H. P. Blavatsky

Henkinen edistys

Christina Rossetin tunnetut säkeet

Kiertääkö tie ylämäkeä koko matkan?
Kiertää, loppuunsa saakka.
Aamusta iltaan, ystäväni.

kuvaavat suppeassa muodossa niiden elämää, jotka todella ovat astumassa korkeampiin asioihin vievälle tielle. Esoteerisen opin eri esityksissä on havaittavissa eroavaisuuksia, koska se kunakin aikana on ottanut yllensä uuden, sekä väriltään että kudokseltaan edellisestä poikkeavan puvun, mutta yhdessä kohdassa huomaamme niiden täydellisesti esittävän samaa — puhuessaan henkisen kehityksen tiestä. Yksi ainoa muuttumaton sääntö on aina ollut pyrkijälle sitova, niin kuin se on vielä tänä päivänä: alemman luonnon täydellinen alistaminen ylemmän alaisuuteen. Veedakirjoista Upanishadeihin saakka, kaikkien rotujen ja uskontojen raamatuissa löydämme vain yhden ainoan tien — ankaran, tuskallisen, vaivalloisen — mitä kulkien ihminen voi päästä todelliseen henkiseen tietoon. Ja kuinka voisi toisin ollakaan, koska kerran kaikki uskonnot ja kaikki filosofiat ovat vain muunnelmia siitä ikuisesta viisaudesta, jonka planeettahenget toivat ihmisille kehityskauden alussa.

Todellisen adeptin, kehittyneen ihmisen, täytyy tulla siksi — häntä ei voida siksi tehdä — tämän olemme aina kuulleet. Sen täytyy tapahtua kehityksen kautta, ja tähän luonnollisesti sisältyy joukko kärsimyksiä.

Kärsimyksen pääasiallisin syy on siinä, että alituisesti etsimme pysyväistä emmekä ainoastaan etsi, vaan myös toimimme niin, kuin jo olisimme löytäneet sen mikä on muuttumatonta maailmassa, minkä ainoana varmana ominaisuutena voimme väittää olevan alituisen muuttuvaisuuden. Niinpä joka kerta, kun luulemme saaneemme kiinteän otteen pysyväisestä, se samalla muuttaa muotoaan, ja seurauksena on tuska.

Toisaalta kasvun käsitteeseen sisältyy myös hajautumisen ja muuttumisen käsite; sisäisen olemuksen on alituisesti murtauduttava sitä rajoittavasta kuoresta eli kotelosta, ja tällaista muuttumisprosessia täytyy myös seurata tuskan, ei tosin ruumiillisen, vaan sielullisen ja älyllisen.

Ja niinpä ahdistus, joka meidät elämämme kestäessä yllättää, on ankarin, mikä milloinkaan voi osaksemme tulla — se on aina sellainen, ettemme usko kykenevämme sitä kestämään. Jos katselemme sitä laajemmasta näkökulmasta, niin huomaamme, että yritämme murtautua kuorestamme sen arimmasta kohdasta, että kasvumme, täytyy ollakseen todellista kasvua, tapahtua kauttaaltaan tasapuolisesti, niin kuin on laita lapsen ruumiin, ettei ensin putkahda esiin pää, sitten käsi, ja mahdollisesti tämän jälkeen sääri, vaan kaikkiin suuntiin samanaikaisesti, säännöllisesti ja huomaamattomasti. Ihminen on taipuvainen kasvattamaan jokaista osaa erikseen ja sillä välin lyömään laimin muut; jokainen musertava tuska johtuu jonkun laiminlyödyn osan laajentumisesta, mitä vielä vaikeuttavat muuanne suunnatun kehityspyrkimyksen tulokset.

Onnettomuus on usein tulos liiallisesta levottomuudesta, ja ihmiset yrittävät aina saada aikaan liian paljon; he eivät tyydy elämään rauhassa, tekemään juuri sitä, mitä hetki vaatii eikä enempää; he liioittelevat kaikissa teoissaan ja synnyttävät siten karmaa seuraavia elämiä varten.

