H. P. Blavatsky

KESKUSTELU KAHDEN TOIMITTAJAN VÄLILLÄ

Astraaliruumiista eli kaksoisolennoista

M.C. Ihmisten mielissä esiintyy suurta sekaannusta erilaisista ilmestyksistä, aaveista, haamuista ja hengistä. Eikö meidän pitäisi kerta kaikkiaan selittää näiden sanojen merkitys? Sanotte, että on olemassa erilaisia "kaksoispuolia". Mitä ne ovat?

H.P.B. Okkulttinen filosofiamme opettaa, että on olemassa kolmenlaisia "kaksoispuolia" käyttääksemme sanaa sen laajimmassa merkityksessä. Ensiksikin, ihmisellä on "kaksoispuolensa" eli oikeammin sanottuna varjo, jonka ympärille rakentuu sikiön – tulevan ihmisen – fyysinen ruumis. Äidin mielikuvitus tai onnettomuus, joka vaikuttaa lapseen, vaikuttaa myös astraaliruumiiseen. Astraali- ja fyysinen ruumis ovat olemassa ennen kuin mieli kehittyy toimintaan ja ennen kuin âtma herää. Tämä tapahtuu, kun lapsi on 7-vuotias, ja sen mukana tulee vastuu kiinnittyen tietoiseen tuntevaan olentoon. Tämä "kaksoispuoli" syntyy ihmisen mukana ja kuolee hänen mukanaan. Se ei voi koskaan erota kauas kehosta elämän aikana, ja vaikka se jää hänestä jäljelle, se hajoaa yhtä aikaa ruumiin kanssa. Juuri tämä nähdään joskus hautojen yllä ikään kuin aiemmin olleen ihmisen loistavana hahmona tietyissä ilmaolosuhteissa. Fyysiseltä puoleltaan se on elämän aikana ihmisen vitaalinen kaksoispuoli, ja kuoleman jälkeen ainoastaan kaasuja, jotka huokuvat hajoavasta ruumiista. Mutta alkuperältään ja olemukseltaan se on jotakin enemmän. Tämä "kaksoispuoli" on se, mitä olemme päättäneet sanoa linga-shariraksi, mutta haluaisin sanoa sitä mukavuussyistä muuttuvaiseksi eli plastiseksi ruumiiksi.

M.C. Miksi muuttuvaiseksi eli plastiseksi ruumiiksi?

H.P.B. Muuttuvaiseksi, koska se voi omaksua kaikki muodot, kuten esim. "paimentaikurit", joita yleinen huhu syyttää, ehkä aiheellisesti, "ihmissusiksi", ja "huoneissa olevat meediot", joiden omat "plastiset ruumiit" esittävät aineellistuneiden isoäitien ja [Shakespearen] "John Kingien" osaa. Miksi muutoin "pois siirtyneiden enkelien" muuttumaton tapa on tulla ulos ainoastaan vähän yli käsivarren pituudelta meediosta, joka on tai ei ole transsissa? Muistakaa, että en lainkaan kiellä ulkopuolisia vaikutuksia tällaisilta ilmiöiltä. Vakuutan kuitenkin, että ulkopuolinen puuttuminen on harvinaista, ja aineellistunut muoto on aina meedion "astraali-" tai muuttuvainen muoto.

M.C. Mutta miten tämä astraaliruumis luodaan?

H.P.B. Sitä ei luoda. Se kasvaa, kuten jo sanoin, ihmisen mukana ja on alkeellisessa tilassa jo ennen lapsen syntymää.

M.C. Entä toinen?

H.P.B. Toinen on "ajatusruumis" eli uniruumis pikemminkin. Okkultistit tuntevat sen mayavi-rupana eli illuusioruumiina. Elämän aikana tämä kuva on käyttöväline sekä ajatuksille että eläimellisille himoille ja haluille ja se loihtii esiin samalla kertaa alimmasta maallisesta manaksesta (mieli) ja kâmasta, halun elementistä. Se on kaksinainen mahdollisuuksiltaan ja muodostaa kuoleman jälkeen sen, mitä sanotaan Idässä bhootiksi eli kâma-rupaksi. Teosofien parissa se tunnetaan paremmin kummituksena.

