H. P. Blavatsky
APOLLONIOS TYANALAINEN JA SIMON TIETÄJÄ
Charles B. Waiten, A.M., teoksessa "Kristillisen uskonnon historia vuoteen kaksisataa asti", joka on arvosteltu aikakauslehdessä Banner of Light (Boston), kerrotaan mm. ajanlaskumme ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla vaikuttaneesta suuresta ihmeidentekijästä, Apollonios Tyanalaisesta, jonka vertaista ei ole koskaan esiintynyt Rooman valtakunnassa.
Banner of Lightissa sanotaan:
"Ajanjakso, jota edellä mainittu teos erityisesti tutkii, jaetaan kuuteen periodiin, joista toinen, 80 – 120 jaa., sisältää ’ihmeiden aikakauden’. Sen historia kiinnostanee spiritualisteja, jotka voivat verrata meidän aikamme näkymättömien intelligenssien ilmentymisiä samanlaisiin tapauksiin heti kristinuskon varhaisajoilta. Apollonios Tyanalainen oli tuon kauden huomattavin hahmo, joka oli todistamassa kahdentoista roomalaisen keisarin hallituskautta.
"Ennen hänen syntymäänsä egyptiläinen jumala Proteus ilmestyi hänen äidilleen ja ilmoitti ruumiillistuvansa tulevaan lapseen. Noudattaen unessa saamiaan ohjeita äiti meni kedolle keräämään kukkia. Hänen siellä ollessaan joutsenparvi muodosti kuoron hänen ympärilleen ja siipiään räpytellen lauloi yksiäänisesti. Niiden siinä laulaessa ja leudon tuulenhenkäyksen leyhytellessä Apollonios syntyi."
Entisinä aikoina tällainen legenda teki jokaisesta huomattavasta henkilöstä "Jumalan Pojan", joka oli kuin ihmeen avulla syntynyt neitsyestä. Ja nyt seuraa historia. "Nuoruudessaan hän hämmästytti mentaalisella kyvyllään ja henkilökohtaisella kauneudellaan, ja hän löysi suurimman onnen keskusteluista Platonin, Khrysippoksen ja Aristoteleen oppilaiden kanssa. Hän ei syönyt mitään tapettua; hän eli hedelmillä ja maan antimilla. Hän oli Pythagoraan innokas ihailija ja seuraaja, joka teki viiden vuoden vaitiololupauksen. Minne tahansa hän meni, hän uudisti uskonnollisen palveluksen ja sai aikaan ihmeellisiä tekoja. Juhlissa hän hämmästytti vieraita saamalla esille leipää, hedelmiä, kasveja ja erilaisia herkkuja pyynnöstä. Patsaat rupesivat liikkumaan ja pronssiset hahmot lähtivät jalustoiltaan ja suorittivat palvelijan töitä. Saman kyvyn avulla tapahtui katoamisia. Kulta- ja hopea-astiat sisältöineen katosivat, jopa palvelijat katosivat hetkessä näkyvistä.
"Roomassa Apolloniosta syytettiin maanpetoksesta. Hänet tuotiin kuulusteltavaksi. Syyttäjä astui esiin, avasi käärön, johon syyte oli kirjoitettu, ja oli ällistynyt huomatessaan käärön tyhjäksi.
"Kohdatessaan hautajaiskulkueen hän sanoi kantajille: ’Laskekaa ruumispaarit maahan, niin minä kuivaan kyyneleet, joita vuodatatte ystävänne vuoksi.’ Hän kosketti nuoren naisen ruumista lausuen muutaman sanan, ja kuollut virkosi. Kun Apollonios oli Smyrnassa, Efesoksessa raivosi kulkutauti, joten hänet kutsuttiin sinne. ’Matkaa ei saa viivytellä’, hän sanoi, ja heti sanat lausuttuaan hän oli Efesoksessa.
"Kun Apollonios oli lähes satavuotias, hänet tuotiin keisarin eteen Roomassa, ja häntä syytettiin noituudesta. Hänet vietiin vankilaan. Hänen siellä ollessaan häneltä kysyttiin, milloin hän olisi vapaana. ’Huomenna, jos se riippuu tuomiosta; tällä hetkellä, jos se riippuu minusta itsestäni.’ Tämän sanottuaan hän veti jalkansa pois kahleista ja sanoi: ’Näettehän, miten nautin vapaudesta.’ Sitten hän laittoi itsensä jälleen kahleisiin.
