V. Jussila

H. P. BLAVATSKY JA SALAINEN OPPI

Viime vuosisadan loppupuoli oli monessa suhteessa merkillinen. Esiintyi suuria tiedemiehiä ja ajattelijoita, jotka useilla tieteiden, uskontojen ja abstraktisen ajattelun alueilla pystyttivät uusia "tieviittoja" johtaen näin ihmiskuntaa elämän uusille valtaväylille. Se oli uuden ajan aamunkoittoa.

Uskontotieteen alalla orientalistit ja muut oppineet miehet käänsivät intialaisen filosofian vaikeatajuisia tekstejä eurooppalaisille kielille. Mm. kuuluisa prof. Max Müller käänsi sanksritin kielestä suuren määrän intialaista kirjallisuutta (The Sacred Books of the East).

Miten orientalistit ymmärsivät kääntämiään tekstejä, on sitten eri asia. Niinpä kun Teosofisen Seuran ensimmäinen presidentti H. S. Olcott tapasi Intiassa prof. Müllerin, tämä Olcottin päiväkirjan mukaan sanoi (Old Diary Leaves, Madras 1910): — "Olette tehnyt hyvää työtä elvyttäessänne rakkautta sanskritin kieleen, orientalistit ovat alusta alkaen tarkkailleet seuranne kehitystä suurella mielenkiinnolla. Miksi turmelette hyvän maineenne ravitsemalla hindujen taikauskoista kuvittelua sanoen, että heidän kirjoissaan on salainen tarkoitus. Tunnen kielen perusteellisesti ja vakuutan teille, ettei siinä ole sellaista". Vastauksena Olcott tokaisi professorille, että jokainen oikea intialainen bandiitti yhtyy olemassaolon käsityksemme esoteeriseen oppiin ja puhuttaessa joogavoimista, hän tunsi persoonallisesti henkilöitä, jotka harjoittivat näitä voimia. "No niin", vastasi professori, "vaihtakaamme sitten keskustelun aihetta. "

Materialismi oli painanut leimansa sekä tiedemiesten käsityksiin että ajatteluun yleensä. Sen vuoksi idän opettajat etsivät viisasta ja pelkäämätöntä henkilöä, joka a) pystyisi ymmärtämään muinaisten tietäjien syviä oppeja ja b) kykenisi opettamaan niitä länsimaiselle ihmiselle.

He valitsivat tehtävään Etelä-Venäjällä syntyneen, saksalaisvenäläistä aatelista syntyperää olevan Helena Petrovna Hahn von Rottersternin (naimisiin mentyään Blavatsky). Nuori Helena otti tehtävän vastaan ja hänen opettajansa ryhtyi antamaan oppilaalleen — muinaisten mysteeriokoulujen tapaan — äärettömän vaikeata koulutusta. Koulu oli niin vaikea, että Blavatsky (H.P.B.) sanoo: "Tulin joksikin toiseksi". Työ oli valtava. Tarkoituksena oli saada länsimaiset materialistiset käsitykset, kirkon dogmit ym. vuosisataiset kiteytyneet ajatusmuodot murrettua. Niihin pyrittiin yhdistämään itämaiden psyykkisiä ja filosofisia käsityksiä. Olisi herätettävä myös idän ihminen vuosituhantisesta horroksesta.

Nuori oppilas oli jo aikaisemmin matkustellut laajalti. Hän etsi kaikkialta, idän viisaista aina Amerikan intiaaneihin asti, filosofeja, mystikkoja, salatieteilijöitä, tietäjiä, joogeja ym. Ja perehtyi heidän viisauteensa. Täten hän sai paljon ensikäden tietoa, joka oli hänelle tarpeen hänen tehtävänsä suorittamisessa, erikoisesti hänen kirjoittaessaan teoksiaan. Hän tapasi tietäjiä ja maagikkoja, jotka osasivat lukea luonnon suurta kirjaa, "akaashista aikakirjaa", kuten tietäjät sitä nimittävät. Kanadassa hän tapasi intiaanien lääkintämiehiä ja oppi heidän salaisuuksiaan.

