H. P. Blavatsky

KATSAUS MENNEISYYTEEN JA TULEVAISUUTEEN

Salaisen Opin II Osan 1. kirjan loppulause

Tämä osa "Salaista Oppia" on päätettävä. Neljäkymmentäyhdeksän runoa ja muutamat juuri esitetyt Kommentaarien katkelmat ovat ainoat, jotka voidaan julkaista tässä teoksessa. Nämä sekä vielä vanhemmat lähteet – jotka ovat ainoastaan korkeimpien vihittyjen käytettävissä – ja koko kirjastollinen kommentteja, sanakirjoja ja selityksiä muodostavat yhdistävän yleiskatsauksen ihmisen synnystä.

Kommentaareista olemme tähän asti lainanneet katkelmia ja yrittäneet selittää joidenkin allegorioiden salaisia merkityksiä esittääksemme siten ikivanhoja esoteerisia näkemyksiä geologiasta, antropologiasta ja jopa etnologiasta. Seuraavassa kirjassa [SO II, 2. kirja] yritämme selostaa vielä tarkemmin metafyysistä yhteyttä varhaisimpien rotujen ja niiden luojien, muista maailmoista olevien jumalaisten ihmisten, välillä, ja niiden tueksi esitämme tärkeimmät todisteet esoteerisesta astronomiasta ja symboliikasta.

Aikakaudet, jotka erottavat ajallisesti ja paikallisesti neljännen rodun viidennestä – viime mainitun historiallisesta1 tai jopa tarunomaisesta alusta –, ovat teosofienkin mielestä liian pitkät voidaksemme antaa niistä yksityiskohtaisempia tietoja. Vedenpaisumuksen jälkeisinä aikoina – joille tietyissä vaiheissa olivat tunnusomaisia mitä hirvittävimmät luonnonmullistukset – on syntynyt ja kadonnut liian monia rotuja ja kansoja jättämättä juuri mitään jälkeä, joten niistä on kenen tahansa vaikea antaa mitään kuvausta. Onko viisauden Mestareilla täydellinen ja yhtäjaksoinen historia rotumme alkuvaiheesta meidän nykyisiin aikoihimme asti ja onko heidän hallussaan keskeytymättömät tiedot ihmisestä siihen asti, kun hänestä tuli täydellinen fyysinen olento ja siten eläinten kuningas ja maan herra – ei ole kirjoittajan vastattavissa. Todennäköisesti heillä on ne, ja sellainen on oma henkilökohtainen vakaumuksemme. Mutta jos näin on, silloin tuo tieto kuuluu ainoastaan korkeimmille vihityille, jotka eivät tee oppilaistaan uskottujaan. Kirjoittaja voi sen vuoksi esittää vain sen, mitä hänelle itselleen on opetettu, ei yhtään enempää.

Mutta jopa tämä on tavalliselle lukijalle paremminkin salaperäistä, mielikuvituksellista unta kuin mahdollista todellisuutta.

Tämä on vain luonnollista ja niin kuin pitääkin olla, sillä samanlainen vaikutus tällä tiedolla oli vuosikausia tämän vähäpätöiseen kirjoittajaankin. Syntyneenä ja kasvaneena Euroopan asiallisissa ja niin sanotuissa sivistyneissä maissa hän omaksui näitä opetuksia kovin vaikeasti. Kuitenkin on olemassa eräänlaisia todisteita, jotka tulevat ajan mittaan kieltämättömiksi ja vääjäämättömiksi jokaiselle rehelliselle ja ennakkoluulottomalle mielelle. Vuosia sitten sai tämän kirjoittaja tutustua niihin ja nyt hän on täysin vakuuttunut siitä, että nykyisen maapallomme ja sen inhimillisten rotujen on täytynyt syntyä, kasvaa ja kehittyä tällä eikä millään muulla tavalla.

