H. P. Blavatsky

ERILAISIA KIRJAINTEN JA LUKUJEN 

OKKULTTISIA TULKITSEMISMENETELMIÄ

  

Kabbalan yliluonnollisia menetelmiä ei saa mainita yleisissä teoksissa. Sen erilaisia aritmeettisia ja geometrisia menetelmiä tiettyjen merkkien ratkaisemiseksi voidaan kuitenkin kuvata. Zoharin laskentamenetelmiä, joihin kuuluvat gematria, notaricon ja temura sekä lisäksi albath ja algath, on erittäin vaikea harjoittaa käytännössä. Niille, jotka tahtovat oppia asiasta enemmän, suosittelemme Cornelius Agrippan teoksia1. Mutta mitään noista menetelmistä ei voida koskaan ymmärtää, ellei Kabbalan tutkija todella perehdy oppiinsa. Pythagoraan symboliikka edellyttää vielä tarmokkaampaa tutkimista. Hänen systeemissään on paljon symboleja, ja jotta ymmärtäisi hänen vaikeatajuisten oppiensa yleisen ytimen hänen symboliikastaan, hänen oppejaan olisi tutkittava vuosikausia. Hänen tärkeimmät kuvionsa ovat neliö (tetraktys), tasasivuinen kolmio, piste ympyrän sisällä, kuutio, kolmoiskolmio ja lopuksi Eukleideen Elementan neljäskymmenesseitsemäs väittämä, jonka Pythagoras oli keksinyt. Mutta tätä lukuun ottamatta mitkään edellä olevat symbolit eivät olleet hänen keksimiään, kuten jotkut luulevat. Tuhansia vuosia ennen hänen aikaansa ne tunnettiin hyvin Intiassa, josta Pythagoras toi ne, ei teoriana vaan todistettuna tieteenä, sanoo Porfyrios lainaten pythagoralaista Moderatusta.

 

Pythagoraan numerot olivat hieroglyfisiä symboleja, joiden avulla hän selitti kaikki asioiden olemusta koskevat ideat.2

 

Kabbalan geometrinen peruskuvio, jonka itse jumaluus antoi tradition ja esoteerisen tiedon mukaan Moosekselle Siinain vuorella,3 sisältää Lukujen kirjassa4 esitetyssä muodossa avaimen universaaliin ongelmaan yksinkertaisina mutta suurenmoisina yhdistelminä. Tähän kuvioon sisältyy kaikki muut.

Numeroiden ja niiden keskinäisten matemaattisten suhteiden symboliikka on myös yksi magian, erityisesti mentaalisen magian, ennustamisen ja oikean selvänäköisen havaintokyvyn haaroista. Menetelmät vaihtelevat, mutta perusajatus on kaikissa sama. Kenneth R. H. Mackenzie sanoo Royal Masonic Cyclopaediassa:

 

Yksi menetelmä valitsee ykseyden, toinen kolmiyhteyden ja kolmas viisisysteemin. Edelleen meillä on kuusi-, seitsen-, yhdeksänkulmiot, kahdestoistaosat jne., kunnes mieli eksyy tutkiessaan pelkästään numerotieteiden eri menetelmiä. Numerot ovat myös yhteydessä oikeisiin suhteisiin, ja kun jokin asteikko valitaan jossakin systeemissä, suhde muuttuu. Devarikoinnilla saamme erilaisia arkkitehtuurin muotoja. On mahdotonta kieltää kertotaulua tai väittää, että minkä tahansa kolmion kolme kulmaa eivät muodosta kahta suorakulmiota.5

 

Devanâgarî-kirjainmerkit, joilla sanskrit on yleensä kirjoitettu, sisältävät kaiken sen, mikä kuuluu hermeettisiin, kaldealaisiin ja heprealaisiin aakkosiin, ja niiden lisäksi "ikuisen äänen" okkulttisen merkityksen sekä merkityksen jokaisen kirjaimen sisältämistä henkisistä ja maallisista asioista. Koska heprealaisissa aakkosissa on vain 22 kirjainta ja 10 perusnumeroa, kun taas devanâgarîin sisältyy 35 konsonanttia ja 14 vokaalia eli yhteensä 49 peruskirjainta, joista saadaan lisäksi lukemattomia yhdistelmiä, ilmaisullinen rakenteluvara on vastaavasti huomattavasti suurempi.