M.C. Entä kolmas?

H.P.B. Kolmas on todellinen ego, jonka nimi Idässä tarkoittaa kausaaliruumista, mutta Himalajan toisella puolella sijaitsevissa kouluissa sitä sanotaan aina karmaruumiiksi, mikä on sama asia. Sillä karma eli toiminta on syy, joka aiheuttaa alituisia jälleensyntymisiä eli reinkarnaatioita. Se ei ole monadi eikä oikea manas, mutta se on tavallaan lujasti yhteydessä monadiin ja manakseen ja on niiden yhdistelmä devachanissa.

M.C. Onko siis olemassa kolme kaksoispuolta?

H.P.B. Jos voitte sanoa kristillisiä ja muita kolminaisuuksia "kolmeksi jumalaksi", silloin on kolme kaksoispuolta. Todellisuudessa on kuitenkin vain yksi kolmessa aspektissaan eli vaiheessa: aineellisin osa häviää ruumiin mukana; keskimmäinen osa jää jäljelle itsenäisenä mutta väliaikaisena entiteettinä varjojen maahan; kolmas, kuolematon, läpi manvantaran, ellei nirvana tee siitä loppua sitä ennen.

M.C. Eikö meiltä silti kysytä, mikä ero on mayavi- ja kâma-rupan välillä, tai kuten te ehdotatte niitä nimitettäväksi "uniruumiiksi" ja "haamuksi"?

H.P.B. Mitä todennäköisimmin kysytään, ja me vastaamme sen lisäksi, mitä on jo sanottu, että mayavi-rupan eli "illuusioruumiin" "ajatusvoima" eli aspekti sulautuu kuoleman jälkeen kokonaan kausaaliruumiiseen eli tietoiseen, ajattelevaan egoon. Eläimelliset elementit eli "uniruumiin" halun voima imien kuoleman jälkeen sen, mitä se on kerännyt (sen pohjattoman elämänhalun avulla) elämän aikana, ts. koko astraalinen elinvoima samoin kuin sen aineellisten tekojen ja ajatusten kaikki vaikutukset, kun se eli ruumiin hallussa, muodostavat "haamun" eli kâma-rupan. Meidän teosofimme tietävät kyllin hyvin, että kuoleman jälkeen korkeampi manas yhdistyy monadiin ja siirtyy devachaniin, kun taas alemman manaksen eli eläimellisen mielen pohjasakka muodostaa tämän haamun. Tällä on elämä itsessään, mutta tuskin mitään tietoisuutta, paitsi ikään kuin välillisesti, kun se vedetään meedion virtaan.

M.C. Onko tässä kaikki, mitä voidaan sanoa aiheesta?

H.P.B. Tällä hetkellä tässä on tarpeeksi metafysiikkaa, niin luulen. Pysykäämme kaksoispuolessa ja sen maallisessa vaiheessa. Mitä haluatte tietää?

M.C. Kaikkialla maailmassa uskotaan enemmän tai vähemmän "kaksoispuoleen" eli kaksoisolentoon. Yksinkertaisin muoto tästä on ihmisen haamun ilmeneminen hänen kuolinhetkellään hänen rakkaimmalle ystävälleen. Onko tämä ilmennys mayavi-rupa?

H.P.B. On, koska se on kuolevan ihmisen aikaansaama ajatus.

M.C. Onko se tiedoton?

