H. P. Blavatsky

JOOGAFILOSOFIA*

[The Theosophist, II. vsk. nro 2, 4 ja 7, marraskuu 1880, tammikuu ja huhtikuu 1881.]

[Vaikka joogatila eli ihmisen hibernaatio on ainoastaan pitkittynyttä unta, on mielenkiintoista havaita, että on muistiin merkittyjä tapauksia yksilöistä, jotka nukkuvat viikkoja, kuukausia, jopa vuosia.]

Olemme tunteneet venäläisen naisen – Mme Kashereninoffin – jonka sisar, tuolloin naimaton, noin 27-vuotias, nukkui säännöllisesti kuusi viikkoa kerrallaan. Tuon periodin jälkeen hän heräsi heikkona mutta ei kovin uupuneena ja pyysi maitoa, tavallista ruokaansa. Kahden, joskus kolmannen viikon lopussa hän alkoi osoittaa selviä merkkejä unisuudesta, ja kuukauden vierähdettyä hän vaipui jälleen horrokseensa. Tätä kesti seitsemän vuotta. Tavallinen kansa piti häntä suurena pyhimyksenä. Tämä oli vuonna 1841. Mitä hänestä tuli myöhemmin, sitä emme osaa sanoa.

[Eri auktoriteetit ovat määritelleet joogan eri tavoin. Jotkut ovat määritelleet sen mentaaliseksi abstraktioksi, toiset hiljaiseksi rukoukseksi, kolmannet innoittuneen yhteydeksi hengitettyyn ilmaan ja neljännet mielen yhteydeksi sieluun. Mutta joogalla ymmärrän taitoa keskeyttää hengitys ja verenkierto. Jooga jaetaan pääasiassa rajajoogaan ja hathajoogaan.]

Tässä kirjoittaja lankeaa päivänselvään virheeseen. Hän sekoittaa keskenään râja- ja hathajoogit. Kuitenkaan râjajoogeilla ei ole mitään tekemistä hathan fyysisen harjoituksen kanssa eikä minkään muun lahkon, jotka ovat nykyisin omaksuneet joogien nimen ja tunnuskuvat. Wilson lankeaa kirjassaan Essays on the Religions of the Hindus samaan sekoittamiseen ja tietää hyvin vähän, jos lainkaan, todellisista râjajoogeista, joilla ei ole sen enempää tekemistä Shivan, Vishnun tai minkään muunkaan jumaluuden kanssa. Ainoastaan oppineimmat Pohjois-Intian Shankaran dandineista, varsinkin ne, jotka asuvat Râjputânassa, voisivat antaa – jos haluaisivat – joitakin oikeita selityksiä râjajoogeista. Nuo ihmiset, jotka ovat omaksuneet Shankaran vedantan filosofiset opit, ovat lisäksi perehtyneet hyvin tantraoppeihin. Nämä opit on määritelty pirullisiksi niiden taholta, jotka eivät ymmärrä eivätkä ennakkokäsityksineen hyväksy heidän oppejaan.

Jos dandineista puhuessamme olemme käyttäneet edellä ilmaisua joka alkaa jos-konjunktiolla, se johtuu siitä, että satumme tietämään, kuinka huolellisesti todellisten joogien salaisuudet – jopa heidän olemassaolonsa – kielletään tämän veljeskunnan keskuudessa. Vasta suhteellisen äskettäin he ovat tuoneet päivänvaloon omaksumansa tavallisen puolustuksen, tukenaan vankimmat auktoriteettinsa, jotka vakuuttavat, että joogin tilaa ei saavuteta nykyisellä eli kalikaudella. "Johtuen aistien epävakaudesta, synnin yleisyydestä kalikautena ja elämän lyhyydestä, kuinka voidaan saavuttaa haltioituminen joogan avulla?" kysyy Kâshîkhanda. Tämä ilmoitus voidaan kuitenkin kumota parilla sanalla ja heidän omin asein. Nykyisen kaliyugan kesto on 432 000 vuotta, josta 4979 vuotta on jo kulunut. Krishna ja Arjuna syntyivät aivan kaliyugan alussa. Intian kaikki historialliset joogit ovat eläneet Vishnun kahdeksannen inkarnaation jälkeen, sillä mitä tulee esihistoriallisiin joogeihin tai niihin joiden väitetään olevan sellaisia, me emme katso olevamme oikeutettuja pakottamaan heitä yleisön tietoisuuteen. Onko meidän siis ymmärrettävä, ettei kukaan näistä lukuisista pyhimyksistä, filosofeista ja askeeteista Krishnasta edesmenneeseen Bombayn Vishnu Brahmachâri Bawaan olisi koskaan saavuttanut "haltioitumista joogan avulla"? Tämän väitteen toistaminen on yksinkertaisesti tuhoisa heidän omille intresseilleen.

