Boris De Zirkoff
OKKULTTISEN TRADITION
JÄLLEENSYNTYMINEN
KUINKA "SALAINEN OPPI"
KIRJOITETTIIN
[s.e1]
Uusia uria aukova Salainen oppi on Helena Petrovna
Blavatskyn pääteos. Sen alaotsikko on "Tieteen, uskonnon ja filosofian
synteesi".
Salaisen opin ensimmäinen osa tuli painosta
20.10.1888. Tämän tiedon on kirjannut Richard Harte, joka asui silloin
Lontoossa ja oli lähdössä Intiaan. Alkuperäispainoksen (ensimmäisen
painatuksen) kirjaan, joka on nyt tämän kirjoittajan arkistossa, on
Richard Harte kirjoittanut suojanimiösivulle sinisellä kynällä
huomautuksen, jossa sanotaan:
"Tämä on aivan ensimmäinen kappale. Sain sen painosta
erikoislähetiltä aamulla 20.10.1888, kun olin lähdössä 17 Lansdowne
Roadilta ev. Olcottin kanssa Intiaan (ev. itse meni Napolin kautta).
Toinen osa tuli minulle Intiaan."
H. P. B:n suurteoksen toinen osa julkaistiin joko joulukuun
lopussa 1888 tai tammikuussa 1889.
Molemmat osat on sidottu vaalean harmaisiin kansiin.
Nimiösivua vastapäätä on maininta: "Painanut Allen, Scott and Co., 30
Bouverie Street, E.C."; kun taas nimiösivun kääntöpuolella on sanat:
"Saapunut kustannusliikkeeseen. Kaikki oikeudet
pidätetään."
[New Yorkiin W. Q. Judgelle lähetetyt
kopiot oli sidottu tummansinisiin kansiin ja nimiösivun kääntöpuolella
oli sanat: "Merkitty vastaanotetuksi H. P. Blavatskylta Kongressin lain
mukaisena vapaakappaleena v. 1888, Kongressin kirjaston toimistossa
Washingtonissa, D.C. "]
Ensimmäiset askeleet sen kirjoittamiseksi, mikä myöhemmin
tuli tunnetuksi Salaisena oppina, otettiin paljon aikaisemmin
kuin useimmat tutkijat tajuavat.
H. P. B. ja eversti Henry S. Olcott olivat menneet Intiaan
ja asettuneet tuolloin Bombayhin. Eversti jatkoi vakiintunutta tapaansa
kirjoittaa muistiin päiväkirjaansa ytimekkäitä selostuksia [e2]
tuolloin päivästä toiseen sattuneista erilaisista tapahtumista.
Tutkittuaan myöhempänä ajankohtana Päiväkirjan lehtiään vuodelta
1879 hän mainitsi:
…useita merkintöjä H. P. B:n auttamisesta "hänen uuden
teosofian kirjansa" kirjoittamisessa. 23.5. näyttää siltä, että hän
"raivasi tietä" sille; 24.5. "laadin hänen pyynnöstään pääpiirteet
kirjalle, siinä oli sellaisia epäkypsiä ajatuksia, joita voi ehdottaa
vain sellainen, joka ei aikonut olla sen kirjoittaja"; 25.5. "autoin
johdannon valmistelussa"; 4.6. saimme sen valmiiksi; ja tuo siemen oli
muumion kädessä viisi kuusi vuotta, ennen kuin se tuli esiin
Salaisena oppina, johon silloin tekemäni ainoa asia oli se, että
keksin nimen ja kirjoitin alkuperäisen mainoslehtisen. Bombayhin
tultuamme minulla oli aivan tarpeeksi tavallisia rutiinitöitä ilman että
olisin vielä auttanut jättiläismäisen kirjan kirjoittamisessa. [Old
Diary Leaves (Vanhoja päiväkirjan lehtiä), Series II, 89, 90.]
Mitään muuta ei ilmeisesti tehty tämän teoksen
kirjoittamiseksi pitkähköön aikaan, koska molemmilla perustajilla oli
erittäin paljon puuhaa päämajan perustamisessa Intiassa ja The
Theosophistin käynnistämisessä.
Lähes kolme vuotta myöhemmin, nimittäin elokuussa 1882 on
mestari K.H:n kirjeessä A. P. Sinnettille kirjoittajan tekemä
satunnainen merkintä, että "se [Isis] olisi tosiaan kirjoitettava
uudestaan
perhekunnian vuoksi". [Mestarien kirjeet A. P.
Sinnettille Mahatma M:ltä ja K.H:lta, myöhemmin tekstissä
Mestarien kirjeet, s. 230.]
Tammikuussa 1884 alettiin julkaista The Theosophistia
nimellä Journal of The Theosophical Society (Vol. I, No. 1). Sen
liitteessä julkaistiin mainosilmoitus Salaisesta opista, jonka
sanottiin olevan "’Hunnuttoman Isiksen’ uusi versio". Siinä oli:
Lukuisia kiireellisiä pyyntöjä on tullut joka puolelta
Intiaa, jotta tehtäisiin jokin suunnitelma Hunnuttoman Isiksen
sisältämän asiasisällyksen tuomiseksi niiden saataville, jotka eivät voi
ostaa niin kallista teosta yhdellä kertaa. Toisaalta monet, jotka ovat
huomanneet, että opin pääpiirteet on esitetty liian epäselvästi,
vaativat "lisää valoa" ja tietenkin ymmärtäen väärin opetuksen ovat
erheellisesti olettaneet sen olevan vastakkainen myöhemmille
paljastuksille, jotka on monissa tapauksissa käsitetty täysin väärin.
Tekijä aikoo sen vuoksi, ystävien neuvosta, julkaista teoksen paremmassa
ja selvemmässä muodossa jokakuisina osina. Kaikki mikä on tärkeää "Isiksessä"
siinä käsiteltyjen okkulttisten ja muiden filosofisten aiheiden
perusteelliseksi ymmärtämiseksi, tullaan säilyttämään, mutta sellaisin
tekstin uudelleenjärjestelyin, että esitettyjen aiheiden aineisto
ryhmitellään mahdollisimman hyvin yhteen. Näin vältetään tarpeettomat
toistot ja yhteenkuuluvan aineiston hajottaminen eri puolille kahta
osaa. Nyt tullaan esittämään paljon lisätietoa okkulttisista aiheista,
joita ei ollut toivottavaa antaa julkisuuteen teoksen ensimmäisen kerran
ilmestyessä, mutta joille kuluneet kahdeksan [e3] vuotta ja
erityisesti Salaisen maailman ja Esoteric Buddhismin sekä
muiden teosofisten teosten julkaiseminen ovat valmistaneet maaperää.
Tullaan myös löytämään vihjauksia, jotka tuovat valoa moniin tähän asti
väärinymmärrettyihin opetuksiin, jotka esiintyvät mainituissa teoksissa.
Täydellinen hakemisto ja sisällysluettelo tullaan laatimaan. Aikomuksena
on, että jokainen kirja tulee käsittämään 77 sivua Royal oktaavo -kokoa
ja painetaan hyvälle paperille ja selkein kirjasimin ja työ valmistuu
noin kahdessa vuodessa…
Tähän lisättiin ennakkotilauksia ja maksuja yms. koskevat
ohjeet.
Helmikuussa 1884 Journalissa julkaistiin sama
ilmoitus ja siinä korostettiin, että tämä Hunnuttoman Isiksen
uusi versio sisältäisi "aineiston uuden järjestelyn, suuria ja tärkeitä
lisäyksiä sekä runsaasti kommentaareja ja selityksiä H. P. Blavatskylta,
Teosofisen Seuran kirjeenvaihtaja-sihteeriltä. Avustajana on T. Subba
Row Garu, B.A., B.L., T.S.J., Teosofisen Seuran neuvoston jäsen ja sen
Madrasin osaston sihteeri." Ensimmäisen osan oli määrä "ilmestyä 15.3.".
Maalis-, huhti- ja toukokuussa toistettiin sama ilmoitus, mutta
ajankohtaa siirrettiin kesäkuun 15. päiväksi. Kesä-, heinä ja elokuussa
ajankohdaksi ilmoitettiin 15.8.
Samoin heinäkuussa 1884 The Theosophist (Vol. V, No.
57, s. 232) julkaisi seuraavan tiedotuksen:
Valitettavasti meidän on ilmoitettava, että
väistämättömien syiden takia Salaisen opin julkaisemista on
viivytettävä vielä kahdella kuukaudella. Ensimmäinen numero tulee sen
vuoksi ulos 15.8., eikä 15.6., kuten alun perin ilmoitettiin.
Saman vuoden syyskuussa oli The Theosophistissa
seuraava tiedotus:
Viivytys Salaisen opin I kirjan julkaisemisessa
johtui siitä, että käsikirjoitukset eivät olleet saapuneet ajoissa
toimitukseen Lontoosta Mme Blavatskylta, joka paitsi että on huonossa
kunnossa joutuu puurtamaan Seuran asioiden kanssa Euroopan matkan
yhteydessä. Käsikirjoitukset ovat nyt saapuneet ja ne on annettu
kirjanpainajalle. Ensimmäistä numeroa odotetaan ulos tämän kuukauden
puolivälissä. Uskomme ennakkotilaajien antavan anteeksi tämän kuukauden
mittaisen väistämättömän viivytyksen.
Journal of the T.S:n syyskuun julkaisu toisti
aikaisemman ilmoituksen ja ilmoitti tuon kuukauden 15. päivän
aikarajaksi.
The Theosophistin lokakuun julkaisussa (Vol. VI, No.
61, s. 23) oli "erikoistiedotus", jossa selitettiin, että
Koska viimeaikaisten tapahtumien seurauksena odotetaan
Mme Blavatskyn pikaista paluuta Intiaan, on päätetty siirtää "Salaisen
opin" ensimmäisen osan julkaisua, jotta taataan numerojen keskeytymätön
sarja hänen saavuttuaan.
[e4] Ennakkotilaajia pyydetään olemaan lempeitä
ja kärsivällisiä, koska Mme Blavatsky, paitsi että on ollut hyvin
sairas, on ollut Euroopassa hukkua vierailuihin ja kirjeenvaihtoon, mikä
on vienyt paljon hänen aikaansa ja on ollut uuvuttavan rasittavaa hänen
voimilleen.
Sama tiedotus yhdessä aikaisemman ilmoituksen kanssa ilman
mitään tarkoin määrättyä ajankohtaa ilmestyi myös Journal of T.S:n
lokakuun julkaisussa (s. 143) ja pelkkä ilmoitus julkaistiin marraskuun
julkaisussa.
The Theosophistin joulukuun julkaisussa (Vol. VI,
No. 63, s. 74) oli erikoistiedotus, jonka oli allekirjoittanut itse
perustaja-puheenjohtaja ja se oli päivätty Adyarissa 27.11.1884. Se
kuuluu:
SALAINEN OPPI: ERIKOISTIEDOTUS
Tiedoksi ystäville, jotka ovat tiedustelleet minulta
henkilökohtaisesti, milloin Salainen oppi tullaan julkaisemaan,
esitetään seuraava tiedonanto.
Viivytykset teoksen ilmestymisessä ovat johtuneet
pääasiassa kahdesta syystä – siitä että Mme Blavatskyn terveys on ollut
lähes jatkuvasti heikko hänen viime helmikuussa tapahtuneen Eurooppaan
lähtönsä jälkeen ja että hänen matkansa ja viralliset sitoumuksensa ovat
keskeyttäneet hänen kirjalliset työnsä. Koko painosta käsittelevä
aineisto saatiin useita kuukausia sitten ja on Adyarissa. Johdanto ja
ensimmäinen luku ovat ladottuina, ja kaksi osaa Hunnuttomasta
Isiksestä
on huolellisesti luettu ja varustettu selityksin käytettäväksi uudessa
kirjassa. Erillistä rekisteriä pidetään ennakkotilaajista, ja heidän
maksunsa jotka kohoavat useaan tuhanteen rupiaan – ovat koskemattomina
pankin erikoistilillä. Koska Mme Blavatskya odotetaan Adyariin tässä
kuussa, toivotaan ja odotetaan, että teos tulee pian ilmestymään ja että
jokakuiset osat seuraavat toisiaan keskeytymättä.
Sen vuoksi kehotan kaikkia, jotka mahdollisesti eivät vielä
ole ilmoittaneet haluaan saada ensimmäistä jokakuista osaa,
ilmoittautumaan mahdollisimman pian pettymyksen välttämiseksi.
Painettava painos rajoitetaan kysyntään, ja kirjaa ei stereotypioida.
Adyar 27.11.1884 H. S. Olcott
Sama tiedotus ilmestyi Journal of the T.S:n
joulukuun julkaisussa. Jälkeenpäin ajatellen ja kunnollisen käytettävissä
olevan lähdeaineiston puuttuessa on vaikea päätellä aivan täsmällisesti,
mitä tarkoitettiin käsikirjoituksilla, jotka olivat "nyt saapuneet ja ne
on annettu kirjanpainajalle". On myös [e5] outoa, että niin
paljon ennakkojulkisuutta oli annettu jollekin, mikä aivan ilmeisesti
oli kaikkea muuta kuin valmis ja oli melko kaoottisessa tilassa.
Salaisen opin alkuvaiheita muistellessaan tri
Archibald Keightley kirjoitti:
…Kuulin vuonna 1884, että Mme Blavatsky oli
kirjoittamassa kirjaa, mutta en tiennyt mitä. Sitten kuulin, että kirjaa
oli määrä kutsua Salaiseksi opiksi, että monien kanssa oli
keskusteltu sen rakenteesta ja että kaikki hindufilosofian
kiistanalaiset kohdat oli lähetetty edesmenneelle T. Subba Row’lle, joka
oli myös tehnyt useita ehdotuksia sen rakenteen suhteen. Myöhemmin
kuulin, että hän oli tehnyt niin esittäen hyvin karkean luonnoksen,
mutta sitä ei noudatettu… [Kreivitär C. Wachtmeister,
Reminiscences of H. P. Blavatsky and "The Secret Doctrine",
1893, s. 96. (Myöhemmin käytetty nimeä Reminiscences.) Teos on
julkaistu osittain suomennettuna Tietäjä-aikakauskirjassa 1910
nimellä "H. P. Blavatsky ja Salainen oppi". Julkaistu myös eripainoksena
1979.]
__________
Keväällä 1884 William Quan Judge
lähti Intian matkalle. Hän saapui Pariisiin 25.3. ja "Mestari määräsi
hänet pysähtymään täällä ja auttamaan madamea [H. P. B:stä] ’Salaisen
opin’ kirjoittamisessa". [The Word, Vol. XV,
huhtikuu 1912, s. 17-18.] Tämä oli vähän ennen H. P. B:n
saapumista, koska hän ja ev. Olcott tulivat Intiasta ja saapuivat
Pariisiin 28.3. ja tapasivat siellä Judgen, Mohini M. Chatterjin ja tri
Thurmannin. 13.5. H. P. B. ja Judge vierailivat kreivi ja kreivitär
Gaston d’Adhémar de Cransacin luona heidän "Château Ecossaiss’issaan",
joka sijaitsi Enghienissä, lähellä Pariisia. Heidän vierailunsa johdosta
Judge kirjoitti että:
…varsinkin Enghienissä H. P. B. tahtoi minun käyvän
huolellisesti läpi Hunnuttoman Isiksen (hänen oman kappaleensa)
sivut ja merkitsemään marginaaliin, mitä aiheita käsiteltiin. Tätä työtä
varten hän antoi minulle niin kutsumansa sinisen ja punaisen
erikoiskynän. Kävin läpi molemmat osat ja tein tarvittavat merkinnät,
minkä johdosta hän kirjoitti jälkeenpäin, että niistä oli erittäin
suurta hyötyä hänelle. [Reminiscences, s. 102.]
Judgen kirjeessä eräälle ystävälle hän sanoi myös:
Täällä minä sitten olen lyhyen tai pitkän ajan, sitä en
tiedä, ja minun on tutkittava teosta ja tehtävä ehdotuksia. Kuten näet,
kohtaloni on yhdistetty vielä "Isiksen" toiseen kokoamiseen. Tässä
kohtaa muistanet hänen kirjeensä viime kesäkuulta, että minun kohtaloni
oli lujasti kytkeytynyt tuohon heidän…
…Se on melkoinen tehtävä, tämä Isiksen aineistosta
valitseminen ja kokoaminen, niin että kaikki voidaan säilyttää ja kaikki
turha aineisto poistetaan… [The Word, Vol. XV,
huhtikuu 1912, s. 19 ja 21.]
[e6] Suunnilleen samaan aikaan H. P. B. kirjoitti A.
P. Sinnettille Sinnettin pian ilmestyvän teoksen, Esoteric Buddhismin,
aiheesta, että hän tiesi sen perustuvan okkulttisen tieteen
"katkelmiin", joita ei pidä erehtyä luulemaan kokonaiseksi.
…Kokonaisuudessaan – Esoteric Buddhismia
ei tietenkään voida ottaa sellaisena ettekä te ole koskaan
väittänytkään, sikäli kuin tiedän, sen olevan Oppimme alfa ja
omega… Ja nyt sen seurauksena minun pitää rampana ja puolikuolleena
istua öisin jälleen kirjoittamassa uudelleen koko Hunnutonta Isistä,
jota kutsun Salaiseksi opiksi, ja teen kolme ellen neljä osaa
alkuperäisestä kahdesta, Subba Row’n auttaessa ja kirjoittaessa useimmat
kommentaarit ja selitykset… [The Letters of H. P. Blavatsky to A. P.
Sinnett, 1924, s. 64 (myöhemmin Letters to Sinnett).]
Kirjoittaessaan A. P. Sinnettille 25.4.84 tuolloin
Pariisissa oleskellut H. P. B. puhui jonkin verran työstään ja tulevasta
kirjastaan. Hän kirjoitti:
Kiitän teitä aikeestanne kirjoittaa Salaista
oppia varten esipuhe. En pyytänyt teitä tekemään sitä, koska
mahatmat ja Mohini täällä sekä Subba Row siellä riittävät kyllä
auttamaan minua. Jos ei mielestänne "järjestely ole
toteutettavissa esitetyssä muodossa", olen pahoillani teidän ja
intuitionne puolesta. Koska guru ajattelee toisin, tartun tilaisuuteen
ja seuraan mieluummin hänen määräystään ja ohjettaan kuin teidän. Tämä
kaikessa ystävyydessä, mutta yhtä vakaassa tarkoituksessa. Sanoa, että
"tekisin viisaasti, jos määräisin ennakkotilausten takaisinmaksun
ja vetäytyisin ilmoittelusta" on sama kuin puhuisi silkkaa hölynpölyä.
En ryhtynyt kirjoittamaan uudelleen ja vaivaamaan itseäni tuolla
pirullisella kirjalla omaksi mielihyväkseni. Jos voisin tehdä sen
tyhjäksi sinkoamalla kirotun teoksen kahdeksanteen piiriin, tekisin
niin. Mutta omilla mieltymyksilläni ja toiveillani ei ole mitään
tekemistä velvollisuuteni kanssa. MESTARI määrää ja tahtoo sen uudelleen
kirjoitettavaksi ja minä tahdon
kirjoittaa sen uudelleen. Aina parempi niille, jotka tahtovat auttaa
minua tässä pitkäveteisessä työssä, ja aina pahempi niille, jotka
eivät aio ja tahdo. Kuka tietää, mutta Jumalan siunauksella ja avulla
asia osoittautuu ehkä kuitenkin "loistavaksi teokseksi". Enkä tietenkään
aio koskaan, luvallanne ja anteeksiantoanne pyydellen, olla samaa mieltä
kanssanne, että "on hulluutta yrittää kirjoittaa sellainen kirja
jokakuisina osina", kun kerran guru on niin määrännyt. Sillä
huolimatta siitä huomattavasta kunnioituksesta, jota tunnen teidän
länsimaista viisauttanne ja liikemiestaipumustanne kohtaan, en koskaan
sanoisi mistään, mitä Mestarini (erityisesti) ja mestarit (yleensä)
käskisivät minua tekemään, että on silkkaa hulluutta
totella heitä. Joka tapauksessa yksi luku, "Jumalat ja pitrit, devat ja
daimonit, elementaarit ja elementaalit ja muut senkaltaiset kummitukset"
on valmis. Olen löytänyt ja seurannut erästä minulle esitettyä hyvin
helppoa menetelmää, ja luku luvulta ja osa osalta tulevat kirjoitetuksi
erittäin helposti uudelleen. Ehdotuksenne, että se ei saa "näyttää kuin
pelkältä Isiksen uusintapainokselta", ei ole näkyvissä missään
ilmoituksessa (minkä voitte todeta The Theosophistin viimeiseltä
sivulta). Sillä se lupaa ainoastaan "tuoda Isiksessä olevan aineiston
kaikkien saataville ja selittää ja osoittaa, että "myöhemmät
paljastukset" ts. Esot. Buddhism
esimerkiksi ja muut asiat The Theosophistissa eivät ole esitetyn
opin pääpiirteiden vastaisia – miten epäselviä nuo pääpiirteet sitten
ovatkin Isiksessä; ja se esittää [e7] Salaisessa opissa
kaiken mikä on tärkeää "Isiksessä" ryhmitellen yhteen jokaista
esitettyä aihetta koskevat aineistot, jättämättä niitä hajalleen eri
puolille kahta osaa, kuten ne nyt ovat. Tästä sitten seuraa, että minun
on pakko esittää kokonaisia sivuja
"Isiksestä" vain laajentaen ja antaen lisätietoa. Ja sen sijaan, että
julkaisisin useita uusintapainoksia Isiksestä, siitä tulee
Osiris
tai Horus – ei koskaan sitä, mitä alun perin luvattiin
"Kustantajan tiedotuksessa", jonka toivon teidän lukevan.
Kun nyt olen avannut yhden höyryveturini
varaventtiileistä, saanen merkitä itseni ystäväksenne ja kaiken hyvän
toivottajaksi.
BLAVATSKY-LESKI
[Letters to Sinnett, kirje XXXVI, s. 88-89.]
Joskus kesällä 1884 mestari K.H:n kirjeessä A. P.
Sinnettille oli tiedotus, että
Salainen oppi tulee aikanaan selittämään monta
seikkaa, ohjaamaan oikeaan monen hämmentyneen tutkijan. [Mestarien
kirjeet, 126, s. 455.]
Vuoden 1885 alkaessa ev. Olcott kirjoitti seuraavan
kommentin päiväkirjaansa:
H. P. B. saa [M]:ltä [päiväkirjassa on ainoastaan hänen
salamerkkinsä] hahmotelman "Salaista oppiaan" varten ja se on
erinomainen. Oakley ja minä yritimme laatia sellaista viime yönä, mutta
tämä on paljon parempi.
H. P. B., joka oli palannut Adyariin vuoden 1884 lopussa,
lähti jälleen Eurooppaan 31.3.1885 seuranaan neiti Mary Flynn, Bawaji
(Dharbagiri Nâth) ja tri Franz Hartmann. Kirjeessään ev. Olcottille
11.4.1885 S/S Pei Ho -laivalla sen lähestyessä Adenia, hän kirjoitti:
Näyttää siltä, että 1) Hartmann on päättänyt saada
Salaisen opin minulta ja saada painettua sen Amerikassa (toivon
hänen saavan sen); 2) hän on yhtä päättäväinen suostutellessaan minua
mukaansa Amerikkaan (! ! !). Mielestäni miehen täytyy olla hullu.
Kuulepas! Laivamatkalle valmistautumisen aikana Subba Row pyysi minua
kirjoittamaan Salaista oppia ja lähettämään hänelle sinun kauttasi joka
viikko sen, mitä olin kirjoittanut. Lupasin tämän hänelle ja tulen
tekemään niin. Sinun täytyy nyt välttääksesi hyödyttömiä riitoja H:n
kanssa helpottaa työtä. Ensimmäisessä kirjeessäsi muistuta minua tästä.
Sano, että minun on tehtävä niin kuin lupasin Subba Row’lle –
lähetettävä hänelle viikoittain se, mitä olen kirjoittanut, koska hän
aikoo tehdä kommentaareja ja selityksiä ja sitten T.S. julkaisee sen. [Kopioitu
Adyarin arkistoissa sijaitsevasta alkuperäiskirjeestä.]
Tri F. Hartmann mainitsi kirjeessään Mrs Charles
Johnstonille Halleinista 2.6.1893 seuraavan seikan:
…Huhtikuussa 1885, kun matkustin H. P. Blavatskyn
seurassa Madrasista Eurooppaan, S/S Tibren ollessa avomerellä hän
sai hyvin usein jollakin [e8] okkulttisella tavalla monia
käsikirjoitussivuja, jotka koskivat Salaista oppia, johon hän
kokosi tuolloin aineistoa. Miss Mary Flynn oli kanssamme ja tietää siitä
enemmän kuin minä… [Reminiscences, s. 109.]
Kun H. P. B. oli asettunut Würzburgiin Saksaan elokuussa
1885, hän yhä kovasti häiriintyneenä Couloumb-sotkusta kirjoitti A. P.
Sinnettille sanoen:
3) En voi sitoutua lupaukseeni työskennellä
ainoastaan
S. O:n parissa – eli työskennellä vain sen parissa sen loppuun asti… [Letters
to Sinnett, LV, s. 133.]
Kun Sinnettit vierailivat hänen luonaan saman vuoden
syyskuussa,
"Salainen oppi" oli yhä koskemattomana… kun vaimoni ja
minä näimme hänet Saksassa… jotkin ennakoivat merkit ilmaisivat, että
"Salaisen opin" kirjoitustyö voisi pian käynnistyä. [A.
P. Sinnett, Incidents jne., 1886, s. 302-303.]
On todennäköistä, että Sinnett tarkoitti tässä H. P. B:n
ryhtymistä säännölliseen työhön käsikirjoituksensa parissa.
Päiväämättömässä kirjeessä Sinnettille H. P. B. kirjoitti
todennäköisesti varhaissyksyllä 1885 ilmoittaen:
…Mutta Mestari sanoi minulle, että jos "mikään ei ole
estämässä" (?) Hän auttaisi ja Mahâtma myös, koska he ovat usein täällä
nyt Salaisen opin vuoksi… [Letters to Sinnett, CXIX,
253.]
Sikäli kuin tiedämme "Mestari" tarkoitti H. P. B:n
varsinaista gurua, mestari Moryaa, ja "Mahâtma"-sanaa hän käytti mestari
Koot Hoomista.
Myöhäissyksyllä, nimittäin kirjeessään 28.10.1885, H. P. B.
ilmaisi ev. Olcottille ajatuksen, että työ oli tuolloin käynnissä
vakavammalla tavalla. Hän kirjoitti:
Minulla ei nyt ole paljon aikaa Salaiselle opille.
Olen vasta I kirjan puolessa välissä, mutta lähetän sinulle kuukauden
tai kahden kuluessa ensimmäiset kuusi lukua. Otan Isiksestä vain
tosiasiat jättäen pois kaiken mikä on tieteellisten tutkielmien muodossa
sekä hyökkäykset kristinuskoa ja tiedettä kohtaan – lyhyesti, kaiken
hyödyttömän ja kaiken, mikä on menettänyt merkityksensä. Jää vain
myytit, symbolit ja dogmit, joita selitetään esoteerisesta
näkökulmasta. Se on itse asiassa täysin uusi teos. Syklejä kaiken muun
ohella selitetään niiden okkulttisessa merkityksessä. Toivon, että
olisit lähettänyt minulle esipuheen eli johdannon. [Lainaus
otettu ev. Olcottin kirjasta Old Diary Leaves, III, s. 317.
Alkuperäiskirje ei ole saatavilla.]
[e9] Kun H. P. B. oli työskennellyt jonkin aikaa
suhteellisen yksin Würzburgissa, kreivitär Constance Wachtmeister
"lähetettiin" hänen avukseen, ja hän saapui sinne joulukuun
alkupuoliskolla. Hänen omia sanojaan lainataksemme:
Tuohon aikaan en saanut tietää paljoakaan enempää
Salaisesta opista kuin että sen oli määrä olla paljon laajempi teos
kuin Hunnuton Isis, että se käsittäisi valmiina neljä osaa ja
että se ilmoittaisi maailmalle niin paljon esoteerista oppia kuin olisi
mahdollista ihmiskehityksen nykyvaiheessa. "Se on tietysti hyvin
hajanainen", hän (H. P. B.) sanoi, "ja siihen jää välttämättä suuria
aukkoja, mutta se saa ihmiset ajattelemaan, ja niin pian kuin he ovat
valmiita, enemmän tullaan esittämään. Mutta", hän lisäsi tauon jälkeen,
"se tulee tapahtumaan vasta ensi vuosisadalla, jolloin ihmiset alkavat
ymmärtää tätä kirjaa ja keskustella siitä älykkäästi."
Pian kuitenkin minulle uskottiin H. P. B:n
käsikirjoituksen puhtaaksi kirjoittaminen kirjapainoa varten, ja silloin
tietysti aloin saada välähdyksiä Salaisen opin aiheista. [Reminiscences,
23-24.]
Hän kuvaa myös, kuinka syvästi H. P. B:tä loukkasi
Psyykkisen Tutkimusseuran perätön raportti ja kuinka se vaikutti hänen
työhönsä, kun hän joutui toisinaan kirjoittamaan kaksitoista kertaa
yhden sivun, koska hänen ei onnistunut kirjoittaa oikein häiriintyneessä
mielentilassaan.
Kreivitär kertoo, että hänen huomiotaan eniten vaivannut ja
ihmetystään herättänyt seikka oli "hänen matkakirjastonsa niukkuus".
Kuitenkin "hänen käsikirjoituksensa oli tulvillaan viitteitä, lainauksia
ja viittauksia valtavaan määrään mitä vaihtelevimpia aiheita
käsitteleviä harvinaisia ja vaikeatajuisia teoksia".
Kun verrataan Hunnuttoman Isiksen kirjoittamista,
mitä tulee hänen käsikirjoituksissaan oleviin lainauksiin ja
viitteisiin, näyttää siltä, että H. P. B. on voinut käyttää
selvänäkökykyjään suuremmassa mitassa kirjoittaessaan Salaista oppia.
