissa. [The Theosophist, Vol. VIII, liite, tammikuu 1887, s. xx-xxi.]

[e38] Samanlainen tieto sisältyy hänen päätöspuheeseensa 28.12. Adyarin kirjaston avajaisissa.

Ja nyt, ennen lopettamista, sallikaa minulle hetki ilmoittaakseni, että olen saanut itselleni ensimmäisen osan koko viisiosaisesta käsikirjoituksesta, jonka Mme Blavatsky on kirjoittanut Salaisesta opista; ja että jopa sen pintapuolinen lukeminen on vakuuttanut minua paremmat kriitikot, että siitä tulee yksi tärkeimmistä kirjoituksista, joita on koskaan tehty filosofisen ja tieteellisen oppineisuuden alalla, oppineen tekijänsä merkkiteos ja kunnianosoitus Adyarin kirjastolle, jonka perustajia hän on. [Sama, s. xlvii.]

__________

Vuosi 1887 alkaa H. P. B:n kirjoittamalla kirjeellä ev. Olcottille 4.1. Näyttäisi silti, että Subba Row piti lopulta teoksen joistakin osista, vaikka hänellä oli ehdottomia ennakkoluuluja muiden osien suhteen. H. P. B. kirjoittaa:

Olen iloinen siitä, että Subba Row pitää Johdannostani. Mutta se on vain ikään kuin alustava osa, ja todellinen alkuperäinen oppi on I osassa, jonka lähetän sinulle, kun Fawcett tulee 20. päivänä, ja hän tuo sen sitten Englantiin itse – sillä minä en voi lähettää sitä tai oikeammin vakuuttaa sitä täältä.

Joten pidä muut käsikirjoitukset, kunnes olet lukenut kummatkin ja katso, mitä muutoksia on tehtävä. Anna S.R:n tehdä, mitä hän haluaa. Annan hänelle vapaat kädet. Luotan hänen viisauteensa paljon enemmän kuin omaani, sillä olen voinut ymmärtää väärin monia kohtia sekä Mestarilta että Vanhalta H:lta.* He [e39] antavat minulle ainoastaan tosiasiat ja harvoin sanelevat järjestyksessä. Minä en ole mikään kirjojen tekijä, sen sinä tiedät. Mutta tiedän, että tosiasiani ovat kaikki alkuperäisiä ja uusia. Odota niin näet…

Oletko saanut kolme kultaesinettä, jotka lähetin? Kreivitär lähetti ne samana päivänä kuin käsikirjoitukset…

[* Tämä tarkoittaa "vanhaa herrasmiestä". Viisauden Mestarien kirjeitä, Toinen sarja, kirje 24, on ainoa tämän adeptin käsialaa oleva kirje, jonka hän on allekirjoittanut erikoisella kirjoituksella. Punakynällä kirjoitettua kirjettä säilytetään Teosofisen Seuran Adyarin arkistossa ja se on kopioitu faksimilena edellä mainittuun teokseen. Allekirjoituksen alla on muutama H. P. B:n käsialalla ja sinisellä kynällä kirjoitettu sana. Hän sanoo: "vanha herrasmies teidän Narayan". Hän myös mainitsee hänet useita kertoja vuoden 1878 päiväkirjassaan (Ks. H. P. B:n Collected Writings, Volume I). Tämä adepti asui ilmeisesti lähellä Tiruvallamin kukkuloita Etelä-Intiassa, päätellen hänen voimakkaasta artikkelistaan "Mentaalinen arvoitus", joka ilmestyi The Theosophistin liitteessä, kesäkuu 1882 (Vol. III), ja oli allekirjoitettu: "Yksi Teosofisen Emäseuran hinduperustajista".

30.4.1882 H. P. B. ja Olcott matkustivat junalla Tiruvallamiin, mukamas katsomaan yhtä Etelä-Intian vanhimmista temppeleistä. Päätellen useista varhaisjäsenten lausunnoista he mitä todennäköisimmin tapasivat "vanhan herrasmiehen" paikkakunnalla ollessaan. (Ks. edellä mainittua liitettä s. 2 samoin kuin G. Subiah Chettyn muistelmia The Theosophistissa, Vol. XLVII, maaliskuu 1926.)

Ev. Olcott on kauniisti kuvannut tämän adeptin osaa Hunnuttoman Isiksen kirjoittamisessa, Old Diary Leaves, s. 247-249, ensimmäinen sarja. H. P. B:n omista päiväkirjamerkinnöistä käy selvästi ilmi, että hän toimi useita kertoja "vanhan herrasmiehen" tulkuna.]

