Suom. Jussi Sn–

Jumaluuden ykseys

(Salaisesta opista)

Esoterismi, puhtaana ja yksinkertaisena, ei puhu persoonallisesta Jumalasta. Siksi meitä pidetään ateisteina. Mutta todellisuudessa okkulttinen filosofia kokonaisuudessaan perustuu ehdottomasti Jumalaan, absoluuttisen jumaluuden universaaliin läsnäoloon. Ja vaikka siitä Itsestä ei voida tietää mitään, koska se on liian pyhä ja rajoitetulle älylle käsittämätön yhtenä, niin kuitenkin koko filosofian perustana ovat sen jumalalliset voimat, joista saa alkunsa kaikki, mikä elää ja hengittää ja on olemassa. Jokaisessa vanhassa uskonnossa Yksi todistettiin monen avulla. Egyptissä ja Intiassa, Kaldeassa ja Foinikiassa sekä myöhemmin Kreikassa käsitteet jumaluudesta ilmaistiin kolmen, viiden ja seitsemän moninaisuutena, ja myös kahdeksan, yhdeksän ja kahdentoista suuren jumalan avulla, jotka symbolisoivat yhden ainoan jumaluuden voimia sekä ominaisuuksia. Se oli suhteessa rajattomaan jaollisuuteensa säännöttömien ja parittomien lukujen kautta, joiden alaisiksi noiden kansojen metafyysikot alistivat käsittämänsä yhden jumaluuden. Siten jumalien piirillä oli yhden korkeimman ja tuntemattoman kaikki ominaisuudet ja tuntomerkit, sillä tässä jumalallisten olentojen tai paremminkin olennoitujen symbolien yhtymässä asuu yksi Jumala, se Jumala, jolla – kuten Intiassa sanotaan – ei ole ketään toista.

"Oi Jumala Aui [henkinen aurinko], sinä asustat jumalallisten osiesi yhtymissä."

[Apud Grebaut Papyrus Orbiney, s. 101]

Valentinuksen Pleroma on ehdottomasti okkulttisen filosofian avaruus, sillä Pleroma merkitsee "täysinäisyyttä", ylempiä alueita. Se on kaikkien jumalallisten ilmennysten ja emanaatioiden kokonaissumma ilmaisten niiden säteiden plenumia eli kokonaisuutta, jotka lähtevät Yhdestä, erilaistuvat kaikilla eri tasoilla sekä muuttuvat niiksi jumalallisiksi voimiksi, joita jokaisen kansan filosofiassa kutsutaan enkeleiksi ja planeettahengiksi. Pleroman gnostilaiset aionit ja voimat on pantu puhumaan kuten puranoiden devat ja siddhat. Epinoia, Jumalan ensimmäinen naisellinen ilmennys, Simon Maguksen sekä Saturninuksen "Prinsiippi", käyttää samaa kieltä kuin Basilideen Logos. Ja kaikki nämä johtavat puhtaasti esoteeriseen aletheiaan, mysteerioiden TOTUUTEEN. Ne kaikki, kuten meille on opetettu, toistavat eri aikoina eri kielillä tuhansia vuosia vanhan egyptiläisen papyruksen suurenmoisen hymnin.

"Jumalat kunnioittavat sinua, he tervehtivät sinua, oi sinä, ainoa pimeä totuus."

Ja puhutellen Raa’ta he jatkavat:

"Jumalat kumartavat sinun majesteettisi edessä ylistää sen sieluja, joka synnyttää ne... ja sanovat sinulle: rauha kaikille, jotka ovat saaneet alkunsa jumalien tietoisten isien tiedottomasta isästä... Oi sinä olentojen synnyttäjä, me kunnioitamme sieluja, jotka saavat alkunsa sinusta. Sinä synnytät meidät, oi tuntematon, ja me tervehdimme sinua kunnioittaen jokaista jumalsielua, joka on lähtenyt sinusta ja elää meissä."

Tästä on kotoisin vakuutus:

"Ettekö tiedä, että te olette jumalia ja Jumalan temppeli."

[Suomalaisen raamatunkäännöksen mukaan: "Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan henki asuu teissä. (1 Kor. 3:16) – J. S. huom.]

Tämä on esitetty Luciferin v. 1889 maaliskuun numerossa olleessa artikkelissa "Kirkon ja vapaamuurariuden rituaalien juuret". Totta on siis, kuten sanottiin seitsemäntoista vuosisataa sitten: "Ihminen ei voi omistaa totuutta (aletheiaa) paitsi ottamalla osaa gnosikseen." Siis me voimme sanoa nyt: ei kukaan voi tietää totuutta, ellei hän tutki pleroman salaisuuksia okkultismissa, ja nuo kaikki salaisuudet löytyvät vanhan viisaususkonnon theogoniassa, joka on okkulttisen tieteen aletheia.

Teosofi – 1941 n:o 9

Egot

H. P. B:n opetuksia (Salaisesta opista)

Prinsiippien erotessa kuolemassa voidaan sanoa, että korkeampi minä menee devachaniin alemman minän kokemusten perusteella. Korkeampi minä on omalla tavallaan kumâra.

Alempi nelinäisyys hajoaa, ruumis mätänee ja eetteriruumis haihtuu. Jälleensyntymässä korkeampi minä lähettää itsestään säteen, alemman minän.