Olosuhteet, joissa suuri osa siitä kirjoitettiin, maantieteellinen
paikka, jossa hän oli (ainakin mitä tulee Würzburgissa oleskeluun), ja
läheisten ystävien ja toverien puute vahvistavat tätä päätelmää. Tästä
aiheesta meillä on lisäksi lausunto kreivittäreltä, joka lainaa myös
neiti Emily Kislingburya. Hän kirjoittaa:
…Jos H. P. B. joskus tahtoi määrättyä tietoa jostakin
aiheesta, joka tuli esille hänen kirjoittamisessaan, tuo tieto tuli
varmasti hänelle tavalla tai toisella, joko jonkun kaukana olevan
ystävän viestistä, sanomalehdestä, aikakauslehdestä tai silloin, kun
satunnaisesti luimme kirjoja. Tämä tapahtui niin usein ja sopivasti,
että se ei kuulunut pelkän sattuman piiriin. Hän tahtoi kuitenkin
käyttää normaaleja keinoja mieluummin kuin epänormaaleja, kun se oli
mahdollista, ettei hän ammentaisi kykyään tarpeettomasti tyhjiin.
[e10] En ollut ainoa, joka huomasi avun tulevan
hakematta H. P. B:lle hänen työskentelynsä aikana sekä hänen saamiensa
lainausten tarkkuuden, ja esitän tässä kommentin, jonka sain Emily
Kislingburylta ja joka valaisee asiaa hyvin.
Kun Psyykkisen Seuran ehdottoman epäoikeudenmukaisena
pitämäni kuuluisa raportti oli julkaistu, päätin mennä tapaamaan Mme
Blavatskya, joka kuulemani mukaan asui Würzburgissa. Löysin hänet
viehättävästä vanhasta saksalaisesta kaupungista, jossa hän eli
kreivitär Wachtmeisterin kanssa, joka oli asunut siellä koko talven. H.
P. B. oli sairas. Hän kärsi vaikeista sairauksista ja oli jatkuvassa
lääkityksessä. Hän oli mentaalisesti rasittunut, ystävien hylkäämä ja
vihamiesten raukkamaisten hyökkäysten kohteena edellä mainitun raportin
seurauksena ja silti näistä vaikeuksista huolimatta Salaisen opin
valtavan suuren kirjoitustyön parissa. Vieraassa kaupungissa, jonka
asukkaiden kieltä hän ei taitanut, mukanaan vain ne kirjat, jotka hän
oli tuonut Intiasta, kaukana ystävistä, jotka olisivat voineet auttaa
häntä löytämään tarvittavia viitteitä tai tekemään hyödyllisiä
huomautuksia, hän ahersi tuskin jättäen työpöytäänsä paitsi ruokailun
ajaksi, aamuvarhaisesta kello kuuteen illalla. Mutta H. P. B:llä oli
näkymättömät auttajansa, kun hän istuutui kirjoittamaan hänen
työskentelyään varten pyhitetyssä huoneessa. Koska en ollut tuolloin
T.S:n jäsen, vaikka olin tuntenut H. P. B:n miltei sen perustamisesta
lähtien, minulle tai kuulteni sanottiin vähän käytetyistä metodeista.
Kerran hän kuitenkin toi minulle paperin, jossa oli tieteen ja uskonnon
välistä suhdetta koskeva lainaus joltakin katolilaiselta kirjailijalta.
Hän kysyi voisinko auttaa häntä jäljittämään sen tekijän ja teoksen,
josta se oli. Tuon lainauksen luonne hämmästytti minua, koska se saattoi
olla kardinaali Wisemanin teoksesta Lectures on Science and Religion.
Kirjoitin eräälle ystävälle Lontooseen sillä seurauksella, että se
vahvistettiin täysin oikeaksi ja luku ja sivu löydettiin, niin kuin se
nyt on Salaisessa opissa, II osassa sivulla 724. [Reminiscences,
36-37.]
Kirjeessään A. P. Sinnettille joskus marraskuun tienoilla
1885 H. P. B. sanoi:
Minulla on kova kiire Salaisen O:n kanssa. N.Y:n
juttu toistuu – vain paljon selvempänä ja parempana. Alan ajatella, että
se tulee vahvistamaan meitä. Sellaiset kuvat, panoraamat,
kohtaukset, antediluviaaniset draamat kaiken tuon kanssa! En ole
koskaan nähnyt tai kuullut paremmin… [Letters to
Sinnett, CXVI, 244.]
Kirjeessään 25.11.1885 ev. Olcottille H. P. B. sanoi:
Voi, luuletko sinä, etten osaa kirjoittaa S. O:ta ilman
sinua
tai jotakuta muuta istumassa minun vieressäni auttamassa? No, tulet
kyllä huomaamaan, että olet väärässä. Minulla on kolme lukua valmiina,
neljäs
miltei tehty, ja S. O. tulee olemaan toinen, aivan toisenlainen
hiusneula kuin Isis. Se on laulu aivan toisesta oopperasta,
kulta. Sano sananen tai mieluummin Subba Row, ja jos hän on halukas
tarkastamaan käsikirjoitukset ja korjaamaan ne tai tekemään lisäyksiä
tai poistoja – niin olen halukas paluupostissa lähettämään
Adyariin sen, mitä minulla on. Mutta sinun täytyy käydä läpi johdanto.
Sinnett ei voi koskaan olla "kynttiläkruunu", enkä haluakaan sellaista.
Hän on koko ajan tarjoutumassa, ja minä suostun ainoastaan paremman
englannin vuoksi ja saadakseni hyviä ajatuksia muodolliseen puoleen,
kirjalliseen ei metafyysiseen.
[e11] Sano vain sananen – paluupostissa, niin
lähetän sen mitä minulla on valmiina. Mutta sinun on oltava hyvin
varovainen, ettei siellä ole mitään toistoja sellaisessa tapauksessa,
jossa minulla ei ole mitään käsikirjoitusta johon viitata… [Kopioitu
Adyarin arkistojen alkuperäiskirjeestä.]
Tri William Hübbe-Schleiden vahvistaa H. P. B:n työn
edistymisen kirjeessään, jossa hän sanoo:
Kun kävin hänen luonaan lokakuussa 1885, hän oli juuri
alkanut kirjoittaa sitä, ja tammikuussa 1886 hän oli saanut valmiiksi
noin tusina lukua… [Reminiscences, s. 112.]
Würzburgista todennäköisesti joulukuussa 1885 tri Franz
Hartmannille kirjoittamassaan kirjeessä H. P. B. puhuu melko
innostuneesti kirjoittamisestaan. Hän sanoo:
Nykyään, kuten tiedät, olen myös puuhaamassa kirjani
kanssa. Se otti minut valtaansa (kirjoitusepidemia) ja hiipi eteenpäin
"kutinan hiljaisella vaikutuksella", kuten Olcott ilmaisee sen
tyylikkäästi – kunnes se saavutti oikean käteni sormet, sai haltuunsa
aivoni – ja vei minut täydellisesti okkulttiseen maailmaan. Olen
kirjoittanut kahdessa viikossa enemmän kuin 200 sivua (Isiksen
kokoa). Kirjoitan päivin ja öin ja nyt olen varma, että Salainen
oppini on valmis tänä – ei, ei tänä – vaan ensi vuonna. Olen
kieltäytynyt teidän avustanne, olen kieltäytynyt Sinnettin ja kaikkien
muiden avusta, en tuntenut halua kirjoittaa – nyt tunnen. Saan julkaista
jokaista lukua varten sivun Dzyanin kirjasta – maailman vanhimmasta
asiakirjasta, siitä olen varma – ja kommentoida ja selittää sen
symboliikkaa. Luulen todella, että siitä tulee jotakin arvokasta ja vain
siellä täällä on muutama rivi Isiksen kuivista tosiasioista. Se
on täysin uusi kirja. [The Path, Vol. X, tammikuu
1896, s. 299-300.]
28.12.1885 kreivitär kirjoittaa A. P. Sinnettille ja
ensimmäistä kertaa käsittelee varsinaista kustannusasiaa, mutta puhuu
"vihkosten" muodosta, koska tuolloin pidettiin ehkä vielä kiinni
sarjajulkaisun ajatuksesta. Hän sanoo:
Madame olisi erittäin iloinen, jos Mr Sinnett alkaisi
tehdä tiedusteluja julkaisemisesta jne. hintoineen, hän tahtoisi, että
vihkonen olisi suurin piirtein The Platonistin kokoinen [Metafyysinen
ja okkulttinen kuukausijulkaisu, jota Thos. M. Johnson kustansi, ensin
St. Louisissa, Mo., sitten Orangessa, N.Y., ja viimein Osceolassa, Mo.
Sen neljä osaa käsittävät ajanjakson helmikuulta 1881 kesäkuulle 1888,
pienin katkoin välissä. Bibliotheca Platonica syrjäytti sen. Sen
osista on tullut hyvin harvinaisia.], tavallisista
aikakauslehdistä poikkeava – joka kuussa olisi kaksi lukua ja jokainen
luku käsittäisi noin 90 hänen kirjoitusarkkiaan. Hän toivoo, että
kirjasintyyppi olisi suuri ja selvä. Madame toivoo voivansa pian
lähettää esipuheen ja ensimmäisen luvun Mr Sinnettille… [Letters
to Sinnett, CXXIII, 268.]
__________
[e12] Vuosi 1886 alkaa
kreivittären 4.1. päivätyllä kirjeellä A. P. Sinnettille, joka oli
ilmeisesti vastannut julkaisemisasiaan ja tehnyt jonkinlaisen
ehdotuksen, jonka luonne ei ole aivan selvä. Kreivitär sanoo:
Madame on iloinen S. O:ta koskevasta ehdotuksestanne.
Hän ajattelee, että se on edullisin ja tyydyttävin järjestely hänelle,
mutta hän sanoo, että aikakauskirjan täytyy ilmestyä joka kuukausi tai
jos pidätte parempana joka kolmas kuukausi, sillä jos hän elää, hän
uskoo että hänelle annetaan niin paljon, että se kestää kolme vuotta tai
enemmän. Aikakauskirjan koon voitte järjestää niin kuin parhaaksi
näette. Mitään tavanomaista esipuhetta ei tule olemaan, vain noin kuusi
tai seitsemän sivua osoitetaan lukijoille, jotta he saisivat ajatuksen
siitä, mitä kirja tulee sisältämään, sillä muuten he sukeltaisivat
heille täysin tuntemattomaan asiaan. Madame lähettää teille pian
nimiösivut ja noin viikossa kirjeen lukijoille kahden luvun mukana.
Tästä voitte päätellä koko teoksen päätarkoituksen… [Letters
to Sinnett, CXXVII, s. 271.]
Vuoden 1886 ensi puoliskolla, todennäköisimmin tammikuussa,
tri William Hübbe-Schleiden sai kuuluisat "todistukset" Salaisen opin
aiheesta mestareilta M. ja K. H. Tähän asiaan liittyvät olosuhteet ovat
erityisen kiinnostavat ja ansaitsevat tarkan huomion.
Tri William Hübbe-Schleiden oli saksalainen oppinut,
kovasti kiinnostunut maantieteellisestä tutkimuksesta ja Saksan
siirtomaapolitiikasta. Hän oli syntynyt Hampurissa 20.10.1846 ja kuoli
Göttingenissä 17.5.1916. Aluksi hän opiskeli oikeustiedettä ja
kansantaloutta suorittaen oikeustieteen tohtorin arvon ollen sekä
siviili- että kanonisen oikeuden tohtori – ja toimien jonkin aikaa
asianajajana. Sodan aikana 1870–1871 hän oli Saksan Lontoon konsulaatin
asiainhoitaja. Pian myöhemmin hän suuntautui kauas ulottuvalle matkalle,
pääasiassa Länsi-Afrikkaan, missä hän perusti oman kauppatalon Gabonin
siirtokuntaan. Hän oli Saksan siirtomaapyrkimysten suuri kannattaja ja
kirjoitti monia teoksia tästä aiheesta, kuten Ethiopien: Studien über
Westafrika
(1879), Überseeische Politik (2 osaa, 1881–1883), Deutsche
Kolonisation (1881) ja Kolonisationpolitik und
Kolonisationtechnik
(1882). Vuosina 1897–1898 hän matkusteli Intiassa ja palatessaan kirjoitti
kirjan Indien und die Inter (1898). On olemassa todisteita, että
hän tuolloin vaikutti Saksan siirtomaapolitiikan formulointiin ja että
ruhtinas Bismarck omaksui hänen suunnitelmansa.
[e13] Ihmisenä tri Hübbe-Schleiden oli viehättävä
persoonallisuus, täynnä huumoria, hyvin älykäs ja aina valmis auttamaan
muita. Hän oli erittäin kiinnostunut okkultismista ja oli Saksan
Teosofisen Seuran pääperustajia ja ensimmäinen puheenjohtaja, kun ev. H.
S. Olcott oli sitä organisoimassa 27.7.1884 Gebhardien kotona
Elberfeldissä. Hänen teosofinen toimintansa sai etupäässä kirjallisen
muodon, ja hän toimitti perustamaansa Sphinx-nimistä metafyysistä
kuukausijulkaisua. Siitä ilmestyi 22 osaa vuosina 1886–1896. Muutama
vuosi myöhemmin, kun tri Rudolf Steiner perusti oman seuransa, tri
Hübbe-Scleiden toimi lyhyen ajan uudelleen järjestetyn Saksan Teosofisen
Seuran ylisihteerinä.
Tri Hübbe-Schleiden piti Salaista oppia erittäin
tärkeänä teoksena, joka itse asiassa sisältää kaikkien aikojen viisaiden
salatun viisauden. Hän oli löytänyt sen sivuilta avaimia, jotka voisivat
"ratkaista sekä makrokosmoksen että mikrokosmoksen
olemassaolon arvoituksen". Hän oli voimakkaasti sitä mieltä, että tämän
teoksen eri opetuksista pitäisi kirjoittaa selittävät yhteenvedot, jotta
hänen aikansa lukijat ymmärtäisivät paremmin sisällöt. Tämä päämäärä
mielessään hän v. 1891 kirjoitti teoksensa Lust, Leid und Liebe,
joka hänen omin sanoin "Darwinin, Haeckelin ja modernin filosofian
kieltä ja ilmauksia käyttäen antaa johtaville tiedemiehille avaimen
Salaiseen oppiin". Hänen pyrkimyksensä ei saanut vastakaikua
englanninkieliseltä yleisöltä ja vain niukan vastaanoton Saksassa.
Tri Hübbe-Schleiden omisti viimeiset vuotensa palingeneesiä
käsittelevälle suurelle teokselle, jossa hän halusi todistaa
tieteellisesti jälleensyntymisen lain. Hän kuoli kuitenkin ennen työnsä
valmistumista. Hänen kuolemansa jälkeen hänen kirjansa lahjoitettiin
Göttingenin yliopiston kirjastoon, ja on mahdollista, että hänen
viimeisen teoksensa mittava käsikirjoitus on voinut olla siellä jonkin
aikaa. Se joko tuhoutui toisen maailmansodan pommituksessa tai katosi
muuten, koska kysyttäessä yliopiston viranomaiset eivät voineet löytää
sitä.
Tri Hübbe-Schleiden tunsi henkilökohtaisesti H. P. B:n ja
kävi hänen luonaan neljä tai viisi kertaa. Ensimmäinen vierailu oli
syyskuusta joulukuuhun 1884 H. P. B:n ollessa Gebhardien luona
Elberfeldissä, Saksassa. Hän sanoo tavanneensa H. P. B:n muutamana
päivänä saman vuoden elokuussa. Sitten hän jäi hänen luokseen
Würzburgiin noin viikoksi tai kymmeneksi päiväksi elokuussa 1885 ja näki
hänet kirjoittamassa magnum opustaan [e14]. Hän näki H. P.
B.n viimeisen kerran eräänä iltapäivänä ja iltana tammikuun alussa 1886.
Hän kirjoittaa:
Kun olin hänen luonaan lokakuussa 1885, hän oli juuri
alkanut kirjoittaa sitä [Salaista oppia] ja tammikuussa 1886 hän
oli saanut valmiiksi tusinan verran lukuja… hän kirjoitti
käsikirjoitustaan melkein koko päivän, aamuvarhaisesta iltapäivään ja
jopa iltaan, ellei hänellä ollut vieraita… Näin myös hänen kirjoittavan
lauseita, ikään kuin hän olisi kopioinut ne jostakin edestään, mutta en
kuitenkaan nähnyt mitään. En kiinnittänyt juurikaan huomiota hänen
työskentelytapaansa ilmiöiden metsästämismielessä enkä seurannut sitä
siinä tarkoituksessa; mutta tiedän nähneeni aika paljon
tuota K.H:n tunnettua sinistä käsikirjoitusta korjauksina ja
huomautuksina hänen käsikirjoituksissaan samoin kuin kirjoissa jotka
sattuivat olemaan hänen työpöydällään. Ja huomasin tämän pääasiassa
aamulla ennen kuin hän aloitti työnsä. Nukuin sohvalla hänen
työhuoneessaan, kun hän oli vetäytynyt yöpuulle, ja sohva sijaitsi
muutaman jalan päässä hänen työpöydästään. Muistan hyvin hämmästykseni
eräänä aamuna, kun nousin ylös ja huomasin aika monia
kirjoituspaperisivuja, joissa oli tuota sinisellä kynällä kirjoitettua
käsialaa hänen omassa käsikirjoituksessaan ja hänen paikallaan
kirjoituspöydällä. Miten nämä sivut joutuivat sinne, sitä en tiedä,
mutta en nähnyt niitä ennen nukkumaan menoa eikä kukaan henkilö ollut
fyysisesti huoneessa yön aikana, sillä nukun kevyesti.
Minun on silti sanottava, että silloin saamani käsitys
on sama kuin nyt. En koskaan päätellyt enkä tule päättelemään
hengentuotteen arvoa tai alkuperää sen tavan perusteella, jolla se on
saatu aikaan. Ja tästä syystä pidin mielipiteeni tuolloin ajatellen ja
sanoen: "Odotan kunnes Salainen oppi on valmis ja sitten voin
lukea sen kaikessa rauhassa. Siitä tulee testi minulle, ainoa mistä on
hyötyä."
Tämä on syy siihen, miksi viimeisenä yönä H. P.
B:n luona nuo kaksi todistusta… annettiin minulle. Ainakin löysin
ne omasta Hodgsonin P.T.S:n raportin kappaleestani kun olin lähtenyt
hänen luotaan… [Tri Wm. Hübbe-Schleidenin kirjeestä
kreivitär Constance Wachtmeisterille joskus vuonna 1893. Ks. C.
Wachtmeister, Reminescences of H. P. Blavatsky and "The Secret
Doctrine", 1893, s. 110-114.]
Paitsi nuo kaksi tri Hübbe-Schleidenin mainitsemaa
todistusta, hän sai samoilta opettajilta kaksi muuta kirjettä, jotka
käsittelivät muita aiheita. Alkuperäiskirjeet kuuluivat hänen
jäämistöönsä vuonna 1916 ja joutuivat Clemens Heinrich Ferdinand
Driessenille, joka oli oikeusneuvos Witzenhausenissa, lähellä Casselia
Saksassa. C. Jinarâjadâsa kopioi ne suoraan alkuperäiskirjeistä, jotka
hra Driessen oli lainannut hänelle, ja julkaisi niiden tekstin teoksessa
Viisauden Mestarien kirjeitä, Toinen sarja. [Kirjeet
68, 69, 70 ja 71.] Ernst Pieper, erittäin aktiivinen teosofinen
työntekijä Düsseldorfissa Saksassa, sai Driesseniltä v. 1934 kaikki
[e16] neljä alkuperäistä kirjettä kuorineen, joiden toisella
puolella oli kiinalaisia kirjoitusmerkkejä. Hän teetti tarkan kopion
mestari M:n "todistuksesta", oikeassa koossaan 11,4 x 18,5 tuumaa
kirjeeltä ja 12,7 x 7 tuumaa kuori, johon oli käytetty miltei
samantyyppistä paperia ja punaista mustetta, niin että kopio olisi
mahdollisimman täydellinen. Tästä Ernest Pieperin kopiosta on
jäljennetty kuva I ja Ia.
Tämän mestari M:n kirjeen teksti on seuraava: [Main.
teos, kirje 70.]
Jos tästä voi olla jotakin hyötyä tri
Hübbe-Schleidenille – mitä epäilen – minä, allekirjoittanut nöyrä
fakiiri, todistan, että osaksi minä ja osaksi veljeni K. H. olemme
sanelleet Upasikalle "Salaisen opin".
M...
|
 |
Faksimilet mestari M:n kirjeestä tri Hübbe-Schleidenille ja sen
kuoresta. Toisella puolella kuoressa oli vastaanottajan nimi ja
toisella puolella kiinalaisia kirjoitusmerkkejä, joiden viesti
kuuluu: "Seuratkoon teitä hyvin suuri onni". |
Upâsikâ tarkoittaa naispuolista oppilasta ja vastaa H. P.
B:tä.
Tri Hübbe-Schleidenin saaman toisen "todistuksen" teksti
oli kirjoitettu sinisellä värikynällä. Ernst Pieperin mukaan tuo paperi
oli erillisessä kuoressa, samanlaisessa kuin ensimmäinenkin ja kuului: [Main.
teos, kirje 69.]
Ihmettelen, mahtaakohan tämä minun kirjelappuni olla
kyllin arvokas saamaan valitun paikan laaditussa todistusaineistossa, [Richard
Hodgsonin raportissa, joka julkaistiin Psyykkisen Tutkimusseuran
Proceedingsissä Vol. III, ix, joulukuu 1885.] ja mitähän
erityistä "blavatskylaista" kirjoitustyyliä se muistuttaa eniten? Tämän
tarkoituksena on vain tyydyttää tohtorin ajatusta – "mitä enemmän
todistuksia annetaan, sitä vähemmän uskotaan". Ottakoon hän neuvostani
vaarin älköönkä tehkö julkiseksi näitä kahta asiakirjaa. Hänen ilokseen
allekirjoittanut on tyytyväinen voidessaan vakuuttaa, että
Salaisen opin valmistuttua sen kirjoittajia on kolme: M...,
Upasika ja tohtorin nöyrin palvelija.
S.E.C. [Näiden kirjainten merkitys on
tuntematon.]
K. H.
Vuonna 1941 kaikki tri Hübbe-Schleidenin noilta opettajilta
saamat neljä alkuperäistä kirjettä joutuivat Gestapon haltuun ja
luultavasti hävitettiin.
Sikäli kuin siis tiedetään, noista tri Hübbe-Schleidenin
suoraan saamista neljästä kirjeestä otettiin faksimile eli tarkka
jäljennös ainoastaan mestari M:n kirjeestä, joka käsitteli Salaisen
opin aihetta, ja sen kuoresta.
|
 |
Kuva II. Faksimile
presipitoidusta kopiosta mestari M:n kirjeestä tri
Hübbe-Schleidenille. Teosofisen Seuran, Pasadena, California,
arkistosta. Kopioitu luvalla. |
Kuva III. Faksimile
presipitoidusta kopiosta mestari K.H:n kirjeestä tri Hübbe-Schleidenille.
Teosofisen Seuran, Pasadena, California, arkistosta. Kopioitu luvalla. |
[e17] Näyttäisi kuitenkin siltä, että silloin kun
tri Hübbe-Schleiden sai kaksi "todistusta" mestareilta, "kopio annettiin
samasta lähteestä muille tulevaa käyttöä varten", kuten William Quan
Judge sanoi The Pathissa (New York), Vol. VIII, huhtikuu 1893, s.
2, jossa hän julkaisi näiden kopioiden tekstin. [Judgen
artikkelin nimi on "Authorship of The Secret Doctrine" ja on myös
löydettävissä teoksesta Echoes of the Orient, The Writings of
William Quan Judge, koonnut Dara Eklund, Point Loma Publications, Inc.,
San Diego, Calif. 1975. Ks. osa I, s. 321 eteenpäin.]
Näitä kopioita ei kuitenkaan mitä ilmeisimmin tehty
tavallisin keinoin. Nehän jo olivat presipitaatioita (tai
jälleenpresipitaatioita). Judgen oman, Lontoossa 21.7.1892 tehdyn
päiväkirjamerkinnän mukaan H. P. B. lähetti hänelle nämä kopiot.
Alkuperäiskappaleet kahdesta "todistuksesta", jotka
uudelleenpresipitoitiin Judgen hyväksi, ovat William Quan Judgen mapissa
Teosofisen Seuran, Pasadena, California, arkistossa ja ovat tarkoin
kopioituina The Theosophical Forumissa, Vol. XXVI, huhtikuu 1948.
Punaisella värikynällä vinottain kirjoitetusta mestari M:n
kirjeestä presipitoitu kopio, joka on tehty Judgea varten, on miltei
täysin haalistunut. Kuva II on paras kopio, joka siitä voidaan nykyään
saada. Tarkastelussa on kuitenkin mielenkiintoista huomata, että se ei
ole täysin identtinen kuvan I faksimilen kanssa. Tekstin suhteen se ei
poikkea siitä, mutta sen riveille jakautuminen on erilainen. Sen oikea
transkriptio olisi siis:
If this /can be of any/use or help to /Dr.
Hübbe-Schleiden / – though I doubt it – /I, the humble undersigned /Fakir,
certify that the /Secret Doctrine is dictated /to Upasika partly by
myself /and partly by my Brother /K. H.
M...
Mestari K.H:n kirjeen kopio, joka on tehty Judgea varten,
oli presipitoitu tavallisella sinisellä värikynällä. Se on oikein selvä
ja kopioitu kuvaan III. Siitä huomataan, että se on itse asiassa
osoitettu "Hübbe Schleidenille" ja siihen on merkitty "kopio". Toisessa
lauseessa yhdeksäs sana "that" ja neljännen lauseen seitsemäs sana "that",
jotka olivat tri Hübbe-Schleidenin alkuperäiskirjeessä, on jätetty pois.
"Salaisen opin" nimeä ei ole alleviivattu.
On huomattava, että mestari M:n vinottain punaisella
värikynällä kirjoitettu kirje on presipitoitu mestari K.H:n sinisellä
värikynällä kirjoitetun paperin kääntöpuolelle.
[e18] Noin vuoden kuluttua, kun joidenkin yksilöiden
mielissä heräsi tiettyjä epäilyjä, kolme muuta, samalla sinisellä ja
punaisella värikynällä presipitoitua tiedonantoa lähetettiin samoilta
opettajilta. Kuvat IV ja IV-A ovat kopioita alkuperäisistä, jotka ovat
William Quan Judgen mapissa Teosofisen Seuran, Pasadena, California,
arkistossa. Mestari K.H:lta W. Q. Judgelle lähetetyn kirjeen teksti
kuuluu seuraavasti.
Viime vuonna annettu todistus, jossa sanotaan, että
Salainen oppi olisi valmistuessaan kolmen, Upasikan, M...n ja
minun, aikaansaannos, oli ja on oikea, vaikka jotkut ovat epäilleet
paitsi siinä esitettyjä tosiasioita, myös itse viestin aitoutta.
Kopioikaa tämä ja säilyttäkää myös kopio edellä mainitusta
todistuksesta. Tulette huomaamaan, että kummallekin on käyttöä sinä
päivänä, jolloin te tulette, kuten tulee tapahtumaan kysymättänne,
saamaan juuri tuon henkilön hallusta, jolle todistus annettiin,
alkuperäisen saadaksenne kopioida sen; ja silloin voitte varmistua tämän
piakkoin lähetettävän kopion oikeellisuudesta. Ja silloin on hyvä
osoittaa niille jotka haluavat tietää, mitkä kohdat Salaisesta opista on
kopioitu Upasikan kynällä sen sivuille, vaikka ilman lainausmerkkejä,
omasta käsikirjoituksestani ja ehkä M...ltä, vaikka
jälkimmäinen on vaikeampaa, sillä hänen tunnetusta käsialastaan on
niukasti esimerkkejä ja hänen tyylistään tiedetään paljon vähemmän. [Sikäli
kuin tiedetään, mitään sellaista kohtien luettelointia tai taulukointia
ei ole koskaan tehty.] Kaikki tämä ja enemmänkin todetaan
välttämättömäksi ajan kuluessa, mutta sitä te olette juuri sopiva
odottamaan.
K. H.
K.H:n kirjeen alapuolelle on lisätty:
Tri tulee olemaan samalla uralla monta vuotta. Jatkakaa
älkääkä pelätkö mitään. Olen teidän puolellanne silloin kun sitä vähiten
odotatte. Ei, tämä ei ole henkilökohtainen tyylini – joka on sellainen
jota te ette voisi lukea – Kyllä oikein, koko aikakausi vaihtuu –
Yksityiskohtia ei anneta.
M...
Edellä olevista kirjeistä ensimmäisen ennuste toteutui joka
yksityiskohdassa. Tri Hübbe-Schleiden näytti Judgelle opettajilta
saamansa oman alkuperäisen kirjeen. Kuten hän sanoi: "Minä olen
se henkilö, joka näytti ne Judgelle Lontoossa viime elokuussa. [Oikeammin
21.7.1892.] K.H:ltä saamani kirjeen ohjeena oli olla
julkaisematta niitä, mutta Judge valtuutettiin tekemään siten hänen
saamissaan ohjeissa." [Reminiscences, s. 113.]
Tämän vahvistaa lisäksi Judge itse, jonka päiväkirjamerkintä 21.7.1892
kuuluu: "…Hübbe-Schleiden saapuu, oli kokouksessa… Hän lainaa minulle
Mestarin kirjeen hänelle. Sama kuin kopiot, jotka H. P. B. lähetti
minulle."