H.P.B. Se on tiedoton siinä määrin, että kuoleva ihminen ei yleensä tee sitä tieten tahtoen, eikä hän liioin ole selvillä, että hän ilmenee siten. Siinä tapahtuu seuraavasti: Jos hän ajattelee hyvin tarkkaavaisesti kuoleman hetkellä henkilöä, jonka hän joko on hyvin halukas näkemään tai jota hän rakastaa eniten, hän voi ilmaantua tuolle henkilölle. Ajatus tulee objektiiviseksi; ihmisen kaksoispuoli eli varjo ei ole muuta kuin hänen uskollinen jäljennöksensä, kuten heijastus peilissä, ja sen mitä ihminen tekee jopa ajatuksessa, sen kaksoispuoli toistaa. Tästä syystä haamut nähdään usein sellaisissa tapauksissa vaatteissa, jotka heillä on tuolla erityisellä hetkellä, ja kuva tuottaa jopa ilmeen kuolevan ihmisen kasvoilta. Jos nähtäisiin ihmisen uiva kaksoispuoli, se näyttäisi vaipuneen veteen. Kun siis ihminen, joka on hukkunut, näyttäytyisi ystävälleen, nähtäisiin kuva veteen putoamisesta. Syy ilmestymiseen voi myös olla päinvastainen, ts. kuoleva ihminen voi ajatella tai voi olla lainkaan ajattelematta tiettyä henkilöä, jolle kuva ilmenee, mutta juuri tuo henkilö on herkkä. Tai ehkä hänen sympatiansa tai hänen vihansa kuolevaa kohtaan, jonka haamu siten tulee esiin, on hyvin voimakas fyysisesti tai psyykkisesti; ja tässä tapauksessa ilmennyksen saa aikaan ajatuksen intensiivisyys tai se riippuu siitä.

Sitten tapahtuu seuraavasti: Kutsukaamme kuolevaa ihmistä A:ksi ja kaksoispuolen näkevää B:ksi. Jälkimmäisellä, rakkaudesta, vihasta tai pelosta johtuen, on A:sta niin voimakkaasti painautunut kuva psyykkiseen muistiinsa, että todellinen magneettinen vetovoima tai vastenmielisyys syntyy heidän välilleen, tietää tai tuntee toinen sen tai ei. Kun A kuolee, kuudes aisti eli sisäisen ihmisen psyykkis-henkinen intelligenssi B:ssä tulee tietoiseksi A:n muutoksesta ja heti ilmoittaa ihmisen fyysisille aisteille projisoimalla hänen silmiensä eteen muodon A:sta, niin kuin se on sillä suuren muutoksen hetkellä. Sama tapahtuu, kun kuoleva ihminen haluaa nähdä jonkun; hänen ajatuksensa sähköttävät hänen ystävälleen, tietoisesti tai tietämättään, pitkin sympatian johtoa ja tulevat objektiiviseksi. Tätä "haamujen" tutkimusseura sanoisi mahtailevasti mutta kuitenkin epäselvästi telepaattiseksi vaikutukseksi.

M.C. Tämä viittaa kaksoispuolen yksinkertaisimpaan ilmennysmuotoon. Miten on niiden tapausten laita, joissa kaksoispuoli tekee sen, mikä on ihmisen tunteen ja toiveen vastaista?

H.P.B. Tämä on mahdotonta. "Kaksoispuoli" ei voi toimia, ellei tämän toiminnan perussäveltä ole lyöty sen ihmisen aivoissa, jolle "kaksoispuoli" kuuluu, olkoon kyseessä juuri kuollut tai elävä, hyvässä tai huonossa kunnossa oleva. Jos hän on pysähtynyt ajatukseen hetkeksikin, kyllin pitkäksi aikaa muodon antamiseksi sille, ennen kuin hän siirtyi toisiin mentaalisiin kuviin, tämä sama hetki riittää hänen persoonallisuutensa objektivointeihin astraaliaalloilla, niin kuin kasvonne painautuisivat valokuvauslaitteen valoherkälle levylle. Mikään ei silloin estä ympäröiviä voimia tarrautumasta muotoonne – kuten tuuli sieppaa mukaansa puusta pudonneen kuivan lehden ja vie sen mennessään – ja karrikoimasta tai vääristämästä ajatuksianne.

M.C. Entä jos kaksoispuoli ilmaisee todellisin sanoin ihmiselle vastenmielisen ajatuksen ja lausuu sen – sanokaamme kaukana olevalle ystävällä, joka on ehkä toisella mantereella? Olen tiennyt tällaisia tapauksia esiintyvän.

