H. P. Blavatsky

Buddhalaisuus, kristinusko ja falloksen palvonta

Tutkijoiden ja asiantuntijoiden teoksia tulee käsitellä tietyllä kunnioituksella tieteen johdosta. Sellaiset teokset kuin Payne Knightin "Priapoksen palvonnasta" ja tri Inmanin "Muinaisia uskoja" jne. olivat silti pelkästään falloksen palvonnan aiheuttaman tulvan alkupisaroita, jotka ryöppyävät lukevan yleisön päälle kenraali Forlongin Elämänvirrat-teoksen muodossa. Hyvin pian maallikkokirjailijat seurasivat virtaa, ja Hargrave Jenningsin ihastuttavan teoksen Ruusuristiläiset syrjäytti hänen teoksensa Fallismi.

Viimeksi mainittu teos koettaa löytää seksuaalista palvontaa taikauskon lähtien karkeimmista muodoista aina sen hienostuneimpaan ja salatuimpaan symboliikkaan kristinuskossa. Näin ollen teoksen yksityiskohtainen tarkastelu sopisi paremmin sanomalehtiselostukseksi kuin tämänkaltaiseen aikakauslehteen. Tässä on silti tarpeen esittää heti syy, miksi aiheeseen on tartuttu. Jos teosofit jättäisivät sen täysin huomiotta, Fallismia ja sen kaltaisia teoksia käytettäisiin jonakin päivänä teosofiaa vastaan. Hargrave Jenningsin viimeinen teos kirjoitettiin kaiken todennäköisyyden mukaan ehkäisemään sen eteneminen – ovathan monet virheellisesti sekoittaneet sen okkultismiin, puhtaaseen ja pelkkään, ja jopa buddhalaisuuteen. Fallismi ilmestyi v. 1884, juuri silloin kun kaikki ranskalaiset ja englantilaiset lehdet kertoivat muutamien teosofien Intiasta tulosta buddhalaisuuden saapumisena kristilliseen Eurooppaan. Ranskalaiset viestivät tavanomaisella epäkunnioittavalla tavallaan, englantilaiset voimalla, joka olisi ehkä ansainnut paremman perusteen ja olisi voinut tiettyjen sanomalehtipaljastusten mukaan olla sopivammin suunnattu "kotona tapahtuvaa sukupuolipalvontaa" vastaan. Syystä tai toisesta julkiset huhupuheet katsoivat tämän Hargrave Jenningsin "mystisen" teoksen johtuvan teosofian saapumisesta. Oli miten tahansa, ja oli kuka tahansa inspiroinut Jenningsiä, hänen ponnistelunsa palkittiin hyvin ainoastaan yhdellä suunnalla. Vaikka hän julistautui, vaatimattomasti kyllä, "salaperäisen buddhalaisuuden suuren filosofisen ongelman ensimmäiseksi esittelijäksi" ja sanoi teoksensa olevan "epäilemättä uusi ja omintakeinen" ilmoittaen samaan hengenvetoon, että kaikki "aiemmat, läpi aikakausien [tällä suunnalla] työskennelleet suurmiehet ja syvälliset ajattelijat [ennen häntä] olivat ahertaneet turhaan", on helppo todistaa hänen erehtyneen. Hänen "innostuksensa" ja itseylistyksensä oli ehkä hyvin vakavaa, ja epäilemättä hänen ponnistelunsa olivat "valtavat", kuten hän sanoi, mutta ne johtivat hänet kuitenkin täysin väärään suuntaan, kun hän vakuutti:

"Nämä [eläimellisen lisääntymisen mysteerejä koskevat] fysiologiset kiistelyt… joita aiemmat ajattelijat pohtivat harkitun viisaasti, laskivat mahtavat perustat falloksen palvonnalle. Ne johtivat väkivaltaiseen hajaannukseen uskonnossa, ja buddhalaisuuteen."