[e19] Aluksi tutkijasta voi tuntua hämmentävältä
ymmärtää, mitä mestari K. H. tarkoitti sanoessaan edellä olevassa
kirjeessä, että alkuperäisen todistuksen oikeellisuuden voi varmistaa
"tämä piakkoin lähetettävä kopio". Ottaen huomioon, että sellainen kopio
"piakkoin lähetettiin", tämä viite ei voi vastata Judgen noin vuosi
aikaisemmin saamia kopioita. Ilmeinen hämmennys selittyy sillä, että
Judgen mapissa edellä mainitussa arkistossa on toinenkin tiedonanto,
joka on kirjoitettu mustalla kynällä (paitsi viimeinen rivi joka on
punaisella) ja joka on miltei sanatarkka kopio tammikuussa 1886
saadusta todistuksesta. Kumma kyllä koko tämä tiedonanto on presipitoitu
mestari M:n käsialalla ja se sisältää K.H:n allekirjoittaman osan. Kuvat
V ja V-A ovat faksimileja tästä viestistä [Alun perin
kopioitu
The Theosophical Forumiin, Vol. XXVI, huhtikuu 1948.] ja
teksti kuuluu seuraavasti:
Ihmettelen, mahtaakohan tämä minun kirjelappuni olla
kyllin arvokas saamaan valitun paikan laaditussa todistusaineistossa, ja
mitähän erityistä "blavatskylaista" kirjoitustyyliä se muistuttaa
eniten? Tämän tarkoituksena on vain tyydyttää tohtorin ajatusta "mitä
enemmän todistuksia annetaan, sitä vähemmän uskotaan". [Lause:
"Ottakoon hän neuvostani vaarin älköönkä tehkö julkiseksi näitä kahta
asiakirjaa" ei sisälly tähän mestari M:n viestiin.] – Hänen
ilokseen allekirjoittanut on tyytyväinen voidessaan vakuuttaa hänelle,
että Salaisen opin valmistuttua sen kirjoittajia on kolme: M...,
Upasika ja tohtorin – nöyrin palvelija.
K. H.
Jos tästä voi olla jotakin hyötyä tri –––––lle mitä
epäilen –– minä allekirjoittanut nöyrä fakiiri todistan, että osaksi
minä, osaksi veljeni K. H. olemme sanelleet Upasikalle Salaisen
opin.
M...
[Vinoviivan alapuolella:]
Ilman allekirjoituksia sitä voitaisiin käyttää kirjassa
M...
[Viimeinen lause, kirjoitettu punakynällä, kuuluu:]
Ponnistus opettajan puolustamiseksi ei mene hukkaan [Tähän
lyhyeen lauseeseen ei ole allekirjoitusta.]
|
|
Kuva IV.
Faksimile mestari K.H:n kirjeestä William Quan Judgelle. Teosofisen
Seuran, Pasadena, California, arkistosta. Kopioitu luvalla. |
Kuva IV-A. Faksimile
mestari K.H:n kirjeen loppuosasta ja sen jälkeen lisätystä viestistä
mestari M:ltä William Quan Judgelle. Teosofisen Seuran, Pasadena,
California, arkistosta. Kopioitu luvalla. |
Salaisen opin tekijää koskevan
yksiselitteisen selostuksen lisäksi tulisi pitää mielessä toinenkin
täsmällinen lausunto, [e22] nimittäin mestari K.H:n sanat
kirjeessä, jonka eversti H. S. Olcott sai ilmiöllisesti 22.8.1888,
päivää ennen kuin se saapui Brindisiin, hänen ollessaan S/S Shannon-laivalla
matkalla Bombaysta Lontooseen. Tämä oli vain kaksi kuukautta ennen H. P.
B:n magnum opuksen varsinaista julkaisua. Tässä kirjeessä
opettaja sanoi:
Olen myös huomioinut ajatuksenne "Salaisesta opista".
Olkaa varma, että sen, mitä hän [H. P. B.] ei ole viitteissä
maininnutlainanneensa tieteellisistä ja muista teoksista, me olemme
antaneet tai johdattaneet hänen mieleensä. Jokainen virhe tai
virheellinen huomautus, jonka hän on korjannut tai selittänyt toisten
teosofien teoksista, oli minun korjaamani tai korjattu ohjeitteni
mukaan. Se on arvokkaampi teos kuin edeltäjänsä, yhteenveto
okkulttisista totuuksista, mikä tekee siitä opin- ja tiedonlähteen
vakaville tutkijoille vuosikausiksi eteenpäin. [C.
Jinarâjadâsan toimittama Viisauden Mestarien kirjeitä,
ensimmäinen sarja, s. 58-59.]
Muutama vuosi myöhemmin William Quan Judge kirjoittaessaan
"päättyvästä syklistä" teki seuraavan yksiselitteisen esityksen:
Hän [H. P. B.] on sanonut ja Mestarit ovat sanoneet ja
minä vielä vakuutan niiden hyväksi, jotka uskovat minuun, että Mestarit
ovat kertoneet minulle auttaneensa häntä kirjoittamaan Salaista oppia,
niin että tulevina vähintään seitsemänäkymmenenäviitenä vuotena olisi
aineistoa, jonka parissa työskennellä ja että tulevina vuosina tuota
kirjaa ja sen teorioita tutkittaisiin laajalti. Annettua materiaalia on
siis käytävä läpi ja toistettava sekä omaksuttava kaikkien hyväksi… [The
Irish Theosophist, Vol. III, No. 4, tammikuu 1895.]
Edellä esitetyt tosiasiat eivät tietenkään millään tavoin
väitä vääräksi tai kiellä sitä tosiasiaa, että H. P. B. sai arvokasta
toimituksellista ja oppinutta apua käsikirjoitukseensa lukuisilta
lähimmiltä avustajiltaan ja ystäviltään, sellaisilta kuin G. R. S. Mead,
Bertram Keightley ja tri Archibald Keightley, William Quan Judge ja
muut. Hänen käsikirjoituksensa varsinainen kieliasu ja välimerkkien
käyttö kävi monia tarkistuksia läpi ennen valmiin teoksen julkaisemista.
__________
Useista lähteistä mukaan luettuna H.
P. B:n kirje ev. Olcottille 6.1.1886 käy ilmi, että ajatuksesta tehdä
Salaisesta opista Hunnuttoman Isiksen uusi versio tai tarkistettu
painos oli siihen mennessä luovuttu. [e23] Silloista tilannetta
kuvaa ote edellä mainitusta kirjeestä.
Minulla on Salainen oppi osoittamassa, onko
mestareita vai eikö ole. Ellei ole – silloin minä olen
Mahatma ja se on yhtä hyvä. Katsokaa mitä Sinnett on järjestänyt. Hiukan
parempi järjestely aluksi kuin Isis koskaan oli. Se mitä sinun
pitäisi tehdä on tiivistää Isis heittämällä pois kaikki asiaan
kuulumaton ja antaa se julki jokakuisissa osissa (halvalla) tai yhdessä
osassa paremminkin kuukausittain ja myydä se Intiassa. Sillä Salainen
oppi on täysin uusi. Siinä ei ole kuin 20 sivua Isistä
lainattuina pätkinä. Uutta asiaa, okkulttisia selityksiä – koko
hindupantheonin selitetty perustuvan eksoteerisiin käännöksiin
(helpommin varmistettavissa) ja selitetty esoteerisesti todistaen
kristinuskon ja jokaisen muun uskonnon ottaneen oppinsa Intian
vanhimmista uskonnoista. Ei sanaakaan mitään luokkaa vastaan,
henkilökohtaisuudet jätetty kokonaan pois – lähetyssaarnaajat
jätetty kokonaan huomiotta, tiedemiehet kajoamatta paitsi
lainattuina. Neljässä osassa muinaiset, vanhan ajan,
keskiaikaiset ja uudenaikaiset ajanjaksot. Kukin kirja 12 lukua ja
liitteet ja hakemisto sanoista lopussa. Kreivitär on täällä ja hän
näkee, ettei minulla ole juuri mitään kirjoja. Mestari ja
Kashmirilainen sanelevat vuorotellen. Kreivitär kopioi kaiken. Tästä
tulee minun maineeni puhdistaminen, minä sanon sinulle. Esipuhe
saatiin Adyarista, ja minä ja kreivitär vain poltimme
välittömästi sen keittiössä. Uhraamalla kaksi Isistä sinä voisit
siten helposti tekaista kaksi 1. osaa osiksi ja antaa sen mennä 8 tai 10
rupiasta koko sarja, 12 tai 14 annasta [1/16 rupiaa] numero ja pitää
rahat Seuraa varten. Voisin tehdä sen kuukaudessa jos minulla olisi
aikaa. Kuuntele nyt. Varmista Subba Row’n apu Salaiselle opille.
Siinä on paljon advaitalaisuudesta tai vanhan arjalaisen uskonnon
okkulttismista, joka täydennettynä sillä mitä S.R. voi lisätä,
tulee musertamaan Hodgsonin ja kumppanit siihen paikkaan. Tuleeko hän
tekemään sen sinun tai mieluummin itsensä ja advaitalaisuuden tähden?
Jos hän nimenomaan lupaa ja luulet hänen tekevän sen, lähetän sinulle
kaksi tai kolme lukua heti – alan julkaista täällä. Anna hänen ensin
katsoa ensimmäisiä viittä tai kuutta lukua ja päätellä. Voimme
valloittaa Intian yleisön hetkessä, jos hän auttaa minua vanhoilla
lainauksilla ja okkulttisilla merkityksillä lisättyinä minun omiini.
Vastaa heti. Koska se viivästyttää julkaisemista ellet vastaa. Ja minun
pitää kiirehtiä maineeni puhdistamista. Nyt kun olen täällä aivan yksin
ilman kirjoja ympärilläni ja kun S. O. tulee olemaan 20 kertaa niin
oppinut, kuten okkulttiset ja teosta selittävät ihmiset tulevat
näkemään, niin arvaan ja päättelen… [Kopioitu Adyarin
arkiston alkuperäiskirjeestä.]
Enemmän tai vähemmän sama sanotaan hänen kirjeessään
Sinnettille, kirjoitettu samana päivänä:
Olen täällä yksin, vain kreivitär todistajana. Minulla
ei ole mitään kirjoja, ei ketään apuna. Ja kuitenkin sanon teille, että
Salainen oppi tulee olemaan 20 kertaa oppineempi, filosofisempi ja
parempi kuin Isis, jonka se tulee tappamaan… [Mestarien
kirjeet, s. 485.]
Onneksi "Isistä" ei tapettu eikä vahingoitettu, kuten sen
keskeytymätön ja runsas myynti painos painoksen jälkeen on osoittanut
lähes vuosisadan ajan.
[e24] Useat keskeytykset häiritsivät usein H. P. B:n
mieltä ja heijastuivat aika ajoin hänen työnsä edistymiseen. Voimme
helposti päätellä tämän kreivittären huomautuksista hänen kirjeestään
Sinnettille 11.1.1886:
S. oppiin ei ole lisätty sanaakaan 31.12. jälkeen,
mutta jos voimme vain saada muutaman hiljaisen ja rauhallisen päivän,
toivon Madamen jälleen kykenevän aloittamaan kirjoittamisen. [Letters
to Sinnett, CXXVIII, s. 273.]
Kirjeessään 15.1. kreivitär ilmoittaa hänelle, että
Vihdoinkin Madame on keskittynyt jälleen tekemään S.
O:ta, kokonaista kaksi viikkoa mennyt hukkaan. [Sama,
CXXIX, s. 273.]
Kirjeessään 28.1. kreivitär ilmoitti kuitenkin hänelle:
S. O. on pantu syrjään, ei mitään työtä kahteen
viikkoon. Babajeen teko – on todella paha juttu. Ihmettelen, mitä tulee
seuraavaksi. [Sama, CXXXVI, s . 282.]
1.2. hän kirjoittaa kuitenkin Sinnettille, että
…Hän [H. P. B.] on keskittynyt ensimmäisen kerran
kuukauteen tekemään S. O:ta. Koko tammikuu on mennyt hukkaan,
lähes mitään ei ole tehty, ensin Selin, sitten Babajee. [Sama,
CXXXVIII, s. 283-284.]
19.1. H. P. B:lle kirjoittamassaan kirjeessä ev. Olcott
esitti hänelle joitakin uusia ajatuksia ja ehdotuksia. Hän kirjoitti:
Voit lähettää käsikirjoitukset osina: Subba Row käy sen
läpi Oakleyn kanssa, ja se palautetaan sinulle. Hän kysyi, saako hän
vapaasti lisätä tai muuttaa, mihin vastasin että tietenkin, juuri siksi
häntä pyydettiin saattamaan se painokuntoon. Hän suostui sitten.
Olen ajatellut parempaa suunnitelmaa kuin ne muut
julkaisemista ajatellen. "Isiksen" kaltaiset paksut osat ovat liian
painavia pideltäväksi luettaessa ja liian kalliita köyhille ihmisille.
Jokakuisten osien julkaiseminen tietää jatkuvaa harmia postituksessa,
rahan keruuta, postiosoitusten hankkimista jne. On olemassa myös riski,
että käsiin jää peruutettuja tilauksia monien ennakkotilaajien ottaessa
2, 3, 4 tai puoli tusinaa osaa ja sitten lopettaessa, kun me taas
luottaessamme heidän jatkavan painamme koko sarjan heitä varten ja
lopulta meillä on irrallisia osia, joita ei voi myydä ja jotka kelpaavat
vain kirjalaatikoiden pakkausmateriaaliksi tai paperikeräykseen.
Ajatukseni on jakaa koko teos neljään osaan, jokainen puolet
ohuempi kuin yksi "Isiksen" osa, julkaista ne yksitellen (kuten Herbert
Spencer tekee) hintaan, joka on kohtuullinen kustannus maksettaessa
erikseen, ja panna ensimmäiseen osaan "sisällysluettelo", joka kertoo
mitä osat I, II, III ja IV sisältävät. Tämä saa I osan ennakkotilaajan
tai ostajan ostamaan kaikki muut. Tämän toteuttamiseksi sinulla täytyy
olla a) selvä luonnos koko kirjasta; b) aineisto järjestetty niin, että
se johtaa asteittain lukijan loppuun asti; c) ja ei mitään paluuta
aiheeseen, kun se on kerran käsitelty. Jos jokin tärkeä asia tulee
esille myöhemmin, se lisätään liitteeseen, jossa viitataan kussakin
tapauksessa siihen asianomaiseen osaan ja sivuun, [e25] missä
aihetta oli käsitelty. Lyhyesti sanottuna tehdä aivan päinvastoin kuin
teimme "Isiksessä", joka oli eräänlainen kirjallinen tilkkupussi, jonka
sisältö on sikin sokin. [Letters to Sinnett,
CLXVII, s. 326.]
Kirjeessään Sinnettille joskus noihin aikoihin H. P. B.
sanoo:
Lähetän teille kaksi tai kolme lukua S. O:a, ennen kuin
lähetän ne Subba Row’lle Intiaan. Tahdon teidän katsovan ja lukevan sen,
ennen kuin se kulkee S.R:n käsien läpi, ettei joku Hodgson sano jälleen,
että S. O. oli Subba Row’n kirjoittama, kuten Isiksen
oletettiin olevan. Nyt haluan TODISTAJIA. [Sama,
LXXXIII, s. 197.]
16.2. eräässä toisessa kirjeessä Sinnettille H. P. B. omien
avustajiensa taholta tulleiden hyökkäysten ja panettelujen syvästi
loukkaamana lausuu tuntemuksensa, että täytyy olla
…joitakin keinoja, jotta voisin tehdä loppuun tai
mieluummin jatkaa työtä, niin että saan Salaisen opin valmiiksi.
Nykyään tässä tilassani se on täysin mahdotonta. [H.
S. Olcott, Old Diary Leaves, III, s. 366.]
Helmikuussa hra ja rva Sinnett vierailivat H. P. B:n luona
Würzburgissa viipyen siellä noin kolme viikkoa. H. P. B:n täti Mme
Nadeshda A. de Fadejev ja "Solovjovit" olivat siellä suunnilleen samaan
aikaan. Sinnett tarkasti päivämääriä jne. Incidents-kirjaansa
varten, ja he sopivat tämän tulevan kirjan nimestä. Ilmeisesti Sinnett
lähti ensin, ja hänen vaimonsa viipyi pitempään. Kirjeessään ev.
Olcottille tältä ajalta, alkuperäiskirje ei ole enää saatavilla, H. P.
B. sanoi:
Sinnett on lähtenyt oltuaan täällä kolme viikkoa, ja
rouva [S.] jää vielä kymmeneksi päiväksi tai pitempään. Hän on hyvin
ystävällinen ja kopioi minua varten Salaista oppia. Johdantona
olevat monet säkeistöt, muinaista aikakautta ja kosmogoniaa käsittelevä
ensimmäinen luku lukemattomine liitteineen on valmiina; mutta miten
lähettää se Adyariin? Kuvittele, jos se katoaa? En muista siitä
sanaakaan… [H. S. Olcott, Old Diary Leaves, III,
s. 366.]
3.3.1886 H. P. B. kirjoittaessaan Sinnettille tuntuu olevan
jälleen niin sanoakseni "täydessä vauhdissa", ja saamme tietää monia
mielenkiintoisia asioita. Hän sanoo:
Joka aamu on uusi vaihe ja näkymä. Elän jälleen
kahta elämää. Mestarin mielestä minun on liian vaikea katsoa
jatkuvasti astraalivaloon S. O:tani varten, joten nyt noin kaksi viikkoa
minut pannaan katsomaan kaikki tarvitsemani ikään kuin unessani. Näen
suuria ja pitkiä paperikääröjä, joihin asiat on kirjoitettu, ja muistan
ne. Siten kaikki patriarkat Aadamista Nooaan annettiin nähtäväkseni –
rinnakkain rishien kanssa; [e26] ja puolessa välissä heidän
keskellään on heidän symboliensa – tai personoitumiensa – merkitys. Set
on Bhrigun kanssa kantarodun ensimmäinen alarotu, esim.:
tarkoittaen antropologisesti – kolmannen rodun ensimmäistä
puhuvaa
inhimillistä alarotua, ja astronomisesti – (hänen vuosiensa 912
v.) tarkoittaen samalla kertaa aurinkovuoden pituutta tuona aikakautena,
hänen rotunsa kestoa ja paljon muuta – (liian monimutkaista
kerrottavaksi nyt). Lopulta Henok tarkoittaa aurinkovuotta, kun meidän
nykyisen aikamme kesto päätettiin, 365 päivää – ("Jumala otti hänet, kun
hän oli 365 vuotta vanha") ja niin edelleen. Se on hyvin
monimutkaista, mutta toivon voivani selittää sen riittävän hyvin. Olen
saanut valmiiksi valtavan johdantoluvun eli esipuheen, prologin,
kutsukaa sitä miten haluatte; vain sen osoittamiseksi lukijalle, ettei
teksti edetessään, jokaisen osaston alkaessa sivulla, jossa on
Dzyanin
kirjasta ja "Maitreya Buddhan" salaisesta kirjasta Champai chhos Nga
käännettyä tekstiä (suorasanaisesta, ei tunnetusta runomitalla
kirjoitetusta viidestä kirjasta, joka on verho), ole mitään kuvittelua.
Minua käskettiin tekemään siten, jotta saataisiin nopea luonnos siitä,
mitä tiedettiin historiallisesti ja kirjallisuudessa, klassisessa
kirjallisuudessa sekä maallisessa ja pyhässä historiassa – 500 vuoden
aikana ennen kristillisen ajanjakson alkua ja 500 vuoden aikana sen
jälkeen, magiasta, universaalin Salaisen opin olemassaolosta,
jonka opin tunsivat jokaisen maan filosofit ja vihityt ja jopa useat
kirkkoisät, kuten Clemens Aleksandrialainen, Origenes ja muut, jotka
olivat vihittyjä. Se kuvaa myös mysteerejä ja joitakin rituaaleja. Ja
voin vakuuttaa teille, että nyt julkaistaan mitä erikoisimpia asioita,
ristiinnaulitsemisen koko kertomus jne., jonka osoitetaan perustuvan
yhtä vanhaan rituaaliin kuin maailma – kokelaan ristiinnaulitsemiseen
sorvipenkille – koetuksia, helvettiin laskeutumista jne., kaikki
arjalaisia. Koko tähän asti orientalisteilta huomaamatta jäänyt kertomus
on löydettävissä jopa eksoteerisena Purânoista ja Brahmanoista
ja se selitetään ja täydennetään sitten sillä, mitä esoteeriset
selitykset antavat. Miten orientalistit ovat voineet jättää sen
huomaamatta, se menee yli ymmärryksen. Mr Sinnett, rakas ystävä, minulla
on faktoja kahteenkymmeneen Isiksen kokoiseen kirjaan;
mutta minulta puuttuu kieli, taito niiden kokoamiseksi. Tulette pian
näkemään tämän prologin, lyhyen yleiskatsauksen tuleviin mysteereihin
tekstinä – joka käsittää 300 suurta arkkia… [Letters
to Sinnett, LXXX, s. 194-195. Ks. edempänä, missä käsitellään III
osan aihetta ja missä tätä H. P. B:n kirjettä analysoidaan huolellisesti
ja sitä, että se koskee mahdollista III osaa.]
Kreivitär kertoi kirjeessään 12.3. Sinnettille:
…Lukiessani ensimmäistä lukua olin niin hämmentynyt
"säkeistöistä" ja "kommentaareista", etten voinut ymmärtää niistä
mitään. Madame kirjoitti sitten edelliset punaisella musteella,
jälkimmäiset mustalla musteella, ja nyt ne on helpompi käsittää,
koska välttyy ajatusten sekaannukselta. Tästä tuli mieleen seuraava
idea, että S. O:ssa säkeistöt pitäisi painaa punaisella ja kaikki
vieraskieliset sanat eri värillä, tiibet keltaisella, kiina sinisellä,
kreikka violetilla jne. se olisi omintakeinen ja välttäisi sekaannuksen.
[Letters to Sinnett, CXLVII, s. 294.]
Ilman pienintäkään epäröintiä tällaisia ajatuksia ja
ehdotuksia virtasi ihmisiltä, joilla ei ollut harmainta aavistustakaan
tavallisista painomenetelmistä tai väripainatukseen liittyvistä
vaikeuksista. Tällaisiin suunnitelmiin liittyvät kustannukset olisivat
olleet tähtitieteelliset.
[e27] Kirjeessään 22.3., New Yorkista William Quan
Judge kertoo H. P. B:lle että
Teidän Salainen oppinne pitäisi suojata täällä. Koska
olette Amerikan kansalainen, se voidaan tehdä. Onko Sinnett
huolehtinut tästä tahollaan. Jos te ette huolehdi, hän laiminlyö
sen. [Sama, CLX, s. 314. Kursivoidun lauseen on
H. P. B. alleviivannut Judgen kirjeestä.]
Samaan aikaan H. P. B. itse kirjoittaessaan Judgelle vain
kaksi päivää myöhemmin, nimittäin 24.3. sanoo:
Odotan teiltä kovasti Salaista oppia koskevaa
järjestelyä. Sellaiset faktat, sellaiset faktat, Judge, joita
mestarit antavat, tulevat ilahduttamaan vanhaa sydäntänne… [Reminiscences,
s. 101.]
Huhtikuussa 1886 W. Q. Judge aloitti New Yorkissa The
Path -aikakauslehden, ja sen ensimmäisessä numerossa oli seuraava
ilmoitus:
Salainen oppi – Mme H. P. Blavatsky on nyt
syventynyt tähän työhön Saksassa, jonne hän matkusti viime vuonna
terveytensä vuoksi. Aihe on mielenkiintoinen ja kirjoittajan
ponnistusten tulos tulee merkitsemään uuden aikakauden alkua. Se ei tule
olemaan ainoastaan Hunnuttoman Isiksen laajennettu painos tai
selitys, vaan tulee sisältämään ehtymättömän lähteen tietoa. Siinä tulee
olemaan sanatarkkoja kohtia Dzyanin kirjasta ja Tsong-Kha-pan Limristä
[Lamrim] ja vanhoista kommentaareista, joihin tutustuminen ei tähän asti
ole ollut mahdollista, ja suurta huomiota tullaan kiinnittämään oppiin
ihmiskehityksestä, jumalalliseen eli valkoiseen magiaan ja inhimilliseen
eli mustaan magiaan. Osa, joka käsittelee aihetta jumalallisesta
hermafrodiitista, on erittäin kiintoisa. Se tulee jakautumaan neljään
osaan, muinaiseen, vanhaan, keski- ja nykyaikaan esittäen täydellisiä
jaksoja okkultismin ja magian kehityksestä uskonnollisessa ja
ei-uskonnollisessa valossa. [The Path, New York,
Vol. I, No. 1, huhtikuu 1886, s. 29.]
Keväällä 1886 H. P. B. päätti muuttaa Oostendeen. Tri F.
Hartmannin sekä Mary ja Gustav Gebhardin huhtikuisten vierailujen
jälkeen hän lähti Würzburgista 10.5. seuranaan neiti E. Kislingbury,
joka oli myös tullut lyhyelle käynnille. Kreivitär Wachtmeister saattoi
hänet matkaan ja lähti sitten itse Mary Gebhardin kanssa tri Hartmannin
luo Kempteniin, Itävaltaan. Kölnin kautta suuntautuneen matkansa aikana
H. P. B. suostui Gustav Gebhardin pyynnöstä vierailemaan heidän
vieraanvaraisessa kodissaan Elberfeldissä [Elberfeld on
nykyään Wuppertalin kaupunginosa – suom. huom.]. Siellä ollessaan
hän liukastui makuuhuoneensa parkettilattialla, nyrjäytti nilkkansa ja
satutti jalkansa, mikä vaati melko pitkän toipumisen, jonka aikana hänen
sisarensa Vera Petrovna de Zhelihovsky tyttärensä Vera Vladimirovnan
kanssa tuli Venäjältä vierailemaan hänen luonaan.
[e28] Elberfeldistä meillä on otteita H. P. B:n
kirjeistä kreivittärelle. Yhdessä niistä hän valittaa sitä, että
S. O:n virta on pysähtynyt, ja vie kaksi
kuukautta, ennen kuin voin toipua siihen tilaan, missä olin
Würzburgissa… [Reminiscences, s. 41.]
mutta toisessa kirjeessä hän tekee melko arvoituksellisen
huomautuksen sanoen, että
Salaisen opin käsikirjoitus tulee takaisin
kunnianarv. ystävältämme; hän pitää sitä paljon parempana kuin johdantoa
– eikä edes puolta tusinaa sanaa ole korjattu. Hän sanoo, että se on
täydellinen. [Sama, s. 62.]
Mitään viitettä ei ole siitä, kuka "kunnianarv. ystävä" on
saattanut olla.
Sikäli kuin tiedämme, H. P. B. lähti 8.7. Elberfeldistä
Oostendeen Brysselin kautta, sukulaisensa seuranaan. On mahdollista,
että hän pysähtyi Pariisissa lyhyeksi aikaa, ja saavuttuaan
määränpäähänsä asettui Villa Novaan, 10 Boulevard Van Isgham.
Joskus heinäkuun ensimmäisen tai toisen viikon aikana H. P.
B. kirjoitti kreivittärelle sanoen:
Yritän kirjoittaa Salaista oppia. Mutta Sinnett, joka
on täällä muutaman päivän, tahtoo suunnata kaiken huomioni pahuksen
Muistelmiin. Rouva Sinnett ei voinut tulla, ja Sinnett jättää minut
pian. [Reminiscences, s. 63.]
H. P. B:n kirje ev. Olcottille 14.7.1886 selittää monia
asioita. Hän kirjoittaa:
No niin, S. O:sta. Miten voin vastata sinulle,
mitä kysyt? Pyysin Sinnettiä tekemään sen, sillä hänen asiansa on sanoa,
kun hän on lukenut tähän asti kirjoitetun. Kirjoitan järjestelystä
seuraavassa tai sitä seuraavassa kirjeessä. Tietysti S[ubba] R[ow]:n
neuvo on arvokas, ja jos saat hänet pitämään käsikirjoitusta vain
kuukauden, niin se on erinomaista. Mutta entäpä jos hän pitää sitä
määräämättömän ajan? Sen täytyy olla osina – sanoo Sinnett, ja sen on
jatkuttava niin kauan kuin sille on kysyntää – epämääräisen ajan ja sen
täytyy alkaa tänä keväänä. Se tullaan järjestämään siten, että ihmiset
tulevat maksamaan etukäteen ainoastaan siitä, mitä on jo julkaisijan
käsillä, ja sen on ilmestyttävä samaan aikaan täällä ja Amerikassa –
mistä Redway on kirjeenvaihdossa Boutonin kanssa. Lähetän nyt
hoidettavaksesi ja sinun
vastuullesi "Alkulauseen lukijalle" sekä varsinaisen Salaisen opin
ensimmäisen luvun. Johdattavana alkukirjana on yli 600 sivua isoja
kirjoitusarkkeja, jotka esittävät eittämättömiä, historiallisesti
todistettuja tosiasioita adeptien olemassaolosta ennen kristillistä
ajanjaksoa ja sen alettua ja siitä, että kirkkoisät ovat tunnustaneet
Vanhan ja Uuden testamentin sisältämän kaksinkertaisen esoteerisen
merkityksen. Lisäksi siinä on todisteita siitä, että
kristillisten oppien todellinen lähde on vedalaiselta ja brahmalaiselta
kaudelta peräisin olevissa arjalaisissa vanhimmissa MYSTEEREISSÄ
[e29], todisteita siitä, että se on esitetty eksoteerisissa
samoin kuin esoteerisissa sanskritinkielisissä teoksissa. Tämän tulen
lähettämään myöhemmin, jos Subba Row hyväksyy 1. luvun, joka muodostuu
Dzanin (eli Dzyanin) kirjasta otetuista seitsemästä
säkeistöstä ja jota kommentoidaan ja selitetään, kuten sitä
käsittelevässä kolmessa sanastossa – sanskritiksi, kiinaksi ja
tiibetiksi. En voi lähettää sitä ilman, että saan siitä kopion, sillä
jos se katoaa matkalla tai muuten turmeltuu, en voi kirjoittaa sitä
uudelleen. Nyt olen yksin, kukaan ei ole kopioimassa tai
auttamassa minua. Kahdessa viikossa lähetän sinulle johdannon ja 1.
luvun. Mutta sinun on pakotettava S.R. lukemaan se eikä panemaan sitä
syrjään ja jättämän vapaa-ajan puuhaksi, niin kuin hän aina tekee… [Kopioitu
Adyarin arkiston alkuperäiskirjeestä.]
|
|
Kuva V: Faksimile presipitoidusta kopiosta mestari K. H:n
kirjeestä tri Hübbe-Schleidenille mestari M:n käsialalla. |
Kuva VA:
Faksimile presipitoidusta kopiosta mestari M:n kirjeestä tri tri
Hübbe-Schleidenille lisäviestein. Teosofisen Seuran, Pasadena,
California, arkistoista. Kopioitu luvalla. |
Tämän ajanjakson yhteydessä törmäämme kuitenkin joihinkin
kronologisiin epämääräisyyksiin, jotka on erittäin vaikea selvittää.