Ei ole niin, ettei hathajoogien keskuudessa – ihmisten, jotka olivat toisinaan saavuttaneet fyysisen, hyvin johdetun harjoitusjärjestelmän avulla "ihmeiden tekijän" korkeimmat kyvyt – olisi koskaan ollut todellisen joogin arvoisena pidettävää ihmistä. Sanomme vain tämän: râjajoogi harjoittaa ainoastaan mentaalisia ja älyllisiä kykyjään pysyen erillään fyysistä ja tehden vain vähän pelkästään fyysisiä ilmiöitä tuottavia harjoituksia. Tästä syystä on erittäin harvinaista löytää maailmasta todellista joogia, joka kerskailee olevansa sellainen tai on halukas näyttämään sellaisia kykyjä – vaikka hän saavuttaa niitä samoin kuin sellainen, joka harjoittaa hathajoogaa, mutta toisella ja paljon älyllisemmällä menetelmällä. Yleensä he kieltävät nämä kyvyt suoralta kädeltä, mutta hyvin perustelluista syistä. Edellisten ei tarvitse edes kuulua mihinkään askeettien näkyvään järjestöön, ja heidät tunnetaan useammin yksityishenkilöinä kuin uskonnollisen veljeskunnan jäseninä, eivätkä he välttämättä ole hinduja. Kabir, joka oli yksi heistä, jyrisee useimpia myöhempiä kerjäläislahkoja vastaan, joista silloin tällöin tulee sotureita, ellei pelkästään maantierosvoja, ja hän kuvaa heitä taitavasti:

"En koskaan katso sellaista joogia, oi veli, joka unohtaen oppinsa kuljeskelee ympäri huolettomasti. Hän seuraa julkisesti Mahâdevan uskoa ja kutsuu itseään korkeaksi opettajaksi: Hänen näyttämönään ovat messut tai markkinat. Mâyâ on väärän pyhimyksen valtiatar. Milloin Dattatreya hajotti asunnon? Milloin Sukhadeva kokosi aseistetun joukon? Milloin Nârada kohotti piilukkokiväärin? Milloin Vyâsadeva puhalsi torvea jne."

Sen vuoksi aina kun kirjoittaja – tri Paul – puhuu râjajoogasta, on kyse pelkästään hathasta.

[Sitten seuraavat yksityiskohtaiset ohjeet asentojen harjoittamista ja mantrojen toistamista varten sekä yâmyâsana ja prânâyâma eli sisäänhengitys ja hengityksen pidätys.]

Kuten jo sanoimme, kaikki edellä olevat ovat hathajoogan harjoituksia ja edistävät ainoastaan fyysisten ilmiöiden tuottamista ja antavat hyvin harvoin välähdyksiä todellisesta selvänäöstä, ellei se ole eräänlainen keinotekoisen ekstaasin kuumeinen tila. Kun julkaisemme ne, se johtuu pelkästään siitä, että pidämme suuressa arvossa tätä tietoa ja todennäköisenä totuudenpilkahduksen antajana skeptikoille. Se näet osoittaa heille, että jopa hathajoogien tapauksessa syy ilmiöiden tuottamiseen samoin kuin saadut tulokset voidaan kaikki selittää tieteellisesti, ja sen vuoksi ei ole tarvetta hylätä ilmiöitä à priori eikä ilman tutkimusta tai luokitella niitä muuksi kuin luonnollisiksi vaikka salaisiksi kyvyiksi, enemmän tai vähemmän latenteiksi jokaisessa miehessä ja naisessa.