Itse asiassa buddhalaisuus oli kyllä historiassa ensimmäinen uskonnollinen järjestelmä, joka ilmestyi ehdottomin tarkoituksin tehdä loppu kaikista miehisistä jumalista ja lakkauttaa halventava idea sellaisesta sukupuolisesta persoonallisesta jumalolennosta, joka olisi ihmiskunnan synnyttäjä ja ihmisten Isä.

Tekijä vakuuttaa meille, että hänen kirjansa: "Sisältää vaatimattomassa kirjakoossa kaiken, mikä voidaan tietää buddhalaisten, gnostikkojen ja ruusuristiläisten oppien sisältämästä falloksen palvonnasta."

Tässä hän erehtyy jälleen, ja mitä perusteellisimmin, tai – mikä on vielä pahempaa – hän yrittää johtaa lukijan harhaan täyttämällä hänet inholla sellaisia "mysteerejä" kohtaan. Hänen teoksensa on "uusi ja omintakeinen" sikäli, että se selittää innostuneesti ja kunnioittavasti vahvan fallisen elementin Raamatussa. Hän näet sanoo: "Jehova merkitsee epäilemättä universaalia miestä", ja hän nimittää Maria Magdalenaa ennen tämän muuttumista "naiselliseksi Mikaeliksi" kuin mystisenä antiteesinä ja paradoksina. Kristillisissä maissa ei tosiaankaan kukaan ennen häntä ole koskaan ollut niin moraalisesti rohkea, että olisi puhunut niin avoimesti kuin hän falloksen elementistä, jolla kristillinen kirkko (roomalaiskatolisuus) on heikennetty, ja tämä pitää lukea tekijän pääansioksi. Silti ansio hänen "vaatimattoman kirjakokonsa" ylpeillystä "suppeudesta ja lyhyydestä" katoaa kun siitä tulee kiistaton ja ilmeinen keino johtaa lukija harhaan täysin väärin ajatuksin. Näin on varsinkin, kun harvat, jos ketkään, hänen lukijoistaan tulevat seuraamaan tai edes jakamaan hänen "intoaan… joka muuttui näiden ihmeellisen stimuloivien ja kauniiden fallisten uskomusten äärimmäisen alkuperäisestä epäilystä". Ei myöskään ole reilua tai rehellistä ilmoittaa osaa totuudesta ja antaa aihetta kaunistelulle, kuten tehdään Buddhan ja Kristuksen tapauksessa. Sen mitä edellinen teki Intiassa, Jeesus toisti Palestiinassa. Buddhalaisuus oli kiihkeä, vaikuttava protesti falloksen palvontaa vastaan, joka johti jokaisen kansan ensin persoonallisen Jumalan ihailuun, ja lopulta mustaan magiaan, ja samaan tähtäsi Nasaretin vihitty ja profeetta. Buddhalaisuus vältti mustan magian kirouksen pitämällä poissa uskonnollisesta järjestelmästään henkilökohtaisen miehisen jumalan. Tämä ajatushan hallitsi korkeimpana niin sanotuissa monoteistisissä maissa, ja musta magia – kiivaammin ja voimakkaammin sitä epäilivät sen mitä hartaimmat uskovaiset, tiedostamatta ehkä sen läsnäoloa keskuudessaan – vetää ne yhä lähemmäksi synnin tai noituuden, puhtaan ja pelkän, kurimukseen jokaisessa kansassa. Kukaan okkultisti ei usko kirkon paholaiseen, traditionaaliseen Saatanaan. Jokainen okkultismin tutkija ja jokainen teosofi uskoo mustaan magiaan ja maailmoissa oleviin pimeisiin, luonnollisiin voimiin, jos hän hyväksyy valkoisen eli jumalaisen tieteen todellisuutena maapallollamme. Sen vuoksi voidaan toistaa luottavaisesti kardinaali Venturan huomautus paholaisesta – soveltaen sitä mustaan magiaan:

Suurin voitto Saatanasta saavutettiin sinä päivänä, kun hänen onnistui tehdä itsensä kielletyksi.