Meillä on yksiselitteinen selostus kreivittäreltä, jossa
sanotaan että
Juuri ennen Würzburgista lähtöään H. P. B. oli
lähettänyt Salaista oppia koskevia käsikirjoituksiaan Adyariin
ev. H. S. Olcottille, Seuran puheenjohtajalle. H. P. B. oli innokas
kuulemaan hänen mielipiteensä, koska Olcott oli auttanut niin paljon
Isiksen
kanssa. Hän myös toivoi, että käsikirjoitus lähetettäisiin Subba
Row’lle, ja tätä kiinnosti muutama lukemansa sivu niin paljon, että oli
halukas näkemään enemmän… [Reminiscences, s. 66.]
Kreivitär kuvaa kuinka H. P. B. lähti Würzburgista ja puhuu
"vakavasta tehtävästä koota kaikki matkatavarat, joihin kuuluivat
tyynyt, päiväpeitteet, pienet laukut ja arvokas laatikko, joka sisälsi
Salaisen opin käsikirjoituksen; tämä ei ollut koskaan hänen
näköpiirinsä ulkopuolella…"
Kreivitär palasi Ruotsiin heinäkuussa 1886 ja oli syksyllä
taas H. P. B:n luona, tällä kertaa Oostendessa. Ilmeisesti H. P. B.
pyysi häntä matkustamaan Lontooseen hoitamaan joitakin yksityisasioita
hänen puolestaan, ja hän lainaa paria H. P. B:n kirjettä, jotka hän sai
Lontoossa. Seuraava ote on yhdestä niistä:
Lähetin eilen sähkeen, jossa kysyin, voisinko lähettää
sinulle Lontooseen käsikirjoitukseni, koska minun on lähetettävä ne
viivytyksettä eteenpäin Madrasiin. Louisen aviomies on pakannut ne
erittäin hyvin, sitonut ja ommellut ympärille vahakankaan sen suojaksi
matkaa varten, joten sinulla ei ole mitään muuta vaivaa siitä kuin
vakuuttaminen. Ole hyvä, tee sinä se. Olet ainoa, johon ehdottomasti
luotan. Olcott kirjoittaa, että Subba Row on niin innostunut
käsikirjoituksesta, että hän on kysymässä postia heti kun se tulee jne.
ja Mestari on määrännyt hänet, siltä vaikuttaa, käymään sen läpi. Ole
hyvä ja lähetä se eteenpäin saman tien ja vakuuta se vähintään 150 tai
200 punnan arvosta, sillä jos se katoaa – niin hyvästi! – joten lähetän
sen tänään osoitteeseesi ja vastaa heti kun olet saanut sen. [Sama,
s. 66.]
[e30] On mahdotonta varmistua, vaikka on aivan
todennäköistä, että kyse on kahdesta eri osasta kuuluisaa
käsikirjoitusta – yhdestä, joka oli mennyt Adyariin Würzburgista, ja
toisesta, joka oli lähdössä sinne. On jopa todennäköistä, että oli
peräti kolme postituskertaa, joissa tämän käsikirjoituksen eri osat
menivät Adyariin.
Kreivitär antaa meille otteita kahdesta muusta kirjeestä,
jotka hän sai H. P. B:ltä ollessaan Lontoossa asioita toimittamassa.
Yhdessä niistä H. P. B. sanoo:
Olen kuullut, että ennakkotilauksena Salaisen opin
tilanneet ihmiset alkavat tulla kärsimättömiksi – eikä asialle voi
mitään. Kuten tiedät, työskentelen 14 tuntia päivässä.
Viimeisimmät Adyariin lähetetyt käsikirjoitukset eivät tule takaisin
ennen kuin kolmen kuukauden kuluttua, mutta sitten voimme aloittaa
julkaisemisen. Subba Row tekee arvokkaita huomautuksia, niin Olcott
kertoo minulle.
Toisessa kirjeessä H. P. B. kertoo hänelle että
…Viime yönä, sen sijaan että olisin mennyt vuoteeseen,
minut pantiin kirjoittamaan kello yhteen asti. Kolmoismysteeri
ilmoitettiin – se, mistä luulin, ettei sitä koskaan annettaisi – se on…
[Reminiscences, s. 67 ja 68. Loppupisteet
toisessa otteessa ovat kreivittären lainaamassa kohdassa.]
Palattuaan H. P. B.n luo ja asetuttuaan siellä aloilleen
kreivitär ilmoitti että
…Hra Z. lähti pian, ja aloitimme jälleen tavallisen
rutiinin ja Salaisen opin kirjoittaminen jatkui sinnikkäästi… [Sama,
s. 68-69.]
On todennäköistä, että herra Z tarkoittaa herra Zornia,
joka oli organisoimassa teosofista työtä Odessassa Venäjällä.
Kirjeessään tri Anna Bonus Kingsfordille 23.8.86 H. P. B.
sanoo:
Olen kovassa työssä nykyään, sillä pelkään etten saa
valmiiksi "Salaista oppiani", jos odotan kauan. Mitä tahansa siitä tulee
kirjallisena tuotteena, ihmiset oppivat siitä enemmän kuin yhden uuden
asian. [E. Maitland, Anna Kingsford, Vol. II, s.
251-252.]
Kirjeessään Sinettille 21.9.86 H. P. B. sanoo:
Olen lähettänyt S. O:n ensimmäisen osan Adyariin ja
teen nyt toista osaa – Muinaista. [Letters to
Sinnett, C, s. 222.]
Saamme lukea monista mielenkiintoisista tosiasioista H. P.
B:n kirjeestä ev. Olcottille 23.9.1886, jossa toinen osa käsikirjoitusta
tulee näköpiiriin. Hän kirjoittaa:
Lähetän sinulle Salaisen opin käsikirjoitukset
rva Gebhardin kautta, joka vakuuttaa lähetyksen 3 000 tai 4 000 markan
arvosta – hän vei ne mukanaan Elberfeldiin, minne hän palasi. Lähetän
nyt [e31] ainoastaan Esipuhe-jaksosta ensimmäisen osan, ja
kahdessa viikossa tulen lähettämään S. O:n todellisen oikean,
Muinaisen
ajanjakson ja 7 säkeistöä Dzyanin kirjasta kommentoituina. 1.
johdanto-osassa on seitsemän jaksoa eli lukua ja 27 liitettä,
useita liitt. liitettyinä jokaiseen jaksoon yhdestä kuuteen jne. Nyt
kaikki tämä tekee joko enemmän tai joka tapauksessa yhden niteen, eikä
se ole S. O. vaan johdanto siihen. Se on ehdottoman välttämätön, sillä
jos yleisö alkaa lukea Muinainen-osaa, se tulisi hulluksi
luettuaan liian metafyysistä
tekstiä. Nyt se on järjestetty siten, että liitteet voivat joko olla
kuten ohessa lukujen yhteydessä tai ne voidaan ottaa pois ja sijoittaa
erilliseen
osaan tai kunkin osan loppuun, mutta liitettä ei voi panna tästä osasta
tai alustavista luvuista II osaan tai I kirjaan, Muinainen-osaan; olen
huolellisesti merkinnyt liitteen jokaisen sivun otsikkonumerolla ja
mihin jaksoon tai lukuun se kuuluu. Jos poistat liitteen, silloin ei
johd. jaksoissa ole 300 sivua painettuna, ja ne menettävät
kiinnostavuuden. Tee kuitenkin niin kuin haluat, mutta älä hukkaa sivuja
äläkä salli niiden turmelemista. Jos sinä tai S. Row pidätte jotakin
liiallisena, vetäkää sen yli kevyesti; ja jos tahdotte lisätä,
kirjoittakaa lisäys paperille ja kiinnittäkää se asianomaiseen sivuun.
Muista – tämä on minun viimeinen suuri teokseni, en voisi
kirjoittaa sitä uudelleen, jos se hukataan, pelastaakseni elämäni tai
Seuran elämän, mikä on enemmän… [Kopioitu Adyarin
arkiston alkuperäiskirjeestä.]
Edellä olevasta voidaan kuitenkin vetää se väistämätön
johtopäätös, että olipa mitkä tahansa käsikirjoitukset lähetetty
Adyariin tuohon päivään mennessä, ennen pitkää niitä lähetettäisiin
enemmän.
H. P. B:n kirje Sinnettille joskus vuoden 1886 syksyllä
sisältää seuraavan tiedon:
…sitten hän [Djuan Khool] kertoi minulle, että Mestari
lähetti teille sanan ja pyysi minua kertomaan teille: "Sinnett on
ilmeisesti unohtanut, mitä hän oli lukenut 7 säkeistön kommentaareista
(II kirja, Muinainen aikakausi). Muutoin hän olisi tiennyt, että siitä,
mitä siinä on selvästi sanottu, voisi Mr Crookes kirjoittaa seitsemän
sellaista vihkosta (kuten protyylistä), jos hän vain tietäisi
siitä. Ei mitään sellaisia tieteellisiä oikeaoppisia
sanoja käytetty S. O:ssa, mutta kaikki, mitä voidaan ilmoittaa tällä
vuosisadalla, on siinä, ja kemiasta ja fysiikasta on enemmän kuin mitään
muuta. Jos Sinnett on halukas lukemaan nuo osat Crookesille – tai
Crookes tahtoo lukea ne itse – lähettäkää heille kaikin mokomin
käsikirjoitukset…"
On totta, että aina siitä pitäen kun läksitte, Mestari on
saanut minut päivittäin lisäämään jotakin vanhoihin käsikirjoituksiin,
niin että paljon siitä on uutta ja paljon enemmän, mitä en itse
ymmärrä… [Letters to Sinnett, CIII, s. 225-226.]
18.10.1886 H. P. B. kirjoitti melko pateettisen kirjeen
uskolliselle ystävälleen G. Subbiah Chettylle, joka asui silloin
Adyarissa, ja sanoi:
…olen yleensä huonossa kunnossa ja Salainen oppi imee
kaiken huomioni ja vie kaiken aikani…
[e32] ja lisää jälkikirjoituksena:
Ole kiltti ja sano Olcottille, että jos, kuten hän
luulee, Subba Row’lla ei ole aikaa käydä S. O:ta läpi, on parempi
etten lähetä sitä Adyariin… [Kopioitu Adyarin arkiston
kirjeestä.]
Lokakuun 1886 The Theosophistissa (Vol. VII, s. 62)
on seuraava ilmoitus ilman allekirjoitusta otsikolla "Kirjallisia ja
henkilökohtaisia tiedotuksia", joka on mitä todennäköisimmin ev.
Olcottin kirjoittama:
On ilahduttavaa saada tietää, että "Salainen oppi"
edistyy vakaasti. Mr Sinnett kirjoittaa, että yhden "Isiksen" osan
verran on jo valmiiksi kirjoitettuna; ja eräästä toisesta lähteestä
saimme tietää, että syvälliseltä oppineisuudeltaan ja analyysiltaan
samoin kuin aineiston järjestelyltään siitä tulee parempi kuin "Isis".
Vaikka johtaja kauan sitten tarjoutui palauttamaan rahat
rekisteröidyille ennakkotilaajille, tuskin ketkään käyttivät sitä
hyväkseen ja tuntuivat vaistomaisesti käsittävän, että sellaisia kirjoja
ei kyhätä kuin päivän romaaneja, vaan ne ovat vuosien työtä. "Isiksen"
varsinainen kirjoittaminen vei kaksi vuotta sellaista keskeytymätöntä
työtä, että Mme Blavatsky ei tuolloin kuuteen kuukauteen koskaan
poistunut asunnostaan vaan istui siellä kirjoittamassa jatkuvasti. Sen
jälkeen kun hän ilmoitti "Salaisen opin" olevan valmisteilla, hän on
kaksi kertaa joutunut vuoteen omaksi viikoiksi ja on kerran juuri ja
juuri selvinnyt hengissä ihmeen avulla; ja sen lisäksi hän on joutunut
kestämään taannoisen häntä vastaan käydyn salaliittohankkeen, joka oli
tuskin sopivaa kirjaa kirjoittavalle mielelle. Teos etenee kuitenkin
nopeasti, ja epäilemättä osoittautuu oikeaksi vanha sananparsi, että
"kärsivällinen odottaminen ei mene hukkaan".
T. Subba Row’n asenteesta oli tulossa erittäin kielteinen.
Hän oli melko oikukas toisinaan, ja hänen brahmalainen kasvatuksensa
vaikutti häneen huomattavassa määrin. Hän vastusti kaiken korkeamman,
aikaisemmin esoteerisen opetuksen paljastamista. Hänen länsimaalaisiin
kohdistuva epäluottamuksensa oli voimakasta eikä hän koskaan täysin
hyväksynyt sitä, että "nainen" saattoi niin vapaasti esittää okkulttisia
oppeja. Näiden on täytynyt olla hänen henkilökohtaisen luonteensa
omituisuuksia, koska hän oli todellisuudessa mestari M:n, H. P. B:n oman
opettajan, korkea chela ja oli kiistämättä jonkin asteen vihitty. Subba
Row’n yhteistyö Salaisen opin
toimittamisessa oli tulossa joka päivä kyseenalaisemmaksi.
Meillä on vielä yksi kohta H. P. B:n kirjeestä Sinnettille,
kirjoitettu joskus samana syksynä [1886]. Hän sanoo:
Sillä välin minulla on suuri ilo lähettää teille
muutama sivu, jotka olen napannut I kirjasta, Muinainen
ajanjakso, jonka alun olette nähnyt, ja pyydän teitä lukemaan ne
huolellisesti. Jos nyt ette pidä sitä niin kuin sanotte
pitkäveteisenä tai niin kuin hän sanoo – olipa sen nimi mikä tahansa
– sitten minä olen Battenberg! Tämä kirjoitettiin Villa Novassa,
kun läksitte, ja kreivitär on kopioinut sen [e33] kaiken kauan
sitten. Älkää vain armeliaisuuden tähden hukatko noita 8 sivua tai
viette minut perikatoon menetetyn ajan
ja muunkin vuoksi. Jos mielestänne on sopivaa, olkaa kiltti ja näyttäkää
sitä Crookesille; jos ei – vastatkaa minulle, että olen typerys – kuten
tavallista, ja sitten lähettäkää takaisin sekä nuo 8 sivua että Mohinin
Memoir. Minun TÄYTYY lähettää se Adyariin Olcottille… [Letters
to Sinnett, CII, s. 224-225.]
H. P. B:n kirjeestä Olcottille 21.10.86 paitsi että saamme
tietää joukon mielenkiintoisia asioita käynnissä olevasta työstä, niin
saamme myös uutta ja melko omituista tietoa vielä yhden
käsikirjoitusosan postittamisesta Adyariin. H. P. B. kirjoittaa:
Vain kuukausi sitten annoin Mme Gebhardille S.
O:n käsikirjoituksen postitettavaksi Elberfeldistä – ja vakuutettavaksi
sen 3 000 markan edestä. No, eilen illalla, kun kirjoitit minulle, että
se ei vielä siihen mennessä ollut tullut, sähkötin hänelle kysyäkseni,
eikö hän ollut lähettänyt sitä (hän oli pyytänyt minua kopioimaan
joitakin asioita ennen lähettämistä) ja hän vastasi, että hän oli
lähettämässä. Sen jälkeen, mitä sanot S.R:stä, ettei hän tahdo edes
katsoa sitä, on tietysti parempi, että se painetaan ilman hänen
suostumustaan. Sillä tahdon aloittaa tänä keväänä sen tekemisen ja tulen
menemään Lontooseen sen vuoksi. Minun on pakko – oikoluvun ja
British Museumin ja kirjojen takia. Mutta mitä teen nyt 2. osalle,
todellisen ikivanhan opin alulle – missä minulla on ties kuinka monta
sanskritin sanaa ja lausetta ja ties kuinka monen eksoteerisen
hinduallegorian esoteerinen merkitys heidän kosmogoniastaan ja
teogoniastaan? Voitko pyytää Shrinivas Row’ta ja Bhavani Row’ta
auttamaan minua? Silloin voisin lähettää 2. osan, joka käsittää kirjat
1, 2 ja 3. Ellei joku auta, en tiedä mitä tehdä. Entä kuka tekee
sanaston? Minä en voi eikä minulla ole aikaa, ja Mohini tuskin tekee.
Ole hyvä ja vastaa heti. Sen on melkein kokonaan antanut ’vanha
herrasmies’ ja Mestari, ja siinä on ihmeellisiä asioita, sen
sanon. Mutta jonkun täytyy katsoa sanskritinkielisen ja eksoteerisen
käännöksen oikeellisuus. Saat vielä nähdä, että tämä kirja tulee
tekemään meistä kuuluisia (sinusta ja minusta).
Sillä välin olen kirjoittanut Mme Gebhardille ja
pyytänyt lähettämään I osan käsikirjoitukset takaisin tänne eikä
Adyariin. Se näyttää turhalta, koska Subba R:sta ei enää ole toivoa.
Enempää en sitten sanokaan… [Kopioitu Adyarin arkiston
alkuperäiskappaleesta.]
Mikä lieneekään ollut täydellinen ja yksityiskohtainen
kertomus ensimmäisten käsikirjoitusten lähettämisestä Adyariin, sitä
emme todennäköisesti saa koskaan täysin tietää asiakirjatodisteiden
niukkuudesta johtuen, mutta varsinainen Adyarin arkistossa oleva
käsikirjoitus ilmaisee hyvin mielenkiintoisen asiakirjan.
Se on kreivitär Constance Wachtmeisterin ja Mary Gebhardin
käsialaa, ja jotkut säkeistöt on kirjoitettu punaisella musteella,
kuten kreivitär oli ehdottanut. Se aloittaa "Lukijalle" otsikoidulla
osalla ensimmäisen kappaleen, joka kuuluu: "Erehdys tulee alas kaltevaa
pintaa pitkin, mutta totuuden on työläästi kiivettävä ylös kukkulalle."
Kuvateksti: Faksimile Salaisen opin I osan
ensimmäisen luonnoksen käsikirjoitussivusta, joka on Mary Gebhardin
käsialalla tehty ja jota säilytetään Adyarin arkistossa.
[e35] On korostettava, että saatavilla olevat
tosiasiat osoittavat, että mitä käsikirjoituksia postitettiinkin
Adyariin v. 1886 tai 1887, H. P. B. säilytti kopioita joistakin
niistä. Ne olivat hänen mukanaan Lontoossa myöhempinä vuosina. Kun
jotkut hänen silloin vielä julkaisemattomista monista kirjoituksistaan
koottiin yhteen ja julkaistiin v. 1897 nimellä "Salainen oppi, III osa",
tämä osa sisälsi huomattavan määrän lukuja, jotka ovat joko samoja tai
melkein samoja kuin joidenkin nyt Adyarissa sijaitsevien, niin
kutsuttujen alkuperäisluonnosten luvut. Vaikuttaa siltä, että ne, jotka
olivat vastuussa niin kutsutusta III osasta, olivat täysin tietämättömiä
tämän aineiston olemassaolosta Adyarissa, kuten jotkin seuraavista
tosiasioista lopullisesti todistavat.
Seuraava ilmoitus on löydettävissä The Theosophistin
sivuilta:
…Eräs toinen mielenkiintoinen "löytö" on Salaisen
opin ensimmäisen osan ensimmäinen käsikirjoitus…Tämä on ilmeisesti
se käsikirjoitus, jonka H. P. B. lähetti Oostendesta v. 1886 T. Subba
Row’lle. Salainen oppi, sellaisena kuin se nyt on, on laajennettu
versio tästä ensimmäisestä käsikirjoituksesta, vaikka myöhemmässä
tarkistuksessa on jätetty pois joitakin osia, jotka ovat tässä
alkuperäishahmotelmassa… [Allekirjoittamaton, mutta
luultavasti Annie Besantilta, The Theosophistissa, Vol. XLIII,
maaliskuu 1922, s. 533-534.]
"Alkuperäisluonnoksen" (eli "ensimmäisen luonnoksen")
Johdanto-osa oli lyhentämättömänä vuonna 1888 julkaistussa
teoksessa. I luvun ensimmäinen jakso käsitteli hermeettisiä ja muita
muinaisaikaisia kirjoja. II luvun "Valkoinen ja musta magia teoriassa ja
käytännössä" oli julkaistu artikkelina "1800-luvun kieltoja ja virheitä"
Luciferissa, Vol. X, kesäkuu 1892, ja outoa kyllä, sitä käytettiin
"III osassa". III luvusta, joka käsittelee transsendentaalista algebraa
ja "Jumalan ilmoittamia" numeroita mystisissä nimissä, tuli X luku "III
osassa" yhdessä muun matematiikkaa ja geometriaa koskevan aineiston
kanssa. Muut alajaksot, kuten ne jotka käsittelevät kuusikulmiota ja
keskipistettä, Tyanan adeptia, kabiireja eli mysteerijumalia ja muita,
sisältyvät kaikki "III osaan". Arvokas materiaali nimeltään
"Tähtienkelipalvonta Rooman kirkossa jne." julkaistiin Luciferissa,
Vol. II, heinäkuu 1888, toisin sanoen vielä H. P. B:n elinaikana; sitä
laajennettiin ja parannettiin lisäselityksillä.
Vuoden 1886 käsikirjoituksen toinen osa kuuluu: Salainen
oppi, I kirja, Muinainen aikakausi. I luku, Pilkahdus ikuisuuteen.
Kosminen kehitys seitsemässä vaiheessa.
Kuvateksti: Faksimile Salaisen opin yhden
version yksittäisestä sivusta, joka on kirjoitettu H. P. B:n käsialalla
ja jota säilytetään Adyarin arkistossa.
[e37] Ensimmäinen jakso on nimeltään "Kirjan lehtiä
esihistorialliselta kaudelta" ja se alkaa sanoin: "Muinaisaikainen
käsikirjoitus – kokoelma palmunlehtiä, jotka on jollain erikoisella
tuntemattomalla tavalla tehty veden-, tulen- ja ilmankestäviksi – on
kirjoittajan silmien edessä." Se jatkaa sitten heti ympyrään ja sen
keskipisteeseen, mutta ei mainitse puhdasta valkoista kiekkoa.
Kahdenkymmenenkahden sivun jälkeen esitetään ensimmäinen säkeistö, ja
liitteen jokaiseen lukuun luvataan yleinen sanasto. Jokaista säkeistöä
koskevat selitykset on pantu alahuomautukseksi eikä tekstiin, kuten on
vuoden 1888 painotyön lopullisessa versiossa. Tämän säkeistön
kommentaari alkaa: "Salainen oppi esittää kolme perusväittämää", sanat,
jotka ovat lopullisessa versiossa I osan sivulla e41 [suomennetussa
vuoden 1910 editiossa s. 41]. Sitten seuraa teksti, josta tuli
julkaistun teoksen kommentaarit, ja jokaisen säkeistön kaikki selitykset
esitetään perättäin eikä shloka [säe] shlokalta.
II osasta eli kirjasta ainoastaan muutama sivu on
käsikirjoituksessa, kaikkiaan yhdeksäntoista. Niiden otsikot ovat:
"Muinainen kronologia, kierrokset, antropologia" ja osittain ne ovat
julkaistun teoksen "Alkuhuomautusten" karkea muotti ja osittain ovat
lyhyt viittaus kronologiaa ja rotuja koskevaan opetukseen, joita tuo osa
käsittelee.
10.12.1886 ev. Olcottin päiväkirjamerkintä sanoo, että
S. O:n
käsikirjoitukset on saatu. Old Diary Leaves -kirjassaan (III, s.
385) hän kirjoittaa seuraavaa:
Samoihin aikoihin sain H. P. B:ltä T. Subba Row’n ja
minun luettavaksi ja tarkastettavaksi Salaisen opin I osan
käsikirjoituksen. Subba Row silloisessa saivartelevassa
mielialassaan kieltäytyi kuitenkin tekemästä muuta kuin lukemaan sen
sanoen, että siinä oli niin paljon virheitä, että jos hän koskisi
siihen, hänen pitäisi kirjoittaa se kokonaan uudelleen! Tämä oli
pelkkää närkästystä, mutta teki hyvää, sillä kun raportoin hänen
huomautuksestaan H. P. B:lle, tämä oli kovasti huolestunut ja ryhtyi
käymään käsikirjoitusta mitä huolellisimmin läpi korjaten monia
virheitä, jotka johtuivat hutiloinnista kirjallisissa metodeissa, ja
tehden eurooppalaisten ystävien avulla sen kirjan, mikä se nyt on.
Adyarin vuosikokouksen tervehdyspuheessa 27.12.1886 eversti
sanoi:
Ensimmäisen osan käsikirjoitus on lähetetty minulle ja
on tarkastettavana. Ilahdutan teitä ilmoittamalla, että se enemmän kuin
puolustaa hänen mainettaan oppineisuudessa ja kirjallisissa kyvyissä.
Teos tulee luultavasti laajenemaan viideksi osaksi, joista kukin vastaa
suunnilleen Hunnuttoman Isiksen yhtä osaa, ja ensimmäinen eli
johdanto-osa julkaistaan pian Lontoossa ja New Yorkissa. [The
Theosophist, Vol. VIII, liite, tammikuu 1887, s. xx-xxi.]
[e38] Samanlainen tieto sisältyy hänen
päätöspuheeseensa 28.12. Adyarin kirjaston avajaisissa.
Ja nyt, ennen lopettamista, sallikaa minulle hetki
ilmoittaakseni, että olen saanut itselleni ensimmäisen osan koko
viisiosaisesta käsikirjoituksesta, jonka Mme Blavatsky on kirjoittanut
Salaisesta opista; ja että jopa sen pintapuolinen lukeminen on
vakuuttanut minua paremmat kriitikot, että siitä tulee yksi tärkeimmistä
kirjoituksista, joita on koskaan tehty filosofisen ja tieteellisen
oppineisuuden alalla, oppineen tekijänsä merkkiteos ja kunnianosoitus
Adyarin kirjastolle, jonka perustajia hän on. [Sama,
s. xlvii.]
__________
Vuosi 1887 alkaa H. P. B:n
kirjoittamalla kirjeellä ev. Olcottille 4.1. Näyttäisi silti, että Subba
Row piti lopulta teoksen joistakin osista, vaikka hänellä oli ehdottomia
ennakkoluuluja muiden osien suhteen. H. P. B. kirjoittaa:
Olen iloinen siitä, että Subba Row pitää
Johdannostani. Mutta se on vain ikään kuin alustava
osa, ja todellinen alkuperäinen oppi on I osassa, jonka lähetän sinulle,
kun Fawcett tulee 20. päivänä, ja hän tuo sen sitten Englantiin itse –
sillä minä en voi lähettää sitä tai oikeammin vakuuttaa sitä
täältä.
Joten pidä muut käsikirjoitukset, kunnes olet lukenut
kummatkin ja katso, mitä muutoksia on tehtävä. Anna S.R:n tehdä, mitä
hän haluaa. Annan hänelle vapaat kädet. Luotan hänen viisauteensa paljon
enemmän kuin omaani, sillä olen voinut ymmärtää väärin monia kohtia sekä
Mestarilta että Vanhalta H:lta.* He [e39] antavat minulle
ainoastaan tosiasiat ja harvoin sanelevat järjestyksessä. Minä en ole
mikään kirjojen tekijä, sen sinä tiedät. Mutta tiedän, että
tosiasiani ovat kaikki alkuperäisiä ja uusia. Odota niin näet…
Oletko saanut kolme kultaesinettä, jotka lähetin?
Kreivitär lähetti ne samana päivänä kuin käsikirjoitukset…
[* Tämä tarkoittaa "vanhaa herrasmiestä". Viisauden
Mestarien kirjeitä, Toinen sarja, kirje 24, on ainoa tämän adeptin
käsialaa oleva kirje, jonka hän on allekirjoittanut erikoisella
kirjoituksella. Punakynällä kirjoitettua kirjettä säilytetään Teosofisen
Seuran Adyarin arkistossa ja se on kopioitu faksimilena edellä
mainittuun teokseen. Allekirjoituksen alla on muutama H. P. B:n
käsialalla ja sinisellä kynällä kirjoitettu sana. Hän sanoo: "vanha
herrasmies teidän Narayan". Hän myös mainitsee hänet useita kertoja
vuoden 1878 päiväkirjassaan (Ks. H. P. B:n Collected Writings,
Volume I). Tämä adepti asui ilmeisesti lähellä Tiruvallamin kukkuloita
Etelä-Intiassa, päätellen hänen voimakkaasta artikkelistaan "Mentaalinen
arvoitus", joka ilmestyi The Theosophistin liitteessä, kesäkuu
1882 (Vol. III), ja oli allekirjoitettu: "Yksi Teosofisen Emäseuran
hinduperustajista".
30.4.1882 H. P. B. ja Olcott matkustivat junalla
Tiruvallamiin, mukamas katsomaan yhtä Etelä-Intian vanhimmista
temppeleistä. Päätellen useista varhaisjäsenten lausunnoista he mitä
todennäköisimmin tapasivat "vanhan herrasmiehen" paikkakunnalla
ollessaan. (Ks. edellä mainittua liitettä s. 2 samoin kuin G. Subiah
Chettyn muistelmia The Theosophistissa, Vol. XLVII, maaliskuu
1926.)
Ev. Olcott on kauniisti kuvannut tämän adeptin osaa
Hunnuttoman Isiksen kirjoittamisessa, Old Diary Leaves, s.
247-249, ensimmäinen sarja. H. P. B:n omista päiväkirjamerkinnöistä käy
selvästi ilmi, että hän toimi useita kertoja "vanhan herrasmiehen"
tulkuna.]
[Kopioitu Adyarin arkiston alkuperäiskirjeestä.]