Hän matkusteli n. 25 vuoden ajan vv. 1848–1873. Etelä-Amerikan matkalla hän hankki arkeologisia tietoja, joita hän tarvitsi ensimmäisessä teoksessaan. Eräässä kirjeessään hän kertoi: "Kuuluin druusien salaiseen lahkoon Libanonin vuorilla." Lisäksi hän sai kosketuksen eräisiin salaisiin seuroihin, mm. Luksorin veljeskuntaan. Tämä on eräs niistä veljeskunnista, jotka johtavat ihmiskunnan kehitystä. H. P. B. mainitsee, että Luksorin veljet kulkevat kaikkialla maapalolla ja toimivat aina kun tilanne sitä vaatii. Yhteys tähän veljeskuntaan merkitsi mm. sitä, että hänelle avautui mahdollisuus päästä sellaisiin paikkoihin, joihin oppineilta orientalisteilta ym. ihmisillä pääsy on ehdottomasti kielletty.

Spiritististen ilmiöiden oikea luonne

Viime vuosisadalla syntyi materialismin vanavedessä innostus spiritismiin (spritualismiin kuten sen harjoittajat itse sanovat). Tietosanakirjan mukaan tämän liikkeen katsotaan syntyneen Yhdysvalloissa viime vuosisadan keskivaiheilla. Ammattimeedioita lasketaan olleen 30 000. Yhdysvalloista liike levisi Eurooppaan.

H. P. B. matkusti Amerikkaan ja hakeutui näihin piireihin alkaen esiintyä vallitsevia spiritistisiä vääriä käsityksiä vastaan.

Hän ei kieltänyt sitä, ettei ihminen voisi saada yhteyttä tuonpuoleiseen meedioitten välityksellä. Mutta hän väitti, että ne olennot, joita spiritistisissä istunnoissa pidetään vainajana, eivät yleensä ole niitä. Tunnemaailmassa on monenlaisia olentoja ja olentojen, kuten ihmisen, tunnevälineen kuoria, jotka voivat asettua "langan päähän" ja esiintyä istunnoissa vainajana.

Hän selitti, että tällä liikkeellä ei ollut mitään järkevää filosofiaa kuolemantakaisista ilmiöistä, hengistä ym. Hän huomautti että ilmiöissä, kuten koputuksissa, esineiden siirroissa, kellonsoitossa, ajatusten lukemisessa ym. ei tarvita lainkaan henkiä. Ilmiöt voi aikaansaada fyysisellä keholla, astraaliruumiin (tunnevälineen) elimillä. Hän sanoi itsestään: "Minulla oli se kyky jo neljävuotiaana, kuten kotiväki tietää. Sain esineet liikkumaan ja siirtymään paikasta toiseen ja astraaliset käsivarteni, jotka tukivat niitä, jäivät näkymättömiksi." Eräs amerikkalainen teosofi, W. Q. Judge sanoi: "Tiedän, että hän (Blavatsky) hallitsi mahtavia, tieteelle tuntemattomia voimia." (C. J. Ryan: H. P. Blavatsky och den Teosofiska Rörelsen).

Nämä ilmiöt ovat lakisiteisiä, luonnonlakien alaisia, sen ovat idän ajattelijat selvittäneet jo kauan sitten. Kuolleet eivät voi sekaantua ihmisten asioihin koska hyvänsä. H. P. B. sanoi, että "spritistiset istunnot ovat vaarallisia osanottajille, ne voivat olla esteenä kuolleiden luonnolliselle kehitykselle ja lisäksi meediot asettuvat alttiiksi suurille vaaroille, kun eivät tunne okkultista lakeja".