H.P.B. Koska silloin tapahtuu niin, että "kuori" tarttuu luotuun kuvaan ja käyttää sitä. Samalla tavoin on istuntohuoneessa, kun kuolleen "kuviin" – jotka ovat ehkä jääneet kytemään tiedostamatta läsnä olevien muistiin tai jopa auraan – tarttuvat elementaalit tai elementaalivarjot tehden ne objektiivisiksi yleisölle, ja ne saadaan jopa toimimaan huoneessa olevien monien voimakkaiden tahtojen käskystä. Teidän mainitsemassanne tapauksessa sitä paitsi on oltava yhdysside – lennätinjohto – noiden kahden henkilön välillä, psyykkisen sympatian piste, ja tähän ajatus kulkee silmänräpäyksessä. Tietenkin täytyy olla jokaisessa tapauksessa jokin voimakas syy, miksi tuo erityinen ajatus ottaa tuon suunnan; sen täytyy olla jollain tavalla yhteydessä toiseen henkilöön. Muussa tapauksessa sellaisia esiintymisiä tapahtuisi yleisesti ja päivittäin.

M.C. Tämä vaikuttaa kovin yksinkertaiselta. Miksi se sitten tapahtuu vain poikkeuksellisille henkilöille?

H.P.B. Koska joidenkin henkilöiden mielikuvituksen plastinen voima on paljon voimakkaampi kuin muiden. Mieli on kaksinainen mahdollisuuksiltaan: se on fyysinen ja metafyysinen. Mielen korkeampi osa on yhteydessä henkiseen sieluun eli buddhiin, alempi eläimelliseen sieluun, kâmaprinsiippiin. On olemassa henkilöitä, jotka eivät koskaan edes ajattele mielensä korkeammilla kyvyillä. Ne jotka tekevät niin, ovat vähemmistö ja siten eräässä mielessä tavallisen ihmiskunnan yläpuolella. He ajattelevat jopa tavallisia asioita tuolla korkeammalla tasolla. Yksilölle ominainen erityispiirre määrää, missä mielen "prinsiipissä" ajattelu tapahtuu, samoin kuin myös edellisen elämän kyvyt ja joskus fyysinen perinnöllisyys. Tästä syystä materialistin – jonka aivojen metafyysinen osa on miltei surkastunut – on niin vaikea kehittää itseään; tai sellaisen, joka on luonnoltaan henkiseen taipuvainen, laskeutua arkipäiväisen, karkean ajattelun tasolle. Optimismi ja pessimismi riippuvat myös siitä suuressa määrin.

M.C. Eikö silti korkeamman mielen tapaa ajatella voida kehittää – muutoin ei olisi mitään toivoa henkilöillä, jotka haluavat muuttaa elämiään ja kehittää itseään? Ja sen, että tämä on mahdollista, on oltava totta, tai maailmassa ei olisi toivoa.

H.P.B. Varmasti sitä voidaan kehittää, mutta ainoastaan suurella vaivalla, lujalla päättäväisyydellä ja suurin uhrauksin. Se on silti suhteellisen helppoa niille, joilla on jo syntyessään tämä taipumus. Mistä johtuu, että joku näkee runoutta kaalinpäässä tai porsaassa poikineen, kun taas toinen, joka käsittää ylevimmissä asioissa ainoastaan niiden alimman ja aineellisimman puolen, nauraa "sfäärien musiikille" ja ilkkuu korkeita mielikuvia ja filosofioita? Tämä ero riippuu yksinkertaisesti mielen synnynnäisestä kyvystä ajatella korkeammalla tai alemmalla tasolla, astraalisilla (Martinus Toursilaisen antamassa merkityksessä) tai fyysisillä aivoilla. Suuret älylliset kyvyt eivät useinkaan ole osoitus henkisistä ja oikeista käsityksistä vaan ovat esteenä niille – todistavat useimmat suurista tiedemiehistä. Meidän on mieluummin säälittävä kuin moitittava heitä.