10.1.87 H. P. B. kirjoittaa Sinnettille:
Haluatte tietää, mitä olen tekemässä. Sovittamassa
syntiäni, kun lähetin teille Muinaisen oppini ennen kuin se oli
valmis. Kirjoittamassa sitä uudelleen, lisäämässä sitä, liimaamassa ja
uudelleen liimaamassa, pyyhkimässä pois ja korvaamassa ARVOVALTAISILTA
TAHOILTA saamillani selityksillä. Minua käskettiin lähettämään teille
käsikirjoitus – mutta ei sanottu, milloin. Kreivitär, joka on aina
varautunut käytännön asioihin tahtoessaan käyttää hyväksi Hamiltonin
Lontooseen paluuta – sai minut lähettämään hänen mukanaan
käsikirjoitukset. Kaksi päivää myöhemmin minulta pyydettiin sitä, ja kun
sanoin, että se oli mennyt, oli vastauksena "sitä pahempi sinulle" –
kiitos. Näyttää siltä, että viimeistelemättömässä muodossaan se ei
onnistunut saamaan Mr Crookesia pyörtymään ihastuksesta, ja hänen on
täytynyt julistaa se täydeksi hölynpölyksi. Ainakin minä ennustan sen ja
oletan niin päätellen siinä synnytetyistä kemiallisista
muutoksista, joista en aikaisemmin enkä nytkään ymmärrä rahtuakaan. Enkä
välitäkään. [Letters to Sinnett, CIV, s. 226-227.]
Hän [H. P. B.] kertoo myös hänelle eräässä toisessa
kirjeessä sunnilleen samalta ajankohdalta, että Salainen oppi
"kasvaa, kasvaa ja kasvaa".
Vielä eräässä toisessa kirjeessä Sinnettille hän kertoo
hänelle: "Olen neljännessä Rodussa. Olen ollut tekemisissä
hermafrodiittisen kolmannen Rodun kanssa…"
Vuoden 1887 maaliskuun viimeisen viikon tienoilla H. P. B.
oli vakavasti sairaana Oostendessa. Hänellä oli munuaistulehdus, joka
aiheutti tuntikausien tajuttomuuden kerrallaan. Tri Ashton Ellis tuli
Lontoosta ja Mary Gebhard Elberfeldistä. Hänen ei odotettu elävän.
Kreivitär Wachtmeisterin sanoin:
…Tuskin uskalsin toivoa hänen elävän yön yli ja kun
istuin yksin hänen vuoteensa vieressä, hän avasi silmänsä ja kertoi
minulle, kuinka mielellään hän kuolisi ja että hän arveli, että Mestari
sallisi hänen vapautua vihdoinkin. Yhä hän oli huolissaan Salaisesta
opistaan. Minun täytyy olla erittäin huolellinen hänen
käsikirjoitustensa vuoksi ja luovuttaa kaikki painatusohjein ev.
Olcottille. Hän oli toivonut voivansa antaa enemmän maailmalle, mutta
Mestari tiesi parhaiten. Ja niin hän jatkoi ajoittain puhumista kertoen
minulle monia asioita. Lopulta hän vajosi tiedottomaan tilaan, ja minä
ihmettelin, miten kaikki päättyisi. [Reminiscences,
s. 73.]
Yön aikana kreivittären ollessa unessa H. P. B:n opettaja
tuli hänen luokseen vakavan käännekohdan hetkellä ja palautti hänen
heikentyneen terveytensä. Vastauksena kreivittären huolestuneeseen
tiedusteluun H. P. B. sanoi:
…Kyllä, Mestari on ollut täällä. Hän antoi minun
valita, että halutessani voisin kuolla ja olla vapaa tai voisin elää ja
saada Salaisen opin valmiiksi. Hän kertoi minulle, kuinka suuria
olisivat [e40] uhraukseni ja mikä kauhea aika minua odottaisi
Englannissa (sillä minun pitää mennä sinne); mutta kun ajattelin niitä
opiskelijoita, joille saisin opettaa muutamia asioita, ja yleensä
Teosofista Seuraa, jolle olen jo antanut sydänvereni, hyväksyin
uhrauksen, ja nyt sen toteuttamiseksi, hae minulle kahvia ja jotakin
syötävää ja anna minulle tupakka-askini. [Sama,
s. 75.]
Jopa kriisien keskellä H. P. B. säilytti huumorintajunsa!
Tässä kohtaa kertomusta meidän on esiteltävä kaksi uutta
todistajaa, nimittäin Bertram Keightley ja hänen veljenpoikansa tri
Archibald Keightley, Lontoosta molemmat, joilla on monia
mielenkiintoisia tosiasioita kerrottavana. Bertram Keightly kirjoittaa:
Niiden muutaman päivän aikana, jotka vietin Oostendessä
H. P. B:n kanssa, hän pyysi minua käymään läpi osia hänen uuden
teoksensa käsikirjoituksesta, minkä lupasin mielelläni tekeväni. Ennen
kuin olin lukenut siitä paljonkaan, tuli selväksi, että Salaisesta
opista oli määrä tulla tämän vuosisadan okkultismia käsittelevän
kirjallisuuden verrattomasti tärkein kirjoitus. Kuitenkin jo silloin
teoksen paljolti järjestymätön ja katkelmallinen luonne sai minut
ajattelemaan, että huolellista tarkastamista ja huomattavaa uudelleen
ryhmitystä tarvittaisiin, ennen kuin käsikirjoitus olisi valmis
julkaisemista varten.
Toisella vierailulla viikkoa tai kahta myöhemmin
lähempi tarkastelu vahvisti tätä vaikutelmaa. Mutta koska H. P. B.
suostui silloin tulemaan ja asettumaan Lontooseen tai sen lähistölle
niin pian kuin järjestelyt voitaisiin tehdä häntä varten, mitään muuta
ei tuolloin tehty teoksen hyväksi. [Sama, s.
89-90.]
Tämä oli ennen H. P. B:n vakavaa sairautta Oostendessa.
Tri Archibald Keightleyn lausunto on samanlainen ja viittaa
hänen kokemuksiinsa hänen vieraillessaan Oostendessa H. P. B:n luona.
Hän kirjoittaa:
Hyvin pian saapumiseni jälkeen minulle annettiin osa
käsikirjoituksista ja pyydettiin parantelemaan, poistamaan, muuttamaan
englantia, varustamaan välimerkein, itse asiassa käsittelemään sitä kuin
omaani, etuoikeus, jota en luonnollisestikaan käyttänyt hyväkseni.
Käsikirjoitukset olivat tuolloin erillisinä lukuina, samalla tavoin kuin
ne, jotka sisältyvät julkaistuihin osiin otsikoilla "Symboliikka" ja
"Liitteet". Näin tietysti valtavan määrän käsikirjoituksia ilman mitään
määrättyä järjestystä, joista monet kreivitär Wachtmeister oli
kärsivällisesti ja työteliäästi kopioinut. Silloin oli ajatuksena pitää
yksi kopio Euroopassa, kun taas toinen menisi Intiaan useiden tuon maan
syntyperäisten avustajien korjattavaksi. Suurempi osa lähtikin
myöhemmin, mutta jokin syy esti korjaustyön.
Eniten minua hämmästytti siinä osassa, jonka saatoin
lukea lyhyen vierailuni aikana, valtavan suuri määrä lainauksia eri
tekijöiltä. Tiesin, ettei mitään kirjastoa ollut käytössä, ja saatoin
nähdä, että H. P. B:n kaikkien omien kirjojen lukumäärä nousi
kolmeenkymmeneen, ja useat niistä olivat sanakirjoja ja monet kirjat
olivat kaksi- tai useampiosaisia teoksia. Tuolloin en nähnyt Dzyanin
säkeistöjä, vaikka käsikirjoituksiin sisältyi monia kappaleita
Okkulttisesta katekismuksesta.
[e41] Myöhemmin menin jälleen Oostendeen
toteuttamaan järjestelyjä H. P. B:n tuomiseksi Englantiin. Päävaikeus
oli hänen papereittensa ja kirjojensa saamisessa pakatuiksi. Kun yksi
oli juuri pakattu, sitä tarvittiinkin viitettä varten. Jos osa
käsikirjoitusta pantiin laatikkoon, juuri se osa tietysti sisälsi
jotakin tietoa, joka oli leikattava ja siirrettävä muualle. Ja kun H. P.
B. jatkoi kirjoittamista lähtönsä viime hetkeen asti, sellainen oli
hänen herpaantumaton uutteruutensa, ei ollut helppoa saada hänen
tavaroitaan pakattua. [Reminiscences, s. 97-98.]
1.5.1887 H. P. B. muutti Lontooseen, ensin "Maycotiin",
Crownhilliin, Ylä-Norwoodiin ja joskus syyskuussa osoitteeseen 17
Lansdowne Road, Holland Park.
Bertram Keightley kirjoittaa seuraavasti tästä
varhaisjaksosta Lontoossa:
Päivä tai kaksi sen jälkeen kun olimme saapuneet
Maycotiin, H. P. B. jätti koko siihen asti valmiin käsikirjoituksen tri
(Archibald) Keightleylle ja minulle antaen meille ohjeet lukea, varustaa
välimerkein, korjata englantia, muuttaa ja yleensäkin kohdella sitä kuin
se olisi meidän omamme – mitä emme tietenkään tehneet, sillä
meillä oli aivan liian korkea käsitys hänen tiedoistaan, jotta olisimme
ottaneet mitään vapauksia niin tärkeässä työssä.
Mutta me kummatkin luimme koko valtavan
käsikirjoituksen – koko lähes metrin paksuisen pinon – erittäin
huolellisesti läpi korjaten englantia ja välimerkkien käyttöä siellä,
missä se oli ehdottoman välttämätöntä. Ja sitten pitkäksi venyneen
neuvottelun jälkeen kohtasimme tekijän hänen sopessaan – minä kovasti
vapisten, niin muistan – vakavin mielipitein, että koko aineisto täytyy
järjestää uudelleen jotakin määrättyä suunnitelmaa käyttäen, koska
sellaisenaan kirja olisi toinen Hunnuton Isis mutta vain paljon
pahempi ilman johdonmukaista järjestystä.
Vähän aikaa keskusteltuamme H. P. B. käski meitä
menemään hornan tuuttiin ja tekemään mitä tahdoimme. Hän oli saanut
enemmän kuin tarpeeksi tuosta upeasta asiasta, oli antanut sen meille,
pessyt kätensä siitä kokonaan, ja me voisimme selviytyä siitä parhaalla
mahdollisella tavalla.
Lähdimme pois ja neuvottelimme. Lopulta panimme hänen
eteensä suunnitelman ja ehdotimme itse aineiston luonteen perusteella
teoksen jakamista neljään osaan, jotka jakautuisivat edelleen kolmeen
kirjaan: 1) säkeistöt ja kommentaarit; 2) symboliikka; 3) tiede.
Edelleen, sen sijaan että ensimmäinen osa sisältäisi hänen aikomuksensa
mukaan joidenkin suurten okkultistien historian, me neuvoimme häntä
seuraamaan esityksen luonnollista järjestystä ja aloittamaan kosmoksen
kehityksellä, siirtymään siitä ihmisen kehitykseen, sitten käsittelemään
historiallista osaa kolmannessa osassa, johon kuuluisivat joidenkin
suurten okkultistien elämäkerrat, ja lopulta puhumaan käytännön
okkultismista neljännessä osassa, jos hän voisi joskus kirjoittaa sen.
Tämä suunnitelma pantiin H. P. B:n eteen ja hän
hyväksyi sen asianmukaisesti.
Seuraavana vaiheena oli lukea käsikirjoitukset läpi
uudestaan ja tehdä aineiston uusi yleisjärjestely niin, että aiheet
tulisivat otsikoiden kosmogonia ja antropologia alle, joiden oli määrä
olla teoksen kaksi ensimmäistä osaa. Kun tämä oli tehty ja H. P. B:n
kanssa neuvoteltu ja saatu hänen hyväksymisensä kaiken tehdyn suhteen,
ammattikonekirjoittajat kirjoittivat koneella koko siten järjestetyn
käsikirjoituksen, jonka me sitten luimme uudelleen, korjasimme,
vertasimme alkuperäiseen käsikirjoitukseen ja lisäsimme väliin kaikki
kreikan-, heprean- ja sanskritinkieliset [e42] lainaukset. Sitten
ilmeni, että koko säkeistöjä koskeva kommentaari oli määrältään vain
suunnilleen nykyisen teoksen kaksikymmentä sivua, koska H. P. B. ei
ollut pysynyt tiiviisti tekstissä kirjoittaessaan. Haastattelimme häntä
vakavasti ja ehdotimme, että hän kirjoittaisi oikean kommentaarin, niin
kuin hän alkusanoissaan oli lukijoille luvannut tekevänsä. Hänen
vastauksensa oli luonteenomainen: "Mitä ihmeessä minun pitää sanoa? Mitä
te tahdotte tietää? Miksi? Kaikkihan on yhtä selvää kuin nenä
kasvoissanne!!!" Me emme voineet nähdä sitä, eikä hänkään – tai siltä
vaikutti – joten läksimme pohtimaan… Luulen, että muutto Lansdowne
Roadille oli jo tapahtunut, ennen kuin säkeistöjen kommentaarikysymys
oli lopullisesti ratkaistu.
Ratkaisu oli tämä: Säkeistöjen jokainen shloka
kirjoitettiin (tai leikattiin koneella kirjoitetusta kopiosta) ja
liimattiin paperiarkin yläosaan ja sitten siihen liitetylle arkille
kirjoitettiin kaikki kysymykset, jotka ehdimme keksiä tuosta shlokasta.
Tässä tehtävässä Richard Harte oli hyvin suureksi avuksi, suuri osa
kysymyksistä oli hänen keksimiään. H. P. B. hylkäsi suuren osan niistä,
pani meidät kirjoittamaan täydellisempiä selityksiä eli aivan omia
ajatuksiamme – sellaisenaan – siitä, mitä hänen lukijansa odottivat
hänen sanovan, kirjoitti itse lisää, yhdisti sen vähän, minkä hän oli jo
kirjoittanut tuosta erityisestä shlokasta, ja niin työ suoritettiin.
Mutta kun aloimme ajatella käsikirjoituksen
lähettämistä painoon, ratkaisun todettiin olevan sellainen, että
kokeneinkin latoja repisi kauhuissaan hiukset päästään. Sen vuoksi tri
Keightley ja minä itse ryhdyimme työskentelemään kirjoituskoneen kanssa
ja vuorotellen sanellen ja kirjoittaen teimme selvän kopion I ja II osan
ensimmäisistä kirjoista.
Sitten työ jatkui, kunnes kummankin osan II ja III
kirja olivat melko hyvässä kunnossa ja me saatoimme ajatella työn
lähettämistä painoon.
Alun perin oli järjestetty siten, että George Redway
julkaisisi teoksen, mutta koska hänen ehdotuksensa eivät olleet
taloudellisesti tyydyttäviä, tarvittavan rahan tarjosi eräs H. P. B:n
ystävä, ja niin päätettiin ottaa Luciferin painatus omiin
käsiimme. Niinpä hankittiin Duke Streetin toimisto, ja toiminta alkoi
siellä, ensimmäisen tarkoituksen ollessa T.S:n hyödyntäminen
mahdollisimman hyvin H. P. B:n kirjoituksilla.
Salaisen opin muusta historiasta ei ole paljonkaan
sanottavaa – vaikka edessämme oli kuukausien kova työ. H. P. B. luki ja
korjasi kaksi sarjaa palstavedoksia, sitten sivun koevedoksen ja lopulta
tarkistusvedosarkit korjaten, lisäten ja muuttaen viime hetkeen asti –
seuraus: painolasku pelkistä korjauksista 300 puntaa. [Sama,
s. 90-95.]
Tähän voidaan lisätä seuraava ote samasta aiheesta, tällä
kertaa tri Archibald Keightleyn sanoin:
Salaista Oppia alettiin painaa, ja tässä ja
Luciferissa Mme Blavatskylle ominainen tapa, jossa sivun koevedosta
pidetään samana kuin käsikirjoitusta, johti moniin riitoihin ja
lisäkustannuksiin. Kyse ei ollut pelkästään siitä, että hän tahtoi jakaa
sivun sen jälkeen kun kirjasimet oli lukittu kehilöön, ja lisätä uuden
asian, vaan hän tahtoi suurella huolella ja tarkkuudella leikata pois ja
sitten liimata yksittäisen lauseen täysin eri paikkaan. Voi
toimitussihteeri-parkaa, joka protestoi painajien ja rahojen hankinnan
puolesta. "Pää poikki" tai hänen metafyysinen päänahkansa, [e43]
olivat ihmemaamme kuningattaren määräykset. Joka tapauksessa Salaisen
opin korjaukset maksoivat enemmän kuin alkuperäiset
latomiskustannukset. ["Reminiscences of H. P.
Blavatsky", The Theosophical Quarterly, Vol. VII, lokakuu 1910.]
Muualla tri Archibald Keightley kirjoittaessaan
kokemuksistaan sen jälkeen kun H. P. B. oli muuttanut Lontooseen, sanoi:
Koko tuon kesän Bertram Keightley ja minä olimme
syventyneinä lukemiseen, jälleenlukemiseen, kopioimiseen ja
korjaamiseen. Viimeksi mainittu tarkoitti joidenkin lauseiden
muovaamista englantilaiseen muotoon, sillä monet niistä olivat
"kirjallisia käännöksiä ranskasta". Eräs merkittävä seikka on
huomionarvoinen. Ei kestänyt kauan ennen kuin genius loci [paikan
henki] tuli selväksi, ja suurimmassa osassa käsikirjoituksia, jotka
kirjoitettiin Englantiin saapumisen jälkeen, oli hyvin vähän tällaista
korjaustarvetta.
Monet lainauksista oli tarkistettava, ja tässä olisimme
olleet hukassa, ellei H. P. B:ltä olisi tullut vihjettä. Hän kertoi
meille yhtenä yönä, että joskus kirjoittaessaan muistiin lainauksia,
jotka kirjaa varten olivat painettuna astraalivaloon hänen edessään, hän
unohti käänteiset numerot – esim. sivu 123 saattoi jäädä sivuksi 321 ja
niin edelleen. Kun tiesimme tämän, tarkistaminen oli helpompaa, sillä
usein saattoi mennä ymmälle tutkiessaan kaikki British Museumissa olevat
painokset todetakseen monissa tapauksissa, että kirjat eivät sisältäneet
sivujen numeroa. Päinvastaisena asiat selvisivät ja oikeat sivut
löytyivät.
Suuri osa käsikirjoituksista kirjoitettiin puhtaaksi
tuona aikana. Tämä oli H. P. B:n tilaisuus. Rivien välit olivat suuret
ja paljon voitaisiin lisätä. Tarpeetonta sanoa, että lisättiin.
Tiheätekstiset käsikirjoitukset leikattiin, liimattiin, jälleen
leikattiin ja liimattiin useita kertoja, kunnes monet niistä olivat
paisuneet kaksinkertaisiksi verrattuna alkuperäisiin käsikirjoituksiin.
Mutta siinä kaikessa oli ilmiselvää, ettei mikään työ tai vaiva, ei
mikään kipu tai kärsimys voisi lannistaa häntä tehtävästään. Reumatismin
lamaannuttamana, kärsien sairaudesta, joka oli useita kertoja
osoittautunut lähes kohtalokkaaksi, hän yhä työskenteli herpaantumatta
kirjoittaen työpöytänsä ääressä niin kauan kuin hänen silmänsä ja
sormensa saattoivat ohjata kynää…
Suuremman osan Lontoossa vietetystä ajasta H. P. B:llä
oli apuna E. D. Fawcett, varsinkin toisen osan niissä kohdissa, jotka
koskevat evoluutiohypoteeseja. Hän teki ehdotuksia, korjasi ja
kirjoitti, ja useita sivuja Fawcettin käsikirjoituksista H. P. B.
sisällytti omaan työhönsä.
Tarpeetonta sanoa, että meidän työmme jatkui. Meidän
täytyi pitää yleissuunnitelma… päässämme. Meidän piti kiinnittää H. P.
B:n huomio toistoihin, jotka esiintyivät erillisissä osissa, ja sikäli
kuin mahdollista toimia vahtikoirina ja auttaa häntä tekemään tarkoitus
mahdollisimman selväksi. Mutta kaikki työ oli hänen. Muutamia
välimerkkejä sinne tänne, muutamia ehdotuksia, ranskaksi kirjoitettujen
sanojen korjaus oli meidän tekemämme; muut olivat H. P. B:n tekemää ja
hän hyväksyi kaiken…
…Oli heikkenevää terveyttä ja voimavarojen vähenemistä,
ja kävi yhä rasittavammaksi nousta niin varhain ja työskennellä niin
myöhään. Silti aika jatkui ja työ eteni, ja painajien laskelmia
tutkittiin. Jotkin vaatimukset sivukoon ja marginaalin suhteen olivat
outoja asioita H. P. B:lle, kuten myös paperin paksuus ja laatu. Jotkut
hänen kriitikkonsa eivät pitäneen Hunnuttoman Isiksen
paksuudesta, joten paperin piti olla ohuempaa koon pienentämiseksi. Nämä
asiat päätettyinä kirja lähti painoon. Sattui niin, että minut
kutsuttiin [e44] maaseudulle, joten en nähnyt ensimmäisen osan
ensimmäistä puolikasta, kun se tuli. Mutta se läpikävi H. P. B:n
oikoluvun ja tarkistuksen lisäksi kolmet tai neljät kädet. Hän oli
ankarin korjaajansa ja oli taipuvainen käsittelemään tarkistusvedosta
käsikirjoituksena, mistä oli hälyttäviä seurauksia korjattavien kohtien
ja laskun osalta.
Sitten tuli alkulauseen kirjoittaminen ja lopulta kirja
oli valmis. Työn ja jännityksen kausi oli ohi ja kaikki olivat hiljaa,
kunnes ensimmäinen kappale saapui. [Reminiscenses,
s. 98-100.]
Oleellisesti samanlaista tietoa antaa Bertram Keightley
kirjassaan Reminiscenses of H. P. B., mutta siinä on seuraava
hyvin tärkeä lisäseikka:
Kun olimme saaneet koko käsikirjoituksen kirjoitetuksi
koneella, sidoimme alkuperäisen täydellisen käsikirjoituksen nipuksi ja
teimme siitä vahvan sinetöidyn paketin, joka annettiin sellaisenaan
takaisin H. P. B:lle ja joka myöhemmin siirrettiin osoitteeseen 19
Avenue Road, St. John’s Wood, N.W. (Besantin talo), kun H. P. B. muutti
sinne. Muistan selvästi nähneeni paketin siellä hyvässä kunnossa, vähän
ennen Intiaan lähtöäni muutama kuukausi ennen H. P. B:n kuolemaa. [Adyar,
Madras: Theosophical Publishing House, 1931, s. 13.]
Tämä tieto on erityisen mielenkiintoinen. On vahinko, ettei
kenelläkään tunnu olevan mitään ajatusta siitä, miten tälle paketille
lopulta kävi. Se ei näytä olevan missään nykyisten teosofisten
arkistojen kokoelmissa. Monet epätietoisuudet S. O:n suhteen
olisi selvitetty, jos nykyään olisi mahdollista tutkia asiaa tästä
käsikirjoituksesta käsin. On aivan varmaa, että jotkin sen sivuista
olivat presipitoitua käsialaa. Se vain vahvistaa kaiken historiallisen
tajun totaalisen puuttumisen tuon ajan teosofeilta.
Kirjoittaessaan päiväkirjaansa, Old Diary Leaves, IV
sarja, s. 22, ev. Olcott puhuu vuoden 1887 valituksen aiheista ja sanoo
muun muassa:
…Subba Row kieltäytyminen Salaisen opin
käsikirjoituksen painokuntoon saattamisesta, vastoin hänen aikaisempaa
lupaustaan, vaikka hän (H. P. B.) kirjoitutti sen koneella 80 punnan
hintaan ja lähetti minulle tuota tarkoitusta varten…
Tästä konekirjoitustekstistä meillä ei ole enempää tietoa.
Adyarin arkiston käsikirjoitus kattaa 229 kreivittären ja Mary Gebhardin
käsialalla kirjoitettua arkkia, eikä minkään konekirjoitetun
käsikirjoituksen olemassaolosta tiedetä mitään. Mahdotonta olisi
määritellä, mitä erityistä aineistoa kirjoitettiin koneella tai mitä
tästä konekirjoitustekstistä tuli. Subba Row kieltäytyminen on kuitenkin
aivan ehdoton.
10.9.1887 H. P. B. vahvistaa kirjeessään uskolliselle
ystävälleen G. Subiah Chettylle kaksi jo mainittua seikkaa: Hän sanoo:
…Subba Row on jopa C. Oakleyn välityksellä kieltäytynyt
lukemasta Salaista oppiani tai olemasta missään tekemisissä sen
kanssa. Olen tuhlannut täällä 30 puntaa sen puhtaaksikirjoittamiseen
aikoessani lähettää [e45] sen hänelle, ja nyt kun se on valmis,
hän kieltäytyy vilkaisemasta sitä. Tietenkin se on uusi tekosyy hänelle
sättiä ja arvostella sitä, kun se tulee ulos. Sen vuoksi aion siirtää
sen julkaisemista… [Kopioitu Adyarin arkiston
alkuperäiskirjeestä.]
Adyarissa pidetyssä vuosikokouksessa 27-29.12.1887
perustaja-puheenjohtaja raportoi että
…Kuluneiden kahdentoista kuukauden aikana hän [H. P.
B.] on lähettänyt minulle käsikirjoituksia neljästä luultavasti viidestä
’Salaisen opin’ osasta tutkittavaksi, ja toivotaan, että ensimmäinen osa
julkaistaan Lontoossa tulevan kevään aikana… [The
Theosophist, Vol. IX, liite, tammikuu 1888, s. xvii.]
Sitä epävarmuutta, joka syntyi edellä olevien lausuntojen
seurauksena, ei voida koskaan täysin selvittää näin myöhäisenä
ajankohtana.
Meidän tulee huomata ev. Olcottin lausuma kiitos
Keightley’ille ja heidän hartaalle avulleen. Kirjoittaessaan The
Theosophistiin eversti mainitsi:
…Bertram Keightleyn samoin kuin tri Archibald
Keightleyn omistautuminen Seuran ja erityisesti Mme Blavatskyn työlle
viimeksi kuluneiden neljän vuoden aikana on ollut mitä merkittävintä ja
tuonut heille yleistä kunnioitusta. Molemmat ovat yliopisto-oppineita ja
varakkaita nuoria miehiä. He ovat karttaneet mielihyvää, jota maailma
tarjoaa samassa asemassa oleville, raataakseen kovasti ja palkatta
päämajan työssä sellaisella innolla, jota on vaikea löytää edes
parhaiten palkatuista työntekijöistä. Bertram Keightley maksoi ennakkona
rahasumman, joka vaadittiin Salaisen opin julkaisemiseksi, ja
teki monia muita jaloja tekoja… [Vol. XI, liite,
huhtikuu 1890, s. cxxi.]
__________
Vuosi 1888 alkoi kirjeellä, jonka H.
P. B. sai New Yorkista allekirjoittajinaan joukko Amerikan teosofeja,
jotka protestoivat eräiden intialaisten pandiittien [hindulaisten
oppineiden] H. P. B:n työtä kohtaan osoittamaa asennetta vastaan. [The
Path, New York, Vol. II, helmikuu 1888, s. 354-355.]
Seuraava kirje on lähetetty Mme Blavatskylle New
Yorkista. Tarkoitus ei millään tavoin ole saattaa itäintialaisia ryhmänä
epäedulliseen valoon, vaan pelkästään osoittaa, miksi allekirjoittajat
haluavat, ettei Salaista oppia pitäisi vetää takaisin, vaikka
jotkut intialaiset pandiitit ovat sitä vastaan. – [Päätoimittaja,
The Path.]
New Yorkissa tammikuun 19. päivänä 1888
MADAME H. P. BLAVATSKY
KUNNIOITETTU JOHTAJA. – Me olemme juuri kuulleet, että
teitä on pyydetty perumaan Salaisen opin
julkaiseminen.
Tämä erikoinen pyyntö tulee, niin meille on kerrottu,
Teosofisen Seuran jäseniltä, jotka sanovat, että jos kirja julkaistaan,
jotkut itäintialaiset pandiitit tulevat käymään siihen käsiksi tai
pilkkaamaan sitä, ja ettei ole viisasta asettua vastustamaan näitä
intialaisia herrasmiehiä.
[e46] Pyydämme teitä mitä vakavimmin olemaan
välittämättä tästä toiveesta ja sen sijaan julkaisemaan Salaisen opin
mahdollisimman pian.
Se on teos, jota me ja sadat muut kaikkialla
Yhdysvalloissa olemme odottaneet joitakin vuosia, ja useimmat meistä
ovat pitäneet kiinni antamastanne lupauksesta, että se valmistuisi ja
ilmestyisi.
Samalla kun länsi kunnioittaa suuresti itäintialaista
filosofiaa, se kykenee myös paremmin käsittämään ja ymmärtämään teoksia,
joita ovat kirjoittaneet henkilöt, jotka ovat perehtyneet länteen, sen
kieleen, sen kielenkäyttöön ja idiomeihin ja sen historiaan ja jotka
ovat itse länsimaalaisia. Kuten hyvin tiedämme, juuri lännestä tulee
Teosofisen Seuran suurin voima, vaikka sen tieto ja inspiraatio voi
tulla ja tuleekin meille idästä. Tästä syystä ei teidän, joka olette
pyhittänyt elämänne tälle liikkeelle ja olette tähän asti antanut meille
lahjan, joka löytyy Hunnuttomasta Isiksestä, pitäisi nyt pysähtyä
Salaisen opin julkaisemisen miltei viime vaiheessa, vaan olisi
jatkettava sitä, jotta me näkisimme lupauksenne täytettynä ja toisen
tärkeän kiven asetettuna mahtavaan teosofiseen rakennukseen.
Lisäksi kiirehdimme vakuuttamaan teille, että täällä
suuressa ja väkirikkaassa lännessä ei ole paljonkaan merkitystä – jos
ollenkaan – sillä, mitä yksi tai useampi pandiitti sanoo tai uhkaa sanoa
Salaisesta opista, koska me uskomme, että vaikka itäintialaisten
esi-isät ovat jättäneet suuren perinnön jälkeläisilleen, nämä eivät ole
kuitenkaan tarttuneet siihen eivätkä ole näinä myöhempinä aikoina
antaneet sitä lähimmäisilleen, jotka asuvat Intian rajojen ulkopuolella,
ja koska tämä haluttomuus – johon liittyy heidän avoimesti tunnustamansa
uskomus, että kaikki läntiset kansat ovat alhaista kastia, eivätkä siis
voi saada pyhää tietoa – on siirtänyt pois nämä pandiitit läntisen
ajattelun vaikutuspiiristä.