Edelleen voidaan todeta, että "musta magia hallitsee koko Euroopassa kaikkivoipana vaikka tunnistamattomana itsevaltiaana". Sen tietoinen pääkannattaja ja käytännön palvelija on roomalaiskatolisessa, ja sen tiedostamaton harjoittaja protestanttisessa kirkossa. Niin sanottujen "etuoikeutettujen" luokkien koko joukkoa Euroopassa ja Amerikassa heikentää tiedostamaton musta magia eli mitä inhottavin noituus.

Kristus ei kuitenkaan ole vastuussa siitä keski- ja nykyaikaisesta kristinuskosta, jota on toteutettu hänen nimessään. Ja jos Fallismin tekijä on oikeassa puhuessaan transsendentaalisesta sukupuolipalvonnasta roomalaiskatolisessa kirkossa ja nimittäessään sitä "todelliseksi, vaikka varmasti mystiseksi, tarkkaan ottaen ’kristilliseksi’ paradoksaaliseksi rakennelmaksi", niin hän on väärässä sanoessaan sitä "sukupuolettoman, transsendentaalisen falloksen palvonnan taivaalliseksi tai teosofiseksi opiksi". Kaikki tuollaiset yhdistävät sanat nimittäin tulevat tarkoituksettomiksi kumoamalla toisensa. "Paradoksaalinen" todella täytyy olla tuon "rakennelman", joka yrittää osoittaa falloksen elementin "Vapahtajan muistomerkissä" ja yonin nirvanassa, sen lisäksi että löytää Priapoksen "lihaksi tulleesta sanasta" tai LOGOKSESTA. Mutta sellainen on "priapomania" vuosisadallamme, että jopa hartaimpien julkikristittyjen on myönnettävä falloksenpalvonnan elementti opeissaan, jotta heidän vastustajansa eivät moittisi heitä siitä.

Tätä ei tarkoiteta kritiikkinä, vaan yksinkertaisesti todellisen magian puolustuksena, koska Fallismin tekijä rajoittaa sen "jumalalliseksi synnyttämisen magiaksi". Hän sanoo: "Fallisten ideoiden on havaittu olevan kaikkien uskontojen perusta."

Tässä ei ole mitään "uutta" tai "omintakeista". Siitä lähtien kun valtionuskonnot syntyivät, ei ollut koskaan vihittyä tai filosofia, mestaria tai oppilasta, joka olisi ollut siitä tietämätön. Mikään uusi keksintö ei liioin ole se tosiasia, että juutalaiset ovat palvoneet Jehovaa "fallisten kivien" (hakkaamattomien) muodossa. Se on näet lyhyesti sanoen yhtä paljon fallinen Jumala kuin mikä tahansa lingam, mikä ei ole ollut mikään salaisuus Dupuis’n päivistä lähtien. Että hän oli ennen kaikkea miehinen jumala – Priapos – sen todistaa nyt ehdottomasti ja ilman hyödyttömän mystiikan esitystä Ralston Skinner Cincinnatista ihmeellisen älykkäässä ja oppineessa teoksessaan The Source of Measures. Tämä teos julkaistiin joitakin vuosia sitten, ja siinä kirjailija todistaa asian matemaattisin perustein, ollen täysin perehtynyt kabbalistisiin numeerisiin laskelmiin. Mikä sitten saa Fallismin tekijän sanomaan, että hänen kirjastaan löytyy "täydellisempi ja selkeämpi selostus kuin tähän asti on ilmestynyt eri muodoissa… erityisestä kunnioituksesta (ei epäjumalanpalvelusta), jota yleensä on nimitetty falliseksi palvonnaksi"? "Kukaan aiempi kirjoittaja ei ole kirjoittanut niin täydellisesti", hän lisää vaatimattomasti, "tämän yksinkertaisen rituaalin muodoista ja tyypeistä tai jäljittänyt niin perusteellisesti sen salaperäisiä sekoituksia filosofien ajatuksista, mitä on vähänkin olemassa inhimillisen rodun historian alkuperässä."