M.C. Mutta kuinka on mahdollista, että henkilö, joka ajattelee korkeammalla tasolla, aikaansaa täydellisempiä ja voimakkaampia kuvia ja objektiivisia muotoja ajatuksensa avulla?

H.P.B. Ei välttämättä yksin tuo "henkilö" vaan kaikki ne jotka ovat yleisesti herkkiä. Henkilöllä, jolla on tällainen kyky ajatella jopa vähäpätöisimpiä asioita ajattelun korkeammalta tasolta, on tuon omaamansa lahjan ansiosta niin sanoakseni plastinen muodostamisen kyky omassa mielikuvituksessaan. Mitä tahansa tuo henkilö ajattelee, hänen ajatuksensa on niin paljon herkempi kuin tavallisen henkilön ajatus, että tällä herkkyydellä se saavuttaa luomisen kyvyn. Tiede on vahvistanut sen tosiasian, että ajatus on energiaa. Tämä energia toiminnassaan vaikuttaa ympärillämme olevan astraalisen ilmapiirin atomeihin. Kerroin jo teille, että ajatussäteillä on sama mahdollisuus tuottaa muotoja astraalisessa ilmapiirissä kuin auringonsäteillä on linssiin. Jokainen siten energialla aivoista kehitetty ajatus luo nolens volens, tahtomatta tai tahtoen, muodon.

M.C. Onko tuo muoto ehdottomasti tiedostamaton?

H.P.B. Täysin tiedostamaton, ellei sitä ole luonut adepti, jolla on ennalta omaksuttu tarkoitus antaa sille tietoisuus tai paremminkin lähettää sen mukana tarpeeksi tahtoaan ja intelligenssiään, jotta se ilmenee tietoisena. Tämän pitäisi tehdä meidät varovaisemmiksi ajatustemme suhteen.

Mutta sen valtavan eron, joka vallitsee tässä asiassa adeptin ja tavallisen ihmisen välillä, on synnyttävä mielessä. Adepti voi tahtoessaan käyttää mayavi-rupaansa, mutta tavallinen ihminen ei voi, paitsi hyvin harvinaisissa tapauksissa. Sitä sanotaan mayavi-rupaksi, koska se on illuusion muoto, joka luodaan käyttöön erityistapauksessa, ja siinä on aivan tarpeeksi adeptin mieltä sen tehtävän suorittamiseksi. Tavallinen ihminen luo pelkästään ajatuskuvan, jonka ominaisuuksista ja voimista hän on tuolloin täysin tietämätön.

M.C. Voidaanko silloin sanoa, että adeptin ulkonainen muoto, joka ilmenee matkan päässä hänen ruumiistaan, kuten esim. Ram Lal Mr. Isaacs -kirjassa, on pelkästään kuva?

H.P.B. Aivan oikein. Se on kävelevä ajatus.

M.C. Ja tällöin adepti voi ilmetä useissa paikoissa miltei samanaikaisesti.

H.P.B. Niin voi. Kuten Apollonios Tyanalainen, joka nähtiin kahdessa paikassa yhtä aikaa, samalla kun hänen ruumiinsa oli Roomassa. Mutta täytyy muistaa, että ei kaikki edes astraalisesta adeptista ole läsnä jokaisessa ilmennyksessä.

M.C. Onko silloin jokaisen henkilön valvottava ajatuksiaan, olipa hänellä mikä määrä tahansa mielikuvitusta ja psyykkistä voimaa?

H.P.B. Varmasti on, sillä jokaisella ajatuksella on muoto, joka lainaa ilmennyksen ihmiseltä joka on syventynyt ajatustoimintaan. Kuinka muutoin selvänäkijät voivat nähdä aurastanne menneen ja nykyisen? Se mitä he näkevät, on liikkuva panoraama itsestänne, ja sitä edustavat peräkkäisissä toiminnoissa ajatuksenne. Kysyitte minulta, rangaistaanko meitä ajatuksistamme. Ei kaikista, sillä jotkin ovat kuolleena syntyneitä; mutta toisista, joita sanomme "hiljaisiksi" mutta mahdollisiksi ajatuksiksi – kyllä. Ottakaamme äärimmäinen tapaus, jossa henkilö on niin paha, että haluaa tappaa toisen. Ellei pahaa toivova ole dugpa, mustan magian korkea mestari, jossa tapauksessa karma on viivästynyt, sellainen toive ainoastaan palaa omaan nilkkaan.