Ja lopulta, tietäen, että ajan suuri ratas on kääntynyt
jälleen kerran, niin että yläpuolella olevat suuret voimat näkevät, että
se hetki on koittanut, jolloin kaikille ihmisille idässä ja samoin
lännessä tullaan antamaan todellista tietoa, olkoon se vedalaista tai
muuta, me uskomme, että Teosofisen Seuran takana olevat palvelemanne
Mestarit haluavat, että sellaisia kirjoja kuin Salainen oppi
pitää kirjoittaa.
Sen vuoksi me pyydämme hartaasti, että te ette
muuttaisi alkuperäistä tarkoitustanne ja selvää lupaustanne vaan että
ennen siirtymistä pois maallisesta näköpiiristämme antaisitte meille
Salaisen opin.
Vastaanottakaa Madame korkean kunnioituksemme
vakuutukset ja jatkuvan uskollisuutemme lupaus.
Allekirjoittaneet:
WILLIAM Q. JUDGE J. G. GRIFFIN
J. CAMPBELL VER PLANCK ALEX. O. DRAGICSEVICS
SAMUEL HICKS CLAPP E. H. SANBORN
ALEXANDER FULLERTON E. M. TOZIER
EDSON D. HAMMOND E. DAY MACPHERSON
ABNER DOUBLEDAY JNO. F. MILLER, M.D.
GEORGE W. WHEAT WILLIAM M. GATES
JNO. W. LOVELL EMILY G. FLEMING
GEORGE W. SALTER E. B. GRAY, JR.
LYDIA BELL HADJI ERINN itsensä ja 26 muun puolesta
[e47] Kesäkuussa The Pathin päätoimittajalle
osoitetussa, Bombayssa päivätyssä kirjeessä, jonka olivat
allekirjoittaneet monet intialaiset pandiitit, protestoitiin sitä
ajatusta vastaan, joka oli esitetty helmikuun Pathissa ja joka
koski S. O:n
julkaisemista.
"THE PATHIN" PÄÄTOIMITTAJALLE
Hyvä herra ja veli!
The Pathin helmikuun numerossa olette julkaissut
kirjeen, jonka ovat kirjoittaneet useat Amerikan teosofit arvostetulle
perustajallemme, Mme Blavatskylle, pyytäen häntä kiirehtimään
Salaisen opin julkaisemista, joka teos, niin väitetään, ei ole
ilmestynyt vielä, koska jotkut intialaiset pandiitit ovat sitä vastaan.
Meistä tuntuu, että kirje on perustunut väärään tietoon.
Jos Mme Blavatsky olisi ollut Intiassa, kirja olisi nähnyt päivän valon
jo kauan sitten. Hänen Euroopassa oleskelunsa vuoksi ei ole ollut niin
kovin helppoa saada kirjaa tarkastetuksi niin kuin oli aluksi ehdotettu.
Osia teoksesta lähetettiin tähän maahan, kun oli tehty
joitakin hyviä ehdotuksia kirjan arvon lisäämiseksi siten, että siitä
tehdään tarkempi hindulaista kirjallisuutta koskevissa viittauksissaan.
Jotkut ymmärsivät väärin nämä ehdotukset tuoden julki omia näkemyksiään
asiasta Euroopalle, ja pelkäämme, ettei Mme Blavatskylle ole kerrottu
oikein, miten tarkastus aiottiin suorittaa. Jos hän itse olisi ollut
täällä, hän olisi tavanomaisella vilpittömyydellään ja terveellä
järjellään heti ymmärtänyt tilanteen ja ilomielin hyväksynyt hyvää
tarkoittavat ehdotukset. Okkulttiset aatteet ja opit pitäisi saada
nojautumaan omiin olennaisiin tosiseikkoihinsa eikä kenenkään henkilön
tai henkilöiden arvovaltaan; ja koska tästä todella valtavasta teoksesta
voitaisiin tehdä hyväksyttävämpi yleisölle, käyttökelpoisempi ja
opettavampi, me toivomme ja uskomme, että esitetyt ehdotukset tullaan
toteuttamaan.
Täällä ei vastusteta okkultismin mysteerien
julkaisemista. Muutama ymmärtävä ystävä voi helposti järjestää teoksen
tarkastamisen, jos perusteettomien raporttien virheelliset vaikutelmat
unohdettaisiin ja teos jätettäisiin niille, jotka kykenevät sen
tarkastamaan.
Veljellisesti teidän
N. D. Khandalavala J. N. Isaac
Rustomji Ardeshir Master Pherozshaw Rustomji Mehta
Tookaram Tatya Rustomji K. Modi
Shamaràr Vithal Pestonje Nouroji Pavdi, G.G.M. College
J. C. Dorabji Ardeshir Sorabji, insinööri
Manchersà Kavasji Cowasji Dossàbhoy Davar
K. M. Shroff N. E. Bilimorià
Hamra Rustomji Framjee B. Bilimorià
Bombay, Intia huhtikuussa 1888
H. P. B:n kirje 24.2.1888 ev. Olcottille kuvaa hyvin
tiettyjä Intiassa vallinneita asenteita. Hän sanoo:
Nyt Tookaram kirjoittaa minulle kirjeen. Hän sanoo
siinä, että S.R. kertoi hänelle olevansa valmis auttamaan minua ja
korjaamaan S. O:tani, edellyttäen, että otan siitä pois
jokaisen viitteen Mestareihin! [e48] Mitäs tämä nyt sitten on?
Tarkoittaako hän sanoa, että minun pitäisi kieltää Mestarit tai
että minä en ymmärrä heitä vaan vääristelen heidän minulle antamiaan
tosiasioita tai että hän, S.R., tuntee Mestarien opit paremmin
kuin minä? Sillä se voi merkitä kaikkea tätä. Ole hyvä ja kerro ensi
tilassa koko Adyarille seuraavaa:
(1) Minä toin ensimmäisenä Mestariemme
olemassaolon maailman ja T.S:n tietoon. Tein sen, koska he lähettivät
minut tekemään työtä ja suorittamaan uuden kokeilun tällä 1800-luvulla,
ja olen tehnyt sen parhaan kykyni mukaan. Se ei ehkä sovi S.R:n
aatoksiin, se vastaa totuutta ja tosiasioita… Ja yksi kahdesta – minä
joko tunnen heidät henkilökohtaisesti, kuten olen aina väittänyt tai
– olen keksinyt heidät ja heidän oppinsa… [Kopioitu
Adyarin arkiston alkuperäiskirjeestä.]
Näitä vastakkaisia kantoja ei tule ottaa kevyesti. Ulkonäkö
voi tunnetusti pettää. Jotta ymmärtää tilanteen edes jossain määrin, on
välttämätöntä tajuta, että opetukset, joita H. P. B. julkaisi omien
esimiestensä ohjeen ja usein suoranaisen sanelun mukaan, ovat
vakiintuneen brahmalaisen eristäytymishengen periaatteiden vastaisia ja
herättivät syvällä olevaa kateutta ja kaunaa heidän keskuudessaan.
The Theosophistissa (Vol. IX, s. xxxvii) toukokuussa
1888 julkaistu allekirjoittamaton ilmoitus, joka on mitä
todennäköisimmin Bertram Keightleyn kirjoittama, tiedottaa lukijoille
että
…"Salaisen opin" julkaiseminen on aloitettu, ja niin
pian kuin teoksen suuruus ja tietysti kustannukset voidaan selvästi
laskea, tullaan tilaajien maksettavaksi tulevasta hinnasta päättämään ja
kiertokirje lähettämään heille. Tilaajille jää mahdollisuus ottaa kirja
vastaan tai saada takaisin rahansa, jotka ovat olleet pankissa
koskemattomina maksutapahtumasta lähtien. "Salainen oppi" on niin
valtava aihe ja se haarautuu niin moniin suuntiin, että sen käsittely
aiheuttaa suunnattoman suurta työtä ilman mahdollisuutta sopia etukäteen
vaadittavien osien lukumäärästä ja koosta. Tästä syystä rahastonhoitajan
täytyy tarkistaa tilaajien kanssa tehty sopimus.
Tähän aikakauteen kuuluu myös Judgen kirje Bertram
Keightleylle. Se käsittelee useita aiheita, jotka liittyvät Salaisen
opin
tuotantoon. Teksti on seuraava:
Heinäkuun 21. päivänä [1888]
Hyvä Keightley
Olen ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin saadakseni
Salaisen opin kustannusoikeudet ja olen täyttänyt asiankuuluvat
paperit, maksanut kulut ja saanut asianmukaiset vahvistukset
kustannusoikeustoimistosta. Oheistan nuo vahvistukset. Olkaa hyvä ja
vahvistakaa saaneenne ne.
Euroopassa painettujen arkkien lähettäminen minulle ei
mitätöi kustannusoikeuksia tai vaikuta siihen, koska laki ei määrää
painamista
täällä suoritettavaksi. Näin ollen se voidaan tehdä missä tahansa. Jos
tahdotte toisen juridisen neuvon tässä asiassa, maksusuoritus täytyy
lähettää minulle, koska minulla ei ole rahaa. Se kaikki käytettiin
noihin kriisisähkeisiin, jotka maksoivat 40 dollaria, ja nyt olen
pulassa.
Parker on edelleenkin hiljaa, joten en odota niitä rahoja.
Sidonta tulee olemaan noin 50 senttiä osalta täällä ja minulla on yli
100 dollaria tilauksista saatua ja kirjattu paljon tilauksia, jotka
maksetaan varmasti myöhemmin. Niinpä arvelen, että minulla on
riittävästi rahaa sitomiseen jne. siihen mennessä kun kirja tulee ulos.
Voitteko sanoa, tuleeko se ulos loka- vai marraskuussa?
Minun pitää antaa välittäjille täällä 20 %, koska se on
vähin, minkä he hyväksyvät ja on paljon vähemmän kuin tavallisesti.
Voin vakuuttaa, että myynti tulee olemaan suurta, koska
täällä kirjasta ollaan kiinnostuneita.
En ymmärrä Parkeria. Hän oli hyvin sydämellinen ja lupasi 5
kertaa $ 1.500 kerralla, muttei ole kolmeen kuukauteen inahtanutkaan.
Olen kirjoittanut Westille yrittääkseni keksiä mikä häntä
vaivaa.
Terveisiä kaikille
Kuten aina
William Q. Judge
[Yhdestä Judgen painotekstivihosta,
jota säilytetään Teosofisen Seuran, Pasadena, California, arkistossa.
Alun perin painettuna The Theosophical Forumissa,
Vol. X, kesäkuu 1937, s. 423-424.]
12.8.1888 N. D. Khandalavala kirjoitti Ahmedâbâdista
Intiasta kirjeen, joka on osoitettu The Pathin päätoimittajalle
(Vol. III, lokakuu 1888, s. 233-234). Kirjeen sisältö luo paljon valoa
tuolloin Intiassa vallinneeseen tilanteeseen:
Ahmedâbâd, Intia, 12.8.1888
THE PATHIN PÄÄTOIMITTAJALLE
Hyvä herra ja veli!
Arvokkaan aikakauslehtenne kesäkuun numerossa julkaistiin
kirje, jonka allekirjoittajina olin minä sekä muita Intian teosofeja, ja
sanoimme, että jos Mme Blavatsky suostuisi, Intiassa hänen tulevan
suuren teoksensa tarkastaisivat pätevät hindututkijat, jotka voisivat
melko lailla valaista intialaista filosofiaa. Kun tuo kirje
kirjoitettiin, meillä oli se vaikutelma, että täällä eräs oppinut
herrasmies, joka oli ilmaissut halukkuutensa "Salaisen opin"
tarkastamiseen tietyin ehdoin, tekisi todella työn. Minä itse ja eräs
ystävä esitimme kaikki tosiasiat Mme Blavatskylle, joka heti suostui
antamaan teoksen sanotun intialaisen oppineen käsiin ja hyväksymään
hänen ehtonsa. Kuitenkin hänen itsensä parhaiten tuntemista syistä
kyseinen intialaisen esoterismin tutkija kieltäytyi ryhtymästä
tarkastamaan kirjaa tai edes sen osia.
[e50] Madame Blavatskya ei sen vuoksi voida enää
syyttää intialaisten oppineiden avun epäämisestä. Ehkä on lopultakin
parasta, että hänen suurenmoinen ja ainutlaatuinen teoksensa tulee
julkisuuteen sellaisena kuin hän sen alun perin kirjoitti.
Olen pitänyt sopivana kirjoittaa nämä muutamat rivit, ettei
aikaisempi kirjeemme loisi mitään väärinkäsitystä.
Veljellisesti teidän
N. D. KHANDALAVALA, T.S.J.
__________
Syksyllä 1888 painettiin seuraava
kiertokirje jakeluun. Siinä mainitusta osoitteesta päätellen se on
julkaistu Lontoossa. Sisällysluettelo poikkeaa huomattavasti lopullisen
teoksen sisällysluettelosta.
[PAINOSSA]
Julkaistaan noin 27.10.1888 kahtena osana, Royal Octavo
-kokoa, noin 650 sivua kumpikin
SALAINEN OPPI
TIETEEN, USKONNON JA FILOSOFIAN SYNTEESI
KIRJOITTANUT
H. P. BLAVATSKY
HUNNUTTOMAN ISIKSEN TEKIJÄ
Sisältää laajan hakemiston ja sanaston
__________
KAIKKINA aikoina ja kaikissa maissa
on ollut uskomus, että ihmisen on mahdollista saavuttaa jumalallista
tietoa tietyin ehdoin, ja tämän luonnollisena seurauksena ihmisten
sydämissä on asunut vakaumus, että on olemassa eläviä ihmisiä, joilla on
tällaista tietoa – kutsutaan heitä sitten viisaiksi, filosofeiksi tai
adepteiksi tai joillakin muilla nimillä.
Muinaisina aikoina tätä tietoa opetettiin ja välitettiin
"mysteereissä", joiden jälkiä esiintyy maailman kaikkien kansojen
keskuudessa Japanista Kiinan ja Intian kautta Amerikkaan ja kylmästä
pohjoisesta Etelä-Tyynenmeren saarille.
[e51] Nykyisinä aikoina tällaisen tiedon
olemassaolon ovat aavistaneet erilaiset oppineet ja tutkijat, jotka ovat
käyttäneet siitä useita nimiä, joista "Salainen Viisaus" on yksi.
Tämän teoksen tekijä on omistanut yli neljäkymmentä vuotta
elämästään tämän tiedon hankkimiseen ja tutkimiseen. Hän on päässyt
tutkijana joihinkin tämän viisauden salaisiin kouluihin ja hän on saanut
tietää ja on oppinut ymmärtämään sen laajuuden ja arvon.
Tämän teoksen tarkoitus on siten esittää ajattelevalle
maailmalle niin paljon tästä "Salatusta Viisaudesta" kuin on nykyään
pidetty sopivana tehdä sitä tiettäväksi ihmisille yleensä.
Aikaisemmassa teoksessaan Hunnuttomassa Isiksessä
tekijä käsitteli tiedettä ja teologiaa kriittisestä näkökulmasta. Siinä
tuotiin esille vain vähän Salaisen Viisauden todellista esoteerista
oppia, vaikka siinä oli monia viittauksia. Näitä selitetään
täydellisemmin tässä teoksessa.
Mr Sinnettin teoksen Esoteric Buddhism julkaiseminen
oli ensimmäinen yritys täydentää Hunnuttoman Isiksen negatiivista
ja puhtaasti kriittistä asennetta positiivisesti ja systemaattisesti.
Tietä on siten valmistettu tätä teosta varten, ja juuri mainittujen
kirjojen lukija tulee löytämään ne ääriviivat, jotka oli vasta
hahmoteltu aiheen aikaisemmissa esityksissä, täydennettyinä ja laajemmin
käsiteltyinä kahdessa niteessä, jotka nyt tarjotaan hänen
tarkasteltavakseen.
Ensimmäinen näistä osista sisältää Salaisen opin
I kirjan ja se koskee pääasiassa Kosmoksen kehitystä. Se jakautuu kolmeen
osaan eli kirjaan.
I kirja alkaa johdannolla, jossa selitetään systeemin
filosofista perustaa. Tämän kirjan runko muodostuu seitsemästä
säkeistöstä, jotka on käännetty Salaisesta Dzyanin kirjasta ja joihin
liittyy kääntäjän kommentaari ja selitykset. Dzyanin kirja kuuluu
maailman vanhimpiin käsikirjoituksiin. Se on kirjoitettu vihittyjen
pyhällä kielellä ja sisältää tekstikirjan, joka oli mysteereissä annetun
suullisen opetuksen perustana.
Seuraavaksi tarkastellaan nykyajan tiedettä lähestyviä
näkemyksiä. Joitakin todennäköisiä huomautuksia tästä näkökulmasta
käsitellään etukäteen, ja nykyään muodissa olevia tieteellisiä oppeja
näistä kysymyksistä tarkastellaan ja verrataan tässä teoksessa
esitettyihin.
II kirja omistetaan maailman suurten uskontojen –
erityisesti kristillisen ja heprealaisen ja brahmalaisen –
perussymbolien valaisemiseen.
III kirja muodostaa yhdistävän renkaan Kosmoksen syntyä
koskevan I kirjan ja ihmisen kehitystä käsittelevän II kirjan (joka
muodostaa toisen osan) välillä.
II osan järjestely on samanlainen kuin I osan.
I kirja sisältää sarjan säkeistöjä Dzyanin kirjasta, jotka
kuvavat ihmiskunnan kehitystä tässä kierroksessa. Tätä seuraa
tieteellisten julkaisujen herättämä keskustelu, jossa erityisesti
kiinnitetään huomiota siihen nykyaikaiseen hypoteesiin, että ihminen ja
apina polveutuvat yhteisestä esi-isästä.
II kirja käsittää sarjan lukuja, jotka selittävät
symboleja, jotka kuvaavat ihmiskunnan kehityshistoriaa eri uskonnoissa,
erikoisesti Genesiksessä esitettyä raamatun selitystä ihmisen
luomisesta ja lankeemuksesta.
III kirja sisältää I ja II kirjaa täydentävää aineistoa
käsitellen kysymyksiä, joista ei voitu aikaisemmin keskustella riittävän
laajasti rikkomatta kertomuksen järjestystä.
[e52]
I OSAN SISÄLTÖ
MAAILMAN SYNTY
I KIRJA
Johdanto. – Seitsemän säkeistöä Dzyanin kirjasta
kommentaarein ja selityksin – Universumin yö – Kosmoksen herääminen –
Erilaistumisen alkamiset – Jumalallisten voimien seitsemäinen hierarkia
– Meidän maailmamme: sen kasvu ja kehitys – Ihmiskunnan aamunkoitto –
Yhteenveto ja päätös.
LIITE
Syitä tähän liitteeseen – Nykyajan fyysikot harrastavat
piiloleikkiä – An Lumen Sit Corpus An Non – Onko gravitaatio laki? –
Pyörimisteorioita tieteessä – Voiman ja atomin luonne – Tiedemies käy
käsiksi tieteelliseen teoriaan voimasta – Elämänvoima vai painovoima? –
Analyysi nk. tieteen "elementeistä" – Elementeistä ja atomeista –
Tieteellinen ja esoteerinen todiste ja vastaväitteet tähtisumuteoriasta
– Voimat ja liikemuodot vai älylliset voimat – mitkä? – Yhteenveto
vastaavista kohdista.
II KIRJA
Symboliikkaa selittävät osat ja salaisen kosmografian
itämainen esittely – Symboliikka ja ideogrammit – Mysteerikieli –
Ristin ja ympyrän symboliikka – Alkuaine ja jumalallinen ajatus – Kaaos,
Theos ja Kosmos – Maailmanmuna – Salattu jumaluus: sen symbolit ja
merkit – Lootus universaali symboli – Deus Lunus – Luojien teogonia –
Seitsemän luojaa – Monadi ja sen alkuperä – Jumalat, monadit ja atomit.
III KIRJA
Narada ja Asura Maya – Bramiinien kronologia – Eksoteerinen
ja esoteerinen kronologia – Ihmiskunnan alkuperäiset Manut – Aikakausien
ja rotujen arvioitu kesto – Laskelmat jotka kuvaavat jakoja – Rodulliset
ryhmät – Seitsemäs Manu ja meidän ihmiskuntamme.
__________
II OSA
IHMISEN SYNTY
I KIRJA
Johdanto. – 1. Ikivanhat säkeistöt ja neljä
esihistoriallista mannerta. 2. Ihmisen synty eräässä salaisessa
teoksessa.
I luku. – Yleinen kehitys seitsemän luojan
alaisuudessa – Alkuluomiset ja epäonnistumiset – Jumalallisten olentojen
luominen eksoteerisissa kuvauksissa – Luonto epäonnistuu ilman apua –
Ihmisen erilaiset valmistajat – Erilaiset alkuperäiset lisääntymiskeinot
– Kolme alkuperäistä Rotua – Eläinten kehitys kolmen alkuperäisen Rodun
atomeista.
II luku. – Jumalallisista ensimmäisiin inhimillisiin
rotuihin – Ihmisen evoluutio ja involuutio – "Lankeemus" – "Pimeän
viisauden" poikien luonnosta – "Saatanan salaisuus" – Ruumiillistuvien
voimien samuudesta ja erilaisuudesta – Muinaiset ja nykyiset käsitykset
Saatanasta ja astraalivalosta: "Hänen asuntonsa".
III luku. – Yleiskatsaus varhaisrotuihin –
Kolmannesta Rodusta sen lankeemuksen jälkeen – jne. jne.
IV luku. – Muinaisista vajonneista mantereista –
Alkuperäisestä Lemuriasta ja sen viisaudesta – Muinaiset eläinradat ja
mitä niiden aikakirjat opettavat meille – Esihistoriallisten Rotujen
uskonnosta – Jumalalliset dynastiat – Atlantiksen jättiläiset – jne.
V luku. – Jättiläiset, sivistykset ja vajonneet
mantereet ja niiden jäljet historiassa – Klassikkojen selostuksia
pyhistä saarista ja mantereista esoteerisesti selitettyinä – Läntiset
pohdiskelut jotka perustuvat kreikkalaisiin ja purânalaisiin
kertomuksiin – Todisteita kivissä – Muita kyklooppisia raunioita ja
kolossaalisia kiviä jättiläisten todistajina – Edeneistä, käärmeistä ja
nâgoista – jne. jne.
LIITE
Inhimillinen kehitys nykyajan tieteen mukaan verrattuna
esoteerisen tieteen opetuksiin jne.
II KIRJA
SYMBOLIIKKAA KOSKEVAT LUVUT
Pyhien Pyhä – "Jumalan Pojat" ja pyhä saari – "Adam-Adami"
ja muut nimet – Birs-Nimrodin Nebo – jne. jne.
HAKEMISTO JA SANASTO
__________
[e54] Julkaistaan hintaan £2.
2s. 0d. Ennakkotilaushinta £1. 8s. 0d.
Tilaajien nimet ja osoitteet Euroopassa sekä ennakkomaksu
tulee lähettää rahastonhoitajalle Mr B. Keightleylle, Theosophical
Publishing Company, Limited, 7, Duke Street, Adelphi, London, W. C.; ja
Amerikassa Mr W. Q. Judgelle, P. O. Box 2659, New York julkaisupäivään
mennessä.
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
. . . . . . . . . .
Vastaanottaja:
Mr B. KEIGHTLEY
Theosophical Publishing Company, Limited
7, Duke Street, Adelphi, London, W. C.
Hyvä Herra!
Olkaa hyvä ja vastaanottakaa täten rahamäärä £1.
8s. ja merkitkää minut ennakkotilaajaksi yhdelle kappaleelle
"Salaista Oppia", joka lähetetään
Nimi .....................................................
Osoite ...................................................
__________
Kuten on jo huomautettu – ollen erittäin tärkeä tosiasia,
joka kannattaa toistaa tässä kohdassa –, ev. Olcott, joka oli silloin
matkalla Eurooppaan, sai 22.8.1888 kirjeen höyrylaiva Shannonnilla
mestari K.H:lta. Hän oli lähtenyt Bombaysta 7.8. ja oli silloin
lähestymässä Brindisiä, Italiaa. Tiettyjen sanojen tärkeyttä ei voida
yliarvioida. Kirjeessä sanotaan:
Olen myös huomioinut ajatuksenne "Salaisesta opista".
Olkaa varma, että sen, mitä hän [H. P. B.] ei ole huomauttanut
ottaneensa tieteellisistä ja muista teoksista, me olemme
johdattaneet hänen mieleensä. Jokainen virhe tai virheellinen
huomautus, jonka hän on korjannut ja selittänyt toisten teosofien
teoksista, oli minun korjaamani tai korjattu ohjeitteni mukaan. Se on
arvokkaampi teos kuin sen edeltäjät, yhteenveto okkulttisista
totuuksista, mikä tekee sen opin ja tiedon lähteeksi vakaville
tutkijoille vuosikausiksi eteenpäin. [Viisauden
Mestarien kirjeitä, ensimmäinen sarja, kirje 19, s.58-59.]
[e55] Lokakuussa 1888 The Pathin numero (Vol.
III, s. 233) julkaisi Salaista Oppia koskevan ilmoituksen, jossa
sanotaan:
…Toivotaan kovasti, että ensimmäinen ja luultavasti
toinen osa Salaista Oppia on valmis postitettavaksi 26.10….oikeus
saada se alennettuun hintaan päättyy sen ilmestyttyä.
Samassa kuussa The Theosophistissa (Vol. X, liite,
lokakuu 1888, s. xvii) kerrottiin ev. Olcottin Euroopan vierailusta ja
tiedotettiin lukijoille, että H. P. B:
…työskentelee kirjoituspöytänsä ääressä aamusta iltaan
valmistaen "kopiota" ja lukien Salaisen Opin ja lontoolaisen
aikakauslehden, Luciferin, oikovedoksia. Hänen suurimman
teoksensa kummastakin osasta oli jo painettu yli kolmesataa sivua, kun
eversti Olcott saapui, ja molemmat osat ilmestyvät todennäköisesti tässä
kuussa. Kaikesta siitä johtuen, mitä hän kuuli päteviltä
asiantuntijoilta, jotka olivat lukeneet käsikirjoituksen, puheenjohtaja
piti toteennäytettynä, että Salainen Oppi tulee ylittämään jopa
Hunnuttoman Isiksen ansiot ja kiinnostavuuden.
Näyttää siltä, että ensimmäisen osan painoarkit,
luultavasti taitettuina ja koottuina lähetettiin W. Q. Judgelle New
Yorkiin.
5.10.1888 Judge kirjoittaessaan New Yorkista Bertram
Keightleylle sanoo hänelle että
…Mallikirja on käsillä. Olen iloinen saadessani arkit,
mutta viivytyksiä on ollut niin paljon, ettei kirjaa [Salainen Oppi,
amerikkalainen laitos] ole mahdollista saada ulos 27. päivään mennessä.
Yritän kuitenkin parhaani. Kirja on loistava mallikirjasta päätellen.
Saan muutamia tilauksia joka viikko.
Lontoosta lähettämänne mainosesite on aiheuttanut
harmia, koska te panitte hinnaksi £1.8 ja minä $7.50. Mutta oletan,
ettette ole lähettänyt enempää. Toivon, että hakemisto on hyvä… [Practical
Occultism, From the Private Letters of William Q. Judge, s. 127 (Theosophical
University Press, Pasadena, California, 1851).]
Kirjeessä 26.10 hän kertoo Keightleylle edelleen:
Harmi, jonka arvelin ilmenevän [tullin] arvioitsijan
kanssa, tuli esille. Hän kutsui minut luokseen, kun olin ottanut pois 3
laatikkoa, ja sanoi, että kirjan [S. O.] arvo oli arvioitu liian
matalaksi. Laskelmista ilmeni, että 1000 kopion arvoksi tuli 30 senttiä
kappale. Tämä on tietenkin liian alhainen, ja sen vuoksi minua uhkasi
sakon ja kaksoistullin mahdollisuus. Laki on sellainen, että meidän
täytyy maksaa tullia täällä (25 %) tavaran markkina-arvosta. Tässä
tapauksessa se määräytyy paperi- ja painokustannuksista; jo myydyn
kirjan tapauksessa tukkuhinta ulkomailla määrää sen arvon, josta tulli
on maksettava.
Mutta pitkän väittelyn ja kovan suostuttelun jälkeen ja
ehkä muistakin syistä arvioitsija päästi kirjan läpi varoittaen
kuitenkin, että seuraavassa laskussa on esitettävä todellinen arvo. Kun
näen teidät, tulen antamaan yksityiskohtaiset ohjeet II osan varalle.
[e56] kuvasivu:
Suorittaakseen ottamansa tehtävän kirjoittajan on
täytynyt turvautua melko epätavalliseen tapaan jakaa kumpikin osa [I
ja II osa] kolmeen osaan [I, II ja III kirjaan], joista ainoastaan
ensimmäinen sisältää systemaattisen, vaikka hyvin katkonaisen
historian kosmogoniasta ja ihmisen kehityksestä tällä pallolla.
Mutta näiden kahden osan oli toimittava ESIPUHEENA ja valmistettava
lukijan mieltä niitä ajatuksia varten, jotka tulevat nyt seuraamaan.
Käsiteltäessä maailmansyntyä ja sitten ihmiskunnan syntyä oli
välttämätöntä osoittaa, ettei mikään uskonto varhaisimmasta lähtien
ole koskaan perustunut kokonaan kuvitteluun, samoin kuin mikään
niistä ei ole ollut erikoisen ilmestyksen kohteena; ja että
ainoastaan dogmi on aina ollut tappamassa alkuperäistä totuutta.
Lopuksi, ettei mitään ihmisen synnyttämää oppia, mitään uskoa, miten
pyhänä sellaista lieneekin pidetty tottumuksen ja vanhan ikänsä
perusteella, voida pyhyydessä verrata luontoon. Se viisauden avain,
joka avaa sisimpien pyhättöjen salaisuuksiin vievät jykevät portit,
voidaan löytää ainoastaan luonnon helmasta, jonne se on kätketty,
sijaiten niissä maissa, joihin on viitannut viime vuosisadan suuri
näkijä, Emanuel Swedenborg. Siellä on luonnon sydän, se pyhättö,
josta lähtivät alkuperäisen ihmiskunnan vanhimmat rodut ja joka on
fyysisen ihmisen kehto.