[Kopioitu Adyarin arkiston alkuperäiskirjeestä.]

10.1.87 H. P. B. kirjoittaa Sinnettille:

Haluatte tietää, mitä olen tekemässä. Sovittamassa syntiäni, kun lähetin teille Muinaisen oppini ennen kuin se oli valmis. Kirjoittamassa sitä uudelleen, lisäämässä sitä, liimaamassa ja uudelleen liimaamassa, pyyhkimässä pois ja korvaamassa ARVOVALTAISILTA TAHOILTA saamillani selityksillä. Minua käskettiin lähettämään teille käsikirjoitus – mutta ei sanottu, milloin. Kreivitär, joka on aina varautunut käytännön asioihin tahtoessaan käyttää hyväksi Hamiltonin Lontooseen paluuta – sai minut lähettämään hänen mukanaan käsikirjoitukset. Kaksi päivää myöhemmin minulta pyydettiin sitä, ja kun sanoin, että se oli mennyt, oli vastauksena "sitä pahempi sinulle" – kiitos. Näyttää siltä, että viimeistelemättömässä muodossaan se ei onnistunut saamaan Mr Crookesia pyörtymään ihastuksesta, ja hänen on täytynyt julistaa se täydeksi hölynpölyksi. Ainakin minä ennustan sen ja oletan niin päätellen siinä synnytetyistä kemiallisista muutoksista, joista en aikaisemmin enkä nytkään ymmärrä rahtuakaan. Enkä välitäkään. [Letters to Sinnett, CIV, s. 226-227.]

Hän [H. P. B.] kertoo myös hänelle eräässä toisessa kirjeessä sunnilleen samalta ajankohdalta, että Salainen oppi "kasvaa, kasvaa ja kasvaa".

Vielä eräässä toisessa kirjeessä Sinnettille hän kertoo hänelle: "Olen neljännessä Rodussa. Olen ollut tekemisissä hermafrodiittisen kolmannen Rodun kanssa…"

Vuoden 1887 maaliskuun viimeisen viikon tienoilla H. P. B. oli vakavasti sairaana Oostendessa. Hänellä oli munuaistulehdus, joka aiheutti tuntikausien tajuttomuuden kerrallaan. Tri Ashton Ellis tuli Lontoosta ja Mary Gebhard Elberfeldistä. Hänen ei odotettu elävän. Kreivitär Wachtmeisterin sanoin:

…Tuskin uskalsin toivoa hänen elävän yön yli ja kun istuin yksin hänen vuoteensa vieressä, hän avasi silmänsä ja kertoi minulle, kuinka mielellään hän kuolisi ja että hän arveli, että Mestari sallisi hänen vapautua vihdoinkin. Yhä hän oli huolissaan Salaisesta opistaan. Minun täytyy olla erittäin huolellinen hänen käsikirjoitustensa vuoksi ja luovuttaa kaikki painatusohjein ev. Olcottille. Hän oli toivonut voivansa antaa enemmän maailmalle, mutta Mestari tiesi parhaiten. Ja niin hän jatkoi ajoittain puhumista kertoen minulle monia asioita. Lopulta hän vajosi tiedottomaan tilaan, ja minä ihmettelin, miten kaikki päättyisi. [Reminiscences, s. 73.]

Yön aikana kreivittären ollessa unessa H. P. B:n opettaja tuli hänen luokseen vakavan käännekohdan hetkellä ja palautti hänen heikentyneen terveytensä. Vastauksena kreivittären huolestuneeseen tiedusteluun H. P. B. sanoi:

…Kyllä, Mestari on ollut täällä. Hän antoi minun valita, että halutessani voisin kuolla ja olla vapaa tai voisin elää ja saada Salaisen opin valmiiksi. Hän kertoi minulle, kuinka suuria olisivat [e40] uhraukseni ja mikä kauhea aika minua odottaisi Englannissa (sillä minun pitää mennä sinne); mutta kun ajattelin niitä opiskelijoita, joille saisin opettaa muutamia asioita, ja yleensä Teosofista Seuraa, jolle olen jo antanut sydänvereni, hyväksyin uhrauksen, ja nyt sen toteuttamiseksi, hae minulle kahvia ja jotakin syötävää ja anna minulle tupakka-askini. [Sama, s. 75.]

Jopa kriisien keskellä H. P. B. säilytti huumorintajunsa!