Fallismissa on yksi asia, joka on todella "omintakeinen" ja "uusi": Samalla kun se huomaa ja alleviivaa sukupuolipalvonnan rivoimmat rituaalit jokaisen "pakanallisen" kansan keskuudessa, vastaavia kristillisiä rituaaleja se ihannoi ja peittää ne mitä salaperäisimmin verhoin. Toisaalta tekijä hyväksyy raamatullisen kronologian ja pitää siitä kiinni. Niinpä hän määrittää kaldealaiselle Baabelin tornille – "tuolle suurenmoiselle, jättiläismäiselle, ’kohtisuoralle’, uhmaavalle fallokselle", niin kuin hän sanoo – iäksi "kohta vedenpaisumuksen jälkeen". Pyramidin iäksi hän määrittää "ajankohdan, joka on pian egyptiläisen Misraimin monarkian perustamisen jälkeen, 2118 eaa.". Ruusuristiläisten tekijän kronologiset näkemykset näyttävät kovasti viime aikoina muuttuneen. Hänen kirjastaan on olemassa vaikea mutta ei silti täysin mahdoton mysteeri, joka voidaan esittää lyhyesti kreivi de Gasparinin sanoin ja joka koskee Saatanan aikaansaannoksia niin kuin markiisi de Mirville on ne teoksissaan ilmaissut: "Kaikki tulee osoittamaan työn, joka on itse asiassa teko, jolla on kollektiivisen työn arvo."

Tämä on kuitenkin merkityksetön asia teosofeille. Se mikä on todella tärkeää, on hänen harhaan johtava esityksensä, jossa hän nojaa Wilfordiin, että Intiassa alkaneen ja kaikkialle maailmaan levinneen tarunomaisen sodan aiheutti mielipide-ero suhteellisesta "miehisen tai naisellisen symbolin paremmuudesta… maagisen epäjumalien palvonnan suhteen… Nämä fysiologiset väittelyt johtivat väkivaltaisiin hajaannuksiin uskonnossa ja jopa verisiin ja tuhoaviin sotiin, jotka ovat kokonaan hävinneet historiasta… tai niitä ei ole koskaan tallennettu historiaan… ja ovat säilyneet ainoastaan traditioina."

Bramiinit kieltävät tämän suoralta kädeltä.

Jos edellä oleva perustuu ev. Wilfordin asiantuntemukseen, silloin Fallismin tekijä ei ollut onnekas valinnassaan. Lukijan on ainoastaan tutkittava Max Müllerin teosta Science of Religion löytääkseen siitä yksityiskohtaisen kertomuksen, kuinka ev. Wilford joutui – ja hän myönsi rehellisesti asian – brahmalaisen petkutuksen uhriksi, kun hän väitti Seemin, Haamin ja Jaafetin sisältyneen purânoihin. Todellisen kertomuksen suuren sodan leviämisestä ja syystä tuntevat etevät bramiinit hyvin, mutta he eivät kerro sitä, koska se olisi suorastaan epäsuotuisa heille itselleen ja eväisi heiltä paremmuuden niihin nähden, jotka uskovat persoonalliseen Jumalaan ja jumaliin. On aivan totta, että jokaisen uskonnon alkuperä perustuu abstraktin luonnon kaksinaisiin voimiin, miehisiin ja naisellisiin, mutta nämä vuorostaan olisivat sukupuolettoman, äärettömän, absoluuttisen prinsiipin virtauksia eli emanaatioita, sen Ainoan, jota palvotaan hengessä eikä rituaaleissa; jonka muuttumattomia lakeja eivät mitkään rukoilijan sanat tai lepyttelyt voi muuttaa; ja jonka aurinkoiseen tai varjoisaan, hyvää tekevään tai haitalliseen vaikutukseen, suopeuteen tai kiroukseen Karman muodossa voidaan vaikuttaa ainoastaan omistautujan teoin – ei tyhjin rukouksin. Tämä oli koko alkuperäisen ihmiskunnan uskonto, ainoa usko, ja se oli "Jumalan poikien", vanhojen aikojen B’ne Elohimin usko. Tämä usko takasi seuraajilleen transsendentaalisten psyykkisten kykyjen, todellisen jumalallisen magian täyden taidon. Myöhemmin, kun ihmiskunta lankesi kehityksensä luonnollisessa kulussa "synnyttämiseen", ts. inhimilliseen luomiseen ja lisääntymiseen, ja tuoden alas luonnon subjektiivisen kehityksen henkisyyden tasolta aineen tasolle teki itsekkäässä ja eläimellisessä itsensä palvonnassaan inhimillisen organismin Jumalan ja palvoi itseä tässä objektiivisessa persoonallisessa jumaluudessa, silloin alkoi musta magia.