Tämän pahan hienoimpia muotoja on palkinnon toivoja halu. On paljon niitä, jotka tekevät tyhjäksi yrityksensä hellimällä mielessään korvauksen ajatusta ja antamalla sen tulla toimivaksi tekijäksi elämässään, vaikka se tapahtuisi tiedottomastikin, ja siten jättävät oven auki ahdistuksille, epäilyksille, masennukselle — epäonnistumiselle.

Henkiseen viisauteen pyrkijän päämääränä on pääsy korkeammalle olemisen tasolle. Hänen on tultava uudeksi ihmiseksi, kaikissa suhteissa nykyistä täydellisemmäksi, ja jos se hänelle onnistuu, hänen kykynsä ja mahdollisuutensa kasvavat vastaavasti toimintapiiriin ja voimaan nähden, aivan niin kuin näkyvässä maailmassa huomaamme kehityksen jokaisen vaiheen merkitsevän mahdollisuuksien lisääntymistä.

Näin saa adeptikin ihmeelliset voimansa, joita niin usein on kuvailtu. On vain muistettava, että nämä kyvyt luonnonmukaisesti seuraavat kehityksen korkeamman tason saavuttamista, samoin kuin tavalliset inhimilliset kyvyt luonnostaan johtuvat tavallisella inhimillisellä tasolla olemisesta.

Monet näyttävät ajattelevan, että adeptius ei niinkään ole tulos perusteellisesta ja kaikinpuolisesta kehityksestä kuin määrättyjen ominaisuuksien hankkimisesta; he näyttävät kuvittelevan, että adepti on ihminen, joka määrättyä kasvatusmenetelmää, eräitä mielivaltaisia sääntöjä tarkkaan noudattaen hankkii ensin yhden ominaisuuden, sitten toisen, ja niitä jonkin määrän saatuaan tulee adeptiksi. Tämän harhaluulon nojalla he uskovat, että ensimmäisenä askeleena adeptiutta kohti on "kykyjen" saavuttaminen — selvänäköisyys ja kyky poistua aineellisesta ruumiista sekä kulkea pitkien matkojen päähän ovat niitä, jotka kaikkein enimmän viehättävät.

Niille, jotka haluavat saavuttaa tällaisia kykyjä omia etujaan varten, meillä ei ole mitään sanottavaa; heille tulee sama tuomio kuin niillekin, jotka toimivat puhtaasti itsekkäitä etuja silmällä pitäen. Mutta niitäkin on, jotka erehtyvät pitämään vaikutuksia syynä ja vilpittömästi ajattelevat, että epätavallisten kykyjen hankkiminen on ainoa henkisen edistyksen tie. Nämä pitävät Seuraamme vain sopivampana laitoksena helpottamaan heidän pyrkimyksiään tähän suuntaan, se on heidän mielestään eräänlainen Okkultinen akatemia, laitos, joka on perustettu tuomaan helpotuksia tulevien ihmeittentekijöiden opetukseen. Lukuisista vastalauseista ja varoituksista huolimatta on joitakin, joihin tämä käsitys näyttää erottamattomasti juurtuneen, ja he ovat äänekkäitä pettymystensä ilmaisussa huomatessaan sen täysin todeksi, mitä olemme sanoneet, nimittäin että Seuraa ei perustettu opettamaan mitään uusia ja helppoja teitä, millä saavuttaa "kykyjä", ja että sen ainoana tehtävänä on uudelleen sytyttää totuuden soihtu, joka niin kauan on ollut sammuksissa kaikille muille paitsi eräille harvoille, ja pitää totuutta elävänä muodostamalla ihmisten veljellinen liitto, ainoa maaperä, missä hyvä siemen voi kasvaa. Teosofinen Seura tahtoo kyllä edistää jokaisen sen vaikutuspiiriin tulevan yksilön henkistä kasvua, mutta sillä on vanhojen rishien menetelmät ja kaikkein vanhimman esoterismin ojennusnuorat; se ei jakele omia ja voimakkaasti vaikuttavia patenttilääkkeitä, joita ei yksikään tunnollinen parantaja uskalla käyttää.