__________

[Seuraavaksi tri Paul kuvaa kahdeksaa tyyppiä. Kumbhakaa joogi harjoittaa tutkiakseen sielun luonnetta. Khecharî mudrâ on kielen pidentämistä halkaisemalla ja sitten "lypsämällä" sitä, kunnes se on tarpeeksi pitkä käännettäväksi taaksepäin kurkkuun, ja sen kärjellä hän painaa kurkunkantta ja siten sulkee rima glottidiksen (äänirako), mikä pitää hengitetyn ilman elimistössä, kun keuhkot ja sisäelimet ovat täysin täyttyneet. Tällä harjoituksella hänestä tulee kaikelle ulkopuoliselle tunnoton. "Ilman sitä", sanoo tri Paul, "hän ei voi koskaan sulautua Jumalaan."]

Koska joogafilosofian tiede ja opiskelu kuuluu buddhalaisuuteen, lamalaisuuteen ja muihin ateistisiksi oletettuihin uskontoihin, ts. niihin, jotka kieltävät uskon persoonalliseen jumaluuteen, ja koska vedantalaiset eivät missään tapauksessa käytä sellaista ilmaisua, meidän on ymmärrettävä termi "Jumalaan sulautuminen" yhteydeksi universaaliseen sieluun eli parama-purushaan – alkuperäiseen eli ainoaan Henkeen.

[Sitten annetaan ohjeet mûlabandhan harjoittamiseen, prosessin, jonka avulla nuoruuden sanotaan palautuvan vanhalle ihmiselle.]

Tällä asennolla on tuskin haluttua vaikutusta, ellei sen filosofiaa ymmärretä hyvin ja sitä harjoiteta nuoresta pitäen. Vanhan iän ulkonäkö, kun iho on kurtussa ja kudokset ovat höllentyneet, voidaan palauttaa nuoreksi tilapäisesti ja mâyân avulla. Mûlabandha on yksinkertaisesti prosessi, jolla sen harjoittaja vaivuttaa itsensä uneen (ja siten saavuttaa säännölliset nukkumaanmeno- ja heräämishetket).

[Ujjayi Kumbhaka. Ottakaa sukhâvaksi kutsuttu tila, avatkaa kummatkin sieraimet ensimmäisen kumbhakan avulla, hengittäkää sisään kummankin sieraimen kautta, täyttäkää vatsa ja kurkku hengitetyllä ilmalla ja hengittäkää sitten hitaasti ulos vasemman sieraimen kautta. Se, joka harjoittaa tätä kumbhakaa, parantaa kaikki sairaudet, jotka johtuvat riittämättömästä hapen sisään hengityksestä.]

Ja jos joku on halukas pilkkaamaan uudenlaista parannuskeinoa, jota joogi käyttää parantaakseen "nuhan", "matotaudin" ja muut sairaudet – joka on ainoastaan tietynlainen sisään hengitystapa – hänen huomionsa kiinnitetään siihen tosiasiaan, että nämä lukutaidottomat ja taikauskoiset askeetit näyttävät ennakoineen nykyajan tieteen keksinnöt. Yksi viimeisimmistä on kerrottu New York Medical Recordin numerossa (syysk. 1888) nimellä: "A New and Curious Plan for Deadening Pain" (Uusi omituinen kivunvaimentamismenetelmä). Kokeet teki tri Bonwill, tunnettu lääkäri Philadelphiasta v. 1872, ja niitä on sen jälkeen käytetty menestyksellisesti puudutuksessa. Lainaamme sen Dubuque Daily Telegraphista:

"Vuonna 1875 tri A. Hewson esitti lupaavan selostuksen sitä koskevasta kokemuksestaan kansainvälisessä lääketieteellisessä kongressissa, ja äskettäisessä Philadelphian piirikunnan lääketieteellisessä seurassa kuultiin aiheesta useita esitelmiä, joita seurasi vilkas keskustelu. Käyttäessään menetelmää hoitohenkilö pyytää vain potilasta hengittämään nopeasti, noin sata hengitystä minuutissa ja lopettamaan nopeisiin puhkuviin uloshengityksiin. Kahden tai viiden minuutin kuluttua seuraa kivun täydellinen tai osittainen poissaolo puoleksi minuutiksi tai pidempään, ja tuona aikana voidaan tehdä hampaiden poistoja tai leikkauksia. Potilas voi olla missä tahansa asennossa, mutta suositellaan kyljellä makaamista, ja yleensä on parasta heittää nenäliina kasvojen päälle potilaan huomion poiskääntämiseksi. Kun nopea hengitys ensin alkaa, potilas voi tuntea jonkinlaista hilpeyttä, ja seuraavaksi tulee täyden tunne päässä tai huimausta, kasvot tulevat ensin punaisiksi ja myöhemmin kalpeiksi tai jopa sinertäviksi, sydän lyö melko heikosti ja nopeasti, mutta tuntoa ei ole eikä tiedottomuutta. Vaikutus saadaan aikaan helpommin naisilla kuin miehillä, ja keski-ikäisillä helpommin kuin vanhoilla. Lapsia voidaan tuskin saada hengittämään asianmukaisesti. Mitään vaaraa ei ole olemassa. Useita pienempiä operaatioita, muita kuin hampaisiin liittyviä, voidaan tehdä onnistuneesti tällä menetelmällä, ja väitetään, että hammaslääketieteessä, kirurgiassa ja synnytyksessä se voi korvata tavallisen anestesiologian. Tri Hewsonin selitys on se, että nopea hengitys vähentää veren hapettumista ja että tuloksena oleva hiilidioksidin ylimäärä tilapäisesti myrkyttää hermokeskukset. Tri Bonwill antaa useita selityksiä, joista yksi on hiilidioksidin erityinen vaikutus, toinen tahdonvoiman pois kääntäminen, minkä aiheuttaa nopea, tahdonalainen lihastoiminta, ja kolmas veren kasautuminen aivoissa, mikä johtuu ilman liiallisen määrän siirtymisestä keuhkoihin. Record ei ole tyytyväinen näihin teorioihin, mutta pitää hyvin todistettuna, että kipua voidaan vähentää tällä menetelmällä, jota se suosittelee ammattikunnalle sen täsmällisen arvon kokeellista määritystä varten."

Ja jos on varmasti todistettu, että noin sata hengitystä minuutissa, jotka päättyvät nopeisiin uloshengityksiin, voivat onnistuneesti vaimentaa kipua, niin miksi ei sitten sen muunnelma, jossa happea hengitetään sisään, saisi aikaan toisia vielä merkillisempiä tuloksia, joita tiede ei vielä tunne, vaan se odottaa tulevaa keksimistään.

[Puhuttuaan jonkin aikaa samâdhista ja râjajoogan eri haaroista tri Paul huomautuksineen tuo esille seuraavan huomion.]

Tätä menetelmää, joka kehittyi harjoittamisen pitkinä kausina, kunnes sitä käytettiin edellä kuvatuin seurauksin, ei harjoitettu muinaisina aikoina yksinomaan Intiassa. Kaikkien maiden suuret filosofit yrittivät hankkia näitä kykyjä, ja varmasti tämän päivän joogien naurettavien ulkonaisten asentojen takana on kätkettynä muinaisten aikojen syvä viisaus, sellainen joka sisälsi muiden muassa täydellisen tiedon siitä, mitä nyt nimitetään fysiologiaksi ja psykologiaksi. Ammonios Sakkas, Porfyrios, Proklos ja muut harjoittivat sitä Egyptissä, eivätkä Kreikka ja Rooma epäröineet lainkaan filosofisen loiston aikanaan seurata perässä. Pythagoras puhuu sfäärien taivaallisesta musiikista, jota kuulee ekstaasin hetkinä, Zenon löytää viisaan miehen, joka voitettuaan kaikki himot tuntee onnea ja mielenliikutusta jopa kärsimyksen keskellä. Platon puolustaa meditoivaa ihmistä ja vertaa hänen kykyjään jumalallisiin kykyihin, ja näemme kristillisten askeettien pelkän kontemplaation ja itsekidutuksen kautta hankkivan levitaation eli aitrobatian taitoja, jotka vaikka ne luettiin persoonallisen jumalan ihmeellisen väliintulon ansioksi, ovat kuitenkin todellisia ja seurauksia fysiologisista muutoksista ihmisruumiissa. Patanjali sanoo:

"Joogi tulee kuulemaan taivaallisia ääniä, taivaallisten kuorojen lauluja ja keskusteluja. Hän tulee havaitsemaan niiden kosketuksen niiden kulkiessa läpi ilman", mikä järkevämmälle kielelle käännettynä tarkoittaa, että askeetti kykenee näkemään henkisen silmänsä avulla astraalivalossa, kuulemaan henkisen korvansa avulla subjektiivisia muille kuulumattomia ääniä ja elämään ja tuntemaan niin sanoakseni näkymättömässä maailmassa. "Joogi kykenee astumaan kuolleen tai elävän ruumiiseen aistien polun avulla ja tässä ruumiissa toimimaan ikään kuin se olisi hänen omansa."

"Aistien polku"; fyysiset aistimme, joiden ajateltiin olevan lähtöisin astraaliruumiista, ihmisen eteerisestä kaksoiskappaleesta eli jivâtmasta, joka kuolee ruumiin mukana; aisteista puhutaan tässä niiden henkisessä merkityksessä – ihmisen korkeamman prinsiipin tahdonilmauksina. Todellinen râjajoogi on stoalainen, ja Kapila, joka käsittelee vain viimeksi mainittua – hyläten täysin hathajoogien väitteen keskustelemisesta samâdhin aikana äärettömän Îshvaran kanssa – kuvaa heidän tilaansa seuraavin sanoin:

"Mitä joogille, jonka mielessä kaikki asiat ovat henkeä, on hullaantuminen, mitä murhe? Hän näkee kaikki asiat yhtenä; hän on täysin vailla tunteita; hän ei iloitse hyvästä eikä suutu pahasta… Viisas mies näkee niin monta väärää asiaa niissä, joita sanotaan todellisiksi, niin paljon surkeutta siinä, mitä sanotaan onneksi, että hän kääntyy inhoten pois… Sillä, joka on ruumiissa ollen saavuttanut vapautuksen (aistien tyranniasta), ei ole kastia, ei lahkoa, ei veljeskuntaa, ei velvollisuuksista huolehtimista, ei shastroista tai mistään kaavoista tai ansiokkaista teoista kiinni pitämistä; hän on puheen saavuttamattomissa; hän on kaukana kaikista maallisista huolista; hän on luopunut rakkaudesta ja kaikkien aistittavien kohteiden tuntemuksesta; hän ei imartele ketään, hän ei kunnioita ketään, häntä ei palvota, hän ei palvo ketään; noudattaapa ja seuraapa hän kanssaihmistensä tapoja tai ei, tämä on hänen luonteensa."

Tämä luonne olisi kyllä itsekäs ja tympäisevän ihmisiä karttava, joten olisiko se sitä, mihin todellinen adepti olisi pyrkimässä. Mutta sitä ei tule ymmärtää kirjaimellisesti, ja meillä on jotain enemmän sanottavaa aiheesta seuraavassa artikkelissa, joka päättää tri Paulin tutkielman joogafilosofiasta.

__________

[Yksi hathajoogin noudattamista harjoituksista on dhauti. Siinä niellään vedellä kostutettu, 8 senttiä leveä ja 4,5 metriä pitkä pellavaside. Se on melko vaikea prosessi. Vain hyvin harvat fakiirit voivat tehdä sen.]

Ja on onnellista, että prosessi on vaikea, koska emme tiedä mitään läheskään niin vastenmielistä. Ei kukaan todellinen râjajoogi koskaan alentuisi tekemään sitä. Lisäksi, kuten jokainen lääkäri voi helposti kertoa, prosessista toistettuna tulee kokeilijalle hyvin vaarallinen. On vielä salatumpia "prosesseja", ja yhtä hyödyttömiä psykologisiin tarkoituksiin.