Tämä magia tai noituus perustuu itsekkääseen impulssiin, pulppuaa siitä ja saa elämän ja sielun siitä, ja näin kehittyi asteittain persoonallisen Jumalan idea. Ensimmäinen "hakkaamaton kivinen pilari" on ensimmäisenä objektiivisena "merkkinä ja todistaa Herrasta", luovasta, synnyttävästä, ja "ihmisen Isä" oli tuleva arkkityypiksi ja alkuunpanijaksi pitkälle sarjalle miehisiä (vertikaalisia) ja naisellisia (horisontaalisia) jumaluuksia, pilareita ja kartioita. Antropomorfismi uskonnossa on suoranainen mustan, vasemman käden magian harjoituksen synnyttäjä ja kiihoke siihen. Ja pelkästään ylpeä, itsekäs, kansallinen ja muut poissulkeva tunne, joka ylisti itseä ja parjasi muita kansoja, saattoi johtaa Jesajan näkemään eron ainoan elävän Jumalan ja naapurikansojen epäjumalien välillä. Suuren "muutoksen" aikana karma, kutsutaan sitä sitten persoonalliseksi tai persoonattomaksi sallimukseksi, ei tule näkemään mitään eroa niiden välillä, jotka asettavat alttarin (horisontaalisen) Herralle keskelle Egyptin maata ja pilarin (vertikaalisen) sen rajalle (Jes. 19:19), ja niiden "jotka etsivät epäjumalankuvia ja noitia ja niitä, joilla on tuttuja henkiä, ja velhoja" – sillä kaikki tämä on inhimillistä ja niin ollen saatanallista mustaa magiaa.

Jälkimmäinen magia yhdistettynä antropomorfiseen palvontaan aiheutti siis "suuren sodan" ja oli syy Atlantiksen "suureen tulvaan". Tästä syystä myös vihityt – ne jotka olivat pysyneet uskollisina alkuperäiselle ilmoitukselle – muodostivat erillisiä yhteisöjä säilyttäen magiansa ja uskonnolliset rituaalinsa perusteellisesti salassa. Bramiinien, "järkisyntyisten rishien ja Brahmân poikien" jälkeläisten, kasti on peräisin noilta ajoilta, samoin kuin myös "mysteerit".

Luonnontieteiden, arkeologian, teologian ja filosofian on kaikkien ollut pakko antaa Salaisessa opissa todisteensa tässä esitettyjen opetusten tueksi. Vox audita perit: litera scripta manet. Julkaistuista tunnustuksista ei voi päästä eroon – ei edes vastustaja: niitä on käytetty hyväksi. Jos olisin toiminut toisin, Salainen oppi ensimmäisestä luvusta viimeiseen olisi merkinnyt vahvistamattomia henkilökohtaisia väitteitä. Oppineet ja jotkin viimeisimmät keksinnöt tieteen eri aloilla ovatkin tulleet todistamaan sen, mikä olisi muutoin tavallisesta lukijasta näyttänyt todistamattomiin väitteisiin perustuvilta mitä järjettömimmiltä hypoteeseilta, joten niiden järkevyys tulee selvemmäksi. Okkulttista opetusta tullaan lopultakin tutkimaan tieteen, fyysisen yhtä hyvin kuin henkisen, valossa.

Lähde: Lucifer, "Buddhism, christianity and phallicism", heinäkuu 1896

Suomennos Pirkko Carpelan


Etusivu

H. P. Blavatsky

Teosofia