Kaikilla kirjaimilla on vastikkeensa muissa kielissä ja vastaavat numerot ja kuviot laskutaulukoissa. Niillä on myös monia muita merkityksiä johtuen tutkittavan kohteen tai henkilön erityisistä ominaispiirteistä. Koska hindut väittävät saaneensa devanânagî-kirjainmerkit Sarasvatîlta, sanskritin – "devojen tai jumalien (heidän eksoteerisessa pantheonissaan) kielen" – keksijättäreltä, niin useimmat muinaiset kansat vaativat samat etuoikeudet kirjaintensa ja kielensä alkuperälle. Kabbala kutsuu heprealaisia aakkosia enkelien kirjaimiksi, jotka ilmaistiin patriarkoille aivan samoin kuin devat antoivat devanâgarîin risheille. Kaldealaiset saivat kirjaimensa taivaalla olevien "vielä asumattomien tähtien ja komeettojen hahmoista", sanoo Lukujen kirja, kun taas foinikialaisilla oli pyhä kirjaimisto, joka oli muodostunut pyhien käärmeiden kiertymisistä. Egyptiläisten Neter Khari (hieraattinen kirjaimisto) ja salainen (papillinen) puhe on läheisessä yhteydessä "Salaisen Opin" vanhimman "puheen" kanssa. Sensar on suurelta osin peräisin devanâgarîsta mystisine yhdistelmineen ja lisäyksineen.

Monet läntiset okkultistit tuntevat hyvin numeroiden ja kirjainmerkkien voiman ja vaikutuksen yhdistelminä kaikista näistä järjestelmistä, mutta ne ovat tuntemattomia hinduopiskelijoille, elleivät heidän okkultisteilleen. Euroopan kabbalistit puolestaan eivät yleensä tunne Intian esoterismin aakkosellisia salaisuuksia. Toisaalta lännen tavallinen lukija ei tunne kumpaakaan, kaikkein vähiten sitä, miten voimakkaasti maailman esoteeriset numerojärjestelmät ovat vaikuttaneet kristillisiin kirkkoihin.

Kuitenkin ne, jotka tutkivat numerojärjestelmiä, voivat ratkaista kosmogoniaa koskevan probleeman, kun taas geometrisia muotoja koskeva järjestelmä kuvaa numeroita objektiivisesti.

Jotta tajuaisi, millaisen jumalallisen ja syvällisen käsityskyvyn muinaiset viisaat omasivat, on tutkittava heidän ensimmäisten filosofiensa vertauskuvallisia esityksiä ja niiden alkuperää. Hermeksen kirjat sisältävät läntisen okkultismin numerosymboliikan vanhimmat aarteet. Niissä kerrotaan, että numero 106 on sielun äiti elämän ja valon yhdistyessä siihen. Sillä, kuten pyhä anagrammi Teruph osoittaa Book of the Keys (Numbers) -kirjassa, numero 1 on syntynyt hengestä ja numero 10 aineesta. "Ykkönen on tehnyt kymmenen ja kymmenen ykkösen", ja tämä on vain panteistinen selviö, toisin sanoen "Jumala luonnossa ja luonto Jumalassa".

Kabbalistinen gematria on aritmeettinen eikä geometrinen. Se on eräs menetelmä, jonka avulla johdetaan kirjainten, sanojen ja lauseiden salainen merkitys. Siinä sanan kirjaimille annetaan se merkitys, mikä niillä on numeroina ulkoisen muodon yhtä hyvin kuin yksilöllisen merkityksen perusteella. Ragon kuvaa asiaa seuraavasti:

 

Numero 1 merkitsi elävää ihmistä (pystyssä oleva), ihmisen ollessa ainoa elävä olento, joka pystyy tähän. Kun siihen lisättiin pää, saatiin merkki (tai kirjain) P, joka merkitsi isyyttä, luovaa voimaa. R puolestaan merkitsi kävelevää ihmistä (jalan astuessa eteenpäin), käyntiä, iens, iturus7.

