H. P. Blavatsky

TULEVA UUSI ROTU

Olemme puhuneet seitsemästä rodusta, joista viisi on melkein suorittanut maallisen vaelluksensa, ja olemme sanoneet, että jokainen juurirotu alarotuineen ja lukemattomine haarautumineen tai heimorotuineen on täysin erillään edellisestä ja seuraavasta juurirodusta. Tätä vastaan voidaan esittää väitteitä sen yhdenmukaisuuden johdosta, joka on havaittu olevan nykyisin vallitsevissa ihmisroduissa ja kansanheimoissa. Ihminen on — lukuun ottamatta väriä ja tyyppiä sekä mahdollisesti joitakin erilaisuuksia kasvojen muodossa ja aivokalvon tilavuudessa — aina jokaisessa ilmastossa ja jokaisessa maanosassa ollut sitä myös ruumiin suuruuteen verraten, sanovat luonnontutkijat, samalla kun he väittävät, että hän polveutuu samasta tuntemattomasta esi-isästä kuin apina, olettamus, joka kuitenkin loogisesti on mahdoton lukemattomine suuruuden ja muodon vaihteluineen hänen ensimmäisestä kehityksestään kaksijalkaiseksi eläimeksi. Ne ylen loogiset ihmiset, jotka puolustelevat näitä molempia lauseita, pitäkööt meidän puolestamme ristiriitaiset käsityksensä. Vielä kerran käännymme me ainoastaan niiden puoleen, jotka, epäillen, että tarut ovat yleensä syntyneet "ulkonaisen luonnon näkyvien vaikutusten tutkisteluista", pitävät "helpompana pitää näitä ihmeellisiä kertomuksia jumalista ja puolijumalista, jättiläisistä ja kääpiöistä, lohikäärmeistä ja kaikenlaisista pedoista jonkinlaisina muovailuina kuin kokonaan tekaistuina". Se on ainoastaan tällaisista "muovailuista" fyysisessä luonnossa ja myös nykyisen ihmiskunnan muistoista ja käsityksistä, joita salainen oppi puhuu. Nykyaikaisen tieteen ainoastaan muutamia vuosisatoja käsittäviä kokemuksia ja todellisiin havaintoihin perustuvia puhtaita mietiskelyolettamuksia vastaan se asettaa katkeamattoman perimätiedon sekä ne todistuskappaleet, jotka säilytetään sen pyhätöissä. Lakaisten pois ne hämähäkinkudosmaiset teoriat, jotka on kehrätty siinä pimeydessä, joka peittää tuskin muutamien vuosituhansien aikakautta ja jota eurooppalaiset sanovat "historiakseen", sanoo ikivanha tieto meille: Kuunnelkaa kertomustani ihmiskunnan menneestä elämästä!

Ihmisrodut syntyvät toinen toisensa jälkeen, kasvavat, kehittyvät, vanhenevat ja kuolevat. Niiden alarodut ja kansat kuuluvat saman lain alaisuuteen. Jos teidän kaikki-kieltävä nykyaikainen tieteenne ja teidän ns. filosofianne eivät kiellä, että ihmissuku on kokoonpantu hyvin merkityistä tyypeistä ja roduista, johtuu se ainoastaan siitä, että tämä tosiasia on kieltämätön. Kukaan ei uskalla väittää, ettei olisi ulkonaista eroavaisuutta englantilaisen, afrikkalaisen mustan ja japanilaisen tai kiinalaisen välillä. Toiselta puolen useat luonnontutkijat väittävät valheeksi nimenomaan sen, että sekoitettuja ihmisrotuja, so. täysin uuden rodun siemen, muodostuu meidän päivinämme, vaikka de Quatrefages ja jotkut muut sitä hyvällä syyllä väittävät.

Meidän yleistä käsitystämme ei kuitenkaan hyväksytä. Tullaan sanomaan, että mitä muotoja ihminen onkaan läpi käynyt pitkässä esihistoriallisessa menneisyydessä, ei mitkään muutokset (lukuun ottamatta nykyisiä vaihteluja) odota häntä tulevaisuudessa, ja että siis meidän kuudes ja seitsemäs juurirotumme ovat olettamuksia.

Tähän vastataan jälleen: Miten te sen tiedätte? Teidän kokemuksenne on rajoitettu muutamiin harvoihin vuosituhansiin, jotka ovat vähemmän kuin päivä ihmiskunnan koko iässä, sekä nykyisiin tyyppeihin nykyisillä mantereilla ja saarilla, jotka kuuluvat meidän viidenteen rotuumme. Miten te voitte sanoa, mitä tulevaisuudessa tapahtuu tai ei? Sellainen on kuitenkin se ennustus, joka on ilmaistuna salaisissa lähdekirjoissa ja niiden ei suinkaan tietämättömissä tiedoissa.