[Eikä hänen hiuksensa kasva sinä aikana kun hän on haudattuna.]

Mitä hiusten kasvun pysähtymiseen tulee, jotkut salaisen tieteen adeptit väittävät tietävänsä enemmän kuin tämän. He todistavat taitonsa keskeyttää täysin elintoiminnot joka yö nukkumiseen tarkoitettuina hetkinä. Elintoiminnot pidetään silloin niin sanotusti täysin lakkautettuna. Koska sisäisen yhtä hyvin kuin ulkoisen elimistön kuluminen on siten keinotekoisesti keskeytetty ja koska kulumiselle ei ole mitään mahdollisuutta, nämä ihmiset kokoavat yhtä paljon elinvoimaa valvetilansa käyttöön kuin he olisivat menettäneet unessa, minkä tilan aikana, jos se on luonnollinen, energiaprosessi ja voiman käyttö jatkuu yhä automaattisesti ihmisruumiissa. Tuossa aikaansaadussa tilassa, kuten syvän tajuttomuuden tilassakaan, eivät aivot näe unta yhtään enempää kuin jos ne olisivat kuolleet. Jos kuluisi yksi vuosisata, se ei tuntuisi yhtään pidemmältä kuin yksi sekunti, sillä kaikki ajantaju on kadonnut siltä, joka on sen alainen. Eivätkä hiukset ja kynnet kasva sellaisissa olosuhteissa, vaikka ne kasvavat tietyn ajan ruumiin todella kuoltua, ja se jos mikään osoittaa, että fyysisen ruumiin atomit ja kudokset pysähtyvät olosuhteissa, jotka ovat aivan erilaiset kuin kuolemaksi nimittämämme tila. Sillä käyttääksemme fysiologista paradoksia, elämä kuolleen eläimen elimistössä on kiihkeämmin aktiivista kuin se koskaan on elävässä, mikä, kuten näemme, ei päde mainitsemassamme tapauksessa. Vaikka tavallinen skeptikko voi pitää tätä selitystä pelkkänä hölynpölynä, ne jotka ovat kokeneet tämän itse, tietävät sen kiistattomaksi tosiasiaksi.

Kaksi fakiiria Nepalista suostui kerran yrittämään koetta. Toinen heistä, ennen kuin yritti talviunta, kävi läpi kaikki tri Paulin kuvaamat valmistautumisseremoniat, ja teki kaikki tarpeelliset varotoimenpiteet. Toinen yksinkertaisesti paneutui hyvin hänelle ja muille tutun prosessin avulla siihen täydellisen lamaannuksen väliaikaiseen tilaan, joka ei aseta mitään aikarajoja ja voi kestää kuukausia yhtä hyvin kuin tunteja ja joka tunnetaan tietyissä tiibetiläisissä lamalaisluostareissa... Tulos oli, että samalla kun edellisen hiukset, parta ja kynnet olivat kasvaneet kuuden viikon lopussa, tosin heikosti mutta havaittavasti, jälkimmäisen solut olivat pysyneet kuin suljettuina ja toimimatta, ikään kuin hän olisi muuttunut tuona ajanjaksona kivikovaksi patsaaksi. Koska emme henkilökohtaisesti tunteneet kumpaakaan näistä miehistä tai koetta, voimme vahvistaa vain yleisellä tasolla ilmiön mahdollisuuden, emme tämän erityistapauksen yksityiskohtia, vaikka epäilisimme mieluummin olemassaoloamme kuin niiden totuudellisuutta, joilta saimme kertomuksen. Toivomme ainoastaan, että niiden skeptikkojen ja materialistien keskuudesta, jotka saattavat pilkata, emme löytäisi sellaisia ihmisiä, jotka siitä huolimatta että hyväksyvät lujalla ja hartaalla vakaumuksella kertomuksen puolikuolleen Lasaruksen henkiinheräämisestä ja muut sellaiset ihmeet, tai sellaisia, jotka samalla kun ovat valmiit murskaamaan teosofin hänen uskomustensa vuoksi, eivät koskaan uskaltaisi pilkata kristittyjen uskomuksia.