"Tuomioistuimessa häneltä kysyttiin: ’Miksi ihmiset kutsuvat sinua jumalaksi?’
"Hän vastasi: ’Koska jokaista hyvää ihmistä nimitetään siten.’
"’Miten saatoitte ennustaa kulkutaudin Efesoksessa?’
"Hän vastasi: ’Elämällä kevyemmällä ruokavaliolla kuin muut ihmiset.’
"Hänen vastauksensa näihin ja muihin syyttäjien esittämiin kysymyksiin osoittivat sellaista voimaa, että keisari oli hyvin liikuttunut ja julisti hänet syyttömäksi rikoksesta, mutta sanoi, että hänen pitäisi pidättää Apollonios yksityiskeskustelua varten. Apollonios vastasi: ’Te voitte pidättää ruumiini, mutta ette sieluani; ja, tahdon lisätä, ette edes ruumistani.’ Tämän sanottuaan hän hävisi oikeudesta ja tapasi samana päivänä ystävänsä Puteolissa, kolmen päivänmatkan päässä Roomasta.
"Apollonioksen kirjoitukset osoittavat hänen olleen oppinut mies, jolla oli täydelliset tiedot ihmisluonnosta, ja hän oli jalojen tunteiden ja syvien filosofisten periaatteiden innoittama. Kirjeessään Valeriukselle hän sanoo:
"’Ei ole minkäänlaista muuta kuolemaa kuin näennäinen. Ei ole myöskään minkäänlaista syntymää paitsi näennäisen. Se mikä siirtyy olennaisesta luontoon, näyttää olevan syntymä, ja se mikä siirtyy luonnosta olennaiseen, näyttää vastaavasti olevan kuolema. Mikään ei kuitenkaan todella saa alkuaan eikä mikään koskaan häviä, vaan tulee ainoastaan joskus näkyviin ja joskus häviää. Se ilmestyy aineen tiiviydestä johtuen ja katoaa olennaisen hienoudesta johtuen, mutta on aina sama, vain sen liike ja tila muuttuu.’
"Suurimman kunnianosoituksen Apolloniokselle antoi keisari Titus. Kun filosofi kirjoitti hänelle pian hänen virkaanastumisensa jälkeen, kehottaen häntä kohtuuteen hallinnossaan, Titus vastasi:
"’Omasta ja maani puolesta esitän sinulle kiitokseni ja otan huomioon nuo asiat. Olen kyllä valloittanut Jerusalemin, mutta sinä olet vanginnut minut.’
"Apollonioksen suorittamiin ihmeellisiin asioihin, joiden ajateltiin olevan yliluonnollisia ja joiden lähteen ja aikaansaavan syyn nykyinen spiritualismi selvästi paljastaa, uskoivat kristityt ja yhtä lailla muutkin laajalti ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla ja satoja vuosia sen jälkeenkin.
"Simon Tietäjä oli toinen huomattava ihmeidentekijä ensimmäiseltä vuosisadalta, eikä kukaan kieltänyt hänen kykyjään. Jopa kristittyjen oli pakko myöntää hänen tehneen ihmeitä.
"Häneen viitataan Apostolien teoissa 8:9-10. Hänen maineensa oli maailmanlaajuinen, hänen seuraajiaan oli jokaisessa kansassa, ja Roomassa pystytettiin hänen kunniakseen patsas. Hänellä oli Pietarin kanssa useita kilpailuja, joita tänä päivänä kutsuisimme ihmeteko-otteluiksi sen ratkaisemiseksi, kummalla heistä oli suurempi kyky. ’Pietarin ja Paavalin teoissa’ kerrotaan, että Simon sai pronssikäärmeen liikkumaan, kivipatsaat nauramaan ja itsensä kohoamaan ilmaan. Tähän lisätään: ’Tämän vastapainoksi Pietari paransi sairaan sanan avulla, sai sokean näkemään’ jne.
Kun Simon tuotiin Neron eteen, hän muutti muotoaan: äkkiä hänestä tuli lapsi, sitten vanhus; muulloin nuori mies. ’Ja Nero tämän nähdessään arveli hänen olevan Jumalan Poika.’