H. P. B:n varsinainen työ alkoi, kun hän opettajansa kehotuksesta perusti eräiden asianharrastajien kanssa Teosofisen Seuran New Yorkissa v. 1875. Hän nimitti itsensä seuran kirjeenvaihtajajäseneksi.

Samanaikaisesti alkoi H. P. B:n kirjallinen työ. Kynä oli hänen varsinainen työvälineensä. Hänen ensimmäinen teoksensa oli Isis Unveiled (Hunnuton Isis, joka valmistui v. 1877). Tämän teoksen kirjoittaminen alkoi melkeinpä huomaamattomasti. Kerrottakoon tästä, koska se valaisee myös Salaisen Opin kirjoittamistapoja.

H. S. Olcott mainitsee siitä em. kirjassaan:

"Eräänä kesäpäivänä H. P. B. näytti muutamia kirjoittamiaan käsikirjoitusarkkeja ja sanoi: ’Kirjoitin nämä käskyn mukaan viime yönä, mutta en tiedä, mitä ihmettä niistä tulee. Ehkä ne on aiottu lehteä, ehkä kirjaa varten, ehkä niistä ei tule mitään, miten hyvänsä, tein kuten oli käsketty.’

Hän pani ne laatikkoonsa, eikä asiasta puhuttu sen jälkeen. Mutta syyskuussa, jos muistan oikein, hän matkusti Syracusaan (Ithaca, N.Y.) tapaamaan uusia ystäviään, professori ja rouva Corson'ia Cornell'in yliopistoon ja työ jatkuu. Hän kirjoitti minulle, että teoksesta tulisi itämaisten koulujen ja filosofian historia ja niiden yhteys nykyajan kouluihin. Hän sanoi, että hän kirjoitti asioita, joita hän ei ole koskaan opiskellut ja että hän lainasi otteita teoksesta, joita hän ei ole elämässään lukenut. Kontrolloidakseen niiden tarkkuutta prof. Corson vertasi otteita yliopiston kirjaston klassillisiin teoksiin ja huomasi ne oikeiksi."

Isis-teos oli laaja, 1320 täyteen ahdettua sivua. Sen menekki muodostui hyväksi. Siitä otettiin välittömästi kaksi isoa painosta ja myöhemmin useita lisäpainoksia. Siitä tuli okkultisen kirjallisuuden klassillinen teos. Sen alkuun on merkitty: Muinaisten ja nykyisten mysteerioiden, tieteen ja teologian mestariavain.

Isis ei pyrkinyt olemaan tyhjentävä esitys. Se antoi avaimen ainoastaan määrättyyn asteeseen saakka. On sanottu, että viisauteen pyrkijän täyttyy saavuttaa määrätty aste, ennen kuin todellista tietoa voidaan ilmoittaa. Sitä voidaan hänelle antaa siihen määrään asti, johon hän on oikeutettu, mutta ei enempää.

Se oli H. P. B:n ensimmäinen yritys raottaa hiukan muinaisen viisauden huntua. "Aika on tullut, jolloin lännen materialistiset ajatukset voitaisiin vaihtaa psyykkisiin menetelmiin, ja saavuttaa siten alempia joogavoimia", sanoi eräs tutkija.

Syksyllä v. 1885 H. P. B. alkoi kirjoittaa Salaista Oppia Wiirzburgissa Saksassa. Hänen seuralaisenaan oli ruotsalainen kreivitär Constance Wachtmeister.