Kirjaimet saatiin myös täydentämään puhetta, jolloin kirjain oli samalla kuvio, joka merkitsi ääntä kuulolle ja ajatusta mielelle. Esimerkkinä kirjain F, joka on leikkaava ääni kuin nopesti virtaava ilma; fury [raivo], fusee [eräänlainen isopäinen tulitikku] ja fuuga, kaikki sanat ilmaisevat niiden merkityksen.8

 

Mutta edellä kerrottu kuuluu toiseen menetelmän, kirjainten ja niiden ulkoisen glyfisen muodon alkuperäiseen ja filosofiseen muodostamiseen eikä gematriaan. Temura on eräs toinen kabbalistinen menetelmä, jonka avulla jokaisen sanan sisältämä mysteeri voitaisiin saada sen anagrammista.9 Niinpä luemme Sepher Yetzirahista: "Yksi – elämien Alahimin henki." Vanhimmissa kabbalistisissa diagrammeissa sefirotit (seitsemän ja kolme) kuvataan pyörinä tai ympyröinä, ja Adam-Kadmon, alkuperäinen ihminen pystysuorana pilarina. "Pyörät ja serafim ja pyhät olennot" (Hayyoth), sanoo rabbi A’qibah. Vertauskuvallisen Kabbalan eräässä toisessa menetelmässä nimeltään Albath – jossa aakkosten kirjaimet ovat pareittain kolmessa rivissä – kaikkien ensimmäisen rivin parien numeroarvo on kymmenen. Simeon Ben Shetahin (aleksandrialainen uusplatonikko ensimmäisen Ptolemaioksen aikana) menetelmässä korkeinta paria – kaikkein pyhintä – edeltää pythagoralainen luku: yksi ja nolla – 10.

Kaikilla olennoilla ensimmäisestä jumalallisesta emanaatiosta eli "ilmenneestä jumalasta" alimpaan atomiseen olemassaoloon "on erityinen numeronsa, joka luokittelee kunkin niistä ja josta tulee niiden ominaisuuksien samoin kuin niiden kohtalon alkulähde". Cornelius Agrippa opetti, että sattuma on itse asiassa vain tuntematonta etenemistä ja aika vain lukujen perättäisyyttä. Tämän vuoksi, tulevaisuuden ollessa sattuman ja ajan yhdistelmä, nämä palvelevat okkulttisia laskelmia jonkun tulevan kohtalon tai tapahtuman ratkaisun selvittämiseksi. Pythagoras sanoo:

 

Salaperäinen yhteys vallitsee jumalien ja numeroiden välillä, ja tähän perustuu aritmantia. Sielu on maailma, joka on itseliikkuva. Sieluun sisältyy ja se on kvaternaari, neljä, tetraktys [täydellinen kuutio].

 

On olemassa onnea ja onnettomuutta tuottavia, hyviä ja vahingollisia numeroita. Samalla kun kolmiluku, ensimmäinen pariton luku (ykkösen ollessa täydellinen ja kuuluessa ilman muuta okkultismiin), on jumalallinen hahmo eli kolmio, duad, kaksi, oli alusta asti pythagolaraisten epäsuosiossa. Se edusti ainetta, passiivista ja pahaa prinsiippiä – mâjân, harhan, numeroa.

 

Numero yhden kuvatessa harmoniaa, järjestystä tai hyvää prinsiippiä (yhtä Jumalaa ilmaisi latinankielessä Solus, josta tulee sana Sol, Aurinko, jumaluuden symboli) numero kaksi edusti vastakkaista ideaa. Siitä alkoi oppi hyvästä ja pahasta. Kaikki mikä on kaksinaista, väärää, ainoaa todellisuutta vastaan, kuvattiin kahdeksi. Se ilmaisi myös luonnon vastakohtia, joita on aina kaksi: yö ja päivä, valo ja pimeys, kylmä ja kuuma, kosteus ja kuivuus, terveys ja sairaus, virheellisyys ja totuudenmukaisuus, mies ja nainen jne… Roomalaiset pyhittivät vuoden toisen kuukauden Plutolle ja tuon kuukauden toisen päivän sovintouhriksi vainajien kunniaksi. Tästä johtuu roomalaiskatolisen kirkon vakiinnuttama samanlainen uskonnollinen tapa, jota seurattiin uskollisesti. Paavi Johannes XIX määräsi vuonna 1003 kuolleiden juhlan, jota piti viettää marraskuun, syksyn toisen kuukauden, toisena päivänä.10