M.C. Entä jos pahaa toivovalla on hyvin voimakas tahto ilman että hän on dugpa, voisiko toisen kuolema toteutua?

H.P.B. Ainoastaan jos ilkeällä ihmisellä on paha silmä, mikä yksinkertaisesti tarkoittaa tahattomasti toimivan mielikuvituksen valtavaa voimaa, joka on kääntynyt tiedostamatta pahaan käyttöön. Sillä mikä on "pahan silmän" voima? Yksinkertaisesti suuri plastinen ajatuksen voima, niin suuri, että se voi aikaansaada kaikenlaista epäonnea ja onnettomuutta täynnä olevan virran, joka siirtyy tai kiinnittyy kehen tahansa sen piiriin tulevaan henkilöön. Jettatore (sellainen jolla on paha silmä) ei tarvitse edes mielikuvitusta tai hänellä ei tarvitse olla pahoja aikeita tai toiveita. Hän voi olla yksinkertaisesti ihminen, joka on luonnostaan kiinnostunut näkemään kohua herättäviä tapahtumia kuten murhan, teloituksen, onnettomuuden jne. tai lukemaan niistä. Hän ei ehkä edes ajattele mitään sellaista hetkellä, jolloin hänen silmänsä kohtaa tulevan uhrinsa. Mutta virrat on saatu aikaan ja ovat olemassa hänen näkösäteessään valmiina pujahtamaan toimintaan hetkellä, jolloin ne löytävät sopivan maaperän, niin kuin sattumalta putoava siemen on valmis itämään heti tilaisuuden tullen.

M.C. Mutta entä ajatukset joita sanotte hiljaisiksi. Palaavatko sellaiset toiveet tai ajatukset omaan nilkkaan?

H.P.B. Palaavat, aivan kuin pallo, joka ei pääsekään kohteeseensa vaan ponnahtaa takaisin heittäjän päälle. Tämä tapahtuu jopa joillekuille dugpoille tai noidille, jotka eivät ole kyllin voimakkaita tai eivät noudata sääntöjä – sillä jopa heillä on säännöt toteltaviksi – mutta ei niille, jotka ovat oikeita, täysin kehittyneitä "mustia maagikkoja". Näillä on näet voima suorittaa mitä haluavat.

M.C. Kun puhutte säännöistä, se herättää minussa toiveen lopettaa tämä keskustelu kysymällä teiltä sitä, mitä jokainen okkultismista vähänkin kiinnostunut haluaa tietää. Mikä on tärkeä vihje niille, joilla on näitä voimia ja jotka haluavat hallita niitä oikein – itse asiassa perehtyä okkultismiin?

H.P.B. Ensimmäinen ja tärkein askel okkultismissa on oppia sovittamaan ajatuksensa ja ideansa plastisen voimansa mukaan.

M.C. Miksi tämä on niin tärkeää?

H.P.B. Koska muuten luotte asioita, joilla aiheutatte ehkä pahaa karmaa. Kenenkään ei pitäisi syventyä okkultismiin tai olla tekemisissä sen kanssa ennen kuin hän on täysin perehtynyt omiin voimiinsa ja ennen kuin hän tietää, kuinka suhtautua sen vaikutuksiin. Tämän hän voi tehdä ainoastaan tutkimalla perusteellisesti okkultismin filosofiaa ennen käytännön harjoitukseen astumista. Muussa tapauksessa, kohtalonvarmasti – HÄN LANKEAA MUSTAAN MAGIAAN.

Lähde: "Dialogues between two Editors on Astral Bodies, or Doppelgangers", Lucifer, joulukuu 1888

Suomennos Pirkko Carpelan 2008