Tässä kohtaa kertomusta meidän on esiteltävä kaksi uutta todistajaa, nimittäin Bertram Keightley ja hänen veljenpoikansa tri Archibald Keightley, Lontoosta molemmat, joilla on monia mielenkiintoisia tosiasioita kerrottavana. Bertram Keightly kirjoittaa:

Niiden muutaman päivän aikana, jotka vietin Oostendessä H. P. B:n kanssa, hän pyysi minua käymään läpi osia hänen uuden teoksensa käsikirjoituksesta, minkä lupasin mielelläni tekeväni. Ennen kuin olin lukenut siitä paljonkaan, tuli selväksi, että Salaisesta opista oli määrä tulla tämän vuosisadan okkultismia käsittelevän kirjallisuuden verrattomasti tärkein kirjoitus. Kuitenkin jo silloin teoksen paljolti järjestymätön ja katkelmallinen luonne sai minut ajattelemaan, että huolellista tarkastamista ja huomattavaa uudelleen ryhmitystä tarvittaisiin, ennen kuin käsikirjoitus olisi valmis julkaisemista varten.

Toisella vierailulla viikkoa tai kahta myöhemmin lähempi tarkastelu vahvisti tätä vaikutelmaa. Mutta koska H. P. B. suostui silloin tulemaan ja asettumaan Lontooseen tai sen lähistölle niin pian kuin järjestelyt voitaisiin tehdä häntä varten, mitään muuta ei tuolloin tehty teoksen hyväksi. [Sama, s. 89-90.]

Tämä oli ennen H. P. B:n vakavaa sairautta Oostendessa.

Tri Archibald Keightleyn lausunto on samanlainen ja viittaa hänen kokemuksiinsa hänen vieraillessaan Oostendessa H. P. B:n luona. Hän kirjoittaa:

Hyvin pian saapumiseni jälkeen minulle annettiin osa käsikirjoituksista ja pyydettiin parantelemaan, poistamaan, muuttamaan englantia, varustamaan välimerkein, itse asiassa käsittelemään sitä kuin omaani, etuoikeus, jota en luonnollisestikaan käyttänyt hyväkseni. Käsikirjoitukset olivat tuolloin erillisinä lukuina, samalla tavoin kuin ne, jotka sisältyvät julkaistuihin osiin otsikoilla "Symboliikka" ja "Liitteet". Näin tietysti valtavan määrän käsikirjoituksia ilman mitään määrättyä järjestystä, joista monet kreivitär Wachtmeister oli kärsivällisesti ja työteliäästi kopioinut. Silloin oli ajatuksena pitää yksi kopio Euroopassa, kun taas toinen menisi Intiaan useiden tuon maan syntyperäisten avustajien korjattavaksi. Suurempi osa lähtikin myöhemmin, mutta jokin syy esti korjaustyön.

Eniten minua hämmästytti siinä osassa, jonka saatoin lukea lyhyen vierailuni aikana, valtavan suuri määrä lainauksia eri tekijöiltä. Tiesin, ettei mitään kirjastoa ollut käytössä, ja saatoin nähdä, että H. P. B:n kaikkien omien kirjojen lukumäärä nousi kolmeenkymmeneen, ja useat niistä olivat sanakirjoja ja monet kirjat olivat kaksi- tai useampiosaisia teoksia. Tuolloin en nähnyt Dzyanin säkeistöjä, vaikka käsikirjoituksiin sisältyi monia kappaleita Okkulttisesta katekismuksesta.

[e41] Myöhemmin menin jälleen Oostendeen toteuttamaan järjestelyjä H. P. B:n tuomiseksi Englantiin. Päävaikeus oli hänen papereittensa ja kirjojensa saamisessa pakatuiksi. Kun yksi oli juuri pakattu, sitä tarvittiinkin viitettä varten. Jos osa käsikirjoitusta pantiin laatikkoon, juuri se osa tietysti sisälsi jotakin tietoa, joka oli leikattava ja siirrettävä muualle. Ja kun H. P. B. jatkoi kirjoittamista lähtönsä viime hetkeen asti, sellainen oli hänen herpaantumaton uutteruutensa, ei ollut helppoa saada hänen tavaroitaan pakattua. [Reminiscences, s. 97-98.]

1.5.1887 H. P. B. muutti Lontooseen, ensin "Maycotiin", Crownhilliin, Ylä-Norwoodiin ja joskus syyskuussa osoitteeseen 17 Lansdowne Road, Holland Park.

