A. T.

Mitä hypnoosi on?

Hypnoosi on melkeinpä päivän puheenaihe. Siitä on kirjoitettu viime aikoina monissa lehdissä. Mutta tuskin kukaan on kirjoittanut meillä siitä, mitä hypnoosi oikeastaan on?

Ruotsalainen hermospesialisti ja psykologi S. G. Alrutz (1868–1925) ei alkujaan uskonut näkymättömään hermofluidumiin eikä auringon säteilemään ylifyysiseen voimaan (prana). Mutta pitkäaikaisen tutkimustyönsä ia laajan kirjallisen toimintansa (julkaisi mm. 1913–17 teoksen "Till nervsystemets dynamik") aikana hänen käsityskantansa muuttui kokonaan. Hän sanoi, että hypnotisoitaessa eli oikeastaan magnetisoitaessa (sairasta käsin sivellessä) magnetisoijan kädestä virtaa näkymätön hermofluidumi, joka vaikuttaa koehenkilöön.

Kerrotaan psykoanalyysin isän S. Freudin etevän oppilaan tri Carl Jungin käsityskannan olleen, että hypnoosi vahingoittaa parantumattomasti älyllisen kentän puolustuskykyä.

H. P. Blavatsky julkaisi Lucifer-lehdessä v. 1890 artikkelin "Hypnoosi ja sen suhde muihin lumouskeinoihin". Seuraavassa osa artikkelista (suom. Jussi Snellman):

"H. C." sekä monet muut jäsenet ovat pyytäneet meitä vastaamaan useisiin tekemiinsä kysymyksiin. Teemme niin, mutta eräällä varauksella: meidän on vastattava niihin yksinomaan okkultismin näkökannalta ottamatta lainkaan huomioon nykyaikaisen (ns. materialistisen) tieteen olettamuksia, jotka ovat ristiriidassa esoteeristen opetusten kanssa.

Kysymys. – Mitä on hypnoosi, kuinka se eroaa elollisesta magnetismista (eli mesmerismistä)?

Vastaus. – Hypnoosi on uusi tieteellinen nimitys vanhalle "tietämättömälle" taikauskolle – sitä on kutsuttu milloin "lumoukseksi", milloin "hurmioksi". Se on vanhentunut valhe muutettuna uudenaikaiseksi totuudeksi. Siinä on todellisuutta, mutta sen tieteellinen selitys puuttuu vielä. Joidenkin mielestä hypnoosi on tulos keinotekoisesti aikaansaadusta ympäryshermojen ärsytyksestä. Tämän ärsytyksen vaikutus siirtyy sitten aivoaineen soluihin ja saa aikaan uupumustilan, joka on vain toinen tapa nukkua (hypnosis eli hypnos). Toisten mielestä se on itse aikaansaatu, etupäässä mielikuvituksen synnyttämä horrostila jne. Se eroaa animaalisesta magnetismista, jossa hypnoottinen tila on aikaansaatu Braid-menetelmällä, joka on pelkästään mekaaninen, siinä katse keskitetään johonkin kirkkaaseen kohtaan – esimerkiksi metalliin tai kristalliin. "Animaalinen magnetismi" (eli mesmerismi) saadaan aikaan mesmerisesti sivelemällä potilasta. Kun käytetään menetelmää, joka on pelkästään mekaaninen, sähköiset sielulliset tai edes sähköiset fyysiset virrat eivät ole toiminnassa, vaan ainoastaan keskittymisen kohteena olevan metallin tai kristallin mekaaniset, molekyyliset värähtelyt. Silmä – aineellisen kehomme kaikkein okkultisin elin – toimii välittäjänä metallikappaleen tai kristallin ja aivojen välillä ja virittää aivojen hermokeskusten molekyylivärähtelyt (so. niille kuuluvien liikkeiden määrän) sopusointuun esineen värähtelyjen kanssa. Tämä sopusointu aikaansaa hypnoottisen tilan. Toisessa puheenaolevassa tapauksessa olisi hypnoosin oikea nimitys "animaalinen magnetismi" eli tuo niin paljon pilkattu sana "mesmerismi". Sillä hypnotisoimisen alkukäsittelyssä hypnotisoijan oma tahto – joko tietoisesti tai muuten – vaikuttaa potilaan keskushermostoon. Ja ylihypnoottinen tila (so. suggestio), on taas aikaansaatu – atomisten, ei molekyylisten – värähtelyjen avulla, jotka on synnyttänyt TAHDOKSI kutsutun energian toiminta avaruuden eetterissä (ja sen tähden aivan toisella tasolla). Sillä se, mitä me kutsumme "tahdon värähtelyiksi" on ehdottomasti erotettava niistä värähtelyistä, jotka pelkkä mekaaninen liike saa aikaan – molemmat toimivat kosmisten tasojen kahdessa eri asteessa. Tämän ymmärtämiseksi on tietysti välttämätöntä oivaltaa, mitä tahdolla tarkoitetaan okkultisessa tieteessä.

Kys. – Molemmissa (sekä hypnoosissa että animaalisessa magnetismissa) tapahtuu hypnotisoijan tahdon toimintaa, ja hänestä siirtyy jotakin potilaaseen, ja se vaikuttaa tähän. Mikä on se siirtynyt "jokin" molemmissa tapauksissa?

Vast. – Sillä, mikä on siirtynyt, ei ole nimeä eurooppalaisissa kielissä. Jos kuvailemme sitä tahtona, se menettää kaiken merkityksensä. Vanhat ja melkein kokonaan kielletyt nimitykset – sellaiset kuin "taikavoima", "lumous", "hurmio" ja "loitsu" sekä varsinkin "noituminen" – ilmaisevat paljon selvemmin sen todellisen toiminnan, joka tapahtuu sellaisen siirron aikana, kuin nykyaikaiset, merkityksettömät termit "psykologisoida" ja "biologisoida". Okkultismi kutsuu siirrettyä voimaa "auriseksi fluidumiksi" (erotuksena aurisesta valosta). "Fluidumi" on korkeammalla tasolla olevien atomien vastaavaisuussuhde sekä niiden laskeutuminen potentiaalisen tahdon synnyttämän ja ohjaaman – tuskin huomattavan, näkymättömän – plastisen aineen muodossa tälle alemmalle tasolle. "Aurinen valo" – eli se, mitä Reichenbach kutsuu odiksi – ympäröi jokaista elävää ja elotonta olevaista luonnossa – on puolestaan astraalinen [uudemmassa teosofisessa kirjallisuudessa ’eetterinen’ – toim. huom.], olevaista virtaava heijastua. Sen erikoinen väritys ja värit, yhdistelmät ja moninaisuus osoittavat gunien tilaa eli jokaisen eri esineen laatua ja ominaisuuksia – ihmisen aura on voimakkain kaikista.

Hypnoosi vaatisi laajemman käsittelyn. Yllä olevastakin kuitenkin jo selvinnee, että siinä vaikuttavat voimat, joiden kanssa ei ole syytä leikkiä. Hypnoosia voi sanoa tulisoihduksi tai dynamiitiksi, jotka annetaan lapsen käteen.

Elonpyörä – 1964 N:o 1

[Koko artikkeli alkukielellä: Hypnotism, and Its Relations to Other Modes of Fascination]


Etusivu

H. P. Blavatsky

Teosofia