Atlantislaisen rodun alusta on kulunut useita miljoonia vuosia, ja kuitenkin tapasimme atlantislaisten viimeiset jäännökset vielä 11 000 vuotta sitten sekoittuneena aasialaiseen ainekseen. Tämä osoittaa, miten suunnattoman kauan rotu voi säilyä, sitten kun seuraava rotu on jo esiintynyt, vaikka vanhempi mielenlaatunsa ja ulkonaisen tyypin puolesta kadottaa tärkeimmät tuntomerkkinsä ja saa ne uudet piirteet, jotka ovat ominaiset nuorelle rodulle. Sama suhde voidaan havaita sekoitettujen ihmisrotujen syntyessä. Niinpä salainen filosofia opettaa, että myös meidän aikanamme ja meidän omien silmien edessä kehittyy uusi rotu ja uusia rotuja suunnitellaan, ja että se on Amerikassa, jossa kehittyminen tapahtuu, sekä että se on jo hiljaisuudessa alkanut. Oltuaan puhtaita anglosakseja tuskin kolmesataa vuotta sitten, Yhdysvaltain amerikkalaiset ovat sekoittumalla suuresti eri kansallisuuksiin ja avioliittosuhteisiin heidän kanssaan jo muodostuneet itsenäiseksi kansaksi, melkein roduksi omaa lajiaan, ei ainoastaan mentaalisesti, vaan myöskin fyysisessä suhteessa. Ja de Quatrefages sanoo: "Jokaisella sekoittuneella rodulla, joka vakiintuu sisäiseen yhdenmukaisuuteen, on kyky esiintyä kuin alkuperäinen rotu uusine sivuhaaroineen. Niinpä on ihmiskunta nykyisessä asteessa varmasti suurimmaksi osaksi muodostunut eri rotujen asteittaisesta risteyttämisestä, joita ei tällä hetkellä tunneta."

Niinpä amerikkalaiset ovat ainoastaan kolmen vuosisadan aikana muodostuneet "alkuperäiseksi roduksi" joksikin aikaa, ennen kuin siitä muodostuu rotu sinänsä, ja jo nyt se erottautuu huomattavasti kaikista muista olemassa olevista roduista. He ovat, lyhyesti sanottuna, kuudennen alarodun siemen ja tulevat varmasti joidenkin vuosisatojen aikana muodostumaan uranuurtajaksi sille rodulle, jonka kaikkine uusine ominaisuuksineen täytyy seurata nykyistä eurooppalaista eli viidettä alarotua. Sen jälkeen tullaan heissä suunnilleen 25 000 vuoden aikana ryhtymään esivalmisteluihin seitsemättä alarotua varten, kunnes suurien mullistusten jälkeen — ensimmäinen sarja niistä, joka jonakuna päivänä tuhoaa Euroopan ja vielä myöhemmin koko arjalaisen rodun (siis kohtaa myös Amerikan molempia mantereita) sekä suurimman osan meidän mannertamme ja sen saarilla olevia maita — kuudes juurirotu kierroksessamme esiintyy maailmannäyttämöllä. Milloin tämä tapahtuu? Niin, kuka voi vastata tähän kysymykseen, mahdollisesti viisauden suuret Mestarit. Ja he ilmaisevat tästä yhtä vähän kuin ne lumipeittoiset vuorten huiput, mitkä kasautuvat heidän yläpuolellaan. Koko meidän tietomme on, että kuudes rotu tulee syntymään hiljaa ja huomaamatta, aluksi niin huomaamattomasti, että pitkinä vuosituhansina näitä uuden ajan edellä kävijöitä —omituisesti varustettuja lapsia, joista kasvaa omituisia miehiä ja naisia — pidetään epäsäännöllisinä luonnon oikkuina, fyysisessä ja mentaalisessa merkityksessä luonnottomina poikkeuksina. Sen jälkeen, sitä mukaa kuin he lisääntyvät ja heidän lukumääränsä jokaisena aikakautena kasvaa, he eräänä päivänä heräävät tietoon, että he muodostavat enemmistön. Silloin sen sijaan niitä ihmisiä, jotka muistuttavat meitä, tullaan pitämään kuin sekasikiömäisinä poikkeuksina, kunnes he vuorostaan kuolevat sivistyneistä maista ja ainoastaan pieniä ryhmiä jää jäljelle saarille — vuoriemme huipuille — jossa he riutuvan elämän aikana rappeutuvat ja lopuksi häviävät, mahdollisesti miljoonien vuosien kuluttua, kuten muinoin atsteekit hävisivät, ja kuten meidän päiviemme njam-njamit, kääpiökansa Keski-Afrikassa, ja kääpiömäinen mula-kurumba-heimo Nilgiris-vuoristossa Hindustanissa vähitellen kuolee. Kaikki nämä ovat jäännöksiä muinaisista mahtavista roduista, joiden olemassaolosta kaikki tieto on kadonnut nykyisten sukupolvien muistosta, kuten me itse kerran unohdamme kuudennen rodun ihmisyyden. Useita vuosituhansia tulee viides rotu elämään kuudennen rodun ihmisten parissa, tällöin muuttuen — kuitenkin hitaammin kuin seuraajansa — niin ruumiin suuruuteen ja yleisen ruumiinrakenteen kuin sielunlahjoihinsa nähden. Samalla tavalla ulottuivat neljännen rodun viimeiset haarautumat meidän arjalaiseen rotuumme, ja samoin työntäytyi kolmas rotu atlantislaiseen.