Satyân Nâsti Paro Dharmah
TOTUUS ON USKONTOJA KORKEAMPI!
[e57]
Kuvateksti:
Faksimile Salaisen opin viimeisten sivujen (II osa,
s. 814-5) oikovedoksesta, johon H. P. B. lisäsi omalla käsialallaan
viimeisen kappaleen, hiukan muuttaen tekstiä jälleen ennen kuin se
painettiin lopullisesti.
Teosofisen Seuran, Pasadena, California, arkistosta.
Painettu luvalla.
- - - - -
[e58] On mahdotonta, kuten sanoin, saada sitä
valmiiksi 27. päiväksi. Laatikot saatiin ulos tullista sitojalle vasta
23. päivänä, ja ne täytyi lajitella uudelleen, koska amerikkalaiset
sitojat eivät ota mitään vastuuta teidän tekemästä arkkien lajittelusta,
ja odotan vain, että sidotut kirjat saadaan pois.
Tullessani esitän kaikki yksityiskohdat muista
asioista, joten en mene niihin nyt, paitsi huomauttaakseni, että mitään
sopimusta ei ole vielä tehty kirjanmyyjän kanssa edustajana olosta,
koska Mr Lovell neuvoi minua hankkimaan kopion käteeni, ennen kuin
ryhtyisin siihen.
Kannen väreiksi olen valinnut tummanruskean ja
tummansinisen. En voi rajoitetuin avuin hoitaa kaikkea ….. [epäselvä
sana] työtä, joten olen sopinut sitojan kanssa, että hän pakkaa
valmiiksi noin 300 kappaletta Fullertonille lähetettäväksi… [Sama,
s. 133-134.]
Todettakoon vielä, kuten olemme huomanneet aivan tämän
kertomuksen alusta, että Salaisen opin I osa julkaistiin
20.10.1888 ja postitettiin ennakkotilaajille. The Theosophical
Publishing Company, Ltd, London, William Quan Judge, New York ja The
Theosophistin
rahastonhoitaja, Adyar, Intia, olivat yhteisjulkaisijoita, joiden nimet
esiintyvät otsikkolehdellä. [Monet kirjoittajat ovat
esittäneet virheellisesti, että Salainen Oppi painettiin H. P. B.
Pressissä Lontoossa. Tämä ei päde. Sellaista Pressiä ei ollut vuonna
1888. Se perustettiin v. 1890, mitä varten James Morgan Pryse,
ammatiltaan painaja, tuli New Yorkista, missä hän oli organisoinut
Judgea varten Aryan Pressin.]
Sen, että II osa ilmestyi myöhemmin, vahvistavat useat
lähteet. Le Lotus, Pariisi (Vol. III, lokakuu-marraskuu 1888, s.
512), sanoo, että S. O:n II osan pitäisi ilmestyä joulukuun
ensimmäisinä päivinä 1888. The Path (Vol. III, marraskuu 1888, s.
268) allekirjoittajana Judge ilmoittaa, että teos lähtee hänen
toimistostaan 1.11. ja että II osa ilmestyy marraskuun lopussa.
Seuraavassa kuussa (s. 298) se sanoo, että I osa lähetettiin 3.11., ja
että II osa saapuu todennäköisesti tilaajille samoihin aikoihin kuin
joulukuun 1888 The Path. Tammikuun 1889 julkaisussaan (s. 330) se
puhuu kuitenkin viivytyksistä, joita on sattunut jälleen, ja lupaa II
osan ennen kuin tammikuun The Path
saapuu tilaajille.
Marraskuussa 1888 The Theosophist (Vol. X, s. 69)
julkaisi osia S. O:n "Johdannosta" ja joitakin säkeistöjä I osan
ennakkoarkeista, jotka oli pyynnöstä toimitettu tähän tarkoitukseen.
Päätoimittaja odotti teosta julkaistavaksi miltei välittömästi.
Joulukuussa 1888 The Theosophist julkaisi H. P. B:n
uudesta teoksesta mainoksen ja sanoi:
Loistava teos…on vihdoinkin julkaistu samanaikaisesti
Lontoossa ja New Yorkissa, ja intialaiset tilaajat saisivat kappaleensa
joulukuun puoleen väliin mennessä. Ensimmäinen [e59]
englantilainen editio 500 kappaletta loppui ennen julkaisupäivää, ja
toinen editio on valmisteilla. The Theosophistin rahastonhoitaja
on nimitetty pääasiamieheksi Intiaa varten ja hän voi toimittaa muutamia
ylimääräisiä kopioita ensimmäisestä painoksesta niille, jotka pyytävät
heti… Kirjassa on laaja hakemisto ja sanasto, joka selittää käytettyjä
vaikeita sanoja. [Vol. X, liite, joulukuu 1888, s. xxx
a.]
On ilmeistä, että tämän mainoksen kirjoittaja tarkoitti
toista "painatusta" eikä toista editiota. Koska hän ei ollut vielä
nähnyt hakemistoa, hän ei mitenkään tiennyt, kuinka niukka se olisi.
Sanaston osalta emme osaa selittää, mitä viittaus tarkoittaa, koska
mitään sellaista sanastoa ei ollut S. O:n kummassakaan osassa.
Minkäänlaista tietoa ei ole saatavilla sanaston osuudesta, mutta Judge
kirjoittaessaan C. H. Whitakerille 11.1.1889 antaa ymmärtää, että se
luultavasti todettiin liian kalliiksi tehdä. [Practical
Occultism, (W.Q.J.) s. 139.] On myös mahdollista, että tuohon
sanastoon tarkoitettua aineistoa käytettiin myöhemmin sekä Teosofian
avaimessa että Teosofisessa sanakirjassa.
Koska I osan alkuperäiset 500 kappaletta loppuivat heti
tilaajien toimituksen jälkeen, toista painatusta tarvittiin
kiireellisesti. Tämä tehtiin samasta tekstistä tuskin ilman mitään
tuolloin tehtyjä korjauksia. Ensimmäisen sidotun, R. Hartelle kuuluneen
kappaleen huolellinen vertaaminen toisen painatuksen kappaleisiin
osoittaa, että ensimmäisen painatuksen useimmat painovirheet ovat myös
toisessa. [Muutamia pieniä epätarkkuuksia on oikaistu: I
osan virheellinen folio 287 on korjattu; II osan puuttuva folio 2 on
pantu paikoilleen; ja saman osan epätäydellisestä foliosta 26 on tullut
626. Kummallista kyllä, I osan folio 7 puuttuu kokonaan toisesta
painatuksesta. I osan folio 60 puuttuu kummastakin painatuksesta; II
osan foliosta 263 puuttuu ensimmäinen 2 kummastakin painatuksesta.]
Tämän pitäisi ratkaisevasti vahvistaa se tosiasia, että se, mitä on
usein sanottu "toiseksi editioksi" – jopa nämä sanat on painettu
sidokseen – ei ollut muuta kuin toinen painatus.
__________
"SALAISEN OPIN" KOLMANNESTA JA NELJÄNNESTÄ OSASTA
Nyt meidän on tutkittava – niin puolueettomasti ja
objektiivisesti kuin mahdollista – Salaisen opin III ja IV osaa
koskevaa asiaa, joka on saanut aikaan paljon väittelyä vuosien mittaan.
Tarkastelemme ensin H. P. B:n omia esityksiä tästä
aiheesta. Niitä ei ole monta.
[e60] Ensimmäinen, kronologisesti, on 3.4.1888 ja
sisältää vain muutaman sanan:
Ensimmäisten kolmen osan käsikirjoitus on nyt valmis
painoon… [H. P. B:n kirje Teosofisen Seuran Amerikan osaston toiselle
vuosikokoukselle, pidetty Chicagossa 22.4. ja 23.4.1888. Kirje on
kirjoitettu Lontoossa ja osoitettu William Quan Judgelle ylisihteerinä.]
Seuraavat kuusi erillistä selostusta voivat hyvinkin olla
suunnilleen samalta päivältä, vaikka pääsemme niistä selville vasta
loka- ja joulukuussa 1888; ne ovat Salaisen opin julkaistuista
osista:
Paitsi näitä on jo valmiina suuri määrä aineistoa, joka
käsittelee okkultismin historiaa, mikäli se sisältyy arjalaisen rodun
suurten adeptien elämään, ja osoittaa, mikä on ja minkälaisen tulisi
olla okkulttisen filosofian vaikutus käytännölliseen elämään. Jos nämä
osat otetaan suosiollisesti vastaan, ei vaivoja säästetä teoksen
suunnitelman toteuttamiseksi kokonaisuudessaan. Kolmas osa on kokonaan
valmis, neljäs melkein.
Tällaista…ei voi näissä kahdessa niteessä tarjota
heille… Mutta jos lukijalla on kärsivällisyyttä…niin hän voi löytää
tämän kaiken tämän teoksen III osasta.
Tässä ei ole tilaa näiden "tulien"…kuvaamiseen, vaikka
me ehkä yritämme tehdä sen, jos tämän teoksen kolmas ja neljäs osa
tulevat ylipäätään julkaistuiksi. [S. O., II,
e106]
Tämän teoksen III osassa (se ja IV osa ovat melkein
valmiit) esitetään lyhyt historia kaikista suurista…adepteista… IV osa
tullaan omistamaan lähes kokonaan okkulttisille opetuksille. [S.
O., II, e437.]
…Jopa ennustustapa "kuun epäjumalan" avulla on sama,
jota Daavid, Saul ja juutalaisen tabernaakkelin korkeat papit käyttivät
terafimin avulla. Tämän teoksen III osassa II kirjassa on kerrottu
tällaisista vanhoista ennustustavoista. [S. O.,
II, e455]
Nämä kaksi osaa ovat vain uranuurtajan suorittama
työ…niin että nämä kaksi osaa voisivat palvella tutkijaa sopivana
johdantona kolmatta ja neljättä osaa varten… Riippuu siis kokonaan siitä
vastaanotosta, jonka I ja II osa saavat osakseen teosofien ja
mystikkojen käsissä, tulevatko nuo kaksi viimeistä osaa milloinkaan
julkaistuiksi, vaikka ne ovat melkein valmiit. [S.
O., II, e797-798]
[e61] Seuraava H. P. B:n viittaus sisältyy kopioon
Lontoon Blavatsky-loosin keskustelusta, joka pidettiin 31.1.1889 ja
jossa H. P. B. sanoi, että
…vielä kaksi osaa Salaista Oppia tarvitaan
selittämään kaikki hierarkiat…
ja että
Täydellisemmät yksityiskohdat tästä aiheesta [seitsemäs
kierros, planeettahenget] on jo kirjoitettu Salaisen opin
kolmanteen osaan. [Transactions of the Blavatsky
Lodge of The Theosophical Society, Part I, 1890, tammikuun 1889
kokous, s. 39 ja 42. Collected Writings, Vol. X, s. 340 ja 344.]
H. P. B:n kirjeessä Lontoosta Judge N. D. Khandalavalalle
21.11.1889 hän sanoo, että jättäessään Intian
…olen voinut kirjoittaa S. O:ni, "Avainta" ja
"Ääntä" ja valmistaa S. opin kaksi muuta osaa, mitä en olisi koskaan
voinut tehdä Intian levottomassa psyykkisessä ilmapiirissä… [Kopioitu
Adyarin arkiston alkuperäiskirjeestä.]
Helmikuussa 1890 päivätystä H. P. B:n kirjeestä tämän
sisarelle Venäjälle saamme täysin erilaisen näkökulman käsiteltävänä
olevista osista, koska siinä sanotaan:
Helppo hänen [lääkärin] on puhua, mutta samalla minun
täytyy pistää järjestykseen Salaisen opin kolmas osa ja neljäs – joita
tuskin olen vielä aloittanut… [The Path, New
York, Vol. X, joulukuu 1895, s. 268.]
Viimeinen ja pisin selostus sisältyy H. P. B:n artikkeliin
"The Negators of Science", jonka ensimmäinen osa ilmestyi Luciferin
sivuilla (Vol. VIII, No. 44) huhtikuussa 1891, juuri vähän ennen hänen
kuolemaansa. Hänen puhuessaan siinä, että Salainen Oppi on ollut
ilmestyneenä jo kahden vuoden ajan, on todennäköistä, että artikkeli
kirjoitettiin joskus talvella 1890-1891. Hän sanoo siinä:
Kaksi vuotta sitten kirjoittaja lupasi Salaisen opin
toisessa osassa, s. e798, kolmannen ja neljännen osan tuosta teoksesta.
Tämä kolmas osa (nyt lähes valmis) käsittelee muinaisia
vihkimysmysteerejä, esittää luonnoksia – esoteerisesta näkökulmasta –
monesta kuuluisasta ja historiallisesti tunnetusta filosofista ja
hierofantista (joista jokaista tiedemiehet pitävät huijarina)
ikivanhasta ajasta aina kristilliseen kauteen asti. Näiden viisaiden
opetukset se jäljittää kaiken tiedon yhteen ja samaan lähteeseen…
esoteeriseen oppiin eli VIISAUSUSKONTOON. Meidän ei tarvitse sanoa, että
[e62] pian ilmestyvän teoksen esoteerinen ja tarunomainen aineisto,
sen lausunnot ja johtopäätökset eroavat suuresti lähes kaikkien
englantilaisten ja saksalaisten orientalistien esittämistä tiedoista ja
törmää usein sovittamattomasti vastakkain niiden kanssa…Nyt Salaisen
opin III osan päätarkoituksena on todistaa jäljittämällä ja
selittämällä muinaisten intialaisten, kreikkalaisten ja muiden
merkittävien filosofien teosten ja myös kaikkien muinaisten pyhien
kirjojen salaverhot – keskeytymättömän esoteerisen allegorisen
metodin ja symboliikan läsnäolo; osoittaa, että se kaikki – niin
pitkälle kuin on luvallista tulkinnan avainten avulla, siten kuin
opetettiin okkultismin itäisessä hindulais-buddhalaisessa kaanonissa,
Upanishadesissa, Purânoissa,
Sûtroissa, Intian ja Kreikan eeppisissä runoissa, egyptiläisessä
Kuolleiden Kirjassa, skandinavialaisten Eddassa samoin kuin
heprealaisessa raamatussa
ja jopa vihittyjen (sellaisten kuin esim. Platon) klassisissa
kirjoituksissa – ensimmäisestä viimeiseen antaa merkityksen, joka
poikkeaa täysin niiden kuolleen kirjaimen mukaisista teksteistä. [Lucifer,
Vol. VIII, huhtikuu 1891, s. 94-95.]
Mitä tulee perustaja-puheenjohtajaan, ev. H. S. Olcottiin,
hänen viittauksensa myöhempiin osiin ovat niin yleisluontoisia, että
niille tuskin voi antaa kovin suurta merkitystä. Kirjeessään H. P. B:lle
19.1.1886 hän ehdottaa "koko teoksen neljän osan" jakamista, [Letters
to Sinnett, No. 157, s. 326.] silloin kun aineiston
jakamisesta osiin ei ollut vielä päätetty.
Vuosikokouksessa Adyarissa 27-28.12.1886 hän esitti
arvailun, että H. P. B:n pian ilmestyvä teos "laajenee todennäköisesti
viideksi osaksi", [The Theosophist, Vol. VIII,
liite, tammikuu 1887, s. xx-xx1.] ja myös ilmoitti, että
"ensimmäinen koko viisiniteisen teoksen käsikirjoituksista" oli hänellä.
[Sama, s. xlvii.]
Tasan vuoden kuluttua puhuessaan vuosikokouksessa
27-28.12.1887 hän sanoi, että "kuluneen 12 kuukauden aikana hän [H. P.
B.] on lähettänyt minulle käsikirjoitukset todennäköisesti viisiosaisen
teoksen neljästä osasta…" [Sama, Vol. IX, liite,
tammikuu 1888, s. xviii.]
Nämä lausunnot annettiin kaikki silloin kun kukaan ei
tiennyt kummassakaan päässä aivan tarkalleen, kuinka koko aineisto
jakautuisi tai järjestyisi lopullisesti.
Edellä olevan lisäksi meillä on muutama muu hajanainen
selostus joiltakin ensimmäisiltä työntekijöiltä.
Olemme jo nähneet, että kreivitär C. Wachtmeister oli
kuullut sanottavan (luultavasti H. P. B:ltä itseltään), että Salainen
Oppi "käsittäisi täydellisenä neljä osaa". [Reminiscences,
s. 23.] Tuolloin hän oli aivan uusi työssä, tavattuaan juuri H.
P. B:n.
[e63] Bertram Keightley sanoo kirjeessään 1.6.1887
F. K. Gaboriaulle, Le Lotuksen päätoimittajalle, että "les trois
premiers volumes sont prêts" [ensimmäiset kolme osaa ovat valmiita]. [Le
Lotus, Pariisi, Vol. I, kesäkuu 1887, s. 216-219.]
Jotenkin täsmällisempi lausunto tulee W. Q. Judgelta, joka
kirjeessään 30.6.1888 Chas. H. Whitakerille kirjoittaa:
…Sal. opin kaksi osaa muodostavat kaiken sen, mikä
ilmestyy nyt, eikä viisi. Kaikki muut osat tulevat olemaan lisänä.
Kolmas osa on käytännön magiaa eikä sitä, niin luulen, julkaista, koska
eivät englantilaiset eivätkä amerikkalaiset ole valmiita siihen, vaan
lankeaisivat mustaan magiaan! [Practical Occultism,
(W. Q. Judge) Pasadena, Calif., 1951, s. 94.]
H. P. B:n suurteoksen kahden osan julkaisemisen
jälkeen eräs anonyymi kirjoittaja arvostellessaan tri Anna Kingsfordin
teosta Clothed With the Sun (London: George Redway, 1889) näyttää
olevan hyvin vakuuttunut siitä, että
…kaiken kruunuksi hän (Kingsford) antaa merkittävässä
kohdassa sivulla 127 ja 128 selostuksen evankeliumien kokoamisesta
Aleksandrian kirjastossa, mikä täsmää täysin sen kanssa mitä Mme
Blavatsky kirjoitti kolme vuotta sitten ’Salaisen opin’ kolmannessa
osassa, jota ei ole vielä julkaistu… [Lucifer,
Vol. IV, elokuu 1889, s. 521. Tri Kingsfordin teoksessa, (London) 1937.]
Tässä kohtaa on todettava, että mitään sellaista selostusta
H. P. B:n sanoin ei löydy mistään hänen tunnetuista kirjoituksistaan.
29.4.1889 tri Archibald Keightley raportoi sanoneensa
seuraavaa New York Timesin reportterin haastattelussa:
Salaisen opin kolmas osa on käsikirjoituksena
valmis annettavaksi painoon. Siinä kuvataan pääasiassa kaikkien
aikakausien suuria okkultisteja ja se on mitä ihmeellisin ja
kiinnostavin teos. Neljättä osaa, joka tulee suurelta osin sisältämään
viittauksia käytännön okkultismiin, on luonnosteltu, mutta ei vielä
kirjoitettu. Se tulee kuvaamaan, mitä okkultismi todella on, ja
osoittaa, kuinka yleisen käsityksen siitä ovat häpäisseet ja alentaneet
nuo sen mysteereihin muka perehtyneet petolliset teeskentelijät, jotka
ovat hyödyn tavoittelussaan tai muissa alhaisissa tarkoituksissa väärin
väittäneet omistavansa salaista tietoa. Tämä paljastaminen tekee
välttämättömäksi sen saattamisen selkeästi ajan tasalle historiallisena
aikakirjana, niin että sen varsinaista kirjoitustyötä ei aloiteta ennen
kuin me olemme jokseenkin valmiita tuomaan sen esille. [Painettu
The Theosophistissa, Vol. X, heinäkuu 1889, s. 594-601.]
Emme voi liian paljon luottaa sanomalehtihaastattelun
kertomukseen, joka useimmiten vääristelee enemmän kuin kertoo. On myös
melko vaikeata [e64] ymmärtää, miten minkäänlainen teos
voitaisiin kirjoittaa samalla kertaa kuin julkaista eli "tuoda esille".
Meidän ei siis ehkä tule kiinnittää liian suurta huomiota tähän
lausuntoon, vaikka se viittaa siihen tosiasiaan, että jotkin
osuudet, jotka on julkaistu myöhemmin "III osassa" vuonna 1897, oli
kirjoitettu niin varhain kuin 1888 ja ehkä jo 1886.
Claude Falls Wright sanoo kirjoittaessaan Lontoosta
7.1.1891 kirjeessään että
…H. P. B. oli alkanut kuluneiden yhden tai kahden
viikon aikana koota (kauan sitten kirjoitettua) käsikirjoitusta
Salaisen opin kolmatta osaa varten. Sen saaminen valmiiksi
julkaisemista varten tulee kuitenkin kestämään runsaat kaksitoista
kuukautta. [The Path, New York, Vol. V, helmikuu
1891, s. 354.]
Tämä, meidän on pidettävä mielessä, kirjoitettiin vain
neljä kuukautta ennen H. P. B:n poismenoa.
Samoihin aikoihin, nimittäin helmikuussa 1891, rva Alice
Leighton Cleather kirjoitti Lontoosta yhden säännöllisistä
"Lontoon-kirjeistään", joka julkaistiin The Theosophistissa (Vol.
XII, huhtikuu 1891, s. 438) ja jossa hän puhui jo silloin valmisteilla
olleesta Salaisen opin
uudesta painoksesta esittäen, että "sitä paitsi H. P. B: on jo aloittanut
III osan tekemisen".
Monta vuotta myöhemmin, nimittäin elokuussa 1927, James
Morgan Pryse, yksi hyödyllisistä varhaisajan työntekijöistä, painaja
ammatiltaan, kielsi tämän väitteen. Hänen sanojaan lainataksemme:
Rva Cleather, joka asui Harrowissa, vieraili usein
Lontoon päämajassa, mutta ei ollut työtä tekevän ryhmän jäsen, ja jotkin
hänen [edellä mainitussa] kirjeessä antamistaan tiedoista ovat aivan
virheellisiä… rva Cleatherin mukaan vain kaksi kuukautta ennen H. P. B:n
kuolemaa "alettiin tehdä III osaa" – mutta kukaan meistä, jotka
kuuluimme päämajan henkilökuntaan, edes hra Mead, joka toimitti kaikki
hänen käsikirjoituksensa, ei tiennyt siitä mitään. Useissa juuri
tuolloin H. P. B:n kanssa käymissäni keskusteluissa, jotka koskivat
hänen kirjoituksiaan, hän ei koskaan maininnut mitään S. O:n lisäteosta…
Ei; H. P. B. ei alkanut kirjoittaa S. O:n uutta osaa tuolloin,
jolloin hänen voimansa olivat ehtymässä ja hänellä oli vain muutama
viikko elinaikaa… [The Canadian Theosophist, Vol.
VIII, elokuu 15, 1927, s. 114.]
Joulukuussa 1891 H. P. B:n sisar Vera P. de Zhelihovsky
julkaisi elämäkerrallisen kirjoitelman H. P. B:stä ja sanoi
alaviitteessä, että "hän jätti 3. osan käsikirjoituksina, ja se on nyt
painettavana". [Russkoye Obozreniye (Venäläinen
aikakauslehti), joulukuu 1891, s. 603.]
[e65] Judge kirjoittaessaan The Pathiin
maaliskuussa 1895 aiheenaan kuuluisa Prayâga-viesti bramiineille, sanoi,
että "sen filosofiset ja okkulttiset viittaukset vahvistaa lisäksi
Salaisen opin kolmannen osan käsikirjoituksen kohta, jota ei ole
vielä painettu…" [Vol. IX, s. 431.]
Melko tärkeä lausunto G.R.S. Meadiltä esiintyy hänen "On
the Watch-Tower"- pääkirjoituksessaan 15.7.1897, julkaistu
Luciferissa
(Vol. XX, No. 119, s. 353-354). Hän sanoo:
Yksi H. P. B:n työhön liittyvistä todellisista
väärinkäsityksistä oli, että hänellä oli riittävän paljon
käsikirjoituksia kahden lisäosan tekemiseksi. Näin ei tosiaankaan ollut.
Epäilemättä jos hän olisi elänyt, hän olisi pitänyt lupauksensa, sillä
hänen tapanaan oli kirjoittaa vähintään puolet työskentelyn alla
olevasta teoksesta kun se oli menossa painoon…
Hän jatkaa sitten joillakin kriittisillä huomautuksilla v.
1897 julkaistun "III osan" suhteen.
Kummallista kyllä, III ja IV osaa käsittelevä aihe tuntuu
kadonneen suunnilleen tuolloin teosofisista aikakauslehdistä tullakseen
esiin ja keskusteluun jälleen noin kolmekymmentä vuotta myöhemmin.
Ensin se putkahtaa äkkiä esiin Hamilton Spectatorissa,
Ontario, Canada, joka julkaisi 6.10.1926 haastattelun Annie Besantin ja
Willian Mullissin välillä. Viimeksi mainittu oli tuon lehden
toimituspäällikkö, pätevä toimittaja, joka oli tutkinut Salaista
oppia
kymmenen vuoden ajan. Haastattelu tapahtui Los Angelesissa Californiassa.
Mulliss: Kriitikkonne ovat väittäneet, että joku
on tarkoituksellisesti hävittänyt Salaisen opin kolmannen ja
neljännen osan, joihin H. P. B. viittaa Salaisen opin
ensimmäisessä osassa. Mitä voitte sanoa tähän? Sisältääkö mielestänne
teidän toimittamanne Salaisen opin kolmas osa nimeltään
"Okkultismi" mitään siitä aineistosta, joka oli tarkoitettu kolmatta ja
neljättä osaa varten. [Tässä viitataan 1897 julkaistuun
osaan.]
Besant: Minut määrättiin H. P. B:n kirjallisten
töiden testamentintoimeenpanijaksi, ja se aineisto, josta kokosin
johdollani julkaistun Salaisen opin
"Okkultismin" kolmannen osan, koottiin suuresta määrästä erilaisia
kirjoituksia, jotka löytyivät hänen työpöydältään hänen kuolemansa
jälkeen. Näistä minä otan vastuun.
Mulliss: Auttoiko Mead teitä näiden
artikkeleiden kokoamisessa?
Besant: Ei. Paperit olivat ehdottomasti minun
valvonnassani, eikä Meadillä ollut mitään tekemistä niiden kanssa.
Mulliss: Mitä voitte sanoa kolmannen ja
neljännen osan aineistosta.
Besant: En koskaan nähnyt niitä enkä tiedä, mitä
niistä tuli. [Lainattu O.E. Library Criticiin,
kesäkuu 1938.]
[e66] Edellä olevan otteen yhteydessä on
huomautettava, ettei ole olemassa minkäänlaisia asiakirjatodisteita
siitä, että Annie Besant olisi määrätty H. P. B:n kirjallisten töiden
testamentintoimeenpanijaksi. H. P. B. määräsi
testamentintoimeenpanijakseen ev. H. S. Olcottin ja Dâmodar K.
Mâvalankarin. Koska viimeksi mainittu oli vetäytynyt Tiibetiin, otti
eversti vastuun asioista H. P. B:n kuoleman jälkeen. Hänen
testamenttinsa oli arkistoituna Adyarissa ja sen sisältö tunnetaan
hyvin. Mitä englantilaiseen lakiin tulee, kirjallisten töiden
testamentintoimeenpanija voidaan asettaa ainoastaan testamentissa. Jos
laillinen testamentintoimeenpanija (Olcott) määräsi jonkun muun ottamaan
vastuun H. P. B:n papereista jne., tämä ei antaisi sellaiselle
henkilölle minkäänlaista valtaa laissa, kaiken valvonnan jäädessä
testamentintoimeenpanijalle.
Kolmetoista vuotta myöhemmin Basil Crump, joka oli silloin
Ranchissa Intiassa, kirjoitti The Canadian Theosophistissa
seuraavasti:
Hyvin tärkeän todisteen, joka luo täysin uutta valoa
Salaisen opin III ja IV osan mystiseen katoamiseen, on äskettäin
paljastanut Blavatsky-seuralle vanhahko herrasmies, Mme Blavatskyn
uskollinen ihailija, joka tunsi Thomas Greenin, yhden tunnetuista
varhaisajan työntekijöistä, joka auttoi painotöissä H. P. B. Pressissä
Lontoossa ennen ja jälkeen H. P. B:n kuoleman. Ennen kuolemaansa Green
kertoi tälle herrasmiehelle, joka pysyy mieluummin nimettömänä, että hän
työskenteli Lontoon päämajassa jonkin aikaa ja hänelle maksettiin siitä,
että hän aloitti Salaisen opin III osan ja osittain IV osan
ladonnan. H. P. B. kävi nopeasti läpi III osan oikovedokset ennen
kuolemaansa ja Green oli juuri aloittamassa niiden painamisen, kun hän
sai määräyksen H. P. B:ltä keskeyttää ladonta, myös IV osan sellaisten
osien, joita oli jo alettu… Että hän antoi määräyksen ladonnan
keskeyttämisestä, varmistaa käytännössä sen, että hän myös hävitti
käsikirjoitukset… Hän [Green] kuului asianajajien johtavaan yritykseen
ja hänen lakiasioihin suuntautunut valmennuksensa oli erittäin pätevä,
ja minä Oikeuden jäsenenä opin kunnioittamaan hänen rehellisyyttään.
Kuten voi odottaa, tuolloin Los Angelesissa ollut James
Morgan Pryse luki tämän lausunnon täysin hämmästyneenä ja lähetti
tiedonannon The Canadian Theosophistiin vastauksena siihen.
Julkaisemme joitakin olennaisia otteita tästä tiedonannosta:
…Merkillistä! Green ei ollut painaja, ei opetellut
latomaan eikä koskaan ollut missään muussa painotalossa kuin H. P. B.
Pressissä. Hän avusti minua painokonesalissa. Hänellä ei ollut mitään
osaa johdossa eikä hän koskaan käsitellyt mitään "kopiota", koska
sellaiset annettiin aina minulle johtajana… Hänellä ei ollut mitään
tekemistä painamisen kanssa, ennen kuin minä otin hänet apulaisekseni,
kun kirjapainoa laajennettiin, hyvän aikaa sen jälkeen, kun H. P.