Epäilijöitä tuskin tyydyttää vastaus, että tämän maailman historia sen muodostumisesta sen loppuun "on kirjoitettu tähtiin" ts. eläinrataan ja universaalisiin symboleihin, ja avaimet niihin ovat vihittyjen hallussa. Egyptin eläinradan ikää on paljon epäilty ja Intialta sellainen on selvästi kielletty. "Teidän johtopäätöksenne ovat usein loistavat, mutta perusteenne ovat aina kyseenalaiset", sanoi kirjoittajalle kerran eräs hänen maallinen ystävänsä. Tähän on vastauksena, että ne ovat ainakin yhdessä suhteessa edellä tieteellisiä päätelmiä. Sillä lukuun ottamatta muutamia puhtaasti fyysisen tieteen piiriin kuuluvia ongelmia tiedemiesten olettamukset ja johtopäätökset ovat yhtä hypoteettisia kuin ne ovat melkein poikkeuksetta virheellisiä. Ja jos ne eivät ole sitä maallikolle, vastaus on tämä: kyseinen maallikko on hyvin vähän asioista perillä ottaen tieteelliset tietonsa siinä uskossa, että sekä olettamukset että johtopäätökset ovat yleensä samojen aivojen tuotetta, jotka kuinka oppineet ovatkin eivät ole erehtymättömät, minkä itsestään selvyyden vahvistaa päivittäin tieteellisten pohdiskelujen ja teorioiden suuri häilyvyys.

Kuitenkaan pyhän tieteen ja vidyân adeptien selittämät tiedot temppeleistä, eläinradasta ja traditioista sekä Idän käsitemerkeistä eivät ole hitustakaan epäilyttävämpiä kuin eurooppalaisten kansojen niin kutsuttu muinainen historia, jota nyt muotoillaan, oikaistaan ja täsmennetään niiden arkeologisten löytöjen ja hyvin ongelmallisten tulkintojen avulla, joita on tehty puolen vuosisadan aikana assyrialaisista tauluista, nuolenpääkirjoituskatkelmista ja egyptiläisistä hieroglyfeistä. Meidän tietomme perustuvat samoihin lähteisiin ja lisäksi lähes ehtymättömään määrään salaisia teoksia, joista Eurooppa ei tiedä mitään – sekä vihittyjen täydelliseen tietoon niiden jokaisen sanan symboliikasta. Jotkut näistä lähteistä kuuluvat kaukaiseen muinaisuuteen.


Kehitys yleensä, tapahtumat, ihmiskunta ja kaikki muu luonnossa etenee sykleissä. Olemme puhuneet seitsemästä rodusta, joista viisi on jo lähes täyttänyt maallisen tehtävänsä, ja väittäneet, että jokainen juurirotu alarotuineen ja lukemattomine perherotuineen ja heimoineen on ollut täysin erilainen edeltäjäänsä ja seuraajaansa verrattuna. Tätä vastaan väitetään yhtäläisyyden perusteella antropologisissa ja etnologisissa kysymyksissä. Ihminen on ollut – huolimatta väristään ja tyypistään ja ehkä kasvonpiirteistään ja pääkallon tilavuudestaan – aina sama jokaisessa ilmastossa ja joka osassa maailmaa, sanovat luonnontieteilijät: niin, jopa kooltaan, koska ihminen on polveutunut samasta tuntemattomasta esi-isästä kuin apina; väite, joka on loogisesti mahdoton ilman lukemattomia koon ja muodon muutoksia hänen ensimmäisestä kehityksestään kaksijalkaiseksi.

Ne erittäin loogiset henkilöt, jotka puolustavat molempia näkökantoja, voivat vapaasti pitää paradoksaaliset käsityksensä. Kerran vielä käännymme ainoastaan niiden puoleen, jotka epäillen myyttien sisältävän muutakin kuin "mietiskelyä ulkoisen luonnon näkyvistä aikaansaannoksista…" ovat sitä mieltä, että on "helpompi uskoa, että nämä ihmeelliset kertomukset jumalista ja puolijumalista, jättiläisistä ja kääpiöistä, lohikäärmeistä ja kaikenlaisista hirviöistä ovat muodonmuutoksia, kuin uskoa niiden olevan keksintöä". Salainen Oppi puhuu ainoastaan tuollaisista "muodonmuutoksista" fyysisessä luonnossa samoin kuin nykyisen ihmiskuntamme muistissa ja käsityksissä. Se asettaa vastakkain nykyisen tieteen puhtaasti spekulatiiviset hypoteesit, jotka perustuvat kokemukseen ja tarkkoihin havaintoihin vain muutamalta sadalta vuodelta, ja pyhättönsä katkeamattoman tradition ja tiedon; ja pyyhkäisten pois tuon hämähäkinverkkoa muistuttavan teoriakudoksen, joka on kudottu tuskin viisituhatvuotisessa pimeydessä, jota eurooppalaiset kutsuvat "historiakseen", Vanha Tiede sanoo meille: kuulkaapa nyt minun kertomustani ihmiskunnan muistoista.