 

Kaikki kansat kunnioittivat suuresti kolmiota, puhtaasti geometrista kuviota, ja tästä syystä

 

Geometriassa suora viiva ei voi kuvata ehdottoman täydellistä kuviota enempää kuin kaksi viivaakaan. Toisaalta kolmen suoran viivan leikatessa toisensa syntyy kolmio eli ensimmäinen ehdottoman täydellinen kuvio. Sen vuoksi se on symboloinut alusta tähän päivään saakka ikuista – ensimmäistä täydellisyyttä. Latinan ja ranskan kielessä jumaluutta kuvaava sana alkaa D-kirjaimella, kreikassa se on delta eli kolmio, W , jonka kolme sivua kuvaavat kolmiyhteyttä, kolmea valtakuntaa eli, jälleen, jumalallista luontoa. Keskellä on hepreankielinen jod, Jehovan alkukirjain [ks. Éliphas Lévin Dogme et Rituel, I, 154], elähdyttävä henki eli tuli, siittävä prinsiippi, jota kuvattiin G-kirjaimella, joka on pohjoisten kielten "Jumalan" [God] alkukirjain ja jonka filosofinen merkitys on synnyttäminen.11

 

Kuten kuuluisa vapaamuurari Ragon aivan oikein esittää, hindujen trimûrtia personoi ideoiden maailmassa luominen, säilyttäminen ja tuhoaminen eli Brahmâ, Vishnu ja Shiva. Aineen maailmassa sitä personoi maa, vesi ja tuli eli aurinko ja kuvaa lootus, kukka, joka elää maasta, vedestä ja auringosta.12 Isikselle pyhitetyllä lootuksella oli Egyptissä sama merkitys. Lootusta ei esiintynyt Juudeassa eikä Euroopassa, mutta kristillisessä symbolissa se korvattiin lumpeella. Kaikissa roomalais- ja kreikkalaiskatolisissa kirkoissa Marian ilmestyskuvissa arkkienkeli Gabriel kuvataan tämä kolminainen symboli kädessään seisomassa Marian edessä, kun taas pääalttarin yläpuolella tai kupolin alla ikuisuuden silmä on maalattu kolmion sisälle ja pantu korvaamaan heprealainen jod eli Jumala.

Ragon sanoo, että kerran on todella ollut aika, jolloin numerot ja kirjainmerkit merkitsivät enemmän kuin nykyisin, jolloin ne ovat mielikuvia pelkistä vähäpätöisistä äänteistä.

 

Niiden tehtävä oli silloin jalompi. Kukin niistä kuvasi muotonsa avulla täydellisen merkityksen, jolla sanan merkityksen lisäksi oli kaksinkertaiseen oppijärjestelmään sopiva kaksoistulkinta.13 Kun siis viisaat tahtoivat kirjoittaa jotakin, joka oli tarkoitettu vain oppineiden ymmärrettäväksi, he sepittivät jutun, unen tai jonkin muun keksityn aiheen ihmisten ja paikkojen nimineen, jotka paljastivat kirjainmerkkiensä avulla tekijän todellisen tarkoituksen kertomuksen avulla. Tällaisia olivat kaikki heidän uskonnolliset luomuksensa.14

 

Jokaisella nimellä ja termillä oli olemassaolon tarkoituksensa. Kasvin tai mineraalin nimi ilmaisi sen luonteen vihitylle ensi silmäyksellä. Hän erotti kaiken ytimen heti, kun se kuvattiin sellaisin kirjainmerkein. Kiinalaiset kirjainmerkit ovat säilyttäneet osan tästä havainnollisesta ja kuvallisesta piirteestä tähän päivään asti, vaikka tieto koko järjestelmästä onkin kadonnut. Kiinalaisten keskuudessa on kuitenkin vielä nykyään joitakin, jotka osaavat kirjoittaa pitkän kertomuksen, teoksen, yhdelle sivulle, ja symbolit, jotka selittyvät historiallisesti, allegorisesti ja astronomisesti, ovat säilyneet nykyaikaan.