Tämän kuudennen suuren rodun esiintymisen valmistus-menettelyn täytyy kestää koko kuudennen ja seitsemännen alarodun. Mutta viidennen mantereen viimeiset jäännökset eivät häviä ennen kuin jonkin ajan kuluttua uuden rodun noususta, jolloin toinen ja uusi asumus, kuudes manner, tarkoitettu vastaanottamaan uutta vierasta, on noussut niistä uusista meristä, jotka silloin peittävät maankuoren pinnan. Sinne tulevat myös muuttamaan ja sinne majoittuvat ne kaikki, jotka onnellisesti ovat välttäneet yleisen tuhon. Milloin tämä tapahtuu, ei — kuten juuri mainittiin — kirjoittajan ole annettu tietää. Kuitenkin, kun luonnon toiminta ei koskaan ilmene äkkinäisin hyppäyksin ja harppauksin, yhtä vähän kuin ihminen äkkiä voi siirtyä lapsuudesta kypsyyden tilaan, tulee loppuromahduksen edellä tapahtumaan useita pienempiä veden ja tulivuoren tulen aiheuttamia vajoamisia ja hävityksiä. Hytkähtäkööt suonet ja sykkikööt sydämet nuoruuden innostuksesta sillä suvulla, joka nyt asuu Amerikan vyöhykkeessä, mutta kun kuudes rotu alkaa, ei ole olemassa enää mitään amerikkalaisia, yhtä vähän kuin eurooppalaisia, sillä ne ovat silloin tulleet uudeksi roduksi ja moniksi uusiksi kansoiksi. Viides ei kuitenkaan kuole, vaan jatkaa elämäänsä jonkin ajan. Sekoittuneena uuteen rotuun useiden satojentuhansien tulevien vuosien aikana, se on, kuten äsken mainittiin, uudistuessaan, vaikka hitaammin kuin seuraajansa, muuttuva täysin sielunlahjoiltaan, yleiseltä ruumiin rakenteeltaan ja ruumiinkooltaan. Ihmiskunta ei kuitenkaan uudelleen pukeudu jättiläismuotoihin, kuten lemurialaiset ja atlantislaiset, sillä kun kehitys vei neljännen rodun fyysisessä kehityksessään alas materialismin suurimpaan syvyyteen, nykyinen rotu on nousevassa kehityskaaressa, ja kuudes vapautuu nopeasti aineen, ja myös lihan kahleista, joihin me nyt olemme sidotut.

Se on siis ihmiskunta Uudessa maailmassa — Patalassa (vastakkaisuusmaa eli alempi maailma, kuten Intia nimittää Amerikkaa) huomattavasti vanhempi kuin Vanha maailma, vaikka ihmiset ovat unohtaneet myös tämän tosiasian — se on se ihmiskunta, joka on saanut karmakseen kylvää siementä sarastavalle suuremmalle ja huomattavasti kunniakkaammalle rodulle kuin joku nykyään tuntemistamme. Aineen aikakautta seuraa henkinen ja täysin kehittyneen järjen aikakausi. Historiassa ja rotukehityksessä vallitsevan yhdenmukaisuuslain mukaan muodostavat ylhäiset adeptit tulevan ihmiskunnan enemmistön.

Ihmiskunta on aikakautiselta merkitykseltään lapsi, eikä yksikään sen olennoista voi välttyä suorittamasta tiedotonta tehtäväänsä tai vapautua yhteistoiminnastaan luonnon kanssa. Siten on ihmissuku, rotu rodulta, täyttävä määrätyn aikakautisen pyhiinvaelluksensa. Ilmasto muuttuu ja muutos on jo alkanut. Jokainen trooppinen vuosi saa nähdä uuden alarodun syntymisen ja se on joka kerta oleva askel korkeammalla nousevassa aikakaudessa, samalla kun sarja muita, vähemmän onnistuneita ryhmiä — luonnon epäonnistuneet luomukset — yksilöllisten ihmisten tapaan katoaa ihmissuvusta jättämättä edes mitään jälkeä.

Sellainen on karman lain valtikan alainen luonnon kulku, alati olevan ja alati tulevan luonnon. Sillä, Mestarin sanojen mukaan, jotka harvat salatieteilijät tähän asti tuntevat: "Nykyisyys on entisyyden lapsi, tuleva syntyy nykyisestä. Ja kuitenkin, sinä nykyinen hetki: Etkö tiedä, ettei sinulla ole mitään isää eikä myöskään voi olla lapsia, että sinä alati synnytät vain itsesi? Ennen kuin olet alkanut sanoa: ’Minä olen menneiden hetkien jälkeläinen, entisyyden lapsi’, olet sinä tullut juuri siksi entiseksi. Ja katso, ennen kuin vielä ehdit lausua viimeistä tavua, et ole enää nykyinen, vaan totisesti tuleva. Niin ovat menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus, alati elävä kolminaisuus Yhdessä — todellisen Olen maha-maaja."

Poiminto Salaisen opin II osasta

Suom. A. K.

Ruusu-Risti — huhti-toukokuu 1931


Etusivu

Salainen oppi

Teosofia