H. P. Blavatsky

Alkemia

Alkemia, arabiankielessä alkhemi merkitsee luonnon kemiaa. Alkhemi eli alkimia on oikeastaan arabialaistunut kreikkalainen sana khymos, joka merkitsee kasvista puristettua "mehua". Alkemia on tekemisissä luonnon hienompien voimien ja aineen, jossa niiden havaitaan vaikuttavan, eri olosuhteiden ja tilojen kanssa.

Koettaessaan paljastaa vihkimättömälle niin paljon Mysterium Magnum’ista (suuresta salaisuudesta), kuin on turvallista itsekkään maailman käsissä, alkemisti käyttää enemmän tai vähemmän keinotekoista kieltä verhona. Alkemisti edellyttää ensimmäisenä perusaatteenaan, että on olemassa tietty yleisliuotin tasalaatuisessa aineksessa, josta alkuaineet ovat kehittyneet; tätä ainesta hän sanoo puhtaaksi kullaksi eli summum materiae (aineen summa). Tällä liuottimella, jota myös nimitetään menstruum universale, on voima poistaa kaikki sairauden idut ihmisruumiista, nuorentaa ja pidentää elämää. Sellainen on lapis philosophorum (viisasten kivi).

Alkemian toi ensimmäisenä Eurooppaan Geber, suuri arabialainen tietäjä ja filosofi kahdeksannella vuosisadalla meidän ajanlaskumme mukaan; mutta se tunnettiin ja sitä harjoitettiin jo aikakausia ennen Kiinassa ja Egyptissä. Lukuisia alkemiaa käsitteleviä papyruksia ja muita todisteita siitä, että se oli kuninkaiden ja pappien suosima harrastus, on kaivettu esiin ja pantu säilöön "hermeettisten asiakirjojen" nimisinä (katso Tabula Smaragdina – smaragditaulu). Alkemiaa tutkitaan kolmelta eri kannalta, joita kutakin voidaan tulkita monilta eri puolilta, nimittäin kosmiselta, inhimilliseltä ja maalliselta kannalta.

Näitä kolmea eri tapaa kuvattiin kolmella alkemiallisella käsitteellä – rikillä, elohopealla ja suolalla. Eri kirjailijat ovat maininneet, että näitä menettelytapoja on vastaavasti kolme, seitsemän, kymmenen ja kaksitoista; mutta he kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että alkemialla on vain yksi tarkoitus: muuttaa epäjalot metallit puhtaaksi kullaksi. Mutta sitä, mitä tuo kulta todella on, ymmärtävät sangen harvat ihmiset aivan täsmällisesti. Epäilemättä luonnossa on olemassa sellainen asia kuin epäjalomman metallin muuttuminen jalommaksi; mutta tämä on vain alkemian eräs puoli, maallinen eli puhtaasti aineellinen, sillä me näemme yhdenmukaisesti saman muutoksen tapahtuvan maan uumenissa.

Kuitenkin tämän tulkinnan ohella ja yläpuolella alkemialla on olemassa symbolinen, puhtaasti sielullinen ja henkinen merkitys. Kun kabbalisti-alkemisti yrittää toteuttaa ensin mainittua, okkultisti-alkemisti, suhtautuen halveksivasti maalliseen kultaan, kohdistaa koko huomiokykynsä ja ponnistuksensa ihmisen alemman nelinäisyyden muuntamiseen taivaalliseksi ylemmäksi kolminaisuudeksi, jotka – kun ne ovat lopullisesti sulautuneet toisiinsa – ovat yhtä. Inhimillisen olemassaolon henkistä, älyllistä, sielullista ja fyysistä tasoa verrataan alkemiassa neljään alkuaineeseen – tuleen, ilmaan, veteen ja maahan, jotka kukin saattavat olla kolmenlaisessa olotilassa, nimittäin kiinteässä, epävakaassa ja haihtuvassa. Maailma tietää hyvin vähän, jos lainkaan tämän filosofian ikivanhan haaran alkuperästä; mutta on varmaa, että se on vanhempi kuin minkään tunnetun eläinratapiirroksen sommittelu, ja koska se on tekemisissä luonnon personoitujen voimien kanssa, se luultavasti on myös kaikkia maailman jumalaistaruja vanhempi. Eikä ole epäilystäkään siitä, että aineen toiseksi muuttumisen todelliset salaisuudet (fyysisellä tasolla) tunnettiin muinaisina aikoina, ja että ne hävisivät ennen ns. historiallisen ajan aamunkoittoa.

Nykyajan kemia saa kiittää parhaista peruskeksinnöistään alkemiaa, mutta ottamatta huomioon viimeksi mainitun epäämätöntä oikeaan osumista sen väitteen suhteen, että maailmankaikkeudessa on olemassa vain yksi perusaine, kemia sijoitti metallit alkuaineiden luokkaan ja on vasta nyt alkanut huomata karkean erehdyksensä. Myös eräät tietosanakirjojen tekijät ovat pakotetut tunnustamaan, että vaikka useimmat tiedonannot aineen toiseksi muuttumisesta ovatkin petosta ja harhauskoa, "kuitenkin jotkut tapaukset ovat selvästi todistettuja, mikä tekee ne todennäköisiksi. Galvaanisen pariston avulla on voitu todeta, että alkaaleillakin (lipeäsuoloilla) on metallinen perusta. Kysymys mahdollisuudesta saada metallia muista aineksista, joissa on sen rakenneosaset, metallin muuntamisesta toiseksi – on sen vuoksi jätettävä ratkaisemattomaksi. Eikä kaikkia alkemisteja tule pitää petkuttajina. Useat ovat ponnistaneet siinä vakaumuksessa, että he saavuttavat päämääränsä väsymättömällä kärsivällisyydellä ja sydämen puhtaudessa, mitä alkemistit ovat voimakkaasti suositelleet välttämättöminä edellytyksinä heidän työskentelynsä menestymiselle." (Pop. Encyclop.)

Lähde: Teosofian avain, sanojen selityksiä


Etusivu

H. P. Blavatsky

Teosofia