[Joogi hankkii tietyn painon lisäyksen nielemällä suuria hengenvetoja ilmaa ja pusertaen sitä elimistön sisällä.]

Tämä on sitä, mitä kolme vuotta sitten kuvatessamme ilmiötä Hunnuttomassa Isiksessa nimitimme interpolarisaatioksi. (Ks. Isis, Tiede 1 osa, s. 138 ja 139.)

[Prâptista johtuvista voimista sanottiin…]

Samoin kuin kuuro ja mykkä henkilö oppii ymmärtämään puheen tarkan merkityksen pelkästään puhujan huulien liikkeestä ja kasvoista vaikkei ymmärrä mitään kieltä foneettisesti, voi muita erikoisaisteja kehittyä kuuromykän sielussa sekä fyysisessä mielessä. Kuudes yhtä ilmiöllinen aisti kehittyy harjoituksen seurauksena, mikä korvaa hänelle kahden muun puutteen.

Magneettista ja mesmeristä auraa eli "fluidumia" voidaan synnyttää ja tehostaa jokaisessa ihmisessä miltei yliluonnolliseen laajuuteen asti, ellei henkilö ole luonnoltaan täysin passiivinen.

Olemme tienneet sellaisen kyvyn (aavistaa muiden ajatuksia) olevan yksilöissä, jotka olivat kaikkea muuta kuin adepteja tai joogeja ja jotka eivät olleet koskaan kuulleet viimeksi mainituista. Sitä voidaan kehittää helposti voimakkaalla tahdolla, hellittämättömyydellä ja harjoituksella, varsinkin henkilöissä, joilla on jo syntyessään luonnollisia analyyttisiä kykyjä, intuitiivista käsityskykyä ja tiettyä soveltuvuutta havainnointiin ja tarkkanäköisyyteen. Jos he ovat täydellisen puhtaita, he voivat kehittää kyvyn aavistaa ihmisten ajatuksia siinä määrin, että se tuntuu miltei yliluonnolliselta. Jotkut hyvin etevät mutta täysin kouluttamattomat rikosetsivät Lontoossa ja Pariisissa kehittävät sen itsessään miltei virheettömään täydellisyyteen. Sitä voidaan myös auttaa matemaattisen tutkimisen ja harjoituksen avulla. Jos se on siis mahdollista tavallisten yksilöiden parissa, miksi ei sitten ihmisten, jotka ovat omistaneet sille koko elämänsä ja joita on auttanut mystikkojen monien sukupolvien karttunut kokemus ja adeptien opetus?

Kaksiosainen sielu ei ole mitään mielikuvitusta, ja se voidaan jonakin päivänä selittää tieteellisesti, kunhan ihmisen psykofysiologisia kykyjä on tutkittu paremmin, kun monien nyt epäiltyjen ilmiöiden mahdollisuus on keksitty ja kun totuutta ei enää uhrata omahyväisyydelle, turhuudelle ja tavanomaisuudelle. Fyysisillä aisteillamme ei ole mitään tekemistä henkisten tai psykologisten kykyjen kanssa. Jälkimmäisten toiminta alkaa siinä, missä edellisten lakkaavat, johtuen aineeksi kutsutusta Kiinan muurista sielun herruuden ympärillä.

[Vashitvaksi kutsutusta voimasta havaitaan…]

Ehkä Tiibetin hobilganeilla ja shaberoneilla voisi halutessaan olla meille jotain kerrottavaa. Sitä suurta salaisuutta, joka kietoutuu suurten dalai-lamojen ja heidän korkeimpien hobilganiensa sekä muiden jälleensyntymien mysteeriin, joiden kuten edellistenkin oletetaan muutaman päivän kuluttua, kun heidän valaistuneet sielunsa ovat hylänneet kuolevaisen vaatetuksensa, jälleensyntyvän lasten nuoriin ja sitä ennen hyvin heikkoihin ruumiisiin, ei ole koskaan aiemmin kerrottu. Nämä lapset, jotka ovat poikkeuksetta kuolemanvaiheessa, kun heidän ruumiinsa on määrätty kuolleiden buddhien asunnoiksi, toipuvat heti seremonian jälkeen ja onnettomuutta lukuun ottamatta elävät monia vuosia osoittaen piirre piirteeltä samoja luonteen, mielen ja mieltymysten piirteitä kuin kuolleella ihmisellä oli. Vashitvan sanotaan myös olevan kyky kesyttää eläviä olentoja ja saada heidät tottelemaan omia toivomuksiaan ja määräyksiään.