Ihmisrodut ovat syntyneet toinen toisistaan, kasvaneet, kehittyneet, vanhentuneet ja kuolleet. Niiden alarodut ja kansat ovat saman lain alaisia. Jos teidän kaikki kieltävä nykyaikainen tieteenne ja niin kutsuttu filosofianne eivät vastusta sitä, että ihmisperhe on muodostunut useista erilaisista selvästi erottuvista tyypeistä ja roduista, se johtuu siitä, että asia on kiistaton; kukaan ei rohkene väittää, etteikö englantilaisen, afrikkalaisen mustaihoisen, japanilaisen tai kiinalaisen välillä olisi ulkonaista eroa. Toisaalta useimmat luonnontieteilijät kieltävät muodollisesti, että sekarotuja ts. siemeniä kokonaan uusille roduille enää muodostuisi meidän päivinämme, mutta tätä puolustaa hyvin perustein de Quatrefages ja jotkut muut.

Yleistä väitettämme ei kuitenkaan hyväksytä. Sanotaan, että olipa ihminen läpikäynyt minkälaisia muotoja tahansa esihistoriallisina aikoina, muutoksia ei enää ole hänen varalleen (paitsi joitakin muunnoksia niin kuin nykyään) tulevaisuudessa. Tästä syystä kuudes ja seitsemäs juurirotumme ovat vain mielikuvitusta.

Tähän vastaamme jälleen: Mistä te tiedätte? Teidän kokemuksenne rajoittuu muutamaan tuhanteen vuoteen, vähempään kuin yhteen päivään ihmiskunnan koko iästä, ja viidennen rotumme nykyisten mantereiden ja saarien nykyisiin tyyppeihin. Kuinka voitte sanoa, mitä tulee tai ei tule olemaan? Sellainen on kuitenkin salaisten kirjojen ennustus ja niiden pettämätön esitys.

Vaikka atlantislaisen rodun alusta on kulunut monta miljoonaa vuotta, yhä on 11 000 vuotta sitten eläneiden viimeisten atlantislaisten jälkeläisten sekoitusta arjalaisessa veressä. Tämä osoittaa kuinka valtava on yhden rodun päällekkäisyys seuraavan rodun kanssa, vaikka vanhempi rotu kadottaa luonteenpiirteitään ja ulkonaista tyyppiään ja omaksuu nuoremman rodun uusia piirteitä. Tämä on havaittavissa kaikissa sekoittuneiden ihmisrotujen muotoutumisissa. Okkulttinen filosofia opettaa, että nytkin on ihan silmiemme edessä uusi rotu ja uusia rotuja kehittymässä ja tuo muodonmuutos tapahtuu Amerikassa ja on jo hiljaisuudessa alkanut.

Yhdysvaltojen amerikkalaiset, jotka tuskin kolmesataa vuotta sitten muodostivat puhtaan anglosaksisen yhdyskunnan, ovat jo muuttuneet eri kansaksi, ja ovat nykyään eri kansallisuuksien ja eri rotuisten avioliittojen voimakkaasta sekoituksesta johtuen miltei oma rotunsa, ei ainoastaan mentaalisesti vaan myös fyysisesti. De Quatrefages sanoo:

Jokainen sekoittunut rotu on yhtenäisenä ja vakiintuneena kyennyt toimimaan alkuperäisenä rotuna uusine risteytyksineen. Ihmiskunta nykyisessä tilassaan on siten muodostunut varmasti suurimmalta osalta lukuisten nykyään tuntemattomien rotujen jatkuvien risteytysten kautta. [The Human Species, s. 274.]