Tässä yhteydessä haluaisimme kehottaa kaikkia jäseniämme sekä niitä, jotka etsivät henkistä totuutta, kavahtamaan henkilöitä, jotka tarjoutuvat opettamaan helppoja menetelmiä psyykkisten kykyjen kehittämiseen; sellaiset kyvyt ovat tosin verraten helppoja saavuttaa keinotekoisin (laukika) välikappalein, mutta ne häviävät heti, kun hermostoa kiihdyttävän aineen vaikutus lakkaa. Todellista näkijäkykyä ja adeptiutta, jota seuraa tosi-psyykkinen kehitys (lokottra), ei milloinkaan menetetä, kun se kerran on saavutettu.

Teosofisen Seuran perustamisen jälkeen näyttää syntyneen monenlaisia seuroja, jotka koettavat hyötyä siitä psyykkiseen tutkimukseen kohdistuvasta mielenkiinnosta, jonka edellinen on herättänyt, ja yrittävät saada jäseniä lupaamalla näille helposti saavutettavia sielullisia kykyjä. Intiassa olemme jo kauan tienneet kaikenkarvaisten valeaskeettien olemassaolosta, ja me pelkäämme, että tähän suuntaan on ilmenemässä uusi vaara sekä täällä että Euroopassa ja Amerikassa. Toivomme vain, ettei yksikään jäsenistämme loistavien lupausten häikäisemänä antautuisi itseään pettävien haaveilijoiden tai kenties suorastaan tietoisten keinottelijoiden huiputettavaksi.

Osoittaaksemme, että vastalauseemme ja varoituksemme johtuvat todellisesta tarpeesta, voimme mainita, että olemme äskettäin nähneet Benaresista saapuneeseen kirjeeseen liitetyn ilmoituksen, minkä eräs ns. "mahaatma" on julkaissut. Hän etsii "kahdeksaa miestä ja naista, jotka osaavat hyvin englantia ja jotakin Intian kielistä" ja päättää kehottamalla "niitä, jotka haluavat tarkempia tietoja työn yksityiskohdista ja maksun suuruudesta" kääntymään hänen puoleensa liittäen mukaan postimerkin vastausta varten! Edessäni on pöydällä The Divine Pymander –julkaisun numero, joka on ilmestynyt Englannissa viime vuonna ja sisältää huomautuksen teosofeille, jotka mahdollisesti ovat pettyneet Ylevän Tiedon odotuksessa, tiedon, jota hindu-mahaatmat vapaasti opettavat kaikille ja kehottavat sydämellisesti näitä ilmoittamaan nimensä julkaisijalle, joka pitää huolen siitä, että he "lyhyen koeajan jälkeen" pääsevät jäseniksi salaiseen veljeskuntaan, joka "vapaasti ja varauksitta opettaa kaikkia niitä, jotka he katsovat sen arvoisiksi". Kummallista kyllä, samassa niteessä näemme seuraavat Hermes Trismegistoksen sanat:

"Sillä vain tämä, oi poikani, on tie totuuteen, jota edeltäjämme vaelsivat ja jota kulkien he lopulta saavuttivat sen, mikä on hyvää. Se on kunnioitettava tie ja suora, mutta raskas ja vaikea kuljettavaksi sielulle, joka elää ruumiissa."

"Siksi meidän on varoen suhtauduttava sellaisiin ihmisiin, jotka elävät tietämättömyydessä, jotta he, pelätessään sitä, mikä on peitettyä ja salaista, olisivat vähemmin pahoja."