Bertram Keightley kirjoittaa seuraavasti tästä varhaisjaksosta Lontoossa:

Päivä tai kaksi sen jälkeen kun olimme saapuneet Maycotiin, H. P. B. jätti koko siihen asti valmiin käsikirjoituksen tri (Archibald) Keightleylle ja minulle antaen meille ohjeet lukea, varustaa välimerkein, korjata englantia, muuttaa ja yleensäkin kohdella sitä kuin se olisi meidän omamme – mitä emme tietenkään tehneet, sillä meillä oli aivan liian korkea käsitys hänen tiedoistaan, jotta olisimme ottaneet mitään vapauksia niin tärkeässä työssä.

Mutta me kummatkin luimme koko valtavan käsikirjoituksen – koko lähes metrin paksuisen pinon – erittäin huolellisesti läpi korjaten englantia ja välimerkkien käyttöä siellä, missä se oli ehdottoman välttämätöntä. Ja sitten pitkäksi venyneen neuvottelun jälkeen kohtasimme tekijän hänen sopessaan – minä kovasti vapisten, niin muistan – vakavin mielipitein, että koko aineisto täytyy järjestää uudelleen jotakin määrättyä suunnitelmaa käyttäen, koska sellaisenaan kirja olisi toinen Hunnuton Isis mutta vain paljon pahempi ilman johdonmukaista järjestystä.

Vähän aikaa keskusteltuamme H. P. B. käski meitä menemään hornan tuuttiin ja tekemään mitä tahdoimme. Hän oli saanut enemmän kuin tarpeeksi tuosta upeasta asiasta, oli antanut sen meille, pessyt kätensä siitä kokonaan, ja me voisimme selviytyä siitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Lähdimme pois ja neuvottelimme. Lopulta panimme hänen eteensä suunnitelman ja ehdotimme itse aineiston luonteen perusteella teoksen jakamista neljään osaan, jotka jakautuisivat edelleen kolmeen kirjaan: 1) säkeistöt ja kommentaarit; 2) symboliikka; 3) tiede. Edelleen, sen sijaan että ensimmäinen osa sisältäisi hänen aikomuksensa mukaan joidenkin suurten okkultistien historian, me neuvoimme häntä seuraamaan esityksen luonnollista järjestystä ja aloittamaan kosmoksen kehityksellä, siirtymään siitä ihmisen kehitykseen, sitten käsittelemään historiallista osaa kolmannessa osassa, johon kuuluisivat joidenkin suurten okkultistien elämäkerrat, ja lopulta puhumaan käytännön okkultismista neljännessä osassa, jos hän voisi joskus kirjoittaa sen.

Tämä suunnitelma pantiin H. P. B:n eteen ja hän hyväksyi sen asianmukaisesti.

Seuraavana vaiheena oli lukea käsikirjoitukset läpi uudestaan ja tehdä aineiston uusi yleisjärjestely niin, että aiheet tulisivat otsikoiden kosmogonia ja antropologia alle, joiden oli määrä olla teoksen kaksi ensimmäistä osaa. Kun tämä oli tehty ja H. P. B:n kanssa neuvoteltu ja saatu hänen hyväksymisensä kaiken tehdyn suhteen, ammattikonekirjoittajat kirjoittivat koneella koko siten järjestetyn käsikirjoituksen, jonka me sitten luimme uudelleen, korjasimme, vertasimme alkuperäiseen käsikirjoitukseen ja lisäsimme väliin kaikki kreikan-, heprean- ja sanskritinkieliset [e42] lainaukset. Sitten ilmeni, että koko säkeistöjä koskeva kommentaari oli määrältään vain suunnilleen nykyisen teoksen kaksikymmentä sivua, koska H. P. B. ei ollut pysynyt tiiviisti tekstissä kirjoittaessaan. Haastattelimme häntä vakavasti ja ehdotimme, että hän kirjoittaisi oikean kommentaarin, niin kuin hän alkusanoissaan oli lukijoille luvannut tekevänsä. Hänen vastauksensa oli luonteenomainen: "Mitä ihmeessä minun pitää sanoa? Mitä te tahdotte tietää? Miksi? Kaikkihan on yhtä selvää kuin nenä kasvoissanne!!!" Me emme voineet nähdä sitä, eikä hänkään – tai siltä vaikutti – joten läksimme pohtimaan… Luulen, että muutto Lansdowne Roadille oli jo tapahtunut, ennen kuin säkeistöjen kommentaarikysymys oli lopullisesti ratkaistu.