Siten amerikkalaiset ovat ainoastaan kolmessasadassa vuodessa muuttuneet "alkuperäiseksi roduksi" pro tempore, ennen kuin tulevat toiseksi, voimakkaasti kaikista nykyisistä roduista erilliseksi roduksi. He ovat lyhyesti sanottuna kuudennen alarodun siemeniä ja muutaman sadan vuoden kuluttua tulevat uusine ominaisuuksineen mitä ilmeisimmin sen rodun uudisasukkaiksi, jonka täytyy seurata nykyistä eurooppalaista eli viidettä alarotuamme. Tämän jälkeen, noin 25 000 vuodessa, käynnistyy seitsemännen alarodun muodostuminen, kunnes luonnonmullistusten seurauksena – joiden ensimmäinen sarja on eräänä päivänä hävittävä Euroopan ja vielä myöhemmin koko arjalaisen rodun (ja siten vaikuttava kumpaankin Amerikkaan), kuten myös useimmat maat, jotka ovat suoranaisesti yhteydessä mantereemme ja saariemme rajoihin – kuudes juurirotu tulee esiintymään kierroksemme näyttämöllä. Milloin tämä tulee tapahtumaan? Ketkä muut kuin ehkä suuret Viisauden Mestarit tietävät, mutta he ovat aiheesta yhtä hiljaa kuin heidän yläpuolellaan korkeuksiin kohoavien vuorten lumipeitteiset huiput.

Me tiedämme vain sen, että kuudes rotu tulee ilmestymään huomaamatta; todella niin huomaamatta, että pitkinä vuosituhansina sen edelläkävijöitä – epätavallisia lapsia, joista tulee epätavallisia miehiä ja naisia – pidetään epäsäännöllisenä lusus naturaena [luonnon leikkinä], omituisuuksina, fyysisesti ja mentaalisesti. Vasta kun he lisääntyvät ja heidän lukumääränsä tulee vuosi vuodelta suuremmaksi, he huomaavat eräänä päivänä muodostavansa enemmistön. Nykyisiä ihmisiä aletaan silloin pitää poikkeuksellisina sekasikiöinä, kunnes he vuorostaan kuolevat sukupuuttoon sivistyneistä maista, pysyen elossa vain pienissä ryhmissä saarilla – tämän päivän vuorten huipuilla – missä he elelevät, degeneroituvat ja lopulta kuolevat sukupuuttoon, ehkä miljoonien vuosien kuluttua, niin kuin atsteekit, Nyam-nyamin asukkaat ja Nilgiri-vuorten Mula Kurumban kääpiökasvuiset ovat kuolemassa. Kaikki nämä ovat jäännöksiä kerran mahtavista roduista, joiden olemassaolosta on muisto kokonaan kadonnut nykyisiltä sukupolvilta, niin kuin muisto meistä tulee häipymään kuudennen rodun ihmiskunnan muistista. Viides rotu elää osin samanaikaisesti kuudennen rodun kanssa monia satojatuhansia vuosia muuttuen sen mukana hitaammin kuin sen uusi seuraaja, muuttuen yhä kooltaan, yleiseltä ruumiinrakenteeltaan ja mentaalisilta kyvyiltään, aivan kuten neljäs eli limittäin arjalaisen rotumme kanssa ja kolmas atlantislaisten kanssa.

Tämän kuudennen suuren rodun muodostusprosessin täytyy kestää läpi koko kuudennen ja seitsemännen alarodun (vrt. edellä olevaa kuvaa viidennen rodun sukupuusta [SO II, s. 463]). Mutta viidennen mantereen viimeiset jäännökset eivät häviä ennen kuin jonkin ajan kuluttua uuden rodun syntymän jälkeen, kun toinen ja uusi asuinpaikka, kuudes manner, tulee nousemaan uusista vesistä maapallon pinnalle vastaanottaakseen uudet muukalaiset. Sinne muuttavat myös ja asettuvat asumaan kaikki ne, jotka ovat onnellisesti säästyneet yleiseltä tuholta. Milloin tämä tapahtuu – kuten edellä sanottiin – se ei ole kirjoittajan tiedossa. Mutta kuten ei luonto etene äkkinäisin hyppäyksin eikä ihminenkään muutu äkkiä lapsesta aikuiseksi, niin lopullista luonnonmullistusta edeltävät monet pienemmät vajoamiset ja tuhot tulvien ja tulivuorten purkausten muodossa. Amerikan vyöhykkeellä nyt asuvan rodun sydän tulee sykkimään kovaa voitonriemusta, mutta Amerikkoja ei enää ole olemassa eikä eurooppalaisia, kun alkaa kuudes rotu, joka tulee nyt muodostumaan uudeksi roduksi ja moniksi uusiksi kansoiksi. Viides ei silti vielä kuole, vaan säilyy jonkin aikaa: eläen samanaikaisesti uuden rodun kanssa monia satojatuhansia vuosia se tulee muuttumaan sen mukana – hitaammin kuin uusi seuraajansa – yhä muuttuen mentaalisesti, yleiseltä ruumiinrakenteeltaan ja kooltaan. Ihmiskunta ei kuitenkaan enää kasva jättiläiskokoiseksi niin kuin lemurialaiset ja atlantislaiset, sillä kun neljännen rodun kehitys vei tämän rodun fyysisine kehityksineen aineellisuuden aallonpohjaan asti, niin nykyinen rotu on nousevalla kaarellaan, ja kuudes rotu tulee kasvamaan nopeasti aineellisuuden ja jopa lihan kahleistaan.