[Pythagoraan, joka kävi Intiassa, sanotaan kesyttäneen tahtonsa tai sanansa vaikutuksella raivokkaan karhun, estäneen härkää syömästä papuja ja pysäyttäneen kotkan lennostaan.]

Nämä ovat mesmerisiä taidonnäytteitä, ja ainoastaan (epä)eksaktit tiedemiehet kieltävät nykyään mesmerismin. Aihetta käsitellään laajalti Isiksessä ja Pythagoraan kykyä selitetään osassa Tiede osa 2, s. 37 eteenpäin.

[Îshatwa eli jumalallinen voima. Kun intohimot on hillitty haluistaan, mieli tyyntyy ja sielu herää tietoiseksi.]

Jossa tapauksessa se tarkoittaa, että sielu vapautuneena ruumiin ikeestä tiettyjen harjoitusten, kurin ja puhtaan elämän avulla ruumiin eläessä hankkii voimia, jotka ovat samoja kuin alkuperäinen elementti, universaali sielu. Se on saattanut valtaansa aineellisen vartijansa. Viimeksi mainitun karkeat maalliset halut ja himot, jotka olivat sen itsevaltaisia mestareita, ovat tulleet sen orjiksi, ja tästä lähtien sielu on vapautunut harjoittamaan transsendenttisia kykyjään minkään kahleen rajoittamatta.

[Kuolleen herättämisestä henkiin.]

Kun elämä on sammunut, sitä ei voi enää elvyttää, mutta toinen henki ja toinen sielu voi joskus tehdä hylätyn ruumiin uudelleen eläväksi, jos voimme uskoa oppineisiin ihmisiin, joiden ei tiedetä koskaan lausuneen valheita.

Aina kun sielu-sana on esiintynyt edellä olevissa kommenteissa, lukijan on muistettava, että emme käytä sitä ihmisen kuolemattoman prinsiipin merkityksessä vaan tarkoittamaan niiden persoonallisten ominaisuuksien ryhmää, jotka ovat vain kokoelma aineellisia hiukkasia, joiden eloonjäämismääräaika fyysisen eli aineellisen persoonallisuuden jälkeen on, pidemmän tai lyhyemmän ajan, suhteessa yksilön karkeuteen tai hienouteen.

Jotkut ovat kirjoittaneet ja kysyneet, voidaanko yogasiddhejä hankkia ainoastaan hathajoogan karkealla harjoittamisella, ja The Journal of Science (Lontoo) olettaen, että ei voi, toi sen esille kiivain ilmaisuin, joita hiljattain lainattiin näillä sivuilla. Tosiasia silti on, että on olemassa toinen, hyväksyttävä ja rationaalinen menetelmä, jonka yksityiskohtia ei voi esittää tyhjän kysyjälle ja jota ei voi edes käsitellä tämän kaltaisen kommentaarin jälkiosassa. Aiheeseen voidaan palata sopivamman ajan tullen.

__________

*Hakasulkeissa olevat pienillä kirjasimilla painetut kappaleet ovat otteita intialaisen N. C. Paul’in kirjasesta A Treatise on Yoga Philosophy (1851), jota H. P. B. kommentoi The Theosophistissa. Me laitamme ne väliin tekemään kommentit ymmärrettäviksi.

Ne on sijoitettu tekstin sekaan tekemään kommentit ymmärrettäviksi.

Suomennos Pirkko Carpelan 2010

Alkukielinen teksti: http://www.blavatsky.net/blavatsky/arts/YogaPhilosophy.htm