"Pietariin liittyvässä varhaisaikojen teoksessa ’Tunnustuksia’ selostetaan julkista Pietarin ja Simon Tietäjän välistä keskustelua, joka on kerrottu edellä mainitussa teoksessa.
"Kirjassa esitetään selostuksia monista ihmeidentekijöistä, ja ne osoittavat ratkaisevasti, että heidän käyttämäänsä kykyä ei ollut rajoitettu joillekuille tai jollekin määrälle ihmisiä, kuten kristillinen maailma opettaa, vaan että mediumistisia lahjoja oli silloin, kuten nytkin, monilla. Kahden ensimmäisen vuosisadan kirjoittajien mainitsemat selostukset siitä mitä tapahtui koettelee vakavasti herkkäuskoisimpien uskoa ihmeisiin jopa tuohon aikaan. Monia noista selostuksista on ehkä liioiteltu suuresti, mutta ei ole järkevää olettaa, että ne kaikki olivat pelkkiä sepitelmiä, joissa ei ole totuuden puolikastakaan perustanaan. Vielä vähemmän tämä koskee ihmisille tehtyjä paljastuksia nykyisen spiritualismin esiintymisestä lähtien.
"Jonkinlainen käsitys siitä perusteellisuudesta, jolla jokaista aihetta käsitellään em. teoksessa, voidaan saada, kun kerromme, että hakemistossa on 213 viitettä ’Jeesus Kristusta’ koskeviin kohtiin. Näistä voidaan myös oikeudenmukaisesti päätellä, että sillä mitä käsitellään on oltava suuri arvo niille, jotka etsivät tietoa. Tämä antaa heille tilaisuuden päätellä, oliko Jeesus ’ihminen, myytti vai Jumala’. ’Kristillisten oppien alkuperä ja historia’, myös ’Rooman kirkon arvovallan alkuperä ja asema muihin kirkkoihin nähden’ esitetään perusteellisesti, ja monia hämäriä ja kiisteltyjä kysymyksiä valaistaan hyvin.
"Lyhyesti sanoen, meidän on mahdotonta tämän artikkelin puitteissa tehdä täyttä oikeutta tuolle hyvin opettavalle kirjalle. Uskomme kuitenkin, että tarpeeksi on sanottu lukijoidemme vakuuttamiseksi, että kirja on erittäin kiinnostava lisä tämän edistyksen aikakautemme kirjallisuuteen."1
Jotkut kirjoittajat yrittävät saada Apollonioksen näyttämään legendaariselta hahmolta, kun taas hartaat kristityt kutsuvat häntä itsepäisesti petkuttajaksi. Jos historia olisi osoittanut yhtä hyvin todeksi Jeesus Nasarealaisen elämän ja jos hän olisi puoleksikin niin tunnettu klassisille kirjoittajille kuin Apollonios, kukaan skeptikko ei voisi tänään epäillä sellaisen ihmisen kuin Marian ja Joosefin pojan olemassaoloa.
Apollonios Tyanalainen oli Rooman keisarinnan ja useiden keisarien ystävä ja kirjeenvaihtotoveri, kun taas Jeesuksesta ei jäänyt enempää historian lehdille kuin jos hänen elämänsä olisi kirjoitettu autiomaan hiekkaan. Apollonioksen kirjettä Agbarukselle, Edessan prinssille, jonka kirjeen autenttisuuden vahvistaa yksin Eusebius – patristisen hierarkian paroni von Münchhausen – kutsuu Kristinuskon todisteissa "väärennösyritykseksi" jopa itse Paley,2 joka vankassa uskossaan hyväksyy mitä uskomattomimmat kertomukset. Apollonios on siis historiallinen henkilöhahmo, mutta monet jopa itse paavin kirkkoisistä, jotka on asetettu historiallisen kritiikin tutkivan silmän eteen, alkavat häilyä ja monet heistä katoavat kuin virvatuli eli ignis fatuus.
- - - - - - -
1 Toinen editio, vol. I, oktaavokoko, s. 455. C. V. Waite & Co. Thomas J. Whitehead & Co., New Englandin edustajat, 5 Court Square, Room 9, Boston.
2 [Englantilainen teologi, filosofi ja pappi William Paley, 1743–1805.]
Lähde: The Theosophist, kesäkuu 1881
Suomentanut Pirkko Carpelan
Alkukielinen versio: Apollonius Tyaneus And Simon Magus