H. P. Blavatsky

INKA-KUNINKAAN AARTEET

Sekä koko Amerikassa että Länsi-Intian saarilla olevien raunioiden sanotaan kuuluneen uponneeseen Atlantis-mantereeseen. Vanhan maailman silloisilla hierofanteilla — tämän maanosan Atlantis on aikanaan melkein kokonaan yhdistänyt uuteen — sekä uponneen mantereen maagikoilla oli kaikkiin suuntiin ulottuva maanalaisten käytävien verkosto. Esitämme nyt erään kauan sitten kuolleen perulaisen näistä käytävistä kertoman merkillisen tarinan, jonka hän kertoi ollessamme matkalla hänen maansa sisäosissa.

Tarinassa kerrotaan viimeisen Inkan kuuluisista aarteista. Perulainen vakuutti, että sen jälkeen kun Pizzarro oli, kuten tiedetään, raa'asti murhannut Inkan, oli aarteiden salaisuus tullut kaikkien intiaanien tietoon, lukuun ottamatta Mestitzosta, johon ei voitu luottaa. Inkan kuolemasta ja aarteesta kerrotaan näin: kun Inka oli joutunut vangiksi, hänen puolisonsa tarjosi kuninkaan vapauden lunnaiksi kultaa täynnä olevan kammion »lattiasta kattoon asti, niin korkealle kuin hänen voittajansa ulottuisivat». Tämän kultamäärän hän luovuttaisi ennen auringon laskua kolmen päivän kuluttua. Kuningatar piti lupauksensa, mutta Pizzarro, espanjalaisen tavan mukaan, ei pitänyt omaansa. Ihmetellen aarteiden paljoutta valloittaja ilmoitti, ettei hän vapauttaisi vankia, vaan surmaisi tämän, ellei kuningatar ilmoittaisi paikkaa, josta aarteet oli tuotu. Pizzarro oli nimittäin kuullut, että inkoilla oli jossain tyhjentymätön kaivos, monta Englannin penikulmaa pitkä maanalainen tie tai tunneli, jossa säilytettiin kaikki maasta turvaan kerätyt rikkaudet. Onneton kuningatar pyysi lykkäystä ja lähti kysymään neuvoa oraakkeleilta. Ylimmäinen pappi näytti hänelle uhrauksen aikana, että pyhä musta peili kertoi kuninkaan saavan surmansa, vaikka kruunun aarteet luovutettaisiin valloittajalle. Kuningatar antoi tällöin määräyksen sulkea käytävän oven, joka oli hakattu kallioseinään. Koko rotko täytettiin papin ja taikurien ohjeiden mukaan valtavilla kallionlohkareilla ja ulkopuoli naamioitiin niin, ettei tehdystä työstä voinut havaita jälkeäkään. Espanjalaiset surmasivat sitten Inkan, ja hänen onneton puolisonsa teki itsemurhan. Espanjalainen ahneus ylitti kaikki rajat, mutta haudatun aarteen salaisuus pysyi kätkettynä harvojen uskollisten perulaisten sydämissä.

Perulainen kertojamme lisäsi, että varomattomat puheet olivat aiheuttaneet sen, että monet hallitukset, tieteellisen tutkimuksen varjolla, olivat eri aikoina lähettäneet henkilöitä etsimään aarretta. He olivat suorittaneet etsintöjä kautta maan kuitenkin tuloksetta. Perimätiedon ovat vahvistaneet tohtori Tscudd sekä muut Perun historiantutkijat. On kuitenkin vielä joitakin yksityiskohtia, joita tietääksemme ei aikaisemmin ole esitetty. Useita vuosia sen jälkeen, kun olimme kuulleet italialaisen herrasmiehen vahvistavan tarinan todenperäisyyden, matkustaessamme jälleen Perussa laivalla etelään Limasta saavuimme auringon laskiessa lähellä Aricaa olevalle seudulle. Täällä huomiomme kiinnittyi valtavaan kallioon, joka kohosi miltei kohtisuoraan korkeuteen yksinäisenä autiolla rannalla aivan erillään Andien vuorijonosta. Se oli inkojen hautaholvi. Kun laskevan auringon viimeiset säteet osuivat kallion pintaan, voitiin siinä tavallisen teatterikiikarinkin avulla erottaa vulkaaniseen kivilajiin kaiverretut merkilliset hieroglyfit. Silloin kun Cusco oli Perun pääkaupunki, siellä oli kokonsa vuoksi laajalti kuuluisa auringontemppeli. Sen katto oli rakennettu paksuista kultalevyistä, seinät oli peitetty samalla kallisarvoisella metallilla, vieläpä räystäätkin olivat kimmeltävää kultaa. Läntiseen seinään rakentajat olivat tehneet aukon, joka keskitti auringonsäteet sisälle rakennukseen, kun ne osuivat siihen. Ne soljuivat kultaisena ketjuna loistavasta yksityiskohdasta toiseen, ympäröivät seinät ja valaisivat ankaran näköiset jumalankuvat sekä paljastivat määrätyt, muulloin näkymättömät mystiset merkit. Vain se, joka ymmärsi nämä hieroglyfit, jotka ovat samanlaisia kuin vieläkin inkojen haudoilla olevat merkit, saattoi oppia tietämään tunnelin salaisuuden ja sisäänpääsyn sinne. Eräs pääsytie tunneliin oli Cuscon lähellä. Nykyisin sekin on peitetty, eikä sitä voida löytää. Se vei suoraan valtavaan tunneliin, joka johtaa Cuscosta Limaan ja kääntyy sitten etelään ulottuen Boliviaan asti. Eräässä kohdassa sen katkaisee kuninkaallinen hauta. Hautakammion sisälle on taidokkaasti asetettu kaksi ovea, oikeastaan kaksi suurta laattaa, jotka kääntyvät tappien varassa ja sulkeutuvat niin tiiviisti, että ne voidaan erottaa haudan seinämistä vain salaisten merkkien avulla. Vain uskolliset vartijat kykenevät tulkitsemaan näitä merkkejä. Toinen näistä laatoista sulkee Liman tunnelin eteläisen aukon ja toinen Bolivian pohjoisen käytävän. Ainoa Arican kammioon johtava ovi on Payquinan lähellä olevassa vuoressa. Tunnelissa on Boliviasta Limaan ja Cuscoon asti pienehköjä kätköjä, jotka ovat täynnä kulta-aarteita ja kallisarvoisia kiviä. Nämä aarteet ovat Inkan monien sukupolvien kokoamia ja niiden kokonaisarvo on suunnaton.

Hallussamme on tarkka asemakaava tunnelista, hautakammiosta ja ovista. Sen antoi meille kerran vanha perulainen. Jos olisimme halunneet hyötyä tästä salaisuudesta, siihen olisi tarvittu laajaa yhteistyötä Perun ja Bolivian hallitusten kanssa. Retki aiheuttaisi ruumiillisia vastuksia, eikä kukaan yksittäinen ihminen tai pieni joukkokaan voisi ryhtyä yritykseen, koska hän joutuisi tekemisiin rannikon salakuljettajien ja rosvojoukkojen kanssa, joihin kuuluu melkein koko kansa. Lisäksi voisi olla arveluttavaa yrittää puhdistaa ilmaa ummehtuneessa tunnelissa, jossa ei ole käyty vuosisatoihin. Aarteet ovat kuitenkin siellä ja tulevat tradition mukaan myös pysymään siellä, kunnes viimeinenkin ripe Espanjan ylivallasta häviää koko Amerikan mantereelta.

Suom. Jussi S.

elonpyörä — 1960 n:o 1


Etusivu

H. P. Blavatsky

Teosofia