Sen pyrkimykset ovat ylöspäin ja alaspäin. Ylemmät pyrkimykset muuttuvat devachanissa kokemuksiksi, alemmat ovat himollisia. Korkeampi minä on samassa suhteessa buddhiin kuin alempi on korkeampaan manakseen.

Kun on kysymys vastuullisuudesta, sitä voidaan ymmärtää esimerkin avulla. Jos otatte Viiltäjä-Jackin muodon, niin teidän on kärsittävä sen pahoista töistä, sillä laki on rankaiseva murhaajan ja on pitävä häntä vastuullisena. Te olette alttiiksi annettu uhri. Samalla tavoin korkeampi minä on Kristus, alttiiksi annettu uhri alemman manaksen puolesta. Ego menee vastuuseen jokaisesta ruumiista, jota se käyttää.

Lainaatte rahaa antaaksenne toiselle. toinen menee tiehensä, mutta te olette vastuussa rahasta. Korkeamman minän tehtävä on lähettää säde olemaan lapsen sieluna.

Siten ego ruumiillistuu tuhansissa ruumiissa ottaen kantaakseen jokaisen ruumiin synnit ja velvollisuudet. Jokaista ruumiillistumaa varten lähetetään uusi säde, ja kuitenkin se on olemukseltaan sama säde, sama teissä ja minussa ja jokaisessa. Ruumiillistuman kuona katoaa, ja mikä on hyvää, se menee devachaniin.

Liekki on ikuinen. Korkeamman minän liekistä on sytytetty alempi minä ja siitä taas alempi käyttöväline ja niin edelleen.

Ja kuitenkin alempi manas on sellainen, miksi se tekee itsensä. Sille on mahdollista toimia eri tavoin samanlaisissa olosuhteissa, koska sille on annettu järki sekä tieto oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta. Itse asiassa sille on lahjoitettu kaikki jumalallisen Sielun ominaisuudet. Siinä säde on korkeampi manas, vastuullisuuden pilkahdus maan päällä.

Olemuksen osa on itse olemusta, mutta ollessaan ikään kuin ulkopuolella itseään se voi tahraantua ja tulla saastutetuksi. Säde voi ilmetä täällä maan päällä, sillä se voi lähettää mâjâvi rûpansa. Mutta korkeampi minä ei voi, joten sen on lähetettävä säde. Voimme katsoa korkeampaan minään kuten aurinkoon ja pitää persoonallisia minuuksia sen säteinä. Jos poistamme ympäröivän ilman ja valon, niin voidaan sanoa säteen palanneen takaisin aurinkoon. Samoin on laita alemman manaksen ja alemman nelinäisyyden.

Korkeampi minä voi ilmetä ainoastaan ominaisuuksiensa kautta.

Äkillisen kuoleman tapauksissa alempi manas ei katoa kuoleman jälkeen enempää kuin kâma rûpa. Eron tapahduttua täältä voidaan sanoa, että säde katkeaa eli putoaa alas. Kuoleman jälkeen sellainen ihminen ei voi mennä devachaniin eikä liioin jäädä kâma lokaan, hänen kohtalonsa on jälleensyntyä viipymättä. Sellainen olento on silloin eläimellinen sielu ja siihen on liittyvä eronneen säteen järki. Tämän järjen ilmeneminen seuraavassa syntymässä on riippuvainen kokonaan aivojen fyysisestä muodostumisesta ja kasvatuksesta.

Sellainen sielu voi yhtyä jälleen korkeamman minän kanssa seuraavassa syntymässä, jos ympäristö suo hänelle mahdollisuuden sellaiseen pyrkimykseen (tämä on kristittyjen ”armo”), tai saattaa kulua kaksi tai kolme ruumiillistumista, jolloin säde tulee yhä heikommaksi ja asteittain hajaantuu, kunnes se syntyy täydellisenä tylsämielisenä sekä sitten hajoaa viimein alempiin muotoihin.

On suunnattomia alempaan manakseen liittyviä mysteerioita.

Mitä tulee älyllisiin jättiläisiin, niin he ovat tavallaan samassa asemassa kuin vähäpätöisimmät ihmiset, sillä heidän korkeampi minänsä on herpaistu, toisin sanoen heidän henkinen luontonsa on näivettynyt.

Manas voi luovuttaa olemustaan useammille käyttövälineille, esimerkiksi mâjâvi rûpalle ym. sekä myös elementaaleille, joille se voi antaa sielun, kuten rosenkreutsilaiset ajattelivat.

Mâjâvi rûpa voi toisinaan olla niin elinvoimainen, että se menee toiselle tasolle ja yhtyy sen tason olentoihin tehden ne siten sielullisiksi.

Ihmiset, jotka osoittavat suurta kiintymystä kotieläimille, tekevät ne jossakin määrin sielullisiksi, ja sellaiset eläinsielut kehittyvät hyvin nopeasti. Korvaukseksi nuo henkilöt saavat eläimellistä elinvoimaa ja magnetismia. Kuitenkin on vastoin luontoa ja yleensä pahasta nopeuttaa siten eläinten kehitystä.

Suom. J. Sn–

Teosofi – 1942 n:o 1-2