H. P. Blavatsky

LÄNSIMAISEN SPIRITUALISMIN SUUNTA

Viimeaikaiset tiedot maailman eri puolilta tuntuvat osoittavan, että samalla kun spiritualistisiin ilmiöihin on olemassa lisääntyvää kiinnostusta, varsinkin huomattavien tiedemiesten keskuudessa, on myös kasvavaa halua tutkia teosofien näkemyksiä. Vihamielisyyden ensimmäinen impulssi on miltei laantunut, ja on lähestymässä hetki, jolloin väitteitämme kuunnellaan maltillisesti. Tätä osasimme odottaa jo alusta pitäen. Seuramme perustajat olivat pääasiassa veteraanispiritualisteja, jotka olivat kasvaneet ulos ensi hämmästyksestään outoja ilmiöitä kohtaan ja pitivät välttämättömänä tutkia perusteellisesti mediumismin lakeja. Okkulttisia tieteitä koskevien keskiaikaisten ja ikivanhojen teoksien lukeminen oli osoittanut heille, että nykyiset ilmiöt olivat vain toistoa siitä, mitä oli nähty, tutkittu ja ymmärretty aikaisempina aikakausina. He löysivät askeettien, mystikkojen, teurgien ja profeettojen sekä astrologien, "ennustajien", "maagikkojen", "noitien" ja muiden okkulttisen voiman moninaisten haarojen tutkijoiden tai harjoittajien elämäkerroista runsaasti todisteita, että länsimaista spiritualismia voitiin ymmärtää ainoastaan herättämällä vertailevan psykologian tiede. Vastaavanlaisella synteettisellä metodilla olivat filologit Eugéne Burnoufin johdolla avanneet uskonnollisen ja filologisen perinnön salaisuuksia ja kumonneet siihen asti kumoamattomina pidettyjä länsimaisia teologisia teorioita ja dogmeja.

Edeten tässä hengessä teosofit arvelivat keksineensä joitakin syitä epäillä sitä spiritualistisen teorian oikeellisuutta, että piirien kaikki ilmiöt olivat välttämättä yksinomaan kuolleiden ystäviemme henkien toimintaa. Muinaiset kansat osasivat luokitella muita yliruumiillisia olentoja, jotka voivat liikutella kohteita, kannatella meedioiden ruumiita ilman läpi, esittää selviä kokeita kuolleiden henkilöllisyydestä ja ohjata herkkiä ihmisiä kirjoittamaan ja puhumaan vieraita kieliä, maalaamaan kuvia ja soittamaan outoja musiikki-instrumentteja. He eivät pelkästään tienneet niistä, vaan osoittivat, kuinka ihminen saattoi hallita näitä näkymättömiä voimia ja sai ne tekemään noita ihmeitä käskystään. He huomasivat lisäksi, että okkultismissa oli kaksi puolta – hyvä ja paha puoli – ja että kokemattoman oli pelottavaa ja vaarallista kajota jälkimmäiseen, vaarallista moraalillemme samoin kuin fyysiselle luonnollemme. Heidän mieliinsä painautui silloin vakaumus, että samalla kun spiritualismin kummalliset ihmeet kuuluivat kaikkein tärkeimpiin asioihin, joita voitiin tutkia, mediumismi ilman mitä huolellisimman tarkkaavaisuuden kiinnittämistä kaikkiin olosuhteisiin oli hyvin vaarallista.

Siten ajatellen ja vakuuttuneena mesmerismin ja okkultismin muiden haarojen perusteellisen tiedon tärkeydestä nämä perustajat vakiinnuttivat Teosofisessa seurassa tavan lukea, kysellä, verrata, tutkia, kokeilla ja tulkita psykologian mysteerejä. Tämä kyselyvirta tietysti piti sisällään vedalaisen, brahmalaisen ja muun muinaisen itämaisen kirjallisuuden tutkimisen, sillä siinä – varsinkin ensin mainitussa, tuossa viisauden suurimmassa aarreaitassa, joka on ihmiskunnalle ollut helposti lähestyttävissä – piilee luonnon ja ihmisen koko mysteeri. Nykyajan mediumismin ymmärtämiseksi on lyhyesti sanottuna välttämätöntä perehtyä joogafilosofiaan, ja Patanjalin aforismit ovat jopa keskeisempiä kuin Andrew Jackson Davisin "Jumalalliset ilmestykset". Ei voi koskaan tietää, kuinka monet mediumistisista ilmiöistä täytyy lukea ruumiittomien ansioksi, ennen kuin ratkaistaan, kuinka paljon voivat ruumiillistuneet ihmiset ja sokeat mutta aktiiviset voimat tehdä vaikuttaessaan noilla alueilla, jotka ovat vielä tieteelle tuntemattomia. Haudantakaisesta olemassaolosta ei ole edes olemassa näyttöä, jos sen täytyy tulla meille ilmiömuodossa. Uskomme, että tämä tullaan tunnustamaan varauksetta, edellyttäen että historian muistitiedot hyväksytään esitystemme vahvistuksena.