Salaisen Opin kirjoittaminen on eräs merkillisimpiä suorituksia. Kreivitär kertoo, että H. P. B:llä ei ollut kirjastoa käytettävänään Salaista Oppia kirjoittaessaan, lukuun ottamatta pientä käsikirjastoa. Hän sai suurimman osan sen aineistosta telepaattisesti. Wachtmeister kirjoittaa teoksessaan H. P. Blavatsky och Den Hemliga Läran seuraavaa: "Salainen Oppi tulee todellisuudessa olemaan merkittävä ja suuriarvoinen teos. Olen nähnyt sen valmistamisen, olen saanut lukea käsikirjoituksen ja olen huomioinut (kreivitär itse oli ajoittain selvänäköinen) ilmiöt, jotka osoittavat, että hän vastaanottaa ne okkultisista (salaisista) lähteistä ja okkultista tietä. "Kun H. P. B. kirjoitti Salaista Oppia, niin hän kertoi saavansa aineiston seuraavalla tavalla", jatkaa kreivitär mainitussa kirjassaan, "muodostan eräänlaisen tyhjätilan eteeni ilmaan ja kiinnitän lujasti katseeni ja tahtoni siihen. Ennen pitkää näen ohitseni kulkevan sarjan kuvia dioraaman tavoin. Jos tarvitsen otteen tai selostuksen jostakin kirjasta, keskitän silloin ajatukseni siihen, ja sen astraaliaineen (tunneaineen) vastakuva esiintyy sisäisen näköni edessä, josta otan sen, mitä tarvitsen."

Wachtmeister kertoo kirjassaan eräitä tapauksia, joissa H. P. B. pyysi jonkun henkilön vertaamaan kirjastossa otetta, jonka hän oli saanut "astraalivalosta" (luonnonmuistista). Mm. seuraavan tapauksen: "Kerran sain hyvin vaikean tehtävän, minun piti antaa vertailla kohtaa, joka oli lainattu Vatikaanin eräästä käsikirjoituksesta. (H. P. B. oli ottanut otteen selvänäkökyvyllään, mutta siinä oli kaksi sanaa, jotka olivat epäselviä). Onnistuin saamaan otteen, josta kiitos tuntemalleni vaikutusvaltaiselle miehelle, jolla on Vatikaanissa työskentelevä sukulainen. Kaksi sanaa oli tosiaan kopioitu väärin, muut olivat oikein, mutta minulle kerrottiin, että nämä sanat, jotka olivat hyvin vaikeasti tulkittavissa, olivat vahingoittuneet (Vatikaanissa olevassa) käsikirjoituksessa".

Salainen Oppi ilmestyi Lontoossa v. 1888. Sitä on pidetty merkillisimpänä ja monipuolisempana salatiedon oppaana, mitä koskaan on julkaistu. Tosin se ei ole täydellinen selostus muinaisuuden salaisesta opista. Se selostaa kuitenkin, miten paljon entisajan tietäjät tiesivät ihmisestä, näkyvästä ja näkymättömästä luonnosta, elämän tarkoituksesta, ihmisen kulkemisesta "suurimpaan synnillisyyteen" (aineen kiinteimpään ja karkeimpaan kohtaan) ja hänen nousuaan siitä valon, elämän ja voiman herraksi. Hänen tulevaisuudestaan, kun hän on kehittänyt aineen, sielun ja hengen piilevät voimat täyteen kukoistukseen. H. P. B. oli yhteydessä sellaisiin opettajiin ja sellaisiin tiedonlähteisiin, jotka vielä ovat tiedemiehille tuntemattomia.

H. P. B. ja ne ylhäiset olennot, joiden yhteistyön tulos Salainen Oppi on, kuuluvat ihmiskunnan Prometheuksiin, jotka toivat tulen (tiedon) alas taivaasta valaisemaan ihmiskunnan tietä. H. P. B. osoitti teoksissaan, että ihminen on sisimmässään niin korkea olento, ettei hän ole osannut sellaista kuvitellakaan, näin siitä huolimatta, että kirkon dogmatismi ja senaikainen materialismi opettivat toisin. Isis ja Salainen Oppi opettivat, että ihminen on jälleensyntyvä, täydellisyyttä kohti kulkeva oman kohtalonsa luoja. Hän on vastuullinen tekemistään tai tekemättä jättämistään. Tie onneen käy vain jumalallisen löytämisestä omassa itsessään.