On aivan totta, että eräät teosofit ovat olleet (vain omasta syystään) pahoin pettyneet, siksi ettemme ole tarjonneet heille mitään joogatiedon oikotietä, ja on niitä, jotka haluavat käytännöllistä työtä. On huomattavaa, että ne, jotka ovat tehneet vähimmän työtä Seuran hyväksi, äänekkäimmin julistavat löytämiään virheitä. Miksi eivät nämä ja kaikki ne jäsenet, joille se on mahdollista, ryhdy vakavasti tutkimaan mesmerismiä? Mesmerismiä on sanottu salatieteiden avaimeksi, ja sillä on se etu, että se tarjoaa erikoisia tilaisuuksia hyvien töiden tekemiseen ihmisille. Jos voisimme jokaiseen haaraosastoomme perustaa maksuttoman homeopaattisen kansanapteekin ja siihen liittää laitoksen mesmeeristä parantamista varten, niin kuin jo on hyvällä menestyksellä tehty Bombayssa, niin omalta osaltamme auttaisimme lääketiedettä tässä maassa terveemmälle pohjalle ja olisimme yleensä ihmisille arvaamattoman suureksi avuksi.

Bombayn ryhmämme ohella on muitakin, jotka ovat tehneet samansuuntaista hyvää työtä, mutta äärettömästi enemmän vielä voidaan tehdä kuin mitä vielä on yritettykään. Samoin on laita Seuran muilla työaloilla. Olisi hyvä, jos jokaisen haaraosaston jäsenet yhdessä vakavasti neuvottelisivat siitä, mihin kouraantuntuviin toimenpiteisiin he voisivat ryhtyä edistääkseen Seuran ohjelmaan kuuluvia tarkoitusperiä. Liian monissa tapauksissa Teosofisen Seuran jäsenet tyytyvät jotensakin pintapuolisesti tutkimaan sen kirjoja ottamatta todella osaa sen työskentelyyn. Jos Seuran tulisi olla hyvänä voimana tässä maassa ja muissa, se voi saada tämän aikaan kaikkien jäsentensä aktiivisella yhteistyöllä, ja me haluamme vakavasti kaikkiin vedoten kehottaa heitä huolellisesti miettimään, minkälaisia työmahdollisuuksia kullakin on ja sen jälkeen vakavasti työskentelemään niiden toteuttamisessa. Oikea ajatus on hyvä asia, mutta ajatus sellaisenaan ei merkitse paljon, ellei se ole käännetty teoksi. Seurassa ei ole ainoatakaan jäsentä, joka ei kykenisi tekemään jotakin auttaakseen Totuuden ja yleisen Veljeyden asiaa. Hänen omasta tahdostaan vain riippuu tämän "jonkin" toteuttaminen.

Ennen kaikkea tahdomme toistaa sen tosiasian, että Seura ei ole aloittelevien adeptien lastenkamari: ei ole riittävästi opettajia, jotka kiertäisivät antamassa neuvoja eri haaraosastoissa aiheista, jotka tulevat esille Seuran tutkimustyössä. Osastojen on työskenneltävä itsekseen: on hankittava kirjoja, ja jäsenten on käytäntöön sovellutettava niissä annettu tieto. Näin kehitetään itseluottamusta ja ajattelukykyä. Tahdomme tätä erikoisesti painottaa, sillä kuuluviimme on tullut toivomuksia, joiden mukaan jokaisen haaraosastoihin lähetetyn luennoitsijan pitäisi olla käytännöllisesti perehtynyt kokeelliseen psykologiaan ja selvänäköisyyteen (so. taikapeilien käyttöön, tulevaisuuden ennustamiseen yms.). Olemme sitä mieltä, että jäsenien itsensä on tehtävä sellaiset kokeet, jotta niistä olisi yhtään hyötyä yksilön kehitykselle tai jotta ne auttaisivat häntä edistymään "ylämäkeä" vievällä tiellä, ja siksi kehotamme jäseniämme itse yrittämään.

"The Theosophist", vol. VI [Theosophist, May 1885]
Suom. J. E. P.
Ruusu-Risti — huhti-toukokuu 1931


Alkuperäinen artikkeli:
http://www.blavatsky.net/blavatsky/arts/SpiritualProgress.htm


Etusivu

H. P. Blavatsky

Teosofia