Vihittyjen keskuudessa tunnetaan universaali kieli, jota kaikkien maiden adeptit ja jopa oppilaat voivat ymmärtää lukemalla sitä omalla kielellään. Meillä eurooppalaisilla on vain yksi graafinen merkki & (ja), joka on yhteinen kaikille. On olemassa kieli, jossa on enemmän metafyysisiä termejä kuin missään kielessä maan päällä ja jonka jokainen sana ilmaistaan melkein tavallisilla merkeillä. Niin kutsuttu Litera Pythagorae, kreikkalainen K (iso Y) merkittynä yksin sanomaan ilmaisi asian yhtä hyvin kuin sivullinen lauseita, sillä se kuvasi asioiden laatua, esimerkiksi valkeaa ja mustaa magiaa.15 Oletetaan jonkun tiedustelleen toiselta: Mihin maagiseen kouluun se ja se kuului? Jos vastaukseen oli merkitty oikea haara paksummaksi kuin vasen, niin se tarkoitti "oikeaa kättä eli jumalallista magiaa". Mutta jos kirjain oli merkitty tavallisella tavalla, vasen haara paksumpana kuin oikea, silloin se tarkoitti päinvastaista oikean tai vasemman haaran ollessa ihmisen koko elämäkerta. Aasiassa varsinkin devanâgarî-kirjainmerkeissä jokaisella kirjaimella oli useita salaisia merkityksiä.

Kabbalan pyhimpien oppien joukossa on avaimia tuollaisten apokalyptisten kirjoitusten kätketyn merkityksen tulkintoihin. Hieronymus vakuuttaa meille, että profeettojen koulukunta tunsi tulkinnat ja opetti niitä, mikä on hyvin todennäköistä. Heprean kielen tutkija Franz Joseph Molitor sanoo traditiota käsittelevässä kirjassaan että

 

Heprean kirjaimiston 22 kirjainta pidettiin luonnostaan sanoin kuvaamattomien jumalallisten voimien emanaationa eli näkyvänä ilmauksena.16

 

Näillä kirjaimilla on numerovastineensa samalla tavoin kuin muissa järjestelmissä. Esimerkiksi aakkosten kahdestoista ja kuudes kirjain antavat kahdeksantoista eräälle nimelle; lisättynä tuon nimen toiset kirjaimet ne voidaan aina vaihtaa muotoon, joka vastaa aakkosellista kirjainta; sitten kaikille noille muodoille tehdään algebrallinen toimitus, joka muuttaa ne jälleen kirjaimiksi; minkä jälkeen viimeksi mainitut antavat kysyjälle "suurimmat salaisuudet jumalallisesta pysyvyydestä (ikuisuudesta muuttumattomuudessaan) tulevaisuudessa".

H. P. Blavatsky,
The Secret Doctrine
The Synthesis of Science,
Religion and Philosophy
Volume 5, First Edition, 1897
Adyar, Madras, India, 1938
Luku 10
Suomennos Pirkko Carpelan


1.  Ks. Hunnuton Isis, Teologia osa 1, 321-323. Metateesi kreikankielisestä sanasta < ( D " : : " J , \ " antaa gematrian. Notariconia voidaan verrata pikakirjoitukseen. Temura on permutaatio, vaihtelu – tapa jakaa aakkoselliset ja vaihtuvat kirjaimet.

2.  De Vita Pythagorae, Amsterdam, 1707.

3.  2. Moos. 25:40.