Uuden maailman – joka on paljon vanhempi kuin vanha maailmamme, minkä ihmiset ovat myös unohtaneet –, Pâtâlan (antipodien eli alemman maailman, kuten Amerikkaa kutsutaan Intiassa), ihmiskunnan tehtävänä ja karmana on kylvää siemenet alkavalle, uljaammalle ja paljon loistavammalle rodulle kuin mikään niistä jotka tunnemme nykyään. Aineellisuuden kierroksia tulevat seuraamaan henkisyyden ja täysin kehittyneen mielen kierrokset. Historian ja rotukehityksen vastaavuuden lain perusteella tulee vastaisen ihmiskunnan enemmistö muodostumaan loistavista adepteista. Ihmiskunta on syklisen kohtalon lapsi, eikä kukaan sen yksilöistä voi välttää tiedostamatonta tehtäväänsä eli vapautua taakasta, joka sillä on yhteistyössä luonnon kanssa. Niinpä ihmiskunta tulee rotu rodulta täyttämään sille kuuluvan kierroksellisen pyhiinvaelluksensa. Ilmastot tulevat muuttumaan ja ovat jo alkaneet muuttua, ja jokaisessa trooppisessa vuodessa2, putoaa yksi alarotu vain synnyttääkseen toisen korkeamman rodun nousevalla jaksolla, samalla kun joukko vähemmän onnistuneita – luonnon epäonniset – häviää, kuten jotkut yksilötkin ihmisperheestä, jälkeäkään jättämättä.

Tällainen on KARMAN LAIN johtama luonnon kulku, luonnon, joka on aina oleva ja aina tuleva. Sillä erään viisaan sanoin, jotka vain harvat okkultistit tuntevat: "NYKYISYYS ON MENNEISYYDEN LAPSI; TULEVAISUUS SYNTYY NYKYISYYDESTÄ. JA SILTI, OI NYKYINEN SILMÄNRÄPÄYS, ETKÖ TIEDÄ, ETTEI SINULLA OLE VANHEMPIA ETKÄ SINÄ VOI SAADA LASTA; ETTÄ SINÄ OLET AINA SYNNYTTÄVÄ VAIN ITSESI? ENNEN KUIN OLET EDES ALKANUT SANOA ’MINÄ OLEN EDELLISEN SILMÄNRÄPÄYKSEN JÄLKELÄINEN, MENNEISYYDEN LAPSI’, SINÄ OLET JO ITSE TULLUT TUOKSI MENNEISYYDEKSI. ENNEN KUIN LAUSUT VIIMEISEN TAVUN, KATSO, SINÄ ET ENÄÄ OLE NYKYISYYDESSÄ VAAN TOTISESTI TULEVAISUUDESSA. SITEN MENNEISYYS, NYKYISYYS JA TULEVAISUUS, AINA ELÄVÄ KOLMINAISUUS, OVAT YKSI – ABSOLUUTTISEN MAHÂMÂYÂ ."


1 Käytämme sanaa historiallinen, sillä vaikka historioitsijat ovat kutistaneet mielettömästi ajanjaksoja, jotka erottavat tietyt tapahtumat meidän päivistämme, siitä huolimatta ne kuuluvat historiaan heti kun ne tunnetaan ja hyväksytään. Siten Troijan sota on historiallinen tapahtuma, ja vaikka sen iäksi on määritelty vähemmän kuin 1 000 vuotta eKr., se on kuitenkin lähempänä 6 000 kuin 5 000 vuotta eKr.

2 Tämä tarkoittaa sideeristä vuotta eli 25 868 vuotta. – Suom. toim.


Etusivu

Salainen oppi

Teosofia