B. hylkäsi loppuun kuluneen ruumiinsa… "H. P. B. kävi nopeasti läpi III
osan oikovedokset ennen kuolemaansa." Koko sinä aikana, kun minä olin
päämajassa ja vietin lähes jokaisen illan H. P. B:n kanssa salissa,
missä hän kirjoitti [e67] ja keskusteli työntekijöiden kanssa,
hän ei lukenut mitään S. O:n oikovedoksia. Jos hän olisi lukenut, niin
me kaikki olisimme tienneet siitä. Green ei koskaan kuulunut
työntekijöihin…[Mitä ladonnan keskeytykseen tulee jne.] Tuolloin Green
teki toimistotöitä lakitoimistossa eikä hänellä ollut mitään kokemusta
painoalasta. S. O:n latominen ja ladonnan käynnissä pitäminen vaatisi
pari tuhatta kiloa kirjasimia ja latomalaivoja. Ladottaessa S. O:ta
[vuoden 1897 osaa, hän tarkoittaa] käytin 8 tuhannen kilon
Cottrell-painokonetta, ja paperin kulutus oli noin 20 tuhatta kiloa joka
vuosi. Missä Green piti sellaista tavaramäärää… Thomas Green, joka
työskenteli uskollisesti kanssani useita vuosia, oli erittäin
kunniallinen ja rehellinen. Hän ei ole mitenkään voinut kertoa
tuollaisia naurettavia valheita, joita tuo nimettömyyden takana
piileskelevä "vanhempi herrasmies" pitää hänen puheinaan. Hän ei olisi
voinut "ennen kuolemaansa" tai siirryttyään toiseen maailmaan lausua
noita karkeita valheita… [The Canadian Theosophist,
Vol. XX, toukokuu 1939, s. 73-77.]
Se Prysestä. Samalla kun hänen selityksellään, joka koskee
Greeniä ja päämajassa vallitsevia olosuhteita Prysen siellä
työskennellessä, on silminnäkijäselostuksen painoarvoa, meidän tulee
huomata se ilmeinen tosiasia, että Pryse tuli Lontooseen vasta keväällä
1890. Mutta aiheelliselta tuntuneen "vanhemman herrasmiehen" kertomuksen
epäyksen lisäksi siinä ei anneta mitään tietoa minkään H. P. B:n kynästä
lähteneen käsikirjoituksen olemassaolosta tai olemattomuudesta ennen
Prysen Lontooseen saapumista.
Greenen väitetyn paljastuksen johdosta meillä on tiedonanto
E. T. Sturdyltä, joka oli tuolloin sisäisen ryhmän jäsen ja uskollinen
varhaisaikojen työntekijä. Kirjeessään The Canadian Theosophistille
[Sama, s. 152.] hän tukee Prysen lausuntoa
mahdollisten myöhempien käsikirjoitusten suhteen ja sanoo, että Bertram
Keightley kirjoitti hänelle vahvistaen sen, mitä Pryse oli sanonut. Hän
lisää:
Sattumalta J. M. Watkins, joka eli mitä läheisimmässä
yhteydessä Greenin kanssa, huomautti minulle, että hän pitää mitä
epätodennäköisimpänä, että hänen monivuotinen läheinen ystävänsä olisi
antanut mitään lausuntoa toiselle (anonyymille!) henkilölle niin
painavasta aiheesta mainitsematta siitä Watkinsille pitkien läheisten
vuosien kuluessa.
Tätä ongelmaa tarkastellessamme voimme hylätä "vanhemman
herrasmiehen" lähettämän vahvistamattoman kertomuksen Thomas Greenistä
ja III osasta. Voimme myös jättää huomioonottamatta ev. Olcottin kaikki
lausunnot, koska silloin, kun hän mainitsi enemmän kuin kaksi osaa,
mitään jakoa osiin ei ollut vielä tehty, ja oli aivan liian aikaista
spekuloida, kuinka monta osaa H. P. B:n teos sisältäisi.
[e68] Keightley’en todistus on yksi
mielenkiintoisimmista tässä suhteessa. Heidän selostuksensa tekevät
selväksi, että huomattava määrä aineistoa – osan siitä käsitellessä
adeptien ja okkultistien elämiä – aiottiin sisällyttää Salaisen opin
ensimmäiseen kirjaan, mutta pantiin syrjään eikä käytetty, kun toisesta
tekstin jaottelusta oli päätetty. Kun he olivat lopettaneet tehtävänsä,
he sitoivat käsikirjoituksen, "täydellisen, niin kuin se oli", ja
tekivät "siitä vahvasti sinetöidyn paketin". [Bertram
Keightley, Reminiscences of H. P. B., 1931, s. 13.]
Tämähän tarkoittaisi mitä todennäköisimmin, että käyttämätön osa
oli myös tuossa paketissa.
On mahdollista, että osa siihen sisältyneestä,
käyttämättömästä aineistosta (tai sen kopioista) sisällytettiin
myöhemmin niin kutsuttuun "III osaan", joka julkaistiin vuonna 1897 ja
sisälsi erilaisia kirjoitelmia ja artikkeleita. Tätä oletusta vastaan ei
tunnu olevan mitään. Tunnettuna tosiasiana on muutamia seikkoja, jotka
tukevat sitä. Yksi niistä on H. P. B:n viittaus Salaisen opin
johdannossa [sivulla 11], missä hän ehdottaa, että lukijan pitäisi "katsoa
III kirjan Gupta-vidyâa ja Zoharia". Tämä viittaa
ilmeisesti hänen suunnittelemaansa III osaan, ja voi olla yhteydessä
Keightleyn veljesten syrjään panemaan, käyttämättömään
aineistoon. Vuoden 1897 "III osan" niin kutsuttujen eri lukujen joukossa
tätä aihetta käsitellään luvuissa XX-XXV. Toinen viite "III kirjaan" on
I osan sivulla e76 ja koskee Fohatia. Vielä yksi H. P. B:n maininta on I
osan sivun e52 alaviitteessä "toisessa [pitää olla myöhemmässä] osassa",
jossa selitetään täydellisemmin "Buddhaa koskevaa mysteeriä". Tämä viite
voi hyvinkin olla yhteydessä vuoden 1897 nk. "III osan" lukujen
XLIII-XLVIII kanssa, missä aihetta selitetään huomattavan laajalti.
Edellä mainittujen lukujen aineisto "III osassa" on voitu ottaa siitä
käyttämättömästä
tekstistä, josta olemme keskustelleet, tai kopioita jostakin sellaisesta
aineistosta on saattanut olla muualla H. P. B:n papereiden joukossa.
Tämä ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa, ja meidän on tässä
kohtaa harkittava H. P. B:n omaa todistusta.
Tuon todistuksen osalta vahvin todiste sellaisen aineiston
mahdollisesta olemassaolosta, joka ei ole tullut meille, on hänen
kirjeensä 3.3., todennäköisimmin vuodelta 1886, A. P. Sinnettille, jota
on jo lainattu. [Letters to Sinnett, s. 195.]
[e69] Siinä hän puhuu "valtavasta
johdantokappaleesta eli esipuheesta, johdannosta, kutsukaa sitä
miten haluatte". Sen jokaisen luvun sanotaan alkavan "sivulla, joka on
Dzyanin
kirjasta ja ’Maitreya Buddhan’ salaisesta kirjasta Champai chhos Nga
[Tämä tiibetiläinen yhdyssana koostuu sanoista
byams-pa’i, joka tarkoittaa Maitreyan; chhos, oppi; ja
lnga, viisi, eli: "Maitreyan viisi kirjaa". - suom. huom.]
käännettyä tekstiä (suorasanaisesta, ei tunnetusta runomitalla
kirjoitetusta viidestä kirjasta, joka on verho)…" H. P. B. antaa
Sinnettille tuon johdantokappaleen osittaisesta sisällöstä
yleissilmäyksen ja puhuu siitä "lyhyenä katsauksena tuleviin
mysteereihin tekstinä – joka käsittää 300 arkkisivua". [Arkkikoko (foolscap)
on suunnilleen 13x16 tai 17 tuumaa. Nimi johtuu narrinhiipan (Fool’s cap)
ja kellojen vesileimasta, jota vanhat paperintekijät käyttivät.
Kolmesataa sivua tätä paperikokoa tarkoittaisi suurta aineistomäärää,
joka painettuna olisi useita satoja sivuja.]
Geoffrey A. Barborka käsittelee tätä aihetta yhdessä
arvokkaista teoksistaan [H. P. Blavatsky, Tibet and
Tulku
(1966), s. 186-188; Theosophical Publishing House, Adyar, Madras.]
ja osoittaa monia tärkeitä tosiasioita. H. P. B:n "Johdanto-osa", kuten
hän kuvaili, ei varmasti ole Salaisen opin I osassa julkaistu
"Esipuhe". Julkaistu johdanto-osa ei vastaa H. P. B:n Sinnettille
esittämää kuvausta; sitä ei ole jaettu osiin, ja se sisältää vain 28
painettua sivua.
Julkaistun teoksen Johdantoa ei myöskään ole jaettu osiin,
ja siinä on vain 22 sivua.
Mitään lainauksia Champai chhos Ngasta tai
viittauksia siihen ei löydy mistään Salaisesta opista.
Olisi huomattava, että se aineisto, josta H. P. B. puhuu,
oli tarkoitettu, mahdollisesti muiden mysteerikouluja käsittelevien
tekstien kanssa, hänen magnum opuksensa I osaan. Keightleyn
veljekset kuitenkin järjestivät uudelleen käsikirjoituksen H. P. B:n
suostumuksella, ja teoksen jakaminen kahteen osaan, jotka käsittävät
vastaavasti maailman synnyn ja ihmisen synnyn, oli seuraus tästä jaosta.
On myös tärkeätä muistaa, että H. P. B:n tätä aineistoa
koskeva kuvaus hänen kirjeessään Sinnettille ei täsmää sellaisen
sekalaisen aineiston kanssa, joka koottiin ja julkaistiin v. 1897 melko
harhaanjohtavalla nimellä "Salainen Oppi, III osa". Eikä viime mainittu
teos [e70] sisällä mitään materiaalia, joka käsittelisi varhaisia
kristillisiä vuosisatoja, evankeliumin kokoamista Aleksandrian
kirjastossa ja vastaavia aiheita, kuten edellä on jo mainittu. Sitä
paitsi se ei sisällä mitään dhyâni-buddhoista ja planeettahengistä,
jotka ovat vastuussa planeettaketjumme eri palloista ja niiden tilasta
"pienempien pralayojen" aikana tai pimennyksistä, "täydellisemmät
yksityiskohdat tästä aiheesta [on] jo kirjoitettu Salaisen opin
kolmannessa osassa", käyttääksemme H. P. B:n omia sanoja. [Transactions
of the Blavatsky Lodge, Part I, s. 42.]
Kun muistamme, että H. P. B. puhuu 300 suuresta arkista, on
ilmeistä, että tässä on kyse huomattavasta määrästä aineistoa, joka
painettuna olisi useita satoja sivuja.
Nyt herääkin kysymys siitä, sisällyttivätkö Keightleyt nämä
300 suurta arkkia käsikirjoituspakettiin, jonka he sitoivat yhteen ja
antoivat takaisin H. P. B:lle, joka vei lopulta sen mukanaan 19 Avenue
Roadille, St. John’s Wood, London N.W.
Kun Keightley’en omaa kertomusta analysoidaan
huolellisesti, se johtopäätös tuntuu oikeutetulta, että he eivät
järjestelleet uudelleen H. P. B:n aluksi I osaa varten aikomaa aineistoa
eivätkä kirjoittaneet sitä puhtaaksi, vaan panivat sen vain syrjään.
Mitä siitä on tullut?
Melko mielikuvituksellisia kertomuksia on pantu liikkeelle
vuosien mittaan Salaisen opin III ja IV osan poisvetämisestä tai
väitetystä tuhoamisesta. Jotkut ovat myös väittäneet, että käsikirjoitus
on tarkoituksellisesti kätketty ja se julkaistaan maailmalle, kun aika
on kypsä. On todennäköistä, että tämän ajatuksen tukijat eivät käsitä,
että sellainen mystinen käsikirjoitus, jos se tuotetaan ja julkaistaan,
tulisi olemaan, niin kuin sanotaan, "vanhentunut", monine vanhentuneine
viitteineen aikaisempiin tieteellisiin tosiasioihin ja niihin, jotka
käsittelevät muinaisia pyhiä kirjoituksia ja mytologioita, joita
tutkijat ovat sittemmin huolellisesti harkinneet uudelleen ja usein
perin pohjin muuttaneet, vastaavien keksintöjen valossa. Tämä ei
tietenkään olisi vaikuttanut todellisen okkulttisen opetuksen
pätevyyteen.
Joka tapauksessa olisi typerää jättää huomioonottamatta
lausuntoja, joita ovat esittäneet luotettavat yksilöt, jotka tunsivat H.
P. B:n henkilökohtaisesti ja olivat läheisissä väleissä hänen kanssaan.
Yksi sellainen oli tri Herbert Coryn, H. P. B:n henkilökohtainen oppilas
[e71] Lontoon päivinä, joka myöhemmin elämässään asui monia vuosia
Point Lomassa ja kuoli siellä. Lainataksemme Geoffrey A. Barborkaa:
Tri Herbert Corynin kanssa Point Lomassa Kaliforniassa
käydyssä keskustelussa Salaisen opin julkaisemisesta esitettiin
sellainen tieto, että hän itse oli nähnyt H. P. B:n kolmannen osan
käsikirjoituksen tämän kirjoituspöydällä. Hän ei varmasti viitannut
siihen, mikä julkaistiin H. P. B:n kuoleman jälkeen [1897], sillä tri
Coryn oli hyvin selvillä siitä, mitä kuoleman jälkeen painettu osa
sisälsi. Tohtori ei kyennyt sanomaan, mitä hänen näkemästään
käsikirjoituksesta oli tullut. [H. P. Blavatsky,
Tibet and Tulku, s. 188.]
Lainatuista lausunnoista käy ilmi, ettei mitään
varauksetonta positiivista tai negatiivista vastausta voida antaa usein
toistettuun kysymykseen, oliko koskaan olemassa täydellistä
käsikirjoitusta III ja IV osasta. Aihe on avoin lisäkeskustelulle, ja on
todennäköistä, että sen pohdiskelu tulee jatkumaan.
__________
Kaikkina aikoina ja kaikissa maissa
on ollut uskomus, että ihmisen on mahdollista saavuttaa jumalallista
tietoa tietyin ehdoin, ja tämän luonnollisena seurauksena ihmisten
sydämissä on asunut vakaumus, että on olemassa eläviä ihmisiä, joilla on
tällaista tietoa. Muinaisina aikoina jotakin tästä korkeammasta tiedosta
opetettiin mysteerikouluissa, ja jälkiä siitä on löytynyt maapallon
kaikkien kansojen keskuudesta. Lähempänä nykyaikaa sen olemassaoloa ovat
pitäneet mahdollisena intuitiiviset ajattelijat, jotka ovat käyttäneet
siitä useita nimiä, kuten "viisaususkonto", "gnosis" tai "esoteerinen
filosofia".
Tuon "viisaususkonnon" opetusten valaisemiseksi on
Salaisen opin kaksi osaa omistettu. Blavatskyn omin sanoin:
Näitä totuuksia ei esitetä yliluonnollisena
ilmoituksena
eikä tekijä väitä paljastavansa mystistä tietoa ja saattavansa sitä
ensimmäistä kertaa julki maailman historiassa…tämä teos on näet
osittainen esitys siitä, mitä hän itse on saanut oppia kehittyneemmiltä
tutkijoilta, ja vain muutamissa yksittäistapauksissa hän on sitä
täydentänyt omien tutkimustensa ja havaintojensa tuloksilla.
On tarpeetonta selittää, että tämä kirja ei ole
salainen oppi kokonaisuudessaan vaan valittu joukko katkelmia sen
perusopista…
Tämän teoksen tarkoitus voidaan määritellä näin:
osoittaa, että luonto ei ole "satunnainen atomien yhtymä" ja näyttää
ihmiselle hänen oikea paikkansa maailmankaikkeuden järjestelmässä;
[e72] pelastaa turmeltumasta kaikkien uskontojen ikuiset
perustotuudet ja paljastaa jossain määrin se perusykseys, josta kaikki
uskonnot ovat lähteneet; lopuksi osoittaa, että luonnon salattua puolta
nykyisen sivistyskauden tiede ei ole vielä lähestynytkään.
Jos tämä edes jossain määrin tulee täytetyksi, on
kirjoittaja tyytyväinen. Tämä kirja on kirjoitettu ihmiskunnan
palvelemiseksi ja se jää ihmiskunnan ja tulevien sukupolvien
arvosteltavaksi. Alempaa tuomioistuinta ei tekijä tunnusta. Moitteisiin
hän on tottunut, panettelun hän tuntee jokapäiväisestä kokemuksestaan,
parjaukselle hän hymyilee. [Alkulause ensimmäiseen
painokseen. SO I]
Tällaisin suorasukaisin saatesanoin ovat H. P. Blavatskyn
kynästä lähteneet tärkeimmät kirjalliset tuotteet tulleet julkiseksi
omaisuudeksi.
Salaisen opin kahdesta osasta ensimmäinen koskee
pääasiassa Kosmoksen kehitystä, seitsemäisten hierarkioiden heräämistä
uuteen kosmiseen päivään latenttisuuden aikakauden jälkeen sekä
planeettaketjujen kasvua ja kehitystä.
Mitä tärkein ESIPUHE osoittaa puitteet sille mitä seuraa.
Salaisen opin on julistettu olleen "muinaisen ja esihistoriallisen
maailman kaikkialle levinnyt uskonto", ja itse teoksen, joka on kaikkea
muuta kuin pelkkä tutkielma "tai sarja epämääräisiä teorioita", sanotaan
"sisältävän kaiken sen, mikä voidaan esittää maailmalle tällä [19.]
vuosisadalla". Profeetallinen lausunto tähtää siihen, että "1900-luvulla
viisauden mestarit lähettävät jonkun oppilaan, jolla on enemmän tietoa
ja joka on paljon soveliaampi, antamaan lopulliset ja kumoamattomat
todisteet, että on olemassa gupta-vidyâ -niminen tiede…"
Seuraavana tulee JOHDANTO, joka ilmaisee nyt kuuluisat
Salaisen opin kolme perusväittämää, joita on kehitetty ja laajennettu
"Yhteenvedossa" (Osa I, s. e269-299). I osan runko muodostuu seitsemästä
säkeistöstä, jotka on käännetty salaisesta Dzyanin kirjasta,
jonka alkuteksti on kirjoitettu vihittyjen pyhällä kielellä – senzarilla.
Säkeistöt ja niiden kommentaarit ja selitykset muodostavat ensimmäisen
osan I kirjan.
II kirjassa valaistaan maailman suuriin uskontoihin
kuuluvia perussymboleja ja selitetään kätkettyjen ideogrammien ja
glyfien okkulttista merkitystä.
III kirja tuo esille tieteen ja Salaisen opin vastakkaiset
näkemykset ja torjuu etukäteen mahdollisia tieteellisiä vastaväitteitä.
Tämä kirja toimii kahden osan yhdistävänä renkaana.
II osan yleisryhmitys on samanlainen kuin I osan. Se
käsittelee pääasiassa ihmisen kehitystä tällä planeetalla. Aihetta
[e73]
esitellään "Alkuhuomautuksissa", alaotsikkona Muinaisaikaisista runoista
ja neljästä esihistoriallisesta maanosasta.
I kirja perustuu Dzyanin kirjan kahteentoista
säkeistöön ja se kuvaa ihmiskunnan asteittaista kehitystä monien
okkulttisten vaiheiden läpi, alempien luontokuntien alkuperää ja
muinaisten mannerten uppoamista sekä esittää yleiskatsauksen menneistä
sivistyksistä.
II kirja käsittelee maailmanuskontojen ikivanhaa
symboliikkaa painottaen erityisesti elementtien ja voimien seitsen- ja
neliosaista luokittelua.
III kirja vertaa jälleen viisaususkonnon opetuksia
silloisen tieteen opetuksiin, pääasiassa antropologian ja geologian
alalla.
Kirjoitettuaan noin 1500 sivua näistä vaikeatajuisista ja
lumoavista aiheista H. P. Blavatsky lopettaa sanomalla, että "näiden
kahden osan oli toimittava ESIPUHEENA ja valmistettava lukijan mieltä
niitä ajatuksia varten, jotka tulevat nyt seuraamaan". Uskollisen
oppilaan perinteisellä vaatimattomuudella hän osoittaa, että hänen
päätarkoituksensa "oli vain valmistaa maaperää. Tämän me uskoaksemme
olemme tehneet." Avattuaan lukijan silmien eteen näkymän kosmisesta
suuruudesta ja venytettyään hänen mentaaliset ja henkiset kykynsä
kehityssysteemien laajalle ulottuvaan horisonttiin, tulkiten
hierarkioita ja kehityksen rajattomia kierroksia hän lopettaa sanomalla:
Nämä kaksi osaa ovat vain uranuurtajan suorittama työ,
sellaisen, joka on raivannut tiensä okkultismin maan neitseellisten
metsien lähes läpitunkemattomaan viidakkoon. Alku on nyt tehty
taikauskon, ennakkoluulon ja itserakkaan tietämättömyyden kuolettavan
upaspuun kaatamiseksi ja kiskomiseksi juurineen niin, että nämä kaksi
osaa voisivat palvella tutkijaa sopivana johdantona kolmatta ja neljättä
osaa varten. Ennen kuin teosofit, joille nämä sivut on omistettu, ovat
raivanneet mielestään aikakausien kasaaman töryn, heidän on mahdotonta
ymmärtää kolmanteen osaan sisältyvää käytännöllisempää opetusta. Riippuu
siis kokonaan siitä vastaanotosta, jonka I ja II osa saavat osakseen
teosofien ja mystikkojen käsissä, tulevatko nuo kaksi viimeistä osaa
milloinkaan julkaistuiksi, vaikka ne ovat melkein valmiit.
Useista tähän lainatuista asiakirjoista käy riittävän
selväksi, että Salainen Oppi on todellisuudessa paljon enemmän
kuin vain tiettyjen Dzyanin kirjasta käännettyjen säkeistöjen
selitys ja yhtäjaksoinen kommentaari. Kauttaaltaan sen sivuilla on monia
kohtia, jotka alkavat sellaisin ilmauksin kuin: "okkultismi opettaa",
"Salainen Oppi esittää", "esoteerinen filosofia vahvistaa", "okkulttinen
tiede julistaa" jne., joita seuraa tiettyjen okkulttisten totuuksien
[e74] ytimekäs kuvaus suoraan ja yksiselitteisesti. Kun sellaisia
kohtia yhdistetään, siitä ilmenee, että Salainen Oppi on
oleelliselta rakenteeltaan laaja yhteenveto tähän asti salaisena
olleesta okkultismin tieteestä tai filosofiasta, jota on julkisesti
esittänyt kaksi tai useampi adeptien veljeskunnan vihittyä oikean
sanansaattajansa, H. P. Blavatskyn välityksellä.
Sen teksti sisältää useita erilaisia, kuitenkin
keskinäisessä suhteessa olevia tasoja. Siinä on tieteellisiä
argumentteja ja filosofisia tutkielmia, joita tulkitsee H. P. Blavatsky
mystisen opin tutkijana; vihityn okkultistin – H. P. B:n – innoittuneita
aatteita, läpitunkevia ajatuksia ja profeetallisia esityksiä; ja näiden
takana suoraan korkeampien okkultistien mielistä kumpuavia korkeita
julistuksia ja sävähdyttäviä kohtia, jotka kaikki kaikuvat ajoittain
kuin urkumusiikin pauhina avaruudessa. Ellei tätä teoksen monimutkaista
suunnitelmaa käsitä,
Salaisen opin todellista luonnettakaan ei ymmärrä.
Jotkut tutkijat vaikuttuneina suuresta määrästä tähän
teokseen sisältyvästä rinnakkaistiedosta, joka käsittelee pääasiassa eri
uskonnoista, filosofioista ja mytologioista kautta maailman esiin
loihdittuja lisätodisteita, ovat kuvitelleet, että Salainen Oppi
on synkretistinen teos, jossa punotaan yhteen suuri joukko ilmeisen
irrallisia opetuksia ja aatteita, jotka muodostavat enemmän tai vähemmän
yhtenäisen kokonaisuuden. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta kuin
tämä virheellinen käsitys.
H. P. B:n suurteoksen tarkoituksena on esittää
täysin yhtenäinen hahmotelma ajattomasta opista, ajatusjärjestelmä, joka
perustuu luonnon okkulttisiin tosiasioihin ja universaaleihin
totuuksiin, jotka ovat yhtä spesifisiä ja täsmällisiä kuin mikä tahansa
matemaattinen esitys. Tuon järjestelmän oppeja ei voida kokonaisuutena
johtaa tai löytää mistään muinaisten tai nykyisten aikojen tunnetusta
eksoteerisesta uskonnollisesta tai filosofisesta koulukunnasta, vaikka
erillisiä aatteita ja yksittäisiä oppeja voidaan silloin tällöin löytää
muinaisten kirjoittajien teoksista tai vihjata niihin, niiden
muistuttaessa emäopin olemassaolosta, joka on huolellisesti kätketty
näkyvistämme.
Tutkittavanamme on loistava kosmogenesis eli maailman sekä
antropogenesis eli ihmisen synty, ja ne ovat täysin omaa luokkaansa;
niitä ei ole kopioitu mistään maailmankirjoituksista, eikä niitä ole
koottu niiden joukosta. Aikakautemme erikoisimpana kirjallisena
arvoituksena ne haastavat tutkimukseen. Ellei hyväksytä H. P. B:n omaa
selitystä niiden lähteestä, mikään muukaan selitys ei ole minkään
arvoinen.
[e75] Jo niin varhain kuin 1883 H. P. B.,
keskustellessaan erilaisista buddhalaisuutta koskevista länsimaalaisten
orientalistien taholla ilmenevistä ristiriitaisista näkemyksistä
buddhalaisuuden suhteen, käytti tilaisuutta hyväkseen ja huomautti että
Ainoa keino, jolla he tulevat ratkaisemaan syntyneet
ongelmat, tulee olemaan se, että kiinnitetään huomiota salaisen opin
selviin oppeihin, jotka nyt esitetään maailmalle tämän aikakauslehden (The
Theosophistin) välityksellä ensimmäistä kertaa tämän aiheen
historiassa. [The Theosophist, Vol. IV, toukokuu
1883, s. 182.]
Salainen Oppi on moneen tuhanteen vuoteen
ensimmäinen pääteos, jonka tarkoitus on esittää, minkä se tekeekin,
yhtenäisellä ja johdonmukaisella tavalla tuon universaalin okkulttisen
opin – brahma-vidyân, gupta-vidyân ja gnosis
pneumatikoksen
– perusperiaatteet, opin, joka oli mânasaputrojen alkuperäinen
tieto, olentojen, jotka sen toivat syntyvälle ihmiskunnalle tässä
kierroksessa ja jättivät tuon tiedon sen silloisten korkeimpien
edustajien huostaan henkisten totuuksien ikuiseksi alkulähteeksi.
Olisi pidettävä selvästi mielessä, että Salainen Oppi
esittää vain pienen osan tuosta okkulttisesta traditiosta, joka H. P.
B:n omin sanoin on "aikakausien koottu viisaus". Se vain kohottaa sen
mystisen verhon kulmaa, joka kätkee tämän tiedon korkeammat asteet eli
tasot. Sen vuoksi kenen tahansa olisi typerää kuvitella, että H. P. B:n
teos on viimeinen sana tuosta tiedosta, sillä se on vain yleisluontoinen
esitys joistakin sen perusperiaatteista.
Olemassa olevien – sekä julkaistujen että perimätietoina
säilyneiden – todisteiden valossa on siis ilmeistä, että Salaisen
opin päälähteenä – ja tämä koskee H. P. B:n kirjallisen tuotannon
monia muitakin osia – on kollektiivisesti adeptien veljeskunta, jonka
oikea sanansaattaja H. P. B. oli, ja yksilöllisesti kaksi tai useampi
tuohon veljeskuntaan kuuluvista vihityistä, jotka päättivät paljastaa
nykyisellä aikakaudellamme tietyn osan perinteisesti kätketystä tiedosta
niiden hyväksi, jotka olivat valmiita vastaanottamaan sen.
Käyttöväline – ihmisen tekemä ja sen vuoksi epätäydellinen
– jonka oli määrä palvella näiden totuuksien laajalle ulottuvan
levittämisen puolesta, oli Teosofinen Seura, joka perustettiin vuonna
1875 veljeskunnan suoranaisten määräysten mukaan. Sen monista
epäonnistumisista ja puutteista huolimatta se on yhä olemassa
gupta-vidyân
ajattomien oppien yleisenä liikkeenä, sen parhaana edustajana tässä
tietämättömyyden ja sekasorron maailmassa. Jotta Teosofinen Seura olisi
rehellinen alkuperäiselle tarkoitukselleen, uskollinen
perusperiaatteilleen ja totuudellinen tulevaisuuden tähden, on
välttämätöntä, että se säilyttäisi loukkaamattomana kokoelman "Salaisen
opin suoranaisista opeista", jotka sen huolenpitoon ovat uskoneet
liikkeen todelliset perustajat – Himalajan takaisen veljeskunnan adeptit.
Meillä tuon liikkeen tutkijoina ja työntekijöinä on velvollisuus
suoritettavana ja toimeksianto toteutettavana, nimittäin säilyttää tuon
ajatusjärjestelmän puhtaus ja tuon oppikokoelman yhtenäisyys, niiden
opetusten, jotka olemme saaneet henkisenä perintönä niiltä, jotka
päättivät antaa ne käsiimme.
BORIS DE ZIRKOFF
Toimittaja
Lähde:
H. P. Blavatsky, The Secret Doctrine, Vol. I –
Cosmogenesis
Historical Introduction, How The Secret Doctrine was written, The Theosophical Publ. House, Wheaton, Ill., USA
Suomentanut © Pirkko Carpelan
|