4.  [Book of Numbers.] Emme ole selvillä siitä, sisältyykö tämän muinaisen teoksen yhtään kappaletta eurooppalaisten kirjastojen luetteloihin. Se kuuluu Hermeksen kirjoihin, ja monien muinaisten ja keskiaikaisten filosofiaa käsittelevien teosten tekijät viittaavat siihen ja lainaavat sitä. Näihin lähteisiin kuuluvat Arnoldus de Villanovan Rosarium philosophorum, Francesco Arnophinuksen Tractat de lapide jne., Hermes Trismegistoksen Tractatus de transmutatione metallorum ja Tabula Smaragdina sekä ennen kaikkea Raymond Lullyn tutkimus De angelis opus divinum de quinta essentia.

5.  Main. teos, kohta Numbers, s. 514.

6.  Ks. Johannes Meursius, Denarius Pythagoricus.

7.  Ragon, MaH onnerie Occulte, s. 426 alaviite.

8.  Sama, s. 432, alaviite.

9.  Kirjainleikki, jossa sanan kirjainten järjestystä muuntelemalla muodostetaan uusia sanoja tai lauseita. – Suom. toim.

10.  Otettu Ragonin teoksesta MaH onnerie Occulte s. 427, alaviite.

11.  Koottu Ragonin em. teoksesta sivulta 428, alaviite.

12.  Ragon mainitsee erikoisen seikan, että saksan kielen neljä ensimmäistä numeroa ovat saaneet nimensä elementtien mukaan.
"Ein eli yksi merkitsee ilmaa, elementtiä, joka ollen aina liikkeessä tunkeutuu aineen läpi, ja sen jatkuva vuoksi ja luode on elämän universaali ilmaisija.
Zwei, kaksi johdetaan vanhasta saksan kielen sanasta Zweig, joka merkitsee itu, hedelmällisyys. Se vastaa maata, kaiken hedelmällistä äitiä.
Drei, kolme, kreikkalaisten trienos, vastaa vettä, mistä tulee merenjumalat, tritonit, ja trident, kolmikärki, Neptunuksen tunnus – vettä tai merta yleensä kutsuttiin Amfitriteeksi (ympäröiväksi vedeksi).
Vier, neljä, merkitsi belgian kielessä tulta… Ensimmäinen kiinteä hahmo tavataan kvaternaarissa, neljässä, joka on kuolemattomuuden universaali symboli, pyramidi, ’jonka ensimmäinen tavu merkitsee tulta’. Lokrisin Lysis ja Timaios väittivät, ettei voitaisi nimetä esinettä, jolla ei olisi kvaternaaria juurenaan… Nerokas ja mystinen idea, joka johti kolmiluvun ja kolmion kunnioittamiseen, tarkoitti numeroa neljä ja sen muotoa. Sen sanottiin ilmaisevan elävää olentoa, 1, kolmion ilmaisijan, 4:n, Jumalan käyttövälineen eli ihmisen kuljettaessa mukanaan jumalallista prinsiippiä."
Lopuksi, "muinaiset kansat kuvasivat maailmaa numerolla viisi. Diodoros selittää sitä sanomalla, että tämä numero edustaa maata, tulta, vettä, ilmaa ja eetteriä eli spiritusta. Tästä johdetaan pente (viisi) ja Pan (Jumala), joka tarkoittaa kreikan kielessä kaikki". (Vrt. Ragon, main. teos, s. 428-430.). Hinduokkulttistien selitettäväksi jää, mikä on tämän sanskritin sanan pancha (viisi) suhde elementteihin, kreikan penten juurihan tulee sanskritista.

13.  Niin kutsuttujen senzar-kirjainmerkkien järjestelmä on vieläkin ihmeellisempi ja vaikeampi, koska kukin kirjain sisältää useita merkityksiä alkuun pannun merkin osoittaessa todellisen merkityksen.

14.  Ragon, main. teos, s. 431, alaviite.

15.  Eksoteerisesti Y ei merkitse vain hyveen tai paheen kahta polkua vaan se symboloi lukua 150, ja viiva Y:n päällä lukua 150 000.

16.  Ks. Philosohie der Geschichte oder über die Tradition… Munster, Theissing, 1827-1855, s. 341-342.


Etusivu

Teosofia

H. P. Blavatsky

Salainen Oppi