Salaisen tiedon vartijat, Intiassa ja Tiibetissä, antoivat valitsemalleen lähettiläälle H. P. Blavatskylle erikoiskoulutuksen. Näissä maissa on ollut jo muinaisuudesta alkaen kehittyneitä opettajia, inhimillisen rodun kukkia, jotka ovat tulos pitkästä ja vaikeasta ponnistelusta. Tämän kamppailun voimme me myös voittaa, jos haluamme. Intialainen Upanishad kertoo, että Jumala katselee omaa kuvaansa vasta täydellisessä ihmisessä.

H. P. B:n tehtävän vaikeimpia pulmia oli muinaisen tiedon abstraktisten käsitteiden esittäminen muodossa, jossa lännen ihminen edes jotenkuten niitä ymmärtäisi. Lisäksi hän joutui teoksiaan kirjoittaessaan luomaan englanninkielisen metafyysisen sanaston, koska mikään eurooppalainen kieli ei ollut niin kehittynyt, että olisi omannut sellaisen. (Lännen barbaareja, sanoivat idän viisaat muinoin).

H. P. B. joutui alituisesti "ristiinnaulittavaksi", kuten monet ihmiskunnan henkisen tiedon uudistajat. Hänet yritettiin vaientaa monin keinoin. Häntä soimattiin, pilkattiin ja parjattiin venäläiseksi vakoilijaksi, petturiksi, mustaksi maagikoksi, vieläpä tieteen mahtikeinoin. Mutta tuota 19-vuosisadan "sfinksiä" ei voitu kukistaa. Hänen tukenaan olivat niin mahtavat voimat, että niille ei inhimillinen hyökkäys voinut mitään. Kreivitär Wachtmeister kertoo, että kun H. P. B. kirjoitti Salaista Oppia, niin hänen päivänsä olivat niin pitkiä ja työntäyteisiä, ettei hän edes liikkunut ulkona, ei ajellut hevosvaunuissa iltaisin, vaikka kreivitär sitä usein ehdotti. Sen vuoksi hänen terveytensä välillä tuli niin heikoksi, että hän ajoittain meni tajuttomaksi ja häntä hoitavat kaksi lääkäriä sanoivat hänellä olevan elinaikaa korkeintaan muutamia päiviä. Suuri oli hämmästykseni, kreivitär kertoo mainitussa kirjassaan kun illalla näin kuolemansairaan naisen makaavan sängyssä ja aamulla tullessani keittiöön H. P. B. istui siellä terveenä ja hymyilevänä. Viimemainittu itse kertoo, että hänen itämainen opettajansa pelasti hänet kolmesti kuolemasta, "viimeisen kerran palasin melkein vasten tahtoani takaisin kylmään pahaan maailmaan".

Maailmassa elää suuria tietäjiä, joilla itsellään on valta päättää, koska he haluavat tulla maailmaan ja koska he haluavat sen jättää. H. P. B. ei voinut jättää työtään kesken, sillä Salainen Oppi ei ollut valmis. Hän tiesi, että yhden ihmisen inhimillinen kärsimys oli tämän työn rinnalla vähämerkityksellinen.

Nyt on kulunut yli 80 vuotta siitä, kun Salainen Oppi ryhtyi murtamaan dogmaattisuuden, uskonnollisen fanaattisuuden ja taikauskon ajatusmuureja. Tänä aikana tieteiden edustajat ym. ovat omaksuneet monia Salaisen Opin totuuksista. Kerrotaan, että jokaisen vuosisadan viimeisellä neljänneksellä tehdään uusi yritys tämän työn jatkamiseksi. Se tulee todennäköisesti tällä vuosisadalla olemaan paljon voimakkaampi kuin edellinen. Mutta Salaista Oppia perusteellisempaa ja laajempaa teosta tuskin tullaan kirjoittamaan lähimpien vuosisatojen aikana.

Elonpyörä 1969 n:o 2


Etusivu

Salainen oppi

Teosofia