Lukija tulee huomaamaan, että pääkohta mediumistisia ilmiöitä koskevien teosofisten ja spiritualististen teorioiden välillä on se, että teosofit sanovat, että ilmiöitä voidaan tuottaa useamman kuin yhden vaikuttavan voiman avulla. Spiritualistit sanovat, että ainoastaan yksi välittäjä voidaan myöntää – ruumiittomat sielut. On myös muita eroja – esimerkiksi se, että voi olla sellainen asia kuin inhimillisen yksilöllisyyden häviäminen erittäin pahan ympäristön seurauksena; että hyvät henget harvoin, jos koskaan, aiheuttavat fyysisiä "ilmennyksiä" jne. Ensimmäinen ratkaistava seikka on kuitenkin se, mikä tässä esitettiin ensimmäisenä, ja me olemme osoittaneet, kuinka ja millä suunnilla teosofien mielestä tutkimuksia olisi syytä uutterasti tehdä.

Itäintialaiset lukijamme, toisin kuin länsimaiset lukijat, jotka ehkä näkevät nämä rivit, eivät tiedä, kuinka kiivaasti ja lujasti näistä asioista on väitelty kuluneina kolmena tai neljänä vuotena. Kiistely kuitenkin lakkasi siinä vaiheessa, kun väittelyt eivät näyttäneet enää hedelmällisiltä. Lisäksi New Yorkin teosofien nykyinen vierailu ja päämajan perustaminen Bombayhin, samoin kuin kirjasto, esitelmätilaisuudet ja tämä lehti, ovat sen konkreettisia seurauksia. On päivänselvää, että tällä toimenpiteellä on hyvin suuri vaikutus länsimaiseen psykologiaan. Olivatpa meidän komiteamme täysin päteviä tarkkailemaan ja kunnolla tulkitsemaan itämaista psykologiaa tai eivät, kukaan ei kieltäne, että länsimaista tiedettä on väistämättä rikastutettava intialaisten, singalilaisten ja muiden mystikkojen myötävaikutuksella. Nämä saavat nyt THE THEOSOPHISTISTA kanavan, jolla tavoittaa eurooppalaisia ja amerikkalaisia okkultismin tutkijoita, mitä ei ole osattu koskaan kuvitella, sanomattakaan että sellaista olisi aiemmin nähty. Vilpittömin toiveemme ja uskomme on, että Seuramme yleisten periaatteiden mukaan sen rehellisyyttä ja poikkeuksellisia edellytyksiä itämaisen viisauden keräämiseen ymmärretään hyvin, että siitä ajatellaan paremmin kuin nyt spiritualistit ajattelevat ja että se vetää veljeskuntaansa paljon enemmän heidän terävimpiä ja parhaita ajattelijoitaan.

Teosofiaa ei voi nimittää spiritualismin yhtään enempää kuin mesmerismin tai minkään psykologian haaran viholliseksi. Tässä ihmeellisessä ilmiöiden esiintymispuuskassa, jota on läntisessä maailmassa nähty vuodesta 1848 alkaen, ilmenee sellainen tilaisuus tutkia olemassaolon salattuja mysteerejä, jollaisesta maailma on tuskin aiemmin tiennyt. Teosofit pyytävät ainoastaan, että näitä ilmiöitä tutkittaisiin niin perusteellisesti, että meidän aikakautemme ei loppuisi suurin ratkaisemattomin ongelmin. Mikä tahansa pysäyttää tämän – joko pinnallisen tietouden kapeus, teologian dogmatismi tai jonkin muun ryhmän ennakkoluulot – se pitäisi pyyhkäistä pois jonkinlaisena vihamielisyytenä yleiselle intressille. Teosofiaa, jonka tarkoituksena on vuorostaan tutkia historiallisia muistikirjoja todisteineen, voidaan pitää luonnollisena ilmiöllisen spiritualismin seurauksena tai koetinkivenä jolla osoittaa sen puhtaan kullan arvo. On tunnettava molemmat ymmärtääkseen mikä Ihminen on.

Lähde: "The Drift of Western Spiritualism", Theosophist, October 1879

Suomennos Pirkko Carpelan 2008