Ratkaisu oli tämä: Säkeistöjen jokainen shloka kirjoitettiin (tai leikattiin koneella kirjoitetusta kopiosta) ja liimattiin paperiarkin yläosaan ja sitten siihen liitetylle arkille kirjoitettiin kaikki kysymykset, jotka ehdimme keksiä tuosta shlokasta. Tässä tehtävässä Richard Harte oli hyvin suureksi avuksi, suuri osa kysymyksistä oli hänen keksimiään. H. P. B. hylkäsi suuren osan niistä, pani meidät kirjoittamaan täydellisempiä selityksiä eli aivan omia ajatuksiamme – sellaisenaan – siitä, mitä hänen lukijansa odottivat hänen sanovan, kirjoitti itse lisää, yhdisti sen vähän, minkä hän oli jo kirjoittanut tuosta erityisestä shlokasta, ja niin työ suoritettiin.

Mutta kun aloimme ajatella käsikirjoituksen lähettämistä painoon, ratkaisun todettiin olevan sellainen, että kokeneinkin latoja repisi kauhuissaan hiukset päästään. Sen vuoksi tri Keightley ja minä itse ryhdyimme työskentelemään kirjoituskoneen kanssa ja vuorotellen sanellen ja kirjoittaen teimme selvän kopion I ja II osan ensimmäisistä kirjoista.

Sitten työ jatkui, kunnes kummankin osan II ja III kirja olivat melko hyvässä kunnossa ja me saatoimme ajatella työn lähettämistä painoon.

Alun perin oli järjestetty siten, että George Redway julkaisisi teoksen, mutta koska hänen ehdotuksensa eivät olleet taloudellisesti tyydyttäviä, tarvittavan rahan tarjosi eräs H. P. B:n ystävä, ja niin päätettiin ottaa Luciferin painatus omiin käsiimme. Niinpä hankittiin Duke Streetin toimisto, ja toiminta alkoi siellä, ensimmäisen tarkoituksen ollessa T.S:n hyödyntäminen mahdollisimman hyvin H. P. B:n kirjoituksilla.

Salaisen opin muusta historiasta ei ole paljonkaan sanottavaa – vaikka edessämme oli kuukausien kova työ. H. P. B. luki ja korjasi kaksi sarjaa palstavedoksia, sitten sivun koevedoksen ja lopulta tarkistusvedosarkit korjaten, lisäten ja muuttaen viime hetkeen asti – seuraus: painolasku pelkistä korjauksista 300 puntaa. [Sama, s. 90-95.]

Tähän voidaan lisätä seuraava ote samasta aiheesta, tällä kertaa tri Archibald Keightleyn sanoin:

Salaista Oppia alettiin painaa, ja tässä ja Luciferissa Mme Blavatskylle ominainen tapa, jossa sivun koevedosta pidetään samana kuin käsikirjoitusta, johti moniin riitoihin ja lisäkustannuksiin. Kyse ei ollut pelkästään siitä, että hän tahtoi jakaa sivun sen jälkeen kun kirjasimet oli lukittu kehilöön, ja lisätä uuden asian, vaan hän tahtoi suurella huolella ja tarkkuudella leikata pois ja sitten liimata yksittäisen lauseen täysin eri paikkaan. Voi toimitussihteeri-parkaa, joka protestoi painajien ja rahojen hankinnan puolesta. "Pää poikki" tai hänen metafyysinen päänahkansa, [e43] olivat ihmemaamme kuningattaren määräykset. Joka tapauksessa Salaisen opin korjaukset maksoivat enemmän kuin alkuperäiset latomiskustannukset. ["Reminiscences of H. P. Blavatsky", The Theosophical Quarterly, Vol. VII, lokakuu 1910.]

Muualla tri Archibald Keightley kirjoittaessaan kokemuksistaan sen jälkeen kun H. P. B. oli muuttanut Lontooseen, sanoi:

Koko tuon kesän Bertram Keightley ja minä olimme syventyneinä lukemiseen, jälleenlukemiseen, kopioimiseen ja korjaamiseen. Viimeksi mainittu tarkoitti joidenkin lauseiden muovaamista englantilaiseen muotoon, sillä monet niistä olivat "kirjallisia käännöksiä ranskasta". Eräs merkittävä seikka on huomionarvoinen. Ei kestänyt kauan ennen kuin genius loci [paikan henki] tuli selväksi, ja suurimmassa osassa käsikirjoituksia, jotka kirjoitettiin Englantiin saapumisen jälkeen, oli hyvin vähän tällaista korjaustarvetta.

Monet lainauksista oli tarkistettava, ja tässä olisimme olleet hukassa,